Futiskirjat: Football in Sun and Shadow, Eduardo Galeano

Eduardo Galeanon ”Football in Sun and Shadow” on historiankirjoitukseksi naamioitu rakkauskirjelmä jalkapallolle. Kirja sekä kääntää auringon jalkapallohistorian jo nuupahtaneisiin nuppuihin että pelmauttaa vielä lähimuistissa kytevät hiillokset roihuun. Nyt jo edesmennyt Galeano juoksuttaa estradille jalkapallohistorian merkittävimmät pelaajat, rekonstruoi kirjallisin keinoin hienoimmat maalit ja pelaa ajankuvilla taustoittaen MM-kisat uudelleen.

Eduardo Galeano: Football in Sun and Shadow

Kerronnan tasolla kyse on kaunokirjallisesta ja lyyrisestä teoksesta. Kirjaa rakentuu lyhyistä, jonkin henkilön, joukkueen, tapahtuman ja tai tilanteen kuvaavista kappaleista. Kirjan alku saattaa jopa tuntua hämmentävältä ennen kuin se paljastaa kronologisesti etenevän juonensa. Galeanon ote on romantisoiva, vaikka se paljastaa jalkapallosta myös sen nurjia puolia. Hetkittäin jalkapallo lyö yli tai se saa aikaan uskomattomia asioita. Jalkapallo saattaa unohtaa kaikki käytöstavat ja solvata äitinsä menettänyttä tuomaria huoranorpopenikaksi tai toisaalta se saattaa solmia aselevon keskelle sisällissotaa. Kukapa haluaisi sotia, jos vaihtoehtona on Pelén näkeminen?

Kirja haikailee menneiden aikojen luovan ja sambaavan jalkapallon perään. Samalla se piikittelee ja kuvaa satiirisesti nykyjana tehokkuuteen perustuvaa äärimmilleen kaupallistettua jalkapalloa, jossa pelaajat ovat kuin rikkaita orjia ja maailmanmestaruudet jaetaan pikemminkin urheiluvälinemerkkien kuin maajoukkueiden kesken. Kirja nosteleekin tarkoitushakuisesti jalustalle henkilöitä, jotka uhmaavat luonnonlakeja ja nauravat konemaisesti jauhavalle jalkapalloteollisuudelle.  Galeano toteaakin: fyysisyys on jalkapallossa ollut menestymisen tae yhtä vähän kuin älykkyysosamäärä työelämässä tai vehkeiden koko makuukammarissa. Galeano astelee itsevarmasti elämässään tappioon tuomittujen kannattajakatsomoon.

Kirjasta välittyy maailmaan ja jalkapalloon kietoutuvat elämänkokemus. Palloa välillä oikeaa, välillä vasenta laitaa ja välillä keskikaistaa kuljettavat vuosikymmenet asettavat asioille perspektiivin. Galeano muistuttelee kepeästi virnistelleen, miten hyvin asioista perillä olevat miamilaiset tiedonlähteet tiesivät vuosikymmenten ajan MM-kisojen aattona kertoa, miten Fidel Castron vallasta astuminen on vain tuntien kysymys. Tunnelma kuitenkin vakavoituu, kun Galeano siirtyy kotikentälleen Etelä-Amerikkaan peippailemaan pitkin slummien kapeita katuja tai runoilemaan Uruguaylaisista jalkapallosankareista.

Jalkapallo parhaimmillaan tuo elämään satujen taianomaisuutta ja sellaista magiaa, jolle hektisessä ajassa otsakurtussa paahtava kulkija saattaa herkästi tulla sokeaksi.  Sen kirja kertoo ja sen, miten Galeanon sydämessä asustava pieni poika nukahti erämaassa kaktusta vasten pallo sylissään.

Viinikuvaus: kaktusviini

Mate ja Chardonnay

MM-kisojen ensimmäisessä puolivälierä -ottelussa sekoitellaan Chardonnayn joukkoon matea. Tuhkimoa talutetaan teuraalle, sillä Ranska oli Argentiinaa vastaan todella vahva. Kengässä hiertää ja varpaita katkoo se, että Edison Cavani ei välttämättä pelaa. 3,5 miljoonaa taivaansinisenä sykkivää sydäntä ei ehkä pelastakaan Uruguayta. Uruguayn keskikentän lilliputit saattavat olla liian ison voimanponnistuksen edessä yrittäessään pitää ranskan gulliverejä köysissä. Etelä-Amerikasta puhaltava inkkarihenki on ohjaamassa laivan autiosaarelle. Perjantai on perjantai. Symboli ja pelipäivä.

Ranska kellisti kääpiöpäällikön eliittijoukot. Voitosta teki erityisen se, että jalkapallojumalat tarjosivat Didier Deschampsin rytmiryhmälle vastatuulta ja tylsiä miekkoja. Pelin kulku vaikutti väliin epäreilulta, mutta lopuksi tulostaulu lukittiin pelin kulun mukaiseen tulokseen. Ranskan pelisuunnitelma oli raikas kokonaisuus, jossa Blaise Matuidi ja N’Golo Kante pelasivat Lionel Messin ulos. Ranska vetäytyi ja luopui pallonhallinnasta. Voittaessaan pallon se iski räjähtävällä voimalla vastaan hyödyntäen sekä Kylian Mbappén ja Antoine Griezmannin nopeutta että Ángel Di Marían ja Cristian Pavónin taakseen jättämää tilaa. Ottelun tulos ei ehkä tee aivan oikeutta Deschampsin taktiikan nerokkuudelle, koska Argentiinan purjeissa oli taivaansinisiä kannattavien gauchojumalten Malbecin tuoksuinen henkäys.

Óscar Tabárez on jo kirjoittanut Uruguayn jalkapallohistoriaan H.C Anderesenit jatko-osineen. Portugalia vastaan joukkue oli kompakti, sopivan agressiivinen ja maalipaikoissaan kliininen. Uruguay prässäsi hetkittäin korkealta, mikä pakotti Portugalin avaamaan pitkillä syötöillä Cristiano Ronaldoa kohden. Muutoin Uruguay vetäytyi syvemmälle ja sekä tilkitsi keskikentän keskustan että loi selkeän ylivoiman oman rangaistusalueen sisälle. Se pelasi niin sanotusti omaa peliään.

Ranska tulee muuttamaan pelisysteemiään puolivälierä -otteluun. Uruguay pystyy pelaamaan sen skriptin mukaan, jossa se on parhaimmillaan eli tiukan ja kompaktin puolustusmuodostelman kautta. Englanti-Kolumbia oli tietyllä tavalla light-versio Uruguay-Ranska -ottelusta. James Rodriguez oli loukkaantuneena ja se saattoi tehdä juuri sen pienen pienen eron, jonka turvin Englanti lopulta pääsi jatkamaan kotimatkaansa. Illan ottelun polttavin kysymys on se, että pelaako Edison Cavani. Jos pelaa ja on täydessä kunnossa, tuhkimo saattaa vielä karata ahdistelijoiltaan, mutta mikäli Uruguay joutuu antamaan inkkariprinssinsä verran tasoitusta, koittaa lapsille nukkumaanmenoaika.

Viinikuvaus: satumaailman ja nuorten herrasmiesten fuusio

Uruguay-Portugali: kun molemmat ansaitsevat voittaa

Kirjoittajalle Uruguayn-Portugalin -välinen matsi on kisojen hankalin. Molemmat joukkueet ovat riittävän pieniä, että niitä ei suoraan pidetä suurimpina suosikkeina, mutta samalla ne ovat riittävän suuria, jotta niillä on mahdollisuus kohahduttaa jalkapallomaailmaa jopa mestaruudella. Sekä Uruguayn että Portugalin pelaajien suonissa virtaa lämmin jalkapalloveri ja taitotasoltaan niiden pelaajat ovat niin uniikkeja, että ne pystyvät silmänräpäyksessä tuottamaan jalkapallokuvastoon ikiaikaisia välähdyksiä. Portugali kantaa Espanjan pikkuveljen leimaa. Uruguay räksyttää pienenä ja itsepäisenä kääpiöpinserinä oman olemassaolonsa puolesta Argentiinan ja Brasilian paimenkoirien kiertäessä kehää sen ympärillä.

Uruguay henkilöityy Luis Suarezin, Edison Cavanin ja Diego Godinin kaltaisten supertähtiensä lisäksi valmentaja Óscar Tabáreziin. Tabárez uudisti menestyksekkäästi koko Uruguayn maajoukkuejalkapallon ja palautti Uruguayn jälleen futismaailman eliittiin. 71-vuotias Tabárez ohjeistaa kentän laidalla joukkuettaan hermostosairaudesta huolimatta ja sitä uhmaten. Visio siitä että Tabárez päättäisi projektinsa maailmanmestaruuteen nostattaa hetkessä voimakkaan tunnepuuskan. Jalkapallomaailman Dr. House ansaitsisi sen ehkä enemmän kuin kukaan muu valmentaja tällä hetkellä.

Euroopan mestaruuskisojen aikaan taksikuski Lissabonissa sanoi, että tuntuu kuin koko maailma meditoisi heidän puolestaan. Mestaruuden merkitys Portugalille oli varmasti niin syvä, että siihen hankala ulkopuolelta täysin eläytyä. Kyseessä oli Daavidin voitto Goljatista: sekä finaalin että koko kisojen kontekstissa. Nyt käynnissä oleva paini on vielä suurempi. Daavidin väännettävä siltaan neljä Goljattia putkeen. Kisakaavion vasen puoli piirtyy armottomana, mutta sen yllä leijuu vanhoja päivittämättömiä legendoja. 

Talouskriisistä toipuva entinen maailmanmatkaajien suurmaa henkilöityy Cristiano Ronaldoon. Hahmona väliin ärsyttävä ja jotenkin ylimaallinen pelaaja on osoittanut suuruuteensa sekä maajoukkueessa että seurajoukkueissa. Maailmanmestaruus kuitenkin puuttuu. Yöperhoset ovat lennelleet suotuisasti Ronaldon poskilla, mutta tänään vastaan iskee joukkueellinen väkevää ja keinoja kaihtamatonta garra charruaa. Ronaldon varjoissa kyniä pureskelevan insinöörin Fernando Santosin on piirrettävä Ronaldon ympärillä olevat algoritmit kohdalleen, jotta Portugalin tutkimusmatkat maailman jalkapallon merillä vielä jatkuvat.   

Tabárez ja Ronaldo katsovat samaa auringonlaskua ja he jakavat omista maailmoistaan käsin saman mission. Toinen jää tänään tien varteen. Sen symboliksi pystytetään tarinantäyteinen bensa-asema, johon satunnainen jalkapallomatkailija silloin tällöin pysähtyy herkistymään.

Illan jälkeen kisat ovat fadon tai inkkarihengen verran köyhemmät. Sen ovat jalkapallojumalat MM-kisojen saagaan kirjanneet.

Viinikuvaus: uudena maailman tuoretta tuulahdusta. Jälkimaussa surumielisyyden liukua

Venäjä -yllättävän hyvä

Venäjän on aloittanut isännöimänsä MM-kisat isännän lailla. Maajoukkue näyttäytyi ennen kisoja ujona ja väärään metsään eksyneenä karhun pentuna. Fifa-rankingin syöksyessä joukkuetta ympäröi potentiaalisen katastrofin ilmanala ja maajoukkue aiheutti kiusallisia tuntemuksia venäläisille jalkapallon ystäville.

Olkoonkin että Venäjän lohko muodostui lähtökohtaisesti hyvin suotuisaksi, mutta sen marssi on kuitenkin ollut ensimmäisessä kahdessa ottelussa hyvin vakuuttavaa. Avausottelussa Venäjä hyödynsi tehokkaasti yltiöoptimistisesti hyökänneen Saudi Arabian puolustuspelin heikkoudet. Venäjä sai pidettyä oman puolustusmuotonsa tiiviinä ja se iski tehokkaasti etenkin Saudi Arabian nousevien laitalinkkien taakseen jättämään tilaan.

Myös toisessa ottelussa Egyptiä vastaan Venäjän puolustusmuoto piti hyvin ja se sai tukittua syöttösuunnat keskeltä, jolloin Egyptin hyökkäykset suuntautuivat laidoille. Peli itsessään oli hyvin tasainen, kunnes Venäjä hieman onnekkaasti siirtyi johtoon Egyptin omalla maalilla. Avausmaalin jälkeen Venäjä hyödynsi momentuminsa  ja iski kliinisen terävästi Egyptin kadotettua hetkellisesti otteensa.

Pelin rullatessa kotikisojen kaksiteräisen miekan paineistava puoli on jäänyt varjoon ja joukkue nauttii huuman kirkastamasta terästä. Venäjän peli on ollut samaan aikaan sekä vauhdikasta että hyvin organisoitua. Onnistumisten kautta joukkue on kasvanut pykälä itseään paremmaksi, mikä kiteytyy hienoihin ja onnistuneisiin henkilökohtaisiin taidonnäytteisiin.

Ohuet odotukset ovat ennen kisoja antaneet työrauhan ja Stanislav Cherchesov on hionut joukkueen pelin valmiimmaksi kuin sen vastustajilla tähän asti on ollut. Venäjä on ollut itselleni kisojen suurin yllätys tähän asti, joskin pehmeä paikka saattaa odottaa nurkan takana kun viimeisellä alkulohkon kierroksella vastaan tulee vain riittävän tähän asti tehnyt Uruguay.

Viinikuvas: reippaan hapokas ja yllättävän hyvä

Uruguay -Garra Charruaa ja karttakeppiä

Pelillisesti Uruguaysta on vaikea iskeä tarinaa. Uruguay luovuttaa mielellään pallonhallinnan vastustajalle ja iskee kovaa keskikentän pohjalla ja puolustuksen keskustassa. Sen jälkeen palloa pelataan suoraviivaisesti Edison Cavanille ja Luis Suârezille kärkeen. Kärkiparin tehtävänä on henkilökohtaisella taidolla ratkaista otteluita. Äkkiseltään Uruguaysta voi saada sen käsityksen, että se on ollut lähinnä onnekas, kun sen viheriöille on kasvanut (Diego) Godin- (José María) Giménez ja Cavani-Suârez -duot, joiden kanssa lähtökohtaisesti muutama peli voitetaankin, jos muut pelaajat eivät aivan täysiä pujottelukeppejä ole.

Tosiasiassa Uruguay on Islannin jälkeen väkiluvultaan MM-kisojen toiseksi pienin maa. Uruguayta ja Islantia yhdistävät jalkapallon ympärille rakennettu ohjelma, jota pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti viedään eteenpäin. Uruguayn ja Islannin ero on kuitenkin siinä, että Uruguay on ollut huippufutiksen näyttämöllä aina, mutta Islannin on vielä toimitettava tiedot siitä, onko se tullut vain käymään vai jäädäkseen.

Óscar Tabárezista tuli Uruguayn valmentaja vuonna 2016. Tabárez eli El Maestro (opettaja) ei pelkästään ottanut maajoukkuetta kaitsettavakseen, vaan hän lähti luomaan pitkäjänteistä mallia, jossa on tarkoitus huolehtia myös siitä, että Uruguayn nuorilla talenteilla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet kehittyä pelaajina ja nousta lopulta maajoukkueeseen. Tabárez oli havainnut, että lahjakkaat pelaajat lähtevät ulkomaille pelaamaan jo hyvin nuorena. Heille ei ehdi muodostua riittävän voimakkaita siteitä maajoukkueessa pelaaviin kollegoihin ja ylipäätään Uruguayn maajoukkueeseen. Täten Uruguayn maajoukkue ei nojannut riittävän vahvaan kulttuuriseen perustaan.

Tabárez otti vastuulleen miesten joukkueen lisäksi myös eri-ikäisten nuorten maajoukkueet, jotta hän voisi viedä oman mallinsa läpi koko uruguaylaisen maajoukkuejalkapallon. Kantavana ajatuksena hänen mallissaan on sitouttaa pelaajat jo nuorena Uruguayn maajoukkueeseen ja tehdä maajoukkueessa pelaamisesta paras asia, mitä jalkapalloilija voi saavuttaa. Siinä ohessa hän on itse onnistunut sitouttamaan koko Uruguayn kansan taakseen. Osana prosessia Tabárez on pudottanut ryhmästään pelaajia, jotka eivät jaa samaa intohimoa maajoukkuetta kohtaan, mitä sen fanit. Joukkuetta rakennettaan Tabárezin mallissa kuin perhettä. Tabárez on antanut myös poikkeuksellisen paljon debyyttejä nuorisomaajoukkueissa menestyneille pelaajille ja myöhemmin heistä on kasvanut kansainvälisiä tähtiä.

Tabárezin Uruguayta kuvataan usein myös garra charrua -henkiseksi. Garra charrua tarkoittaa taisteluhenkeä, joka on korkeimmillaan, mitä hankalammaksi olosuhteet käyvät. Se ilmenee tilanteissa, joissa noustaan voittoon lähes mahdottomista lähtökohdista. 

Historiallisena esimerkkinä garra charrua -hengestä 1950-luvun MM-finaali, jossa Uruguay voitti suursuosikin Brasilian. Saman hengen piiriin voidaan laskea Uruguayn voitto Italiasta vuoden 2014 MM-kisoissa. Ottelu sinetöi Italian putoamisen ja Uruguayn jatkopaikan. Garra Charruan kyseenalaisena symbolina ottelussa oli Suârezin hampaan jäljet Giorgi Chiellinin olkapäässä. Garra Charrua sopii Uruguayn identiteettiin hyvin myös sikäli, että se on tottunut niin jalkapallossa kuin muussakin maailmamenossa taistelemaan olemassaolostaan itseään suurempien Argentiinan ja Brasilian puristuksissa.

Tuleviin kisoihin Uruguay tuo todennäköisesti vielä viime vuosia viihdyttävämmän ja luovemman pelitavan. Uruguayn rosteriin on noussut uudenlaisia pelaajatyyppejä, kuten Federico Valverde, Rodrigo Bentancur, Nahitan Nández ja Matías Vecino. Garra Charrua -yhdistettynä kivenkovaan topparipariin, maailmanluokan hyökkääjiin ja entistä dynaamisempaan keskikenttään saattaa opettaja Tabárezin orkestroimana tuottaa vielä jotain ikimuistoista niin Uruguayn kansalle kuin muillekin futisfaneille.

Viinikuvaus: Pitkä kypsytys. Kombinaatio klassisia ja puoliraakoja rypäleitä intiaanihengellä höystettynä