Kuoleva joutsen

Valkoisen baletin estradi on ollut törrötteleviä lautoja täynnä. Nurin lentelevät vuoroin pelaajat, valmentajat ja seurajohto. Cristiano Ronaldon ei pitänyt olla korvaamaton, mutta ongelma lieneekin siinä, että Ronaldoa ei edes yritetty korvata tai jos yritettiin, niin Madridin valkoisen puolen mania oli sen verran luotaantyöntävää, että mestaritanssijat lukittautuivat kotikulmiensa tanssisaleihin. Hyökkääjää ei voi korvata maalivahdilla ja maalivahtia Real Madrid tarvitsi kaikkein vähiten. Thibaut Courtois oli kuitenkin Florentino Pérezin valinta siinä saagassa, jossa Keylor Navasia on varovasti tuupittu ulos Santiago Bernabeun takaovista. Ongelma on ollut siinä, että Navas ei ole ollut pelillisesti ongelma. Ronaldon lähteminen oli kuoleva joutsen Real Madridin hyökkäyspelille. Se sipsutteli estradille jopa niin ilmeisenä, että ehkä sitä teki mieli vastustaa. Kauppalistassa luki kahvipaketti, mutta kotiin tultiin suolapurkin kanssa.

Zinedine Zidanen karkasi kuningaskunnasta kreivinaikaan. Balettisalin seinien natina ja pitkin yötä salissa harhailevan kuiskaajan syvät huokaukset nostivat ilmoille sellaiset ennusmerkit, joita älykäs ranskalaisalgerialainen herrasmies ei voinut jättää tulkitsematta. Real Madridin liimaukset olivat haihtuneet jo hyvä aikaa sitten.  Zidane on jalkapallomaailmassa lähes kaiken nähnyt ja nyt hän varmasti aavisteli, että tarvittaisiin sukellusveneen ohjurin taitoja. Julen Lopetegui tarttui sukeltavan aluksen ruoriin siinä spektaakkelissa, jossa politikoinnilla pistettiin sekaisin sekä Espanjan maajoukkueen että Real Madridin valmentajakuviot. Lopeteguille kävi huonosti. Lopetegui jäi Madridin lihansyöjäkasvien  saaliiksi muutamassa kuukaudessa. Nyt on Santiago Solarin vuoro koittaa onneaan.

Real Madrid ei pelillisesti ole ollut järin myyvä paitsi silloin, kun otetaan kunnolla Eibarilta pataan, tullaan Barcelonan myöhentämäksi tai jätetään pisteet vajaamiehiselle CSKA Moskovalle.  Muut kuin pelilliset asiat ovat nousseet käsiohjelman keskiaukeamalle. Esimerkkinä seuran kapteenin ja puuhamiehen Sergio Ramosin pillastumiset tai ikivelmun Karim Benzeman edesottamukset. Toden ja tarun erottava raja ei ole tässä merkityksellinen, koska jotain myytävää täytyy olla. Huhujen meri on kalastusaluksia pullollaan ja jotain saalista nostetaan aina.

Suurvaltojen ja suurseurojen ennuste on historian saatossa ollut samansuuntainen. Joskin suurseura pystyy nopeastikin luomaan nahkansa uudelleen ja tilkitsemään imperiuminsa repeymät. Real Madridin kohdalla nurkat ovat sinipunaisia ja sinivalkoisia verikoiria täynnä.  Alfredo Di Stéfanon, Ferenc Puskásin, Fernando Hierron, Roberto Carlosin ja Raúl Gonzálezin taulut ovat huputettu. Heidän ei tarvitse Real Madridin nyky menossa silmiään polttaa. Real Madrid rämpii sarjataulukon kuudentena. Se on tehnyt yhtä paljon maaleja kuin seitsemäntenä majaileva Levante. Valkoista balettia seuraamaan tulleet vilkuilevat tylsistyneenä kännyköitään

Viinikuvaus:  liian pitkään käynyt ylihinnoiteltu ja alilaatuinen

Kun Rive ja huuhkajat veivät eurooppalaisesta huippufutiksesta mielenkiinnon

Suomi tekee sen itse. Albin Granlundin oma maali sinetöi sen, että Suomi häviää 1-0 Kreikalle vieraissa ja se on juuri se tulos, mikä tarvittiin. Teemu Pukki lipsauttaa pallon tahallaan läpiajosta Kreikan veskarille ja Jasse Tuominen piilottelee kuivaa ruutiaan tärkeämpiin otteluihin. Lohkon kolmossuosikkina Nations liigaan lähtenyt Suomi on varmistanut lohkovoiton ennen viimeistä ottelua. Suomen ylivoima melkein vie mielenkiinnon.

Tällä hetkellä Serbiassa ja Israelissa mietitään, miten olisi mahdollista välttää huuhkajilta tuloillaan oleva pöllytys. Seminaareja pidetään "Ristiinpelaaminen" -teemalla. Norjassa astmapiippuja tuodaan jalkapalloliiton tiloihin takaoven kautta ja Skotlannin sateisilta kujilta etsitään seuraava braveheartia. Britti-imperiumin vastustaminen on kuitenkin yksi asia, mutta rivelution on jotain aivan muuta. Sir Paulus Arajuuren lempeä hymy, joka paiskaa paikalle luimuilevaa vastustajaa märälle nurmelle dominopalikan tavoin on jotain muuta. Bulgaria ja Romania miettivät maantieteellistä yhdistymistä, jotta pahimmassa huuhkajansulkaisessa skenaariossa välttäisivät kansallisen häpeän. Nyt perään huudellaan Hristo Stoitškovia ja Gheorghe Hagia, mutta Glen Kamaran tasku on balkanin -mentävä ja Petteri Forssell on pyörittänyt viherpirtelönsä Mustanmeren veteen.

Unkari herättää jotain kaikuja jostain menneestä, mutta tästä etäisestä ja jo unohdetusta aavistuksesta on valovuoden pituinen lento tähän iltaan. Niin väkevää borssikeittoa ei ole olemassakaan, että se enää nostaisi veljeskansan Suomen ohi kansojen liigassa. Ilmassa on tiettyä silmäkääntötempun ja illuusion hehkua, kun Groupama areenalla juhlistetaan tuloksesta riippumatta Suomen lohkovoittoa.

Viinikuvaus: taikurinhatusta vedetty mystinen pohjoismaiseen tapaan terästetty keitos

Taikaa Manchesterissä

Manchesterissä pysähdytään isän- ja sinkkupäivän kunniaksi huippufutiksen äärelle. Josep Guardiolan City on kahden kauden aikana kirinyt selvästi kaupungin kärkipaikalle, kun José Mourinholla on ollut vaikeampaa. Erikoismies on alkukaudesta joutunut käyttämään erikoisliikkeittä, jotta ei ole jäänyt viikatteen alle. Punaisten alus vaikuttaa hitaasti kääntyvän, mutta sumusaarilta Portugaliin vellovalla Atlantin valtamerellä merivirrat ovat sen verran arvaamattomia ettei ManU:sta oikein osaa sanoa.

Mourinho lähti Torinosta virne naamallaan ja kiitellen paikallista poliisia hyvistä järjestelyistä. Myöhemmin oli pahoittelujen aika ja niissäkin oli hento hyppysellinen ironiaa. Mourinhon pää on pinnalla, vaikka joukkueen pelilliset esitykset eivät ole olleet henkeäsalpaavia. Pisteet ja pystit ratkaisevat. Se on painettuna portugalilaisen DNA:han. Cityä vastaan United lähtee selkeänä altavastaajana ja sehän joukkueelle sopii.

Guardiolan vaaleansiniset ovat futismanifestillaan tehneet selväsi sen, että kärkivaunujen ja muun valioliigajunan etäisyydet ovat kasvaneet. Lätkäjonnet saattavat olla ihmeissään Cityn pöllyttäessä harva se viikko vastustajan verkkoa 5-6 -kertaa. Cityn virheettömän tehokas hyökkäyspeli on jotain, josta jalkapallohistorioitsijat tulevat vielä vetämään analyysejä. 2010-luvun jälkimodernissa jalkapallossa on Pep-pallon leimaa. Toki muutakin, mutta Pep -palloa runsaalti.

Guardiola ja Mourinho ovat olleet fanien ja median rakastama taistelupari koko vuosikymmenen ajan. Filosofinen Guardiola valitsee yleensä hiljaisuuden, kun taas Mourinho hyökkää, jos saa edes etäisen vainun maalitaulusta tai jos ei saa, hän luo sen itse. Riitaan ei välttämättä tarvitakaan kahta. Pelkkä José ja alati maailmassa muuttuvat diskurssit ja merkitykset riittävät. Niiden imulle ei yksikään jalkapallovalmentaja ole immuuni.

Pallon pyörähtäessä Etihad stadionin nurmelle vaaleansiniset lähtevät raakaa matemaattisuutta, huippuunsa viritettyä yksilötaitoa ja sellaista systematiikkaa ilmentävää peli-ilmettä huokuen, että robotiikkaan uskovat insinöörimaailman maradonat ovat ihmeissään. Punaiset iskevät psykologisella kulmalla, joka rosoisuudessaan porautuu jalkapallomaailman ja vastustajan ohimoihin. Lipsahduksia voi freudilaisittain sattua ja kaikki ei välttämättä tule olemaan sitä, miltä tilastot näyttävät.

Spektaakkeli on valmis. Voittakoon se joka voittaa.

Viinikuvaus: sateisen Manchesterin harmaissa pisaroissa tanssivaa taikuutta  

Suomen Milanon nälkävuodet jatkuvat

Veritas Stadionin valot hohkaavat pimenevässä syysillassa. Kostealla nurmella juhlii vihreäpaitainen KPV ja samalla turkulaisen jalkapallon valot himmenevät entisestään. TPS palaa takaisin divariin määrittelemättömäksi ajaksi ja se on perinteiselle seuralle tragedia. Myöskin veikkausliiga menettää taas yhden ihmisiä liikuttaneen tapahtuman. Turun derbyjä ei vähään aikaan nähdä. Mika Laurikaiseen henkilöityneen TPS:n renkaat sutivat ratkaisuhetkellä tyhjää ja muutaman kerran vaikutti kuin joukkue olisi pelannut ylämäkeen. Laatuasiat ratkaisivat ja siksi KPV:lle tarjoutui mahdollisuus tarttua veikkausliigapaikan nilkasta ja nyt se hapuili ylös asti.

FC Inter Turun kausi nosti myös sappea suuhun. Suomen cupin voiton jälkeen lähti vyörymään perin erikoinen tapahtumasarja, johon sisältyi hatkaan lähtenyt valmentaja,  sopupeliepäilyjä, kyseenalaisia värähtelyjä herättänyt Ari Nymanin sopimuksen purku ja veikkausliigan seitsemäs tila. Sekavan kokonaisuuden päätteeksi kuitenkin käteen jäi Eurooppa liigan paikka ja toiveikas näkymä ensi kauteen. Inter on vuodesta toiseen onnistunut välttämään pelaajabudjetin sille petaamat sijoitukset ja mitalikahvit on jäänyt juomatta. Putoamispeikko sen sijaan on kaudesta toiseen käynyt koputtelemassa sinimustien ovea. Ensi kaudesta on taas lupa odottaa parempaa, mutta parempi olla kuitenkin lupaamatta.

Twitter on muutaman päivän ajan laulanut laantuvalla äänensävyllä mustavalkoista rakkauslaulua, mutta sävellaji on väljähtänyttä mollia. Kevät on etäällä ja jalkapallokevät vielä kauempana Aurajoen takaisissa horisonteissa. Tilanne on sikäli vakaa, että lähi- tai etämuistissa ei ole suuruuden vuosia, joiden perään haikailla. Lätkäjätkät ovat parempien pöytien ääressä.

Viinikuvaus: katkerahko Aurajoen samea tasaisen alalaatuinen viini

El Clásico jäädytettynä vai jäähdytettynä?

El Clásico tarjoillaan monessa mediassa ja mielessä jäähtyneenä. Kesällä Espanjassa pyöräytetty onnenpyörä tuotti rosvosektorin tuplana: maajoukkue ja Real Madrid ottivat käsi kädessä kivuliaan palkinnon vastaan. Julen Lopetegui oli lyömätön kuningaskunnan saleissa, mutta galaktikoissa keisari on raadollisen vaateton ja naapurivaltojen vävykokelaat koputtelevat jo Florentino Perezin ovea. Valkoinen baletti vaatii tanssittajaa ja Lopeteguin nuottikirjan musteet ovat levällään. Nou Campin käytäville on maalattu tragedian merkkejä.

Jonnet ei katso, koska Lionel Messi ei pelaa. Cristiano Ronaldon juvenalian jälkeen kaiken maailman maalikaupoista loppui musta, kun rolle -peikot alkoivat vihtoa mustia raitoja kuninkaalliseen valkoiseen paitasamettiin. Torinoon on tullut tunkua.

El Clásico on patsastellut muutamia vuosia Messin ja Ronaldon säihkeessä ja venynyt hiljalleen juuriltaan. Tänään Clásico lätkähtää takaisin sille kostealla viheriölle, jolta se on kasvanut maailman seuratuimmaksi kohtaamiseksi. 

Sian päät ja punaiset kortit lentelevät. Tarkkaan mietityt taktiset kuviot murenevat ottelun imussa. Aitiot täyttyvät legendoista ja aaveista, jotka karistavat mullat viitoiltaan illan spektaakkelia varten. Ottelu on aina aikakauttaan suurempi, se jättää supertähdet jälkeensä, se jättää jäljen ja on maailman mittaiseksi jäädytetty.

Viinikuvaus: kolea klassikko

Mikä ManU:a mättää vai mättääkö ManU?

Cesar Azpilicueta keskittää, David Luiz puskee pallon takatolppaan, josta se kimpoaa Rüdigerille. David de Gea venyttää itsensä vielä Rüdigerin puskun eteen, mutta torjunnasta seuranneen reboundin Ross Barkley niittaa vastustamattomasti maaliin. Chelsea on noussut Manchester Unitedia vastaan aivan viime hetkillä tasoihin. Marco Ianni tuulettaa Manchester Unitedin vaihtopenkin edessä. Jose Mourinho pomppaa pystyyn ja lähtee jahtaamaan Iannia. Järjestysmiehet tulevat väliin ja hiljalleen tilanne rauhoittuu. Peli päättyy. Stamford Bridgellä kaikuu ”Fuck Off, Mourinho”. Mourinho astelee kotiyleisön edessä ja nostaa kolme sormea pystyyn. Ele symboloi kolmea mestaruutta, jotka Mourinho on aiemmin voittanut Chelsealle. Taka-askeleita ei oteta, vaan Chelsean ja Manchester Unitedin välit ovat juuri tulleet pykälää kiinnostavimmiksi ja kuumemmiksi. Kuluvan kauden valioliigaan aukeaa uusi sivujuonne, jonka osuus koko tarinassa määritellään myöhemmin.

Manchester Unitedin kriisistä on käyty keskustelua koko alkukauden ajan. Kriisi on henkilöitynyt Jose Mourinhoon. Otsikoissa on viillelty tehottoman pallonhallinnan, henkilökohtaisten virheiden ja henkilökemioiden suuntaisesti. Pelilliset ongelmat ovat olleet todennettavissa ja niiden kausaliteetti on näkynyt sarjataulukossa. Henkilökemioiden suhteen ilmassa on enemmän lehtiä myyviä arvauksia kuin faktisesti todettua todellisuutta. Ei savua ilman tulta sanotaan, mutta Newcastlea vastaan kahden maalin sillasta voittoon nousseen Unitedin kasvoilla oli kaikkea muuta kuin managerin ulossavustamisen tai luovuttamisen haituvia. On reilua kuitenkin todeta, että Newcastle ei ole valioliigaan priimaa, vaan pikemminkin hapantuvaa maitoa eli ainoastaan Unitedin tappio olisi ollut käänteentekevä tulos.

Chelsea vastaan oli tapahtumassa jo jotain kohtalonomaista, mutta täysikäännös meni viimeisellä hetkellä turva-alueen puolelle. Mourinholle pystytetty kolmen vuoden kirouksen patsas on ollut murtumispisteessä, mutta vielä Lontoon vierailunkin jälkeen se pysyy pystyssä. Manchesterin punaisella puolella leimasimia heristävät nyrkit leijailevat malttamattomina ilmassa, mutta paperit on pidetty vielä salkkujen syövereissä tai ne on vedetty viime hetkellä pöydältä pois. Jatkuva shakki on päällä, mutta taitaville siirroille on kentällä tilaa. Tilanne on ratkaisematon, joten kabinettiin palataan nyt jokaisen ottelun jälkeen.

Kolme vuotta ja pikaisesti kenkää olikin ehkä liian banaali skenaario, joten Mourinho kitkuttelee vielä ja Chelsea vastaan hän näytti, että kyse on julkisesta sodanjulistuksesta. Sissitaistelut kuuluvat toisten pirtaan.

Viinikuvaus: ruudinkatkuinen ja laidasta laitaan keinuva skandaalinkäryinen portugalilais-englantilainen viini

Huuhkajat lennolla

Petteri Forsell nostaa kädet ilmaan, kun Teemu Pukki karkaa Viron puolustuslinjalta. Eero Markkanen rynnii kohti takatolppaa ja muuttaa pelin kontekstia juuri sen verran, että Pukin laukaus painuu Mikhel Aksalun käsien läpi maaliin. Suomi ottaa kolmannen perättäisen 1-0 voiton Uefan Nations leaguessa. Pukki jää ottelun jälkeen halailemaan ja kättelemään Tallinaan matkanneita suomalaiskannattajia.

Viasatin studiossa Keith Armstrong ruotii pelin tasoa ja osuu varmasti analyysissään oikeisiin asioihin. Huuhkajien kannattajille ottelussa on kuitenkin kyse muusta. Suomi lähti puuduttamaan vieraskentällä ennalta heikompaa vastustajaa pallonhallinnalla ja palkinto tuli ottelun lopussa lisäajalla. Tapahtumaketjujen psykologinen ulottuvuus on väkevämpi kuin se ettei huuhkajien pelisuunnitelma toiminut yhtä näyttävällä ja tehokkaalla tavalla kuin esimerkiksi Manchester Cityn vastaava samankaltaisessa ottelussa. Huuhkajien ylle on rakentumassa voittava aura, jota toki ovat edesauttaneet sopivat olosuhteet, mutta siitä ei kuitenkaan ole kovin kauaa aikaa, kun mitkään olosuhteet eivät olleet riittävät ja futisfanien sydämiä särjettiin kuin liukuhihnalla.

Markku Kanerva on tehnyt huuhkajien pelistä yksinkertaista. Tietynlainen maalaisjärki on huokunut Kanervan huuhkajien pelistä. Yllätyksellisyyden ja taikatemppujen sijaan pelataan realistisesti omien vahvuuksien ja rajoitteiden mukaan. Vastustajakin huomioidaan: kun ollaan parempia hyökätään ja kun ollaan heikompia tai johdossa niin puolustetaan. Nyanssitasolla Rive joukkoineen on varmasti paljon paljon syvemmällä pelissä, mutta selkeys on se, mikä futisfanille otteluista välittyy. Huuhkajien keskikentän ja puolustuksen tiiviit ja harmonisesti liikkuvat neljän rivistöt ovat kauneinta, mitä suomalainen jalkapallo on hetkeen näyttänyt. Pelaajat vaikuttavat myös nauttivan siitä pyhästä yksinkertaisuudesta, jolla Suomi on nyt kulkenut voitosta voittoon. Silmät tuikkivat ja hymyä täytyy hieman imeä takaisinpäin.

Viinikuvaus: pelkistetty ja toimiva