Suomi-Islanti: helmareiden helmoissa

Veritas vastaanotti Suomen ja Islannin naismaajoukkueet sadetta enteilevänä alkukesän torstai-iltana. Otteluun oli pienen tauon jälkeen yllättävän helppo puhua koko perhe mukaan. Sikseen naisfutaajissa oli sellaista vetovoimaa, jota ihan jokaisessa suomifutiskolinassa ei hetkeen ole ollut.

Saavuimme peliin hieman myöhässä, koska sellaista se koko ketjun kanssa lähteminen on. Tytär pääsi näyttämään reppuun sullottua lelukokoelmaa ystävälliselle järjestyksenvalvojalle. Kentän toisesta laidasta löytyi sopivan tyhjä rivi, johon leiriydyimme.

Sen verran pihalla olin kyseisestä futisskenestä, että hetki meni päätellä kumpi joukkue on kumpi ja rehellisyyden nimissä kertaalleen jouduimme vaihtamaan kannustettavaa joukkuetta. Ensi kerralla tiedän.

Suomen ja Islannin kohtaaminen tarjosi tiukkaa vääntöä

Peli oli hyvin tasainen ja erityisen vaarallisia maalintekotilanteita ei ensimmäiselle puoliajalle siunaantunut. Vedonlyöntitoimistot olivat arvioineet Islannin suosikiksi, joten Suomen otteisiin saattoi olla tyytyväinen. 

Suomi rakensi peliä kärsivällisesti puolustuksen kautta ja pyrki pelaamaan palloja Islannin selustaan. Suomi vaikutti hyvin organisoidulta ja kurinalaiselta joukkueelta. Islannin hyökkäykset suuntautuivat enemmän Suomen puolustuslinjan eteen. Tähän varmasti vaikutti Suomen puolustuslinjan roikottaminen suht alhaalla.

Ennen puoliaikaa kasteltiin sekä Veritaksen nurmi että vierasjoukkueen pelaajat

Viereiseen katsomoon valui joukko punaisiin nuttuihin pukeutuneita tyttöfutaajia, joiden Suomi, Suomi -huudot kaikuvat loppuottelun ajan ja lisäksi fanit vaativat kaiken peliin laittamista.

Puoliajalla makkarat hankintaan ja tarvittavien höyryjen päästö Veritaksen ulkosivustalla. Stadionin eteen pysäytetyt bussit herättivät etenkin nuoremman lapsen mielenkiintoa. Samoin sprinkleri, joka suihkutti vettä niin nurmelle kuin Islannin pelaajien niskaankin ennen kuin toinen puoliaika potkaistiin käyntiin.

Suomen Olga Ahtinen islantilaispuolustuksen varjostamana

Suomi pääsi koko ajan paremmin matsin päälle ja sen pistot Islannin puolustuslinjan taakse loivat uhkaa. Laukaisupaikoillekin päästiin. Eritoten lopussa Suomen maali roikkui ilmassa, mutta varmaotteisesti pelannut Sandra Sigurdadottir piti maalinsa puhtaana ja lopulta Islanti saa olla tyytyväisempi tasapeliin. Suomelta pirteitä otteita esittivät kapteeni Linda Sällström, puolustusta johtanut Anna Westerlund ja hyvää energiaa peliin tuonut Ria Öling.

Viinikuvaus: skandinaavista tasalaatuisuutta

Suomi-Bosnia: Riven taikahattu

"Riven johdolla me mennään kisoihin" kaikuu pohjoiskaarteen äänijänteistä. Hiostava ja ukkosta enteilevä Ratinan alue luo urbaaninoloiset puitteet pian alkavalle Suomi-Bosnia -ottelulle. Huuhkajien lento on ollut unenomaista. Bosnian pelaajalistaa silmäillessä käy hetkellinen vilunväristys: voiko tämä oikeasti vielä jatkua?

Pohjoiskaarteen tunnelmia

Jotain Suomen jalkapallomaajoukkueen statuksesta kertoo se, että Bosnia lähtee otteluun varovaisesti. Se jättää pelin alle reilusti pelaajia. Suomi vastaa kahdella kauniilla neljän miehen rivistöllä, joiden edessä Petteri Forsell ja Teemu Pukki ohjaavat Bosnian pelinrakentelua sovittuihin sektoreihin. Bosnian ultrien ja pohjoiskaarteen Suomi -jätkien kilpalaulanta luo aitoa ja autenttista futisjuhlan tuntua iltaan.

Pelillisesti ensimmäisen puoliajan shakki on etulinjan varovaista siirtelyä ja komento muotoon käy tehokkasti. Viihteelliset elementit pimitetään vielä. Markku Kanerva nostelee kanit taikahatustaan toisella puoliajalla.

Huuhkajien näytöstä sateen piiskaamalla Ratinan stadionilla

Glen Kamara isännöi keskikentällä ja lähettää Teemu Pukin juoksuun. Pukki tuikkaa pallon vastustajan topparin Toni Sunjicin puikoista ja painaa pallon tolpan kautta takakulmaan. Tampere on sokeria ja hattaraa. Toiveuni jatkuu lähes imelänä.

Pelin systematiikka ratkeilee hetken aikaa, kun Bosnia yrittää kuitata maalin nopeasti. Paulus Arajuuren johtama puolustus luutii kuitenkin kuin se olisi harjoitellut juuri tätä hetkeä varten miljoona vuotta. Suomi alkaa päästää paineen alta ja se luo vastaiskuilla jatkuvaa vaaraa Bosnialle.

Forsell tulee vaihtoon ja hänen tilalleen Rive heittää Lassi Lappalaisen. Tuhkimoita on nyt vetinen viheriö täynnä. Lappalainen on bosnialaisten piirittämänä kuin kotonaan ja hän osoittaa heti pallon saatuaan, että on tullut tekemään tulosta eikä kerryttämään minuutteja.

Bosnialaiset valmistautumassa juhlimaan jalkapalloa

Tim Sparv pyyhkäisee Muhamed Besicin kentän pintaan, Robin Lod nappaa karkin talteen ja lähtee maantiekiitäjänä kohti Bosnian maalia. Hävittäjäairueen vasemmalla puolella liitää Lappalainen ja oikealla Pukki. Lod heittää tikkarin Pukille, joka tyylittelee pallon vastaan ryntäävän Ibrahim Sehicin yli: tämä oli tässä ja kaikki voivat lähteä kotiin. Kukaan ei kuitenkaan lähde, vaan suomalaiskannattajat kietoutuvat sateen piiskaamalla Ratinalla tiukemmin suomalaiseen futisunelmaan.

Oi Suomi on...

Viinikuvaus: vedestä viinaksi

TPS-Jaro: perinneseurojen sunnuntaishow

Futisviikkoa pääteltiin Veritaksella perinteikkäitten TPS:n ja Jaron kohtaamisella. Joukkueiden korpivaellus divarissa toi paikan päälle reilu 1600 -katsojaa, joista kourallinen oli hyvät äänijänteet omaavia pietarsaarelaisia.

Kaikkinensa peli oli hyökkäyspelin osalta hyvätasoinen ja viihdyttävä. Sikäli voi sanoa, että matsi oli sen kahdenkympin arvoinen, jonka viime tingassa hieman irvistellen maksettu lippu kustansi.

TPS ja Jaro valmistautumassa illan pisteniistoon

Molemmat joukkueet lähtivät rakentamaan peliä nopealla eteenpäin vievällä syöttöpelillä. Erityisesti Jaro prässäsi korkealta ja paineisti TPS:n puolustuksen pelin avaamista. Jaro pystyi viemään peliä eteenpäin useamman kerran myös pienessä tilassa, mitä oli hienoa katsella.

Peli oli myös tunnetilaltaan intensiivinen. Sääriluut ja suojat kalisivatkin tasaiseen tahtiin ja kylmäsuihkeelle oli käyttöä. Mitään ylilyöntejä ei kuitenkaan nähty, vaikka useampi taklaus jäi pallon kyydistä ja napsahti kanssapelaajien luustoon.

Peli oli tunnetilaltaan kiihkeä ja irtopalloista käytiin kovaa kamppailua

Ottelun sankariksi nousi TPS:n kolumbialaishyökkääjä Eliecer Espinosa, joka tälläsi ensimmäisen maalinsa kun ottelua oli käyty nelisen minuuttia. Jaro ei kuitenkaan shokkialusta hätääntynyt, vaan kiri rinnalle ja lopulta puolen tunnin pelin jälkeen ohi Severi Kähkösen ja Jahir Barrazan maaleilla. Jaro meni ansaitussa johdossa viettämään puoliaikaa.

Espinosa nappasi futisillan viihdekuninkuuden toisella puoliajalla tyylittelemällä kaksi maalia lisää ja ampumalla hatun taivaalle. Jaro puski lopussa vielä kovaa päälle ja sai hyviä tilanteita, mutta Anton Lepolan taakse ei enää palloja saatu ja TPS otti tärkeät kolme pistettä.

Oskari Jakonen viemässä palloa kulmalipulle ottelun liaäajalla

Ottelun nostamassa hurmoksessa väkisinkin hiipi mieleen, että kyllähän kyseiset seurat perinteidensä ja kannattajakulttuurinsa puolesta kuuluisivat veikkausliigaan. Pisteet ja sijoitukset ratkotaan kuitenkin viheriön puolella, joten jäämme odottamaan, milloin seurat saavat taas korpivaelluksensa päättymään.

Viinikuvaus: perinteikäs ja freesattu kesäviini

Sumusaarilta. Rakkaudella.

...ja sitten finaali tulee. Se maalaa viimeiset ja päällimmäiset värit eurooppalaisen huippufutiksen värityskirjaan. Kanteen on painettu jo Englannin -lipun punavalkoiset kuviot. Valioliigasta on tällä kaudella tullut kiistattomasti eurooppalaisen huippufutiksen kärkivaunut. Sen veturit ovat puskeneet viimeisille pysäkeille muiden hyytyessä ratojen varsille teknistaktisine rajoitteineen.

Jürgen Klopp ja Liverpool ovat täällä taas. Ne tiesivät reitin jo ennestään. Lentokenttien sudet eivät punaisia enää ahdistele. Hotellihuoneet ovat valmiit ja he ovat täällä kuin kotonaan. Mauricio Pochettinon Tottenham on täällä ensi kertaa. Hiki hatussa. Kaikki on uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Kaikkeen pyydetään pieni turistilisä. Toinen koittaa rahastaa ja joku muu muuten vain jekuttaa.

Sanotaan että jahti on parempaa kuin saalis. Ihmeiden aika lienee siinä mielessä ohi, että ihmeen käsitteellisiä rajoja venytettiin sekä Anfieldillä että Amsterdamissa niin uudelleenmäärittävästi ettei tällä kaudella enää yllättäisi mikään. Ihmeiden leimasin taottiin kuivaksi, kun Liverpool liiskasi Barcelonan dinosauruksen Anfieldin nurmeen kuin hyttysen ja Tottenham pumppasi sellaista ilokaasua Amsterdamin iltaan ettei maailman höpöhöpö -pääkaupungissa ole kuunaan nähty. Siinä sitä jahtia on ja yhtäkkiä ihmemaan pilviverhojen takaa paljastuu kaksi toisensa läpikotaisin tuntevaa brittilädiä. Mestareiden liigaa ei vie mestari. Sen vie musta hevonen. Vähän ensikertalaisen kaltainen, mutta kuitenkin sikseen tiensä vankkureilleen raivannut ettei finaalipaikkaa voi millään tahdolla poiskaan ottaa.

Positiivinen, kollektiivinen ja vauhtiin vannova futis on tämän kauden jo voittanut. Yksittäisillä supertähdillä ei Madridiin tänä vuonna porhallettu. Kuva Mestareiden liigan finaalista on myös kuva maailmasta ja sen piirroistaa kannattaa kannataa ottaa mallia siihen, mihin sitten ryhtyykään: yksittäiset kyttilät lepattavat itsensä maailman puhureissa hengiltä, mutta tiiviissä kokonaisuudessa ja sovitussa ryhmityksessä palavat liekit ruokkivat toisiaan ja pitävät valoa yllä viimaisimmissakin tuulitunneleissa.

Mestareiden liigan finaaliin pääsy on todennäköisyyksien valossa mahdotonta, mutta vuodesta toiseen sinne vaikeroi kaksi kolhittua ja kauden aikana kaiken nähnyttä gladiaattoria. Aarteen äärellä ei ole tunkua, mutta yön viimeisillä ja aamun ensimmäisillä tunneilla toinen brittiritareista laskee kätensä arkun kannelle.

Viinikuvaus: Ale-hanasta parasta, mitä maailma tänä vuonna panee

Veritaksella. Muksun kanssa.

Nappaan risteyksessä muksun syliin, jotta ehdimme punaisiin valoihin pysähtyneeseen bussiin. Kulkuväline on valittu seikkailumielessä, sillä oman auton takapenkillä könöttävä lasten istuin on aika lailla nähty ja koettu.

Veritas noin metrin korkeudelta zoomattuna

Kapuamme Veritaksen rappusia ylös. Isosisko ja äiti jäivät kotiin leipomaan kakkua. Kokonaisuus on huvittava ja siinä on jotain suomielokuvan kaltaista, mutta tänään se on täyttä totta.

Turussa ollaan kevätauringon lisäksi saatu nauttia hyvässä nosteessa olevan FC Interin väkevistä otteista pelikentällä. Jose Riveiro on saanut sinimustan pakan lupaavanoloiseen asentoon ja perjantai-iltaan FC Inter lähti sarjan piikkipaikalta ja vastaan asettui toisena korviaan heristelevä Ilves.

Turussa on tänä keväänä saatu nauttia viihdyttävästä ja hyvätasoisesta veikkausliigafutiksesta

Tunnelma on toiveikas kun hakkaamme rytmikkäästi peliä käyntiin. Eilen Kaarinassa lasten esittämää kysymystä, miksi täällä ei kukaan laula, ei tarvitse esittää. Tänään lauletaan.

Eväät kaivetaan esiin, jotta aikaa ja energiaa jää pelin alussa myös pelin seuraamiselle. Lähtökohdat ovat herkulliset: Ilveksen puolustuspelaaminen on ollut kenties sarjan parasta, kun taas Interin hyökkäys on loihtinut veikkausliigan eniten maaleja.

Interin peleistä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole puuttunut. Nyt tamperelainen kyy puree kovaa heti alussa. Ensin Tiemoko Fofana pääsee helponoloisesti peippailemaan itsensä vetopaikkaan ja sitten Tatu Miettunen unohtuu vapaaksi kulmatilanteessa. Shokkialun jälkeen Ilves johtaa jo 0-2, kun kymmenen minuuttia on pelattu.

Inter tai turkulaisyleisö ei kuitenkaan lannistu alusta, vaan kiriä laitetaan silmään samantien. Ilveksen puolustuspelaaminen ei vaikuta niin hyvältä kuin päästettyjen maalien sarake antaa ymmärtää. Timo Furuholm nekkaa pian Niko Markkulan loisteliaan esityön päätteeksi kavennuksen ja ennen puoliaikaa Niilo Mäenpää rouhii pallon vielä toistamiseen Ilveksen verkkoon. Peli on tasan ja Inter on yhden puoliajan aikana tuplannut Ilveksen koko kauden aikana päästetyt maalit.

Hurmos on kuitenkin haihtunut pukukoppien uumeniin, kun toinen puoliaika pyörii eteenpäin. Ilves saa pidettyä linjat tiiviinä ja se saa Interin pelinrakentelun näyttämään epävarmalta. Samaan aikaa Interin pelaajat sortuvat helppoihin pallon menetyksiin. Ilveksen voittomaalikin tulee lopulta, kun huolimattoman puolustuspelaamisen edesauttamana Ilari Mettälä pääsee nokikkain Aati Marttisen kanssa ja upottaa pallon takakulmaan. Inter on edellisessä hyökkäyksessään käyttäny palloa Ilveksen maalin sisätolpassa, joten maali on katkeransuloinen.

Ilves puolustaa ottelun lopun ryhdikkäästi. Inter ei pääse kunnon hyökkäyksiin ja maalipaikoille ennen ottelun viimeistä hyökkäystä. Pallo kimpoaa kuitenkin ylärimasta maalin yli ja samalla sekunnilla tuomari päättää pelin. Ilves jättää pinta-arven samettisen Veritaksen iholle.

Kävelemme muksun kanssa bussipysäkille. Hän on innoissaan bussimatkasta, eväistä ja stadionista. Tulos oli toki pettymys, mutta lähinnä itselle ja se jättää vain pienen painauman siihen positiiviseen ilmanalaan, joka turkulaista veikkausliigafutista pitkästä aikaa ympäröi.

Viinikuvaus: kuplivaa sinimustaa. Yskähdys kissaeläimen karvaa

KaaPo-Ilves 2: tupsukorvien kesytys

Kaarinan keskuskenttä kylpi auringossa ja viileässä tuulessa, kun tappioitta sarjan aloittanut KaaPo kohtasi Ilveksen kakkosjoukkueen. Piirun yli kaksisataa katsojaa oli löytänyt tiensä divarifutiksen pariin.

KaaPo valmistautumassa tupsukorvien kesytykseen

Edelliseen kotiotteluun nähden KaaPon pelinrakentelun haasteista ei enää ollut jälkeäkään, vaan se otti heti alussa pelin hallintaansa ja sai toistuvasti vietyä peliä kontrolloidusti kohti tamperelaisten maalia. Ilves pääsi iskemään satunnaisesti vastaan, mutta peli oli isäntien hallussa. Ilves sai ensimmäisen pidemmän pallonhallintajakson vasta puolen tunnin jälkeen.

Energinen Ansu Sheriff ja hyviä haastoja laidalla tehnyt Aleksi mäki erottuivat ensimmäisellä puoliajalla edukseen. Kirjoittajan kaivaessa sopivasti peliohjelmaa esiin helähtää pallo Sheriffin jalasta maaliin. Yleisön toimesta todetaan kollektiivisesti, että maali oli hienosti rakennettu ja siihen jää uskominen. KaaPo ansaitusti 1-0 johdossa puoliajalle.

Ilves oli lisännyt kaasua toisen puoliajan alkuun ja se pääsi hetkeksi pelin päälle. Pyry Tenhon orkestroima kaarinalaisten puolustus kuitenkin harjasi tupsukorvat pois parhaimmilta maalintekosektoreilta ja toisen puoliajan edetessä KaaPo sai taas pelin juonesta paremmin kiinni.

Sheriff karkasi paitsiolta haiskahtaneen tilanteen jälkeen Ilveksen pakeilta, mutta takakulmaan suunnattu sijoitus lipui maalin ohi. Jani Jussilalla, jonka Region's Cupissa käyttämä pelipaita huutokaupattiin puoliajalla, oli kitara pykälää paremmassa vireessä, kun hän peippasi vastustajan laitapakin pizzalinelle ja mälläsi pallon Ilves -maalin takanurkkaan, kun reilu seitsemänkymmentä minuuttia oli pelattu.

Hetki ennen maalia: Joonas Madetoja kuolettamassa palloa

Ilveksen kiri puuroutui hiljalleen epäonnistuneiksi pujotteluharjoituksiksi tiiviisti puolustaneen KaaPon puolustuksen keskustaan. Lopulta Joonas Madetoja laski piikkimaton Ilveksen kiripyristelyjen eteen ottelun loppu puolella hienosti pelatun kuvion jälkeen, jonka päätteeksi palloa kaivettiin vielä kertaalleen Ilves -maalista.

Tyytyväisyytyä kupliva kaarinalaisyleisö sai helatorstailta mukaan viemisikseen kelpoesityksen kotikuntansa futisylpeydeltä ja mikä tärkeintä: kolme ansaittua pinnaa.

Viinikuvaus: kotikunnan parempaa vuosikertaa

KaaPo-FC Espoo: tappioitta

Aurinkoisella Kaarinan keskuskentällä miteltiin KaaPo-FC Espoo -matsi

Kaarinan keskuskentällä KaaPon ja FC Espoon matsi polkaistiin vartin myöhässä käyntiin vierasjoukkueen bussiin iskenneen teknisen vian johdosta. Kaarina kylpi helteessä ja vähän reilut kaksisataa jalkapallon ystävää oli saapunut metsästämään divarifutisromanssia Turun kupeeseen.

Ystävällinen rouva lipunmyyntikojulla vilkaisi kassiini, johon oli pakannut lapsille matsieväät mukaan ja toivotteli hyvää pelipäivää. Stadionin penkeille oli jostain varissut hiekkakukkasia, mikä puhutti useampaakin peliä katsomaan saapunutta seuruetta.

Sekä Kaapo että FC Espoo olivat aloittaneet kakkosdivarin B-lohkon tappioitta eli oletuksena oli tiukka vääntö. Kahden hengen espoolaisfanidelegaatio rytmitti väkevillä kannustushuudoilla pelin alkamaan. Siitä tai jostain muusta syystä johtuen Espoo oli alussa enemmän hereillä ja otti pelin hallintaansa. Se vaikutti organisoidummalta pelisuunnitelmassaan, KaaPo joutui paineen alla lähtemään syvältä hyökkäyksiinsä ja sen pelinrakentelu oli väliin tahmeaa. Espoon momentum kesti melkein puoli tuntia, mutta maaliin asti se ei kuitenkaan palloa saanut. KaaPo sitä vastoin käytti palloa kertaalleen kulmatilanteessa Matias Niemelän selän takana, mutta tilanteessa tuomittiin maalivahdin häirinnästä rike. Ensimmäisen puoliajan lopussa KaaPo loi vielä pari vaarallisen oloista tilannetta, mutta maalinteko osoittautui jo tässä kohtaa molemmille joukkueille vaikeaksi.

Tuomari puhalsi pelin poikki sekunnilleen 45:llä minuutilla ja joukkueet pääsivät punomaan puoliajalle uusia juonia. Yleisöä valui stadionin takana olevaan kioskivaunuun tankkaamaan energiaa toiselle puoliajalle.

KaaPon hyvä ote jatkui toisen puoliajan alussa. Kentälle vaihdettu Ansu Sheriff vaikutti kärjessä energiseltä ja mahdollisen kotivoiton aurinko pilkahti ensimmäisellä puoliajalla kasaantuneiden vieraspilvien takaa, mutta hyvistä tilanteista ja parista erittäin hyvästä maalipaikasta huolimatta Niemelän maali säilyi koskemattomana ja ote siirtyi hiljalleen espoolaisille.

KaaPo loi toisen puoliajan alussa muutamia vaarallisia tilanteita, mutta FC Espoon puolustus kesti

Kuumana helottava aurinko leikkasi osan ottelun temmosta ja lisäksi lämpimänä alkoivat käydä myös pelaajat. Toisella puoliajalla keltainen kortti nousi neljä kertaa ja ainakin kertaalleen kotiyleisö havahtui vaatimaan vierasjoukkueelle punaista korttia jälkipelistä. Tilanne meni kuitenkin sekä itseltäni lasten vaatiessa jo kotiinpääsyä suolapähkinöiden loputtua että tuomaristolta jostain toisesta syystä ohi. Lisäaikaakin päästiin pelaamaan, mutta maaleja ei tällä kertaa nähty. Molemmat joukkueet saavat siis jatkaa tappioitta seuraaviin koitoksiin.

Katsomo tyhjeni pian ottelun päättymisen jälkeen

Viinikuvaus: helteessä kypsytetyistä marjoista keitelty kotikylän kotiviini, jossa pala espoolaista betonia