Suomi-Montenegro: aves, aves

Montenegro lennätti ”Rohkeat haukkansa” stadikalle Bosnian ”Lohikäärmeiden” jälkeen. Jotenkin momentum suosi lentävistä olennoista kuitenkin Huuhkajia, sillä tiiviin ottelutahdin lisäksi Montenegron siipiä hapotti vierasmatka. Samaan aikaan pakkovoiton narratiivi nosteli kaulaansa suomalaisessa futiskeskustelussa, sillä viime minuuteilla kaksi Bosnialle pudotettua pinnaa maistui Suomen maajoukkueen kannattajille enimmäkseen madoilta ja mullalta.

Juna-aikataulut eivät oikein suosi ekologista matkailua, joten yksityisautoiluun on turvautuminen. Taistelupari ottaa päikkärit jo autossa, joten kannustamiseen jää enemmän energiaa. Pohjoinen sisäänkäynti on helposti selvitettävissä ja stadionin kipsojen jonot vaikuttavat tällä kertaa melko kohtuullisilta. Kolmen pelin kausikortteihin painetut vakipaikat löytyvät helposti ja aurinko helottaa lämpimästi nykyisen pääkaupungin taivaalta.

Pohjoiskaarre loi erinomaista tunnelmaa otteluun

Leppoisia tunnelmia ennen ottelua

Pohjoiskaarteesta singahtaa ilmoille asiaan kuuluvat äänenavaukset ja Riven johdolla ollaan edelleen menossa kisoihin, koska sellainen on maailman asento. Peli nytkähtää käyntiin melko varovaisissa merkeissä. Huuhkajat saavat pelin painettua enimmälti Montenegron puolelle kenttää, mutta Montenegro saa imettyä oman boksinsa edessä Suomelta tilan ja ajan. Huuhkajat pyrkivät pelaamaan syvyyteen Montenegron linjan eteen palloja, joita vähillä kosketuksilla siirrellään linjan taakse. Haukat ovat Huuhkajien liikeradoista kuitenkin hyvin vainulla ja pian käy ilmi, että mitään ilmaisia talipalloja ei Huuhkajia varten ole punapaitojen maaliverkkoihin ripustettu, vaan tulos pitää hakea kärsivällisellä, mutta riittävän määrätietoisella pelaamisella.

Montenegrolla vaikuttaa etenkin pelin alkupuolella olevan pistopaikkoja Huuhkajien hieman tavallista korkeammalle noussutta puolustuslinjaa vastaan, mutta hyökkäyspelin laatu ei varsinaisesti ole maalauksen tai vaakunan arvoista. Hieman enteellisesti joku ilmeisesti painaa vessamaailmaa etsiessään väärää katkaisinta ja ottelun alun valoshow saa äänettömän toisintonsa. 

Puoli tuntia on pelattu, kun Huuhkajat esittävät oman shownsa. Teemu Pukki ottaa Montenegron puolustuslinjan edessä pari ripeää askelta.  Richard Jensen löytää Pukin, joka hakee itselleen seinän Robin Lodilta. Haukan katse harhailee jo tässä vaiheessa niin pahasti, että Pukki löytää lintuverkon eteen unohdetun tulikuuman Joel Pohjanpalon: 1-0.

Teemu Pukki oli jälleen pelin ytimessä

Ennen pelin taittumista Pohjanpalo osoittaa vielä ettei todellakaan ole, mikään eilisen teeren poika. Tovi edellisestä maalista ja Lucas Lingman lähettää oman herkkupalansa sivuvaparista. Jolle on ensimmäisenä paikalla ja siitä se hyvin koulutettu kotka lentää Montenegron pyydysmiehen Danijel Petkovicin ulottumattomiin: 2-0. Vääräleukojen ajatuskuplaan nousee tuumaus siitä, että olisikohan Pohjanpalolle kuitenkin voinut olla myös Bosniaa vastaan käyttöä. Kaveri on kuuma kuin kiuasvastus.

Kohtaa lentää a'la Jolle "Danger" Pohjanpalo

Peli pelataan koko lailla lempeänä ja hyvätuulisena toisella puoliajalle. Tällä kertaa mielessä käy, että pitäisikö sittenkin hakea puoliajalla kahvit, mutta jään kuitenkin omalle paikalleni katsomaan, kun Suomen vuoden 1980 Olympialaisissa pelannutta maajoukkuetta juhlistetaan.

Historian havinaa

Montenegro tekee puoliajalla triplavaihdon. Se on myös toisen puoliajan alussa enemmän pallossa. Vääräleuat toteavat tässä kohtaa, että toivottavasti nyt ei passivoiduta ja päästetä kaveria takaisin peliin.  Näin ei onneksi käy vaan alun hätyyttelyn jälkeen peli jälleen tasoittuu. Suomi tekee oman triplavaihtonsa. Taistelupari nostelee pientä lippuaan ja fiilistelee niitä kannustushuutoja, jotka jo tunnistaa. Pohjoiskaarteesta helähtää muutama harvinaisempikin kipale. Ilmari Niskasella on oma tonttinsa, mutta Petkovic hoitaa sen.

Mitään varsinaista draamaa tai dramatiikkaa ei toinen puoliaika lopulta tarjoile. Eikä sen tarvitsekaan. Huuhkajat kontrolloivat hyvin kokonaisuutta ja Montenegrolla on sen verran vähän otteluun kantaaotettavaa, että sen muutaman päivän takainen Romania voitto pistää oikein hämmästyttämään ja kummastuttamaan. Katsomo nousee lisäajan lähestyessä pystyyn kunnioittamaan Huuhkajien suvereenia esitystä. Ottelun päätyttyä Pohjoiskaarteen ja Huuhkajaparven yhteisrallatusta on taas pitkästä aikaa sydäntä lämmittävää seurata.

Kiitos Huuhkajat ja tähän ei kyllästy:

Parvi painuu stadionin rakenteisiin ja on enää yksi eeppinen keskustelu käymättä

T: Isi?
F&V: No mitä?
T: Mikko-setä!
F&V: Asia kunnossa…

 Viini: Riven kaapista hallittua rakennetta ja sopivasti voittavan makuelämyksen varmistavaa kuplaisuutta

Huuhkajat-Ukraina: väellä ja voimalla

VR:n vihreävalkoiset vaunut nytkähtävät isoa kirkkoa kohti. Olympiastadion on myyty piukkaan ja lauantain raiteita kolkutellaan, joten on lupa odottaa tunnelmallista futisiltaa. Stadionin läheisellä grillikioskilla maksupääte ei toimi edes vähää alusta. Pohjoisteenkaarten marssi kulkee kohti sinisten valojen ja savujen värjätessä ajan kuvaa. Muutama pomminkaltainen pamahtaa. Taistelupari säikähtää pauketta ja nostelee käsiä korville aina silloin, kun hän pitää taukoa hodarin haukkailusta. Stadionin kupeessa on useampi Ukrainan lippuihin kääriytynyt joukkio. Kännykkäkamerat räpsyvät joka puolella.

Tunnelmia ulkoa I

Tunnelmia ulkoa II

Jonot kiertävät Olympiastadionin aitojen viertä loputtoman pitkinä. On hankalaa tai jopa mahdotonta sanoa, että mikä portti nielee mitäkin jonoa sisuksiinsa. Mikäli haluaa tehokkaasti sisään niin kannattaa tsekata oikeat reitit ennakolta eikä luottaa onneensa, kuten nyt olen osaltani kahteen kertaan tehnyt. Olemme olleet hyvissä ajoin liikkeellä, mutta silti alkaa hiukan jännittää, että ehdimmekö aloituspotkuksi katsomoon. Lopulta nappaan taisteluparin syliin ja kilautan toisen lipuistamme lukijaa. Ehdimme myös päivittää huivit nykyisempiin versioihin, mutta minkäänlaisten matsieväiden hamstraaminen katsomoon vaikuttaa tekemättömältä paikalta.

Tunnelmia sisältä I

Tunnelmia sisältä II

Kolmen sukupolven vanhimmalla on paikka katsomorivistössä hieman korkeammalla. Pohjoiskaarre sovittelee chänttejään ottelun alkua edeltäviin kenttätapahtumiin. Porukkaa purskahtelee porteista valtoimenaan. Kansallislaulun jälkeinen pauhu on aidosti korvia huumaava. Taistelupari saa edessä istuvalta pariskunnalta pienen Suomen lipun. Ensimmäisen puoliajan ajan hän seuraa tarkasti, milloin Pohjoiskaarteen lippuja lasketaan alas ja milloin heilutellaan, ja toisintaa sitä omalta osaltaan.

-Next time, come fucking early!

Kajahtaa käheällä brittienglannilla jostain takaamme. Peli on poljettu käyntiin, mutta ihmisiä tulee edelleen pitkänä virtana katsomoihin. Uuden stadionin väenhallinnassa on varmasti vielä viilattavaa, sillä tuplasti ja jopa triplastikin isompia ihmismassoja saadaan maailmalla nopeammin stadioneille. Katsomosta lähtevä energia väreilee selvästi Huuhkajien siivissä ja peli painetaan Ukrainan päähän, mutta alkuhurmos huuhtoutuu jo pian Andriy Yarmolenkon livahtaessa aivan liian aikaisessa vaiheessa Huuhkajien linjojen väliin ja huitaistaessaan pallon aivan liian helpon näköisesti kannattajakatsomon päädyn taustoittaman maalin alakulmaan. Stadikalle laskeutuu aivan pieneksi hetkeksi routaa ja jalkapallomaailma muistuttaa lainalaisuuksistaan. Pauhu palaa kuitenkin silmänräpäyksessä areenalle ja kampea lähdetään joukkovoimalla vääntämään oikeaan asentoon.

Reality check

Ukraina vaikuttaa vastaiskuissaan vaaralliselta ja se löytää pelottavan hyvin tilaa sekä Suomen puolustuksen linjan edestä että laidoilta. Yarmolenko osoittaa ylipäätään olevansa peli päällä ja Ukraina omii oikean hyökkäyskaistan itselleen. Huuhkajat saavat ryskytettyä pelin tasoihin jälkeenpäin ja selkeämmän näköyhteyden päästä todettuna tilanteesta, jossa on ensin epäonnea ja sitten reilusti onnea. Teemu Pukki on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja magiaa nousee Huuhkajien lentoon. Taika haihtuu kuitenkin varsin pian, kun Roman Yaremchuk lapioi boksista pallon ohi kohti ryntäävän Lukas Hradeckýn. Molemmista maaleista jää inhottava tunne siitä, että liian helposti menee ja huonosti puolustettu ennen kuin lapsen usko ottelun kääntymisestä palaa hymyksi kasvoille.

Puoliajalla pidämme suosiolla paikkamme ja jälkeenpäin kuultuna pelivedoksi menee. Vessaankaan ei kuulemma ole ollut mitään asiaa eli komean kansallisstadionin logistisessa puolessa on petrattavaa. Oluttuoppeja kannellaan kourakaupalla ja tiukasti puristaen katsomoon.

Pauhu stadionilla jatkuu juhlavana ja Huuhkajat lähtevät hakkaamaan päälle. Seuraavien päivien stooreja kirjoitetaan jo siitä kantista, että lähtikö Huuhkajat liian rohkeasti peliin ylipäätään ja hinta maksettiin siitäkö? Toisaalta passiivisesti pelattu 0-1 -tappio olisi kirvoittanut kysymyksen siitä, että miksi ei yritetty kauhoa täyden stadionin energiaa reippaasti sisuksiin ja tainnutettu siten vastustajaa. Sperkulointi kuuluu peliin ja varmaksi tiedämme vain nyt nähdyn version.

Ukrainan hyökkäykset lähtevät edelleen sydäntä tykyttävän terävästi, mutta polttoainetankin seinämät alkavat kotiyleisön onneksi kuivua. Huuhkajat saavat vapareita vaarallisista paikoista ja Paulus Arajuuren kirmatessa Robin Lodin vaparista irtoavaan paluupalloon, ja pallon pöllähtäessä väärälle kiertoradalle, voitaneen alkaa toteamaan, että pelistä ei tulla saamaan mitään mitä pelaamalla ei ansaita. Huuhkajat pääsevät myös pelin edetessä boksin sisäkulmiin, mutta palloja nostellaan sieltä Andrij Pyatovin syliin, vaikka futissielu huutaa kovaa ja matalaa Ukrainen veskarin ja puolustuslinjan väliin.

Peli päättyy. Kannattajat antavat Huuhkajille lupauksen ikuisesta rakkaudesta, vaikka illan mittaan suomalaisen futiksen folkloreen lisätään myös yhdet pettymyksestä karvaiset pakarat. Urheilukadun hiljennettyä ja aamun valjetessa urheilun tulokseen perustuva puoli tuijottaa rokonarpisilla kasvoillaan, mutta lapsenusko säilyy edelleen. Kahdella ja puolella voitolla mennään melkein varmasti vielä kisoihin.

Matka jatkuu

Viini: väenjuomaa

Suomi-Armenia: Riven johdolla me mennään kisoihin

Tunnelma Veritaksella oli jännittynyt, kun kisapaikkaan kiinni iskeneiden huuhkajien kynsiin oli murtunut Sarajevossa pieni lohkeama. Tunteiden ja vuosikymmenten futistraumojen velloessa unohduksiin oli huuhtoutunut se, että ennen karsintalohkon alkua melkein kuka tahansa olisi ottanut tämän tilanteen: Suomella lohkon kakkospaikka kahden pisteen erolla ja vastassa enää kotosalla Armenia, Liechenstein ja vieraissa vähintäänkin ketunhäntä kainalossa hiiviskelevä Kreikka.

Jalkapallohistorian havinaa lokakuisella Veritaksella

Matsin alku hieroo vielä suolaa Bosnia -ottelun haavoihin: pallo polttelee ja Armenia saa pari vaarallisenoloista erikoistilannetta. Hiljalleen ilman keskustan ankkureita Tim Sparvia ja Paulus Arajuurta takova Suomi nappaa vastustamattomasti ottelun punaisen remmin käsiinsä ja maalin odottelu voi perustellusti alkaa.

Pohjoiskaarre...

...ja pelaajat valmistautumassa otteluun

Sisäkierteiset kulmat vääntyvät sarjana Armenian maalin edustalle, Aram Hayrapetyan esittelee koko joutsenlammen liikesarjakavalkadin ja yleisö lämpenee lämpenemistään. Lopulta Pallo laskeutuu Markku Kanervan illan jokerin Fredrik Jensenin jalkoihin. Jensen kevytleijuttaa pallon Armenian maaliin. Suomi siirtyy hallitun ja pelillisesti onnistuneen jakson jälkeen ansaitusti johtoon. Jännitys hilseilee sateen piiskaamalla Veritaksella, kun huuhkajat ottavat ison siivellisen kohti kisapaikkaa.

Huuhkajat osoittivat hyvää kisahenkeä

Veritaksen sisäkäytävät ovat tupaten täynnä ja hetkittäin täysin tukkeessa. Koleassa tiistai-illassa on suomalaisittain futishistorian leimaa. Yksi sen ilmentymistä on Teemu Pukki, joka puoliajalla on saanut motoroilia niveliinsä. Pukki karkaa Joel Pohjanpalon syötöstä ja lähettää tavaramerkkimäisen chippinsä Armenian maalin takakulmaan. Peli on 2-0 ja kyllähän tämä on voitettu.

Pyry Soiri haastamassa Armenian puolustusta

Pukki pääsee vielä kertauttamaan maalintekoa edistyneille -kurssin lopputehtävän Rasmus Schűllerin vapauttavan syötön jälkeen. Huuhkajien ykköspyssyn liekki roihuaa edelleen maagisena, kun vakkaa vaan sopivasti raotetaan. Peli saa näköisensä lukemat ja paineistus imeytyy jälleen Bosnian suuntaan. Pukin, Riven, Jensenin ja Pohjanpalon paisteen lisäksi myös Glen Kamaran ja Robin Lodin yhteispeli jättää lämpimän jäljen kaikukoppaan, jossa kaikuu historiallinen: Riven johdolla me mennään kisoihin.

Riven johdolla me mennään kisoihin

Viinikuvaus: uskoa, toivoa, rakkautta ja historiallisia elementtejä.

Suomi-Bosnia: Riven taikahattu

"Riven johdolla me mennään kisoihin" kaikuu pohjoiskaarteen äänijänteistä. Hiostava ja ukkosta enteilevä Ratinan alue luo urbaaninoloiset puitteet pian alkavalle Suomi-Bosnia -ottelulle. Huuhkajien lento on ollut unenomaista. Bosnian pelaajalistaa silmäillessä käy hetkellinen vilunväristys: voiko tämä oikeasti vielä jatkua?

Pohjoiskaarteen tunnelmia

Jotain Suomen jalkapallomaajoukkueen statuksesta kertoo se, että Bosnia lähtee otteluun varovaisesti. Se jättää pelin alle reilusti pelaajia. Suomi vastaa kahdella kauniilla neljän miehen rivistöllä, joiden edessä Petteri Forsell ja Teemu Pukki ohjaavat Bosnian pelinrakentelua sovittuihin sektoreihin. Bosnian ultrien ja pohjoiskaarteen Suomi -jätkien kilpalaulanta luo aitoa ja autenttista futisjuhlan tuntua iltaan.

Pelillisesti ensimmäisen puoliajan shakki on etulinjan varovaista siirtelyä ja komento muotoon käy tehokkasti. Viihteelliset elementit pimitetään vielä. Markku Kanerva nostelee kanit taikahatustaan toisella puoliajalla.

Huuhkajien näytöstä sateen piiskaamalla Ratinan stadionilla

Glen Kamara isännöi keskikentällä ja lähettää Teemu Pukin juoksuun. Pukki tuikkaa pallon vastustajan topparin Toni Sunjicin puikoista ja painaa pallon tolpan kautta takakulmaan. Tampere on sokeria ja hattaraa. Toiveuni jatkuu lähes imelänä.

Pelin systematiikka ratkeilee hetken aikaa, kun Bosnia yrittää kuitata maalin nopeasti. Paulus Arajuuren johtama puolustus luutii kuitenkin kuin se olisi harjoitellut juuri tätä hetkeä varten miljoona vuotta. Suomi alkaa päästää paineen alta ja se luo vastaiskuilla jatkuvaa vaaraa Bosnialle.

Forsell tulee vaihtoon ja hänen tilalleen Rive heittää Lassi Lappalaisen. Tuhkimoita on nyt vetinen viheriö täynnä. Lappalainen on bosnialaisten piirittämänä kuin kotonaan ja hän osoittaa heti pallon saatuaan, että on tullut tekemään tulosta eikä kerryttämään minuutteja.

Bosnialaiset valmistautumassa juhlimaan jalkapalloa

Tim Sparv pyyhkäisee Muhamed Besicin kentän pintaan, Robin Lod nappaa karkin talteen ja lähtee maantiekiitäjänä kohti Bosnian maalia. Hävittäjäairueen vasemmalla puolella liitää Lappalainen ja oikealla Pukki. Lod heittää tikkarin Pukille, joka tyylittelee pallon vastaan ryntäävän Ibrahim Sehicin yli: tämä oli tässä ja kaikki voivat lähteä kotiin. Kukaan ei kuitenkaan lähde, vaan suomalaiskannattajat kietoutuvat sateen piiskaamalla Ratinalla tiukemmin suomalaiseen futisunelmaan.

Oi Suomi on...

Viinikuvaus: vedestä viinaksi