Paluu Etihadille

Tammikuisen yön pikkutunteina nytkähti bussi taas kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Erinäisten sattumien summana määränpäänä oli jälleen viikonloppu Manchesterissä, joka huipentuisi Manchester City-Newcastle -otteluun. Futisreissuun lähteminen on varsin helppoa eikä aina ihan järjettömän kallistakaan. Pakettina liput, neljän tähden hotelli ja edestakaiset lennot maksoivat piirun alle 600€. Edullisemminkin varmasti vielä pääsee, kun räätälöi pakettinsa itse ja on hyvissä ajoin liikenteessä.

Manchesterissä oli kylmää, kosteaa ja tuulista. Ei siis mitään uutta saarivaltion auringon alla. Kaupunki itsessään on varsin kompakti ja etäisyydet keskustan alueella sopivia, jotta paikasta (pubista) toiseen pääsee hyvin tallustelemaan kävellen. Kaupungissa ei stadionkierrosten ja futismuseon lisäksi hirveästi varsinaisia turistikohteita ole, mutta kaupungista löytyy hyviä ravintoloita ja myös virkeää olutkulttuuria, kun hieman tekee taustatyötä. Hintataso on varmasti myös huokeampi, mitä esimerkiksi Lontoossa eli sikäli Manchester on hyvä valinta reissukohteeksi.

Manchester City-Newcastle -ottelun alkuseremoniat käynnissä

Pelipäivänä taksi alle ja pelipaikalle. Matkalla taksikuski antoi oman analyysinsä Manchester Cityn edellisestä tappiollisesta pelistä Liverpoolia vastaan. Taksikuskin mielestä City prässäsi liian korkealta, jolloin Liverpool pääsi hyödyntämään hyökkäyspelinsä vahvuuksia. Kävi mielestäni järkeen. Sinänsä pieni huoli oli siitä, että Cityn hyvä vire olisi taittumassa, koska ajatuksena oli nähdä ehkä tämän kauden eurooppalaisen futiksen paras joukkue hyvässä tikissä. Ottelussa oli myös aineksia siihen, että City pyörittäessä ja Newcastlen vetäytyessä peli jatkuisi pitkään 0-0 tilanteessa ja jossain vaiheessa matsin loppupuolella City sitten ratkaisisi pelin. Toiveissa oli siis nopea avausmaali.

Varatut liput löytyvät helposti Stadionin kupeeseen rakennetusta lippupisteestä ja käytännössä jonottamatta. Paikkamme sijaitsivat siten, että niistä oli myös suora näkymä vierasjoukkueen fanikatsomoon. Newcastlen fanit olivatkin aloittaneet selvästi otteluun valmistautumisen hyvissä ajoin. Harmillisesti noin kymmenkunta katsojaa näki ottelusta vain joitain alkupuolen minuutteja, koska kyyditys kävi järjestysmiesten kantamana nippusiteissä stadionin uumenissa sijaitseviin säilytystiloihin. Newcastlen fanit toivat oluthuuruisen tuulahduksen siitä, mitä perinteinen brittifutiskulttuuri on ja on ollut. Ristiriita Cityn kaupallisempaan ja rahan kyllästämään identiteettiin oli mielenkiintoinen.  

City otti hyvin pian ottelun komentoonsa ja Newcastle tyytyi tai olla pakotettu pakittelemaan. Pallonhallinta huiteli 80% tasolla. Pallonhallinta ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään näennäiseltä missään vaiheessa, vaan se kulki suunnitelmallisesti kohti vastustajan maalia tiettyjen syöttökuvioiden toistuessa. Pallon menetettyä City pyrki joko nopeasti prässäämään pallon takaisin tai rikkomaan vastustajaa ja pysäyttämään tätä kautta sen nopeat hyökkäykset. Cityn hyökkäykset kulkivat etenkin ensimmäisellä puoliajalla paljon vasemmalta laidalta, josta kokoonpanoon nostettu Oleksandr Zinchenko nousi aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä. Pallo käy ensimmäisen kerran maalissa 18:sta minuutin kohdalla, mutta takatolpalle hiipinyt Raheem Sterling on paitsiossa.

Odotettu avausmaali nähdään, kun ottelua on pelattu 34 minuuttia. Kevin De Bruyne lähettää kovan tarkan keskityksen vasemmalta laidalta ja toppareiden väliin hiipinyt Sergio Agüero ohjaa päällään pallon läheltä maaliin. Tunnelma stadionilla vapautuu. Maali on vaikuttanut väistämättömältä, mutta pientä tuskatumistakin oli jo ilmassa.

Toisella puoliajalla pelin kulku ei juuri muutu. Newcastle jatkaa vetäytymistä ja kurinalaista puolustamista toivoen ettei City iske toista maalia. Toive ei kuitenkaan pidä kauaa: Sterling murtautuu vasemmalta laidalta läpi, Javier Manquillo rikkoo ja pallo viedään pilkulle. Agüero niittaa pilkulta illan toisen maalinsa. Yleisö reagoi hyvin maltillisesti. Cityn kannattajat ovat selvästi tottuneet voittamiseen ja ratkaiseviin maaleihin. 2-0 menee business as usual-kategoriaan eikä siitä tarvitse sen enempää innostua. Peli vaikuttaa ratkenneelta ja nyt vain odotettaisiin hakeeko City aktiivisesti lisää maaleja vai lähteekö se jäädyttämään peliä pallonhallinnan kautta.

Kymmenen minuutin kuluttua ottelussa nähdään ottelun kannalta positiivinen käänne. Ciaran Clarke puhkaisee Cityn korkealla pelaavan puolustuslinjan, Jacob Murphy karkaa läpiajoon ja chippaa tyylikkäästi vastaan ryntäävään Edersonin yli. Newcastlen fanikatsomo räjähtää. Tulee fiilis, että kävi ottelussa lopulta miten tahansa, he ovat jo voittaneet. Maalia ei kukaan voi Newcastlelta viedä pois. Newcastlen fanikatsomosta kulkee valtoimenaan viestejä käsimerkkien muodossa Cityn kannattajille pitkään maalin jälkeen. Sillä ei ole väliä, että joukkue on edelleen tappiolla.

Peli herää henkiin. City luo tukun maalipaikkoja, mutta ei onnistu viimeistelyssä. Ajatus siitä, että nähdäänkö lopussa vielä spektaakkelimainen tasoitus esimerkiksi erikoistilanteesta, kutkuttelee mieltä.

Peli on ollut hyvä. Cityn hyökkäyspeli on ollut juuri niin suvereenia kuin odotettua. Se on kenties maailman parasta tällä hetkellä. Newcastle on roikkunut sinnikkäästi mukana ja saanut hyödynnettyä sille avautuneen tilaisuuden. Newcastlen fanit ovat tehneet ottelun tunnelmasta erityisen. Ottelun kruunu nähdään, kun Agüero löytää jälleen riittävän tilan keskeltä. Leroyn Sanen syöttö löytää Agüeron, joka kylmähermoisesti viimeistelee vaikeasta peliasennosta: haattutemppu ja peli on selvä, kun 83 minuuttia on pelattu.

Viinikuvaus: kylmää, kosteaa, tuulista ja jännittävää brittilientä  

Valioliigan roolijako

Valioliiga on pyörähtänyt hyvän kierroksen eteenpäin. Joukkueet ovat kaivaneet ensimmäiset lähtökuoppansa. Povattu Manchesterin kaksoisvoitto on vahvasti raiteillaan. Yllätyksenä kuitenkin se, miten hyvä Manchester City tällä hetkellä on. Cityn vastustajien maaliverkot ovat venyneet siihen malliin, että analogiat valioliigan ja la liigan erityisluonteista ovat vaikenemassa. Valioliigassakin pystyy paukuttamaan maaleja barcamaisesti melkein neljän tehdyn maalin keskiarvolla.

Manchester City - West Bromwich -ottelun ensimmäinen vartti herätti siihen, että maailman paras seurajoukkue majailee tällä hetkellä Manchesterissä. Josep Guardiola on sen sinne vaivihkaa nurkannut ja City vaikuttaa pysäyttämättömältä. Etenkin kun Arsenalia vastaan pelatussa matsissa jopa tuomaritkin seurasivat vaaleansinisten huilunsoittoa.

Jose Mourinhon Manchester United saa vielä yhden momentumin. Se on Manchesterin derby joulukuussa Old Traffordilla. Mikäli täysi pistepotti jää Mourinhon pussukkaan, voidaan vielä avata keskustelua mestaruustaistelusta. Muussa tapauksessa laliigamaisesti peli on selvä ennen kuin vuosi vaihtuu, sillä eletään kautta, jossa 0-0 vierastasapelit eivät kanna mestaruuteen asti.

Tottenham ja Chelsea viettävät siestakautta, jonka päässä häämöttävät paikat mestareiden liigaan. Tottenhamin mestaruusvaunut rymistelevät ohi kahtena edellisenä kautena. Mauricio Pochettinon naamasta sen näkee. Chelsean Antonio Conten puvun taskusta ei täksi kaudeksi löydy enää kania tai kyyhkystä. Arsenal on Arsenal ja Liverpool on Liverpool. Toinen niistä päätyy toisen edelle valioliigassa.

Mancester Cityn ylivoima saattaa viedä mielenkiinnon. Mainittakoon kuitenkin se, että Burnley on ollut tympeä vastus melkein kaikille, Crystal Palace tulee vielä nousemaan pois pahnojen pohjalta ja täksi kaudeksi valioliigaan nousseet joukkueet näyttävät tulleen jäädäkseen, joten shokkiputoamisia on tyrkyllä. Tulee mieleen, että näinköhän Wayne Rooney päättää uransa championshipistä käsin? Tragediaa, draamaa ja komediaa on näytillä kakkossalissa, jos jokin ärsyke herättää vaaleansinisestä hypnoosista.

Viinikuvaus: vaaleansinistä, päihdyttävää ja pettävää

Huuhkajat -kaikkien aikojen karsinnat 16/17

Avauskierros

Suomi aloittaa MM-karsintansa sateisessa Turun illassa Turkkia vastaan. Viime karsintojen totaalipettymyksen varjo on hiljalleen haihtunut ja tunnelma on varovaisen optimistinen. Karsinnoilta odotetaan hyvää starttia ja kannattajien suunnalta kuuluu paljon ”ottelu joka pitää voittaa”-suuntaista kommentointia, vaikka vastassa on lähtökohtaisesti selvästi vahvempi joukkue. Toivo kisapaikasta ei ole kariutunut historian tai edellisen karsinnan taakasta. Ei vaikka tämän kertainen lohko on selvästi aiempaa vaikeampi.

Markku Kanervan johdolla Suomi avaa kyynisen vetäytyvällä taktiikalla. Turkki hallitsee peliä, mutta ei saa luotua vaarallisia tilanteita. Asetelma miellyttää ”jos edes kerran elämässäni näkisin Suomen arvokisoissa”-ajattelevaa suoraan tulokseen katsovaa joukkoa. Etenkin kun Turkin pelaajat alkavat pelin edetessä selvästi turhautumaan. Ensimmäisen puoliajan lopussa Suomi saa luotua pari hyvää tilannetta, mutta pallo ei löydä maaliin asti. Karsintojen ensimmäinen puoliaika on lupauksia herättävä.

Toiselle puoliajalle peli rytmi muuttuu. Suomi lähtee pelaamaan aktiivisemmin, mikä lisää peliin viihdyttävyyttä ja toisaalta osoittaa sen, että Kanerva ja huuhkajat hakevat kotiottelusta voittoa. Suomi esiintyy pirteästi ja saa luotua tilanteita, mutta sydäntä kylmää joka kerta, kun Turkki pääsee vauhdilla iskemään Suomen puolustuslinjaa vastaan. Riittääkö meidän rahkeet oikeasti tähän?

Suomen hallitessa peliä Cenk Tosun pääsee kuin varkain ja toisaalta jopa hieman odotetustikin iskemään Turkin johtoon. Viimeisten vuosien karsintamatsien filmi pyörii kyynistyneen fanin silmillä. Ero taitotasossa on juuri tämän verran kallellaan vierasjoukkueelle. Edessä siintävä tappio tuntuu myös pieneltä kuoliniskulta koko karsinnalle.

Pelin rytmi pysyy samana ja Suomi nousee tasoihin. Maailma vaikuttaa taas hetken oikeudenmukaiselta paikalta, kunnes Suomelta ensin hylätään maali ja Turkin Tosun käy tekemässä toisen maalin, kun peliä on jäljellä enää noin kymmenen minuuttia. Tulee mieleen, että kuinka monta ruoskaniskua jalkapallojumalat ovat Suomen maajoukkueelle säätäneet ja paljonkin niitä oikeasti on vielä jäljellä. Se mikä aiemmin tuntui vaikealta, näyttäytyy nyt mahdottomana. Tämä on nyt nähty. Tämä oli tässä.

Suomen tasoitusmaali vie kaiken kontrollin. Euforinen ilo ja riemu sokaisevat todellisuuden, jossa tämä oli ”ottelu joka pitäisi voittaa”-kategorian tapahtuma. Epäuskoisuuden vallassa vielä nopea katse linjatuomarin suuntaan siltä varalta, että tässä olisi vielä joku ansa asetettuna. Ei ole. Peli on 2-2. Se päättyy 2-2, vaikka lopussa vaikuttaa, että tuomari tahtoo ratkaisullaan pitää voiton avaimet turkkilaisten käsissä.

Lyhyeksi jäävät yöunet eivät tässä kohtaa paina. Kaikki oli tämän arvoista.

Lohkon tilanne avauskierroksen jälkeen:

Kroatia 1-1-0-0 2-0 3

Islanti 1-1-0-0 2-0 3

Suomi 1-0-1-0 2-2 1

Turkki 1-0-1-0 2-2 1

Kosovo 1-0-0-1 0-2 1

Ukraina 1-0-0-1 0-2 1

Kroatia ja Islanti avaavat omat karsintansa hyvin ja Suomessa alkaa optimistinen spekulaatio siitä, että nämä olisivat Suomen päävastustajat näissä karsinoissa.

Kaikkien aikojen karsinnat

Paljon jäi vielä tarinaa kertomatta. Lähtökohtaisesti karsintojen vaikeimmassa ottelussa Kroatian vieraana Suomi nousee viimeisillä minuuteilla tasoihin. Kroatia on ollut tehoton ja antanut Suomelle tähän mahdollisuuden. Tulos on millä tahansa standardilla todella huikea ja on yksi kaikkien aikojen kovimmista. Pisteitä on toki vain kaksi, mutta Suomi on osoittanut kahdessa ottelussa kyvykkyyttä tehdä tulosta. Suomi ei mene enää kategoriaan lupauksia herättävä esitys ja paljon positiivisia elementtejä, mutta 0 pistettä.

Suomi on jonkin verran pulassa nopeaa, taitavaa ja hyvin taistelevaa Kosovoa vastaan. 0-0 tilanteessa minuutit laukkaavat armottoman nopeasti. Ottelun lopussa Teemu Pukki pääsee kuitenkin rouhimaan irtopallon maalin ja Suomi ottaa tarvittavat kolme pistettä. Esitys ei vakuuta, mutta näinhän jalkapallomaailman suuruudetkin usein pelaavat: ne jauhavat omaa peliään ja ratkaisevat ottelut lopussa, kun vastustajan peli alkaa herpaantumaan. Kosovolla on lopussa vielä paikka tulla tasoihin, mutta he eivät siinä onnistu. Marginaali taidossa, kokemuksessa ja pelikypsyydessä on kääntynyt Suomelle. Ottelun tiimoilta nostetaan kuitenkin perustellusti huoli siitä, miten tuleva kotiottelu selkeästi Kosovoa vahvempaa ja voittoputkessa olevaa Islantia vastaan tulisi päättymään.

Hyvä tuloskunto ei näyttäydy enää suonenvetona, kun Suomi kukistaa Tampereella hetkessä jalkapallomaailman tähdistöön nousseen piskuisen Islannin. Suomi on todella näin hyvä eikä tuloksia voi enää kiistää. Kanerva on osoittanut jälleen taktista kypsyyttä tuomalla Islantia vastaan fyysisemmän kokoonpanon. Alexander Ringin yläkulmaan lennättämä vapaapotku-maali on harvinaista herkkua suomalaisille jalkapallofaneille, mutta se sopii todella hyvin kokonaiskuvaan. Jalkapallomaajoukkue on kuin puskista rakentamassa samanlaista tuhkimotarinaa, mikä ollaan nähty jo lentopallossa ja jalkapallossa. Suomi on karsintalohkonsa ainoa tappioton joukkue.

Lohkon tilanne neljän ottelun jälkeen:

Islanti 4-3-0-1 7-1 9

Suomi 4-2-2-0 5-3 8

Kroatia 4-2-1-1 4-2 7

Ukraina 4-2-0-2 4-4 6

Turkki 4-1-1-2 3-7 4

Kosovo 4-0-0-4 0-6 0

Viinikuvaus: alahyllyltä positiivinen ja lennokas yllätys

Valioliigakausi 2017-2018 -laatutakuu

Iso ratas on napsahtanut liikkeelle. Valioliiga alkoi. Ei ehkä niin hehkutettuna kuin mitä viime kaudella, jolloin säihkyvimpien aurojen valmentajat löysivät yksi toisensa perässä sumusaarille. Toisaalta valioliiga on tällä kaudella viime kautta vaikeampi voittaa. Josep Guardiola, Antonio Conte, José Mourinho ja Maurcio Pochettino ovat saaneet hioa pelisysteemiään yhden kauden pidempään. Pala palalta joukkueet heijastavat täydellisemmin sitä ideaalia, jonka luomiseen suurten valmentajat ovat laittaneet kaiken sen, mihin he voittamisessa uskovat. Toinen kausi on sikäli armoton, että menestystä on tultava niin, että se tuntuu tai ledivalot syttyvät stadionilla ja johdattavat takaoven kautta ulos. Kaikki eivät voi voittaa, mutta se ei silti käy selitykseksi.

Chelsealle yskähti. Ketjut olivat liian öljyssä ja tippuivat. Conte vaikutti melkein koko matsin poissaolevalta. Oliko Conte kenties Milanossa vai muuten vain ajatuksissaan? Herätyskello täytyy Stamford Bridgellä saada soimaan saman tien, koska tällä kaudella pelkkä kirivaihde ei riitä. Mestaruus on tulosvetoinen projekti, jonka on käynnistyttävä heti ensimmäisestä ottelusta. Chelsea epäonnistui lähdössä ja nyt sillä on painetta onnistua illan ottelussa Tottenhamia vastaan. Kärki karkaa muuten jo kuuden pisteen päähän.

Manchester City otti avauskierroksella rutiinivoiton. Vielä jäi spekuloitavaa siitä, että oliko ilman turbovaihdetta otettu voitto vaaleansinisten hyvyyttä vai Brighton Hove & Albionin heikkoutta. Tottenham oli vaarallinen ja vakuuttava. Manchester United suvereeni. Mestaruus ratkaistaneenkin juuri näiden kolmen kesken.

Tällä kaudella yllätykset nähdään yksittäisissä otteluissa, mutta kokonaiskuvaa ne tuskin pääsevät leimaamaan. Valioliigan kärki on niin vahva, tasainen ja laadukas, että se on ketunlennosta haaveileville liikaa. Stereotyyppisesti Liverpool tullee menettämään johtoasemansa useamman kerran tälläkin kaudella ja Arsenal ailahtelee. Siksi niiden mestaruus on paikka mestareiden liigassa.

Viinikuvaus: loppuun asti hiottua, tasaista, laadukasta ja hieman yllätyksetöntäkin

Pari sataa miljoonaa sinne tänne

Neymarin ennätyssiirto PSG:hen valaisi jalkapallon estradilta varjoihin ja katveeseen jääneitä nurkkauksia. Raha ei haise. 222 miljoonaa euroa voi tuntua hassuttelulta, mutta tosiasiassa PSG:lle kyseessä ei taloudellisesti ole kovinkaan kummoinen riskisijoitus. Neymarin mukana tuoma globaali kiinnostus ja brändiarvo tuotteistuksineen tulevat todennäköisesti muutamassa vuodessa kattamaan ja ylittämään niin siirtokulut kuin sen huikean palkan, jota brasilialainen seurassa nostaa. Neymaria ei olisi hankittu, jos ennuste olisi toisenlainen.

Kiinnostava tulokulma on myös YLE:n kolumnissa esiin tuotu ajatus siitä, miten Neymarista rakennetaan osa Qatarin poliittista ja kaupallista brandia. Ajatusta on viety jopa niinkin pitkälle, että jalkapallon rooli osana Qatarin PR-strategiaa ehkäisee mahdollista sotilaallista uhkaa naapurimaiden suunnalta. Tähän valtapoliittiseen peliin Neymarin siirto imeytyy mukaan. Siirto toistaa tuttua mantraa: jalkapallo on maailman kuva.

Huippufutiksesta keskusteltaessa välillä kuuluu huokailua siitä, miten asiat olivat jotenkin rehdimmin, vähemmän kaupallisemmin ja urheilullisemmin ennen. Jalkapallo elää kuitenkin maailman pulssilla siinä määrin, että vanha mielikuva suoraan raksalta peliin tulevasta brittilädistä, joka painaa pari maalia, vetää matsin päätteeksi savukkeen ennen kuin karkaa pubiin kippaamaan kymmenkunta pinttiä, liimautuu väistämättä osaksi jalkapalloromantiikan kiiltokuvakirjaan. Sitä tulevat sukupolvet voivat sitten halutessaan ironinen tai nostalginen hymy huulilla selailla. Niin kauan kuin jalkapallo bisneksenä kasvaa, kasvavat myös siirtokorvaukset ja palkat. Lisäksi näkyvyysaddiktit sponsorit tulevat jatkossakin lapioimaan otsa hiessä rahaa huippufutiksen uuniin. Se on maailman ja jalkapallon väistämätön suunta. Pallo on kuitenkin edelleen pyöreä

Jalkapallo on jalkapalloa. Aloituspotkut ovat Euroopassa päivä päivältä lähempänä. Neymarin siirroon kiinnostavin puoli on, miten se vaikuttaa futisjoukkueiden valta-asemiin ja PSG:n pelilliseen ilmeeseen. Tätä spekulaatiota ja siihen linkittyvää analyysiä seuraisi myös mielellään. Istutetaanko Neymar Pariisissa oikeaksi laitahyökkääjäksi vai sorvataanko hänelle vapaampaa kymppipaikan roolia? Nostaako Neymar PSG:n vihdoinkin aivan eurooppalaisen huippufutiksen aallon harjalle? Saiko Barcelona pienen kuoliniskun jo ennen kauden alkua vai hioutuuko joukkue nyt paremmin yhteen? Jotenkin tarinan kaareen on kirjoitettu Barcelonan ja PSG:n kohtaaminen mestareiden liigassa tällä kaudella ja kun se tapahtuu, aion olla ruudun ääressä.

Viinikuvaus: katalonialaista tulisuutta, pariisilaista eleganssia ja brasilialaista sambaa

Eurokesästä senttikesään?

Suomalainen seurafutis löi pallonsa vesiesteeseen. MIFK hävisi odotetusti Legia Varsovalle. 0-3 tulos kotikentälle ei ole par -tason suoritus, vaan se meni reilusti tuplabogin puolelle. MIFK ei saanut mitattua kotiedustaan käytännössä mitään ulos, vaan puolalaisvieraat ratkaisivat koko otteluparin ensimmäisen 45:n minuutin aikana. Seurojen budjeteissa, pelaajamateriaaleissa ja perinteissä toki on eroja, mutta kylmä fakta on, että Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintaotteluita pelattiin ke-to -akselilla 50 kappaletta ja 0-3 on huonoin kotitulos, mitä missään otteluparissa nähtiin. Hallitsevan Suomen mestarin lisäksi vain Hibernians ja Nomme JK Kalju ottivat kotonaan kuokkaan samoin lukemin. Muuten sitten olikin lähtökohdista riippumatta tasaisempaa.

Toinen tuplabogi nähtiin, kun HJK suli helteisessä Tetovossa ja hävisi makedonialaiselle Shkëndijalle 3-1. Ottelu ei lähtökohtaisesti ollut helppo. Ongelmallisinta mielestäni kuitenkin on, että HJK johti peliä 0-1 eli sillä oli hetkellisesti kaikki valtit käsissään, mutta oikeanlaista voittavaa pelisuunnitelmaa ei silti löytynyt. Olkoonkin että HJK oli melkein koko ottelun vastustajaansa heikompi, mutta vastassa ei HJK:lla ollut Real Madrid tai Barcelona tai mikään niihin vertautuva suurseura. Tähtiin ei siis mitenkään ollut kirjattuna, että vastustajan pelillinen tai psykologinen yliote olisi niin vahva, että se vääjäämättä tulisi ohi ja tyylittelisi vielä kahden maalin voiton. Päinvastoin. Onnekkaaseen avausmaalin kätkeytyi ottelun mahdollinen haukkakohta eli peli olisi hyvinkin voinut kääntyä Suomen suurimmalle ja kauneimmalle. Näin ei kuitenkaan käynyt. HJK on Suomessa itseään suurempi seura ja sillä on tärkeä rooli Euroopassa suomalaisen jalkapallon lipunkantajana, joten viikon päästä on kasvojen pesun paikka. Ainoastaan jatkopaikka kelpaa.

VPS löi par -tuloksen. Brøndby oli kotiottelussaan odotetusti vahvempi. Kahden maalin tappio ei sinällään ole katastrofi, joskaan siinä ei ole mitään tarunhohtoista hehkuakaan. VPS:lle jää vielä ensi viikoksi pelattavaa, vaikka kuten aiemmassa blogitekstissä kirjoitin, se on työnsä jo Euroopassa tehnyt. Nyt on KiKy -tunnit meneillään.

Yleisellä tasolla ajateltuna Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintakierrosten ajankohtien pitäisi suosia suomalaisia joukkueita. Veikkausliiga on yksi harvoista jalkapallosarjoista, jossa on täysi tohina keskikesällä päällä. Suurin osa sarjoista odottaa vielä alkamistaan ja tästä on yksinomaan vedettävä se johtopäätös, että muiden sarjojen joukkueet ovat haavoittuvampia sille, että pelaajat eivät ole vielä täydessä tikissä eikä koko joukkueen pelinkään luulisi olevan vielä parhaimmillaan. Vuodet ovat kuitenkin jättäneet vähemmän muistijälkiä siitä, miten isompia kesäterässä olevia seuroja on kellistetty kuin niitä, joissa kääpiömaiden puoliammattilaisseurat pyörähtävät Suomessa, polttavat porukalla tupakat sekä ennen että jälkeen ottelun ja korjaavat palkintorahat ja jatkopaikat mennessään.

Samaan aikaan ruotsalainen Östersunds FK lyö eaglen ja voittaa Galatasarayn 2-0 ensimmäisessä europelissään ikinä. Vähemmästäkin alkaa vadelmavenepakolaisuus kiinnostamaan.

Viinikuvas: laimennettua puolalaista, makedonialaista ja tanskalaista

Eurokesä

Suomalaisen futiksen kurssi on sojottanut kohti kaakkoa jo turhauttavan pitkään. Sellaista ojittajaa ei ole löytynyt, joka kuivaisi sen suon, missä maajoukkue rämpii. Rakenteet ovat lahoja ja maajoukkue heiluu suomalaisen futiksen pellolla kuin variksenpelätin. Huuhkajat voivat tälle hetkellä hävitä melkein kenelle tahansa, mutta minkä tahansa joukkueen voittaminen on kärsimysten tie. Lapsenomainen toive siitä, että Suomi pääsisi edes kerran oman elämäni aikana arvokisoihin, on vaihtunut epämääräiseen kangastukseen Nations Leaguesta ja siinä piilevästä porsaan reiästä, joka mahdollistaisi jollekin heikommalle joukkueelle villin kortin kisoihin. Matka on yhtä pitkä kuin ennenkin, vaikka reittiin on saattanut tulla muutoksia.

HJK:lla menee melko hyvin. Suomen suurin on nyt Suomen suurin ja se näyttää rymistelevän kohti mestaruutta. Mestaruus avaa jälleen mestareiden liigan portit, jotka ovat juuri HJK:lle hieman raollaan. Kylmä fakta on se, että muilta ne ovat toistaiseksi kiinni. HJK näytti myös luonnetta pudottaessaan Connah Quay Nomadsin pienen kompastumisen jälkeen. Toki skeptikko kysyy, että miksi Suomen suurimman ja kauneimman piti jo tässä vaiheessa näyttää luonnetta? Seuraavan kierroksen vastustaja makedonialainen Shkëndija leimautuu väkisinkin kategoriaan, josta HJK:n tulisi päästä eteenpäin. Muuten eurokesä jää lyhyeksi ja märäksi.

VPS toi hetkellisen sateen menestystä ja parempia futisaikoja janoaville suomifutis -faneille. Vaasalaiset pudottivat itseään isomman slovenialaisen NK Olimpija Ljubljanan tiukan taistelun jälkeen. Se oli hieno suoritus ja tavallaan VPS on hommansa Euroopassa tehnyt, vaikka keskivertoa mielipuolisempi kaveri saattaa vielä uskoa, että hyvässä vireessä olevat vaasalaiset vetävät piikkimaton tanskalaisen Brøndby IF:n eteen. Jalkapallossa on tilaa ihmeille ja unelmille eli VPS:n eurokesä jatkuu niin kauan kuin se jatkuu.

SJK vei huonon vireensä Seinäjoelta Eurooppaan. Se on sääli. Sarjataulukkoa katsoessa voi todeta SJK:n hävinneen kauden tärkeimmän ottelunsa 6.7 OmaSp -Stadionilla. Ottelusta voisi vääntää pitkääkin pilkkavirttä, mutta tosiasiassa SJK:n hävitessä pienemmälleen, hävisi koko suomalainen jalkapallo. Ottelu oli yksi surullinen klapi lisää siihen märkään puukasaan, jota on suomalaisessa jalkapallossa kasattu jo pitkän aikaa. Vieressä tönöttävä kuiva kasa on huomattavasti pienempi.

Sitten on vielä IFK Marienhamn. Saarelle matkustaa keskiviikkona kymmenen kertaa arvokkaampi KP Legia Varsovaa otteluun, jollaista ei saarelaisten jalkapallohistoria taida tuntea. Ottelu on hiukan kuin kummitusjunan kyytiin lähtisi. Ihan ei tiedä, mitä uskaltaisi toivoa tai pelätä. Vaikean alkukauden jälkeen maarianhaminalaiset ovat saaneet koneita käyntiin. Puolassa jalkapallon pääsarja ei ole vielä alkanutkaan. Siinäpä ne kortit ovat, joilla saarelaiset pelaavat. Muu pakka laulaa nuotiolaulua.

Viinikuvaus: taiteilee hennossa historiassaan ja saa makunsa vaasalaisista aromeista