Pargas IF-EIF: kääntöjä

Pajbackan kiviset muurit ja kahdesta portista sisään valuvat punapaitaiset oman kylänsä futiksen ystävät saavat hymyn leviämään kasvoille. Futistarjontaa olisi perjantai-illassa ollut muutenkin, mutta matsiexceliin oli vain jätettävä tilaa ykkösdivariin nousseelle PIF:lle. Vaimo jäi Saaristo openiin, joten takapenkillä riittää jutun juurta ja kikatusta Hovirinnan rannalta Pajbackalle asti, kun taistelupari ja reissuprinsessa ottavat iloa irti alkavasta viikonlopusta. 

Valitsemme muksujen kanssa paikat aurinkokatsomon puolelta. Aurinko piilottelee pilviverhon takana, mutta stadionin penkeille nousee tuttuun tapaan kivasti porukkaa. Haemme irtokarkkien kylkeen riittävät virvokkeet kipsasta. Sen verran kirjoittajakin on kesäisen oloinen, että järkkäri varmistaa vielä ettei mukanani kuskaamassa vissymukissa ole lonkeroa. Ei ole. Vesilinjalla mennään. Ainakin tänään.

Pajbackan näyttämö valmiina illan esitykseen

Suuren maailman tapaan Piffenin kannattajakatsomosta irtoaa ensimmäiset kannatushuudot jo hyvissä ajoin ennen peliä, ja vaikka Pajbackan ottelut ovat hyvän mielen tapahtumia, niin katsomosta on aistittavissa tiettyä kireyttä, minkä uskon heijastelevan kotijoukkueen sarjasijoitusta. 

Peli lähtee tasaisena käyntiin. Sekä Piffeniltä että EIF:ltä ottaa tovin ennen kuin ne saavat pallollisen pelinsä rullaamaan. EIF pääsee hiukan varkain johtoon, kun Piffen menettää pallon oikealla laidalla ja Adam Larsson on unohtunut aivan liian vapaaksi boksiin. Stanislav Efimov toimittaa nopean tilanteen vaihdon jälkeen pallon Larssonille, joka viimeistelee varmasti ja venyttää maaliputkensa kolmeen otteluun.

Muutaman terävän hymähdyksen jälkeen kotijoukkueen kannattajat ryhtyvät jälleen tsemppaamaan omiaan. Samalla huomaan että pääkatsomon toinen puoli aika lailla vihertää ja se ei johdu niinkään kesästä vaan siitä, että myös Tammisaaresta on lähtenyt EIF:n kannattajia reilusti liikeenteeseen.

Piffen saa ottelusta koko ajan paremmin jalansijaa ja Gesim Voca on ensimmäinen, joka koettelee Hemmo Riihimäen kanttia. Riihimäki hoitaa veräjänsä vartionnin isännän otteilla. Tuttu ”Voca, Voca, Voca” pauhaa katsomosta.

Seuraavaksi astialla on kulmahässäkän päätteeksi Tomas Hradecky, mutta Riihimäki on jälleen ensimmäisenä pallossa. Kymmenen minuuttia Riihimäen sankariteon jälkeen on Piffenin Arnold Uschanoffin vuoro loistaa. "Arska" loikkaa komeasti Oliver Pettersonin puskun eteen ja peli pysyy maalin pelinä.

Muksut saavat luonnollisesti päähänsä kiipeillä katsomon takana olevalla kiviaidalla ja jonkinlaiset pelisäännöt saadaan sovittua ettei tarjolle tule vielä terkkarireissua. Peli-illan Arvonnan palkinnoksi ilmoitetaan Benjamin Källmanin Huuhkajapaitaa -nimikirjoituksella.

Forza Piffen – In med bollen, kajahtaa pääkatsomosta, aurinko pilkistää pilviverhon välistä ja Matias Lahti puskee Vocan lähettämän kulmapotkun maaliin: 1-1 ja kellossa 40 minuuttia. EIF on heti tasoituksen jälkeen pelin päällä ja Piffenin joutuu venymään ja paukkumaan etteivät vieraat siirry heti uudemman kerran johtoon. Gesim Voca käyttää mestarikalastajan vaistoa parhaaseen mahdolliseen aikaan peippaillessaan EIF:n boksiin ja nykiessä Piffenille rankkarin: Voca tällää itse pallon riman kautta katiskaan ja Piffen pääsee 2-1 -johdossa tauolle.

Gesim Voca onnistuu pilkulta

Sisääntuloporttien puoleisella anniskelualueella riittää vipinää puoliajalla, ja junnut pääsevät kentälle ottamaan pienpelit yleisön edessä ennen kuin toinen puoliaika pistetään aluille. Saan myös luvan syödä lasten karkkipusseista mustat karkit eli kokonaistilanne on hyvä.

Puoliajalla riitti vipinää sekä kentällä...

...että kentän takana

Toinen puoliaika ei paljoa ehdi valotaulua kuluttaa, kun Piffenin puolustuslinja blokkaa EIF:n kudin. Pallo putoaa EIF:n Ghevdet Gelan hallinnoimmalle nurmimatolle ja Gela sivaltaa pallon maalin takarautoihin. EIF tekee toisenkin maalinsa ikään kuin tyhjästä ja peli on tasan.

Tasoituksen jälkeen EIF haistaa momentuminsa ja erinomaista peliä pelaava Yassin Daoussi kokeilee ensin itse maalintekoa, mutta Uschanoffin vetäessä pidemmän tikun vaihtaa Daoussi pläniään. Hän tikkaa oikeaa laitaa ja saa pallon Efimovilta. Daoussi palauttaa pallon Efimoville pilkun huitteille ja Efimov ninjailee pallon kolmannen kerran kotijoukkueen maaliin. Kellossa kuuskasi ja ottelun pihvi käännetään jälleen kerran.

Samoihin aikoihin tulee huonoja uutisia myös Veritakselta, jossa Norja on pistänyt pikkuhuuhkajien kisaunelmat kuivumaan. Arpoja myydään nyt aurinkokatsomossa lähes keinoja kaihtamatta ja pieteetillä. EIF:n pelikovuus ja rutiini tuntuvat puristavan mehut Piffeniltä. Vieraat ovat koko loppuajan ottelun hallitsevampi osapuoli eikä Piffen oikein saa kiriään rullaamaan. Sen hyökkäyspeli jää myös liikaa Vocan yksilötaidon varaan. Niinpä reilu tuhatsilmäinen yleisö saa potentiaaliseen tasoitukseen liittyvät sydämentykytykset vasta ottelun viimeisillä minuuteilla, jolloin Piffen saa tuotua koko rykmenttinsä Uschanoffia myöden EIF:n boksiin kärkkymään oikealta lähtevää kulmapotkuja. Allisoneja ei kuitenkaan tänään nähdä ja niinpä EIF nappaa vierasvoiton.

Gesim Voca jäi Piffenin hyökkäyksessä hieman yksinäiseksi

Loppuhetken puhuttelut ja ryminät

-Kom igen Piffen, kom igen! raikaa vielä kotikatsomosta ja kotijoukkueen pelaajat käyvät jakamassa hävitynkin pelin jälkeen nimmareita niitä odottaville junnuille. Tappiosta huolimatta tällä varmistetaan futiksen tontti paikallisten sydämessä

Viini: kylmää, kuumaa, kylmää, kylmää ja lämmintä

FC Inter Turku 2 -ToVe: torstai Turku Energiaa täynnä

Peliä on ehtinyt kulua taas kymmenisen minuuttia ennen kuin pääsen nojailemaan Turku Energia -areenan rauta-aitaan. Ottelun alussa ehdin oppimaan vieressä seisovalta kaiffarilta, että pallo pitää ottaa haltuun aina jalkapohjalla ja nuorempien puolustajien kannattaa opetella vain purkamaan. Vanhempana sitten oppii avaamaan peliä paremmin ja rauhallisemmin. Kaveri miettii naureskellen myös, että pitäisikö kerätä havainnot muistitikulle ja antaa ne matsin jälkeen Interin Tomi Kivikoskelle. Tiettävästi tällaistakin tapahtuu suuressa maailmassa

Inter on ottelussa väkevästi pelin päällä. Pallo liikkuu, pelaajat liikkuvat ja pallottomana pallon riistoja haetaan ahnaasti. ToVe on koko lailla pakotettu puolustusasemiin ja se pääsee kontrolloidusti hyökkäämään hyvin harvakseltaan. Interin piikissä pelaava Elmeri Oksanen tuo reserviderbyn jäljiltä kaivattua ryminää ja liikettä Interin hyökkäyksen keskustaan. Yhtälöön kun lisää vasemmalla laidalla aktiivisesti liikkuvan Elias Mastokankaan ja Aron Valavaaran niin käsillä on hyvin viihdyttävä paketti. 

Enää vartoillaan maalia ja paikkojakin alkaa ropisemaan. Ensin Anton Vyyryläinen pääsee hyvän kuvion päätteeksi puskemaan ToVen puolustuksen seasta, mutta pallo pomppaa tolppaan. Sen jälkeen Oksanen kipittelee vasenta keskikaistaa eikä maalia kohti sännätessään välitä kintuille kopsahtavasta viikatteesta, mutta hyvää peliä pelaava ToVen veskari Lauri Koskela koppaa Oksasen kudin. Inter saa myös kulmia sarjana ja vaikka ne putoavat kerta toisensa jälkeen aika lailla samoille neliöille niin ToVen puolustus saa painittua ne pois boksista.

Maalihanat aukeavat lopulta, kun Elmeri Oksanen tekee väkevän pystyjuoksun. Oksasella ja hieman paria taaempana askeltavalla ToVen pakilla menevät jalat solmuun. Oksanen nurin ja pallo aivan aiheellisesti täplälle. Lopulta kun satakuntalaisten laineet hieman laantuvat pääsee Oksanen uittamaan pilkun sisään. Hypoteettisesti valotaululla välkkyisi tässä kohtaa 22 minuuttia.

Elmeri Oksanen avasi Interin maalihanat

Vieressä ollut kaveri toteaa arvanneensa rangaistuslaukauksen kohteen oikein, kiittää seurasta ja lähtee jatkamaan eloaan muissa merkeissä.

Kotvan kuluttua Vyyryläinen pääsee uudemman kerran koittamaan maalintekoa keskeltä, mutta Koskela loikkaa kudin eteen. Vielä ennen puoliaikaa Mastokangas saa pallon ToVen puolustuslinjan taakse. Mastokangas nappaa pallon mukaansa, leikkaa keskustaan ja sivaltaa pallon etukulmasta sisään: 2-0. Pian tämän jälkeen erotuomari Vili Lehtovaara päästää pelaajat viettämään puoliaikaa. Interin peli on ensimmäisellä puoliajalla kokonaisuudessaan parasta, mitä kirjoittaja on tällä kaudella nähnyt.

Hetki ennen etukulmaan painuvaa sivallusta

Hakeudun toisella puoliajalla toiselle puolelle kenttää, koska ounailen, että pelitapahtumat keskittyvät enemmän sinne. Viereen löytyy tuoretta aviomiestä ja utelen, että miksi sitä Tim Sparvia ei sitten ollut oikeasti kutsuttu sinne häihin (somekansa tietää).

Peli ei toisella puoliajalla ihan toisinna ensimmäistä, sillä ToVe pääsee paremmin pelin mukaan eikä Inter hyökkää aivan niin hanakasti. Sinänsä Interille ei suurempaa hätää pelissä ole, vaan peli pysyy kontrollissa, mutta toki ToVen maali saattaisi vielä muuttaa pelin ilmettä. Interin kulmat löytävät toisellakin puoliajalla samoille ruuduille, mutta ToVen puolustus hoitaa. Pikkuhiljaa, kun hapot alkavat jaloissa painaa, niin porilaisuus alkaa myös puskea viherpaitojen pelistä läpi. Nenän alla nähdään tilanne, jossa neljä kertaa putkeen yritetään ensisijaisesti ja tuttavallisesti tavoitella kotijoukkueen pelaajien nilkkoja ja toissijaisesti, jos ollenkaan, palloa. Kentän laidalta tulee lempeän sydämellistä ohjeistusta yhdelle kohteista siitä, että kannattaa pitää vain pää kylmänä.

Interillä oli paljon erikoistilanteita, mutta ToVe puolusti ne hyvin

ToVen paras paikka siunaantuu Waltteri Riihimäelle, joka irtoaa vasemmalta laidalta. Interin Valtteri Inkeroinen on kuitenkin hyvin tilanteen tasalla ja saa kopuatettua kudin päätyrajasta yli. Ottelun viimeiseksi maininnin arvoiseksi sattumaksi jää se, kun ToVen Toni Kuuselaa viedään längistä. Kuusela kuittaa tilanteen letkeästi sillä, että vanha ei vaan jaksanut enää laittaa putkia kiinni. Fair Enough.

Viini: sinimustaa laatua nopealla liu’ulla ja parilla porilaisella mustelmalla

Suomi-Montenegro: aves, aves

Montenegro lennätti ”Rohkeat haukkansa” stadikalle Bosnian ”Lohikäärmeiden” jälkeen. Jotenkin momentum suosi lentävistä olennoista kuitenkin Huuhkajia, sillä tiiviin ottelutahdin lisäksi Montenegron siipiä hapotti vierasmatka. Samaan aikaan pakkovoiton narratiivi nosteli kaulaansa suomalaisessa futiskeskustelussa, sillä viime minuuteilla kaksi Bosnialle pudotettua pinnaa maistui Suomen maajoukkueen kannattajille enimmäkseen madoilta ja mullalta.

Juna-aikataulut eivät oikein suosi ekologista matkailua, joten yksityisautoiluun on turvautuminen. Taistelupari ottaa päikkärit jo autossa, joten kannustamiseen jää enemmän energiaa. Pohjoinen sisäänkäynti on helposti selvitettävissä ja stadionin kipsojen jonot vaikuttavat tällä kertaa melko kohtuullisilta. Kolmen pelin kausikortteihin painetut vakipaikat löytyvät helposti ja aurinko helottaa lämpimästi nykyisen pääkaupungin taivaalta.

Pohjoiskaarre loi erinomaista tunnelmaa otteluun

Leppoisia tunnelmia ennen ottelua

Pohjoiskaarteesta singahtaa ilmoille asiaan kuuluvat äänenavaukset ja Riven johdolla ollaan edelleen menossa kisoihin, koska sellainen on maailman asento. Peli nytkähtää käyntiin melko varovaisissa merkeissä. Huuhkajat saavat pelin painettua enimmälti Montenegron puolelle kenttää, mutta Montenegro saa imettyä oman boksinsa edessä Suomelta tilan ja ajan. Huuhkajat pyrkivät pelaamaan syvyyteen Montenegron linjan eteen palloja, joita vähillä kosketuksilla siirrellään linjan taakse. Haukat ovat Huuhkajien liikeradoista kuitenkin hyvin vainulla ja pian käy ilmi, että mitään ilmaisia talipalloja ei Huuhkajia varten ole punapaitojen maaliverkkoihin ripustettu, vaan tulos pitää hakea kärsivällisellä, mutta riittävän määrätietoisella pelaamisella.

Montenegrolla vaikuttaa etenkin pelin alkupuolella olevan pistopaikkoja Huuhkajien hieman tavallista korkeammalle noussutta puolustuslinjaa vastaan, mutta hyökkäyspelin laatu ei varsinaisesti ole maalauksen tai vaakunan arvoista. Hieman enteellisesti joku ilmeisesti painaa vessamaailmaa etsiessään väärää katkaisinta ja ottelun alun valoshow saa äänettömän toisintonsa. 

Puoli tuntia on pelattu, kun Huuhkajat esittävät oman shownsa. Teemu Pukki ottaa Montenegron puolustuslinjan edessä pari ripeää askelta.  Richard Jensen löytää Pukin, joka hakee itselleen seinän Robin Lodilta. Haukan katse harhailee jo tässä vaiheessa niin pahasti, että Pukki löytää lintuverkon eteen unohdetun tulikuuman Joel Pohjanpalon: 1-0.

Teemu Pukki oli jälleen pelin ytimessä

Ennen pelin taittumista Pohjanpalo osoittaa vielä ettei todellakaan ole, mikään eilisen teeren poika. Tovi edellisestä maalista ja Lucas Lingman lähettää oman herkkupalansa sivuvaparista. Jolle on ensimmäisenä paikalla ja siitä se hyvin koulutettu kotka lentää Montenegron pyydysmiehen Danijel Petkovicin ulottumattomiin: 2-0. Vääräleukojen ajatuskuplaan nousee tuumaus siitä, että olisikohan Pohjanpalolle kuitenkin voinut olla myös Bosniaa vastaan käyttöä. Kaveri on kuuma kuin kiuasvastus.

Kohtaa lentää a'la Jolle "Danger" Pohjanpalo

Peli pelataan koko lailla lempeänä ja hyvätuulisena toisella puoliajalle. Tällä kertaa mielessä käy, että pitäisikö sittenkin hakea puoliajalla kahvit, mutta jään kuitenkin omalle paikalleni katsomaan, kun Suomen vuoden 1980 Olympialaisissa pelannutta maajoukkuetta juhlistetaan.

Historian havinaa

Montenegro tekee puoliajalla triplavaihdon. Se on myös toisen puoliajan alussa enemmän pallossa. Vääräleuat toteavat tässä kohtaa, että toivottavasti nyt ei passivoiduta ja päästetä kaveria takaisin peliin.  Näin ei onneksi käy vaan alun hätyyttelyn jälkeen peli jälleen tasoittuu. Suomi tekee oman triplavaihtonsa. Taistelupari nostelee pientä lippuaan ja fiilistelee niitä kannustushuutoja, jotka jo tunnistaa. Pohjoiskaarteesta helähtää muutama harvinaisempikin kipale. Ilmari Niskasella on oma tonttinsa, mutta Petkovic hoitaa sen.

Mitään varsinaista draamaa tai dramatiikkaa ei toinen puoliaika lopulta tarjoile. Eikä sen tarvitsekaan. Huuhkajat kontrolloivat hyvin kokonaisuutta ja Montenegrolla on sen verran vähän otteluun kantaaotettavaa, että sen muutaman päivän takainen Romania voitto pistää oikein hämmästyttämään ja kummastuttamaan. Katsomo nousee lisäajan lähestyessä pystyyn kunnioittamaan Huuhkajien suvereenia esitystä. Ottelun päätyttyä Pohjoiskaarteen ja Huuhkajaparven yhteisrallatusta on taas pitkästä aikaa sydäntä lämmittävää seurata.

Kiitos Huuhkajat ja tähän ei kyllästy:

Parvi painuu stadionin rakenteisiin ja on enää yksi eeppinen keskustelu käymättä

T: Isi?
F&V: No mitä?
T: Mikko-setä!
F&V: Asia kunnossa…

 Viini: Riven kaapista hallittua rakennetta ja sopivasti voittavan makuelämyksen varmistavaa kuplaisuutta

KuuLa-TuRaKe: sunnuntaipiknikillä

VR toi stadikalta ja itä-Suomesta moitteetta takaisin Turkuun. Lapset jäivät muutamiksi päiviksi hoitoon, joten ehdotan vaimolle piknikkiä Kupittaalle. Vähemmän yllättäen takaa-ajatus luetaan silmänräpäyksessä, mutta ongelmaa ei siitä tule. Koppaamme patongit ja vissyt Kupittaan Cittarilta ja askellamme Kupittaa 2:lle. Peliä on ehditty jo tovi käymään ja huikkaan linjatuomarilta tilannetta: 1-0 valkoisille. Palloliiton tietotoimistolta myöhemmin tarkistettuna maalin onnistui tekemään Miikka Rae.

Kuuvuoren Laakia eli KuuLaa olen seurannut ajoittain somessa. TuRaKe eli Turun raittiuskerho on pistänyt silmään sekä nimensä että tämän kauden vitosessa murskaavien tulosten puolesta. Molempien joukkueiden historiikit kertovat, että joukkueiden perustamisen pohjana ovat olleet kaveriporukoiden projektit, jotka ovat ottanut kivasti tuulta alleen. KuuLa juhlii pian kaksikymmentä vuotista olemassaoloaan ja TuRaKe (joka ei varsinaisesti ole raittiuskerho) on tuoreempi tapaus eli seura on perustettu 2017.

TuRaKe on silmiinpistävästi enemmän pallossa ja KuuLa haikailee vastaiskujen perään. Tosin ensimmäisen puoliajan edetessä myös KuuLa saa pidempiä hallinta- ja hyökkäysjaksoja aikaiseksi. KuuLan hyökkäykset kulkevat korostuneesti nopeajalkaisen Ali Swaishin kautta. Samaan aikaan KuuLan maalilla Jani Maja pelaa erinomaista ottelua eikä todellakaan anna vieraille mitään helppoja, joten minkäänlaisia murskajaisia ei vaikuttanut olevan odotettavissa.

TuRaKe painoi koko pelin väkevästi päälle, mutta niin vain KuuLa napsi ottelusta pinnan

Lentävät vaihdot tuovat oman rytminsä otteluun. Molempien joukkueiden pallollinen peli vaikuttaa olevan varsin hyvää. Syötöissä on ideaa ja ne napsuvat kohtuu hyvin kohdilleen. Katsojia paikalla on nelisenkymmentä eli käsillä on kokonaisuudessaan positiivisvivahteinen ottelutapahtuma. KuuLan kannattajat ovat vieraita pykälää äänekkäämpiä.

Seuraava maali antaa odotuttaa itseään. Lähimmäs pääsee TuRaKen Matias Harjuhahto, jonka alakulmaan suuntautuvat puolivolleyn Maja saa nepattua tolpan ohi.

TuRaKe yrittää heti toisen puoliajan alkajaisiksi maalia suoraan aloituksesta, mutta vieläkään ei onnistu. TuRaKen hallinta on toisella puoliajalla vielä vahvempaa, mitä ensimmäisellä, mutta KuuLa puolustaa sitkeästi ja saa pidettyä pelin yhden maalin pelinä. TuRaKen hyökkäämisen mennessä hieman puskemiseksi alkaa pelin ylle piirtyä yllätystasoituksen aura. Samaan aikaan tosin on vaikea nähdä, mistä KuuLan tasoitus voisi tulla, sillä Swaish jää aika yksinäiseksi kärkeen.

KuuLa pelasi sitkeästi omaa peliään

Ylläkuvattua asiaa ei kirjoittajan tarvitse kuitenkaan sen enempään arpoa, sillä kellon kilkattaessa noin seiskavitosta, kopataan KuuLan pelaaja TuRaKen boksissa nurin ja erotuomari Sakari Saikkonen osoittaa tekonurmella köllöttelevää valkoista täplää. Saikkosen kunniaksi on myös sanottava se, että ottelussa oli useampiakin tiukkoja tilanteita, joihin hänen oli otettava kantaa ja ainakin omaan silmään tuomiot vaikuttivat virheettömiltä. Virheetön on myös KuuLan Leo Brennerin sijoitus maalin vasempaan takarautaan: 1-1

Leo Brennerin rankkari:

TuRaKen ja pelin desibelit nousevat. Sekä Jyri Varholla että Samuel Sibakovilla on omat paikkansa kääntää ottelun tulos vieraille sopivampaan asentoon, mutta Maja ja KuuLa ovat päättäneet kestää. Niinpä Saikkosen vapautettua pelaajat muihin sunnuntaipuuhiin juhlivat vihreäpaidat tasuria hiukan kuin voittoa. Pinna varmasti maistuu hienon joukkuepelin päätteeksi. Mielenkiintoista on myös nähdä hakeeko kauden ensimmäisen pistemenetyksen kärsinyt TuRaKe sisuuntuneena taas seuraavassa matsissa kaksinumeroisen maalilukemaa tauluun.

Viini: yhteispelillä tiiviiksi puristettu

Suomi-Bosnia: Huuhkajien siivillä

Rive ei vastaa VR:n operatiivisesta toiminnasta, joten juna nytkähtää liikkeelle vasta, kun toisesta junasta saadaan varpaansa rikkonut konnari kyytiin. Ravintolavaunu ei tänään aukea, joten lainaamme ekstraluokan vesitötsiä. Lisäksi ukkonen on iskenyt junaliikeeneen valvontajärjestelmiin. Aamupäivä on hieman vastustavalla tuulella. Helsingissä pisartelee, mutta sen toteaminen on hyvä asia, sillä se merkitsee sitä, että ehdimme lopulta helposti peliin.

Bosnia on tuttu vastustaja. Kirjoittajalle Bosnia -matsit ovat aika väkevä symboli Huuhkajien noususta rämpivästä siipirikosta, jota on lennättänyt milloin mikäkin pubivisan vetäjä, aina kisapaikasta ja voitosta pelaavaksi aivan uudenlaisen vaatimustason projektiksi. Tampereen Ratinassa tapahtui kesäkuussa juuri Bosniaa vastaan pelatussa ottelussa 2019 jotain sellaista, mikä on jättänyt lämpimän jäljen.

Tero Karhu kajauttaa stadionin ulkopuolelle epämiellyttävän kuuloiset terveiset: sisäänpääsyporttien määrää on rajoitettu eli kannattaa pyrkiä stadionin sisälle jo nyt. Lopulta pohjoisen sisäänkäynnit imaisevat porukkaa kuitenkin hyvin sisään. Missaamme osan Kevin de Bruynen pimentäjänä tunnetun Huuhkaja-ikonin Tim Sparvin jäähyväisistä. Pohjoiskaarre virittelee äänijänteitään. On tulossa hyvä ilta.

Pohjoiskaarre rullaa auki komean tifon, jossa juhlistetaan ottelutapahtumaa. Valotaululla toivotaan rauhaa maailmaan. Bosnian kansallislaululle taputetaan ennen kuin Olympiastadion yhtyy yhteiseen "Maamme lauluun".

Tunnelmia stadikalta ja sen ulkopuolelta

Peli lähtee Huuhkajien osalta käyntiin parilla aika rapsakalla taklauksella, joista toisesta nousee keltainen kortti. Mielessä häivähtää varjoinen ajatus siitä, että onko lataus mennyt yli tai onko valmistautumisessa jotain muuta häikkää. Huuhkajat pääsevät onneksi aika pian pelin pirtaan mukaan. Vartin pelin jälkeen Teemu Pukki alustaa Robin Lodille maalipaikan ja verkkohan siellä pöllähtää, mutta myös linjatuomarin lippu nousee eli maalit jäävät vielä odotuttamaan itseään.

Pelin tempo on jonkin verran verkkainen. Hyökkäykset pelataan kärsivällisesti murtautumisvaiheisiin asti. Huuhkajat hakevat linjan puhkovia taustajuoksuja, joissa erityisesti Glen Kamara vaikuttaa aktiiviselta. Bosnia hakee Suomen puolustuslinjan edessä mökkiään pitävää Edin Dzekoa ja luottaa supertähtensä pelin lukuun ja pelitaitoon.

Bosnian peli kulki paljon Edin Dzekon kautta

Huuhkajat ovat pykälän verran pelin päällä. Loppuun Suomi saakin hyvän painostusjakson Bosnian maalille, jonka lopputulemana erotuomari Nick Walsh kipittelee kentän reunalle ruudun ääreen. VAR-kello oli kalkatellut ihan aiheesta ja pallo viedään pilkulle. Teemu Pukki sivaltaa pallo vasempaan alakulmaan ja Pohjoiskaarteen johdolla hyvää tunnelmaa pitänyt huuhkaja -yleisö palkitaan euforisella hetkellä: 1-0

Teemu Pukki onnistuu rankkarista

Niin paljoa ei seikkailumieltä itseltä löydy, että lähtisin puoliajalla hakeutumaan virvokkeiden pariin. Ohjelmaksi riittää puoliaikashow ja pilvistä vapautuva stadionin ylle avautuva vaaleansininen taivas. Lisäksi puoliajalla SMJK saa tunnustuksen toiminnastaan viime kesän dramaattisesta Christian Eriksen -hetkestä.

Teemu Pukki on sivaltaa pallon toistamiseen Bosnian maaliin heti toisen puoliajan alkajaisiksi, mutta valitettavasti kuti ei löydä tietään maalipeltien väliin. Stadionilla kuulutetaan hälytysjärjestelmän aktivoituneen. Pian tämän jälkeen hyvin elämöineen Bosnian Ultrien stadionlohkossa palaa kirkkaanpunaisia soihtuja. Hieman nuutuneen oloinen taistelupari saa virtapiikin ja nostelee pientä Suomen lippua Pohjoiskaarteen tahtiin.

Reilu 20000 silmäparia sai nauttia tunnelmallisesti ottelutapahtumasta

Pieneksi huolenaiheeksi hiipii se, että Bosnian saa vähältä piti tilanteita Huuhkajien maalille ja Huuhkajien hyökkäyksistä päästään nauttimaan stadionin pohjoispuolelle enää harvakseltaan. Huuhkajat napsivat myös taktisten rikkeiden johdosta useampia keltaisia kortteja.

Suomi pelaa vielä upean toistakymmentä syöttöä sisällään pitäneen pienpelin Bosnian päädyssä, kunnes lopulta omissa helähtää.

"Tekivät sitten maalin," kuuluu vierestä.

Peliä oli nanosekuntti jäljellä, kun Suomen puolustuksen merkkausvirheen jälkeen Smail Prevljak pääsee pyörähtämään Suomen maalin edessä pallon kanssa ja kuti tulee niin läheltä, että edes Peppi Pitkätossun sävelmää mukailevan chäntin voimistava Lukas Hradecký ei pallon eteen pääse: 1-1 ja Smail pistää vieraskannattajat hymyilemään.

Huuhkajat saavat vielä yhden hyökkäyssauman ja siihen peli päättyy. Tunnelmaltaan upean ottelutapahtuman puuterin alle piirtyy muutama arpi. Selvää kuitenkin on, että Rivelutionissa ei ole kyse yksittäisestä ilmiöstä tai ottelutapahtumasta, vaan se on pysyvä muutos maailman asennossa. Niinpä parin päivän päästä voi hyvillä mielillä lähteä painamaan Montenegroa sinivalkoisiin köysiin.

Tiistaina kaatuu Montenegro

Viini: kesäinen ja huuhkajansulkainen, vaikkakin pullon pohjalla tarpeetonta sakkaa.

LiePa-FC Eurajoki: vain hienoja maaleja

Ihan vuotta ei ehtinyt kulua siitä, kun sain LiePan sen aikaiselta toiminnanjohtalta Kimmo Muttilaiselta kutsun LiePan ja LTU:n derbyyn. Tuolloin muut kiireet painoivat pakassa enemmän, mutta piirsin blogin To-Do -listille LiePan kotimatsin. Nyt oli aika lunastaa tuo lupaus.

Liedon keskuskentältä kirjoittajalla on kaksijakoiset muistijäljet. Siellä on kertaalleen varmistettu säilyminen kolmosdivarissa, mutta samassa ottelussa sain pallosta myös ikimuistoisen osuman niin sanotusti kiville ja kuula oli sen verran hyvin kohteessaan, että pelin päätyttyä yökkäilyksi meni. Kolmosdivaripaikan säilyttämisellä oli hintansa.

Adriano Douradon pelikirja piti hyvin

Sympatiaa herättävän lautakatsomon orsille nousee tusinan verran katsojia. Katsomon aidoille nousee myös LiePan valmentaja Adriano Dourado, joka tasapainoilun ohessa ohjeistaa joukkuettaan ja ottaa kuvia. Ennen ottelua katsomosta yritetään vielä kisutella useampaakin kaveria LiePan vaihtopenkille, joka tänään ei ole aivan täysimittainen. Keskusteltu kääntyy kuitenkin siihen, että Douradon pitäisi itse mennä kentälle. Tästä Dourado kieltäytyy.

Liedon keskuskentän laudoille nousi pelin edetessä parisenkymmentä katsojaa

FC Eurajoki tulee hyvällä sykkeellä perjantai-illan matsiin ja jäntevä piikkipelaaja Kristian Gustaffson ehtii hätyytellä Dan Kopolan maalia kertaalleen ennen kuin LiePa saa pelistä paremmin kiinni ja Eurajoki joutuu hiemaan vastaanottavammalle kannalle. LiePan keskikentän pohjalla Niklas Manderoos rytmittää peliä kivalla tavalla ja vieraiden puolustusta paineistetaan sekä linjan edestä että takaa.

Douradon aitataiteilusta napataan kuva sokkotreffejä varten ja vaikka yleisöä ei viljalti ole, niin se ottaa selvästi ja äänekkäästi kantaa kotijoukkueen puolesta, mikä ei jo aika tukun divarimatseja nähneelle ole ihan itsestään selvyys. Yleisöä valuu myös koko ajan lisää katsomoon ja ennen ottelun ensimmäisiä huippuhetkiä määrä on jo lähempänä kahtakymmentä. Kotijoukkueen penkiltä Jerry Kvarnström käy myös heittämässä yleisöstä bongattujen tuttujen kanssa läpyskää. Kesäiseen perjatai-iltaan puhkeaakin pikkutuhmaa ja hieman ronskimpaakin sanansäilää.

Lasissa on isomman ravintolannoksen verran lientä, kun LiePan Enoma Egharevban syöttö puhkoo eurajokisten linjan. Miika Monosen kuti karkaa tässä vaiheessa vielä kuvitteelliseen päätykatsomoon. Seuraavasta tilanteestaan Eghrevba ei enää lähde syöttelemään, vaan hän kääkäisee melko kaukaa komean ulospäin kiertävän ja maalivahti Anton Mäkelälle mahdotonta pallorataa piirtävän kaukolauksen: 1-0. Pelin pirtaan maali ei hirveästi vaikuta. Pelissä on paljon kaksinkamppailuja ympäri kenttää ja samalla molemmat joukkueet vaikuttavat kyttäilevän vastustajan puolustukselta karkaavia sopiva pomppuja, joista voisi kuitata lisäosumia. 

Enoma Egharevba kääkäisee ja LiePa juhlii

Douradoa ehditään vielä kertaalleen maanitella kentälle ennen kuin puoliaika koittaa. Koppeihin ja kahville on sen verran matkaa, että taktiikkapalaverit pidetään kentän puolella ja kahvittelu Liedossa jätetään toiseen kertaan. Illan edetessä kentän ympäristöstä kuuluu enenevissä määrin kumin polton ja hevosvoimien huudattelun ääniä.

FC Eurajoki tulee maatalon isännän otteella myös toisen puoliajan alkuun, mutta LiePan puolustus pärjää boksipainissa riittävän hyvin ja peli lähtee tasoittumaan. Kentän pinnan muodot eivät varsinaisesti suosi mitään tikitakaa, mutta kaukaa lähteville kudeille se vaikuttaa olevan juuri sopiva. Pelin ensimmäinen tunti on muutamalla pysäkillä ohitettu, kun LiePan Mononen liidättää sataprosenttista eurogoals -kamaa hohkavan puolivolleyn jostain 35:n metrin tuntumasta Mäkelän tavoittamattomiin. Jos peli itsessään ei välttämättä lajien kaikkia hienouksia tuo tarjolle, niin maalit itsessään ovat upeita.

LiePan ja FC Eurajoen matsi oli kaksinkamppailuiden sävyttämä

Vieressä nuoriso löytää spray -purkin ja yrittää maalata kalliota. Kenties aikeena on värjäillä badgea Monoselle tai kenties aikeena on enemmän kirkkovenehommia tai mitä nyt nuoriso nykyään taiteileekaan, mutta traagisella tavalla purkki osoittautuu tyhjäksi ja porukka poistuu muihin rientoihin.

Monosella on vielä toinenkin jekku euralaisten varalle. Hän riistää tee-se-itse -meiningillä pallon FC Euroajoen puolustukselta ja jysäyttää pallon väkevästi verkon perukoille. Pelin kokonaiskuvaan peilaten LiePa on pallollisena ollut parempi, vaikka FC Eurajoki haastaakin vahvasti. Yön siniset eivät kuitenkaan saa maalia samalla tavalla jyvälle, mitä kotijoukkue.  Se tekee kolmen pinnan ja kolmen maalin välisen eron Liedossa. 

Parkkiksella pauhavat subwoofferit ja yöhön ollaan siirtymässä voitolla.

Viini: perjantai-illan pikkutuhmaa

FC TPSu23 – FC Inter Turku 2: tervetuloa derbyt ja yläkenttä

Legendaarisella Urheilupuiston yläkentällä juhlittiin vähintäänkin epävirallisia kauden avajaisia Turun derbyn merkeissä. Katsomon penkeiksi oli laitettu hieman tuoreempaa puuta ja kiviseinään kirkkaampaa maalia. Otteluparin kertoimet keikkuvat kuin viikinkilaiva huvipuistossa ja tovi ennen ottelun alkua Inter oli rankattu suosikiksi matsiin, vaikka aamupäivällä pienempää kerrointa tarjottiin TPS:lle.

Tilaan ennen ottelua Brooklyn lagerin ja siivet tulisella kastikkeella. No ei. Lone Starin ja kotijoukkueen yhteisponnistelubuffet piti sisällään perinteisempää apetta eli kahvi ja vissylinjalla mentiin. Katsomoon tiensä oli löytänyt laajahko kirjo futisväkeä Turun molemman värisiltä puolilta. Aitojen taakse asettui myös niitä Interin kannattajia, jotka eivät olleet valmiita antamaan ropoakaan paikalliselle palloseuralle.

Panoksena Yläkenttä

Viitisen minuuttia keretään pelata, kun nousee ensimmäinen keltakortti kotijoukkueen Niklas Haritulle. Teoriassa tämä olisi saattanut indikoida väkevää derbyhenkistä matsia, mutta auringon valuessa länteen tunnelma seesteistyy ja pelaajat keskittyvät siihen itseensä eli jalkapallon pelaamisen. Inter on vahvasti pallossa ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia, mutta TPS puolustaa kärsivällisesti ja Inter ajautuu hyökkäyskolmanneksella ahtaisiin kulmiin eikä varsinainen maalin uhka köllöttele yläkentän ilmanalassa.

TPS puolusti koko ottelun tiiviisti

TPS saa koko ajan paremmin pelin syrjästä kiinni ja niinpä se on kotijoukkueen Otto Näsi, joka pääsee ensimmäisenä hyvään maalipaikkaan, mutta jousen pingotus ei vielä ole kohdallaan. Interin vastine tulee tovia myöhemmin ihan kelvollista matsia pelaavalta Elmeri Oksaselta, mutta Oksasenkin maali roiskuu raamien ohi. Ottelun tiimellyksessä käydään läpi tärkeimmät futiskuulumiset ja huuhkajien tulevat koitokset. Lisäksi kuntoliigan sielun värejä ja olemusta sanoitetaan värikkäästi.

TPS vaikuttaa olevan hyökkäyksissään määrätietoisempi, mikä lopulta tuloutuu maaliksi. TPS pelaa hienon kuvion, jonka toiseksi viimeisenä siirtona Christian Linna vapauttaa Näsin. Viimeisenä siirtona Näsi ohjaa pallon ohi vastaan pyrkivän Valtteri Inkeroisen: 1-0. Sen kummempia ei ensimmäisellä puoliajalla nähdä.

Toisen puoliajan alussa TPS on myös vahva, ja kun Interin puolustus ei aivan kvarkkigluoniplasmaa ole, niin suursäätila ei vierasjoukkueelle ole aivan suotuisa. Interin parasta antia ovat Elias Mastokankaan ja Mohammed Bakkarin pienpelit, mutta hyökkäyksen keskustasta vaikuttaa puuttuvan riittävä ryminä ja liike, jotta tukkimiehelle päästäisiin jotain piirtämään. TPS:n Otto Ohvo sen sijaan mojauttaa komean ulkokierteisen kudin Interin maalin kattorakenteisiin, kun tunti ja vähän päälle on pelattu: 2-0.

Elias Mastokankaan ja Mohammad Bakkarin pienpelit jäivät vierasjoukkueen parhaaksi anniksi

Pian TPS:n toisen maalin jälkeen Joel Vainionpää koittaa kytkeä itsensä läpikarkaavaan Linnaan. Pouria Notash palkitsee viritelmän punaisella kortilla ja taivas alkaa olla enemmän tai vähemmän synkällä tavalla sinimusta. Sinänsä Interin peliin ulosajo ei hirveästi vaikuta, mutta TPS:n puolustus ei anna väylää Interin kudeille, vaan loikkii kerta toisensa niiden eteen.

TPS:n Leevi Moberg kirjauttaa itselleen ottelun viimeisen tilastomerkinnän. Moberg taituroi pallon Interin puolustukselta, painelee läpi ja sen jälkeen kania houkutellaan takaisin keskiympyrään Interin pyydyksestä: 3-0. Peli päättyy. TPS napsii pisteet olemalla terävämpi tuloksen kannalta tärkeimmillä sektoreilla ja jättämällä paremmalla joukkuepelillä Interin yksilötaidon ottelun katvealueille.

Viini: yhteisrahoituksellinen kokeilu