Suomi-Bosnia: Huuhkajien siivillä

Rive ei vastaa VR:n operatiivisesta toiminnasta, joten juna nytkähtää liikkeelle vasta, kun toisesta junasta saadaan varpaansa rikkonut konnari kyytiin. Ravintolavaunu ei tänään aukea, joten lainaamme ekstraluokan vesitötsiä. Lisäksi ukkonen on iskenyt junaliikeeneen valvontajärjestelmiin. Aamupäivä on hieman vastustavalla tuulella. Helsingissä pisartelee, mutta sen toteaminen on hyvä asia, sillä se merkitsee sitä, että ehdimme lopulta helposti peliin.

Bosnia on tuttu vastustaja. Kirjoittajalle Bosnia -matsit ovat aika väkevä symboli Huuhkajien noususta rämpivästä siipirikosta, jota on lennättänyt milloin mikäkin pubivisan vetäjä, aina kisapaikasta ja voitosta pelaavaksi aivan uudenlaisen vaatimustason projektiksi. Tampereen Ratinassa tapahtui kesäkuussa juuri Bosniaa vastaan pelatussa ottelussa 2019 jotain sellaista, mikä on jättänyt lämpimän jäljen.

Tero Karhu kajauttaa stadionin ulkopuolelle epämiellyttävän kuuloiset terveiset: sisäänpääsyporttien määrää on rajoitettu eli kannattaa pyrkiä stadionin sisälle jo nyt. Lopulta pohjoisen sisäänkäynnit imaisevat porukkaa kuitenkin hyvin sisään. Missaamme osan Kevin de Bruynen pimentäjänä tunnetun Huuhkaja-ikonin Tim Sparvin jäähyväisistä. Pohjoiskaarre virittelee äänijänteitään. On tulossa hyvä ilta.

Pohjoiskaarre rullaa auki komean tifon, jossa juhlistetaan ottelutapahtumaa. Valotaululla toivotaan rauhaa maailmaan. Bosnian kansallislaululle taputetaan ennen kuin Olympiastadion yhtyy yhteiseen "Maamme lauluun".

Tunnelmia stadikalta ja sen ulkopuolelta

Peli lähtee Huuhkajien osalta käyntiin parilla aika rapsakalla taklauksella, joista toisesta nousee keltainen kortti. Mielessä häivähtää varjoinen ajatus siitä, että onko lataus mennyt yli tai onko valmistautumisessa jotain muuta häikkää. Huuhkajat pääsevät onneksi aika pian pelin pirtaan mukaan. Vartin pelin jälkeen Teemu Pukki alustaa Robin Lodille maalipaikan ja verkkohan siellä pöllähtää, mutta myös linjatuomarin lippu nousee eli maalit jäävät vielä odotuttamaan itseään.

Pelin tempo on jonkin verran verkkainen. Hyökkäykset pelataan kärsivällisesti murtautumisvaiheisiin asti. Huuhkajat hakevat linjan puhkovia taustajuoksuja, joissa erityisesti Glen Kamara vaikuttaa aktiiviselta. Bosnia hakee Suomen puolustuslinjan edessä mökkiään pitävää Edin Dzekoa ja luottaa supertähtensä pelin lukuun ja pelitaitoon.

Bosnian peli kulki paljon Edin Dzekon kautta

Huuhkajat ovat pykälän verran pelin päällä. Loppuun Suomi saakin hyvän painostusjakson Bosnian maalille, jonka lopputulemana erotuomari Nick Walsh kipittelee kentän reunalle ruudun ääreen. VAR-kello oli kalkatellut ihan aiheesta ja pallo viedään pilkulle. Teemu Pukki sivaltaa pallo vasempaan alakulmaan ja Pohjoiskaarteen johdolla hyvää tunnelmaa pitänyt huuhkaja -yleisö palkitaan euforisella hetkellä: 1-0

Teemu Pukki onnistuu rankkarista

Niin paljoa ei seikkailumieltä itseltä löydy, että lähtisin puoliajalla hakeutumaan virvokkeiden pariin. Ohjelmaksi riittää puoliaikashow ja pilvistä vapautuva stadionin ylle avautuva vaaleansininen taivas. Lisäksi puoliajalla SMJK saa tunnustuksen toiminnastaan viime kesän dramaattisesta Christian Eriksen -hetkestä.

Teemu Pukki on sivaltaa pallon toistamiseen Bosnian maaliin heti toisen puoliajan alkajaisiksi, mutta valitettavasti kuti ei löydä tietään maalipeltien väliin. Stadionilla kuulutetaan hälytysjärjestelmän aktivoituneen. Pian tämän jälkeen hyvin elämöineen Bosnian Ultrien stadionlohkossa palaa kirkkaanpunaisia soihtuja. Hieman nuutuneen oloinen taistelupari saa virtapiikin ja nostelee pientä Suomen lippua Pohjoiskaarteen tahtiin.

Reilu 20000 silmäparia sai nauttia tunnelmallisesti ottelutapahtumasta

Pieneksi huolenaiheeksi hiipii se, että Bosnian saa vähältä piti tilanteita Huuhkajien maalille ja Huuhkajien hyökkäyksistä päästään nauttimaan stadionin pohjoispuolelle enää harvakseltaan. Huuhkajat napsivat myös taktisten rikkeiden johdosta useampia keltaisia kortteja.

Suomi pelaa vielä upean toistakymmentä syöttöä sisällään pitäneen pienpelin Bosnian päädyssä, kunnes lopulta omissa helähtää.

"Tekivät sitten maalin," kuuluu vierestä.

Peliä oli nanosekuntti jäljellä, kun Suomen puolustuksen merkkausvirheen jälkeen Smail Prevljak pääsee pyörähtämään Suomen maalin edessä pallon kanssa ja kuti tulee niin läheltä, että edes Peppi Pitkätossun sävelmää mukailevan chäntin voimistava Lukas Hradecký ei pallon eteen pääse: 1-1 ja Smail pistää vieraskannattajat hymyilemään.

Huuhkajat saavat vielä yhden hyökkäyssauman ja siihen peli päättyy. Tunnelmaltaan upean ottelutapahtuman puuterin alle piirtyy muutama arpi. Selvää kuitenkin on, että Rivelutionissa ei ole kyse yksittäisestä ilmiöstä tai ottelutapahtumasta, vaan se on pysyvä muutos maailman asennossa. Niinpä parin päivän päästä voi hyvillä mielillä lähteä painamaan Montenegroa sinivalkoisiin köysiin.

Tiistaina kaatuu Montenegro

Viini: kesäinen ja huuhkajansulkainen, vaikkakin pullon pohjalla tarpeetonta sakkaa.

Suomi-Irlanti: niin minäkin sinua

Parkkipaikan etsiminen menee hassutteluksi. Bulgaria pelin kokemuksella lähes varma jäähallin parkkipaikka on imenyt ruutunsa täyteen. Muutamia peruuttelee pois, kun kierrämme parkkipaikkaa, mutta onni ei suosi tänään turkulaista. Joku on haaskalla aina ennen meidän autoseuruettamme.

Matka Triplan parkkihallista käy reippain askelin. Peliä on pelattu noin 20minuuttia, kun pääsemme viimein kilauttamaan kännykkää lippukoneeseen. Maski menee kerralla oikein päin ja tie katsomaan käy bajamaja -pitstopin kautta. Tumman huumorin ystäviä ruokitaan vielä ”tympeää pitää maskia, kun on muutenkin kuumetta ja henkeä ahdistaa” -letkautuksella. Matka Helsingin sisällä on ollut pitkä. Autoseurue on terve.

Rive on onneksemme pantannut maaleja, jotta näemme ne. Paikat (ei omat) löytyy katsomosta helposti. Peli vaikuttaa molempiin suuntiin varovaiselta. Sekä huuhkajat että pojat vihreissä vetävät ryhmityksensä nopeasti pallon alle. Tempo ei päätä puistata, mutta pallo liikkuu näppärästi puolustuksen kautta linjojen väliin. Suomen joukkueessa on jonkinkin verran rotaatiota, mutta mikään ei suoraan selitä sitä, miksi Suomen kerroin on viimeisen vuorokauden sisällä noussut reippaanlaisesti. Jengi ei taida vieläkään tuntea Riveä.

Katsomossa raakkuu myös muutama pubisärmää ja jalkapallokulttuuria hohkava irkkuseurue. Viestin perillemeno varmistetaan muutaman kerran laskemalla ensin maski äänikaluston edestä. Tähän voisi esittää David Goldblattin esittämän ikiaikaisen kysymyksen: tuleeko maailmassa jalkapallo kuitenkin aina ensin?

Suomi piti vihernutut pois maalinteosta

Tunnelma stadionilla on hyvä. Voi vain kuvitella ja haaveilla koronan -jälkeisestä ajasta. Kenties A-liigan matsista täydellä Olympiastadionilla. Tuomari päättää puoliajan ja haaveilu katkeaa hetkeksi. Sadettimet napsahtavat päälle. Hämärtyvä ilta ja stadionin valot tekevät väreistä täyteläisiä.

-Mitä sä huudat siellä!

-Fuck you!

-Niin minäkin sinua!

Kannattaja löytävät toisensa. Hyvähenkinen keskustelu päättyy ja katseet kiinnittyvät kentälle. Kirjoittajan mielestä Suomen hyökkäykset eivät lähde tarpeeksi nopeasti ja juoksut eivät kohdistu Irlannin puolustuksen selustaan, missä näyttäisi olevan tilaa. Robert Talylorin pelirohkeus ja hanakat 1 vs. 1 haastot ovat parasta Suomea. Irlanti saa tunnin kohdalla hyvän otteen peliin jo kolautta pallon kertaalleen rimaan.

Valmiina voittamaan

Sitten Fredrik Jensen osoittaa jälleen sen, miksi eletään poikkeuksellisia ja etuoikeutettuja aikoja huuhkajien siipien suojassa. Tuomari jättää puhaltamatta Suomelle vaparin. Tätä seuranneesta tilanteesta Darren Randolph hölmöilee pallon Teemu Pukille. Pukki kaartaa vapaalle kaistalle ja kääntää pallon Fredrik Jensenille. Hetken neppailtuaan Jensen pomputtaa pallon maaliin. Myös onnettaret näyttävät siirtyneen Riven huuhkajien remmiin ja kaikkien Unkari yms-traumojen jälkeen se on vähintäänkin kohtuullista.

 

Maalijuhlat!

Kirjoittajan mielestä Suomen hyökkäykset eivät edelleenkään lähde tarpeeksi nopeasti ja juoksut eivät kohdistu Irlannin puolustuksen selustaan, missä näyttäisi olevan tilaa. Lisäksi viimeisissä ratkaisuissa on pykälän verran parantamisen varaa. Jätetään kuitenkin ihmeteot EM-kisoihin ja annetaan joukkueen kasvaa ja kasvaa.

Tunnelma stadionilla oli hyvä, ja mitä se vielä tulee olemaankaan!

Mitään hulluilta vuosilta tuttua loppuhetken paniikkia ei nähdä, vaikka pallonhallinta siirtyy Irlannille. Hämähäkkimies Lukas Hradecký poimii pari tuikitarpeellista ja yhden käänteentekevän. Suomi voittaa. Suomi aina vaan voittaa ja niin on hyvä.

Viinikuvaus: sauna, viini ja kirves

Suomi-Bulgaria: rutiinivoitolla lisäsivu historiankirjaan

Järjestysnainen huikkaa Olympiastadionin parkkipaikan edestä, että tänne ei saa pysäköidä ja kehottaa ajelemaan ja katselemaan ympärilleen. Jäähallin parkkipaikalla on tilaa. Kilautan kympin parkkimaksun ennen kuin digitaalisilta näytöiltä paistava ’pelkällä parkkikiekolla saa pysäköidä’ löytää tiensä verkkokalvoille. Ei se mitään. Pelipäivä on juhlapäivä.

Pitkähköt jonot kiertävät porteilta pitkälle katuvalojen valaisemia katuja. Jostain syystä meidän porttimme on jonoton. Maskit naamalle ja puhelin kolme kertaa lipunlukijaan. Portin toisella puolella hoksaan, että pojalla on minun varamaski naamallaan ja sen jälkeen minua hoksautetaan, että oma maskini on väärinpäin. Asia vaatii vielä harjoittelua. Kuuntelemme Maamme-laulun katsomon portaikosta ennen kuin asetumme Olympiastadionin lähes käyttämättömille penkeille. Peli voi alkaa.

Pohjoiskaarteesta lähtee klasikkochänttien ja kannustushuutojen kimara. Ajat ovat kummalliset ja maskin läpi hengittely vaatii totuttelua, mutta tunnelma on hyvä. Heti alussa käy selväksi, että kannatus ei tule olemaan vain pohjoiskaarteen rallattelua, vaan koko yleisö on tullut puhaltamaan tuulta huuhkajien siipien alle.

Huuhkajat pääsivät nauttimaan kotiyleisön tuesta

Bulgaria on alussa kevyemmällä jalalla liikkeellä. Sen teknistaitavat pelaajat siirtelevät palloa kohti pohjoiskaarretta ja Suomen päätyä. Riven huuhkajat ovat palanneet EM-karsinnoista tuttuun 4-4-2 -muodostelmaan, mutta ottaa hetken ennen kuin Suomen peli alkaa loksahdella kohdalleen. Sen hetken otettuaan Suomi pääsee heti hyville maalipaikoille. Sekä Robert Taylor että Teemu Pukki pääsevät hätyyttelemään Martin Lukovin maalia, mutta liito ei aivan vielä riitä.

Bulgaria oli pitkin peliä vaarallinen

Bulgaria pysyy hyvin ottelun koivessa kiinni ja Suomi on jopa onnekas siinä, että omissa ei soi. Huuhkajista Glen Kamara erottuu jälleen positiivisesti. Kamaran ohimoissa vaikuttaa tykyttävän jalkapallon oikeiden ratkaisujen täydellinen sähkökeskus, josta viesti kulkee saumattomasti lihassyihin. Ei muuta kuin kultaista palloa kainaloon.

Toisen puoliajan alkupuolella Joona Toivio lähettää pitkän pallon vasempaan laitaan. Jere Uronen laskee sen Olympiastadionin uusitulle nurmelle. Bulgarian prässi jää kauas Urosesta ja Uronen saa rauhassa asetella askelmerkkinsä kohdilleen. Keskitys kaartaa takatolpalle. Vuorostaan Joel Pohjanpalolla on tilaa ja aikaa. Pohjanpalo puskee pallon keskellä kärkkyvälle Pukille, joka Robert Taylorin sanoin ”syöttää” pallon Taylorille. Taylor kurottaa ulkoteränsä pallon alle ja tökkää Suomen johtoon.

Robert Taylor tökkää kipeästi vierasjoukkuetta

Pukin ja Pohjanpalon duetolta on jatkossa lupa odottaa vielä enemmänkin, mutta vaihdosta kentälle iskevä Fredrik Jensen roihuttaa Olympiasoihtua välittömästi. Jensen juoksee boksin reunalla tyhjään tilaan, jonne Uronen viskaa rajaheittonsa. Jensen ottaa pienen vaihtoaskeleen ja saattaa jalkansa vapaaksi. Ritsa räpsähtää kuin tyhjästä alakulmaan ja Suomi siirtyy 2-0 -johtoon.

Kultuuritekoja

Otteluun kulminoituu omalla tavallaan jälleen se kulttuurin muutos ja voittamisen kulttuuri, joka huuhkajien höyhenpeitettä koristaa. Suomi ei pelaa erityisen hyvin, mutta se on riittävän tehokas ja riittävän hyvä kammetakseen historiallisen voiton Bulgariasta. Bulgarian viime hetken pyristelyt kylmäävät kyllä sydänalaa, mutta pääkaupungin maskimeren täplittämässä pimenevässä illassa huuhkajat paistattelevat sillä podiumilla, jonne sen soisi sukupolvesta toiseen jäävän.

Videolla futisjuhlaa

Viinikuvaus: kulttuuritekoja