TuRaKe-IFK Mariehamn: henkinen finaali?

Turussa oli ollut liikenne sekaisin jo monta päivää. Monet luulivat, että asian taustalla oli siltaremontti jossain päin Helsinginkatua, mutta tietäjät ja futistietäjät tiesivät paremmin: kaiken takana oli järjestelyt suureen futisspektaakkeliin, jossa vakuuttavaa Cup -taivaltaan käynyt ja jalkapallollista kotiaan nelosdivarissa pitävä TuRaKe sai vastaansa sipsisaarilta Veikkausliigan IFK Mariehamnin. Kotona iskee stressi: mitä jos koko valtakunnan median huomio ottelulle aiheuttaakin sen, että Yläkentän portit lyödään juuri kirjoittajan nenän edestä kiinni? Voiko tällaista mahdollisuutta tulla elämässä enää koskaan? Ei välttämättä, joten aikaistan lähtöäni.

Vitosella pääsee sisään ja kaupantekijäksi saa vielä karamellin. Yläkentän lehtereillä on jo hyvin porukkaa, kun sujahdan yleisön joukkoon. Tovin kuluttua pelaajat saapuvat alkuseremonioihin ja kuvattavaksi. Mieleen hiipii väkisinkin, että onko kyseessä jopa Suomen Cupin henkinen finaali? Niin tai näin. TuRaKe ottaa heti pallonhallinnan. Asiaa tietysti avittaa se, että TuRaKe on juuri se joukkue, joka sai avauspotkun antaakseen. Pitkä pallo lentää laitaa kohti. Yleisö elää hyvin pelissä mukana.

TuRaKe saa asiansa tuntevalta yleisöltä ansaitsemiaan aplodeja kaikista hyvistä suorituksistaan ja niitä piisaa ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin useampia: Aleksi Mäki purjehtii hienosti useamman IFK Mariehamnin pelaajan ohi ja vain totaalinen Murphyn lakikirja estää tilannetta eskaloitumasta maaliksi. Pian tämän jälkeen Samuel Sibakov paikantaa IFK Mariehamnin veskarin Otto Hautamon olevan etäällä maalistaan. Sibakov lähettää kudin kohti saarelaisten maalia, mutta ilmeisesti luonnonoikkuna Yläkentälle imeytynyt alipaine muuttaa pallon liikerataa siten, ettei se aivan lennä maaliin asti.

TuRaKe piti IFK Mariehamnin ahtaalla ottelun alkuminuuttien ajan

TuRaKen hurmoksellisen alun jälkeen se luovuttaa, mitä ilmeisimmin solidaarisuussyistä, pallonhallinnan IFK Mariehamnille. TuRaKe roikkuu sinnikkäästi vieraiden mukana ja sillä tuntuu ”Lucky Ballin” sijaan olevan hyökkäyksilleen suunnitelmaa. Suoraviivaisilla avauksilla tavoitellaan hyökkäyspään järkäleitä Aleksi Ojanperää ja Matias Harjuhahtoa. Joskin Harjuhahto palaa parinkymmenen minuutin pelin jälkeen takaisin kentän laidalle puheenjohtajan hommiin.

IFK Mariehamn jauhaa, jauhaa ja jauhaa. Lopulta Alan Henrique on vastustamattomasti keskityspallon alla ja Henrique pukkaa saarelaiset 0-1 johtoon. Kotiyleisön keskeltä kimahtaa hieman vahingoniloinenkin kiljahdus. Viitisen minuuttia tästä niin Daniel Enqvist tuuttaa TuRaKen boksiin pyörimään jääneen pallon maaliin: 0-2. Tällä millään ei kuitenkin ole mitään merkitystä, sillä pian nähdään Aleksi Ojanperältä keskialueella sellainen Marseillen ruletti, että sopii kysyä, mahtavatko vieraat enää kotisaarelleen palatessaan löytää Turusta oikeaa terminaalia? IFK Mariehamnin Enqvist löytää tilaa boksin vasemmalta kulmalta ja napauttaa väkevyydeltään Naga Morich -tason kudin takakulmaan: 0-3. Poltettava lieventävää maitoa pistää pöytään Pyry Tenho, joka katkaisee yhden IFK Mariehamnin tuhansista keskityksistä täydellisellä nostolla oman maalin yli. Yleisö on haltioissaan.

Katsomossa revitään ensimmäisen puoliajan viimeiset ilot IFK Mariehamnin taivaan tuuliin ja kauas Kupittaan Cittarin suuntaan lentävistä vapareista. On aika mennä tauolle. TuRaKen buffetti takoo juhlaillassa sampoa kuin Seppä Ilmarinen konsanaan ja voidaan vain arvailla, että onko tuotto viisi- vai kuusinumeroinen. Makkaran riittävyys huolettaa monia. Lisäksi ottelun hinnoittelua pidetään varsin kohtuullisena. Strategia onkin enemmän ollut Aki Riihilahden oppikoulun omille kannattajilleen arvoa tuottava kuin jääkiekkoliiton kaiken kuppaava malli.

”Ykki, kakki, kolme”, takana lasketaan kuinka paljon kentällä on pelaajia. TuRaKe ottaa toiselle puoliajalle selvästi myös hallitun vetäytymisen taktiikan. Yleisö pääsee jälleen huokailemaan, kun Aleksi Mäki pitää toisen puoliajan alussa pääsarjalaisia jälleen pujottelukeppeinään. Kaikella on kuitenkin hintansa ja taiteilijanimeä Dé kuunteleva vihreäpaita tällää pallon alakulmaan: 0-4 ja peliä on pelattu 49 minuuttia.

Aleksi Mäki väläytteli ottelussa useampaan kertaan

Takana kuvataan ”Nikkelle vireoo”. Yleisö saa aihetta aplodeihin tiheämpään tahtiin kuin snookerissa konsanaan. Tosin vaikuttaa hieman siltä, että TuRaKe pelaa sikäli pitkää peliä, ettei se lähde polttamaan kaikkea petrooliaan tähän yhteen peliin, kun läntisen-Suomen nelonenkin on vielä alkutaipaleellaan. Ojanperä astuu uudemman kerran parrasvaloihin lukuisilla pallonriistoilla, joiden kautta hän osoittaa sen, että pystyy kyllä ottamaan pallon TuRaKelle aina, kun haluaa.

Yleisömääräksi ilmoitetaan 424 ja TuRaKen puolustuksessa Erno Kankaanpää osoittaa sellaista kylmäpäisyyttä pallon kanssa, että se saa varmasti jopa Kimi Räikkösen hikoilemaan. Kaikesta huolimatta Arvid Lundberg sivaltaa maalin edestä pallon viidennen kerran melko näyttävän kuvion päätteeksi TuRaKen maalin: 0-5 ja tietysti kellossa on tasan viinipullon senttilitrojen verran. 

Yleisöstä alkaa tulla vaatimuksia kotijoukkueelle: ”Ylös, ylöspäin!”. TuRaKe toimittaa, mitä yleisö pyytää ja Mäki tikkaa jälleen tulisesti vasenta laitaa. Mäki hakee hyvällä syötöllä okealta laidalta Kuusiston, mutta Kuusisto ei aivan saa tai ei välttämättä tahdokaan pistää palloa pussiin ettei saarelaisille tulisi paha mieli.

Olihan IFK Mariehamnillakin ottelussa omat hetkensä

Dé livahtaa TuRaKen puolustuksen tiivisteiden välistä ja uittaa pallon Sauli Karjalaisen kainalon alta maaliin, kun 85 minuuttia on pelattu: 0-6. Parin minuutin kuluttua edellisestä ja Robin Sid toimittaa palloa keskeltä alakulmaan: 0-7. ”Tu-Ra-Ke! Tu-Ra-Ke!” -kuuluu katsomosta. Sen jälkeen kuuluu muutama vihellys Vili Lehtovaaran pillistä ja hieno ottelutapahtuma tulee päätökseensä. TuRaKen pelaajat poistuvat buffet- ja lipputulojen siivittämänä paikalta helikopterilla, koska seuran status muuttui ottelun myötä varmasti sellaiseksi, etteivät siihen enää suljetut Helsinginkadut saa vaikuttaa.

Kiitos TuRaKe, IFK Mariehamn ja nykymuotoinen Suomen Cup

Viini: kymmenen pulloa möttöstä 

TuRaKe-PiPS: lucky ball

Torstai piti sisällään potentiaalisen hegemonia ottelun, kun viime kauden päätteeksi vitosesta neloseen nousseet TuRaKe ja PiPS pelasivat paikasta Suomen Cupin kolmannelle kierrokselle. TuRaKe oli viime kauden päätteeksi vienyt joukkueiden epävirallisen vitosen mestaruusottelun 1-3 -lukemin nimiinsä. PiPS:llä oli siis revanssin paikka.

TuRaKen ja PiPS:n kevätrevanssi käyntiin

VR vaihtaa kalustoaan ja paluumatka Helsingistä Turkuun viivästyy. Porhallan Kupittaan juna-asemalta mukavan aurinkoisessa säässä kohti Kupittaa vitosta. Junan parinkymmenen minuutin myöhästyminen ei koidu lopulta kirjoittajan kohtaloksi, sillä pelin alku viivästyy. En missään nimessä väitä, että futisbloggaria odotettiin paikalle.

PiPS saa teikkauksessa merkittävän edun, sillä sen veskari ei joudu ensimmäisellä puoliajalla siristelemään silmiään kirkkaassa kevätauringossa. Asiaa juhlistetaan ja alleviivataan asiaan kuuluvalla tavalla. TuRaKen pelisuunnitelmasta paljastuu se, ettei ensimmäiseen kolmeen minuuttiin ole tarkoitus paiskata yhtäkään pitkää palloa. Lopulta tämä ei toteudu ja hiljalleen pallon hallinta keikkaa enemmän piikkiöläisten suuntaan. Erityisesti PiPS:n Sami Villanen on paljon rakennuspuuhissa, mutta TuRaKen puolustus saa pidettyä PiPS:n pois parhailta maalipaikoilta.

Ensimmäisen isomman maaliodottaman paikan rakentaakin TuRaKe, kun Arttu Koskinen löytää laidalta Eetu Tammen. Tammi hakee boksista Hannu Kuusiston, jonka liikerata pallollisena simuloi helikopterin propellia. Kuusiston jalka pyörähdyksessä aukeaa, mutta koko ottelun vähintäänkin palkkansa tai tulevan saunaillan virvokkeidensa veroisesti pelannut Jere Lahtinen taipuu alakulmaan suuntautuvan kudin eteen.

Pelin kiuas napsahtaa hiljalleen päälle, vaikka pelin tempo ei varsinaisesti lähde kiuaskivien lailla hohkaamaan. Rajaheittojen suunnasta on tiukkaa Jakobin painia pelaajien ja tuomariston kesken. Kuusisto riistää pallon PiPS:n puolustukselta ja tikkaa boksiin, mutta Lahtinen kaivaa taikurinhatustaan jalkatorjunnan. PiPS:n pelissä vaikuttaa ottelun alussa olevan enemmän ideaa kuin TuRaKen. Se löytääkin pallollisena tilaa TuRaKen keskikentän ja puolustuksen välistä, mutta pystyyn menijöitä ei maaliuurnille tarpeeksi ilmoittaudu.

Ensimmäinen puoliaika kuljettiin tasa-askelin

TuRaKen pelin kuvaan löytyy lopulta selittävä tekijä. Katsomon puolella pohdittaessa TuRaKen ”plääniä” huikataan valkopaitojen riveistä, että "plääniä" ei tänään ole, vaan mennään tuuripallolla. Konseptin käyttöiästä ei kirjoittajalla ole tietoa, mutta TuRaKen yli kahteenkymmeneen venyneen tappiottaman kilpaottelun sarja ei anna aihetta tuuripallon vähättelylle. Tauolle mennään tasavedoin ja 0-0 -tilanteessa.

Tuuripallo vahvistaa agendaansa ensimmäisen puoliajan alussa, kun TuRaKen Joona Järvistö puikkelehtii vasemmalta läpi ja hakee syötölleen kaistaa PiPS:n veskarin ja puolustuksen välistä. Jotain kummallista tilanteessa tapahtuu, sillä tilanne jämähtää kuin ”peilisissä” ennen kuin pallo pomppii puheenjohtaja Matias Harjuhahdolle, joka piirtää ensimmäisen viivan tuloshankeen.

Lisää draamaa tatuoidaan ottelun nahkaan minuutin kuluttua maalista, kun Pyry Leppänen pysäyttää TuRaKen nopean hyökkäyksen rouhimalla valkopaidan nurin. Erotuomari Vili Lehtovaara tulkitsee, että tilanteessa viedään selvä maalipaikka ja taskusta nousee kirkkaanpunaista. PiPS:n pirtaan joulukortti ei näin kevään kynnyksellä kolahda ja tovin kuluttua punaisella laputetaan tuomarin ratkaisuja merimiehen verbaliikalla kritisoinut Jarno Karihtala.

Pyry Leppänen ohjataan pukuhuoneen puolelle

Peli lähtee aaltoilemaan punaisten käänteiden jälkeen vauhdikkaammin. Järvistö ehtii kertaalleen vielä hätyyttelemään Lahtisen maalia ennen kuin samainen Järvistö tölväistään samaisen Lahtisen toimesta boksissa tantereeseen. Lehtovaara harppoo rangaistuspotkulle oikean paikan ja Eetu Tammi tinttaa sen voimalla sisään: 2-0.

Eetu Tammi tinttaa rankkarin sisään:

Ottelun loppua kohden rauta-aidan taakse ilmaantuu useampikin utelias ohikulkija kyselemään, elämän ja käynnissä olevan matsin tarkoitusta ja tilannetta. PiPS onnistuu vajaallakin tuomaan hyvin peliä kohti kramppien riivaamaa TuRaKen puolustusta. Lähimpänä kavennusta on PiPS:n Sasu Rastas, jonka puskun Saku Suominen kuitenkin poimii ennen marjaämpäriin putoamista.

PiPS:llä lopussa kaikki rauta rajalla

Ottelun lopussa Jere Lahtinenkin nousee kulmapotkussa kärkkymään paikkaa Kaarina -lehden etusivulla. Pallo putoaakin Lahtiselle, mutta askelharhautus ei tilanteessa ihan lähde ja tilanne eskaloituu Lahtisen rikkeeseen. Sen sijaan TuRaKen Taavi Kanasaarilta irtoaa keskikentällä komea saksari. Siihen ja Eetu Tammea riivaavaan kramppiin ottelu on hyvä päättää.

Viini: holiton 

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa:

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

KuuLa-TuRaKe: sunnuntaipiknikillä

VR toi stadikalta ja itä-Suomesta moitteetta takaisin Turkuun. Lapset jäivät muutamiksi päiviksi hoitoon, joten ehdotan vaimolle piknikkiä Kupittaalle. Vähemmän yllättäen takaa-ajatus luetaan silmänräpäyksessä, mutta ongelmaa ei siitä tule. Koppaamme patongit ja vissyt Kupittaan Cittarilta ja askellamme Kupittaa 2:lle. Peliä on ehditty jo tovi käymään ja huikkaan linjatuomarilta tilannetta: 1-0 valkoisille. Palloliiton tietotoimistolta myöhemmin tarkistettuna maalin onnistui tekemään Miikka Rae.

Kuuvuoren Laakia eli KuuLaa olen seurannut ajoittain somessa. TuRaKe eli Turun raittiuskerho on pistänyt silmään sekä nimensä että tämän kauden vitosessa murskaavien tulosten puolesta. Molempien joukkueiden historiikit kertovat, että joukkueiden perustamisen pohjana ovat olleet kaveriporukoiden projektit, jotka ovat ottanut kivasti tuulta alleen. KuuLa juhlii pian kaksikymmentä vuotista olemassaoloaan ja TuRaKe (joka ei varsinaisesti ole raittiuskerho) on tuoreempi tapaus eli seura on perustettu 2017.

TuRaKe on silmiinpistävästi enemmän pallossa ja KuuLa haikailee vastaiskujen perään. Tosin ensimmäisen puoliajan edetessä myös KuuLa saa pidempiä hallinta- ja hyökkäysjaksoja aikaiseksi. KuuLan hyökkäykset kulkevat korostuneesti nopeajalkaisen Ali Swaishin kautta. Samaan aikaan KuuLan maalilla Jani Maja pelaa erinomaista ottelua eikä todellakaan anna vieraille mitään helppoja, joten minkäänlaisia murskajaisia ei vaikuttanut olevan odotettavissa.

TuRaKe painoi koko pelin väkevästi päälle, mutta niin vain KuuLa napsi ottelusta pinnan

Lentävät vaihdot tuovat oman rytminsä otteluun. Molempien joukkueiden pallollinen peli vaikuttaa olevan varsin hyvää. Syötöissä on ideaa ja ne napsuvat kohtuu hyvin kohdilleen. Katsojia paikalla on nelisenkymmentä eli käsillä on kokonaisuudessaan positiivisvivahteinen ottelutapahtuma. KuuLan kannattajat ovat vieraita pykälää äänekkäämpiä.

Seuraava maali antaa odotuttaa itseään. Lähimmäs pääsee TuRaKen Matias Harjuhahto, jonka alakulmaan suuntautuvat puolivolleyn Maja saa nepattua tolpan ohi.

TuRaKe yrittää heti toisen puoliajan alkajaisiksi maalia suoraan aloituksesta, mutta vieläkään ei onnistu. TuRaKen hallinta on toisella puoliajalla vielä vahvempaa, mitä ensimmäisellä, mutta KuuLa puolustaa sitkeästi ja saa pidettyä pelin yhden maalin pelinä. TuRaKen hyökkäämisen mennessä hieman puskemiseksi alkaa pelin ylle piirtyä yllätystasoituksen aura. Samaan aikaan tosin on vaikea nähdä, mistä KuuLan tasoitus voisi tulla, sillä Swaish jää aika yksinäiseksi kärkeen.

KuuLa pelasi sitkeästi omaa peliään

Ylläkuvattua asiaa ei kirjoittajan tarvitse kuitenkaan sen enempään arpoa, sillä kellon kilkattaessa noin seiskavitosta, kopataan KuuLan pelaaja TuRaKen boksissa nurin ja erotuomari Sakari Saikkonen osoittaa tekonurmella köllöttelevää valkoista täplää. Saikkosen kunniaksi on myös sanottava se, että ottelussa oli useampiakin tiukkoja tilanteita, joihin hänen oli otettava kantaa ja ainakin omaan silmään tuomiot vaikuttivat virheettömiltä. Virheetön on myös KuuLan Leo Brennerin sijoitus maalin vasempaan takarautaan: 1-1

Leo Brennerin rankkari:

TuRaKen ja pelin desibelit nousevat. Sekä Jyri Varholla että Samuel Sibakovilla on omat paikkansa kääntää ottelun tulos vieraille sopivampaan asentoon, mutta Maja ja KuuLa ovat päättäneet kestää. Niinpä Saikkosen vapautettua pelaajat muihin sunnuntaipuuhiin juhlivat vihreäpaidat tasuria hiukan kuin voittoa. Pinna varmasti maistuu hienon joukkuepelin päätteeksi. Mielenkiintoista on myös nähdä hakeeko kauden ensimmäisen pistemenetyksen kärsinyt TuRaKe sisuuntuneena taas seuraavassa matsissa kaksinumeroisen maalilukemaa tauluun.

Viini: yhteispelillä tiiviiksi puristettu