TuWe-EuPa: euralainen visiitti

Raunistulan puitteissa oli mukavaa rouheutta ja elämänmakua, kun EuPa jätti hulppean Wembleynsä taakse ja saapui Turkuun TuWen vieraaksi. Parisenkymmentä katsojaa löytää istumapaikan kentän vierelle pystytetyiltä tukeilta. Huomaan myös, että tämä on kirjoittajan ensimmäinen visiitti kyseiselle kentälle. Kenties se on liian lähellä ollakseen totta. Bongaan jo Piikkiössä kaipaamani Daniel Korbelaisen TuWen kokoonpanosta, joten hyvä keitos oli kasassa.

TuWen ja EuPan ottelu oli melko tasaista vääntöä siihen asti, kunnes Antti Julin otti ohjat jalkoihinsa

Linjatuomari huomaa voimasanojen saattelemana kentällä vielä yhden poistettavan tötsän ja sitten peli voi alkaa. Peli on alkuun melko tunnustelevaa. TuWe on hienokseltaan enemmän pallossa. EuPa virittelee nopeita hyökkäyksiään painotetusti vasemmalta Aaro Nuijan kautta. Ensimmäiset laukaukset suhahtelevat EuPan Eetu Männistön vartioimaa maalia kohti, mutta hiljalleen vieraat saavat karstat varisteltua koneistostaan.

EuPan Antti-Pekka Ruohola on ensimmäisenä karkkihyllyllä, mutta Ruoholan keskeltä lähtevä sijoitus vierähtää maalin ohi. Tempo pysyy koko lailla sarjatasolle ystävällisenä. EuPan puolustuksessa Jonne Forsström palauttelee TuWen hyökkäysten jälkeen omiaan sanallisesti ruotuun. Reilu parinkymmenen minuutin kohdalla TuWen puolustus ei saa siivottua sen maalia kohti lähetettyä pitkää palloa selvemmille vesille ja vapaana lilluvaan syöttiin iskee ensimmäiseksi kiinni EuPan Samuel Nurmi. Nurmi tuuttaa itselleen tikin eteen ja sen jälkeen piiskaa matalan kudin TuWen maaliin: 0-1

EuPalla on maalin jälkeen muutamia lisämaalin paikkoja. Näyttävimmän esittelee Nurmi, joka riistää keskikentällä pallon ja ajaa hanakasti TuWen maali kohti. Nurmen pujottelu päätyy hyvälle maalisektorille asti, mutta TuWen Antton Broberg saa työnnettyä Nurmen sijoituksen maalin ohi. Pian tämän jälkeen toisessa päässä päästään keskustelemaan EuPan puolustuksen ja yleisön välillä siitä, että onko Raunistulassa VAR -tekniikka tai onko sellaista edes Eurassa? Nopeasti eskaloitunut tilanne, josta kotijoukkue kannattajineen pyytää käsivirheestä rankkaria, ei aiheuta tuomaristossa toimenpiteitä.

TuWe saan ensimmäisen puoliajan loppuun pientä paineentynkää EuPan maalille. Kaava maalille kulkee pitkälti Miska Rantamäen pystyjuoksujen kautta, mutta maaleja ei enempää ensimmäiselle jaksolle saada. 

Yleisössä ei olla aivan tyytyväisiä pelin laatuun, ja sen syövereistä lentääkin aika lennokas haaste siitä, että yksi jäsenistä pystyisi hakemaan Halisista kentällisen 15-vuotta koksua käyttäneitä ukkoja, jotka pystyisivät haastamaan kumman tahansa joukkueen. Kommentissa on eittämättä pikku -värittelyä ja liioittelua, mutta jäämme odottamaan projektia.

TuWe sai toimitettua ensimäisellä jaksolla palloa EuPan maalille, mutta EuPa puolusti sinnikkäästi

TuWe ottaa kopissa aikansa ja aika on käytetty ilmeisen hyvin, sillä se tulee erittäin hyvin toiselle puoliajalle. TuWe liikuttaa hyvin palloa keskikentän kautta ja pakottaa EuPan puolustuskannalle. Tovin kuluttua EuPa ilmoittautuu mukaan myös toiselle puoliajalle, kun Matias Vallin kääntää oikealta laidalta pallon keskelle. Viekkaat euralaiset päästävät pallon vierimään ohitseen aina Ruoholalle asti, mutta kuti suhahtaa yli.

TuWe pitää ottelun langasta kiinni, vaikka sen hallinta hieman höllääntyy. Ariani Sobjani pistää parikin nättiä pystypalloa Korbelaiselle, mutta tasoitus antaa odotuttaa itseeään siihen asti, kunnes keskelle painettu syöttö pomppaa EuPan puolustuslinjan yli. Paikalle on Rantamäki, joka lennättää pallon komeasti takayläkulmaan: 1-1

Daniel Korbelainen vs. Eetu Männistö

Maalin jälkeen energiatasot nousevat ja peli herää henkiin. Loppuun nähdään melkoinen Antti Julin -show. Julin tällää ensin voimalla Eemeli Kerolan hankkiman rankkarin sisään: 1-2. Sen jälkeen Julin väläyttää melkoista kehon ja mielenhallintaa, kun hän nappaa vasemmalta tulevan keskityksen hallintaansa, ohittaa vähin kosketuksin ja palloa ilmassa halliten Brobergin ja puttaa pallon maaliin: 1-3. Eikä siinä vielä kaikki. Aivan ottelun loppuhetkillä Julin vääntää kuin Rooman Hercules tai Turun Ilkka Nummisto konsanaan pallon TuWen kenttäpuoliskolla itselleen. Julin ravaa sen jälkeen boksiin ja jättää jälkeensä muutaman punapaidan. Lopuksi Julin antaa viimeisen silauksen voimannäytteelleen ja hattutempulleen pakottavan painavalla laukauksella: 1-4.

Antti Julinin rankkari

Kaikki mitä Julinin maalin jälkeen Raunistulassa tapahtuu onkin sitten melko vähäpätöistä. Pinnat lähtevät Euraan.

Viini: roomalaista, turkulaiasta ja euralaista voimalientä

PiPS-TuWe: Piikkiö Päivien patinaa

Futiksen lisäksi Piikkiössä juhlittiin Piikkiö Päiviä. Hiljalleen se alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että blogin ollessa paikalla, avauspotku lähtee kaupunginjohtajan lapikkaasta. POP -Areenalla sisäteräsyöttöään esitelmöi Harri virta. PiPS:n vieraaksi saapunut Turun Weikot on ollut yhtenä blogin tutkintalinjana siitä asti, kun jostain nelosen ilmiantoringistä nousi vinkki, että joukkueen piikissä viilettäisi sarjatasoon nähden poikkeuksellisen kova kärkipelaaja. Myyttiseksi jäävä Daniel Korbelainen ei kuitenkaan ole kokoonpanossa, joten asian empiirinen todentaminen lienee jonkun tulevan keikan agendalla.

Piikkiö Päivien futismatsi juhallisesti liikkeelle

PiPS vierittää avauspotkunsa ovelasti veskarilleen Linus Virkille, joka tuuttaa Pohtionvuoren korkuisen pallon TuWen kenttäpuoliskolle. TuWe nappaa pallon ja Florent Jashari peippailee pian itsensä ensimmäiseen vetopaikkaan, mutta maalihanat eivät vielä aukea.

”Kovaa siihen”, kuulu TuWen puolustuslinjasta ja liekö sitten sarjatilanteesta juontuvaa vai mistä, mutta sen Piikkiöön tuoma energia on melko pingottunutta. Jopa niinkin pingottunutta, että pienelle kostoretkelle lähteneen Joonatan Mäkilän viikate olisi jonain päivänä saattanut jo vartin pelin jälkeen johtaa pesuhuonekeikalla ja siitä aikaisille yksille Bar Suojaan. 

Vieressäni Piikkiön nuoriso-osasto simuloi Turun Weikkojen tekemän rikkeen. Kentän laidalle tuotu onnenpyörä rätisee ja ottelun hallinta siirtyy hiljalleen PiPS:lle. PiPS löytää hyviä juoksuja ja palloja TuWen puolustuksen selustaan. Oikealla laidalla Ville Stylman on aktiivinen hyökkäyssuuntaan ja keskikentällä kapteenin nauhaa hallinoiva Sebastian Vikström tekee paljon kotijoukkueen peliä edistäviä tekoja. Tulostaululle ne eivät kuitenkaan mitään generoi.

Ville Stylman piti TuWen pakiston kiireisenä

Vieressämme paikalliset muurahaiset iskevät hanakasti mokkapaloista irronneiden strösselien kimppuun. PiPS:n Rei Hoda heittää juhlapäivän kunniaksi saksarin, joka lentää kuitenkin reilusti yli TuWen maalin. Molempien joukkueiden vitsiniekat saavat jutunjuurta maltillisella tempolla lähetetyistä maalipotkuista. PiPS:n suunnaltaan kysytään, että onko tulossa aikalisä. Pian TuWen leiristä kysellään taas vuorostaan, että ottavatko he juomatauon välillä, kun pallo ei meinaa löytää peliin.

Puolen tunnin pelin jälkeen TuWen Robert Pylkkänen hakee PiPS:n boksista hienolla syötöllä vapaana olevan Sami Elonevan, jonka kudin Linus Virkki saa työnnettyä vielä muita maita kohti. Muiden maiden rajalla vartiota pitää TuWen Vilho Leino ja Leino pussittaa TuWen 0-1 -johtoon. PiPS hiukan lamaantuu TuWen maalista ja TuWe taaseen saa parempaa rakennetta maalin asti melko laimealla dieselillä liikuteltuun hyökkäyspeliinsä. Ensimmäisen jakson papattimaton viimeistä nallia koputtelee kivellä kuitenkin PiPS:n Hoda, joka saa Stylmanilta nappisyötön boksiin, mutta askelmerkit eivät oikein osu.

Tauolla pyöritellään onnenpyörää. Taistelupari ja Reissuprinsessa hakevat touhuilleen aurinkoisempaa paikkaa. Yleisöstä huikataan, että takana olevassa metsässä saattaa olla ”punkkareita”. Tällä luultavasti viitattiin enemminkin punkkeihin kuin irokeesipäisiin anarkisesti sävyttyneen Rock -musiikin tyylilajia diggaileviin heppuihin.

TuWe punomassa juonia toiselle puoliajalle

”Leuka pois rinnasta”, on kotiyleisön viimeinen ohjenuora takaisin kentälle talsivalle PiPS:lle. TuWe aloittaa toisen puoliajan napakasti. Valdrit Pllana on pian puolittain karkumatkalla. Pllana haistelee maalia suhteellisen kaukaa, mikä ei lopulta muuta pelin tilannetta. PiPS saa myös toisen puoliajan alkuun pari aihiota tasoitukseen. Hodan kärkkäri boksista vaatii Antton Brobergilta jo melko sähäkkääkin reaktiota ja sellaisen Broberg toimittaa.

TuWe saa noin tunnin pelin jälkeen pelillisesti ottelun parhaaseen uomaansa. Pistohyökkäyksien lisäksi Turun ”ei tänään niin iloiset” Weikot ottavat nimiinsä pidempiä pallonhallintajaksoja ja pitkiä hyökkäyksiä. TuWen keskikentän keskustassa futsal -piireissäkin peliä yhdessä pyörittävät Jashari ja Ariani Sopjani löytävät hyvän rytmin hyökkäysten rakentamiselle. Hiljalleen pelin hallinta napsahtaa jälleen kotijoukkueen sektorille. PiPS:n Antton Veijalainen takoo kasan rautaa keskityksillään TuWen maalille, mutta lopputuotetta niistä ei synny.

Hieman passivoituva pelin pirta kutsuu selvästi draamaa luokseen ja lopulta PiPS:n vasemmalta laidalta lähtevän kulmapotkun merimainingeissa ja ottelun käydessä jo lisäaikaa, palloa viittilöidään pilkulle. Lämmöt nousevat jälleen turbovauhtia ja Pllana hankkii itselleen tilanteesta punaisen kortin, mikä muuttaa Hodan maaliin nostaman rankkarin jäljeen pelin dynamiikka vielä merkittävästi. PiPS lähtee odotetusti kovalla vimmalla tulouttamaan ylivoimaansa, mutta minuutteja jää vain muutamalle erikoistilanteelle. Ne TuWe kestää ja pinnat tasataan. PiPS:n leiristä ilman alaan kajahtava voimasana symboloi hyvin kotinjoukkueen pelin jälkeistä tunnetilaa.

Rei Hodan rankkari

Viini: kaupunginjohtajan viinikaapissa juhlapäivää varten säilötty erityisyksilö

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa (tai saatat löytää sen myös paikallisesta kirjastostasi):

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

PiPS - Pallo-Iirot 2: poppailua

Jos eilen kolmosen starttiin jono kiemurteli Yläkentältä jokirantaan, niin tänään Piikkiön POP-Areenalle kiemurteleva autoletka tukki sekä Helsingin moottoritien että Raumalle vievän kasitien pätkän. PiPS:n ja Pallo-Iirojen matsi voitti niukasti parilla äänellä matsiäänestyksen ja Piikkiöön kävi myös blogin tie. Kahvi ja matsimakkara kuitataan mobilepaylla. POP-Areenan aitojen taakse on saapunut kivasti porukkaa juhlimaan PiPS:n paluuta nelosdivariin.

PiPS piti peliotteen väkevästi itsellään

Pallo-Iirot on melkeinpä parhaimmillaan ottelun alussa. Sen liike ja terävä prässi aiheuttaa ongelmia PiPS:n pallolliselle pelille ja aikainen maalikin ikään kuin nykii kohoa pari kertaa. Melko pian kuitenkin PiPS saa pelinrakennuksensa kaavat valmiiksi ja pelin luonne muuttuu. Ensin mennään yleisön toteamuksen ”Tää vaikuttaa sillai tasaselt pelilt” mukaan, mutta PiPS kipuaa koko ajan enemmän ja enemmän pelin päälle. Kotijoukkueen peliote tuloutuu 17 minuutin kohdalla, kun Sasu Rastas saa pallon Pallo-Iirojen pakkien väliin ja tökkää sen sieltä alakulmaan: 1-0.

Pallo-Iirot jähmettyvät avausmaalin jälkeen entisestään ja sen prässihalut myös hiipuvat. Samaan aikaan PiPS:llä pelaajat ja pallo liikkuvat. Kotijoukkue löytää jatkuvasti tilaa ja vapaita pelaajia keskikentältä, josta sitten isketään pystypalloja hyökkäykseen. Tuomarilinja on perjantai-illassa suht salliva kaikilta muilta osin paitsi paitsioita liputetaan hanakasti, mikä tulppaa osan PiPS:n vaarallisista hyökkäyksistä.

Puolen tunnin pelin jälkeen Antti Myllylä paikantaa vasemmalla laidalla kirmaavan Rastaan. Tällä kertaa lippu ei nouse paitsion merkiksi ja Rastas tavoittaa maalin edestä Ville Salosen, joka puttaa pallon maaliin hienon kuvion päätteeksi, joka jättää Pallo-Iirojen puolustuksen melkoiseksi reikäjuustoksi. PiPS:n hyökkäyksen maantiekiitäjien lisäksi sen puolustus painii väkevästi kaksinkamppailut "himaan" ja pataljoonasoppaa, kun höystää Sami Villasen ja Sebastian Vikströmin hyvällä pelivireellä keskikentällä, on Pallo-Iiroilla sanalla sanoen kaikenlaisia ongelmia. PiPS:n itseluottamus ja pelillinen kyvykkyys taasen tuntuvat kasvavan eksponentiaalisesti.

Sinikeltaisista Rasmus Ahonen liikehti hetkittäin Kalvin Phillipsmäisesti keskikentän pohjalla ja Timi Halminen ottaa puolustuksessa rauhallisella pelillä kantaa otteluun. PiPS menee kuitenkin menojaan. Vikströmin kulma kaartaa maalille, jonne Rastas rynnii kuin Nallina Killien joukkoon. Rastaan pusku iskee vielä Pelen oppien mukaisesta kimmoketta kentän pinnasta ja peli tilanne muuttuu: 3-0 ja kellossa 42 minuuttia. Näissä lukemissa peli pistetään myös tauolle.

Pallo-Iirot punomassa juonia puoliajalla

PiPS hakee toiselle jaksolla vauhtia kopin kautta, kun taas Pallo-Iirot säästelee jalkojaan ja jää kentälle kertaamaan ensimmäisen jakson tapahtumia. Takanani isosisko opettaa pikkuveljelle futiksen saloja Run–D.M.C:ltä tutulla ”Check this out” -saatteella. On aika aloittaa toinen puoliaika.

Toinen jakso lähtee tasaisemmissa merkeissä liikenteeseen. Hiljalleen kenttä lähtee kuitenkin taas viettämään enemmän Pallo-Iirojen maalin suuntaan. Viereeni tulee nuorisoduo, jota kuuntelemalla saan blogin mahdollisia tulevia aluevaltauksia silmällä pitäen napakkaa oppia TikTok -videon tekemisestä. Jäpikät päättävät tehdä vaihdosta sisään tulevalle Ville Stylmanille ”highlightsit” ja niinpä he seuraavat Stylmanin jokaista pallokosketusta haukan lailla.

Pallo-Iirot saa hetkellisen painostusjakson toisen puoliajan puolessa välissä. Sen keskitykset putoilevat ihan hyville sektoreille PiPS:n puolustuksen keskustaan, mutta puskut ovat vielä sarjakautta varten kohdistamatta. Sitten raumalaisten Joni Silver pistetään toisella keltaisella kortilla pesuhuoneen (Euraan terveisiä) puolelle. Siihen kuupahtaa Pallo-Iirojen kirin orastava kukinto.

PiPS piti hyvin tonttinsa myös puolustuspelissä

PiPS ottaa taas ottelun puolinelsoniinsa. Maalin edessä PiPS:n peli meinaa mennä hieman leikittelyksikin ja valmennus yksiselitteisesti vaatiikin sitä, että jos paikka tulee, niin se käytetään. Rastas tekee työtä käskettyä, kun nuorison ”Ronaldoksi” nimeämä Villanen taistelee pallon boksissa kotijoukkueelle. Rastas on hyvin vainulla ja tinttaa irtopallon raumalasten maalin:  4-0 ja Rastaalle kuutsiin piikkiöläinen perinnehattu.

Jostain kyliltä kuuluu vaativaa koiran haukahtelua ja se on selvästi myös merkki tuomaristolle siitä, että aika on täysi. Peli päättyy ja PiPS juhlii paluutaan neloseen kunnon lentokelillä. Jään tutkiskelemaan, josko löytäisin oppimistarkoituksessa Stylmanin highlightsit internetistä, joka kaiketi on sama Turussa ja Piikkiössä.

Viini: paikallinen, vahva rakenne, vivahteikas ja laadukas sekä ylhäältä alas että suutuntumasta jälkiliukuun

JyTy-Salon Wilpas: keikka Naantaliin

En tiedä oliko jossain Jyrkkälän suunnalla ryöstetty pankki vai oliko Raisionkokea pitkin saatu joku arvolasti rantautumaan, mutta JyTy eleli sillä lailla leveästi, että se oli masinoinut matsinsa Naantalin ruhtinaskunnan Karvetiin. Nelosen kärkikahina kiinnosti blogin lukijoita eniten tarjolle annetusta neljästä vaihtoehdosta, joten suunta kävi Karvettiin. Autoja on Karvetin parkkipaikalla enemmän kuin olin ajatellut ja yleisöä kiipeää kymmenittäin pienten katsomoiden laudoille. Bongaan katsomosta muutaman mustapinkin JyTyn huivin ja täytyy sanoa, että ne ovat aivan törkeän hienoja.

JyTyn peleistä tuttu oranssi tölkki sihahtaa auki katsomossa. Kenties kyseessä on tuotesijoittelua. Kapteeni Petri Lehtonen hämmentää ensin sekä tuomaristoa että kaikkia muitakin pyytäessään hävityn teikkauksen jälkeen puolen vaihtoa. Humun keskellä hän meinaa napata teikkauskolikon vielä parempaan talteen, mutta tämä ei mene erotuomari Tomi Heikkilältä läpi ja samalla kolikolla teikataan jatkossakin.

Peli alkaa viimeistään teikkauksesta

Salon Wilpas ryhtyy pitämään huolta pelivälineestä, mutta se ei sinänsä huoleta JyTyä, sillä se antaa Wilppaan pyörittää palloa omassa puolustuksessaan ja pistää liinat kiinni aina silloin kuin Wilpas lähtee aktiivisemmin hyökkäämään. JyTyn tiiviinä pysyvä ja hyvin sijoittuva ryhmitelmä pakottaa Wilppaan useasti huonoihin syöttöihin ja JyTy pyrkii iskemään pallonriistojen jälkeen nopeasti vastaan. Erotuomari Heikkilän salliva linja vaatii salolaisilta enemmän sopeutumista ja energiaa, kun se taas tuntuu sopivan paremmin JyTyn pirtaan. Peli onkin ensimmäiset hetket paremmin kotijoukkueen kontrollissa.

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina I

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina II

Vartin pelin jälkeen se on juuri JyTy, joka pääsee ensimmäisenä arvotonteille. Risto Monnonen irtoaa Wilppaan puolustukselta, mutta Monnosen viimeinen silaus jää Kristian Viitasen syleiltäväksi

”Nyt loppuu ne alibisyötöt”, kajahtaa jostain Wilppaan tukijoukkojen syövereistä. Parin kymmenen minuutin pelin jälkeen alkaa Wilpas pääsemään paremmin syvyyteen ja peli lähtee aaltoilemaan vauhdikkaammin. JyTyllä riittää kuitenkin tässä vaiheessa vielä hyvin jalkaa puolustuspuuhiin ja peli etenee tasaisesti.

Palloja paukkuu rauta-aitojen yli ja kotijoukkueen tukijoukot käyvät niitä vuorovedoin etsimässä. Tauolle mennään 0-0 -tilanteessa.

Useampi on hakenut lähihuoltoasemalta kahvimukeja. Tauko menee muuten hyvin rauhaksiin ja myös toinen puoliaika alkaa rauhaksiin. JyTyn Erkki Vanhasen parannellessa tekonurmen pinnassa koivilleen saamaa kopsua, kysytään häneltä, että tarvitseeko Vanhanen jäitä. Vieressä päivystävä Pasi Salmi ottaa velikullan roolin ja pienen tutkailun jälkeen toteaa Vanhasen voimasanan johdannaisena, että ei Vanhanen tarvitse jäitä, vaan ”rakkautta”.

Pelin kuva jatkuu toisen puoliajan alussa pitkälti samanlaisena kuin se oli ensimmäisenkin aikana. Tosin JyTyn organisaatiota alkaa pallovahdin hommat nyppimään, sillä pallon suhahtaessa jälleen kerran taka-aitojen yli esitetään jo kysymys siitä, että ”hakeeko vetäjä jo?”.

Salon Wilppaan liike pysyy ottelun vanhetessa stabiilimpana, mitä JyTyn ja se alkaakin nostattelemaan maalipeikkoa Lauri Raitalan selän taakse. Wilppaan vasemmalla laidalla Vilho Ståhtström iskee päätään JyTyn muurin niin kauan, että siihen alkaa lopulta muodostua murtumia. Myös Jongtae Yoonin diesel kestää hyvin pienen polton ja Yoon kuskaa kerta toisensa jälkeen palloa kohti JyTyn maalia.

Noin 70:n minuutin kohdalla joutuu JyTyn Juho Nieminen jo pyörittämään vannettaan maaliviivalla, kun Wilpas saa kulmasta hyvin ryminän aikaiseksi. Pian tämän jälkeen pallo saadaan sekä taidolla että tuurilla tökättyä JyTyn puolustuslinjan selustaa, jonne Mohammed Al-Ahadi ryntää hanakasti, mutta Raitala ottaa vielä mallikkaan torjunnan.

JyTy pakotetaan paiskomaan koko ajan enemmän pitkää palloa ja sen hyökkäyspelin variaatot yksipuolistuvat Tuure Oldendorffin tavoitteluksi Wilppaan puolustuksen selustasta. Kertaalleen Oldendorff pääseekin irti, mutta Kristian Viitanen saa torjuttua Oldendorffin kärkkärin. JyTy alkaa ottamaan ennakoidusti hiukan lukua.

Lopulta sitten ilmassa olevat taivaanmerkit realisoituvat. Yoon temppuilee itsensä vasemmalta laidalta  vapaaksi. Yoon kääntää pallon Ståhlströmille sellaiselle kalapaikalle, että saalista nousee aina, kun vain siimat kestää ja nehän kestävät. Ståhlström sijoittaa pallon tarkasti alakulmaan: 0-1.

Jongtae Yoonilla riitti dieseliä koko ysikympiksi

JyTy muuttaa hieman pelitapaansa ja löytää myös lisäpetrolia takakontistaan. Peli painuu Wilppaan päätyyn ja Viitasen maalille. Pallo hieman polttelee Wilppaan puolustuksessa, mutta se kestää JyTyn loppukirin. Peli päättyy. Wilpas voittaa ja samalle se repäisee sarjakärjen kaulaansa jo hieman ratkaisevan tuntuiseen kuuteen pisteeseen.

Viini: oranssista tölkistä, hapanta

Åbo Club de Futbol – LiePa: Yläkenttä kestää

”Siellä taitaa olla Jerry katsomossa sun faneja?”, "vai onko ne enemmän hoitopuolen hommia?" kuuluu kuitti jostain Yläkentän valtaamalta palstalta. Sanansa päivän tapahtumiin oli myös Yön ritareilla eli Åbo Club de Fútbolilla, joka hiukan some -kanavasta riippuen leimaa itsensä joko Turun tyylikkäimmäksi tai maailman seksikkäimmäksi jalkapalloseuraksi.

Ensimmäiseen kahteen minuuttiin ritareilla on kaksi vapaapiston paikkaa. Toisen Santeri Matomäki upottaa tuppeen: 1-0. LiePa näyttää jälleen kierrättäneen rosteriaan. Ensin kirjoittaja katsoo, ettei valmentajaa Adrianoakaan näy enää piirissä, mutta pienen tihrustelun jälkeen savu hälvenee: Adriano on vetänyt punanutun päälleen ja edustaa valmentamaansa seuraa numerolla 30.

ÅCF käytti paikkansa tehokkaasti

ÅCF vaikuttaa alussa liikkuvammalta jengiltä, jonka toppariksi pääsee kasvattamalla riittävän pitkän parran. LiePa pääsee alku-uinahduksen jälkeen kuitenkin paremmin saatille ja peli virtaa päästä päähän. LiePa löytää pallonriistojen jälkeen hyvin tilaa ÅCF:n keskikentän ja toppareiden välistä. Molempia joukkueita vaikuttaa nimenomaan hyökkääminen motivoivan enemmän, mikä saattaisi enteillä tapahtuma- ja maalirikasta matsia.

Kymmenen minuutin pelin jälkeen Adriano, jonka voi perustellusti nostaa jopa kentän parhaaksi pelaajaksi, lähettää puolen vaihdon Shahin Ahmadille, joka vapauttaa ÅCF:n linjan taakse sukkuloivan Miika Monosen. Monosen monotus kopsahtaa tolppaan. LiePa pääse hiljalleen pelissä enemmän kuskin paikalle ja ritarit iskevät vastaan. LiePan Niklas Manderoosille aukeaa parikin aihiota maalintekoon, mutta Yläkentän ilmanala tekee tepposet.

Ylärivin laudoilla sihahtaa tölkkiä auki: ”säkin voisit olla tollanen, jos vaan treenaisit”, sulkee kehän.

Ottelun virneestä huolimatta maaleja ei ensimmäiselle jaksolle toista osu. LiePa hakee katsomorakenteiden varjosta paikkansa puoliajan palaverille. ”Kärsäkin on hyvä”, todetaan ja toinen puoliaika voi alkaa.

Kärsäkin on hyvä

LiePa on edelleen pykälää enemmän kuskin paikalla ja jo aiemmin mainittu Jerry Kvarnström tuntuu sekä viihtyvän että myös edistävän peliä kymppipaikan taskuissa. Adriano ja Manderoos luovat toisilleen saumat tasoittavalle, mutta edelleenkään ei vain osu. Pelin energiat ja tempo ovat sopuisan letkeitä tunnille asti, jolloin jonkinlainen epäselvä tuomarin päätös nostaa kierrokset Teslan tallalla tappiin. Taklaukset ovat hetken aikaa puolin ja toisin ronskimpia. Erotuomari Onni-Kalle Ojanenkin pääsee ottamaan kunnolla ottelun suitsista kiinni.

Loppua kohti ottelu lämpesi

Adriano pääsee takaisin penkin päähän valmennushommiin. Sitten todistetaan jälleen kerran se klassikko, että jos et itse tee, niin kaveri tekee. Pienen ÅCF:n painostusjakson päätteeksi Marno Lastula pamauttaa pallon voimalla LiePan boksin kulmalta Ilmari Puistosen maalin sivuverkkoon: 2-0.

Adriano oli yksi kentän hahmoista

LiePan ote jatkuu hyvänä, mutta kentän laidalta kuuluva ”jostain tarttis nyt tehdä” kuvaa hyvin sen pelin ongelmaa. Peli lämpenee ja kannen alla hiukan muhii, mutta levylle roiskahtaa vasta lisäajalla, kun Muharrem Sahiti taklaa ensin ikävännäköisesti noin kivesten korkeudelta kaveria ja tuuppaa jälkiselvittelyissä vielä yhden ritareista tantereeseen. Samasta tilanteesta tuomitaan kaksi keltaisen arvoista rikettä, jotka tekevät yhteensä punaisen verran. Tilannetta seuranneen vaparin jälkeen ritarit pääsevät lähettelemään lentosuudelmia ottelussa kolmannen kerran. Poikkiviivan teräänsä piirtää  Sebastian Hagsberg: 3-0

Peli päättyy. Yläkentän vallihautojen päälle lasketaan kulkusillat.

Viini: viini pikarista ja liha nuotion päältä vartaasta

EuPa-LiePa: 6-0 kuuluttajalle

Siirrymme sen verran hyvissä ajoin Villa Majataloilta Euran Wembleylle, että parkkipaikalla pitää katsoa tarkasti, ettei osu ”kunnanjohtajan” ruutuun. Tosin lauantaimatsi taitaa taata sen, että yksi blogin historian mieleenpainuvimmista hahmoista on todennäköisesti pyörällä liikenteessä eli turhaan ei kannata stressiä ottaa. Pieni pystypilvi ripsii pienen hetken sadetta, mutta muuten aurinko töllöttää Euran urheilukeskukseen lähes taukoamatta. Porukkaa valuu paikalle runsaanlaisesti noin varttia ennen ottelua ja paikalle askeltaa myös pari pyöreävatsaisempaa isäntää.

Olutkarsinan viereen, tai kuten kuuluttaja myöhemmin toteaa, Ravintola Pankin märkään päähän parkkeerataan Mercedes, jonka sivuoven takaa aukeaa janoisten aarrekammio eli pari kylmäkaappia, jotka ovat virvokkeita pullollaan. Huomaan tehneeni etikettivirheen, sillä päälle on jäänyt punainen eli vierasjoukkueen väriä tunnustava paita, mutta Eurassa ollaan sen verran tarkkasilmäisiä ettei kirjoittajaa lokeroida vierasjoukkueen Ultra -kannattajaksi.

Wembleyn puukatsomo ottaa porukkaa hyvin kyytiin. EuPan erittäin skarpin sometiimin mukaan 180 ihmistä on saapunut seuraamaan urheiluspektaakkelia. Olin saanut keväämmällä vinkin, että EuPan valmentaja oli luvannut ettei syyskaudella tule tukkaan kertaakaan. Nyt oli aikaa lunastaa yhden pelin verran lupausta. Euran Pallo -anthem nostattaa yhteisöllistä tunnelmaa. LiePan Jerry Kvarnström tarjoilee sirkushuveja yleisölle heittämällä puolivoltin samalla, kun kuuluttajaa esittelee pelaajan.

Eurassa juhli sekä kotijoukkue että kotiyleisö

Peli lähtee alkuun melko tasaisissa merkeissä liikenteessä. Omaan silmään pistää, että LiePan rosterissa on melko paljon uusia kasvoja aiemmin näkemääni FC Eurajokea vastaan käytyyn matsiin peilaten. Yleisöstä vaaditaan LiePalla korttia jo kolmen minuutin pelin jälkeen ja hiljalleen Wembleyn nurmi alkaa viettämään enemmän ja enemmän LiePan maalin suuntaan.   

EuPan ykköspyssyllä Antti Julinilla on parikin paikkaa nostaa ensimmäinen istutus ennen kuin 18:sta minuutin kohdalla Aaro Nuija sivaltaa boksin reunasta vihaisen kudin Dan Kopolan ulottumattomiin ja peli on 1-0. EuPan hyvä ote jatkuu. Vasemmalla laidalla Matias Vallin ja Santeri Tähkä saavat paikanvaihdoillaan pidettyä kaistan auki. Lisäksi oikealla laidalla Viljami Valli tikkaa myös siihen malliin, että vieraiden valmiustila pysyy vähintäänkin oranssilla tasolla.

Kuulemme takaa pientä EuPan historiikkia, johon kuuluu Suomen cupin pikkufinaalia,  pahoinpitelysyytteen arvoisesti jaffa -pullolla varustetulla muovikassilla huoltajan toimesta täräytettyä  vinoilijaa ja Norwichin vierailua ennen kuin kotijoukkue iskee istuvan Frans Koiviston toimesta pelin 2-0:aan. Kulma oli jo EuPan kahdeksas reiluun puoleentuntiin eli kulmasponsorin paikan hankkineita yrityksiä hellittiin yhdellä kulmapotkulla joka neljäs minuutti.

Frans Koivisto toimittaa, vaikka istualtaan

EuPa oli pitkään kulma per neljä minuuttia tahdissa

Kuuluttaja kutittelee hiukan suht lämpimänä käyvää Sajjad Kanmohamdia. Julin päästää ovelasti pallon läpi pyrkivälle Tähkälle, mutta Kopola kellahtaa kudin eteen. EuPa ehtii hankkimaan kymmenen kulmapotkua ennen kuin yleisö päästetään kuivemman päädyn kioskin ja Ravintola Pankin tarjoamien palveluiden ääreen. Aikuisten virvokekarsinassa haastetaan porukkaa mukaan niin sanottuun kakkospäivään, koska hyvät vauhdit on saatu päälle jo perjantailta.

LiePa yrittää liekittää itsensä mukaan vielä toisen puoliajan alussa, mutta EuPa sammuttaa varsin nopeasti sen liekin. EuPa on lauantai-illassa paremmalla suunnitelmalla ympäri kenttää liikenteessä. LiePa jää pitkälti yksilöidensä, kuten Rody Abdallahin temppujen varaan, mutta kollektiivisesti hyvin puolustava EuPa imee tilan ja peli-ilon lietolaisilta.

Antti Julin napauttaa pilkun sisään:

Kuuluttaja löytyy Julinista ja Kopolasta hyvän taisteluparin ottelun toiselle puolikkaalle. Pahimmillaan Kopola on jo 6-0 johdossa, mutta kun Lauri Salmi kopataan rangaistusalueella nurin, niin Julin pääsee avaamaan rankkarista oman pistesaldonsa. Sitä ennen ja kuuluttajan sanailua referoiden on Kanmohamd ”ei viekkaudelle, vaan vääryydellä” hankkiman toisen keltaisen kortin siivittämänä lentänyt pesuhuoneen puolelle. Samaan paikkaan kuuluttaja toivottaa myös Leutrim Gerxhalijan, joka heiluttaa viikatettaan suoran punaisen arvoisesti. Kulmapotkujen määrässä EuPa pääsee lopulta lähelle kahtakymmentä ennen kuin erotuomari Miikka Lähdesmäki vapauttaa pelaajat lauantain viettoon.

Punaista vieraiden paidassa ja tuomarin taskusta

EuPa vahvistaa voiton myötä asemiaan läntisen-Suomen nelosdivarin A-lohkossa, joskin kärkikahinoista ja syyskaudesta on tulossa tavallisen tiukka. Meidän orkesterimme tankataan vielä Trattoria La Bella Mian pizzauunin herkkuilla ennen majapaikkaan siirtymistä. Satakunnan futiksen minitour, joka on pitänyt sisällään kaksi persoonallista ottelutapahtumaa, liputetaan tältä kesältä valmiiksi. 

Viini: kunnanjohtajan kulmapöydästä kuuluttajan kepeällä huumorilla esitelty vahvasti paikallinen

JyTy-FC Eurajoki: Pansion sävyjä

Koppaan kotoa pari omaa muksua ja pihalta vielä yhden lainakappaleen mukaan. Pansion Kisapuisto on mukavan eloisa. Kentän laidalla on tutunoloista kotijoukkuetta uskollisesti seuraavaa porukkaa ja nesteytystä varten nurtsiin on painettu oranssia tölkkiä. Läntisen-Suomen A -lohkossa kärkikahinoista on muodostumassa melko kiharaiset, sillä kolmosen parrasvaloihin on tyrkyllä useampaakin vävyehdokasta. Ennen illan matsia JyTy piti tasapisteissä kärkipaikkaa yhdessä Salon Wilppaan ja ÅCF:n kanssa. Heti tappituntumalla on EuPa ja illan vierasjoukkuekin FC Eurajoki pystyisi yhdellä voitolla tunkemaan ykkösriviin.

JyTy aloittaa ottelun ryminällä ja Joel Nuora tasapainoillee itsensä Eurajoen vaijereiden välistä heti ensi minuuteilla, mutta Yönsinisten veskari Tommi Mieskoski päättää shown. JyTy saa Mieskosken maalille muutenkin hässäkkää aikaiseksi ottelun alkupuolella. Vieraat selviävät pinkkien paineistuksesta ja Eurajoki pääsee hiljalleen rakentamaan kontrolloidummin myös omia hyökkäyksiään.

Tommi Mieskosken maalilla riitti alussa trafiikkia

Yksi omista matsikavereista kokeilee ilmeisesti liukutaklausta Pansion hiekalla ja mukaan otetulle juomavedelle löytyy polvea desinfioiva funktio. Takana opastetaan toista nuoretarta siitä, mihin suuntaan kumpikin joukkue hyökkää ja mitä pelin osalta kannattaisi seurata.

-Mä seuraan vaan koko ajan palloa, on hyvä klousaus asialle.

JyTystä molemmat Lehtoset eli Pedro ja Henri koettelevat Mieskoskea. Pedro kiitää Henriltä lähtevään ristipalloon, mutta Mieskoski peittää väylän. Henri taasen pääsee puolittain läpi vasemmalta laidalta, mutta suht kunnianhimoinen chippaus -yritys jää Mieskosken käpäliin. Puolen tunnin pelin jälkeen pinkkien Jere Salmelle aukeaa tuhannen markan paikka Eurajoen maalin edestä, mutta ohi menee vielä. Viisi minuuttia tästä ja kuparinen lopulta särkyy. JyTyn Hannu Kuusisto painii itsensä vasemmalta laidalta irti ja uittaa palloa sivurajaa pitkin eteenpäin. Kuusisto heittää vieheen maalille ja ilmeisesti se on joku Yönsinisten omasta puolustuslinjasta, joka tökkää pallon maalin: 1-0. Mieskoskella ymmärrettävästi leikkaa hieman levy kiinni, koska puolustukselta ei meinaa riittäviä apuja tulla.

Hannu Kuusisto jigittelee ennen 1-0 maalia

Puoliajalla haemme Pansion kebab – pizzeriasta jäätelöt ja parkkeeraamme leirin asiaan kuuluvasti katukoriskentän kupeeseen. Laskeskelen ottelua varten paikalle saapuneen yleisömäärän palttiarallaa kolmeenkymppiin ja fiksuimmat ovat ottaneet myös retkituolia mukaansa.

Välilämmöt Pansion kaksoistornien alla

Eurajoki käy hätyyttelemässä toisen puoliajan alkaessa JyTyn boksissa, mutta kotijoukkue pistää sen jälkeen homman uomilleen. Kuusisto käy tuuppaamassa pallon suunnilleen samoilta sijoilta toistamiseen maaliin, jonne hän ensimmäisellä puoliajalla heitti lättynsä. Sen jälkeen Kuusisto tarjoaa nostalgiapätkää: hän pääse keskeltä läpi ja nostaa pallon Karel Poborskymaisella chipillä Mieskosken yli: 3-0 ja kellossa on 64 minuuttia.

Eurajoki heräilee kaamoksestaan, mutta JyTy puolustaa boksinsa siihen malliin hyvin ettei Yönsinisille oikein kunnon tähystyspaikkaa löydy. Eurajoki höllää ehkä hieman myös kaasuaan ja JyTy pääsee aika vapaasti seilaamaan sen keskikentän yli ja haastamaan hyvässä vauhdissa Eurajoen pakkeja. JyTyn Aapo Paavilainen käy jo lähellä, kun hän yhden nopean hyökkäyksen jälkeen leikkaa keskelle ja veivaa oikean jalkansa vapaaksi. Kuti painaa rystysensä tolpan poskeen noin kaksikymmentä senttiä ristikon alapuolelle.

Sadatteleva Paavilainen saa hieman lempeää eukalyptusta löylyveteensä ennen ottelun loppua. Paavilainen pistää pujotellen ja pitkään. Viimeisen kepin ohitettuaan hän ruokkii Joona Soinia, jolla on helpohko homma siirtää JyTy jo 4-0 johtoon.

Vieraatkin saavat lopulta jotain Salosen bussiin mukaan, kun JyTyn boksin kulmalla käydään todellinen tahtojen taistelu. Vähintään puolentusinaa eri näköistä ja eri asennoista lähtevää taklausta edeltää sitä, että Jorma Kangas saa taittaa jalkapöytäänsä pallon alle. Kankaan keskitys putoaa takatolpalle, josta Jukka Raivio pistää pelemäisen alaspäin suuntautuvan puskun Jasper Soinin maalin sivuverkkoon: 4-1. Pelissä ei sen kummempia ehdi enää tapahtua vaan se paketoidaan pinkkiin. Voiton siivittämänä JyTy nousee toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi lohkonsa kärkeen

Tahtojen taistoa ennen kuin Jorma Kangas saa kinttunsa pallon alle

Viini: nurmeen upotettava hintatietoinen 

LiePa-FC Eurajoki: vain hienoja maaleja

Ihan vuotta ei ehtinyt kulua siitä, kun sain LiePan sen aikaiselta toiminnanjohtalta Kimmo Muttilaiselta kutsun LiePan ja LTU:n derbyyn. Tuolloin muut kiireet painoivat pakassa enemmän, mutta piirsin blogin To-Do -listille LiePan kotimatsin. Nyt oli aika lunastaa tuo lupaus.

Liedon keskuskentältä kirjoittajalla on kaksijakoiset muistijäljet. Siellä on kertaalleen varmistettu säilyminen kolmosdivarissa, mutta samassa ottelussa sain pallosta myös ikimuistoisen osuman niin sanotusti kiville ja kuula oli sen verran hyvin kohteessaan, että pelin päätyttyä yökkäilyksi meni. Kolmosdivaripaikan säilyttämisellä oli hintansa.

Adriano Douradon pelikirja piti hyvin

Sympatiaa herättävän lautakatsomon orsille nousee tusinan verran katsojia. Katsomon aidoille nousee myös LiePan valmentaja Adriano Dourado, joka tasapainoilun ohessa ohjeistaa joukkuettaan ja ottaa kuvia. Ennen ottelua katsomosta yritetään vielä kisutella useampaakin kaveria LiePan vaihtopenkille, joka tänään ei ole aivan täysimittainen. Keskusteltu kääntyy kuitenkin siihen, että Douradon pitäisi itse mennä kentälle. Tästä Dourado kieltäytyy.

Liedon keskuskentän laudoille nousi pelin edetessä parisenkymmentä katsojaa

FC Eurajoki tulee hyvällä sykkeellä perjantai-illan matsiin ja jäntevä piikkipelaaja Kristian Gustaffson ehtii hätyytellä Dan Kopolan maalia kertaalleen ennen kuin LiePa saa pelistä paremmin kiinni ja Eurajoki joutuu hiemaan vastaanottavammalle kannalle. LiePan keskikentän pohjalla Niklas Manderoos rytmittää peliä kivalla tavalla ja vieraiden puolustusta paineistetaan sekä linjan edestä että takaa.

Douradon aitataiteilusta napataan kuva sokkotreffejä varten ja vaikka yleisöä ei viljalti ole, niin se ottaa selvästi ja äänekkäästi kantaa kotijoukkueen puolesta, mikä ei jo aika tukun divarimatseja nähneelle ole ihan itsestään selvyys. Yleisöä valuu myös koko ajan lisää katsomoon ja ennen ottelun ensimmäisiä huippuhetkiä määrä on jo lähempänä kahtakymmentä. Kotijoukkueen penkiltä Jerry Kvarnström käy myös heittämässä yleisöstä bongattujen tuttujen kanssa läpyskää. Kesäiseen perjatai-iltaan puhkeaakin pikkutuhmaa ja hieman ronskimpaakin sanansäilää.

Lasissa on isomman ravintolannoksen verran lientä, kun LiePan Enoma Egharevban syöttö puhkoo eurajokisten linjan. Miika Monosen kuti karkaa tässä vaiheessa vielä kuvitteelliseen päätykatsomoon. Seuraavasta tilanteestaan Eghrevba ei enää lähde syöttelemään, vaan hän kääkäisee melko kaukaa komean ulospäin kiertävän ja maalivahti Anton Mäkelälle mahdotonta pallorataa piirtävän kaukolauksen: 1-0. Pelin pirtaan maali ei hirveästi vaikuta. Pelissä on paljon kaksinkamppailuja ympäri kenttää ja samalla molemmat joukkueet vaikuttavat kyttäilevän vastustajan puolustukselta karkaavia sopiva pomppuja, joista voisi kuitata lisäosumia. 

Enoma Egharevba kääkäisee ja LiePa juhlii

Douradoa ehditään vielä kertaalleen maanitella kentälle ennen kuin puoliaika koittaa. Koppeihin ja kahville on sen verran matkaa, että taktiikkapalaverit pidetään kentän puolella ja kahvittelu Liedossa jätetään toiseen kertaan. Illan edetessä kentän ympäristöstä kuuluu enenevissä määrin kumin polton ja hevosvoimien huudattelun ääniä.

FC Eurajoki tulee maatalon isännän otteella myös toisen puoliajan alkuun, mutta LiePan puolustus pärjää boksipainissa riittävän hyvin ja peli lähtee tasoittumaan. Kentän pinnan muodot eivät varsinaisesti suosi mitään tikitakaa, mutta kaukaa lähteville kudeille se vaikuttaa olevan juuri sopiva. Pelin ensimmäinen tunti on muutamalla pysäkillä ohitettu, kun LiePan Mononen liidättää sataprosenttista eurogoals -kamaa hohkavan puolivolleyn jostain 35:n metrin tuntumasta Mäkelän tavoittamattomiin. Jos peli itsessään ei välttämättä lajien kaikkia hienouksia tuo tarjolle, niin maalit itsessään ovat upeita.

LiePan ja FC Eurajoen matsi oli kaksinkamppailuiden sävyttämä

Vieressä nuoriso löytää spray -purkin ja yrittää maalata kalliota. Kenties aikeena on värjäillä badgea Monoselle tai kenties aikeena on enemmän kirkkovenehommia tai mitä nyt nuoriso nykyään taiteileekaan, mutta traagisella tavalla purkki osoittautuu tyhjäksi ja porukka poistuu muihin rientoihin.

Monosella on vielä toinenkin jekku euralaisten varalle. Hän riistää tee-se-itse -meiningillä pallon FC Euroajoen puolustukselta ja jysäyttää pallon väkevästi verkon perukoille. Pelin kokonaiskuvaan peilaten LiePa on pallollisena ollut parempi, vaikka FC Eurajoki haastaakin vahvasti. Yön siniset eivät kuitenkaan saa maalia samalla tavalla jyvälle, mitä kotijoukkue.  Se tekee kolmen pinnan ja kolmen maalin välisen eron Liedossa. 

Parkkiksella pauhavat subwoofferit ja yöhön ollaan siirtymässä voitolla.

Viini: perjantai-illan pikkutuhmaa

JyTy- FC HotLips: nelkku auki

Vetäisin lenkkituularin niskaan ja kerron lähteväni matsiin. Saan kuitenkin palautteen, että minulla olisi siistimpiäkin takkeja naftaliinissa. Samalla, kun vaihda takin päivitetympään versioon huikkaan, että kyseessä on JyTyn kotimatsi eli jos tässä aletaan jotain smokkeja sovittelemaan, niin käkeenhän sitä tulee.

Kupittaa on edelleen tuulinen vaikkakin mukavan lämmin. Siirtokatsomoihin kerääntyy parisenkymmentä katsojaa. Pian pelin alettua katsomoihin raahustaa muutama hieman tummempaan hevipaitaan pukeutunutta ja hieman roikkuvampaa farkkumallia käyttävää kannattajaa. Läpinäkyvästä muovipussista paistaa läpi myös konseptiin kuuluvat virvokkeet. Tiesin olleeni pukeutumisessa pelin hermolla ja samaan aikaan mietin, että pelaisipa JyTy oikeasti kotipelinsä Jyrkkälässä.

FC HotLips Turku on itselle uusi tuttavuus sikäli, että joukkueen pelejä en aiemmin muista nähneeni. JyTy ”Turun piirin omituisimpana mutta parhaana joukkueena” onkin tutumpi case. Sekä JyTystä että HotLipsistä huokuu se, että joukkueilla on omanlaisensa ja persoonallinen lähestymistapa futikseen. Se on ihan riittävä syy tulla paistattelemaan päivää kentän reunalle. Samalla tulee omalta osalta avattua läntisen Suomen nelosdivari tälle kaudelle.

FC HotLipsin maalilla riitti ottelussa säpinää

JyTy pelaajat tuulettelevat kapteeninsa Pedro Lehtosen johdolla sitä, että saavat teikkauksessa aloituksen, vaikkakin se tarkoittaa samalla vastatuulta. JyTy vaikuttaa olevan pelissä hieman niskan päällä, mutta syöttöketjut napsahtelevat poikki pykälää liian nopeasti, jotta se saisi pelin totaalidominointiinsa. 

Parinkymmenen minuutin pelin jälkeen peli ottaakin vielä ekstrakieppiä HotLipsin oikealta lähtevästä keskityksestä, joka näyttää kimpoavan JyTyn puolustajan käteen. Erotuomari Tomi Heikkilä ei lähde suotta palloa viemään pilkulle, vaan HotLipsin kärjessä koko matsin vaarallisenoloisesti viilettänyt Teemu Enqvist on ensimmäisenä pallolla ja tinttaa sen samalla vuoronumerolla maaliin: 0-1

HotLipsin Martti Vanhatalo oli yksi ottelun hahmoista

Puolisentuntia se ottaa, että JyTy alkaa saamaan pidempiä hallintajaksoja lähempänä vieraiden maalia. JyTyn Risto Monnonen ehtii kokeilla pystyputken pitävyyttä kertaalleen ennen kuin pussittaa hienosti rangaistusalueen ulkopuolelta.  JyTyn paine jatkuu ja Henri Lehtonen tarkistaa yläriman sointia ennen kuin Tuure Oldendorff testaa varmuudeksi yhdellä kudilla molemmat tolpat. HotLips pääsee vielä säikähdyksellä ja pääsee vielä ennen puoliaikaa itsekin säikäyttämään, kun sekä Jussi Penttiselle että Antoine Gorskille siunaantuu paikat aivan ottelun loppupuolella, mutta peliväline ei perille asti toimitu.

Näin keväisin puhutaan paljon siitä, että joukkueen pudotessa sarjaporrasta alemmas, osuu se seuran koko henkilökuntaan. Myöskään JyTy ei ole ollut asialle immuuni, sillä kahvit ja vissyt täytyy hakea Stadionin Einespalalta asti, mutta mikäs siinä, kun kahvitkin keitetään tuoreeltaan.

Oma aavistukseni oli, että JyTy ottaa suotuisamman tuulen johdosta pelin heti toisen puoliajan alusta näppeihinsä. Olen täysin väärässä, sillä HotLipsin parakissa on keitelty erilaisempaa lientä ensimmäisen puoliajan alkuun. HotLips kontrolloi rauhassa palloa ja pitää sitä kiireettä sen pitämisen ilosta. Täten  se pakottaa Jytyn kuoreensa, sillä ketäpä nyt pallottomana pallon perässä jaksaisi koko aikaa ravata, mutta palloliiton tulossivuille asti eivät HotLipsin juonen perhosvaikutukset yllä. 

Katsomosta horjahdellaan hieman sivuaskeleita ottaen sätkälle. Tämä on ilmeisesti merkki siitä, että kohta alkaa kotijoukkueen toimesta tapahtua. JyTy alkaa saamaan tilanteita sarjana. HotLipsin veskari Martti Vanhatalo ottaa useammankin tärkeän kopin, mutta lopulta Tuure Oldendorff tökkää maalinedushässäkästä JyTyn johtoon: 2-1

Minuutit alkavat pelaajilla enemmän tai vähemmän painamaan. JyTyn valmennuksesta vaaditaan lisää ääntä kentälle ja sitä Pedro Lehtonen myös lupaa toimittaa. HotLips pitää puolustuslinjaansa korkealla, jotta se saa uitettua JyTyn yritelmät paitsioon. JyTy hakeekin paljon palloja juuri selustaan ja silloin, kun lippu ei nouse, niin maaliodottamat nousevat. Klassisen hieman yli läikkyvän viinipullon verran on kellossa, kun Jere Salmi saa kalasteltua rankkarin ja hän itse myös hoitaa savukalat tiskille asti väkevällä kudilla: 3-1

Jere Salmen rankkari:

Peli ei siitä paljoa vanhene, kun Henri Lehtonen intoutuu tekemään taustajuoksun HotLipsin vajalukuista puolustuslinjaa vastaan. Lehtonen sujauttaa hänelle tarjotun pallon etukulmaan: 4-1.

Henri Lehtosella etukulma jyvällä

Oldendorff pääsee vielä toistamiseen tuulettelemaan maalia, kun vaihdosta sisään tullut Pasi Salmi ottaa raivoisan pystyjuoksun päätteeksi Oldendorffiin tutkalle ja Vanhatalo jätetään mahdottoman tehtävän eteen: 5-1 ja näihin lukemiin peli paketoidaan. Useampi ottaa pitkän ulospuhalluksen helpotuksesta, kun Heikkilä vapauttaa pelaajat muihin iltarientoihin

Viini: ei kait Jyrkkälässä sellaisella snobailla