Suomi-Montenegro: aves, aves

Montenegro lennätti ”Rohkeat haukkansa” stadikalle Bosnian ”Lohikäärmeiden” jälkeen. Jotenkin momentum suosi lentävistä olennoista kuitenkin Huuhkajia, sillä tiiviin ottelutahdin lisäksi Montenegron siipiä hapotti vierasmatka. Samaan aikaan pakkovoiton narratiivi nosteli kaulaansa suomalaisessa futiskeskustelussa, sillä viime minuuteilla kaksi Bosnialle pudotettua pinnaa maistui Suomen maajoukkueen kannattajille enimmäkseen madoilta ja mullalta.

Juna-aikataulut eivät oikein suosi ekologista matkailua, joten yksityisautoiluun on turvautuminen. Taistelupari ottaa päikkärit jo autossa, joten kannustamiseen jää enemmän energiaa. Pohjoinen sisäänkäynti on helposti selvitettävissä ja stadionin kipsojen jonot vaikuttavat tällä kertaa melko kohtuullisilta. Kolmen pelin kausikortteihin painetut vakipaikat löytyvät helposti ja aurinko helottaa lämpimästi nykyisen pääkaupungin taivaalta.

Pohjoiskaarre loi erinomaista tunnelmaa otteluun

Leppoisia tunnelmia ennen ottelua

Pohjoiskaarteesta singahtaa ilmoille asiaan kuuluvat äänenavaukset ja Riven johdolla ollaan edelleen menossa kisoihin, koska sellainen on maailman asento. Peli nytkähtää käyntiin melko varovaisissa merkeissä. Huuhkajat saavat pelin painettua enimmälti Montenegron puolelle kenttää, mutta Montenegro saa imettyä oman boksinsa edessä Suomelta tilan ja ajan. Huuhkajat pyrkivät pelaamaan syvyyteen Montenegron linjan eteen palloja, joita vähillä kosketuksilla siirrellään linjan taakse. Haukat ovat Huuhkajien liikeradoista kuitenkin hyvin vainulla ja pian käy ilmi, että mitään ilmaisia talipalloja ei Huuhkajia varten ole punapaitojen maaliverkkoihin ripustettu, vaan tulos pitää hakea kärsivällisellä, mutta riittävän määrätietoisella pelaamisella.

Montenegrolla vaikuttaa etenkin pelin alkupuolella olevan pistopaikkoja Huuhkajien hieman tavallista korkeammalle noussutta puolustuslinjaa vastaan, mutta hyökkäyspelin laatu ei varsinaisesti ole maalauksen tai vaakunan arvoista. Hieman enteellisesti joku ilmeisesti painaa vessamaailmaa etsiessään väärää katkaisinta ja ottelun alun valoshow saa äänettömän toisintonsa. 

Puoli tuntia on pelattu, kun Huuhkajat esittävät oman shownsa. Teemu Pukki ottaa Montenegron puolustuslinjan edessä pari ripeää askelta.  Richard Jensen löytää Pukin, joka hakee itselleen seinän Robin Lodilta. Haukan katse harhailee jo tässä vaiheessa niin pahasti, että Pukki löytää lintuverkon eteen unohdetun tulikuuman Joel Pohjanpalon: 1-0.

Teemu Pukki oli jälleen pelin ytimessä

Ennen pelin taittumista Pohjanpalo osoittaa vielä ettei todellakaan ole, mikään eilisen teeren poika. Tovi edellisestä maalista ja Lucas Lingman lähettää oman herkkupalansa sivuvaparista. Jolle on ensimmäisenä paikalla ja siitä se hyvin koulutettu kotka lentää Montenegron pyydysmiehen Danijel Petkovicin ulottumattomiin: 2-0. Vääräleukojen ajatuskuplaan nousee tuumaus siitä, että olisikohan Pohjanpalolle kuitenkin voinut olla myös Bosniaa vastaan käyttöä. Kaveri on kuuma kuin kiuasvastus.

Kohtaa lentää a'la Jolle "Danger" Pohjanpalo

Peli pelataan koko lailla lempeänä ja hyvätuulisena toisella puoliajalle. Tällä kertaa mielessä käy, että pitäisikö sittenkin hakea puoliajalla kahvit, mutta jään kuitenkin omalle paikalleni katsomaan, kun Suomen vuoden 1980 Olympialaisissa pelannutta maajoukkuetta juhlistetaan.

Historian havinaa

Montenegro tekee puoliajalla triplavaihdon. Se on myös toisen puoliajan alussa enemmän pallossa. Vääräleuat toteavat tässä kohtaa, että toivottavasti nyt ei passivoiduta ja päästetä kaveria takaisin peliin.  Näin ei onneksi käy vaan alun hätyyttelyn jälkeen peli jälleen tasoittuu. Suomi tekee oman triplavaihtonsa. Taistelupari nostelee pientä lippuaan ja fiilistelee niitä kannustushuutoja, jotka jo tunnistaa. Pohjoiskaarteesta helähtää muutama harvinaisempikin kipale. Ilmari Niskasella on oma tonttinsa, mutta Petkovic hoitaa sen.

Mitään varsinaista draamaa tai dramatiikkaa ei toinen puoliaika lopulta tarjoile. Eikä sen tarvitsekaan. Huuhkajat kontrolloivat hyvin kokonaisuutta ja Montenegrolla on sen verran vähän otteluun kantaaotettavaa, että sen muutaman päivän takainen Romania voitto pistää oikein hämmästyttämään ja kummastuttamaan. Katsomo nousee lisäajan lähestyessä pystyyn kunnioittamaan Huuhkajien suvereenia esitystä. Ottelun päätyttyä Pohjoiskaarteen ja Huuhkajaparven yhteisrallatusta on taas pitkästä aikaa sydäntä lämmittävää seurata.

Kiitos Huuhkajat ja tähän ei kyllästy:

Parvi painuu stadionin rakenteisiin ja on enää yksi eeppinen keskustelu käymättä

T: Isi?
F&V: No mitä?
T: Mikko-setä!
F&V: Asia kunnossa…

 Viini: Riven kaapista hallittua rakennetta ja sopivasti voittavan makuelämyksen varmistavaa kuplaisuutta