Sevilla FC-Real Betis Balompié: Espanjan kiihkein

Pallo potkaistaan peliin ikuisuudelta tuntuneen hetken perään Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla. Katsomot ovat tyhjänkoleat, mutta veri virtaa kuumana, kun Sevilla FC:n ja Real Betis Balompién matadorit ratkovat Sevillan herruuden. Sevillan derby tai toiselta hemmottelunimeltään suuri derby (El Gran Derbi) on kenties Espanjan kiihkein.

Sevilla FC on historiallisesti ollut sosiaaliseen eliitin omima joukkue. Tarinan mukaan Real Betis Balompié  sai alkunsa riidasta, joka juontui siitä, että yksi Sevillan johtajista ei olisi suostunut palkkaamaan työväenluokkaisia pelaajia. Tästä syystä kaksi muuta Sevillan johtajaa erosivat seurastaan ja perustivat Betisin. He halusivat tehdä kaiken toisin kuin Sevilla. Sevilla oli kansainvälinen seura, joten Betisille tahdottiin rakentaa andalusialainen identiteetti. Betisin paidan vihreä väri ja sen nimi viittaavat andalusialaisiin juuriin. Luokkarajat ovat vuosikymmenten saatossa haalentuneet, vaikka derbyn liekit lyövät yhtä kuumina kuin aina.

Modernin jalkapallon aikaan Sevilla on ollut seuroista menestyneempi. Se on haalinut pokaaleja niin Espanjan kuin kansainvälisillä kentillä. Lisäksi se on vienyt leijonan osan derbyistä nimiinsä. Molempien seurojen kannattajajoukot ovat erittäin fanaattisia ja se tarttuu derbyissä pelaajiin. Punakortit viuhuvat ja kylmäpusseja kuluu. Yhteydenotot fanien kesken eivät myöskään ole olleet harvinaisia. Sanotaan että Sevillan derbyt on Espanjan kiihkeimpiä, koska Sevilla on kaupunkina Espanjan kiihkein. Lisäksi derby ei ole niin globaalien kaupallisten tuulien pöhöttämä kuin El Clásico, vaan se on säilyttänyt hyvän osan omaa autenttisuuttaan.

Vuosien saatossa sanansäilät ovat lennelleet Sevillan valkopunaisen ja vihreän puolen erottavan aidan yli. Historiassa molemmat ovat syyttäneet toisiaan siitä, että ne ovat tarkoitushakuisilla tappioillaan pudottaneet kilpaveljensä sarjaporrasta alemmas. Derbyt ovat ottaneet lisäjengaa myös seuran omistajien kautta. Sevillan entisen presidentin José María del Nido Benaventen ja jo eläköityneen Betisin entisen omistajan Manuel Ruiz de Lopera välisiä kukkotappeluita on käyty niin mediassa kuin katsomossakin. Molemmat miehet ovat julistaneet itsensä Sevillan tärkeimmiksi henkilöiksi ja de Lopera nimesi vaatimattomana Betisin stadionin itsensä mukaan.

Debyn erikoispainoksessa voimme odottaa Julen Lopeteguin Sevillalta nopeasti etenevää, jatkuvia alueellisia ylivoimia muodostavaa ja hyökkäyspelissään erityisesti laitoja hyödyntävää energistä lähestymistapaa. Joan Francesc Ferrer Sicilian eli tuttavallisemmin Rubin Betis tulee vääntämään kättä Sevillan kanssa pallonhallinnasta. Betisin hyökkäyspeli varioi ja sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen. Rubin saattaa myös käyttää ottelun sisällä eri muodostelmia. Teoriassa siis näin. Tosiasiassa derbyn imu, valtoimenaan läikkyvät tunteet ja arvaamattomat käänteet ottavat ottelusta osansa.

Viinikuvaus: tulella ja tappuralla maustettu punainen

Futisoluet: Veltins Pilsener

Ennen illan Union Berliinin ja Schalke 04:n matsia, jota voisi historiaan peilaten nimittää työläisseurojen derbyksi, futisolut sarjaan valikoituu Brauerei C. & A. Veltinsin Veltins pilsener. Veltins on ollut Schalken sponsorina vuodesta 1997. Arena Auf Schalken nimioikeudet vuokrattiin Veltinsille 2005, josta lähtien Schalken kotiareenan nimi on ollut Veltins-Arena.

Schalke 04:n Veltins Pilsener

Lasiin kaatuu kullanvärinen ja valoa reilusti läpipäästävä olut. Oluen päälle nousee tasainen valkoinen vaahto, joka sulaneena muistuttaa hieman Guinnessin vastaavaa. Tuoksussa on hentoa ruohoisuutta ja vaaleita viljoja. Tuoksu on hyvin mieto ja helposti lähestyttävä.

Suutuntuma on raikas ja reilun kuplainen. Raikkaus ja maltillisenoloinen humalointi tekevät oluesta helposti lähestyttävän. Maku toistaa tuoksun ja tietynlainen helppous jää päällimmäiseksi fiilikseksi. Maussa viljaisuutta, ruohoisuutta ja lopussa greippistä karheutta. Sinänsä mikään makujen ilotulitus ei ole kyseessä, vaan pikemminkin peruskamaa helpossa ja häiriöttömässä paketissa. Kokonaisuus on kaiken kaikkiaan hyvin hallittu ja varmasti on saatu sitä, mitä on tilattu.

Veltins Pilsener sopisi varmasti ennen matsia kuumalla nautittavaksi terassiolueksi ja lempeäksi tunnelmannostattajaksi. Olut oluena.

3,4/5

Futis- ja viinikuvaus: tyylilleen uskollinen, tasapainoinen ja kursailematon pelisuunnitelma

Futisoluet: Berliner Kindl:n Jubiläums Pilsener

Futisoluiden sarjaan Kupittaan cittarista tarttuu Hertha Berliniä sponsoroivan Berliner Kindl:n Jubiläums Pilsener. Kirjoittaja on kieltämättä joutunut hieman oluiden kanssa epämukavuusalueelle sen siivittämänä, että Bundesliiga on nyt käynnissä olevista futissarjoista se ilmeinen ykkönen ja pilsneri siellä tuntuu olevan framilla. Suoraan sanoen pilsnerit eivät tyypillisesti ole noussut omalla suosikkilistalle. Toki ensi viikolla päässee sitten selailemaan, minkälaisia mahdollisuuksia avautuu Espanjan suunnalta.

Berliner Kindl: Jubiläums Pilsener

Lasiin kaatuu kullanruskea läpikuultava olut. Päälle nousee tasainen kylpyvaahdon valkoinen täyteläinen vaahto. Kaatovaiheessa oluesta nousee voimakkaan humalainen tuoksu. Hetken lasissa auetessaan tuoksu tasoittuu. Tuoksusta irtoaa ruohoisuutta, hunajaista makeutta ja kauraa. Tuoksu antaa hieman armeliaamman vaikutelman lasissa levätessään kuin pullosta kaatuessaan.

Vaikka Dortmund onkin illan matsissa Jubiläums Pilsenerin vastustajana, niin mieleen välähtää Der Klassikerissa Jerome Boatengin rangaistusalueella kädellään blokkaama Erling Braut Hålandin kuti. Pilkku jäi saamatta ja tilannetta ei edes tsekattu VAR:lta. Olisiko näin käynyt, jos keltainen seinä olisi ollut ulvomassa Dortmundille rankkaria?

Suutuntumaltaan olut on täyteläinen, pehmeä ja hieman kupliva. Maku on viljainen. Pilssin pistävyys jää taustalle ja olut on helposti juotava. Ruohoinen humalointi nousee hetkeksi jälkimakuun ikään kuin muistuttaakseen, että pilsneristä tässä kuitenkin on kyse. Lopulta kuitenkin kaurainen ja hunajainen makeus täyttää jälkiliu’un Oluena ja pilsnerinä menee leppoisamman puolelle. Vähän niin kuin Hertha Berlin verrattuna Union Berliiniin. Viruttelukaveriksi kun kauhaisee vielä chilipähkinöitä niin ollaan kiinni aika hyvässä hetkessä.

 

3,4/5

Futis- ja viinikuvaus: paikkansa ylemmässä keskikastissa tietävä ja siitä nauttiva.

Reserviderby: FC Inter 2 - FC TPS U23

Veritaksen kupeessa Kupittaa 2:lla haettiin ensiaskelia pian alkavaan kotimaiseen futiskauteen, kun kolmosdivarissa pelaavat FC Inter 2 ja TPS U23 ottivat mittaa toisistaan. Reserviderbyn alkuminuuteilla keltaisissa pelannut Joonas Laurikaisen TPS oli saanut unihiekat paremmin varisteltua silmistään ja se vaikutti olevan kevyemmällä jalalla liikenteessä. Ottelun avaus- ja lopulta ainokaiseksi jääneessä maalissa oli kaikuja edellisestä huomiosta. Parin minuutin jälkeen pallo lipsahtaa Interiltä harmittomalta vaikuttavan tilanteen päätteeksi oman maaliin.

Sadetta pakoilleen kentän reunalle oli kerääntynyt ihan mukavasti porukkaa ja sinimustien lippukin liehui kannattajien joukossa melkein koko ottelun ajan. Pelin intensiteetti oli hyvä ja derby -hengessä taklaukset vietiin loppuun asti. Molemmat joukkueet imivät vastustajan pallolliselta peliltä nopeasti tilan pois ja vapareita vihellettiin tasaisesti molempiin suuntiin.

Kotimaista divarifutiskautta puhalleltiin uudelleen käyntiin Turun reserviderbyssä 

Yleisöstä kommentoitiin kolmosdivarin tason ja vauhdin nousseen. Siksi matseja oltiin ruksimassa enemmänkin kesän ohjelmistoon. Etenkin kun veikkausliigan katsomonsäännöksistä ei vielä ollut täyttä varmuutta.

Pelin edetessä Inter pääsi hieman paremmin pelin päälle ja otti pallonhallinnan itselleen. TPS pelasi organisoidusti tiiviillä muodolla puolustaen. Interin hyökkäyspelissä oli enemmän näyttävyyttä ja hyökkäyskolmanneksella haettiin luovia ratkaisuja. TPS sai vastaiskuista maalipaikkoja, mutta Onni Sillanpää otti muutaman aika näyttävän kopin.

Veritaksella testaillaan äänentoistolaitteita ja juniorcafeen maukas kahvi haihtuu ikeniin. Inter saa toisella puoliajalla pallon kertaalleen maaliin, mutta tuomaristo arpoo tilanteesta paitsion. Pian tämän jälkeen pallo kolahtaa vaparista TPS -maalin tolppaan. Muutama aika rouhea lanaus nähdään ja keltalaput viuhuvat.

Sade löytää ennusteenmukaisella paikalleen ottelun viimeisillä minuuteilla. Inter saa vielä joitain hyviä maalipaikkoja, mutta tänään ei sinimustilla osu ja TPS vie alkuminuuttien onnenkantamoisella reserviderbyn nimiinsä.

Viinkukuvaus: kellarin reserveistä päivänvaloon kaivettu

FC Union Berlin: kaikuja idästä ja alakulttuureista

Punk-laulaja Nina Hagenin versioima Eisern Union (rautainen Union) kajahtaa viikosta toiseen Stadion An der Alten Förstereilla. Stadion on Berliinin rautaisten kannattajien vapaaehtoisvoimin kunnostama stadion. Union ponnistaa Berliinin itäpuolelta ja nykyiselleen se perustettiin vuonna 1966 Berliinin työläisille. Ennen Berliinin muurin kaatumista Union identifioitui valtion ja stasin vastaiseksi seuraksi. Sen pahin kilpailija itä-Berliinin liigassa oli Dynamo Berlin, joka oli Stasin seura. Union keräsi kannattajikseen punkkareita, skinheadeja, opiskelijoita ja toisinajattelijoita. Jalkapallo-ottelut tarjosivat anonymiteetin suojaa sellaisille poliittisille ilmauksille, jotka muutoin olisivat itä-Berliinissä olleet vaarallisia.

FC Union Berlin on kulkenut raikkaalla tavalla oman tiensä Bundesliigaan

Berliinin muurin kaaduttua Unionin matkaa ovat värittäneet taloudelliset vaikeudet ja hissihyppely sarjatasojen välillä. Ihmetekona rautaiset kuitenkin pelasivat itsensä kaudella 2000-2001 kakkosbundesliigasta käsin Saksan Cupin finaaliin. Schalke vei finaalin, mutta Union pääsi sensaatiomaisesti mukaan UEFA -cupiin. Ensimmäisellä kierroksella sille tuli vastaan muuan Valkeakosken Haka. Haka kaatui, mutta seuraavalla kierroksella eurotaipaleen tie nousi pystyyn bulgarialaista Litex Lovechia vastaan.

2004 Union Berliinin jatko oli vaakalaudalla. Sillä ei ollut varoja maksaa sarjatasonsa rekisteröitymismaksua. Lopulta fanit pelastivat seurat luovuttamalla verta ja ohjaamalla siitä saadut rahat Union Berliinille. Uhrauksesta huolimatta Union heilahti neljännelle sarjaportaalle. Seuraavalla kaudella seuran presidentti Dirk Zingler uhkapelasi Unionille sarjanousun. Hän rakensi puoliammattilaissarjaan ammattilaisjoukkueen, joka lopulta voitti sarjansa suvereenisti. Kannattajat saivat verirahoilleen lisää vastinetta kaudella 2009, jonka päätteeksi Union nousi takaisin kakkosbundesliigaan. Union vakiinnutti paikkansa kakkosbundesliigassa ja piti sarjapaikkansa kymmenen kauden ajan.

Kaudella 2016-2017 Berliinin rautaiset kävivät lähellä nousua. Fanit reagoivat yli odotusten kulkevaan kauteen chänttäämällä ” ne Scheiße, wir steigen auf!” (ei helvetti, me noustaan ylös). Huumorin lisäksi chänttiin sisältyi seuran identiteettiin liittyvää problematiikkaa ja huolta siitä, mitä Bundesliigaan nousu vahvasti omaa tietään kulkevalle seuralle merkitsisi. Union nousi täksi kaudeksi Bundesliigaan ja se asettuu luontevaksi vastavoimaksi RB Leipzigin ja Hoffenheimin kaltaisille seuroille, jossa kannattajien vaikutusvaltaa taannutta 50+1 -sääntöä on venytetty. Union on nimenomaan kannattajiensa seura, mutta kilpailullisesti sen täytyy tavalla tai toisella luoda nahkansa uudelleen, jotta se voi säilyä korkeimmalla sarjaportaalla. Pitkän linjan kannattajille paikka Bundesliigassa ei välttämättä olekaan itsetarkoituksellinen, vaan seura on jotain muuta ja paljon enemmän kuin raa’at tulokset.

Unionin nousu Bundesliigaan selättää yhden saksalaista jalkapalloa hämmentäneen kummajaisen. Saksan pääkaupunki Berliini ja Bundesliiga saivat vihdoin oman modernin jalkapalloajan derbynsä. Ensimmäinen Unionin isännöimä derby iski kipinää jalkapallofanien ohimoihin. Union voitti kaikkine ottelunkeskeytyksineen ja kentänvaltauksineen Herthan 1-0. Toinen koronan takia tyhjälle katsomolle pelattu ottelu jäi latteammaksi Herthan tyylitellessä 4-0 -voiton. 

Union ja Hertha ovat historiassa olleet eräänlaisia muurien eripuolilla toimivia veljesseuroja. Lännestä käytiin katsomassa Unionin matseja ja idässä pakattiin matkalaukut silloin, kun Hertha pelasi europelejä itä-Euroopassa. Viimeistään Unionin Bundesliigaan nousun myötä asetelma on kuitenkin normalisoitunut kahden pääkaupungin herruudesta kilpailevan seuran köydenvedoksi.

Ennen iltapäivän ottelua Mönchengladbachia vastaan Union Berlin on neljäntenätoista ja sillä on pieni hajurako putoajan paikalle. Union on ollut vähemmän yllättäen vahvimmillaan kotiotteluissaan, joten koronan Bundesliigakaudelle tuoma lisätwisti ei varmasti ole ollut rautaisille suotuisa. Unioniin varmasti vaikuttaa se, että sen kannattajat eivät pääse seuraansa Stadion An der Alten Förstereille tukemaan. Siksi viimeiset bundesliigaviikot lienevät Berliinin punaisella puolella hermoja repiviä

Viinikuvaus: kotiviiniä ja kiljua

Futisoluet: Norwich IPA

Futisoluiden sarja jatkuu tamperelaisen Pyynikin Brewing Companyn Norwich IPA:lla. Tölkki on kääritty kanarianlintujen keltavihreisiin väreihin. Teemu Pukin lisäksi paikkansa suomalaisten maitokauppojen oluthyllyiltä Norwich IPA:n kyljestä saavat pitkänlinjan veskari Tim Krul ja toppari Chrstoph Zimmermann. Tuote on toisaalta sekä futiskulttuuriteko ja tribuutti vuoden urheilijaksi valitulle Teemu Pukille että looginen jatkumo sille kaupalliselle kokonaisuudelle, jossa Norwich City kutkuttelee suomalaisten futisfanien lompakoita ja hakee hyvää jalansijaa suomalaisilta markkinoilta.

Lasiin kaatuu sameahko oranssinruskea olut. Oluen päälle nousee nopeasti sulava ohut sokerinvalkoinen vaahto. Vaahto sulaa lopulta tähtimäiseksi kalvoksi oluen pinnalle. Oluen tuoksussa on kinuskimaista ja toffeista makeutta, jonka taustalta nousee hedelmällisyyttä aprikoosimaisessa aromissa. Tuoksussa on brittiläisille olutsuille tuttuja bittermäisiä vivahteita.

Pyynikin Brewcing Companyn Norwich IPA

Oluen suutuntuma on kevyt, mutta se ei kuitenkaan kulje aivan kumarassa. Maku aukeaa makean maltaisena, josta se taittuu greippisen ja yrttisen kitkeryyden puolelle. Juotavuudeltaan olut on helppo, vaikkakin makua irtoaa maitokauppavahvuiseksi IPA:ksi vähintäänkin kelvollisesti. Bittermäinen kinuskinen tuulahdus jää suuhun vellomaan aika toviksi.

Voisi kuvitella, että olut on osunut suunnitelmansa raameihin samalla tarkkuudella kuin Pukin takakulmaan lähettämät chipit. Se sopisi kesäisiin pukkipartyihin niin grillin- kuin saunanlämmitysvirvokkeeksi tai laiturinnokkaolueksi, kun EM-kisat joskus polkaistaan käyntiin. Olut pysyy brittijuurilleen uskollisena riippumatta siitä jatkaako Pukki ensi kaudella Norwichissa vai siirtyykö kenties Leedsiin. Oluessa on sellaista leppoisuutta ja leikkisyyttä; kenties juuri esikuvansa luonnetta kuvaten.

Futis- ja viinikuvaus: alkukesän aurinkoisten ja toiveikkaiden pelisuunnitelmien ja kanarianlintujen liverryksen alla kukkaan puhkeavien viinitilojen juoma. 

PS. jos löytyy hyviä futisolut vinkkejä ja niin kommenttikenttään saa nostaa

Futiskirjat: 1312 Among The Ultras

James Montaguen 1312 Among The Ultras rouhaisee jalkapallokulttuurin syvästä päästä. Montague tekee matkansa maailmanympäri päätykatsomoiden kautta. Teoksen edetessä lukijalle hiljalleen valottuu se, että omien katsomonosiensa lisäksi ultrat ovat olleet mukana koko lailla kaikkialla, mihin maailmantapahtumien päänäyttämöt on edes hetkellisesti nostettu.

James Montaguen teos on kannattajakulttuurin syvässä päässä

Oltiin sitten Indonesian Jakartassa, Serbian Belgradissa tai Ruotsin Tukholmassa, kannattajaryhmät vaikuttavat kerryttäneet katsomokoreografioistaan, tifoistaan ja pyronäytöksistään velkaa Italiassa 1960 -luvulla syntyneelle ultraskenelle. Nyrkkihippasten perinnettä on ylpeydellä kopioitu sumusaarilta. Kirja koodaa kuitenkin paljon syvemmältä auki sitä, miten syvälle yhteiskunnallisiin ja poliittisiin valtarakenteisiin ultrakulttuuri on juurtunut ja miten kauas se ajoittain itse asiasta eli jalkapallosta irtoaa. Ultrat ovat olleet niin Venäjän ja Ukrainan sodan kuin arabikevään eturintamassa. Ultrat ovat olleet syrjäyttämässä Slobodan Miloševićia ja vastustamassa Recep Erdoğania.

Tarinaa isketään siitä, miten ultrat ovat toisaalta flirttailleet sotarikollisten ja hirmuhallitsijoiden suuntaan ja ovat toisaalta olleet auttamassa, kun luonnonkatastrofit ovat iskeneet. Ultrat ovat ohjanneet rahavirtoja omaan toimintaansa mafiamaisilla metodeillaan ja he ovat liikkuneet poliittisen kartan kaikilla reunoilla. Ultrat ovat olleet estämässä ja edistämässä pelaajasiirtoja. Ultrien valta on monessa maassa kasvanut niin suureksi, että se on väistämättä johtanut tuijotuskilpailuun ja konflikteihin viranomaisten kanssa. Toisaalta taas Ultrat ovat saattaneet olla rinta rinnan poliisien kanssa tukahduttamassa mielenosoituksia.

Ultrakulttuuri sisältää myös hyvän tukun oman sarjansa legendaksi kasvaneita hahmoja, joita Montague lukijoilleen esittelee. Hammarbyn ensimmäisen ultraryhmän perustanut Boca Juniorsin barras bravasiin hurahtanut Mikael vilahtaa useammassakin kappaleessa. Muita viime vuosien kuvastoista tuttuja hahmoja ovat suur-Albanian lippua kantaneen dronen kesken Serbian ja Albanian ottelun kentälle lennättyänyt Ismael Morina ja useammankin ottelun täyteen sekasortoon saanut serbialainen Ivan Bogdanov. Muutamia mainitakseni.

Montague kirjoittaa itsekin, että huolimatta laaja-alaisesta kokemuksestaan kannattajaryhmien sydämessä, tai juuri siitä syystä, on erittäin vaikea määrittää, mistä ultrakulttuurissa todella on kyse. Näennäisesti samasta lähteestä ammentava kulttuuri kasvaa kuin sinne tänne sojottavat oksat futisseurojen kyljestä. Niihin ympäristö räiskii sitten värinsä. Ryhmässä koettu hurmos, yhteenkuuluvuuden ja vaaran tuntu virtaavat ultrakulttuuriin DNA:ssa, mutta siitä kasvavat kasvustot ojentuvat kukin omaa aurinkoaan kohden.

Montague kertoo sata tarinaa ja jättää tuhat kertomatta, koska hän ei yksinkertaisesti ehdi. On kiire loikkia maanosien välillä ja esitellä parhaat kannattajakulttuurin tähystyspaikat niistä kiinnostuneille.  Kerronta liukuu mutkattomasti faktapohjaisen ja proosallisen sävyn välillä. Teos kokonaisuudessaan avaa uuden historiansa muistavan koodiston, jonka läpi jalkapallotapahtumaa voi jatkossa uusin silmin tarkastella ja elää.

Viinikuvaus: kaikissa suonissa, rihmastoissa ja putkissa virtaavaa