Pallo potkaistaan peliin ikuisuudelta tuntuneen hetken
perään Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla. Katsomot ovat tyhjänkoleat, mutta
veri virtaa kuumana, kun Sevilla FC:n ja Real Betis
Balompién matadorit ratkovat Sevillan herruuden. Sevillan derby tai
toiselta hemmottelunimeltään suuri derby (El Gran Derbi) on kenties Espanjan
kiihkein.
Sevilla FC on historiallisesti ollut sosiaaliseen eliitin
omima joukkue. Tarinan mukaan Real Betis Balompié sai alkunsa riidasta, joka juontui siitä, että
yksi Sevillan johtajista ei olisi suostunut palkkaamaan työväenluokkaisia pelaajia.
Tästä syystä kaksi muuta Sevillan johtajaa erosivat seurastaan ja perustivat
Betisin. He halusivat tehdä kaiken toisin kuin Sevilla. Sevilla oli
kansainvälinen seura, joten Betisille tahdottiin rakentaa andalusialainen
identiteetti. Betisin paidan vihreä väri ja sen nimi viittaavat andalusialaisiin
juuriin. Luokkarajat ovat vuosikymmenten saatossa haalentuneet, vaikka derbyn
liekit lyövät yhtä kuumina kuin aina.
Modernin jalkapallon aikaan Sevilla on ollut seuroista menestyneempi.
Se on haalinut pokaaleja niin Espanjan kuin kansainvälisillä kentillä. Lisäksi
se on vienyt leijonan osan derbyistä nimiinsä. Molempien seurojen
kannattajajoukot ovat erittäin fanaattisia ja se tarttuu derbyissä pelaajiin.
Punakortit viuhuvat ja kylmäpusseja kuluu. Yhteydenotot fanien kesken eivät
myöskään ole olleet harvinaisia. Sanotaan että Sevillan derbyt on Espanjan
kiihkeimpiä, koska Sevilla on kaupunkina Espanjan kiihkein. Lisäksi derby ei ole
niin globaalien kaupallisten tuulien pöhöttämä kuin El Clásico, vaan se on säilyttänyt
hyvän osan omaa autenttisuuttaan.
Vuosien saatossa sanansäilät ovat lennelleet Sevillan valkopunaisen ja vihreän puolen erottavan aidan yli. Historiassa molemmat ovat syyttäneet toisiaan
siitä, että ne ovat tarkoitushakuisilla tappioillaan
pudottaneet kilpaveljensä sarjaporrasta alemmas. Derbyt ovat ottaneet lisäjengaa
myös seuran omistajien kautta. Sevillan entisen presidentin José María del Nido
Benaventen ja jo eläköityneen Betisin entisen omistajan Manuel Ruiz de Lopera välisiä
kukkotappeluita on käyty niin mediassa kuin katsomossakin. Molemmat miehet ovat
julistaneet itsensä Sevillan tärkeimmiksi henkilöiksi ja de Lopera nimesi vaatimattomana Betisin stadionin itsensä mukaan.
Debyn erikoispainoksessa voimme odottaa Julen Lopeteguin Sevillalta nopeasti etenevää, jatkuvia alueellisia ylivoimia muodostavaa ja hyökkäyspelissään erityisesti laitoja hyödyntävää energistä lähestymistapaa. Joan Francesc Ferrer Sicilian eli tuttavallisemmin Rubin Betis tulee vääntämään kättä Sevillan kanssa pallonhallinnasta. Betisin hyökkäyspeli varioi ja sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen. Rubin saattaa myös käyttää ottelun sisällä eri muodostelmia. Teoriassa siis näin. Tosiasiassa derbyn imu, valtoimenaan läikkyvät tunteet ja arvaamattomat käänteet ottavat ottelusta osansa.
Viinikuvaus: tulella ja tappuralla maustettu punainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti