Futiskirjat: 1312 Among The Ultras

James Montaguen 1312 Among The Ultras rouhaisee jalkapallokulttuurin syvästä päästä. Montague tekee matkansa maailmanympäri päätykatsomoiden kautta. Teoksen edetessä lukijalle hiljalleen valottuu se, että omien katsomonosiensa lisäksi ultrat ovat olleet mukana koko lailla kaikkialla, mihin maailmantapahtumien päänäyttämöt on edes hetkellisesti nostettu.

James Montaguen teos on kannattajakulttuurin syvässä päässä

Oltiin sitten Indonesian Jakartassa, Serbian Belgradissa tai Ruotsin Tukholmassa, kannattajaryhmät vaikuttavat kerryttäneet katsomokoreografioistaan, tifoistaan ja pyronäytöksistään velkaa Italiassa 1960 -luvulla syntyneelle ultraskenelle. Nyrkkihippasten perinnettä on ylpeydellä kopioitu sumusaarilta. Kirja koodaa kuitenkin paljon syvemmältä auki sitä, miten syvälle yhteiskunnallisiin ja poliittisiin valtarakenteisiin ultrakulttuuri on juurtunut ja miten kauas se ajoittain itse asiasta eli jalkapallosta irtoaa. Ultrat ovat olleet niin Venäjän ja Ukrainan sodan kuin arabikevään eturintamassa. Ultrat ovat olleet syrjäyttämässä Slobodan Miloševićia ja vastustamassa Recep Erdoğania.

Tarinaa isketään siitä, miten ultrat ovat toisaalta flirttailleet sotarikollisten ja hirmuhallitsijoiden suuntaan ja ovat toisaalta olleet auttamassa, kun luonnonkatastrofit ovat iskeneet. Ultrat ovat ohjanneet rahavirtoja omaan toimintaansa mafiamaisilla metodeillaan ja he ovat liikkuneet poliittisen kartan kaikilla reunoilla. Ultrat ovat olleet estämässä ja edistämässä pelaajasiirtoja. Ultrien valta on monessa maassa kasvanut niin suureksi, että se on väistämättä johtanut tuijotuskilpailuun ja konflikteihin viranomaisten kanssa. Toisaalta taas Ultrat ovat saattaneet olla rinta rinnan poliisien kanssa tukahduttamassa mielenosoituksia.

Ultrakulttuuri sisältää myös hyvän tukun oman sarjansa legendaksi kasvaneita hahmoja, joita Montague lukijoilleen esittelee. Hammarbyn ensimmäisen ultraryhmän perustanut Boca Juniorsin barras bravasiin hurahtanut Mikael vilahtaa useammassakin kappaleessa. Muita viime vuosien kuvastoista tuttuja hahmoja ovat suur-Albanian lippua kantaneen dronen kesken Serbian ja Albanian ottelun kentälle lennättyänyt Ismael Morina ja useammankin ottelun täyteen sekasortoon saanut serbialainen Ivan Bogdanov. Muutamia mainitakseni.

Montague kirjoittaa itsekin, että huolimatta laaja-alaisesta kokemuksestaan kannattajaryhmien sydämessä, tai juuri siitä syystä, on erittäin vaikea määrittää, mistä ultrakulttuurissa todella on kyse. Näennäisesti samasta lähteestä ammentava kulttuuri kasvaa kuin sinne tänne sojottavat oksat futisseurojen kyljestä. Niihin ympäristö räiskii sitten värinsä. Ryhmässä koettu hurmos, yhteenkuuluvuuden ja vaaran tuntu virtaavat ultrakulttuuriin DNA:ssa, mutta siitä kasvavat kasvustot ojentuvat kukin omaa aurinkoaan kohden.

Montague kertoo sata tarinaa ja jättää tuhat kertomatta, koska hän ei yksinkertaisesti ehdi. On kiire loikkia maanosien välillä ja esitellä parhaat kannattajakulttuurin tähystyspaikat niistä kiinnostuneille.  Kerronta liukuu mutkattomasti faktapohjaisen ja proosallisen sävyn välillä. Teos kokonaisuudessaan avaa uuden historiansa muistavan koodiston, jonka läpi jalkapallotapahtumaa voi jatkossa uusin silmin tarkastella ja elää.

Viinikuvaus: kaikissa suonissa, rihmastoissa ja putkissa virtaavaa