Futisviinit: Emilio Moro 2016 Tempranillo

”Wine is an art, if you listen, it speaks to you, it tells you, when it needs to rack, when to rest. It’s like a living being that needs to be understood, attended and cared for” Emilio Moro

Vuonna 1932 perustettua Bodegas Emilio Moron viinitilaa pyörittä Moron perheen kolmannen sukupolven seppä José Moro. Suvun vision on ollut uniikkien ja intensiivisten viinien tuottaminen viinimarkkinoille. Emilio Morolla viinien tekeminen rinnastetaan taiteen tekemiseen. Tilan viinien uniikkius perustuu viinitilan maaperän läpikotaiseen tuntemiseen ja sen hyödyntämiseen viinin teossa.

José Moron ollessa ensimmäistä kertaa Sánchez-Pizjuánilla  Sevilla FC pelasi Real Madridia vastaan. Moro kiinnitti huomiota VIP-aitioissa tarjoiltaviin viineihin ja sai tuntemuksen, että pullojen tulisi olla Emilio Moron -viinitilalta. Vuonna 2018 Emilio Moro solmi yhteistyösopimuksen Sevilla FC:n kanssa ja Moron haave toteutui.

Viinissä käytetyn Tempranillo rypäleen juuret ovat pohjois-Espanjassa, jossa myös Bodegas Emilio Moron viinitila sijaitsee. Sittemmin rypäleestä on tullut Espanjan viljellyin punainen viinirypäle. Tempranillot ovat rehevän hedelmäisiä ja aromimaailmaltaan tummia. Tempranilloa käytetään Portugalissa myös portviinien rypäleenä.

Futiksen, Sevilla FC:n ja viinin ystäville viini on tilattavissa alkon tilausvalikoimista.

Emilio Moro 2016 Tempranillo

Lasiin kaatuu syvän tumman punainen inan violettiin taittava viini. Väristä huokuu tietty arvokkuus. Tumman rypäleisyyden taustalta tuoksuun nousee paahteisuutta. Vaimon, joka on enemmän viinin kuin futiksen ystävä, kanssa ristiin tuoksutellessa tuoksusta nousee karhunvatukkaa, luumuisuutta ja kirsikkaista makeutta. Tuoksu on mukavan monivivahteinen ja mukaansa vievä.

Suutuntumaltaa viini liukuu täyteläisen pehmeästä terävän nahkaiseen suun kuivattavan tanniiniseen. Aromit tarttuvat tiukasti suun pinnoille. Maussa tummaa kypsää marjaisuutta, karhunvatukkaa, luumua ja paahdetta. Kokonaisuudessa viini on erittäin luonteikas ja vivahteikas. Viinitilan visioimaa intensiteettiä todella löytyy, mutta se ei silti ylly missään vaiheessa häiritseväksi. Viini ei sinänsä ole mikään hellekesän juoma, mutta menee kyllä nautiskeluviininä voimakkaista mauista pitäville ja liharuuan kanssa tavoittaa varmasti vielä suuremman kohdeyleisön

Futiskuvaus: helposti europelipaikoille ja suoraan Mestareiden liigaan.

Ja sitten futis taas alkaa

Veritaksella saa venytettyä jalat seuraavan penkkirivin päälle. Rytmikkäät taputukset säestävät kotijoukkueen kulmapotkua, vaikka pelataan harjoitusottelua. Yleisöstä aistii sen, että jalkapalloa on ollut ikävä. Some -virrassa välkkyy, miten kotimaisen futiksen yleisökiintiötä pikkuhiljaa nostetaan. Korona jää paitsioon, vaikka eihän se minnekään ole vielä hävinnyt. Kotijoukkue voittaa 5-0. Aurinko tuntuu helottavan iltataivaalla tavallista pidempään.

Bundesliigan katsominen ilman yleisöä tuntui erikoiselta. Äänet kaikuivat kuin joskus omina divarifutisvuosina, jossain niistä askeettisista halleista, joissa harrastustaan sai harjoittaa. Dortmundilta jää pilkku saamatta Bayern Müncheniä vastaan, koska keltainen seinä ei ole sitä vaatimassa. Unionin Berliinin Ultrien äänet kaikuvat stadionin laitojen yli. Tiettävästi sanktioita ei tullut. Parissa viikossa ehti suorittaa Bundesliigan perusopinnot ja vilkaista myös sarjaporrasta alemmas Hampurin suuntaan. Reviiriderby, klassikon ja El Plasticon voi lisätä käyttösanastoon.

Sitten katsomoäänet simuloidaan kotikatsomoihin. Tuomas Virkkunen kuittaa napakasti, että Real Madridin kotiottelussa on nyt parempi tunnelma kuin koskaan. Marcelo tekee maalin. Pian sen jälkeen brassi syö energiapatukkaa ja juo pohjekramppeihin jotain frozen margaritan -näköistä virvoketta. Sevillan derbyn vie Sevilla FC. Selailen samalla kolmosdivarin otteluohjelmaa ja varailen lippuja KaaPon ja KuPS:n väliseen Suomen Cupin otteluun. Eihän se mikään alkuperäisen suunnitelman mukainen Venäjä-Suomi ole, mutta aion olla vastassa, saapuu futis sitten asemalle Allegrolla, pikajunalla tai resiinalla.

Leeds pelaa juhannuksena Cardiffia vastaan. Silloin futis voi viimeistään nostaa isännän viirin lipputankoon.

Viinikuvaus: vaatimattomasti saapuva, mutta odotettu

Sevilla FC-Real Betis Balompié: Espanjan kiihkein

Pallo potkaistaan peliin ikuisuudelta tuntuneen hetken perään Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla. Katsomot ovat tyhjänkoleat, mutta veri virtaa kuumana, kun Sevilla FC:n ja Real Betis Balompién matadorit ratkovat Sevillan herruuden. Sevillan derby tai toiselta hemmottelunimeltään suuri derby (El Gran Derbi) on kenties Espanjan kiihkein.

Sevilla FC on historiallisesti ollut sosiaaliseen eliitin omima joukkue. Tarinan mukaan Real Betis Balompié  sai alkunsa riidasta, joka juontui siitä, että yksi Sevillan johtajista ei olisi suostunut palkkaamaan työväenluokkaisia pelaajia. Tästä syystä kaksi muuta Sevillan johtajaa erosivat seurastaan ja perustivat Betisin. He halusivat tehdä kaiken toisin kuin Sevilla. Sevilla oli kansainvälinen seura, joten Betisille tahdottiin rakentaa andalusialainen identiteetti. Betisin paidan vihreä väri ja sen nimi viittaavat andalusialaisiin juuriin. Luokkarajat ovat vuosikymmenten saatossa haalentuneet, vaikka derbyn liekit lyövät yhtä kuumina kuin aina.

Modernin jalkapallon aikaan Sevilla on ollut seuroista menestyneempi. Se on haalinut pokaaleja niin Espanjan kuin kansainvälisillä kentillä. Lisäksi se on vienyt leijonan osan derbyistä nimiinsä. Molempien seurojen kannattajajoukot ovat erittäin fanaattisia ja se tarttuu derbyissä pelaajiin. Punakortit viuhuvat ja kylmäpusseja kuluu. Yhteydenotot fanien kesken eivät myöskään ole olleet harvinaisia. Sanotaan että Sevillan derbyt on Espanjan kiihkeimpiä, koska Sevilla on kaupunkina Espanjan kiihkein. Lisäksi derby ei ole niin globaalien kaupallisten tuulien pöhöttämä kuin El Clásico, vaan se on säilyttänyt hyvän osan omaa autenttisuuttaan.

Vuosien saatossa sanansäilät ovat lennelleet Sevillan valkopunaisen ja vihreän puolen erottavan aidan yli. Historiassa molemmat ovat syyttäneet toisiaan siitä, että ne ovat tarkoitushakuisilla tappioillaan pudottaneet kilpaveljensä sarjaporrasta alemmas. Derbyt ovat ottaneet lisäjengaa myös seuran omistajien kautta. Sevillan entisen presidentin José María del Nido Benaventen ja jo eläköityneen Betisin entisen omistajan Manuel Ruiz de Lopera välisiä kukkotappeluita on käyty niin mediassa kuin katsomossakin. Molemmat miehet ovat julistaneet itsensä Sevillan tärkeimmiksi henkilöiksi ja de Lopera nimesi vaatimattomana Betisin stadionin itsensä mukaan.

Debyn erikoispainoksessa voimme odottaa Julen Lopeteguin Sevillalta nopeasti etenevää, jatkuvia alueellisia ylivoimia muodostavaa ja hyökkäyspelissään erityisesti laitoja hyödyntävää energistä lähestymistapaa. Joan Francesc Ferrer Sicilian eli tuttavallisemmin Rubin Betis tulee vääntämään kättä Sevillan kanssa pallonhallinnasta. Betisin hyökkäyspeli varioi ja sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen. Rubin saattaa myös käyttää ottelun sisällä eri muodostelmia. Teoriassa siis näin. Tosiasiassa derbyn imu, valtoimenaan läikkyvät tunteet ja arvaamattomat käänteet ottavat ottelusta osansa.

Viinikuvaus: tulella ja tappuralla maustettu punainen