Malmö FF-Örebro SK: perhekatsomo ja nyrkkitappeluita

Malmö FF:n ja Örebro SK:n pelissä oli pelillisesti Daavid ja Goljat asetelmaa. Vaaleansininen Goljat Malmö FF on porskuttanut hyvässä laitamyötäisessä, kun Örebron pisteiden keruu on ollut tahmaisempaa.

Swedbank areenalla oli palttiarallaa 11500 katsojaa. Olimme ostaneet omat lippumme 400 kruunun pakettina (2 aikuista ja 2 lasta) perhekatsomosta. Pelipäivä näkyi katukuvassa heti aamusta. Paikallisbussien (HOX! Föli. Copy with pride) katoilla liehui Malmö FF:n liput.

Malmö FF:n Swedbank -areena

Ottelutapahtumassa kaikki rullasi sulavasti. Sisääntuloportit ja katsomopaikat löytyivät helposti. Pian MFF -hymni, jonka sanat rullasivat kätevästi tulostaululla, liimasi etelä-ruotsalaiset kannattajat yhdeksi kuoroksi, joiden yhteislaulu loi stadionille tunteellisen ja nostalgisen hetken: kyllä Ruotsissa osataan!

MFF -hymni

Peli polkaistiin käyntiin. Malmö otti kuskin paikan ja vyörytti hyökkäyksiä tasaisesti niin keskeltä kuin laidoiltakin. Örebro pyrki myös pallon saadessa rakentamaan kontrolloituja ja hitaita hyökkäyksiä. Malmön keskikentällä erityisesti nigerialaistähti Innocent Bonke pyöritti peliä vakuuttavasti.

Muutaman minuutin jälkeen aloin ihmetellä sitä, miksi kannattajakatsomot ottivat niin vaisusti kantaa ottelun tapahtumiin. Oliko peli ennalta niin selvä vai mistä tässä oli kyse?

14 minuutin kohdalla Erdal Rakip karkaa laidalta ja kääntää pallon Marcus Antonssonille, joka pyörähtää näyttävästi ohi ohiliukuvan Daniel Björkmannin ja lähettää lyhyen matkan myyrän Örebron maaliin. Lauantai-ilta näyttää aurinkoiset kasvonsa malmöläisille.

Ruotsalaisesta sovinnaisuudesta ei ole tietoakaan, kun kulmapotkun jälkimaininheissa Rakip kaataa rangaistusalueella hyvään maalintekopaikkaan pääsemässä olleen Jake Larssonin ja erotuomarin käsivarsi sojottaa rangaistuspilkun suuntaan.

Philip Rogic pääsee puttaamaan kohti kotijoukkueen katsomopäätyä, jossa käytetään kaikki niksikirjan niksit, jotta Rogicin keskittyminen häiriintyisi. Kotikannattajien ulvoessa Rogicin painava kuti auraa reittinsä maalin vasempaan kulmaan Johan Dahlinin kömpiessä ylös toisesta kulmasta. Jotenkin on helppo eläytyä siihen tyydytyksen tunteeseen, jota Rogicin täytyy tuntea, kun suvereeni rankkari saavuttaa maaliin: peli on 1-1 ja maailma on auki.

20 minuutin kohdalla näyttämö herää henkiin. Malmön kannattajakatsomossa alkaa rytmikäs laulu ja Örebron puolelta alkaa kuulua rummun pauketta. Myöhemmin googlaamalla selviää, että alkuottelun hiljaisuudessa kyse on ollut mielenilmauksesta poliisin tiukentuneita katsomokulttuurin- ja katsomoväkivaltaan kohdistuneita metodeita vastaan. Rädda svensk fotboll -lakana kääritään toisesta päätykatsomosta kasaan ja ottelun loppuun kestävä pauhu alkaa. Kierroksen jokaisessa ottelussa kannattajat ovat yhteisesti sovitusti pitäneet 20:n minuutin hiljaisuuden.

Rädda svensk fotboll

Hautaan samantien mieleen hiipineet piikittelyt ruotsalaista kannattajakulttuuria kohtaan ja alkuottelun hiljaisuus korostaa vielä ottelun hurmoksellista tunnelmaa. Osaltani viesti siis saavuttaa maalin, vaikka kyseessä ei ole aivan mustavalkoinen kokonaisuus, kuten tämäkin ottelutapahtuma tulee myöhemmin osoittamaan.

Maaleja ei ensimmäisellä puoliajalla tule enempää. Loppupuoliajan tähtihetkeksi jää otteluisännän ja tulostaulujen hehkutus Ruotsin naisten MM-pronssista.

Toiselle puoliajalle mukaan haetaan kahvit, mehut, vedet, vissyt ja popcorbit. Ei käteismaksua. Pelkkä kortti käy.

Toisella puoliajalla Malmö vie pelin todella raskaasti Örebron päähän. Örebron hyökkäykset voidaan harvalukuisuudestaan johtuen julistaa uhanalaisiksi.

Vapauttavaa osumaa saadaan odottaa 68:lle minuutille asti. Anders Christiansen saa pallon hieman rangaistusalueen ulkopuolella ja sijoittaa sen takakulmaan. Örebro saa vielä hyvän painostusjakson aikaiseksi ja Dahlin joutuu venymään muutamaankin otteseen äärimillään estääkseen tasoitusmaalin synnyn. Malmö on jopa hieman onnekas saadessaan pitää kolme pistettä Skånen rannikkoalueella.

Örebro sai lopussa hyvän painostusjakson aikaiseksi

Pelin jälkeen hyväntuulinen jalkapalloyleisö rantautuu ulos stadionilta. Tarkistan ulkopuolella vielä seuraavan bussipysäkin sijainnin ja nostaessa katseeni seurue on vieraskannattajien katsomon eteen muodostuneen ringin reunalla. Käynnissä on turpaanvetokisa. 

Ilmeisesti kotijoukkueen puuhaporukka on heti ottelun jälkeen kiertänyt vierasjoukkueen katsomon holleille. Reitti kulkee vielä kätevästi perhekatsomon läpi, josta on juuri puskenut lapsiperheitä ulos. Paikalle puhaltaa poliisiautoja. Mustatakkisten junnujen pakojuoksu alkaa ja tilanne rauhoittuu. Siinä missä No-Go-Zone -derby rullasi hyvässä hengessä loppuun asti nähdään nyt jotain muuta.

Ajattelemattomasti perheen suuntaan heitetty Oletteko tekin menossa tappelemaan -kommentti jää sikäli kummittelemaan, että bussipysäkille talsiessamme tytär toteaa ettei halua tappelemaan. Episodi saattaa aiemman mielenilmauksen räikeän ironiseen valoon. Rädda svensk fotboll -lakana voidaan laskea ja perään esittää kysymys, että miltä kaikelta? Vaikka ottelutapahtuma herättää toisaalta pientä kateutta ja toivoakin kotimaiseen jalkapalloskeneen liittyen, niin aivan kaikkea ei tarvitsisi kuitenkaan apinoida kansainvälisiltä kentiltä. Ei ainakaan etäisesti hyvinvointia ja sivistyneisyyttä kajastavissa skandinaavisissa maissa. Tapella voi muilla areenoilla ja siitä saatetaan oikeassa asiayhteydessä jopa maksaakin.

Bussikuskin voittoisasta futisillasta kumpuava lämmin tervehdys päättää saagan. Takana on pienistä säröistä huolimatta hieno ja tunnelmallinen futisilta.

Seuraava kohde Kööppenhamina.

Viinikuvaus: alkoholitonta ja rystysille läikkynyttä

BK Olympic Malmö-FC Rosengård: No-Go-Zone derby

Bussissa ruotsinkieli muuttuu hiljalleen arabipainotteisemmaksi. En oikein tiedä, mitä odottaa BK Olympic Malmön ja FC Rosengårdin välisestä ottelusta. Molemmat malmöläisseurat pitävät majaansa huonomaineisilla alueilla. Jalkapallo on kuitenkin jalkapalloa ja muuan Zlatan Ibrahimovićkin on lähtöisin Rosengårdista eli sattumalta bongattu No-Go-Zone -derby on liian herkullinen futispala jättää väliin, kun kerran täällä päin ollaan.

Matkalla Lindängenin urheilupuistoon

Sisäänkäynti areenalle

Olympiakatsomo vielä tässä vaiheessa tyhjillään

Lindängenin urheilupuisto on sateen kastama, kun astelen kohti areenaa. Lippu maksaa portilla 100 kruunua, mikä on kohtuullinen hinta aamupäivän mittelöstä. Kentän kajareista pauhaa rap -tyylinen musiikki, joka sopii hyvin niihin mihinkään perustumattomiin mielikuviin, joita ottelu on herättänyt.

Astelen sateen alta olympiakatsomoksi nimettyyn puiseen katokselliseen katsomonosaan. Pelikenttään jää vain muutama metri hyvässä kunnossa olevaa urheilupuiston nurmea. Katsojia on raakasti arvioiden paikalla noin 250-300, mikä on pienoinen pettymys, sillä sekä Olympic että Rosengård taistelevat tiukasti noususta superettaniin eli Ruotsin ykkösdivisioonaan.

Lipunmyyntiportin luota alkaa nousta vihreää savua ja joukkueet saapuvat kentälle. Mitään uhkaava tai sen dramaattisempaa ei ottelun ympärillä ole. Pikemminkin silmiin pistää, miten hieman myöhässä otteluun saapuvat kannattajat kättelevät ja tervehtivät jo paikallaolijoita. Malmöläisseuroissa on jotain, mikä luo yhteisöllisyyttä ihmisten välille. Meininki on rentoa, ihmiset ovat tulleet nauttimaan jalkapallosta ja seuramaan tuttujensa otteita.

Pelaajat saapumassa areenalle

BK Olympic Malmö vihreissä ja FC Rosengård valkoisissa

FC Rosengård juoksuttaa kentälle 4-3-3 -muodostelman, johon kotijoukkue vastaa 3-5-2 -ryhmityksellä. Peli on alkuun tarkkaa ja molempien osalta hyvin kontrolloitua. Yksi lipsahdus kuitenkin Rosengårdille käy pelin alussa ja Olympicin vahvasti koko ottelun pelannut kärki Philip Bohman pääsee nokikkain Rosengårdin Blerim Gudjufin kanssa. Gudjufi saa näppejään riittävästi Bohmanin kudin eteen ja tilanne kuihtuu kulmaksi.

Rosengård vaikuttaa teknisemmältä ja juonikkaammalta joukkueelta, mitä suoraviivaisemmin pelaava Olympic. Kotoiseen kakkosdivariin vertattuna peli on pienen pykälän verran edellä temmossa ja fyysisyydessä. Toki huomioitavaa on, että kyseessä on kaksi divarikategoriansa kovaa tekijää.

FC Rosengård oli teknisesti taitava joukkue. Kuvassa Zakaria Sawi Olympicin pelaajien puristuksissa

10 minuutin pelin jälkeen Rosengård nappaa pelin momentumin itselleen. Erityisesti laidalla viilettävä Linus Fridolf ja puolustuslinjan edessä pörräävä keskikentän moottori Silvin Jakupi erottuvat edukseen. Pallo saadaan kertaalleen Olympicin maaliinkin, mutta hässäkän jälkeen show -miehen elkeitä osoittanut erotuomari Niklas Andersson pyöräyttää tilanteen ilmeisestikin erotuomaripalloksi ja kiikarit pysyvät päädyssä tikittävällä tulostaululla.

Puolen tunnin jälkeen peli kuumenee ja taklaukset kovenevat. Erotuomari Andersson näyttää pelaajille kaapin paikan kirjaimellisesti vastaamalla huutoon. Erotuomarin kovaääninen käskytys toimii ja protestointi vähenee. Ensimmäisellä puoliajalla maaleja ei vielä nähdä. Anderssonin puhaltaessa pilliin ihmiset painelevat kentän poikki grillikioskin puolelle.

Rosengård on hukkannut peli-ideansa pukukoppiin puoliajalla. Valkopaitojen puolustuksen sählätessä Bohman nappaa harhasyötön itselleen ja pääsee jo toistamiseen läpi. Tällä kertaa hän kuitenkin siirtää pallon vierelle rynnivälle Simon Ståhlille, joka painaa pallon sydämensä kyllyydestä maalin pyydysverkkoihin. Vain pari minuuttia myöhemmin pitkä rajaheitto löytää edelleen untenmailla olevan Rosengårdin puolustuksen keskeltä Bohmanin, joka pyöräyttää jalkansa vapaaksi ja peli on yhtäkkiä 2-0. Katsomoon asti kuuluu, miten Mladen Bagojevicin suojattien selkäranka muljahtaa sijoiltaan ja peli tuntuu taputellulta.

Philip Bohman juhlimassa 2-0 -osumaa

Olympicin keskuspuolustus tainnuttaa Rosengårdin vähäiset pyristelyt ja Aron Nouicer tuuppaa avoimien ovien alkuiltaa viettävien valkopaitojen hölmöillessä vielä kolmannen maalin. Olympic paketoi battlen selkein ja ansaituin luvuin. Katsojat painelevat vielä pelin päätyttyä kentälle tervehtimään tuttujaan ja pukukoppien uumenista raikaa voittoaan juhlivien Olympicilaisten laulu.

Toinen puoliaika oli Olympicin. Kuvassa Rassa Rahmani lähettää vaparin niukasti etutolpan ohi

Omat ajatukset siirtyvät hiljalleen kohti muutaman tunnin kuluttua alkavas Malmö FF-Örebro SK -matsia

Viinikuvaus: häkkikellarista kotipolttoista mutta maistuvaa

Pisara kapsaisiinia, twiittejä ja latinalaisafrikkalaisia rytmejä

Pallo pomppaa Luciano Balbin käteen. Tuomari levittää jo kätensä, mutta linjalta liputetaan virhe. Vihertävään Interin muovituoppiin noruu samaa kapsaisiinia, mitä Elland Roadilla aiemmin keväällä. Denis Oliynyk sivuverkkoa venyttävä pommi ei jätä mitään arvailujen varaan. Etenkin toisen jakson hyvin pelanneen Interin johto on sulanut maalin tappioksi.

-Meinaatteko jäädä tänne vielä vellomaan tuskassa, huikkaa peliä varten avatun Veritaksen pubin pöydästä nouseva interisti. Katkeransuloista futisiltaa oli stadionin kolmoskerrokseen saapunut katsomaan reilu parikymmentä turkulaisen futiksen ystävää.

Kangaskengät vievät kohti keskustaa. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan viimeisillä metreillä Marokko painaa yliajalla maalin Etelä-Afrikkaa vastaan ja hyvin lähteneeseen maanantaivakioon napsahtaa kivulias pummi. Futisjumalat ovat vitsikkäällä päällä ja pyörättelevät uusia lukemia jo pysähtyneiltä näyttäneisiin noppiin.

Eurooppalaisten futissarjojen päättyminen jätti oven mukavasti raolleen niin suomi- kuin arvokisafutiksellekin. Tuoreessa muistissa on Martan palopuhe tuleville brassisukupolville, Luis Suarezin kyyneleet mitäänsanomatonta Perua vastaan missatun pilkun jälkeen, Dani Ceballosin kynäilyt U21 -kisoissa ja Megan Rapinoen terävät twiitit ja viimeistelyt naisten MM-kisoissa.

Sadio Mane missaa pilkun ja ravintolalaivan viereisestä pöydästä herskuu iloinen nauru. Viereisen loossin selkämykseen rennosti hautatunut afrikkalaismies paljastaa piilopaikkansa. Senegal menee lopulta menojaan. 

Utelen baarimikolta, että mitä kautta pelit oikein näkyvät, kun ei näitä näe kotonakaan. Hän nauraa ja toivottaa tervetulleeksi myös seuraavana päivänä.

Ja sitten on Brasilia. Ja sitten on Argentiina. Klassikko johon vanhan maailmaan futisfanit tarttuvat kuin pyydykseen. Jalkapallon ruokaympyrän pääelementit: samba, tango ja Lionel Messi täyttävät yhden kulmauksen lautasesta. 

Kesälomakauden ensimmäisenä tiistaina on hyvä virittäytyä lomatunnelmiin ja pyöräyttää vuorokausirytmi sekaisin. Sitä ennen ehtii vielä kuulostelemaan pyöreän ja mustavalkoisen sydämen lyöntejä bongorumpujen USA-Englanti -matsin tahdissa.

Viinikuvaus: kesäviini kaikilla vivahteilla ja mausteilla

TPS-EIF: löylytys

TPS:llä oli kokka käännettävänään, kun Veritaksella vastaan asteli Ekenäs IF. Molempien joukkueiden lämpömittarit olivat painuneet parin tappion myötä pakkasen puolelle. TPS:llä vastoin odotuksia ja EIF:llä enemmänkin odotustenmukaisesti.

TPS sai tappioputkensa poikki EIF:ää vastaan

Veritakselle tiensä oli löytänyt mukavasti Aura Cupin junnujoukkueita, joiden tulevaisuuden tähdet loivat tunnelmaa ja joillekin pitkän linjan kannattajille myös hämminkiä stadionilla. Itselle tuli kotoisa olo, kun FC Ylivieskan junnujoukoista lähti kunnolla pohjoispohjanmaalaisittain molkottaen kuittia Neymarin, oman pakin ja kotijoukkueen kannattajien suuntaan.

TPS paahtoi päälle ja EIF vetäytyi. EIF:llä oli vaikeuksia ensimmäisen vartin aikana saada kontrolloituja hyökkäyksiä TPS:n prässin alta. Lopulta TPS:n Albijon Muzaci hukkui EIF:n pakeilta todella pitkäksi aikaa ja kun pallo hänelle lopulta saatiin, nähtiin myös avausmaali.

EIF pääsi maalin jälkeen hieman paremmin peliin mukaan. Hanakasti laidaltaan keskelle leikannut Akseli Ollila sai tuotua pelin painopistettä lähemmäs turkulaisten maalia ja myös Omar Jana väläytteli peliälyään keskikentällä. Raaseporilaisilta jäi kuitenkin muinaistulet polttamatta, kun Rasmus Holman johtama raitapaitojen puolustus pysyi tiiviinä ja samoille lauteille TPS:n maalinedustalle pyrkineet vieraat löylyteltiin kumaraan.

EIF:n Akseli Ollila leikkaamassa keskustaan

Poitsun puoliajan vessatauon rytmikkäät Inter, Inter -huudot nostivat virneen muutamille kasvoille. Liekkö valinta jo tehty hyvissä ajoin toisen startanneen ikävuoden jälkeen.

EIF käänsi toisella puoliajalla taktiikkaoppaasta useammankin sivun: se nosti puolustuslinjaansa ja pyrki prässäämmään korkemmalta, mutta ei onnistunut rikkomaan TPS:n pelinrakentelua. Tästä seurasi katkeamaton vaarallisten pystypallojen ja -juoksujen sarja EIF:n puolustuksen selustaan.

TPS:n pidemmän painostusjakson päätteeksi loisteliaasti pelannut TPS:n ikinuori ikoni Mika Ääritalo sai jalkansa vapaaksi ja pallo painui maalin takakulmaan. Pian tämän jälkeen EIF:n Mehdi El Moutacim väläytti pari akrobaattista torjuntaa, mutta puolustuksen vilvotellessa terassin puolella vihtoi Holma pallon kolmannen kerran maaliin. Sekä keskikentän että puolustuksen keskustat olivat raaseporilaisten pehmeät kohdat toisella puoliajalla ja TPS purjehti iloisin mielin vieraiden laitureille.

Mehdi El Moutacimin akrobaattinen torjunta

Ottelun mieliinpainuvimman ja jopa zenmäistä mestarillisuutta hipovan suorituksen esitti vaihdosta sisään tullut Oskari Jakonen. Hän sai pallon hyökkäyksen vasemmalle keskisektorille; pää pyörähti sekä vasemmalle että oikealla tukijoukkojen rynniessä pystyyn. Sen jälkeen Jakonen taittoi kylmästi ja riittävän jyrkästi keskelle, jotta omaa maalia kohti vetäytyvä EIF -pakisto jätti juuri riittävästi tilaa Jakosen oikealle jalalle, joka sinkosi pintin korkuisena pomppivan kudin vihreäpaitojen maalin takakulmaan: yksinkertaista, tarkkaa ja kaunista.

EIF:ä ei pelastanut tänään edes kolossaalisen topparin Seynabou Bengan nostaminen piikkiin. Kolistelupuolellakin oli tänään melko yksipuolista ihastusta ilmassa, koska ainoastaan kotijoukkue tutkiskeli kunnolla saunakavereidensa säärisuojien vuosikertoja. EIF:llä jäi latinki jotenkin piippuun ja TPS marssi ansaittuun voittoon EIF:n palatessa punertavin nahkoin Raaseporiin.

Viinikuvaus: turkulaista löylyttelyä kesäisellä jokivarrella

FC Inter-VPS: pala sadepilveä jokirannassa

Turkulaiselle pääsarjafutikselle on kevätkaudella kuulunut hyvää. FC Inter pyörii sarjataulukon aurinkoisemassa päässä ja se on väliin vallannut piikkipaikankin. Hyvien tulosten lisäksi Inter on pelannut viihdyttävää futista. Timo Furuholm, Mika Ojala ja slovenialaistähti Filip Valencic ovat vastanneett veikkausliigan näyttävimmästä hyökkäyspelistä ja mikä parasta: tulosta on myös tullut.

Juhannuksen jälkeisenä tiistaina Veritakselle kipitti Vaasan ylpeys VPS, joka oli kipeästi lisäpisteiden tarpeessa. VPS:n vire on ollut mollivoittoinen. Se on pelannut tasaisia matseja, mutta taipunut aina lopulta. Mikäli VPS olisi tehnyt jokaisessa kauden ottelussaan maalin enemmän se keikkuisi itseasiassa sarjan kärjessä. Sikseen tiukkaa ja lopulta kipeää on tehnyt.

VPS lähti ennakkoluulottomasti haastamaan Interiä

VPS vetäytyi ja Inter rynni 3-4-3 -muodostelmalla, jonka laidoilla Niko Markkula ja Luciano Balbi sahasivat sekä hyökkäyksen että puolustuksen tukena. Keskikentän pohjalla Aleksi Paananen rytmitti peliä erityisesti ensimmäisellä jaksolla hyvin.

VPS iski hanakasti vastaan, mutta sen hyökkäykset ajautuivat keskelle, josta tilaa ei löytynyt. Laidalla vaikutti olevan enemmän kyntömaata vaasalaisille, mutta   sieltä jäi sato poimimatta. Pelin kypsyessä Inter sai paremman otteen pelin kammesta ja lopulta Valencic, Balbi, Ojala ja Furuholm tarjosivat 25:n minuutin kohdalla turkulaista tikitakaa koko rahan edestä: Inter 1-0 johtoon.

Ojalan näyttävä vapari kilahtaa vielä tolppaan ensimmäisellä puoliajalla, mutta koppiin kammetaan 1-0 -tilanteessa.

VPS on enemmän hereillä toisen puoliajan alussa ja Samu Alanko käy omenavarkaissa Interin maalilla Alain Ebwellen lähettäessä pride -henkisen vaparin takatolpalle: peli tasan.

Näin lähellä Inter kävi toista maalia

Interillä on muutamakin hyvä paikka pistää pallo maaliin tämän jälkeen, mutta ilmeisesti suksiin on voideltu liikaa pitoa: palloihin hiivitään muutamia sadasosia liian myöhään ja näin ollen Martin Komballan maille eivät varikset laskeudu. VPS saa lopussa vielä vajaamiehisenäkin lyhyen painostusjakson, mutta myös Henrik Moisander pitää porstuansa lukossa. Pisteet tasataan. 

Aurajoen rannoilla käy hetkellinen viileä väre.

Viinikuvaus: kyllä tätäkin joi

Qatar: kutsuvieras ja isäntä

-Mihin se Qatar nyt oikein kuuluu, kun se on pelannut Aasian Cupissa ja nyt Copa Americassa?

Kysymys on relevantti. Qatarissa on kyse yhdestä lähivuosien erikoisimmista ilmiöistä jalkapallon kontekstissa.

Skandaalin- ja petroolinkäryisenä joulukuisena iltana vuonna 2010 Qatar leimattiin MM-kisojen isäntämaaksi vuodeksi 2022. Tekopalmupuiden havinan joskus hamassa tulevaisuudessa vaimentuessa on käsillä materiaalia herkullisiin veijariromaaneihin ja dokumenttisarjoihin, jotka alleviivaavat sitä sanomaa, että totuus on aina tarua ihmeellisempää.

Aiheesta voisi revitellä monestakin kulmasta, mutta jo nyt tiedetään, että ihmisoikeudet, lait ja pykälät eivät ole paljoa painaneet, kun tyhjästä on rakennettu maailman suosituimman lajin pääturnaukselle puitteita. Kesäkisoista tulee talvikisat. Budjetti vaivihkaa puolitetaan matkan varrella. Työpäivät pitenevät. Palkat jäävät saamatta ja monen kerrotaan päässeen hengestään.

Sitten tulee kutsu toisen maanosan mestaruusturnaukseen.

Jalkapallostahan minun piti kirjoittaa. Kuitenkin irroittamatta sitä niistä ikimetsistä, jonne sen juuret kiertyvät. Jalkapallo on maailman kuva. Siinä on kaikki samat keinot käytössä ja koukerot kiemurtelemassa kuin elämässä yleensä. Osa kasvustosta

Paraguay on ehtinyt 1-0 johtoon, kun laahustan alakertaan. Salman Tarek sukeltaa rangaistusalueella ja luojan kiitos, saa vielä VAR-tarkistuksenkin jälkeen keltaisen kortin filmaamisesta. Kieltämättä peliä tulee katsottua vähän sillä silmällä.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että Qatar pelaa hyökkäävää ja viihdyttävää futista. Se ei peruuttele, nöyristele eikä pelkää. Mukana on rutkasti vauhti korjaa virheet -mentaliteettia, mutta hyvällä ja viihdyttävällä tavalla. Koko projektissa on tapahtunut jotain taianomaista, sillä pari vuotta takaperin Qatar otti pataan Curacaolta ja Liechensteinilta. Urheilullisestakin näkökulmasta monta tarinaa on vielä kerrottavana, koska voittosarake on sittemmin alkanut vihertää kuin ikikevät konsanaan.

Oscar Cardozo on jo vievinään Paraguayn 2-0 -johtoon, mutta videotarkistuksen jälkeen maali hylätään paitsiona. Ajatus lähtee taas laukalle. Derliz Gonzalez pamauttaa painavan kudin yläkulmaan. Nyt peli on 2-0 ja Mikko Innasta mukaillen tätä maalia ei Paraguaylta vie kukaan tai mikään.

Miltäköhän tuntuu pelata tässä Qatarin joukkueessa, joka on projektina paljon joukkuettaan suurempi ja monisyisempi? Minkäköhänlaisessa jalkapallomaailmassa 2006 Barcelonan akatemiasta Dohaan lähtenyt ja nyt Qatarin maajoukkuetta valmentava Félix Sánchez Bas elää? Kuka oikeastaan projektia johtaa ja milloin se aloitettiin?

Qatarin pääsee hyvin hyökkäyssektorille, mutta viimeiset ratkaisut ovat hieman naiveja, kunnes Al-Duhailissa pelaavan 22-vuotiaan Ali Almoezin kuti ottaa Paraguayn pakista mukavasti jengaa ja peli on 2-1. 

Futisilta alkaa tiivistyä hurmokselliseksi. Taklaukset lähtevät sopivasti myöhässä,  pykälän verran holtittomina ja päät paukkuvat yhteen. Erotuomaripalloa ei meinata saada liikkeelle, koska pienikin etu halutaan nyt kaapia pöydän omalle puolelle.

Ennen kuin Paraguay saa kunnolla pelin jäädytysvaiheen silmään helähtää jälleen: Boualem Khoukhi karkaa hienon hyökkäyssommitelman jälkeen ja pistää pelin tasoihin. Projekti Q:n markkinointijohtajan virneen aistii pohjolaan asti. Ottelu tarjoaa lähes täydellisen kiepin joukkueen ja sitä kautta Qatarin imagoon.

Qatar on lopussa lähempänä voittoa, kun yksi tuhannen ja yhden yön luku taas kirjataan kirjaan, jossa on vielä tukulti tyhjiä sivuja jäljellä.

Viinikuvaus: palmua, öljyisyyttä ja kuumaa hiekkaa.

TPS-MuSa: hengen voitto materiasta

Kiipeämme rappusia ylös kohti turvatarkastusta, kun stadionilla kohahtaa. Pian perään helähtävä TPS:n maalilaulu viestii siitä, että ennakkosuosikkina otteluun lähteneet turkulaiset ovat aloittaneet asemansa vaativalla tavalla. Mieleen hiipii, että näinkö peli taputellaan jo ottelun alkupuoliskolla.

Siinä, missä Jaron ja TPS:n kohtaamimen oli kahden perinteikkään pääsarjaseuran kohtaaminen, MuSa on jotain muuta. Joukkueen viinipunaisia paitoja eivät sponsoreiden painatukset juuri korista ja selässä roikkuvat numerotkin näyttävät kuin pelaajat olisivat juuri ennen peliä ne itse teipanneet.

Taiki Kagayaman lähettämä sivuvapari jää pyörimään rangaistus alueelle ja Samuli Virtanen tällää pallon maalin kattoon.

-Maalii!, hihkaisee poitsu vieressä.

Peli on silmänräpäyksessä tasan. Pelin ensimmäisistä minuuteista alkaen käy ilmi, että Porin metsäisemmältä ja peltoisemmalta puolen täksi kaudeksi ykköseen noussut Musan Salama on tullut tekemään kotijoukkueen pelin hankalaksi.

MuSa pelasi hyvällä hengellä. Tilanteessa Matias Koskinen suojaamassa palloa

TPS:n vierittää hyökkäyksiään laidoille ja erityisesti Mika Ääritaloa kohden. MuSa pelaa suoraviivaisemmin painepalloilla TPS:n puolustuksen selustaan, eivätkä he häpeile lähettää pitkiä kukkupalloja, joilla tavoitellaan pääsääntöisesti jättiläismäistä Matias Koskista.

Kagayama saa hieman rangaistusalueen ulkopuolelle pykälän liikaa tilaa ja pommittaa pallon toistamiseen TPS:n maaliin, kun 26 minuuttia on pelattu. Peli on heittänyt häränpyllyä ja yhtäkkiä ylempi käsi on porilaisilla.

MuSa juhlimassa 2-1 -osumaa

Seuraavat pommit napsahtelevat nilkkojen ja säärisuojien alueille. Yliotetta haetaan nyt fyysisyydellä. MuSa on jopa hieman onnekas siinä, että osa taklauksista lähtee sen verran myöhässä etteivät ne saavuta pallon sijasta vastustajaakaan. Kaikki pelaajat saavat jatkaa kentällä, kun pahimmat viikatteet kyntävät vain kenttää. TPS:n kapteeni Sami Rähmönen lanataan muutamaankin kertaan laidallaan. 

Fyysisyyteen TPS pystyy vastamaan, mutta haasteita on pelin avaamisessa. Pidemmät puolustuksesta ja veskarilta lähtevät pallot painuvat useamman kerran rosvosektorin puolelle.

Peli puhalletaan poikki ja yleisössä kuulutellaan taas Tommi Pikkaraiselta tiukkaa koppipuhetta.

Toisella puoliajalla TPS hallitsee, mutta se ei pääse riittävästi kunnon maalipaikoille. MuSan maalivahti Tommi Mikkelsson poimii kauempaa lähetyt omena koriinsa ja MuSa tarjoilee shokkihoitoa Turun raitapaidoille. Porilaiset voivat lähteä tyytyväisinä isännöimään satakunnan maita ja turkulaisille jää mietittävää tuleviin koitoksiin.

TPS ei saanut käännettyä toisen puoliajan hallintaansa maaleiksi

Viinikuvaus: porilaisen hengen kontaminoima ja terästämä jokivarren juoma.