Watford FC. Se toinen nousija

Watfordin lempinimi The Hornets viittaa joukkueen keltamustaan peliasuun.

Bournemouthin nouseminen valioliigaan herätti enimmäkseen positiivista hehkua. Bournemouth on noussut kuilun partaalta tasaisesti kehittyväksi ja yleisöystävällistä futista pelaavaksi joukkueeksi. Sen manageri Eddie Howe on yksi Englannin pidetyimmistä valmentajista. Watfordin tarina on rosoisempi. Sen kuvaa värittävät julkisuuden henkilöt, italialaisperheen omistus ja ympäri maailmaa erilaisilla sopimuksilla hankitut pelaajat. Oman lisänsä konserttiin tuo ykkösfanin ja seuran entisen puheenjohtajan Elton Johnin oodit.

Toisin kuin Bournemouthilla Watfordin pelaajalista vilisee ulkomaalaisia pelaajia. Varsinaisista runkopelaajista vain kapteeni Troy Deeney on englantilainen. Joukkueessa pelaa yli 20 ulkomaalaista pelaajaa. Seuran omistaja on italialainen Gino Pozzo, joka osti seuran yhdessä isänsä Giampaolo Pozzon kanssa. Giampaolo Pozzo omistaa italialaisen Udinese Calcion ja espanjalaisen Granada FC:n. Vuosien saatossa pelaajia on liikkunut seurojen välillä tiheästi muun muassa lainasopimuksilla. Joukkueet ovat hyötyneet myös yhteisestä skouttausverkostosta. Jalkapalloimperiumin taustalla on kylmää bisnesajattelua, jonka yksi elementti on lahjakkaiden pelaajien ja skouttaaminen, kehittäminen ja myynti hyvällä voitolla. Samaan aikaa Pozzon seurat ovat menestyneet kohtalaisen hyvin. 1980-luvun loppupuolella Giampaolo Pozzoa syytettiin otteluiden tulosten järjestelemisestä. Seurauksena oli pistemenetyksiä, sarjasta pudottamisia ja toimintakieltoja. Watfordin pelejä tullaan tulevalla kaudella varmaan myös seuraaman ’sillä silmällä’ mahdollisten erikoisten sattumuksen vuoksi.

Watford oli varmistanut nousunsa valioliigaan jo ennen Bournemouthia. Viimeisessä ottelussaan Watford oli oman ottelunsa lisäajalle kiinni sarjan mestaruudessa, mutta Sheffield W:n tehdessä tasoitusmaalin ja Bournemouthin voittaessa omana ottelunsa tippui se sarjan toiseksi. Sattumaako? Todennäköisesti.

Valioliigaan nousun jälkeen Watfordissa on käynyt kuhina. Valmentaja Slavisa Jokanovic sai lähteä. Tilalle palkattiin espanjalainen Quique Flores. Pozzon jalkapalloimperiumin pohjoiskulmaan on tullut lisäksi kymmenen uutta pelaajaa. Periaatteessa Watfordin materiaalilla olisi mahdollista säilyä, mutta se vaatisi eri osasten poikkeuksellisen nopeaa hitsautumista yhteen. Avausottelussa Evertonia vastaan Watford vaikutti pelillisesti yllättävänkin kypsältä kokonaisuudelta, mutta se ei kuitenkaan pystynyt voittamaan puoliunessa pelannutta Evertonia. Se jokin puuttui ja se jokin tuskin löytyy ennen kauden loppua. Watford tuo hyvää säpinää ja väriä valioliigaan, mutta todennäköisesti vain yhdeksi kaudeksi. Valioliigan televisioinneissa liikkuu isot rahat. Pelko niiden menettämisestä saattaa puhaltaa kylmästi Watfordin valmentajan tontille. Etenkin kun pisteiden  lisäksi seurajohto vaatii joukkueelta viihdyttävää jalkapalloa.

Viinikuvaus: liiroja, euroja, puntia ja hunajaa 

Lisää luettavaa:

http://www.urheilulehti.fi/jalkapallo/uuden-valioliiga-kasvon-vastenmielinen-puoli-tekee-todella-ristiriitaiseksi

http://www.nytimes.com/2013/02/21/sports/soccer/21iht-soccer21.html?_r=0

http://www.sport.co.uk/football/why-what-the-pozzo-family-is-doing-at-watford-udinese-gran/3815717/#wltfhJ7O5VxXPMU2.97

Kuva: Matt Brown https://www.flickr.com/photos/londonmatt/20181743038

Futis- ja viinisyksyä kohti

Valioliiga kauden käyntiin pyörähtäminen on merkki loppukesän alkamisesta. Kausiennakkoja ei tarttunut tällä kertaa luettavaksi, joten kausi alkaa hieman puskista. Pirteästi pelannut Tottenham häviää 0-1 Manchester Unitedille. Tulos antaa pelin ilmeestä huolimatta vahvan signaalin siitä, että vanhat voimasuhteet pysynevät voimissaan. Yksittäisessä ottelussa voi tapahtua paljonkin, mutta nyt sahataan vuosikymmeniä pitkää maratonia.

Viideltä pallo potkaistaan peliin useammalla stadionilla. Itsellä on vakiolappu normaaliin tapaan vetämässä. Leicester näyttää puhkovan riviin ensimmäisen hudin. Olisiko niin, että Leicesterin loppukauden vire kestääkin pidempään, mitä olin ajatellut. Everton on edelleen jotenkin huteran oloinen. Watford  on yllättävänkin valmis ja hyvin organisoitu. Peli ei sinänsä tarjoa ensimmäisen puoliajan osalta paljoakaan. Mietityttää miksi kello viiden televisioinniksi on valittu Everton-Watford Bournemouth-Aston Villa -matsin sijaan. Bournemouthista olisi tarinaa iskettäväksi enemmän kuin viime kauden alisuorittajasta Evertonista. Watford erikoisine omistussuhteineen ja ristiriitoineen on kiinnostava lisä valioliigaan.

Sunderlandin kavennus antaa kevyen toivon pilkahduksen vakioriville. Kuvayhteydet katkeavat Englantiin. Leicesterin 4-1 maali ja kuvan siirtyminen Bournemouthista takaisin Goodison Parkille pistelevät hetken aikaa. Bournemouth konttaa. Watford ei ole tarpeeksi hyvä voittamaan Evertonia. Se minkä Manchester Unitedin ja Tottenhamin matsi aloitti saa jatkoa: ei uutta taivaan alla. Bournemouth ja Watford voidaan leimata putoamiskamppailuun. Bournemouthissa ei taso riitä. Watford on liian nopeasti kursittu kasaan, jotta se pystyisi ihmetekoihin.  Crystal Palace saattaa olla tämän kauden Southampton ja yllättää. Alan Pardewin ja Palacen kohdalle kannattaa laittaa korvamerkintä. Loppukierroksen tihrustan nousisiko championshipissä Blackburn tasoihin tai Derby voittoon. No go. Sikäli kun Chelsea voittaa vakiostakin napsahtaa perinteinen 9 oikein rivi.

Tytär peitellään nukkumaan viimeisen pelin aikana. Illaksi on varattu jaettavaksi vielä pullo hyvää chileläistä carmenerea. Huono futis ja huono viini menevät molemmat helposti ihon alle. Tänään kumpikaan ei petä. Tästä on hyvä jatkaa futis- ja viinisyksyyn.

Viinikuvaus: ehkä yllätyksetön, mutta taattua laatua.

Kuka kontrolloi aikaa: tyhjiä palloja, rikkinäisiä lamppuja ja laservaloja Kazakstanissa

HJK:n mestareiden liigan ottelu osuu työiltaan. Kollega hihkaisee, että se on 0-1 klubille ja tuulettaa puristamalla käden nyrkkiin. Nyt ollaan Raisiossa. Futisihmisiä on töissä useampia. Vanhanaikaisesti kaivan puhelimestani TekstiTv-sovelluksen ja päivittelen sitä muutaman minuutin välein. Itse nappaan seuraavan maalin ja käyn huikkaamassa, että se olisi 0-2 jo. Hyvältä näyttää. Seuraava vilkaisu ja puhelimen näytölle napsahtaa 1-2. Maalin ajankohta pistelee. Miksi juuri ennen puoliaikaa? Kaukana Kazakstanissa puhalletaan toinen puoliaika käyntiin. 2-2-rankkarista. Kuvittelen heppoisasti puhalletun rankkarin ja kotiyleisön, joka on päässyt tuomarin ihon alle. Kohtaan kollegan vielä pihalla, kun hän on lähdössä kotiin. Kumpikaan ei ole tarkistanut tilannetta hetkeen. 3-2. Mitä helvettiä? No on tässä vielä aikaa...

Loppu matsista on hieman hatarampi kuva. 3-3 tilanteen päivittyminen taisi mennä ohitse, mutta 4-3 tilanne jäi muistiin. Ruudulta irvisti 90+3 minuuttia. Peli ei ollut vielä päättynyt. Bongaan vielä listasta Astanan punaisen kortin. Seuraavan päivityksen jälkeen peli on ohi. Astana jatkoon yhteismaalin 4-3. Totuus oli kuitenkin tarua ihmeellisempää.

Varsinainen pahoinvointi alkaa kun kaivan internetistä maalikoosteen esiin: toinen toisiaan kummallisempia osumia. Maalivahti kauhoo helpon näköisen pallon maaliin. Jalkapalloon on viimeaikoina ammuttu sarjatulena sopupelien ja korruption luoteja. Pelejä tulee katsottua nykyään vähän enemmän sillä silmällä. Tässä maalissa se iskee silmää ja levittää kätensä. Tosin kun ihmiset pelaavat virheitä tulee. Kenties Örlund yrittääkin pelata varman päälle ja napauttaa pallon yläriman yli. Epäonnistuu. Tilannetta kun katsoo useamman kerran, niin tämä vaihtoehto kirkastuu todennäköisemmäksi. Seuraavaksi pallo pamahtaa veskarin alta maaliin. Rankkarit ovat tietysti rankkareita. Tämän kertainen ei ollut häävi, mutta riittävä. Käsittämätön kukkupallo sivurajalta, joka putoaa tolpan kautta maalin takakulmaan. Voittomaali on paitsio. Jostain syystä kukaan ei edes protestoi. Jalkapallo-ottelun draaman kaari on poikkeuksellinen. Ilta on suomalaiselle jalkapallolle painajaismainen.

Voittoon hinnalla millä hyvänsä

Suomalaisen urheilua määrittää paljolti reiluus, nöyryys ja kova työnteko. Nämä ovat kaikki hienoja ominaisuuksia, mutta lajista riippumatta Suomen edesottamuksista jää usein sellainen olo, että ei saada aivan sitä, mitä olisi ansaittu. Menestyvillä palloilumailla on tiukassa paikassa aina kaikki keinot käytössä. Tarkoitus eli voittaminen pyhittää keinot. Jalkapallon saralta viimeisimpänä voidaan peilata Chilen Copa American voittoon. Skandaalinkäryinen joukkue lunasti keinoja kaihtamatta mestaruuden kotiyleisön edessä. FC Astanan osalta ottelun voittaminen alkoi harjoituskentänvalaistuksen ja tyhjien pallojen muodossa jo ennen varsinaista ottelua.

Alla statistiikkaa siitä, miten Astana-HJK-ottelussa peli rytmittyy edun vaihtuessa kotijoukkueen ja vierasjoukkueen välillä. HJK:n 0-2 johtotilanne antoi selkeä edun jatkopaikkaa ajatellen. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että peliä ei saatu poikki kertaakaan ennen 1-2 kavennusmaalia siten, että HJK olisi päässyt rytmittämään peliä. Astana sai tuona aikana yhden maalipotkun, mistä pallo saatiin muutamassa sekunnissa takaisin peliin.

40.52 HJK:n maali 0-2 maali. Pallo pois pelistä 52s.
43.23 Astana 1-2 maali. Tämän ja edellisen maalin välillä peli ei ole poikki kertaakaan. Pallo pois pelistä 32s.
44.44 HJK:n vapari. Pallo pois pelistä 55s.
45.25. Astanan rankkari ja maali pallo pois pelistä 1min 25s
47.12 HJK:n sivurajaheitto. Pallo pois pelistä 13s
48.33 HJK:n maalipotku. Pallo pois pelistä 33s
51.11 HJK:n vapari. Pallo pois pelistä 7s.
52.04 HJK:n rajaheitto. Pallo pois pelistä 20s.
52.33 HJK:n kulmapotku. Pallo pois pelistä 40s
55.34 Astanan johtomaali. Pallo pois pelistä minuutin ja 5s.
57.12 Astanan rajaheitto. Pallo pois pelistä 13s.
57.46 Astanan rajaheitto. Pallo pois pelistä 17s
58.53 Astana vaihtaa. Pallo pois pelistä minuutin.
61.51 Astana saa kulmapotkun ja peli on poikki 30s
64.00 Astanan maalipotku pallo pois pelistä 25s
64.40 Astanan pelaaja törmää HJK:n pelaajaan ja jää makaamaan kentälle. Tuomari puhaltaa pelin poikki kesken HJK:n hyökkäyksen. Pallo pois pelistä minuutin
67.26 Astanan pelaaja rikkoo HJK:n pelaajaa HJK:n kulmalipun lähellä. Astana saa tästä etua, koska HJK joutuu avaamaan peliä vaikeasta paikasta. Pallo pois pelistä 20s
68.30 Astanan kulma. Ei kiirettä. Pallo pois pelistä 35s.
69.35 Punainen kortti. Ei kiirettä. Pallo pois pelistä noin 1min 40s
71.50 Astanan vapari. Ei kiirettä. Pallo pois pelistä 45s
73.43 Astanan vapari. Ei kiirettä. Pallo pois pelistä noin 1min 30s
76.15 HJK:n kulma. Maalin edessä ylimääräistä kahinaa. Tuomari joutuu puuttumaan tilanteeseen. Pallo pois pelistä 45s
82.51 Peli puhalletaan poikki HJK:n sivurajaheittotilanteessa. Yksi Astanan pelaaja pötköttelee HJK:n kenttä puoliskolla. Pallo pois pelistä minuutin
84 HJK:n rankkari. Ajanpeluu ei tässä enää auta. Astanan pelaaja käy kuitenkin häärämässä pallon ja tuomarin luona. Yrittää vaikuttaa tulevaan rangaistuslaukaukseen.
85.05 Pallo maaliin. HJK saa edun. Pallo pois pelistä 40s
86.55 HJK:n heitto. Pallo pois pelistä 15s
87.37 HJK:n vapari ja Astana vaihtaa. Pallo pois pelistä 23s
89.10 HJK:n maalipotku ja vaihto. Pallo pois pelistä 55s
92 Astanan maali. Pallo pois pelistä 1min 20s
93.30 Astanan vapari pallo pois pelistä 35s
94.15 Astanan rajaheitto pallo pois pelistä 25s

Huomioitavaa vielä on, että pelin ollessa 3-3 Astanan pelaajat käyvät todella kuumina. He jäävät rähisemään HJK:n pelaajille useamman taklauksen jälkeen. Tässä olisi varmasti ollut mahdollisuus saada torikokousta aikaiseksi ilman sen suurempaa vahinkoa (esimerkiksi punaista korttia) ja saada pelin rytmiä rikottua. Edun ollessa Astanan puolella pallo on keskimäärin enemmän pois pelistä kuin silloin, kun etu on HJK:n puolella. HJK:n tasoittaessa pelin 3-3:een pallo on pois pelistä vain 40s. Edun siirtyessä maaleissa Astanalle pallo on pois pelistä aina yli minuutin. Väkisinkin tulee mieleen, että pitäisikö suomalaisessa jalkapallokulttuurissa opetella enemmän voittamista?

Viinikuvaus: sekasortoinen, epätodellinen ja häivähdys laseria

Tyttären kanssa Veritaksella. Shakkia ja sadetta

Lähtö otteluun tulee yllättäen. Olemme viettämässä vapaapäivää kaupungilla. Thai-lounaan jälkeen vähän viiniä vaakahuoneella, nopea vilkaisu tekstitv:lle ja oivallus siitä, että loppupäivä joko kyhjötetään kotona tai sitten mukavasti alkanutta päivää pidennetään vielä yhden futismatsin verran.

Alkuun pitkältä tuntunut odotusaika rientääkin nopeasti. Lippuja lippukioskilla odotellessa oivallan, että alusta tullaan myöhästymään. Pyydän kahta paikkaa stadionin sisällä olevien rappusten luota, koska tytär on mukana ja penkkirivien päästä vaimon on helppo lähteä imettämään, vaihtamaan vaippaa tai muuten ruokkimaan tytärtä. Lipun myyjä ei aivan käsitä toivetta ja sanoo, että hänellä on e-katsomossa paikkoja ja että ne ovat hänen mielestä rappusten lähellä. Saamme kaksi hajapaikkaa kyseisestä katsomossa. Jatkossakin reunapaikat kannattaa järkätä netin kautta. Nopea keskustelu johtaa siihen, että mennään katsomossa vain alariveille, koska siellä on ollut yleensä tyhjää. Niin kuin nytkin tulee olemaan. Rattaat saa jätettyä turvatarkastukseen, mikä on erityisen kätevää.

Yleisö remahtaa huutoon. Olemme vielä stadionin ulkopuolella. Oletan nopeasti, että joku Interin nopeista kärjistä on karannut ja pistänyt pallon pussiin. Sama oletus säilyi kotiin asti, missä lopulta näin Juuso Hämäläisen maalin. FC Inter näyttää hieman muuttaneen HJK-matsista pelisuunnitelmaa. Se vetää koko pakkansa omalle kenttäpuoliskolle. Serge N’Gal yksinäisenä piikkinä kevyesti ohjaa vastustajan avausyötön suuntaa, mutta ei aktiivisesti hae pallon riistoa. Tarkoitus on iskeä jälleen nopeasti vastaan, mutta prässi aloitetaan tässä matsissa vasta omalla kenttäpuoliskolla.

Interin nopeat hyökkäykset eivät kuitenkaan lähde aivan samalla tavalla, mitä parissa aiemmassa kotimatsissa. Inter ei pääse kunnolla MIFK:n selustaan ja pystysyötöt karkaavat Interin hyökkäykseltä. MIFK:ssa on varmastikin tehty kotiläksyt ja puolustuslinja pelannee hieman alempana, mitä yleensä. Tila pitäisi nyt hakea puolustuksen ja keskikentän välistä. Tähän tilaan päästessä Inter sortuu liian pitkiin kuljetuksiin ja ajautuu liian pieniin tiloihin. Todelliset maalipaikat ovat ensimmäisellä puoliajalla vähissä. Peli on melko tasainen.

Puoliajalla pyörähdämme taas leikkipaikalla. Siellä väritellään mehukatti-kissoja. Muutama pehmeä pallo pyörii leikkipaikan tekonurmella, mutta ne eivät tänään kiinnosta lapsia. Tyttäremme painelee toistuvasti ulos leikkipaikalta, yrittää maistaa kanssaleikkijän kenkiä ja painella ulos tilan päädystä aukeavasta ovesta. Sama uteliaisuus ja touhukkuus värittävät kotielämäämmekin. Kaikki muu paitsi omat lelut kiinnostavat. Nämä hetket ovat väliin hauskoja ja väliin ne aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Toinen puoliaika käynnistyy. Peli säilyy suht tasaisena. Olemme nyt sillä puolella, mihin MIFK hyökkää. Paikoiltamme pääsee hyvin seuraamaan Petteri Forsellin peliä. Kyllähän kaverin ulkoisessa olemuksessa on jotain Gheorge Hagimaista tämän viimeisiltä huippuvuosiltaan, vaparit eivät tässä matsissa onnistu, mutta hän rytmittää hienosti MIFK:n hyökkäyspeliä hakeutumalla Interin puolustuslinjan eteen ja pudottelemalla palloja vähillä kosketuksilla laitoihin ja keskikentälle. MIFK hakee muutenkin muutamat puolittaiset maalitekopaikat Interin puolustuslinjan edestä: pallo jalkaan, kääntyminen ja kuti. Egzon Belica ja Hämäläinen pelaavat muuten miehekkään ottelun Interin puolustuksessa, mutta se miksi selkäpäin maalia oleva pelaaja päästetään muutamaan otteeseen suht helposti kääntymään ja laukomaan jää mietityttämään. Toinen negatiivinen signaali on, että paineen alla jokkuehenki tuntuu hieman rakoilevan ja palautetta annetaan välillä reilusti.

Toisella puoliajalla tulee muutama haukkakohta. Belica tulee rankkarialueella jälleen kovaa palloon ja purkaa tilanteen. Jälkitilanteessa MIFK:n pelaaja selvästi polkaisee häntä napeilla. Tilanne jää tuomarilta ja ilmeisesti suurimmalta osalta kannattajistakin näkemättä. Haiskahti ulosajolta. MIFK:n pakit hölmöilevät kaksi kertaa Interin hyökkäyksen läpiajoon, mutta tässä pelissä ei osu. Loppumatsiin iskee vielä vesikuuro. Pallon pomput ovat nyt arvaamattomampia ja kenttä raskaampi. Se ei estä Josef Ibrahimia pamauttamasta palloa vaparin jälkitilanteesta komeasti alakulmaan. Inter saa vielä lopussa lyötyä painetta MIFK:n päätyyn, mutta maalintekoyritykset jäävät puolittaisiksi. 

Hakiessamme rattaita turvatarkastuksesta saimme kuulla, että joku oli yrittänyt ostaa ne. Noustessamme bussiin maahanmuuttajataustainen kuski toruu nuoria poikia siitä, että olivat kiroilleet ennen bussiin tuloa. 1-1 tulos miellyttää selvästi enemmän MIFK:n kuin Interin faneja

Viinikuvaus: tasainen vääntö, shakkia, vähän keskeneräinen ja ajatusta kaipaava.

Jalkapalloa ja viinillä läträämistä Montenegrolaisittain

Mestareiden liigan finaali Budvan vanhan kaupungin seinältä

Mestareiden liigan finaalipäivä lähti Budvassa rauhallisesti liikkeelle. Aurinko helotti kuumasti ja turistit pötköttelivät rannalla. Tarjoilivat kiikuttivat terasseille Nikšić-olutta ja paikallisten viinitilojen Chardonneytä, Vranacia ja Krstacia. Montenegro on viinintuottajamaa, mutta myös ehdottomasti futismaa. Se kävi selväksi paikallisten kanssa keskustellessa. Matkatoimiston työntekijä Nebojsa kuvasi meneillään olevia EM-karsintoja suurten odotusten karsinnoiksi, jotka olivat kariutuneet heikkoon valmentajaan, jonka fanit olisivat jo halunneet laittaa kilometritehtaalle. Paikallisen jalkapalloliiton puheenjohtaja kuitenkin halusi pitää saman valmentajan. Kuvaus kalskahti tutulta. ”Idiootti”,  tokaisi Nebojsa fanista, joka karsinnoissa oli heittänyt Venäjän maalivahtia ilotulitteella. Montenegron ja Venäjän välinen jouduttiin keskeyttämään: Seurauksena 0-3 voitto Venäjälle, sakkoja ja seuraavan kotiottelun pelaaminen tyhjälle stadionille.

2012 EM-kisojen karsiannoissa Montenegro oli edennyt jatkokarsintoihin asti ja 2014 MM-kisojen karsinnoissa Montenegro johti lohkoaan viiden ottelun jälkeen, mutta se sai viimeisestä viidestä ottelustaan vain yhden pisteen ja jäi lohkonsa kolmanneksi. Huolimatta viimeisten karsintojen huonosta lopputaipaleesta optimismi nykyisiin karsintoihin sai kulmakivensä edellisistä karsinnoista. Montenegro oli parhaimmillaan FIFA-rankingissa jopa kuudentenatoista, mikä ei ole lainkaan huono saavutus kansalta, jonka väkiluku on noin 620 000. Optimismissa Montenegron osalta vaikuttaisi kuitenkin olevan ripaus hulluutta, sillä meneillään olevissa karsinnoissa sen kanssa samassa lohkossa ovat muun muassa Venäjä, Ruotsi ja Itävalta. Reissumme aikana Montenegro hävisi ystävyysottelun Tanskalla, mutta tätä Nebojsa tuntui pitävän lähinnä huvittavana vahinkona ja osoituksena epäpätevästä valmentajasta.

Myöhemmin illalla Budvan kadut alkoivat tihkua jalkapalloa. Lapset pistivät pienpelejä pystyyn kivisille kävelykaduille. Ravintoloissa viriteltiin televisioita. Meidän suunnitelma oli illallisen päälle pysähtyä sopivaan kuppilaan seuraamaan ottelua. Paikka löytyi lopulta helposti. Yllätykseksemme vanhan kaupungin muuriin oli ripustettu isohko screeni, jonka eteen oli kasattu arviolta noin 150-200-paikan terassi. Löysimme terassin kulmalta vapaan paikan ja seurasimme ottelua siitä. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta emme myöskään olleet ainoa lapsiperhe paikalla. Pullo paikallista punaviiniä Vranac Pro Cordea lämmittämään viilenevää iltaa ja ottelu sai alkaa. Koitin ottelun aikana arvailla oliko enemmistö Juventuksen vai Barcelonan puolella, mutta vaikutelma oli se, että samat kannattajat hurrasivat molempien maaleille.

Montenegrolaista jalkapallokulttuuria -pienpeli kuivuneessa joessa

Paul Pogba lähtee ottamaan keskitystä haltuun Barcelonan rankkarialueella. Hetken aikaa näyttää, että jotain aivan nerokasta on tapahtumassa. Pallo jää Pogban jalkoihinin, vaikka hän on tiukassa vartioinnissa. Dani Alves repii kaksinkamppailutilanteessa Pogban nurin. Jossain toisessa ottelussa tilanteesta olisi voitu tuomita rangaistuslaukaus. Tuomari ei kuitenkaan reagoi. Alvesin pelaaminen saattoi ratkaista mestareiden liigan voiton. Barcelona iskee 2-1 –maalin tilannetta seuranneesta vastahyökkäyksestä. Budvan vanhan kaupungin ravintolat remahtavat huutoon. Ottelun päätyttyä DJ:t alkavat pyörittämään levyjä. Barcelona voittaa mestareiden liigan ja Budva valmistautuu vastaanottamaan rantabulevardille valuvat bileitä metsästävät turistit.

Yöllä saapuessamme hotellille yövuoron virkailijalla pyörii uusinta ottelusta aulan televisiossa.

Viinikuvaukset:

Plantaze, Grnogorski Krstac 2011: terävä sitruunainen alkumaku, täyttää koko suun ja häipyy nopeasti

Plantaze, Grnogorski Vranac Pro Corde 2009: Paahteinen, kuivahko, mutta lämmittää viilenevässä illassa

Montenegrolainen jalkapallo 2015: hullua optimismia ja odotuksia, jälkimaussa ironiaa ja pettymyksiä, ja näin.

Montenegrolaiset viinit olivat hyviä eivätkä mitään makeita 'turistimehuja'

Tyttären kanssa Veritaksella: vieraita stadista

Juhannuksen jälkeinen kesälomilta. Vanhanaikaisesti tekstitv päälle ja kuinka ollakaan ruudulle pamahti ”veikkausliigassa täysi kierros”. Nopean tarkistus: kyllä Turussa pelataan. Vielä nopeampi neuvottelu: illalla olisi matsi lähdetäänkö katsomaan? Perhe taas pakettiin ja kohti Veritas-stadionia.

FC Interin vieraaksi saapui HIFK, joka on tuonut kannattajakulttuurinsa ja särmikkään markkinointinsa mukana hyvää väriä veikkausliigaan. FC Inter pelasi pirteän alkukauden, mutta ajautui loukkaantumissuman myötä heikompaan kierteeseen. Voitto KTP:sta herätti toiveita kurssin kääntymisestä ja HIFK:ta vastaa voittoisa tahti jatkui. 

Ottelun ensimmäiset minuutit olivat varovaista pelaamista. Kannattajajoukot pitivät hyvää tunnelmaa kuitenkin yllä. Kymmenen minuutin jälkeen Inter alkoi saada hyökkäyssuunnan peliään jälleen tuttuun kuosiin: nopeat ja suoraviivaiset hyökkäykset vyöryivät kohti HIFK:n päätyä. 18. minuutilla Mika Ojala karkasi hienosti HIFK:n puolustukselta ja pelasi Guy Gnabouyoun puolittain läpi laidalta. Carljohan Eriksson kuitenkin torjui Gnabouyoun laukauksen. Irtopallo pomppasi keskelle leikanneelle Henri Lehtosella, joka sai rauhassa sijoittaa pallon maalin. Inter jatkoi maalin jälkeen näyttävää peliään. Palkinto napsahti Solomon Duahin jalasta 33. minuutilla. Duah irtosi Ojalan syötöstä ja chippasi pallon kansainväliseen tyyliin vastaan rynnänneen Erikssonin ohi.

HIFK:n fanit pitivät hyvää tunnelmaa yllä ottelussa

2-0 tilanteessa peli tuntui hieman taputellulta, mutta Interin pelin hyytyi. Interin onneksi HIFK:n peli ei oikein ensimmäisellä puoliajalla lähtenyt ollenkaan rullaamaan. HIFK:n yksi harvoista kontrolloiduista hyökkäyksistä päättyi ensimmäiselle puoliajalla Fredrik Lassaksenin jalasta varoituksenomaisesti vielä tolppaan. Muutoin HIFK:lla oli hyvät hetket ensimmäisellä puoliajalla harvassa.

Peli heräsi henkiin heti toisen puoliajan alussa, kun kuin tyhjästä Otto-Pekka Jurvaisen keskitys löysi maalin edestä Younessa Rahimin, joka tyylitteli pallon ohi Magnus Bahnen. Toinen puoliaika oli muutoin ensimmäistä melko lailla heikompaa jalkapalloa. Inter keskittyi puolustamaan ja räiskimään ’toivotaan toivotaan’- palloja nopeille hyökkäyspään pelaajilleen. HIFK puski tehottomasti Interin puolustusmuuriin. Viimeottelusta tyttäremme oli oppinut taputtamaan ja hän koittikin tsempata sekä kanssakatsojia että pelaajia parempiin suorituksiin. Puoliajalla tuli myös mietittyä lasten leikkipaikalla, että tuleekohan jossain vaiheessa vastaan tilanne, että leikkipaikalle halutaan myös kesken pelinkin. Aika näyttää.

Mika Ojala lähettää pallon muurin yli kohti HIFK:n maalia

Sekä HIFK:lla että Interillä oli pari puolittaista paikkaa toisen puoliajan edetessä, mutta peli laitettiin pakettiin vasta kun 90+5 minuutti oli pelattu. Inter sai lopulta päätettyä yhden ylivoimahyökkäyksistään. Solomon Duah karkasi jälleen oikealta laidalta ja siirsi pallon keskelle nousseelle Philip Njokulle, joka pisti huonostakin peliasennosta pallon pussiin. 3-1 Interille.

Viinikuvaus: heräteostos, kiehtova alkumaku, jälkimaku hiukan puuduttava

Suomi-Färsaaret 4-6

Suomen surulliset EM-karsinnat ovat ohi, vaikka neljä peliä olisi vielä jäljellä. Päävalmentaja heittelee irtopalloja materiaalin ja yksittäisten epäonnistumisten suuntaan. Viimeisessä pelissä jopa fanien käytös hämmästytti ja kummastutti Mika-Mattia. Materiaalia on turha syyttää. Suomen edellä lohkossa on Färsaaret. Islanti on veturina lohkossa, jossa ovat lisäksi Hollanti, Tšekki ja Turkki. Lisäksi karsintalohkojaan johtavat muun muassa Wales ja Slovakia. Nämä joukkueet eivät myöskään vilise maailmanluokan supertähtiä. Suomen joukkueen rungosta löytyy Venäjän ja Tanska liigan ’parhaat pelaajat’. Kapteenina on yksi Hollannin liigan ykköstoppareista. Lisäksi joukkueen runkopelaajia kosiskellaan jatkuvasti kovempiin sarjoihin. Yksittäisten suomalaisten jalkapalloilijoiden urat ovat siis trendiltään nousevia samalla kun Suomen maajoukkue raapii pohjaa niin, että kipeää tekee. Nykyisellä materiaalilla ei varmasti EM-kisoja olisi voitettu, mutta on täyttä höpöhöpöä perustella pelaajamateriaalilla sitä, että Suomella kasassa neljä pistettä kuudesta pelistä yhdessä karsintojen helpoimmista lohkoista.

Kannattajilta toivotaan jonkinlaista heräämistä siihen todellisuuteen, että tämä on Suomen jalkapallon oikea taso. Tähän miinaan ei kannata myöskään astua. Käynnissä olevien karsintojen aikana ainoa mitattava asia on ollut sen projektin taso, jonka yksiselitteisenä tavoitteena oli viedä Suomi EM-kisoihin. Projektia voi pilkkoa pienempiin osiin, kuten valmentajaan, taktiikkaan, yksittäisten pelaajien rooliin joukkueessa tai yksittäisten otteluiden merkitykseen osana kokonaistavoitetta. Ohi ammuttujen laukausten määrä on suuri. Projekti on epäonnistunut. Sitä voisi ruoskia erilaisin adjektiivein, mutta se lienee turhaa. Eniten pistelee se, että toiminta on jonkin aikaa ollut tahdotonta. Siinä vaiheessa, kun homma lähti lipsumaan, korjausliikettä ei uskallettu tai tahdottu tehdä. Nyt kyytii kieppuu hervottomasti alamäkeen ja tömähtää penkareeseen, kun Suomen ja Pohjois-Irlannin välinen peli lokakuussa puhalletaan päättyneeksi.

Pitäisikö valmentaja sitten vaihtaa? Olisi pitänyt Romania tappion jälkeen. Olisi pitänyt ensimmäisen Unkari tappion jälkeen. Pitäisikö valmentaja nyt sitten vaihtaa on lähtökohtaisesti monisyisempi kysymys. Taloudelliset reaaliteet painavat, mutta ollaanko kohta tilanteessa, että on mahdotonta houkutella seuraavan projektiin riittävän hyvää valmentajaa tai että maajoukkueessa pelaamisesta tulee ennemminkin taakka ja rasite yksittäisen pelaajan uralle? Tämä projekti ei enää pese kasvojaan. Se korkeintaan läpsyttelee vettä poskille Suomen voittaessa kaikki loput pelit. Mika-Mika maassakaan kukaan ei vanhene.

Sääliksi käy valmentajaa. Sääliksi käy joukkueen kapteenia ja muita pelaajia. Sääliksi käy myös meitä suomalaisia jalkapallokannattajia, joiden yhtenä haaveena on, että edes kerran oman elämänkaareensa aikana näkisi Suomen jalkapallomaajoukkueen arvokisoissa. Sääliksi käy ne tuhannet suomalaiset jalkapallojuniorit, jotka hakevat vahvistusta lajivalinnalleen maassa, jossa luistimet ovat terävät ja kiekko liikkuu liukkaasti. Sääliksi käy, mutta onneksi kesä tulee.

Viinikuvaus: Katkeraa kalkkia