FC Lahti-FC Inter Turku: viheltää

Ultraboyzin minibussiin ei jää montaa tyhjää penkkiä. Reissu Lahden Hiihtostadionille, jolla pelataan myös futista, on kirjoittajalle ensimmäinen laatuaan. Helle on pistänyt metsäneläinten päät sekaisin, sillä tielle hölköttelee hirveä pariinkin otteeseen. Paistinjako jää onneksi näiden yksilöiden osalta kuitenkin jahtiaikaan. Hämeenlinnassa tuetaan paikallista elinkeinoa siten, että janoisimmat nappaavat pullot Lammin Sahtia loppumatkan evääksi. Taistelupari tykittelee kännykällä rallipeliä niin kauan, että saa ostettua sinimustan menopelin itselleen.

Rick Kettingin liuku ei riittänyt Lahdessa Interille

Bussille on paikka kätevästi vierassektion vieressä. Erikoisempaa on se, että minkäänlaista myyntiä ei vierassektion alueella ole. Erikoisemmaksi sen tekee vielä se, että meidät ohjeistetaan taisteluparin kanssa pois kannattajakatsomosta, koska se on anniskelualuetta. Anniskelumahdollisuus on tässä vaiheessa vielä täysi mysteeri. Saamme sentään sovittua paikat Hiihtostadionin lipan alle, mikä on kiva asia, sillä alempien rivien suoraan päähän paistava aurinko ei tässä maailman ajassa sitä niin sanottua ”uutta mustaa”.

Lahden hiihtostadion

Peli saadaan käyntiin. Rick Ketting ojentaa koipensa Petteri Forsellin lähettämään sivuvapariin ja Inter siirtyy 0-1 johtoon. Pelin pirta puhallellaan seuraavienkin tovien aikana Interin pillin mukaan. FC Lahden viritelmät perustuvat pitkälti vastaiskujen kyttäilyyn ja target pelaaja Geoffrey Chinedun ratkaistavaksi lähetetyille pidemmille syötöille. Vastaiskuissa Lahden pelaajin syötöt karkailevat ja Ketting klaaraa Chinedun mallikkaasti, joten mitään varsinaista hätää ei Interillä vaikuttaisi olevan.

Ensimmäiset oluet kannetaan viereiseen katsomonosaan eli anniskelun koodi on saatu murrettua, mikä ei sinänsä suomalaisessa kulttuuriympäristössä ole yllätys. Juridiikka on myös paikanvaihtoomme liittyen nyt järkkäreiden takana. Havahdumme siihen, että Lahden puolelta Hiihtostadionia kuulu rytmikkäät Inter! Inter! Inter! -huudot. Myöhemmin selviää, että PiPS:n junnut ovat ottaneet kotikatsomon haltuun.

Inter saa hyviä aihioita, mutta raivohullun -vaisto ei kytkeydy päälle. Maali jää roikkumaan, jonnekin lentomäen korkeudelle. Ensimmäisen puoliajan loppupuolella ja kesken Interin hyökkäyksen Lahti pääsee katkomaan. Hetken näyttää, että Tommi Jyry saa asetettua betoniporsaan Lahden vastaiskun eteen, mutta lopulta Hysen Memolla potkii sekä Jyryn nurin että pallon omalle omalle juoksulinjalleen. Interin pelaajia jää reippaanlaisesti pallon taakse. Memolla tökkää pallon eteenpäin Altin Zeqirille, joka heittää vieheen hienosti Albion Ademille. Ademi pudottaa pallon Interin keskikentän varjoista esiin viheltävälle Kevin Kouassivi-Benissanille, joka tällää pelin tasoihin.

Maalia edeltävä Memollan ja Jyryn kaksinkamppailu oli sellainen, josta oli mahdollista viheltää rike Memollaa vastaan. Koko pelin kontekstissa ja erityisesti ottelun ratkaisevaan rangaistuslaukaukseen peilaten näin olisi pitänytkin tehdä. Inter saa vielä yhden paikan ennen kuin ensimmäinen puoliaika päättyy.

Katsomonosan pihan puolella meille ilmoitetaan, että tarvitsemme virvokkeiden ja makkaroiden ostoon saattajan. Sellaista jäämme sitten odottamaan ja sellaista ei tule, joten ensimmäisellä ryhmällä lämpenee kiuaskivet sen verran, että porukkaa lähtee kävelemään aitojen välistä läpi ja näin tilanne ratkeaa. Sinänsä puoliajan tarjontaa ei ollut mitään syytä piilotella, sillä Merosen makkarat ovat matsisapuskana priimaa ja myös Lahden erikoiset vaikuttavat tekevänsä kauppansa. Makkarakioskilla käy vielä joku asiamies pyytämässä, että grillimyyjät laittaisivat yhden Forsellille dedikoidun makkaran sivuun. Siitä ei ole tietoa, että miten tämä juonenkäänne eteni.

Merosta metsästämässä

Toinen puoliaika alkaa. Järkkärit käyvät härkkäämässä vieraskannattajien katsomossa, mutta tilanne raukeaa hyvähenkisellä suunsoitolla. En tiedä onko FC Lahden oma kannattajasektori vielä bännissä, mutta jonkinlaista jännityksen kaipuuta vaikuttaa järjestävällä taholla olevan. Inter vie peliä ja se saa riittävät paikat pelin kapalointiin, mutta Antonio Reguero napsii ne, mitkä eivät lentele taivaan tuuliin. 

Edes otteluisännyys ei lopulta auttanut Interiä

Jännityksen kaipuuta tuntuu valitettavasti olevan myös ottelun tuomaristolla. Alkusoittona laputetaan Interin vaihtopelaajaa ja antikliimaksina Mohammed El-Amara keksii Lahdelle rangaistuspotkun tilanteesta, jossa Memolla syöksyy kuin skeleton -kelkkailija jääputkeen sellaisen keskityksen perään, joka on menossa suunnilleen normaalimäen verran Memollasta yli. Matias Tamminen juoksee Memollan rinnalla nappulaliigasta tuttuun kylki-kylkeen malliin ja Memollan pötkähtäessä hyppyrimäkien juuriin palloa huidotaan pienen mietintätauon jälkeen täplälle. 

Macoumba Kandjin tanssahtelu

Macoumba Kandjin tanssahteleva suorite on tyylikäs ja iloinen. Se tuo varmasti toivoa suojuoksua rämpivään Lahden futisskeneen, ja ottamatta mitään Lahdelta pois, niin pelin ratkaisevissa parrasvaloissa pyörivät lauantai-illassa muut kuin 22 kenttäpelaajaa, jolle estradi lähtökohtaisesti kuuluu. Korttia viuhdotaan rankkarin loppusoittona vielä sinne ja tänne.

Viini: Lammin sahtia ja Lahden erikoista

Ilves-FC Inter: Tapparaa ja Inter Turku shalalalaa-la-laa-laa-laa

Runosmäen Teboilin pihalle vihmoo syyssade. Tuijottelen lentolaukku jaloissani tyhjälle bussipysäkille. Kyyti Tampereelle oli ehtinyt jo lähteä, mutta se on kääntynyt takaisin. Ultraboyzin minibussi kaartaa parkkipaikalle. Nopeasti todetaan se, että tauko jäänee nyt hiukan lyhyeksi, mutta matsiin kyllä ehditään. Oikeastaan koko matkan sataa ja myös Tampereella sataa, joten katsomopaikkamme on siirretty pääkatsomon puolelle. Portilla lipunlukijat hangoittelevat vastaan, mutta helpottavia kilahduksia alkaa kuulumaan, kun sojotan kännykän taskulampulla QR -koodeja. Pelin alkuun on vielä kymmenisen minuuttia eli Ratinassa kaikki hyvin.

Kiitos Inter!

Pääkatsomoa on täytetty Ilveksen junioreilla ja heidän vanhemmillaan. Sen verran ilmantilaa on kuitenkin vapaana, että mitään hornankattilaa ei Ratinasta näillä rakenteilla ja katsojamäärillä saada. Yksi ottelun käänteentekevistä hetkistä nähdään jo minuutin pelin jälkeen, kun tupsukorvien Teemu Jäntin kuti pomppaa Inter -puolustuksesta vaakaputken alareunaan ja siitä Lassi Järvenpäälle, joka luutii pallon pois vaara-alueelta. Ottelun ensimmäiset hetket painellaan muutenkin vauhdilla päästä päähän, joka lupaa viihdyttävää futisiltaa, vaikka kannustushuudot katoavatkin kohti sateista avaruutta. Ensimmäiseen vitoseen sekä vieraat että kotiväki käyvät koputtelemassa ovella, mutta takalukko pitää vielä molemmissa päissä.

Mestari työssään

Varttisatasta käydään, kun salvat murtuvat. Keskikentälle viime matseissa hienosti kotiutunut Noah Nurmi hakee laidalla pysäyttämättömällä liike-energialla puuskuttavan Benjamin Källmanin, joka taittaa edessään pyllähtävän Tatu Miettusen edestä keskelle ja antaa vasurinsa laulaa. Rasmus Leislahti kellahtaa vielä kudin eteen, mutta pesäpaikalla ensimmäisenä pyörii Aleksi Paananen, joka pistää toisella yrittämällä munan kennoon. Sen enempää ei munakenno enää ensimmäisellä puoliajalla täyty, mutta johdon tärkeys korostuu, kun Seinjäjoelta saadaan vaimeanrätisevällä äänellä tieto siitä, että nottajokisetkin johtavat kupsukkaa.

Puoliajalla lämmikettä saa mukavasti Ärjyn Ripasta ja chilisemmätkin palat saadaan huuhdottua kullanruskealla virvokkeella, joka tarjoillaan ihan klassisesta muovituopista.

Sinimustat saavat heti toisen puoliajan alkuun säpinää Ilveksen maalille, mutta siimoja ei vielä sen enempää venytellä. Inter vaikuttaa olevan vallitsevaan tilanteeseen ihan tyytyväinen eikä Ilveskään vaikuta ihan metsästysretkellä olevan, joten tempo hiisaa hieman

-Tapparaa ja Inter Turku, shalalalaa-la-laa-laa-laa, kajahtaa Armadan rallattelukirjasta.

Jossain siinä sivussa Miettunen päättää, ettei enää tällä kaudella käy Källmanin edessä perseelleen ja tinttaa avojäätaklauksen eteenpäin kiitävään Källmaniin. Lätkästä tästä olisi lähdetty suihkuun ja futisviheriölläkään kaikki ei ihan loksahda paikalleen, koska Miettunen selviää varoituksella tai sitten vaan tuomariston osalta turvaudutaan valotaululla räpsyvään korttikoneeseen, jossa räpsyy kaikkea vihreästä, mustaan ja seepraan. Källman lähtee tikattavaksi ja taika-Taiki vapautetaan nurmen puolelle. 

Nuoren Miettusen kärsimykset saavat Interiä vastaan vielä yhden luvun, kun Kagayama sipsuttaa Miettusen edestä Lassi Järvenpään matalaan keskitykseen ja ottelun ratkaisu näkee stadionin valot. Samalla myös ratkeaa se, että Inter pelaa sunnuntaina Veritaksella pronssista ja kausi tulee saamaan jännittävän päätöksen.

Taikin taikaa: 0-2

Niilon pojilta pyydetään vielä vierasmobin toimesta ”laulua”, mutta kuulematta se jää. Hyväntuulinen porukka lampsii sukat märkinä pois kauden viimeisestä vierasottelusta.

Viini: Pyynikiltä pikkuisen enemmän lämmittävää

Futis ja kirjat: Helter Skelter, Tapani Kinnunen

Helter Skelter -käsitteellä viitataan liukumäkeen. Se saa myös pimeämpiä sävyjä konnotaatioistaan Charlie Mansoniin ja Tate-LaBianca -murhiin.

Helter Skelter on myös Robustoksen kustantaman ja Tapani Kinnusen kirjoittaman Suomi -sarjan viides romaani. Sen liuku lähtee Hanian rannoilta ja kiertää maailman pienimpien punaisten lyhtyjen kujien kautta Suomen jalkapallopääkaupungin pyhätön eli Turun Kupittaan nurmille. Loppukiihdytyksensä Helter Kelter ottaa Helsingistä kirjajulkkareilta ennen kuin se tömähtää Ravintola koulun terassille. Viimein, kun silmät lupsahtavat auki, ohimoita asiaankuuluvasti kolottaa, koska matkan varrella tuli kumottua olutta ja muita juomia. 

Tapani Kinnusen Helter Skelter

Helter Skelter päätyi kirjoittajan postilaatikkoon kirjailijan erikoistoimituksena. Woltit sun muut foodoorat ovat vielä mustavalkoista divarikamaa, sillä pyhänä sovitusta lähetyshetkestä pelkkää postilaatikkoon teipattua Interin -logoa Pohjantähtenään käyttävä erikoistoimittaja väisti naapurin sätkäpaperia metsästävän huligaanipojan ansat ja tiputti asianmukaisesti Kelan kirjekuoreen käärityn kirjan tismalleen oikeaan postilaatikkoon tilauspäivänä ja vieläpä alta aikayksikön. Tapani Kinnunen on tunnettu Turun sinimustien kannattaja, joka huutaa munukkaa Veritaksen kannattajakatsomon ”yläaitiosta” ja tähän limittyvät kokemukset ovat yksi kirjan keskeisistä teemoista.

Arvostelukappale saatiin kirjailijan erikoistoimituksella

Romaani kertoo yhdestä vinkkelistä syyn sille, miksi sinimustat värit ovat Turussa vetäneet puoleensa. Iltatähtenä Turkuun syntynyt Inter toi väriä, kulttuuria ja kansainvälisyyttä Turun seisahtuneeseen futisilmaan. Kirjoittaja huomaa vähän väliä käkättävänsä romaanin kohtaukselle, jossa päähenkilö Topias Kettusen vaatiessa TPS:n pelissä vastustajalle keltaista korttia, mustavalkoisten pitkätakkinen kannattaja ojentaa hänelle joulukortin ja sellaista tai mitään muutakaan korttia Kettunen ei halua, joten hän myy pohjoiskarjalalaisen futissielunsa Interille heti, kun se vain on mahdollista. Hyvin samaistuttavaa.

Turun futiksen lisäksi kirjassa muistellaan myös niitä huuhkajien kohtalonhetkiä, jotka lopulta toivat historiallisen EM-kisapaikan. Kuvaukset Olympiakatsomosta ja pubeihin pystytettyjen screenien äärestä tulevat niin inhimillisellä äänellä ja sellaisella tarkkuudella, että mannerjäät voivat huoletta sulaa, kunhan yksi kappale Helter Skelteriä jää seuraavalle sivilisaatiolle, jotta hekin voivat saada palansa siitä, mitä oli olla ihminen ja jalkapallokannattaja silloin, kun Rive hoiti huuhkajat kisoihin. 

Futis yhdistää, mutta myös erottaa. Romaanissa kerrataan Interin kannattajaryhmittymän jakaantumista yhdestä kahteen eli Ultraboyzista Ultraboyziin ja Armadaan. Toisaalta sääli, mutta toisaalta hyvin inhimillistä, sillä eroavathan pariskunnatkin ja niissä eroissa on kysymys vain kahden ihmisen toiveiden, tarpeiden ja pettymysten yhteensovittamisesta. Sinimustien kannattajia on rutkasti enemmän ja määrä vain kasvaa. Siksi törmäyksiäkin saattaa tulla.

Helter Skelterin kerronta on vauhdikasta ja mukaansa ryystävää. Romaanissa vilkaistaan aina hieman pidempään sinne, minne ei välttämättä olisi soveliasta ollut katsoa, mutta mihin kaikki kuitenkin katsoo, ja romaanissa läväytetään sanat pöytään sellaisena kuin maailma on koettu. Kroppaa saavat laittaa likoon sekä Topias Kettunen itse että kirjaan valikoidut henkilöt hänen lähipiiristään, jotta romaani saa sellaisen lennon, että kirjoittaja luki sen kertaistumalta. Topias pudottelee matkan varrella hauskoja knoppeja ympäristöstään, jotka maustavat ja värittävät kirjan maisemaa. 

Kirjan henkilöhahmot ja se, miten heidät on kerrottu, soittavat kaikuja jenkkien Beat -sukupolveen ja Bukowskiin. Boheemien ihmisten tuominen tähän aikaan lämmittää kirjoittajan sydäntä, koska olin jo osin tullut näkörajoitteiseksi tämän maailman olemassaolosta. Kerronnan tarkkuuden, imun ja rehellisyyden nimissä ymmärrän myös, mistä Kinnusen ja Knausgårdin -rinnastukset tulevat. *Siksi aionkin tarttua löyhään lupaukseeni siitä, että luen koko Suomi -sarjan, sillä olenhan juossut Taisteluni -ultrajuoksun myös puolitoista kertaa, ja kuten maailmassa aina, olen aivan varma, että sinimusta voittaa. 

Viini: sukkahousujen sisällä paikalle tuotuna ja oleellista on, että sitä on tarpeeksi itselle ja kavereille

Arvostelukappale on saatu kirjailijan erikoistoimituksella. Sen voi ostaa esimerkiksi täältä: https://kirjakauppias.fi/Helter-Skelter tai jos taitaa kaupankäynnin- tai katukaupankäynnin taidon ja tahtoo kirjan erikoistoimituksella, kannattaa kierrellä Turun kuppiloita tai saapua Interin kotipeleihin sopivankokoinen seteli lompakossaan ja nykäistä kirjailijaa hihasta.

*Tämä ei ollut maksettu virke, vaan kirjoittajaa on uhkailtu Mustanaamiolla

Ilves-FC Inter: kasuaalisti pinnoista

Tiukille menee taas, joten etäpäivää juoksutetaan Veritaksen kautta. Tällä kertaa työtila on kokonainen ravintolatila, mikä ei ole hullumpi. Taistelupari nostelee dinosauruksia läppärin päälle ja välillä ukkonen jyrähtää.

Veritakselta vauhtia

Ultraboyzin bussi kaartaa Veritakselle. Sen ovella todetaan, että TPS:n tilanne ei ole vielä riittävän huono. Nyt, kun katsomot ovat taas auki, niin ihmisiä on mukavasti lähdössä Tampereelle. Suurimmat roiskeet otetaan bussin tuulilasiin matkalla, mutta Ratinan kauppakeskuksesta napataan varmuudeksi vielä kertakäyttösateentakit harteille.

Mitään varsinaista yleisöryntäystä Ratina ei ime. Tunnelma on melko virkamiesmäinen, kun pallo potkaistaan peliin eikä se siitä hirveästi miksikään muutu ennen kuin ilvesläiset havaitsevat, että saattavat ottelun voittaa. Kalavaleena menee se, että koti- ja vierasjoukkuueen kannattajia on palttiarallaa saman verran.

Sade lakkaa ja pilvipeite repeilee. Ilves saa palloja Interin keskikentän ja puolustuksen väliin, ja luo sitä kautta uhkaa. Interillä on tonttia Ilveksen suht korkealla pelaavaan puolustuslinjan takana. Ilvestä ei pelirohkeuden puutteesta voi syyttää, sillä ylhäältä prässätessä se jättää puolustukseen välillä 2 vs. 2 tilanteen. Timo Furuholmin ja Benjamin Källman roikkuessa ylhäällä tilanne on sinimustien näkökulmasta kutkuttava.

Kello ehtii kilauttaa puolen tunnin verran, kun Källman heittää itsellee luun keltapaitojen selustaan ja ravaa perään. Ilveksen puolustuksella on jotenkin liikennemerkit hukassa ja Källmanin kaista ei juuri kavennu ennen kuin pallo kaivetaan tupsukorvien verkosta. Interin toinen maali roikkuu ilmassa, mutta ensimmäisen puoliajan päätösminuuteilla Ilves tekee pukukoppi -maalin. Eetu Vertainen löytää nokka keulaa kohti itsensä Interin linjojen välistä ja vapauttaa Hernan Lunan lankulle. Hai puree ja peli on tasan.

Kamerat kohti maalintekijää

Ensimmäisellä puoliajalla simahtanut taistelupari venyttelee itseään hereille pelin aaltoillessa toisella puoliajalla päädystä päätyyn. Ottelun viimeinen puraisu tulee Taha Ozcelikilta, joka löytää kulmapotkussa korkeimmat tikkaat. Interillä jää parikymmentä minuuttia aikaa kesyttää peli tasoihin, mutta sinimustat pääsevät vain pariin otteseen säikäyttämään. Ilves käyttää ajoaikansa paremmin ja pitää pinnat pois loukkaantumisten kurittaman FC Interin ulottumattomilta.

Viini: Tammerkoskella läträämistä

FC Inter-KTP: futista ja viiniä Veritaksella

Arpa ei osu blogiin. Pankkikortti käy kuitenkin maksutapana ja niinpä nappaan taisteluparin lastenistuimeen, ja suuntaamme Veritakselle. KTP:n olimmekin nähneet viime kaudella TPS:n divarireissun varmistaneessa ottelussa. Ehkä hieman tästä heijastellen taistelupari kysyy

-Pelaako siellä kaksi meidän suosikkijoukkuettamme?

On siinä tietysti omaa gloriaansa, kun kävelemme tutun kolmen sukupolven trion kanssa punaisia mattoja pitkin stadionravintolaan vievälle hissille. Lähinnä jännittää kuitenkin se, että näkeekö ravintolasta kentälle, ja näkeehän sieltä. Ravintolassa on väljää ja kaikilta pöydiltä pääsee ikkunan viereen. Ovet myös avataan sitä varten, että äänet tulee läpi. Toki on siinä taas saavillinen ironiaa, että ravintolan ulkopuoliset penkit ovat no-go -zonella, mutta minkäs teet. Kuluneen viikon aikana useampikin vaikutusvaltainen henkilö on liputtanut urheilutapahtumien eriarvoista asemaa esimerkiksi ravintoloihin verrattuna, mutta toistaiseksi homma on mennyt ainakin Turun osalta enemmän tai vähemmän irtopisteiden kalasteluksi. Tilanne olisi lähinnä koominen, mikäli urheiluseurat kylpisivät rahassa, mutta koska näin ei ole, niin tragikoomisen puolelle menee.

Futista ja viiniä Veritaksella

Stadionin toisesta päädystä helähtää tutut Interin kannattajien kannatuslaulut. Aitauksen taakse on tuotu oma siirrettävä katsomo, koska miksi ei, mutta ilmeisesti jonkinlaisen poliisioperaation myötä viritelmä puretaan. Ainoastaan Armadan lippu jää roikkumaan esille ja sen jälkeen näköyhteyksiä kentälle haetaan päädystä, mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Veritaksen katsomoon otettiin kymmenen katsojaa

Veritaksella pelattiin myös jalkapalloa. FC Inter ottaa pallonhallinnan ja pelin haltuunsa heti alussa. KTP on myös pelissä hyvin mukana. Satamakaupungin vihreät vaikuttavat toteuttavan puolustuspelissä selkeää suunnitelmaa. KTP muistuttaa identiteetiltään jopa hiukan perinteistä Honkaa, ja ilmeisesti selkeä pelisuunnitelma on merkittävä syy sille, miksi KTP:n tulostaso on odotettua parempi.

Pallonhallinnasta huolimatta Interin huippupaikat jäävät ensimmäisellä puoliajalla Jesper Engströmin blokattuun kutiin ja Timo Furuholmin rangaistuspilkun kohdalta lähettämään puskuun. KTP:n vastaiskuissa on enemmän aihoita, mitä ne tulouttavat, sillä vapauttavien syöttöjen sijaan, palloa jäädään muutaman kerran kuljettelemaan. Inter vastaprässää myös tavallista hanakammin, mikä osaltaan hyydyttää KTP:n hyökkäyksiin lähtöjä.

Ottelu ottaa hiukan ekstrakierroksia, koska sekä Interin että KTP:n pelaajilla on vaikeuksia löytää punaista lankaa tuomareiden linjasta, mutta puoliajan kahvit ja erittäin herkulliset suklaakakut haetaan 0-0 -tilanteessa.

Inter painaa päälle heti toisen puoliajan alussa ja maali roikkuu alkukesän mukavassa ilmanalassa. Ennusmerkit realisoituvat, kun Jesper Engström pääse rauhassa laidaltaa kuljettelemaan ja saa hyvin aikaa asetella jalkaa pallon taakse. Lopputuotteena on kaunis takatolpalle kaartava koukun muodon piirtävä keskitys, jonka koko kauden väkevää preesensiä ilmentänyt Benjamin Källman toimittaa KTP:n maaliin. Pelin kuvan kannalta KTP:n kupla puhkeaa ja sen täyttyy ottaa uudenlainen asento matsiin.

FC Inter juhlimassa 1-0 maalia

Iltapäivän tuulet kääntyvät pian idän suuntaan, kun Juuso Hämäläinen nykäisee Aleksi Tarvosen nurin ja Ville Nevalainen osoittaa värimaailmassa liikennevalojen ylintä silmää. KTP ottaa ylivoimastaan heti ilon irti ja vääntää pallonhallinnan itselleen. Keskitysten lisäksi se saa pelattua fiksuja pystypalloja Interin boksiin ja sitä kautta luomaan uhkaa. KTP:stä nopealiikkeinen Alain Ebwelle vaikuttaa sellaiselta hyrrältä, joka saattaisi jotain pelin lopputulokseen pyöräyttää. Inter ehtii varioimaan alivoimalla kahden ja kolmen keskuspuolustajan systeemiä. Hyökkäyksessä siirrytään reilusti varatankin puolelle.

José Riveiron vaihdot osuvat sikäli nappiin, että kentälle kipittäneet Matias Ojala ja Ryan Mahuta muodostavat sellaisen akselin, jolla paineen alta hyökkäyksiä päästään edes silloin tällöin tuomaan. Lisäajalla Mahuta tökkää pallon kulmasta lyhyenä Ojalalle. Maalilla ei ole käytännössä ketään, joten Ojala tikkaa itse KTP:n maalia kohti ja erinäisten kimmokkeiden jälkeen tökkää kuin tökkääkin pallon maaliin. Peli ratkeaa siihen, vaikka Antti Mäkijärvi jysäyttää lisäajalla vielä komealla kiiturilla kavennuksen. Peli on kuitenkin jo niikseen lisäajalla ja lisäajan lisäajalla, että unohdan itse kertaalleen kavennuksen Veritaksen parkkipaikalla ja myöskin taistelupari unohtaa sen kotona, kun tulosta kysytään. Inter sarjan kärkeen, KTP:lle posia peli-ilmeestä ja AVI:lle tsemppiä, jotta seuraaviin koti- ja vieraspeleihin pääsisi turvallisesti ihan perinteisellä meiningillä.

Videon vuorovaikutus onnistuu myös aidan takaa

Viini: ravintolakattaukseen kuuluva talon punainen

FC Inter-KuPS: kalakukkoa perunapellolla

Interin huivi nousi tällä kertaa kauden avauksen kunniaksi sisätiloissa järjestetyn kisastudion pöydälle. Korona ei päästänyt meitä vielä katsomoihin, mutta sen ei toki tarvinnut tarkoittaa sitä, etteikö kauden avausta voisi juhlistaa muutoin. Niinpä nojauduimme isommalla porukalla nojatuolien ja sohvien seinuksiin, kun FC Inter Turku avasi Veikkausliigakauden KuPSia vastaan. Cupin välierätappion aiheuttama levottomuus ei ollut vielä aivan laskeutunut, vaikka väliin oli mahtunut yksi voitettu harjoitusmatsikin. 

Kausi 2021-2022 käyntiin sisäilmastudiosta

Pelin alla klikkilinkkien takaa avautuvat statistiikat näyttivät, että Interin suhteellinen pelaajabudjetti oli laskenut kanssakilpailijoihin nähden. Lisäksi KuPS:n kerroin vedonlyöntimarkkinassa rullasi reilusti alaspäin vielä aivan ottelun alla. Interin toppariosasto oli huhujen mukaan menossa kokonaan uusiksi. Todellisuudessa toppariosaston lisäksi pelisysteemi sorvattiin sinimustien osalta poikkeukselliseen muotoon. Pelissä riitti sinimustien kannattajille perhosia.

Sitten peli poljetaan käyntiin ja Inter ottaa sen noin vain hallintaansa. Veritaksen nurmi, jota omassa kisastudiossamme muun muassa raviradan kaltaiseksi kuvattiin, ei ehkä taaskaan tehnyt kunniaa kotimaiselle futikselle, mutta kenttä oli molemmille joukkueille sama. Kuopiolaiset vetäytyivät joko pelisuunnitelmansa tai pakon sanelemana. KuPS myös rikkoo suhteellisen paljon, mutta sillä lailla savolaisittain vekkulimaisesti, että korteilta vältytään. 

Kellossa on kymppi, kun Jesper Engström on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta hän ei saa aseteltua jalkaa sopivaan asentoon, kun Timo Furuholm siirtää pallon Engströmille avopaikkaan. Sinimustien seuraavat läheltä piti tilanteet tulevat Taiki Kagayaman lapikkaasta ja siitä, kun Benjamin Källman raavitaan nurin rangaistusalueella. KuPS:n yritelmät ovat enemmän sääpallo-osastoa. Pallon alle ei vain löydy sopivaa sateentekijää.

KuPS saa pallon maalin, kun Arttu Heinonen lakaisee palloa alakulmaan. Henrik Moisander ei palloon ehdi, mutta sitä kohti hyökkää vielä paitsiossa piileskellyt Urho Nissilä, joka kipittäessään Moisanderin torjuntalinjalla päästää myös pallon jalkojen välistä maaliin. Homma puhalletaan paitsioksi ja pian tämän jälkeen pelin ensimmäinen puoliaika myös päättyneeksi.

Kahvimuki polttelee vielä sormia, kun Ruudun intensiivisemmäksi käyvä selostus viestii, että pallo on saatu jälleen maaliin. Tarkempi kuulostelu osoittaa vielä sen, että kyseessä on keltamustien maali. Niinpä ruudun ääreen kiirehtii useampi maalin missannut kahvittelija. Sikäli ilmiö ei ihan tavaton ole livenä nähdyistä matseistakaan. Aina ei ehdi maaliksi takaisin katsomoon, mutta jos niitä näin saadaan aikaiseksi, niin täytyy lisätä temppu tämän kauden temppukirjaan. 

Hidastuksilta todellisuuteen piirtyvä maali on sitten sitäkin sykähdyttävämpi. Otso Virtanen syöksyy katkaisemaan pystysyöttöä ja nekkaa palloa eteenpäin. Saaliilla on ensimmäisenä Interin Juho Hyvärinen, joka lähettää kauniin sateenkaaren kaaren piirtävän pallon KuPS -maalin takakulmaan. Eurosport kamaa. Mietityttämään jää ainoastaan se, että jos Virtanen olisi saanut enemmän jerkkua purkuun, niin olisiko Hyvärinen lähtenyt pussittamaan saksipotkua vasemmalla vai oikealla jalalla? Englantia vastaan vastaavassa tilanteessa Zlatan Ibrahimović valitsi oikeanpuoleisen työkalunsa.

Maalin jälkeen KuPS saa momentuminsa ja se painaa pelin väkevästi Interin päähän. Muutamia maalia povaavia aihioitakin on ilmassa, mutta aivan härskeille maalipaikoille KuPS ei pääse ja oikeastaan se kiteyttää KuPS:n pelillisen haasteen. Se ei ole riittävän vaarallinen hyökkäyskolmanneksella, ja Interin Noah Nurmi-Martti Haukioja klaaraavat Moisanderin tukemana puolustuksen keskustan niin kuin tällä kombinaatioilla olisi pelattu aina ennenkin. José Riveiro vie pelin taktisen puolen.

Interin lähes virheetön puolustuspelaaminen ja Veritaksen perunapelto väsyttävät vierailijat, ja noin seitsemänkymmenen minuutin kohdilta Interillä on paremmat paikat. Pöytäkirjaan ei Valakarin ja Furuholmin sanailun, lipunmyyntikojun päältä lähtevien armadalaisten rytmikkäiden kannatushuutojen ja Moisanderin ja Haaralan kolisteluiden lisäksi maalien muodossa tule mitään lisää. Sinimustien voitto hälventää suurimmat tummat pilvet Veritaksen yltä (jos niitä nyt lopun viimein siellä olikaan). Kuopiolaisille jää enemmän mietittävää ja sellaisella hitsipillille töitä, joka tuosta materiaalista vielä polttaa voittavan joukkueen.

Peli oli tasaista vääntöä, mutta Interillä oli selvästi paremmat maalipaikat

Kauden avaus Turussa on lupauksia herättävä ja toivottavasti blogissakin päästään pian tekemään havaintoja vihreiden muovipenkkien päältä. Imu katsomoihin on kova.

Viini: perunapeltoviini 

Matkalla: IFK Mariehamn-FC Inter

 Taksikuski on vitosdivarin maalivahti. Hän kertoo, että hänellä on illalla peli, mutta ei tiedä illan vastustajaa.

-Se riittää mulle, että tietää mihin aikaan pitää minäkin päivänä olla missäkin.

Viking Linen terminaalin edessä on jo pieni ryhmä Interin kannattajia. Korona on laimentanut matkailuintoa, mutta Maarianhaminaan lähtee kaiken kaikkiaan noin neljäkymmentä sinimustien kannattajaa. Osa kertoo käyneensä saarimatseissa jo 15-vuotta ja joillain on omia pelireissuja vyöllään. Ahvenanmaahan liittyy omanalaista jalkapalloon liittyvää mystiikkaansa. On tarinoita surutta kotiinpäin vetävistä tuomareista, hienoista voitoista, rajuista tappioista, missatuista laivoista, katkenneista luista ja paikallisen poliisipäällikön kyydissä kruisailuista.

Interin pelaajat ja koko muu pelirykmentti matkustaa samalla laivalla kuin kannattajat. Elokuinen keskiviikko ei muutoin vedä hirveästi risteilyväkeä merille. Lomatkin ovat loppuneet tai loppumassa. Lippujen saamisesta ei ole varmuutta ennen kuin pelipäivänä. Tämä varmaan syö osaltaan reissuintoa

Viking Linen terminaalilta on lyhyt matka hotelli Cikadalle. Hotellin ulkoallas on hitti. Ensimmäiset porskuttelevat siellä jo, kun viemme reppujamme huoneeseen. Pyydämme respaa tilaamaan taksin. Olemme päättäneet vierailla Stallhagenin panimolla ennen matsia. Mureke on hyvää. Seurueemme janoisempi osasto ottaa palan painikkeeksi vielä maistelumenun, jossa on desin annos kaikkia panimoravintolan hanatuotteita. U.S Red Ale nousee suosikiksi.

Maistelumenu PUB Stallhagenissa

Viimeiset tiedot lipuista ovat sikäli huojentavat, että elokuussa koronarajoituksia oli hellennetty  sen verran, että kaikki halukkaat pääsevät peliin. Wiklöf Holding areenalle pääsee muutamasta eri kulmasta. Olemme kuitenkin sen verran ajoissa liikkeellä, että koukkaamme Pub Ettanin kautta. Kadulle nostetussa mummonkaatajassa kerrotaan:

”Ei ruokaa”

”Ei luottokortteja”

”Ei IPAa -myynnissä”

”Ei Spotifyta”

 

Pakko tykätä asenteesta ja brändäyksestä. Nauravasilmäinen baarimikko huikkaa vielä tsempit pian alkavaan matsiin, kun olemme saaneet tuoppimme tyhjäksi. Liput ostetaan perinteiseen tapaan lippukioskista. Turvatarkastus menee jouhevasti ja ihmisiä valuu stadionille. Interin kannattajakatsomoon pakkautuu sekä Ultraboyzeja että Armadalaisia.  Stadionit ainoat desibelit lähtevät ottelun alussa juuri tästä kulmauksesta.

 

Viimeiset puheenvuorot ennen matsin alkua

Inter avaa tutulla 3-4-3 muodostelmalla. Reaktiivisempi IFK Mariehamn pyörittää jälleen omaa pakkaansa siten, että perusryhmitys vaikuttaa olevan jotain 5-3-2:n ja 5-2-3:n väliltä. Akseli Pelvas häärää piikissä ja Albion Ademi viilettää enimmäkseen vasemmassa laidassa toisena hyökkääjänä. Oikeaa laitaa vihreävalkoiset eivät juuri hyökkäyksissään käytä.

IFK Mariehamn onnistui paremmin pelisuunnitelmassaan

Sinimustilta näyttää jotain jääneen mantereelle, sillä pallonhallinnasta huolimatta hyökkäys- ja murtautumispeli näyttää pääkatsomon pohjoiskulmaan kesyltä. Veritaksella viikonloppuna nousseet lämmöt ovat myös haihtuneet. Peli on uneliasta ja se sataa kotijoukkueen laariin. Kotiyleisö on hiiren hiljaa, kunnes Ademi kiitää laidalta kohti Interin maalia ja jysäyttää pallon yläkulmaan. Omat koirat purevat ja vierasjoukkueen näkökulmasta ottelu ottaa kertaheittämällä lisää vaikeusastetta. Inter jatkaa pallonhallintaa, mutta kunnon maalipaikoille se ei pääse. Ademi on peli päällä ja ottelun näkyvin hahmo. Tuomari puhaltaa pelin puoliajalle.

Yhden vessan taktiikka saa pienen palautteen ennen kuin peli jatkuu. Toiselle puoliajalle Inter tulee paremmin ja näyttää puskevan tasoihin. Kuitenkin, kun Ademi saattaa Peter Makrilloksen vetopaikkaan ja kuti luiskahtaa Henrik Moisanderin kainalosta maaliin, alkaa käydä selväksi, että tämä on niitä päiviä, kun pinnoja ei irtoa. Kenttäkuuluttaja ottaa 2-0 -maalista lisäkieppiä ja pientä innostumista väreilee myös kotijoukkueen kannattajien yllä. Inter hyökkää ja paahtaa vielä loppuun asti, mutta pinnat jäävät saarelle. Peli on näyttänyt enemmän ilmeeltään ja tempoltaan IFK:lta kuin Interiltä, jonka viimeiset viimeiset siirrot ja liikkeet hyökkäyskolmanneksella eivät lähde riittävän tarkkoina ja terävinä. Tästä juontuu tihenevä pitkien pallojen saaga, joissa ilmaherruuden vie väkevästi pelaava Frankline Okoye. Sen kummempaa mystiikkaa kotijoukkue ei tällä reissulla voittaakseen tarvitse. Tuomaristo hoitaa hommansa myös hienosti.

Albion Ademi oli tuplaotteluiden paras pelaaja

Matsin jälkeen yksi pitkän linjan reissaajista on järkännyt paikallisen Bar & Grill -yhdistelmän auki nälkäisiä vierasjoukkueen kannattajia varten. Leikettä ja oluttakin menee kuin liukuhihnalta.

Turkuun rantauduttua viimeiset terveiset tulevat somen kautta vielä legendaarisen Masan baarin pöydästä. Hyvä reissu, vaikka peli vähän niin ja näin.

 

Viinikuvaus: Stallhagenilla viruteltu

Matkalla: FC Haka-FC Inter

Oikealle! hihkaistaan vierestä ja pyöräytän auton pienelle soraparkkipaikalle. Autosta kömpii ulos uninen konklaavi. Tehtaan kenttä näkyy puiden välistä ja portilla se tituleerataan Suomen kauneimmaksi.

Kauneimmasta voidaan keskustella...

Meidän sisäänkulun sektori on stadionin toisella puolella, joten lähdemme kiertämään stadionia pientä puistotietä pitkin. Kesken matkan puiden raosta avautuu reitti stadionin toiseen päätyyn.

-Kokeillaanpa oikaista tuosta!

Pian meitä vastaan kiiruhtaa järjestysmies. Ollaan koko perheen voimin tallusteltu niin sanotusti pummilla sisään. Tunnustamme olevamme ulkopaikkakuntalaisia, jotka valitsivat oikoreitin hieman yltiöoptimistisesti ja potentiaaliset ongelmat kaikkoavat sillä silmänräpäyksellä.

...ja suunnilleen tästä pääsee oikaisemaan

-Onhan teillä nyt liput sentään?

-On meillä!

-Menkää tuo mäki ylös ja sitten porteista ulos, jotta voitte tulla uudelleen puolen tunnin päästä sisään.

-Näin tehdään!

Aurinko helottaa kuumasti katsomoon ja hiki lähtee virtaamaan selkää pitkin. Hakapeliitat avaavat ensin äänensä. Sitten eri puolilla stadionia kääritään auki sekä Ultraboyzien että Armadan lakanat. Kuuluttaja toivottaa Interin pelaajat kannattajineen tervetulleeksi. Tapahtuma säteilee hyvää energiaa.

Hyvää energiaa säteilee myös Inter. Hakan puolustus ei saa siivottua Kevin Kouassivi-Benissanin keskitystä väljemmille vesille ja Liliu tällää Interin johtoon, kun vain reilu minuutti on pelattu. Vierasjoukkueen näkökulmasta ilahduttavaa on se, että maalin maestroina toimivat Honka -matsin jälkeen uusina avauskokoonpanoon nousseet veijarit. Maalin aiheuttama spontaani pystyyn pomppaaminen keskellä kotijoukkueen kannattajia herättää myös pientä hilpeyttä ja perusluonteen vastaisesti toimimiseen liittyvää keskustelua vaimon suunnalta. En osaa oikein muuta kuitata kuin että tätä varten täällä käydään. Tällaisten keskuteluiden tarkemmille analyyseille lienee myös omat ja paljon suuremman yleisön tavoittavat bloginsa.

Tytär tarttuu toiselta puolelta stadionia tuleviin Inter Turku -huutohin. On meitä täälläkin katsomonosassa.

Liliu teki Interin avausmaalin

Inter on kevyellä jalalla liikkeellä. Sillä on mahdollisuus painaa ensimmäiseen varttiin pari maalia lisää. Sekä Aleksi Paananen että Anthony Annan löytävät yksinkertaisilla ja helponnäköisillä liikkeillä tilaa staattiseksi jäävän kotijoukkueen muodon keskeltä. Peli virtaa jouhevasti ja hallitusti Hakan puolustuksen selustaan. Inter on vaarallinen niin peli- kuin erikoistilanteissa. Suoraan otsaan porottavasta auringosta huolimatta vierasjoukkueen peliä on ilo katsoa. Hakan maalilla Michael Hartmann saa laittaa ottelun alussa parastaan.

Inter löysi hyvin tilaa hyökkäyksilleen

Liekkö sitten liika kepeys iskenyt vierasjoukkueeseen vai lämpenivätkö tehtaanpojat hieman viiveellä. Niin tai näin. Haka pääsee peliin paremmin mukaan, kun parisenkymmentä minuuttia on pelattu. Erityisesti oikealla laidalla Jami Kyöstilä ja Samuel Chidi ovat pelipäällä ja saavat luotua tilanteentynkää Interin maalille. Tehtaan kentän legendaarinen ja manuaalisesti ylläpidettävä tulostaulu näyttää 0-1, kun siirrytään tauolle.

Toisella puoliajalla Interin pallollinen pelaaminen jatkaa hyvillä uomillaan ja on myrkkyä Hakalle, joka ei keksi keinoja punaisen vyöryn tulppaamisen. 55 minuuttia on pelattu, kun Connor Ruane keskittää pallon takatolpalle. Kouassivi-Benissan kääntää keskityksen keskelle Paanaselle. Paananen keinuttaa Hakan puolustusta kuin venettä ja keskeltä löytyy pallon mentävä reitti. Pallo suhahtaa siitä ja ylittää myös rantaviivan. Inter johtaa 2-0.

Inter on toisen puoliajan niskan päällä ja Hartmann joutuu venyttämään raajojaan Interin kutien eteen useammankin kerran. Erityisesti Kouassivi-Benissan hakee häränsilmää, mutta ei aivan osu. Omaan silmään näyttää, että tuomaristo kääntää kaikki kolikonheitot kotijoukkueen suuntaan. Joskin siitä kai kotiedussa on kyse. Keltalappuja vilahtaa pieni pakallinen, vaikka peli on suhteellisen siisti. Rikkeet ovat taktisia ja Inter voittaa ottelun.

Pelin päätyttyä yritämme tingata vielä reittiä auki siitä, mistä stadionille aiemmin tulimmenkin. Ulkopaikkakuntalaiset on kuitenkin tällä haavaa nähty ja meidät patistetaan samoille jalansijoille, mitä muutkin poiskulkijat käyttävät. Se on erittäin OK. Heikommin meinaa käydä kotikylän kannattajalle, joka ilmeisesti lopputuloksen hapattamana, ei tahdo ottaa järkkäreiden ohjeistuksia kuuleviin korviinsa, vaan pyrkii itsepintaisesti oikoreitille ja meinaa siksi tulla hapetetuksi. Tässäkin käy kuitenkin hyvin ja aurinko lähtee laskemaan sekä hienon kotimaisen jalkapalloiltaman että tehtaanpiippujen taakse.

Pelin lopputulema Tehtaan kentän legendaariselta tulostaululta

Paluumatka vuokramökille pitää sisällään vielä kaksi missattua liittymää, mutta ulkopaikkakuntalaisiahan tässä ollaan ja seuraava matsi on onneksi kotona.

Viinikuvaus: perinteisin välinein valmistettu hieman nokinen jalkapallokaupungin keitos.

FC Inter - Honka: kalapaikoilla kolisee

Reilu 3200 katsojaa saapui Veritakselle jännittämään, miten väkevästi Veikkausliigan korvakannu pysyy FC Interin siimassa. Esport Hongalla oli myös mitalin ja europelien kiiltoa vieheissä. Tunnelma Turussa oli ilmeisen jännittynyt KuPS:n onnistuessa perjantaina tupsukorvien kesytyksessä ja vain voitto pitäisi jalokalan omissa käsissä.

Turussa taisteltiin mestaruudesta

Honka lähti väsyttämään tutun tiiviillä ja organinsoidulla pelillään. Inter nappasi taas pallon Tampereen reissun jäljiltä paikattuihin verkkoihinsa. Sen verran jokamiehenoikeus -henkeä oli pelisuunnitelmissa, että Inter pääsi melko helposti tuomaan peliä syvyyteen laitojen kautta ja vastakaikuna Hongan keskuspuolustajat sukivat kohopallot toistuvasti pois omasta kala-altaastaan.

Honka näytti vahvaa pelillistä identiteettiä

Interin hyökkäyspelin staattisuus ensimmäisellä puoliajalla nosti kylmää hikeä ohimoille. Karikatyyrinä: Inter sai ensimmäisellä puolijalla katkaistua Hongan hyökkäyksen, mutta potentiaalinen vastaisku kuivui kasaan, koska pelaajia ei löytynyt pelin päälle. Pallossa ollut Anthony Annan joutui kerimään pelivälineen takaisin omalle puolustuslinjalle Hongan kolistellessa uppotukkinsa takaisin sovittuun muodostelmaan. Honka oli tässä vaiheessa Demba Savagen neppailun päätteeksi ehtinyt jo 1-0 -johtoon.

Turkulaisittain ottelun juhlan puolelle jäi kannattajaryhmä Ultraboyzin ja Interin 20-vuotistaival

Toinen puoliaika oli Interiltä paremmanoloinen, vaikka Honka on heti alussa lähellä maalintekoa. Honka vetäytyy entisestään ja Inter puskee päälle. Inter meinaa pariinkin otteeseen nostaa saalin veneeseen, mutta tolpat kolisevat ja selkäevät heiluen maalit karkaavat.

Peli saa toisen Inter -karikatyyrinsä toisella puoliajalla, kun Alvaro Muniz painaa painavan kudin rangaistusalueen ulkopuolelta. Tim Murray saa pompotella palloa eteen ja sivulle, mutta Interin hyökkäjiä ei löydy haaskalle. Pian tämän jälkeen Murrayn vapa heiluu kulman jälkitilanteessa, mutta sinimustien osalta palloon painautuu vain sitä tapittavia kaitseita.

Honka loi uhkaa vastahyökkäyksillä

Yleisössä ja Interin pelissä on toisella puoliajalla hyvää henkeä, mutta Turkulaisia ei auta lauantai-illassa mikään ja vahvaa peli-identiteettiä näyttänyt Honka vie voiton. Anthony Annanin siivekkeet kolhivat lopussa vielä kaikkia valkoisissa paidoissa liikkuvia ja tuomarit saattavat miehen yli laidan.

Niko Markkula pommitti aktiivisesti Hongan boksia.

Interin uistin tarttuu niikseen väkevästi kiveen ettei se sieltä enää omin avuin Mestareiden liigaan löydä. Siima Eurooppaan ei muuten ole vielä katki ja pelattavaa riittää. Turkulaisittain hyvää oli ainakin Filip Valencicin kalamiehen elkeet ja pelit jatkuvatkin Valencicille tutussa pk-seudun kalapaikassa.

Viinikuvaus: Esportsia ja puuta