TPK 2 -UPK: sininen kääntötemppu

Aurinko lämmitti lempeästi elämänmakuisen Pansion Kisapuistoa, kun läntisen-Suomen vitosen A1-lohkon "invincibles" eli Uudenkaupungin pallokerho saapui TPK 2:n vieraaksi. Traagisella tavalla kentän kulmalla kököttävä kebab-pizzeria-kioski-kahvila vaikuttaa menneen konkurssiin, joten joudun lupaamaan muksuille lahjonta- tai neuvotteluvalttina luvatut jätskit kotipuolessa lunastettavaksi.

Kirjoittajan erinäisestä syistä venyneen aikaikkunan ohi oli ehtinyt mennä se, että Eemeli Salin oli vienyt UPK:n johtoon heti ottelun alkajaisiksi. Eemeli Salinin takatolpalle leijailevan keskityksen, jonka Salineista Vesa junttaa maaliin, kirjoittaja saa poltettua kuitenkin verkkokalvoilleen: 0-2 ja peliä on pelattu vasta vitonen.

Peli lähti vihreissä merkeissä liikenteeseen

Joku TPK:n hurjapäistä koittaa saksaria, takana olevalta koriskentältä kuuluu rytmistä puhelaulua eli räppiä ja lämmin päivä vaikuttaa rytmittävän pelin tempoa. Keskialueella molemmilta syötöt hiukan karkailevat ja niinpä peli läiskyy puolelta toiselle kuin aallonmurtajalla konsanaan. UPK vaikuttaa olevan pykälän verran pelin päällä. Autotehtaan jätkät rakentavat peliään rauhassa puolustuskalustonsa kautta kaikissa muissa pelin vaiheissa paitsi maalipotkuissa, joista UPK:n veskari lennättää ei ainoastaan pitkää, vaan erittäin pitkää palloa ikitammen korkuisia Salineja kohti.

Kymmenen minuutin kohdilla TPK:n Victor Djibalene karkaa laidalta ja taittaa pallon takatolpalle, mutta Sakari Minkkisen ohjaus ei suuntaudu riittävästi lounaaseen, vaan pölähtää takarautoihin. Tovia myöhemmin UPK:n Eemeli Salin jysäyttää vähän kauempaa lämpöohjaimeensa yläkulman ottaneen kudin, mutta hiukan korkeaksi jää. Puolen tunnin pelin jälkeen Eemeli Salin irrottaa vasemmalta laidalta Severi Marttilan, mutta Jesse Soraluoma nostaa käpälänsä Marttilan kudin eteen.

Räp jatkaa pauhamistaan ja lonkeroa aukeaa. Soraluoma pitää tuotantolinjansa kriittisillä hetkillä kiinni, kun lopputuotetta yrittävät molemmat Salinit ja Marttila. Hallin ovella käy TPK:sta Djibalene, mutta hänen kutinsa napsahtaa maalin renkaaseen sellaisella voimalla, että pölykapselikin saattaisi tippua. Ennen tauolle siirtymistä muistikirjaan piirtyy vielä Arian Rasulzadan taituruus ja aktiivisuus TPK:n keskikentällä.

”Los blancosia” kehutaan sairaaksi biisiksi ja kentän laidalla on draamaa, kun yksi pelivuoroaan odottavista TuTon pelaajista on unohtanut pelipaitansa kotiin. TPK on erittäin terävä toisen puoliajan alussa. Ensin Eetu Kaukinen tinttaa rimaa rummuttaen Rasulzadan keskityksen verkon perukoille. Muutaman minuutin kuluttua tästä Kaukinen puhkoo syötöllään UPK:n puolustuslinjan, jonka takaa Djibalene löytää sekä tontin että pallon. Djibalenen matala kuti tuo pelin tasoihin, kun kellossa on 51 minuuttia.

”Ei kahta ilman kolmatta”, sanotaan ja tämä pitää kutinsa myös Pansion illassa. Kaukinen hakee keskitystä maalille, mutta hänen aikeensa blokataan. Kaukisen kanuuna on kuitenkin ensimmäisenä irtopallossa ja jos yläkulmaan suhahtavan kudin edessä ei olisi ollut erikoisvalmisteista ja murron estävää maaliverkkoa, niin pallo olisi luultavasti lentänyt Pernon telakalle asti: 3-2 ja TPK on aivan käsittämättömällä tavalla pyöräyttänyt pelin kymmenessä minuutissa aivan uuteen asentoon.

TPK väänsi pelin toisen puoliajan alkajaisiksi aivan uuteen asentoon

UPK hakee nopeaa kuittia ja Eemeli Salin-Severi Marttila -akseli nostaa useampaan otteeseen UPK:n maaliodottamaa, mutta viimeinen piirto ei vaan pysy paperilla. Koriskentällä käydään puolitotista läpänheittoa kauppa-alueista. UPK:n Niklas Antola väläyttelee vasemmalla erikoiskikkasarjan, jossa on kaikenlaista moovia käärmeenkielestä alkaen, mutta pilkun kohdilla syöttöä päivystävä Salin ei saa kroppaansa riittävästi pallon taakse ja kuti kierii ohi maalista.

Victor Djibalene UPK:n puolustuksen kiusana

Tuomari hätyyttelee pikku-jäpiköitä pois kentältä. Peli hiukan lämpenee loppua kohden ja karjahduksia kuuluu tasaisempaan tahtiin. Sitten aivan loppuhetkillä melko seesteisissä tunnelmassa vellonut peli kiehahtaa ihan levylle asti, kun UPK saa hyvästä paikasta vaparin, mutta pallon saattaminen vaparin antopaikalle vaatii merimiespainia. Vaparista siunaantuukin vaarallisenoloinen tilanne, mutta pallo pomppii TPK:n maalin ohi. Niille sijoille peli päättyy ja UPK joutuu luopumaan vitosen "invincibles" leimastaan tämän kauden osalta.

Lopussa lämpöenergiaa nousi muualtakin kuin ilta-auringosta

Viini: ensin totaalisen vihreää ja sitten täysin sinistä

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa:

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

Suomen Cup: lauantaipotpuri

Lauantai-ilta Kupittaalla oli täynnä räntää, kuraa, kylmää tuulta ja futista. Suomen Cupin ympärillä kuhisee, sillä FC RP:n ja TPK 2:sen välinen ottelu kuului jo edellisenä iltana Hunters Inn:ssä viereemme istuneen satunnaisen juhlaseurueen puheissa. Seurojen ja muun lajia seuraavien toimijoiden some -pöhinä on selvästi osunut kohdeyleisöönsä.

Lasten harrastusten rytmittämän päivän ensimmäinen Suomen Cupin räpsähdys tulee KaaPon ja Turun Kisa Veikkojen pelistä. Edelliskautena kolmosdivariin pudonneen KaaPon asento tulevaan ”kaikkien aikojen kolmoseen", josta useammat seurat yrittävät sarjajärjestelmän muutosten takia ”Do or Die” -meiningillä ylös, ei ole aivan vielä valjennut kirjoittajalle. Sen sijaan, jos blogi matkaisi Uuteen-Seelantiin Ngāi Tahu -heimon vieraaksi ja kysyisi juuri puhumaan oppineelta Tipeneltä Turun Kisa Veikoista, niin vastaus olisi takuuvarmasti se, että joukkueella on projekti käynnissä, jonka tämä kauden ainoa tavoite on nousu nelosdivariin.

Lauantaipotpuri

KaaPon puolustus vaikuttaa varsin fyysiseltä ja jopa häijyltä, mihin pirtaan myös Interin -reserveistä kaapatun Yeesser Barbatan hankkiminen sopii. Sinänsä TuKV ei ole minkään totaalidominoinnin uhri, vaan se saa tasaisesti tuotua omia hyökkäyksiään KaaPon kenttäpuoliskolle, joka generoi sekä vapareita että kulmapotkuja.

Potpurin ensimmäiset tahdit KaaPon ja TuKV:n tahtiin

Yksi blogin vuosikerta siirtyy katukauppa -tyyliin povitaskusta toiseen. KaaPon Jani Jussilla veivaa vasurinsa auki ja pudottaa sisään päin kiertävän kudin maaliin. Peli on 0-4. Wiljam Wikström lisää KaaPon johtoa rangaistuspotkusta, kun peliä on pelattu 79 minuuttia. Wikström pussittaa pienen sipsutuksen päätteeksi pallon vastustamattomasti maalin. Ottelun loppulukemat taltataan tauluun tovia myöhemmin, kun Lauri Valli ohittaa Antti Niemelän (vai onko tämä vain kentille palannut Antti Niemi in disguise?) matalalla sijoituksella: 0-6.

Kisureiden organisaation ytimestä kerrotaan pelin jälkeen, että loukkaantumiset ja kuumetaudit olivat riepotelleet joukkuetta ennen ottelua, mikä selitti tulosta ”ja eihän KaaPo päässyt ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana muutenkaan mihinkään”. Blogi saa myös kuittia siitä, että heti, kun Byyri oli huomioinut sen, niin kirjoittaja ei katso enää pelejäkään kokonaan. Näin se on. Viini on noussut ja nousee jatkossakin päähän.

Jo edellisenä iltana puhututtanut TPK 2-FC RP -matsi ottaa KaaPon ja Kisureiden matsin kanssa läpystä vaihdon. Vesi puskee jo talvivaatteiden kankaista läpi ja kerrastoja ei selvästi ole kirjoittajalla tarpeeksi. Paikalle tulee poliisiyksikkö eli kyse on ilmeisen korkean riskitason ottelusta. Jotain bretonia on kuitenkin siinä, että poliisien jalkautuessa kura- ja jäävellin joukkoon, on toisella RuPan -huivi kaulassa. ”Isompi kuin maapallo” ottaa jälleen uusia asteita nahkaansa.

TPK 2:n ja FC RP:n ottelu keväisissä tunnelmissa liikenteeseen I

TPK 2:n ja FC RP:n ottelu keväisissä tunnelmissa liikenteeseen II

Ruskon kannattajia putoilee hiljalleen enemmän ja enemmän paikalle. Kati Eivola nostaa lupaamansa katoksen FC RP:n kannajakatsomon viereen ja se tuleekin olemaan ottelun aikana kovassa käytössä. FC RP:llä on ottelun alussa aivan tuhannen miljoonan markan paikka, mutta ylivoimahyökkäyksessä askelmerkit eivät osu ja salama-alku imeytyy takaisin ukkospilveensä. 

Taistelupari ehtii liippaamaan katsomoon purettua palloa päällään kohti Kupittaa nelosta ennen kuin TPK:n  Victor Djibalene purjehtii läpi ja kiertää ohi vastaan rynnänneen Jesse Juutilaisen: 1-0 ja kellossa 7’. Salama-alusta ei enää voida ehkä puhua, mutta ehkä pallosalama -alusta sitten? 

”Ei haittaa” kuuluu kannattajakatsomosta, mutta kuitenkin sellaisella äänenpainolla, että ehkä se sittenkin haittasi.

Vartti on peliä tikattu, kun Djibalene prässää pallon Juutilaselta ja pistää pelin 2-0:aan. FC RP ajautuu siis tilanteeseen, jossa sen tulisi toistaa edellisen kierroksen La Ramontadansa. Tässä kohtaa nappaan taisteluparin katsomon orsilta mukaani ja lähdemme hakemaan reissuprinsessan taitouinti treeneistä. Ennen paluutamme Djibalene on täydellistänyt päiväänsä puhtaalla hattutempulla.

Iloa, valoa ja jne...

...myös toisella puoliajalla

TPK:n kannattajayksiköstä, joka nauttii samankaltaisia virvokkeita, joita kirjoittajakin oli hyödyntänyt edellisenä iltana niin Ismo Alangon keikalla kuin sen jälkeisillä Pyhän Patrickin kesteillä, lentää kuittia Ruskon pelaajien suuntaan. Eivolan katoksen alla on tunkua. Savua nousee vain savukkeista ja kuulemma tuomari on käynyt myös puhuttelemassa seuruetta siitä, että mikäli vierasesineitä lentää kentälle, niin ensin peliä keskeytetään ja sitten se tarvittaessa siirretään uuteen ajankohtaan. TPK:n Djibalene tekee neljännen maalinsa ja sillä sysäyksellä lähden muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle Turku Energia -areenalle. Peli päättyi lopulta 5-1 TPK 2:lle.

Muksut päätyvät räntäsateen sijaan valitsemaan auton takapenkin ja medialaitteet. Turku Energia-areenalla Suomen Cupin keväisemmistä sääolosuhteista kisasivat FC Inter Turku 2 ja Hangö IK. Ilmeisesti Hangon kenttäolosuhteet olivat pakottaneet ottelun Turkuun. Se varmasti sopi niiden parinkymmenen hengen iltasuunnitelmiin, jotka olivat koitosta tulleet kentän laidalle todistamaan. Saan ensi käden tietoa siitä, että AC Oulu on tasoittanut Liiga Cupin välierä -ottelussa pelin 1-1:een FC Inter Turkua vastaan. 

Illan viimeisessä ottelussa Hangon IK:n maalilla riitti tunkua

Vahvistunut ja uusiutunut FC Inter Turku 2:n nousuprojekti lienee myös Tipenelle tai vähintäänkin hänen äidilleen Marthalle selvä. Inter on sähäkällä energialla liikenteessä sekä pallollisena että pallottomana. HIK pyristelee vielä alussa vastaan ja se saa pieniä hässäköitä erikoistilanteista Interin maalille, mutta sen tina alkaa ottelun edetessä väistämättä sulamaan. 

Kahdenkymmenen minuutin pelin jälkeen Interin Anton Vyyryläinen paikantaa nousunsa päätteeksi takaviistoon kurvaavalla syötöllä Gesim Vocan rangaistusalueen rajan tuntumasta. Profiilihankinnan sijoitus rikkoo Piñatan ensimmäisen kerran ja peli on 0-1. Vauhti sen kuin vain kiihtyy ja Interin sähäkkää pelaamista on ilo seurata. Tosin sitä seurataan vierestäni myös kännykän ruudulta ja kun homma menee Oulussa rankkareilla, niin huomio imeytyy pois paikan päältä.

Kevättä ja kaikkien aikojen kolmosta kohti

Oulussa rankkareita painetaan pitkän kaavan kautta. Samalla Inter 2 venyttelee verkkoja. Myös Voca tehtailee hattutempun lauantain illassa. Sen kankaassa on tarkkaa sijoitusta sekä ”määrämittaisena” että sisäänpäin kiertävänä lähtevää sisäterännostoa. Myös Joona Enbuska vetää yhden viivan tukkimiehen päiväkirjaan. Vieressä vitsaillaan siitä, että olisiko nyt oikeasti tiedossa se kaikkien aikojen kolmonen, jonka jälkeen sarja voidaan lakkauttaa. Mene ja tiedä, mutta FC Inter Turku 2:n peliesitys herättää huolta ainoastaan tulevien vastustajien suuntaan. Voiko olla niin, että vuodesta toiseen futisforum -totuutena tiedetty TPK:n varma nousu ei sittenkään tapahdu?

Peli puhalletaan 0-4 -tilanteessa tauolle. Siihen päättyy kirjoittajan livefutis -potpuri. Ottelu itsessään oli päättynyt lopulta melko pysäyttäviin 0-14 -lukemiin. 

Viini: liikennevalo -drinkin malliin rosesta, valkoisesta ja punaisesta aseteltu

ÅIFK-MaPS: perjantai ja pelipäivä

Kupittaalle vievällä asvaltilla näkyy useampia keulivia mopoja. On perjantai ja myöhäisillan ottelussa pinnat pistetään jakoon Turun vanhimman seuran ÅIFK:n ja myös perinteikkään MaPS:n välillä.  Buffet -kulmauksessa ohjeistetaan pallotyttöjä. Kahvi on tuoretta ja peli on odotusarvoltaan sellainen, että säärisuojia ei pidä unohtaman. Kupittaa on lempeän aurinkoinen ja ottelun alussa vielä yllättävänkin tyyni.

Kanarialinnut saavat napakamman lähdön otteluun ja MaPS joutuu hiukan keräilemään peliään. ÅIFK hyödyntää alun momentuminsa, kun MaPS:n rangaistusalueella käyty asemapaini päätyy Elias Untamalan lautaselle pomppivaan palloon. Untamala sivaltaa pallon puolivolleystä alakulmaan: 1-0. Untamalan lisäksi kanarialintujen oikealla kaistalla liitelevä Jeremias Kaari pitää Maskun puolustuksen stresstilat korkealla.

ÅIFK:n Jeremias Kaari oli MaPS:n pakkien kiusana

Matsissa on muitakin ja poimin vierestä analyysin siitä, miten divaritasot poikkeavat toisistaan: kakkosdivarissa on parempi tempo, mitä kolmosessa ja kolmosdivarin ja nelosdivarin erottaa se, että nelosdivarissa on jo vähän huonompaa ja valmentajan poikaa puolustuksessa. Näin se sitten on oltava.

MaPS pääsee hiljalleen paremmin peliin mukaan ja peli tasoittuu. Vieraat saavat houkuteltua ÅIFK:n enemmän suoraviivaisempaan painifutikseen, mikä sataa hetken Maskun laariin ennen kuin ÅIFK huomaa olevansa ansassa ja saa taas rauhoitettua peliään.

Kiuas napsahtaa myös ajastimelta lämmityksen puolelle ja erotuomari Aaro Laakkonen saakin kaivaa sadetakkia esiin, sillä sen verran rapaa lentää. Maskun vaihtopenkki löytää nopeasti lämpiävän kiven Untamalasta ja pelikentällä käydään karvoitusasiat parrankasuvusta pulisonkeihin läpi ennen kuin Laakkonen päästää pelaajat koppiin rauhoittumaan. Juttuseuraa riittää Laakkoselle koko koppiin käveltävän matkan ajan.

Ensimmäisen puoliajan psykologinen aaltoilu on myös kiehtovaa. Taklauksia ja jaloille napautuksia seuraa pääsääntöisesti hyvää tarinan iskentää, mutta välillä vastukset hohkaavat punaisena ja silloin ei vitsit enää irtoa. Samat kaverit yrittävät rauhoittaa omiaan, joilla seuraavaksi keittää levylle.

Matsissa on toisella puoliajallakin muita ja vieressä leikkisästi haaveillaan kauden päätösottelun pitch invasionista. MaPS tulee hyvällä sykkeellä toiselle puoliajalle ja saa painettua peliä kanarialintujen päähän. ÅIFK hakee tilanteita enemmän vastaiskujen kautta. Kaari on edelleen kevyellä jalalla liikenteessä, mikä pitää MaPS:n puolustuksen päkiöillä.

Korttia nousee sarjana ja ihan aiheellisesti, vaikka mitään törkytaklauksia tai muita pahoja ylilyöntejä ei pelissä nähdä. Tilanteita ropisee muutamia molemmille maaleille ja sekä Miika Kalliomäki että Miska Suvanto saavat hikoilla tulevien saunailtojen virvokkeiden eteen. Aatu Hagelbergin omille napsahtelevat avaukset pistävät kirjoittajaa silmään ennen kuin loukkantuminen vie Hagelbergin vaihtoon.

Laakkosen korttikäsi pysyi toisella puoliajalla lämpimänä

Peli pysyy maalin pelinä, mikä mahdollistaa loppuhetkien draaman. Eikä ottelun loppu sinänsä petä. MaPS saa kalasteltua erikoistilanteita, mutta lapiot hakkaavat kiveen. 

MaPS sai luotua painetta erikoistilanteista

Lopulta vieraiden on pakkokin alkaa nostaa riskitasoja ja aivan pelin loppupuolella vaihdosta ottelun äänekkäimmän kannustuksen sisäänsaattama Victor Djibalane ja Cuang Tran pääsevät kahdestaan karkumatkalla. Pallo toimitetaam Djibalanen toimesta maaliin, mutta linjatuomari näpäyttää juhlijoita paitsioliputuksella. 

Eka ei vielä tuloudu:

Kohtalonomaisesti MaPS saa seuraavasta hyökkäyksestään kulmapotkun. Kallioon kopsahtaa jälleen. Pian tämän jälkeen Untamalan avauksesta irtoaa seuraava kahdella Suvantoa vastaan hyökkäys. Kanarialintujen oppimiskäyrä sojottaa koiliseen päin: Husseini Habibullah ja Alex Ålgars pistävät pelin kärsivällisesti petiin: 2-0 ja Ålgars on hän, joka viimeisenä palloon koskee.

Toka tuloutuu

Peli päättyy. Stadionin parkkipaikalla tunnen itseni vanhaksi, koska en tunnista sanavarastostani oikeaa sanaa niille ajoneuvoille, joiden luona nuoriso pörrää ja tupruttelee tupakkia. Perjantai jatkuu.

Viini: äänekäs, roiskeinen ja kuitenkin reilu

Pallo-Iirot – ÅIFK: kanarialintujen satamanvaltaus

Olen jo luovuttamassa läntisen-Suomen kolmosdivarin täyden bingolapun suhteen, sillä ÅIFK -away vaikuttaa tekemättömältä paikalta. Heitto lasten kanssa tehtävästä Rauman retkestä uppoaa kuitenkin leivontaprojektia odottavassa illassa kuin voisulaan, joten lapset ja reput pakataan pikapikaa kasaan. Kotona vietettävä leffailta siirtyy sohvalta bussin penkeille ja kasitien nieleminen alkaa. Äijänsuon stadionin valot hohkavat kosteassa illassa kirkkaana. Sen verran Raumalla on mennyt puurot ja vellit sekaisin, että Pallo-Iirojen ja Rauman Lukon pelejä ajetaan vierekkäisillä areenoilla samaan aikaan, mikä syö pacmanin lailla osan futisyleisön potentiaalista.

Lähden ostamaan lippuja sekä yhdelle aikuiselle että neljä- ja kuusivuotiaille lapsille, kunnes tytär tiedottaa olevan jo seitsemän. Totta. Synttäreistäkin oli jo viikko, mutta onneksi portilla ollaan hyvällä huumorilla liikenteessä, ja petossyytteen sijaan hinta sovitaan kohdilleen. Olemme vielä matkalla katsomoon, kun vierasjoukkueen maalinedushässäkän päätteeksi Elias Untamala suhauttaa pallon Pallo-Iirojen verkkoon. Kanarialinnut ovat tulleet tekemään pelin raumalaisille vaikeaksi.

Pallo-Iirot pitivät palloa ja ÅIFK puolusti kärsivällisesti

Pallo-Iirot saavat minuutti minuutilta paremman otteen pelistä, mutta ÅIFK puolustaa sinnikkäästi ja kärsivällisesti. Vieraat pyrkivät myös pallon saadessaan pidempiin hallintajaksoihin ja tätä kautta he saavat vaikutettua pelin tempoon. Pallo-Iirojen lähentelyt ottelun viimeisen vartin aikana povaavat jo maalia, mutta Miika Kalliomäki ottaa tarvittavat kopit ja niinpä tauolle mennään vierasjohdossa.

Samalla, kun kahvia valutellaan pahvimukeihin ja irttaripusseja valitaan, myöskin sade yltyy. Onneksi Buena Vista -stadionin lippaa riittää ensimmäisille penkkiriveille asti, jotta homma ei ihan flunssan kalasteluksi mene.

Pallo-Iirot ovat pallossa toisen puoliajan alussakin, mutta rynnistyksen osalta peli ei jatku aivan samoissa merkeissä, mihin se ensimmäisen puoliajan lopussa jäi. ÅIFK vaikuttaa hetkellisesti olevansa tasoitusmaalilta turvassa, mutta se on lopulta vain silmänlumetta. Pallo-Iirojen vaihtoruletti osuu jälleen oikeaan pelimerkkiin. Kentälle toisen puoliajan alkupuolella tullut Jussi Aalto suojaa sivurajalta tulleen heiton siten, että lopulta jalka on auki ja pallo alakulmassa:  melkoinen tyhjästä loihdittu pelimiehen maali. Parin minuutin päästä ollaan samalla laidalla ja tällä kertaa Aalto päästää sivulta tulevan syötön puikoistaan niin ikään vaihdosta sisään tulleelle Topias Silvennoiselle. Silvennoisen kuti pölähtää suunnilleen sivuverkon samoille leveyspiireille samalla vauhdilla, mitä Aallon vastaava ja ykskaks Pallo-Iirot ovat kääntäneet pelin itselleen.

Pallo-Iirot iskivät voiton kantaan kiinni toisella puoliajalla

Viereisillä penkeillä Kun Fu Panda ja mäyräkoira Tiina ottavat matsia. Peli lämpenee hetkellisesti myös kentällä.

Viileässä illassa oli omat lämpimätkin hetkensä

Shokkihoidon jälkeen näyttää hetken siltä, että ÅIFK on tainnutettu eikä kanarialintujen siipi lähde enää oikein iskemään. Draaman kaari on sateisessa illassa kuitenkin ennalta-arvaamaton. Viinipullon verran on kellossa, kun Arman Palani unohtuu vapaaksi Pallo-Iirojen toppareiden väliin. Palani saa rauhassa kuoletella pallon ja pussittaa. Peli on tasan ja sikäli se ei enää toisinna joukkueiden edellistä Yläkentän -kohtaamista.

Sinikeltaklubin pitäessä vapaailtaa pari junnua saa toimitettua hetkellisesti huutosakin capojen virkaa. Nahkahanskojen läiske seuraa kimakkaa ”Paaaallo-Iiirot” -huutoja, mikä on hauska hetki futisillassa. Tosin kotijoukkueen osalta hauskuus lopulta siihen jääkin.

Tilailen jo taksia, koska lasten huulet hiukan sinertävät ja vartin kävely sateisessa illassa ei houkuta. Samaan aikaa ÅIFK saa paikan tynkää toisensa perään. Olemme juuri pääsemässä lipunmyyntikojun alle sadetta pitelemään, kun kentältä kuuluu tuulettelun ääniä. ÅIFK on nokittanut vaihdoilla Pallo-Iirojen vastaavat. Victor Djibalene pistää vuorostaan vieraat shokkijohtoon, kun varsinaista peliaikaa olisi pari hassua minuuttia jäljellä.

Loppuratkaisut aidan takaa

Kaiken lisäksi kanarialinnut pitävät pintansa loppuun asti ja pöllyttävät siten höyheniä raumalaisten nousutroolarin moottoriin. Samalla saamme muistutuksen, että yläloppusarja ei tule millekään joukkueelle olemaan mikään läpihuutojuttu, vaan tiukkoja matseja on luvassa kaikille kakkosdivarin kilpakosijoille.

Taksi laskeutuu hotellin eteen ja kuulemma kotonakin ovat leivokset nousseet hyvin.

Viini: vastalahja