Veritaksella saa venytettyä jalat seuraavan penkkirivin päälle. Rytmikkäät taputukset säestävät kotijoukkueen kulmapotkua, vaikka pelataan harjoitusottelua. Yleisöstä aistii sen, että jalkapalloa on ollut ikävä. Some -virrassa välkkyy, miten kotimaisen futiksen yleisökiintiötä pikkuhiljaa nostetaan. Korona jää paitsioon, vaikka eihän se minnekään ole vielä hävinnyt. Kotijoukkue voittaa 5-0. Aurinko tuntuu helottavan iltataivaalla tavallista pidempään.
Bundesliigan katsominen ilman yleisöä tuntui erikoiselta.
Äänet kaikuivat kuin joskus omina divarifutisvuosina, jossain niistä
askeettisista halleista, joissa harrastustaan sai harjoittaa. Dortmundilta jää
pilkku saamatta Bayern Müncheniä vastaan, koska keltainen seinä ei ole sitä
vaatimassa. Unionin Berliinin Ultrien äänet kaikuvat stadionin laitojen yli.
Tiettävästi sanktioita ei tullut. Parissa viikossa ehti suorittaa Bundesliigan
perusopinnot ja vilkaista myös sarjaporrasta alemmas Hampurin suuntaan.
Reviiriderby, klassikon ja El Plasticon voi lisätä käyttösanastoon.
Sitten katsomoäänet simuloidaan kotikatsomoihin. Tuomas Virkkunen kuittaa napakasti, että Real Madridin kotiottelussa on nyt parempi tunnelma kuin koskaan. Marcelo tekee maalin. Pian sen jälkeen brassi syö energiapatukkaa ja juo pohjekramppeihin jotain frozen margaritan -näköistä virvoketta. Sevillan derbyn vie Sevilla FC. Selailen samalla kolmosdivarin otteluohjelmaa ja varailen lippuja KaaPon ja KuPS:n väliseen Suomen Cupin otteluun. Eihän se mikään alkuperäisen suunnitelman mukainen Venäjä-Suomi ole, mutta aion olla vastassa, saapuu futis sitten asemalle Allegrolla, pikajunalla tai resiinalla.
Leeds pelaa juhannuksena Cardiffia vastaan. Silloin futis voi viimeistään nostaa isännän viirin lipputankoon.
Viinikuvaus: vaatimattomasti saapuva, mutta odotettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti