Kalinaa alasarjoista: JyTy-TuWe

Kyselen kotona, että onko yläkentälle matsiin lähtijöitä. Poika pomppaa pystyyn ja sanoo tulevansa. Hän kysyy ketkä pelaa ja kerron, että Jyrkkälän Tykit ja Turun Weikot. Poika kysyy, että kuka se toinen on. Vastailen että nuo ne ovat. Mutta pelaako Inter? Sanon että ei ja itku siitä sitten raskaan päiväkotipäivän päätteeksi tulee. Selitän että Inter pelaa lauantaina ja JyTy:ssä pelaa pari vanhaa Interiläistä. Tämä ei kuitenkaan auta ja yläkentän sijaan hän päättää mieluummin mennä pihalle potkimaan. Pakkaan jo kamojani, kun tytär pomppaa ruokapöydästä pystyyn. Hän tulee.

Parkkeeraan auton ja huikkaan tyttärelle, että toivottavasti ei tule sakkoja. Hetken päästä hän kysyy, että onko minulla paljon rahaa mukana. Kerron, että sopivasti, mutta miksi pitäisi olla paljon? Hän sanoo, että siksi, jos tarvitsee maksaa ne sakot. Totean, että maksetaan sitten laskulla, jos niikseen tulee.

Pelaajat marssivat jo kenttää kohti, kun saavumme paikalle. Haemme kahvit, pillimehut, vissyt ja pullat ennen kuin asetumme katsomoon. Parikymmentä vuotta sitten, kun itse potkin palloa divarissa, Jyrkkälän Tykit olivat se kokeneita kettuja täynnä oleva joukkue, joka tuli palttiarallaa suoraan talvitauolta peleihin. Ei pelannut erityisen hyvin, mutta oli todella vaikea vastus ja pataanhan sitä yleensä tuli. Sarjatasosta ja ikäluokasta riippumatta TuWesta on paremmat muistot.

Idyllisellä yläkentällä on arviolta 40-50 katsojaa. Ottelu alkaa molemmin puolin aika tunnustellen. Hiljalleen JyTy ottaa pallonhallinnan itselleen. Erityisesti keskikentällä pallo liikkuu mallikkaasti pelaajalta toisella. Petri Lehtonen isännöi peliä keskikentän ankkurina. TuWe saa kuitenkin pidettyä JyTy:n hyökkääjät pihdeissään ja TuWelta nähdään muutama mallikas paitsioansakin. Katsomosta hihkaistaan, että kyllähän tällainen El Clasico pitää tulla katsomaan.

Ensimmäisen puoliajan alussa JyTy oli niskan päällä

Ensimmäisen puoliajan loppupuolella TuWe saa painostusjaksonsa päätteeksi kolautettua pallon melkein neljästäkymmenestä metristä lähtevästä vaparista rimaan. Käytännössä seuraavasta hyökkäyksestä JyTy saa tilanteen poikaista aikaiseksi. Pallo jää pyörimään Rangaistusalueen rajalle ja Kalle Karhunen tällää sen alakulmaan. JyTy siirtyy kuin varkain kesken TuWe:n momentumin johtoon. Tämä on se JyTy, jonka itsekin tiedän. Ennen kuin peli vihelletään puoliajalle TuWen Robert Pylkkänen käyttää vielä palloa kertaalleen JyTy:n maalin ristikossa.

Kalle Karhunen tuulettelemassa 1-0 -maalia

Yleisö ottaa toisella puoliajalla lisää kieppejä ja eläytyy väkevämmin mukaan pelin imuun. TuWe ottaa pelin haltuunsa. JyTy ottaa pitkälti vastaan ja kärkkyy vastaiskuja. JyTyn puolustuksen onnistuu klaarata Weikkojen pyristelyt kerta toisensa jälkeen. Weikot ovat vaarallisia erikoistilanteista, mutta sopivaa väylää maalille ei löydy. Samaan aikaan JyTy vastaiskut vaikuttavat koko ajan vaarallisimmilta. Lehtosista Henri vapauttaa kertaalleen Palmroosin Petterin, mutta TuWen veskari Otto Hyssälä peittää kudin.

Toisella puoliajalla TuWe hallitsi peliä...

ja rymisteli vaarallisesti erikoistilaiteista, mutta luu jäi lopulta käteen

Loppua kohden JyTy hakee itselleen vielä kokemuksellaan kaikki mahdolliset huilitauot. Joudumme hilppasemaan hieman ennen ottelun loppua muihin rientoihin. Pelin ylle jää vielä jonkinlaisen loppuhuipentuman makua, mutta illalla, kun pääsen taas koneen ääreen sanoma on selvä: JyTy vie matsin 1-0 ja kiristää länsi-Suomen nelosen nousukamppailua.

Viinikuvaus: aikaa kestävää Jyrkkälästä

FC Inter-HIFK: koko rahalla

Veritaksella värähteli loppusuoralle kääntyvän kesän ja ensimmäisten työvikkojen energia, kun Turun sinimustat saivat HIFK:n vieraakseen. HIFK oli saanut hyvän kannattajamobin paikalle. Kotijoukkueen kannattajakatsomosta kuului myös erittäin hyvä pauhu ottelun alusta asti. Rumpukin oli taas löytynyt, joten peli tulee tunnelmaltaan jäämään kotimaisen futiskauden kirjoihin ja kansiin yhtenä parhaista. Kirjoitettakoon vielä se, että perjantai, lauantai- ja jopa sunnuntaimatsit tekevät Veikkausliigalle nannaa keskellä viikkoa typötyhjille hiihtostadioneille pelattaviin matseihin verrattuna. Aika moni on viikonloppuna kuitenkin valmis tekemään muutaman tunnin moottorimarssin suosikkijoukkueensa mukana. Lokakuinen keskiviikko Kuopiossa onkin sitten vaikeammin pyöriteltävä kuutio.

HIFK prässää alussa korkealta ja hakee energistä starttia otteluun. Peliä saadaan hetki puhallella ennen kuin se löytää ilmeensä: Inter pitää palloa, HIFK puolustaa tiivillä pakalla syvältä ja kyttää vastaiskuja. Punaiset tornit on asetettu takalinjoille ja maantiekiitäjät vaanivat varjoissa. HIFK:n pelisuunnitelma vaikuttaa sikäli toimivan, että se saa hyydytettyä Interin liikkeen linjojen välissä ja keskikentän keskellä. Pallo liikkuukin paljon HIFK:n muodon ulkopuolella. Positiivisemmalla puolella Inter taasen löytää tilaa pienillä pystyjuoksuilla HIFK:n laitapakkien selustasta ja saa siten luotua uhkaa. Interin toppareista avauskokoonpanoon palannut Arttu Hoskonen pelaa alusta asti väkevästi ja painii pitkät ja korkeat sinimustille.

Ilmatilan herruus levitoiden

Hiekkaa varisee ala-astiaan kahdenkymmenen minuutin verran, kun Matias Ojala pöyrii sähäkästi HIFK:n boksissa. Pallon sijaan Jabar Sharza yrittää purkaa boksista Ojalan. Hädin tuskin käsivarren päästä tilannetta tarkasteleva Petri Viljanen kääntää oikean kätensä ja rintamasuuntansa rangaistuspilkun suuntaan. Connor Ruane lähettää päättäväisesti pallon toiseen ja Arnold Origin toiseen kulmaan.

Liinat kiinni

Vartin päästä käy selväksi, että jalkapallojumalilla on jekku jos toinenkin touhupussissa ottelun varalle. Suht vaarattomasti lähtevän tilanteen päätteeksi Luis Henrique pyöräyttää itsensä vapaaksi ja sijoittaa pallon tarkasti takakulmaan. Noin vain peli on tasan. Pääkatsomon puolelta pomppaa parvi vierasjoukkueen kannattajia pystyyn.

Tunnin kohdalla nähdään ja kuullaan taikoja ja kummia. Timo Furuholm jää kentälle nilkuttamaan. Tilanne alkaa näyttämään vaihdolta. Viereisestä katsomon osasta nousee kimeällä lapsen äänellä

”Furuholm, sää pystyt siihen. Sää pystyt kyllä jatkamaan. Sää pystyt siihen”.

Sama tsemppisäe toistuu kymmenkunta kertaa. Ensin se on hauskaa. Sitten minuutin päästä Elias Mastokangas keskittää takatolpalle, Kevin Kouassivi-Benissan tiputtaa pallon pilkun kohdalle, jonne maestro-Furuholm on linkuttanut. Pallon vieriessä maaliviivan yli taika ja kivut haihtuvat. D-katsomon jäbä on ansainnut jätskit sinimustien piikkiin. Tämä tapahtumien juoksu hitsataan pysyvästi tämän kauden kovalevylle.

Kevin Kouassivi-Benissan työteliäänä

Inter ei peruuttele johtoasemassakaan. HIFK surffaa Interin terävältä näyttäneen prässin alta ja muutamaa vertikaalista syöttöä myöhemmin Adama Fofana kolauttaa läpiajosta pallon tolppaan. Varjoista karkaa Henrique ensimmäisenä haaskalle: 2-2. Tässä vaiheessa alkaa pieni pohdinta, että minkäslainen tulos se tasuri tästä nyt olisi. Kotijoukkueen kannalta ei hyvä. Fofana kolauttaa jälleen tolppaan. Ehkä tasuri on kuitenkin siedettävä.

Vaparit tiimityönä

Vielä saadaan kuitenkin nähtävää ja pureksittavaa. Varsinaista peliaikaa on muutama minuutti jäljellä, kun Kouassivi-Benissan näyttää ehtivän ensimmäisenä Ruanen lähettämään keskitykseen. Moneen mukaan ehtinyt Fofana nostaa käden Kouassivi-Benissanin selkään. Ensimmäisenä efektinä Kouassivi-Benissan liitelee tuuppaisun voimasta pallon alta. Toisena efektinä pallo viedään jälleen pilkulle. Pitkiä sekunteja kuluu ennen kuin Ruane pääsee nostamaan pallon maalin kattoon.

Origi ei saa kierroksiaan laantumaan, vaan lentää vielä ulos. Viljanen päättää ottelun. Inter voittaa ja jatkaa sarjakärjessä. Taakse jää huippuviihdyttävä kotimainen futisspektaakkeli.

Viihde vaatii veronsa

Viinikuvaus: loppukesään kipakasti kuplivaa

 

FC Inter-FC Haka: jättiläisiä

Timo Furuholm kuittaa ennen ottelun alkua palkinnoksi 100 bisseä (alkoholitonta) sadasta kilpailullisissa otteluissa tehdyistä maaleista. Paahteisen päivän jälkeen ilma on mukavasti viilennyt, kun futisviikkoa päätetään Veritaksella. Interillä oli jahtilautasella sarjan kärkipaikka, koska samaan aikaan KuPS ja HJK nykivät samaa köyttä Kuopiossa. Haka yritti napata pyydyksiinsä kauden ensimmäistä voittoa. Ansalankoja oli vierasjoukkueelle virittelemässä noin kourallinen innokkaimpia Hakapeliittoja. Oman jännityselementtinsä kotijoukkueen kannattajille toi viikolta haettu saaritappio. Pystyisivätkö sinimustat palaamaan omalle tasolleen?

Sata alkoholitonta. Check.

FC Inter nappaa pallollisen pelin heti alussa kengänkärjelleen. Hyökkäyspeli ei itsessään ole etenkään alussa mitään historian lennokkainta, vaan siinä on pieniä kaikuja edellisestä ottelusta. Tosin Haka on selvästi lähettänyt omat vakoojansa saarelle. Se puolustaa pitkällä linjalla syvältä. Valkeakoskisilta puuttuu oma Ademinsa, joten hyökkäyspelin pelikirja on varsin suoraviivainen: korkeita palloja Eero Markkaselle painittavaksi ja joku samoille sektoreille osuva perään. Vierasjoukkueen ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että Interin Ketting-Hämäläinen-Haukioja -akseli vie pääpallot Markkasen kolossialisesta preesenssistä huolimatta. Erityisesti Ketting kiipeää kerta toisensa jälkeen jättiläisen harteille ja palauttaa pallon samaan suuntaan, mistä se on alun perin tullutkin.

Palloa pisimmälle ja lähimmät perään

Saarelta haetut orastavat traumat karisevat Veritaksen nurmlle, kun Interin ykkösjätti Taiki Kagayama näyttää pääpelin mallia ja liippaa Martti Haukiojan lähettämän keskityspallon Furuholmille. Hetken näyttää, että Furuholm ajautuu jo ulos maalintekosektorilta, mutta niin vain kovassa tikissä oleva sinimustien ikinuori legenda taittaa pallon Hakan maaliin. Furuholm käy imemässä hyvä energiat kannattajakatsomon edestä ja peli ottaa turkulaisittain hyvää jengaa. Pelissä talsitaan samoilla askelilla toiselle puoliajalle.

Toinen puoliaika kaiuttaa samasta kaikukopasta kuin Interin edellinen kotipeli. Huolimatta hyvästä otteesta Interin toinen maali antaa odottaa itseään. Lisäksi D-katsomoon näyttää, että tuomarilinja ei ainakaan keltakorttien osalta löydä merimerkkejä ja lappuja nousee, milloin mitenkin. Pientä punakortin ja käsirysyn auraa on jälleen Kupittaan ilmanalassa, ja Haka on yhden onnekkaan pompun päässä tasoituksesta. Inter pelaa kuitenkin kypsästi ja Hakan ratsukko ei pomppaa tänään kahdelle jalalle.

Muistutuksena vielä, että millaisesta tilanteesta aiemmin nousi kortti

Ennen loppuvihellystä Interin jättiläisduon toinen pari Elias Mastokangas jatkaa päällä Marttisen lähettämän pallon loukkaantumisensa jälkeen askel askeleelta parempaa pelivirettä kohti kipittävälle Matias Ojalalle, jonka määrämittainen nosto jättää Michael Hartmannin haromaan tyhjää. Jose Riveiro hoitaa jälleen leipätyönsä hienosti ja palauttaa tasapainon kotimaisen jalkapallon universumiin. Siinä ohessa Inter Turku kiipeää sarjataulukon kärkeen.

Jose Riveiron lisäksi Timo Furuholm ja Martti Haukioja olivat turkulaisten parhammistoa

Viinikuvaus: riittävän hyvää yllähyllyltä

Matkalla: ToVe-FC Inter 2

Perhefutiksesta aamulla vauhtia hakenut karavaani nytkähtää kasitielle suunniteltua myöhemmin. Matka Toejoen nurmelle käy Rauman Wanhan Krouvin Gastrobarin kautta. Etanapannut, kanakorit ja wingsit nautitaan rauhallisessa miljöössä. Palvelu on erittäin ystävällistä ja siipikastikkeen chilissä voimaa. Annokset, kun on saadaan kauhottua kitusiin, ollaan jo niin paljon myöhässä, että hetkellisesti käy mielessä matsin vaihto Pallo-Iirojen ja PIF:n mittelöön, mutta onhan Porissa nyt käytävä ainakin kerran kesässä.

Auto nielee delhimäisesti suunnitellut Porin keskustan kadut ja Toejoen nurmi avautuu rauta-aidan taakse. Matsia on käyty melkein puoli tuntia. Lippuja myyvä järkkärinainen huutaa Interille punaista korttia ennen kuin nauraen huikkaa suuntaamme, että eihän tässä meinaa lippuja ehtiä myydä, kun elää niin matsissa mukana. Olemme tulleet aivan oikeaan paikkaan. Katsojia lienee sellainen 50-60kpl.

Valmiina matsiin

Kävellessämme ToVen maalin takaa vaihtoaitioiden puoleiselle nurmikolle Inter paahtaa täysillä päälle. Ensimmäisen puoliajan viimeiseen varttiin se saa 3-4 selkeää maalipaikkaa. Tihrustamme ensin tulostaululta tilanteeksi 0-0, mutta kun se osuu paremmin kohdalle, niin pelin kulunmukaisesti Inter johtaakin 0-1. Husyar Aftab on ehtinyt napauttaa Interin johtoon. Keli on kuiva ja kuuma. Energia kentällä on melko äijämäistä ja vankeja ei niin sanotusti oteta. Taklaukset viedään loppuun asti ja pienen väännön jälkeen Aftab napataan ilmeisesti punaisen kortin pelossa vaihtoon.

Tuomarilla riitti matsissa hommia

Inter on joukkueista selvästi parempi. Se luo paikkoja kuin liukuhihnalta ja ToVe ei pääse sen prässin alta avaamaan kunnolla omaa peliä, joten paine kertautuu. ToVe kuitenkin kestää ja se ei ole kuin maalin päässä vierasjoukkueesta, kun peli vihelletään puoliajalle. Tarjousmehujäiden, kahvin ja vissynhakureissun päälle siirrymme kentän toiseen päätyyn, johon Inter hyökkää toisen puoliajan, koska oletettavasti maalit tulevat sinne.

Inter loi paljon tilanteita...

ja prässäsi aktiivisesti

Inter jatkaa toisella puoliajalla siitä, mihin se ensimmäisellä jäi. Inter pääsee tulemaan kohti ToVen maalia sekä molemmilta laidoita että keskeltä. Toisella puoliajalla hyökkäyspelin pirteinä erottuvat Linus Rönnberg ja vaihdosta sisään päässyt Elias Bettahar. Lisäksi kapteeni Kasperi Nevä isännöi hienosti puolustuksessa. Interin pelissä on yleisestikin ottaen paljon hyvää. Pallo pysyy joukkueella pienessä tilassa ja keskikentän pidemmätkin avaukset löytävät tarkasti perille. 

ToVen kohtaloksi jää maalin tappioasemassa roikkuminen mahdollisimman pitkään ja tasoituksen mahdollistavan yllättävän käänteen kyttääminen. ToVe toteuttaakin tätä roolia satakuntalaisella periksiantamattomuudella. Rikkeitä tulee pelissä toisellakin puoliajalla varsin paljon, mikä rikkoo pelin rytmiä, mutta pienistä painiotteista huolimatta, mitään törkeyksiä ei satu silmään.

ToVe yritti päästä pitkillä palloilla paineen alta

Peli seesteytyy hetkeksi ja ToVe saa pari paikkaa ennen kuin keskikentältä lähetetty kaunis kaaripallo laskeutuu Bettaharin eteen. Bettahar huolehtii sen maaliin ja Inter siirtyy 0-2 johtoon, kun reilu tunti on peliä pelattu. Inter jatkaa päälle painamista. Erotuomari ehtii käskyttää ottelua parisenkymmentä minuuttia rempseällä Porin murteella ennen kuin pallo viedään taas keskelle. Lauri Vasa päättää toejokelaisten pyristelyt Bettaharin esityöstä. Ennen pelin päättymistä Markus Arsalo kaunistelee lukemat vielä 0-4:ään hienon kuvion päätteeksi.

Inter hakee lopulta suvereenin esityksen jälkeen pisteet Toejoen kovalta ja kuivalta nurmelta. Päädymme vielä seurueessamme keskustelemaan pelin lopputuloksesta, sillä tulostaulu näyttää 0-3:a ja köörissämme on näkemystä, että tämä olisi totta. Kirjoittajan muistiinpanot tällä kertaa kuitenkin pitivät, joten kenties auringonpistoksen on saanut tällä reissulla joku toinen.

Vanhan Rauman puolelta haetaan vielä loppumatkaa tasoittavat jäätelöt ennen kuin Corolla kariutuu Turkuun.

Viinikuvaus: etiketissä Porin murretta ja lasissa sinimustaa

Matkalla: IFK Mariehamn-FC Inter

 Taksikuski on vitosdivarin maalivahti. Hän kertoo, että hänellä on illalla peli, mutta ei tiedä illan vastustajaa.

-Se riittää mulle, että tietää mihin aikaan pitää minäkin päivänä olla missäkin.

Viking Linen terminaalin edessä on jo pieni ryhmä Interin kannattajia. Korona on laimentanut matkailuintoa, mutta Maarianhaminaan lähtee kaiken kaikkiaan noin neljäkymmentä sinimustien kannattajaa. Osa kertoo käyneensä saarimatseissa jo 15-vuotta ja joillain on omia pelireissuja vyöllään. Ahvenanmaahan liittyy omanalaista jalkapalloon liittyvää mystiikkaansa. On tarinoita surutta kotiinpäin vetävistä tuomareista, hienoista voitoista, rajuista tappioista, missatuista laivoista, katkenneista luista ja paikallisen poliisipäällikön kyydissä kruisailuista.

Interin pelaajat ja koko muu pelirykmentti matkustaa samalla laivalla kuin kannattajat. Elokuinen keskiviikko ei muutoin vedä hirveästi risteilyväkeä merille. Lomatkin ovat loppuneet tai loppumassa. Lippujen saamisesta ei ole varmuutta ennen kuin pelipäivänä. Tämä varmaan syö osaltaan reissuintoa

Viking Linen terminaalilta on lyhyt matka hotelli Cikadalle. Hotellin ulkoallas on hitti. Ensimmäiset porskuttelevat siellä jo, kun viemme reppujamme huoneeseen. Pyydämme respaa tilaamaan taksin. Olemme päättäneet vierailla Stallhagenin panimolla ennen matsia. Mureke on hyvää. Seurueemme janoisempi osasto ottaa palan painikkeeksi vielä maistelumenun, jossa on desin annos kaikkia panimoravintolan hanatuotteita. U.S Red Ale nousee suosikiksi.

Maistelumenu PUB Stallhagenissa

Viimeiset tiedot lipuista ovat sikäli huojentavat, että elokuussa koronarajoituksia oli hellennetty  sen verran, että kaikki halukkaat pääsevät peliin. Wiklöf Holding areenalle pääsee muutamasta eri kulmasta. Olemme kuitenkin sen verran ajoissa liikkeellä, että koukkaamme Pub Ettanin kautta. Kadulle nostetussa mummonkaatajassa kerrotaan:

”Ei ruokaa”

”Ei luottokortteja”

”Ei IPAa -myynnissä”

”Ei Spotifyta”

 

Pakko tykätä asenteesta ja brändäyksestä. Nauravasilmäinen baarimikko huikkaa vielä tsempit pian alkavaan matsiin, kun olemme saaneet tuoppimme tyhjäksi. Liput ostetaan perinteiseen tapaan lippukioskista. Turvatarkastus menee jouhevasti ja ihmisiä valuu stadionille. Interin kannattajakatsomoon pakkautuu sekä Ultraboyzeja että Armadalaisia.  Stadionit ainoat desibelit lähtevät ottelun alussa juuri tästä kulmauksesta.

 

Viimeiset puheenvuorot ennen matsin alkua

Inter avaa tutulla 3-4-3 muodostelmalla. Reaktiivisempi IFK Mariehamn pyörittää jälleen omaa pakkaansa siten, että perusryhmitys vaikuttaa olevan jotain 5-3-2:n ja 5-2-3:n väliltä. Akseli Pelvas häärää piikissä ja Albion Ademi viilettää enimmäkseen vasemmassa laidassa toisena hyökkääjänä. Oikeaa laitaa vihreävalkoiset eivät juuri hyökkäyksissään käytä.

IFK Mariehamn onnistui paremmin pelisuunnitelmassaan

Sinimustilta näyttää jotain jääneen mantereelle, sillä pallonhallinnasta huolimatta hyökkäys- ja murtautumispeli näyttää pääkatsomon pohjoiskulmaan kesyltä. Veritaksella viikonloppuna nousseet lämmöt ovat myös haihtuneet. Peli on uneliasta ja se sataa kotijoukkueen laariin. Kotiyleisö on hiiren hiljaa, kunnes Ademi kiitää laidalta kohti Interin maalia ja jysäyttää pallon yläkulmaan. Omat koirat purevat ja vierasjoukkueen näkökulmasta ottelu ottaa kertaheittämällä lisää vaikeusastetta. Inter jatkaa pallonhallintaa, mutta kunnon maalipaikoille se ei pääse. Ademi on peli päällä ja ottelun näkyvin hahmo. Tuomari puhaltaa pelin puoliajalle.

Yhden vessan taktiikka saa pienen palautteen ennen kuin peli jatkuu. Toiselle puoliajalle Inter tulee paremmin ja näyttää puskevan tasoihin. Kuitenkin, kun Ademi saattaa Peter Makrilloksen vetopaikkaan ja kuti luiskahtaa Henrik Moisanderin kainalosta maaliin, alkaa käydä selväksi, että tämä on niitä päiviä, kun pinnoja ei irtoa. Kenttäkuuluttaja ottaa 2-0 -maalista lisäkieppiä ja pientä innostumista väreilee myös kotijoukkueen kannattajien yllä. Inter hyökkää ja paahtaa vielä loppuun asti, mutta pinnat jäävät saarelle. Peli on näyttänyt enemmän ilmeeltään ja tempoltaan IFK:lta kuin Interiltä, jonka viimeiset viimeiset siirrot ja liikkeet hyökkäyskolmanneksella eivät lähde riittävän tarkkoina ja terävinä. Tästä juontuu tihenevä pitkien pallojen saaga, joissa ilmaherruuden vie väkevästi pelaava Frankline Okoye. Sen kummempaa mystiikkaa kotijoukkue ei tällä reissulla voittaakseen tarvitse. Tuomaristo hoitaa hommansa myös hienosti.

Albion Ademi oli tuplaotteluiden paras pelaaja

Matsin jälkeen yksi pitkän linjan reissaajista on järkännyt paikallisen Bar & Grill -yhdistelmän auki nälkäisiä vierasjoukkueen kannattajia varten. Leikettä ja oluttakin menee kuin liukuhihnalta.

Turkuun rantauduttua viimeiset terveiset tulevat somen kautta vielä legendaarisen Masan baarin pöydästä. Hyvä reissu, vaikka peli vähän niin ja näin.

 

Viinikuvaus: Stallhagenilla viruteltu

Futiskirjat: The Age of Football: Soccer and the 21st Century

David Goldblattin  ”The Age of Football: Soccer and the 21st Century” on jalkapallolasien läpi maailmaa tutkiva koko pitkä maailmanympärysmatka. Kirja on kattavuudessa tinkimätön kuvaus siitä, miten jalkapallo sykkii kulttuurisen ja yhteiskunnallisen elämän pulssilla maailmankolkasta riippumatta. Goldblatt esittää, että jalkapalloa ei voi ohittaa, mikäli aikoo ylipäätään ymmärtää, miten ihmiset tässä ajassa elävät ja minkälaisen kulttuurin osia he ovat. Goldblattin varsinainen kysymys onkin: tuleeko jalkapallo ennen kaikkea muuta?

The Age of Football: Soccer and the 21st Century

The Age of Football on massiivinen kaikkinensa yli 550 sivua pitkä systemaattisesti mantereelta mantereella ja maasta toiseen liikkuva jalkapalloteos. Samalla, kun Goldblatt sytyttelee lyhtyjä jalkapallon lähihistorian globaaleissa holveissa ja puhaltaa hiekkaa graniittiin hakattujen tarinoiden päältä, hän kertaa myös koko maailman lähihistorian merkittävimpiä tapahtumia. Jalkapallo ja koko ihmisiä ympäröivä todellisuus ovat samaa DNA:ta. Jos jossain on korruptiota, rahanpesua ja harmaata taloutta, on sitä myös jalkapallossa. Jos jossain on laajaa poliittista liikehdintää ja aktivismia, on sitä myös jalkapallossa. Jos jossain rakennetaan vahvoja valta-asemia, ne näkyvät myös jalkapallossa joko olemassa olevia ranteita tukien tai/ja niitä vastustaen. Jos jossain tarvitaan toivoa, pilkistää se usein jalkapalloviheriöltä.

Mantereelta mantereelle

Goldblattin teksti loikkii tietokirjamaisesta proosalliseen kuvailevaan kerrontaan. Kirja istuttaa lukijan lagosilaiseen kuppilaan katsomaan Arsenalin ottelua. Se oivalluttaa kylmäävästi sen, että mikäli olet vuosituhannen taitteessa omistanut bulgarialaisen jalkapalloseuran, olet hyvinkin saattanut päästä jo hengestäsi tai mikäli tiedät, että Indonesian kansallisessa cupissa eteneminen tarkoittaisi vierasottelua Borneoon säälimättömän rikollisjengin alueelle, saatat seurauksista riippumatta alkaa latomaan palloa omaan maaliin. Ohimennen kirjassa myös mainitaan, että osana Qatarin MM-projektia maan jokainen 12-vuotias poika on vuodesta 2007 alkaen testattu jalkapallopotentiaalinsa osalta.

Ennen kuin kirja nauraa FIFA:n viime vuosien sekoiluille se piipahtaa myös Suomessa ja huomauttaa, että suomalaisten jalkapallopelaajien palkkataso on sopupelien houkutuksille altistavat tekijä. Sekä AC Allianssin ja Hakan vuonna 2005 pelattu 0-8 lukemiin päättynyt ottelu että 2010 -luvun taitteen aasialaissyndikaatin laajempi matsien järkkäily saavat omat rivinsä kirjasta. Skandinaavisten maiden valoisemmalta puolelta Goldblatt nostaa naisjalkapallon nousun ja kansainvälisen menestymisen, joka on heijastumaa globaalilla skaalalla varsin tasa-arvoisista yhteiskunnista.

The Age of Football avaa monen lähempää tutkimista ansaitsevan futistarinan sinetit. On vapaaottelijoiden perustamaa jalkapalloliittoa Bulgariassa. On taiteilijoiden, pankkiirien ja bloggareiden perustamaa joukkuetta (No-U FC), joka ei poliittisen agendansa takia meinaa päästä pelaamaan ensimmäistäkään peliä. On pakolaisleirien joukkueita ja yli kansallisten rajojen liikehtivää jalkapallossa ilmentyvää solidaarisuutta. On valtaapitävien kansallisen identiteetin pönkittämiseen rakennettuja projekteja ja kylmäverisiä liikemiesten puhalluksia. Kokonaisuudessaan kirja saattaa jättää aika levottoman ja raadollisen jälkimaun, mutta se johtuu siitä, että maailmassa on paljon levotonta ja raadollista pohjavettä.  Sen maailman laineilla jalkapallo läikkyy.

Kumpi tulee ensin

Vaikka kirjaa lukiessa välillä tulee sellainen tunne, että Goldblatt aikoo kertoa nykyfutiksen ja -maailman välisistä suhteista kaiken, päätyy se kuitenkin useamman kerran vain ystävällisesti saattamaan lukijan oikean oven taakse. Siksi kirjaa lukiessa on hyvä pitää kynää ja ruutupaperia hollilla. Kirjan lukeminen on projekti, joka kannattaa. Sitä ei tarvitse eikä oikein voikaan ahmia kertaistumalta, vaan johdannon jälkeen se kannattaa nauttia joko pala kerrallaan tai omat suosikkinsa loputtamasta konvehtirasiasta poimien.

Viinikuvaus: kaikki 2000-luvun reseptit yhteen tynnyriin mahdutettuna

FC Inter-IFK Mariehamn: tulta ja tappuraa

Tytär värittelee sinimustan lippunsa valmiiksi Veritaksen parkkipaikalla. Sää hellii ja vielä on lomaa jäljellä. Perhefutiksesta alkanut päivä on hyvä päättää kotiotteluun.

Inter lähtee pelaamaan oman näköistään peliä. Hyökkäyspelin painopiste on ehkä totuttua enemmän laidoilla kuin keskellä. Erityisesti oikealla laidalla sahaavat Kevin Kouassivi-Benissan ja Taiki Kagayama ovat pelin sydämessä. IFK Maarianhamina avaa 4-4-2 -muodostelmalla, mutta sen ryhmittymä elää pelin aikana.  Gustaf Backaliden laskeutuu välillä keskikentälle, jolloin laidoilla Albion Ademi ja Riku Sjöroos hakevat hanakammin pistopaikkoja hyökkäysalueelta. Maarianhamina vaihtelee myös prässinsä tasoa eli juonipussin pohjalla on tälle illalle useampikin kortti.

Albion Ademi oli vieraiden pirteimpiä

Tunnelma Veritaksella on erittäin hyvä ja lippuaan heiluttava tytär pyytääkin päästä Interin kannattajakatsomoon. Koronan lohkomalla Veritakselle toive jää tällä kertaa täyttämättä.

Elias Mastokangas useamman askeleen edellä

Inter lähentelee vieraiden maalia. Puolisen tuntia se ottaa, kun Aleksi Paananen nappaa pallon keskialueella. Paananen keinuttaa jälleen venettä ja pistää kirurgisen tarkan pystysyötön laidalla täydellisesti juoksunsa ajoittavalle Kouassivi-Benissanille. Timo Furuholm laukkaa valmiiksi nurmeen painetuja merkkejä pitkin maalin eteen ja kääntää keskelle tulevan pallon IFK:n maaliin. Maalia juhlitaan Furuholmin sadantena.

Peli jatkaa aika lailla samoilla uomilla, millä se on alkanutkin. Tilastomerkinnöille päässeiden kotijoukkueen pelaajien lisäksi Elias Mastokankaan liike kentällä on ilo silmälle ja myös Rick Ketting hakee vanhoilta pelikavereiltaan ilmapallot kuin tivolissa. Vieraista Ademi on peli päällä. Myös Turusta saarelle karannut Niilo Mäenpää löytää hyvin paikkansa toppareidensa edestä syvältä peliä rytmittävänä pelinrakentajana.

Myöhemmin toisella puoliajalla eskaloituvana sivujuonteena tuomaristolta jää muutama selvähkö keltakortti antamatta. Toki rikkeet jäävät haaviin ja niissä sovelletaan hyökkäävän joukkueen hyötynäkökulmaa, mutta selvä viesti siitä, että härskeimmät taklaukset tulisi jättää pois, jää pelikirjaan kirjoittamatta. Niinpä railakkaita ja asemaltaan myöhästyviä taklauksia nähdään kourallinen toisellakin  puoliajalla.

Tuliliemet läikkyvät Veritaksen nurmelle, kun kolme varttia eli täyden viinipullon verran on pelattu. Ensin Kagayama lanataan oikealla laidalla. Kortti ei nouse. Heti perään Ojala lanataan keskellä. Nyt kortti nousee. Peli siirtyy vasemmalle laidalle, jossa Pelvas menettää pallon ja heittää kunnon nilkantaittajan Hämäläisen jalkoihin. Auringon pistämän torikokouksen hälvettyä Pelvakselle arvotaan keltainen kortti. Kolmiloikan aikana kaikkien nilkat kuitenkin onneksi näyttävät kestävän.

Lämminhenkistä keskustelua Akseli Pelvaksen "nilkantaittajasta"

Inter on toisella puoliajalla vielä hallitsevampi, mitä ensimmäisellä. Askelmerkit eivät kotijoukkueella ole maalipaikoissa aivan lankulla, joten peli pääsee hieman tuhlailun puolelle. Tästä seurannaisensa päästään todistamaan syvälle jalkapallon kiveen hakattu lainalaisuus: kun et itse tee, niin kaveripa tekee. Ademi pistää pystypallon Akseli Pelvaalle, jonka polvet valahtavat löysäksi, kun Ketting nappaa olkapäästä kiinni. Ademi liihottaa itse rankkarista pallon Henrik Moisanderin käsien kautta maaliin. Peli on tasan, kun reilu kymppi on jäljellä.

Inter osoittaa mestarin elkeitä: käytännössä heti seuraavasta hyökkäyksestä Kagayama-Furuholm akseli saattaa pallon vaihdosta tulleelle Connor Ruanelle, joka kääntää laidasta ties kuinka monennen kerran tällä kaudella pallon pilkun kohdalle, josta ties kuinka monennen kerran Furuholm upottaa pallon takakulmaan. Tätä ennen niin ikään vaihdosta tullut Matias Ojala on juossut vieraiden puolustuksen etulinjan oman maalivahtinsa syliin. Interin oppikirjamaaleja jaksaa kyllä kelailla edestakaisin ja niitä kannattaa vähän vilpoisampanakin syysiltana tulla paikan päälle katsomaan. Turussa eletään hienoa jalkapallokesää. Sitä ei kannata missata.

Ruane pääsee koittamaan vielä itse kertaalleen maalintekoa pelin lopussa, mutta tiukka kuti viuhahtaa takatolpasta ohi. Kotijoukkue voittaa ja asetelmat jäävät leijumaan kuumankihelmöivinä keskiviikon uudelleennäkemistä silmällä pitäen.

Viinikuvaus: suoraan paahtavan auringon alla kypsytettyjä rypäleitä ja tulista mausteisuutta