FC Inter-MIFK: jääkoneita Veritaksella

Turussa lomakauden hiipumista juhlittiin FC Interin ja MIFK:n kohtaamisella. Panosta ottelussa riitti saarelaisten kilvoitellessa yläloppusarjaan oikeuttavista sijoituksista ja Interin hätyytellessä kärkisijoja. Risteilijöiden mukana turkuun oli rantatunut myös mukavan kokoinen ja värikäs sakki vierasjoukkueen kannattajia.

Filip Valencic ja Jose Riveiro kuittasivat ottelun alussa kuukauden pelaajan ja kuukauden valmentajan tunnustukset

Maarianhaminasta saapuneet kannattajat toivat oman mausteensa otteluun

Peli saa turkulaisittain hyytävän ja lopulta pelin kulkua hyvin symboloivan alun, kun pallo polttelee Interin puolustuslinjassa ja karkaa MIFK:n hyökkäykselle. Shokkihoitoa ei kuitenkaan heti alkuun tarjoilla, vaan saarelaisvieraat jättävät postipaketin hakematta. Interin koneiston öljytulppien aukeamiseen menee muutenkin hyvä tovi ja ennusmerkit povaavat hankala iltaa.

Taffel -pussit tuntuvat ensimmäisellä puoliajalla painavan yllättävän paljon tuomariston karkkivaa'assa. Sinimustien pudotellessa vihdoinkin painoja pohkeistaan puhaltaa Antti Munukka saarelaisille rankkarin vastahyökkäyksestä, joka näyttää saavan alkunsa tilanteesta, jossa Timo Furuholmia on ensin kentän toisessa päässä rikottu. Keaton Isaksson hassaa rankkarin eli lopputulema on kaikesta kauhun tasapainosta huolimatta pelin hengenmukainen. Maaleja ei tule ja peli puhalletaan puoliajalle aika lailla sekunnilleen 45:n minuutin kohdalla: Inter hallitsi palloa ja Jose Riveiro hatusta nostettu kani oli Filip Valencicin vapauttaminen vapaaseen rooliin. Slovenialaismatadori heiluttelikin punaista vaatettaan tavallisen paljon keskikentällä pelinrakennushommissa.

Liekkö Eurooppa liigan jälkeistä syyshorrosta vai maarianhaminalaisten kylmäkoneiden tuomaa kohmeloa, mutta toinen puoliaika lähtee Interin osalta samanlaisella puolustuspään hasardilla kuin ensimmäinen. Lopputulemana on Juuso Hämäläiselle keltainen kortti ja MIFK:lle vapari pahasta paikasta. Turkulaisten onneksi maalipaikkojen luomisen sijaan saarelaisten parasta antia oli pelin temmon jäädyttäminen ja Interin virheiden kyttäily.

Saarelaiset sulkevat vähänkään tipottelevat hanat ja toinen puoliaika on Interille jopa ensimmäistä riuduttavampi. Jano rouhii kurkkua myös katsomossa, kun Tampereelta ja Kuopiosta paikalle saapuvat kirjekyyhkyt kertovat ratkaisemattomista turnajaisista. Pistekertymien valossa momentum on siirtynyt Turun sinimustille.

MIFK tukkii keskustan, johon Inter puskee. Interin keskikentän pohja ajautuu punaiselle vyöhykkeelle ja pallot eivät meinaa lähteä ajoissa ja ne joko karkaavat tai palautetaan omaa maalia kohti. Kylmä hiipii myös hyökkäyspelaajien pohkeisiin ja liike jää staattiseksi.

Pelin haukkakohdassa on pingviinimäistä virnettä. Hiljalleen laivansa merimerkkien väliin saavan tuomariston kolmoistutkalta hukkuu, kun Niilo Mäenpää revitään nurin. Mäenpää loukkaantuu tilanteessa ja tilalle tulee Mika Ojala. Pelillisesti näkymä ei hirveästi kirkastu, mutta pisara henkeä putoaa kohmeiselle Veritakselle. Viimeisellä kympillä Inter alkaa löytää hyökkäysjyvästään kiinni ja pallo saa riittävää kiertovoimaa.

Mika Ojala oli lopulta se X-factor, joka käänsi ottelun turkulaisille

Pallo osuu MIFK:n puolustajan käteen. Munukka tasaa ottelussa puhalletut rankkarit ja pienen palaverin jälkeen vastuunkantajaksi valittu Ojala tyylittelee pallon maaliin. Jää sulaa Veritaksen nurmelta eivätkä maarianhaminalaiset saa punnerettua peliä tasoihin. Hankalan pelin päätteeksi sinimustat kruunataan kolmella tärkeällä pisteellä saarelaisten suunnatessa nollatuloksen auranneet  kylmäkoneensa picnic-risteilijöiden autokansille seuraavia keikkoja odottamaan.

Viinikuvaus: sinimusta saaristolaiajäähileillä kylmätty loppukesän pistelevä ja poreileva keitos

Kyynelneste kortilla Mikko Vehviläisen kirjassa keltamustat kyyneleet

Mikko Vehviläisen kirjoittama Keltamustat kyyneleet on futiskulttuuriteko. Seurakiitollisuudesta ammentanut kirja maalailee jo muutamia kertoja saattohoitoon määrätyn Kuopion palloseuran toisteista fightbackia. KuPS on haastavimpina vuosina 1990-luvun loppupuolella, joita Vehviläisen kirja raatorehellisesti kuvaa, ollut juuri ja juuri riittävän sitkeä, jotta velkojat eivät ole pistäneet sitä hengiltä.

Mikko Vehviläisen Keltamustat kyyneleet kuvaa KuPSin tuskan vuosia

Kirja kuljettaa lukijan korkeiden laskupinojen, askeettisten vieraspelireissujen ja kuopiolaisen samuraihengen käytävillä. Holveista tuijottelee luurankoja. Keltamusta -henki on kerta toisensa jälkeen puhaltanut möröt takaisin kammioihinsa, vaikka syke on ollut kuin kummitusjunan kyydissä. Matka on ollut louhikkoinen nykyhetkeen nähden, jossa jo uskalletaan unelmoida europelipaikoista ja mestaruuksista. Suomalaisen suurseuran identiteetti on pysynyt vaunussa divarikosketuksista huolimatta.

Bonusten, liksojen tai tuntimäärien perään ei riuduttavina vuosina ole juuri huudeltu, vaan tiheällä ja loputtomalla takiaispellolla on heiluttu hiki hatussa, helteistä ja haavoista välittämättä kuin jonkin korkeamman voiman humalluttamana. Sitäkö se banzai pohjimmiltaan on? Niin kirja ainakin vihjaa.

Kupsilaisia nimimiehiä ja -naisia vilisevä teos päästää päähenkilöt itse kuvaamaan sen, mitä todella tapahtui. Oman osionsa kirjassa saavat kuopiolaisikonit Markku Hyvärinen, Tomi Airaksinen, Eija Vähälä ja Ilja Venäläinen. Savolaiseen taisteluhuutoon tuovat omat sävynsä Atik Ismail, Josa Jäntti, Hannu Turunen ja moni muu savolainen tai savolaistunut velikulta.

Kiertoilmaisujen mestarit ovat joutuneet mestaroimaan kiertoteitä nälkävuosina muutenkin, jotta ovat saaneet pidettyä rakkauslapsensa muonassa. Kikkavalikoimasta on kaivettu kaikkea relieffeistä ja konserteista luoviin pelaajakauppoihin ja pinnarahojen perimiseen. Selviytymistarinan lisäksi Keltamustissa kyyneleissä on myös tumman huumorin sävyttämää veijaritarinaa.

Keltamustat kyyneleet joukkorahoitteisena toteutuksena heijastelee sitä savolaista viekkautta, joka on aikanaan kaivanut KuPSin nenän esiin epäonnistuneen squash -halliprojektin, kopareiden kanssa kilvoittelun ja tyrehtyvien rahahanojen alta. Jalkapallokulttuuritekona ja jalkapallokulttuurina kirja ansaitsee paikkansa futisfanien lukulistalta.

Viinikuvaus: klassikko kaikista aineksista, mitä käsiin on saatu

Arvostelukappale on saatu kirjailijalta itseltään

FC Inter-FC Honka: haamujengin rallatus

Helteessä kylpevä Turku sai todistaa jälleen yhtä hienoa futisiltaa, kun aiemmin viikolla sankarillisesti Eurooppa liigassa painineen FC Inter Turun vieraaksi tuli toisena sarjassa majaillut FC Honka. Kysymysmerkkinä oli, miten Interin kaasu tulisi riittämään elintärkeässä köydenvedossa keltamustia vieraita vastaan, jotka olivat pelien puolesta saaneet huilata reilun viikon verran. Honka on perinteisesti ollut melkoinen aavelauma Interille eli turkulaisilta vaadittiin haamujengimäistä otetta.

FC Honka saapui Turun Interin vieraaksi

Liekkö helteen tai jonkin muun seikan johdattelemaa, kun molemmat joukkueet lähtivät vastaanottamaan vastustajan hyökkäyksiä omalta kenttäpuoliskoltaan. Tempo pysyi ottelussa melko maltillisena joukkueiden siirrellessä tunnontarkasti puolustusmuotoaan pelin alapuolella ja kierrättäessä pallo kyynisesti puolustuksen kautta.

Honka joutui miettimään ensimmäisenä pelisuunnitelma uusiksi, kun Inter kääntää nopeasti pelin oikealle laidalle: Niilo Mäenpää tuikkaa pallon boksiin rynnivälle Filip Valencicille. Valencic vääntää itsensä irti vartijastaan ja saa käännettyä pallon kohti maalia. Pallo kolahtaa onnekkaasti Hongan maalin tolppaan. Elias Mastokangas kiittää pompusta ja siirtää pelivälineen verkkoon. Maali on jatkuvasti peliään parantavan Mastokankaan ensimmäinen veikkausliigassa.

Oskari Hämäläisellä oli täysi työ pitää ottelu näpeissään

Honka ei juurikaan peliään muuta, vaan jatka suunnitelmansa mukaisesti. Sen pelistä erottuu positiivisena todella laajalla säteellä Veritaksen nurmea haravoineen Lucas Kaufmannin pelinrakentaminen. Kolikon toisella puolella on ohjeistetunoloinen Valencicin jatkuva kolhiminen, jota ottelun tuomaristo Oskari Hämäläisen johdolla ei saa kitkettyä pois. Sinimustien tasaillessa tilejä ottelun päälle nousee laukalle lähtevän auraa.

Honka jatkaa toisella puoliajalla siitä, mihin se ensimmäisellä jäi eli pitämällä pakkansa tiiviinä ja kolhimalla lopulta ottelun parhaaksi valittua Valencicia. Valencic pitää kuitenkin nahkansa ja räväyttää karmapallon Hongan maalin yläkulmaan, kun peliä on pelattu 59 minuuttia. Pikkukoiruudet painelevat häntä koipien välissä koppiinsa ja unohtuvat, kun Valencic jättää zlatanmaisen viestin sunnuntaiselle jalkapallokokoontumiselle.

Filip Valencic oli ottelun herra ja hidalgo...

...ja sille oli myös hintansa

Kynsienpureskelua oli kuitenkin vielä tiedossa. Interin puolustuksen nukahtaessa vaihdosta tullut Abel Suarez nekkaa Juha Hakolan lähettämän laatupallon maaliin ja raitapaitojen tuloksen erottaa taas vain yksi maali.

Honka saa heitettyä pari läheltä piti palloa Interin maalin suuntaan, mutta lopulta Veritaksen kuninkaat Valencic ja Timo Furuholm painavat peitsensä futisiltaan. Valencic vapauttaa Furuholmin boksissa. Furuholm jättää pienellä siirolla vartijansa taakseen ja pistää pallon sukkana alakulmaan. Inter vie ansaitusti pinnat kotonaan ja tasaa veikkausliigan tilanteen entistä kutkuttelevammaksi.

Sinimustat kirjasivat ilonaiheet ja pisteet nimiinsä

Viinikuvaus: helteinen ja leppoisasti kuplivaa kesäjuomaa.

TPS-Haka: paperitehtaan piipusta kun savu kohoaa

Turussa aurinko helli taas futiksen ystäviä, kun ykkösen kärkimatsissa FC TPS ja FC Haka ottivat mittaa toisistaan. Valkeakosken mustavalkoisten meno on ollut kauttaaltaan vakuuttavaa, kun Turun mustavalkoisilla käynti on muutamia kertoja ontunut esteillä kohti veikkausliigan vihreämpiä nurmikenttiä.

Veritas tarjosi idylliset puitteet ykkösdivarin kärkikamppailulle 

Valkeakosken Haka näytti luonnetaan, kun heidän mukavan runsaslukuinen kannattajajoukkonsa laittoi rallataen jo ennen ottelun alkua. Hakapeliitat ilmoittivat olevansa täällä taas ja matkalla kohti veikkausliigaa.

Hieman enteenomaisesti pelaajat saapuivat savun tuprutessa kentälle

Peli itsessään oli alussa varovaista ja riskejä vältettiin puolin ja toisin. Molemmat joukkueet aloittivat myös prässinsä vain pykälää ennen puolta kenttää eli pelin tärkeys heijastui staattisena peli-ilmeenä. TPS sai myös rikkomalla otettua Hakalta vauhtia pois. Keltakorttia ei toistuvista pikkukoiruuksista huolimatta Antti Munukan taskusta kaivettu.

25 minuutin jälkeen TPS sai pelin muutaman kerran vaarallisesti Hakan boksiin. Mika Ääritalon lisäksi Tatu Varmanen sai tuotua peliä hyvin eteenpäin, mutta aivan viimeisillä hetkillä sopivaa viisasten kiveä ei löytynyt eikä pallo myöskään pomppinut sopivasti.

Haka rokotti surutta: Salomo Ojala saa ensin rangaistusalueen sisällä jalkaansa sopivasti vapaaksi ja pallo löytää tiensä TPS-maalin takayläkulmaan. Peliä oli pelattu 35 minuuttia. Tästä kahdeksan minuutin kuluttua Ojala voittaa kulmapotkutilanteessa pystypainin ja shokeeraa Veritaksen kauden divariennätysyleisöä jo toisella maalilla. Haka on kliinisellä viimeistelyssään osoittanut divarimestarin elkeitä ja jättänyt polttomerkkinsä Veritaksen nurmeen.

Punaisissa pelannut Haka juhlimassa avausosumaa

Toiselle puoliajalle TPS tuo maalipyssynsä Eliecer Espinosan kentälle ja peli ei kauaa vanhene, kun Espinosan rangaistusalueen ulkopuolelta ampuma ohjus ottaa pienen kimmokkeen ja uppoaa maaliin. Peli herää kunnolla henkiin.

Hakan Santeri Aaltonen käy kertaalleen koppaamassa pallon alakulmasta. TPS saa hyvän hengen päälle ja ilmassa on tasoittavan maalin tuntua, mutta Haka pistää taas noitaliemet uusiksi. Kulmapainin päätteeksi Ville-Valtteri Starck pokkaa matolta pisteet ja vie Hakan taas kahden maalin johtoon. TPS:n puolustus on ollut liian pehmeä peliittoja vastaan ja tehtaiden piiput tupruttelevat jälleen voitonmerkkejä.

Savupeite saadaan vielä hetkeksi purjeeseen, kun suurten suosionosoitusten saattelemana comebackin kentälle tehnyt Matej Hradecky painaa palosammuttimen rangaistuspotkusta maaliin. TPS pääsee kirittämään vieraita maalin takaa-ajoasemasta. Kiri hyytelöityy Munukan pillin rytmikkääseen puhallukseen. Teemu Tainio merirosvoineen nappaa makoisan päänahan mukaan viemisiksi. Turun mustavalkoisen puolen osaksi jää yhden viihdyttävän ottelun isännöiminen.

Comebackin tehneen Matej Hradeckyn rankkariosuma ei riittänyt pisteille asti

Todentuntuinen "Veikkausliiga täältä tulee Haka" -chäntti pistää pisteen futisillalle.

Haka kiittämässä hakapeliittoja

Viinkuvaus: voimakkaan savuinen tarkanmarkan -reseptin nokinen luomus

Senegal-Algeria: huipennus

Senegal ja Algeria ratkovat illalla Afrikan mestaruuden Kairossa. Turnaus on tänä kesänä jäänyt hieman Copa American ja naisten MM-futiksen katveeseen eikä finaalillekaan löydy Suomen suuntaan helposti televisiointia (Veikkaus TV sentään näyttää pelin), mutta kyseessä on kuitenkin laadukas ja kansainvälisesti seurattu turnaus. 

Pelaajalistat vilisevät euroopassa pelaavia huipputekijöitä ja toisaalta turnaus nostaa ikkunaan tuntemattomampia pelaajia, jotka hakevat nostetta futisuralleen. Turnauksen merkityksestä pelaajille kielee esimerkiksi Senegalin Sadio Maneen ennen kisoja antama lausunto siitä, että hän vaihtaisi hiljattain Liverpoolin kanssa voittamansa Mestareiden liigan pystin Afrikan mestaruuteen.

Senegal

Senegal raivasi reittinsä jatkoon lohkosta C, jossa se kärsi turnauksen tähän asti ainoan tappionsa juuri Algeriaa vastaan. Algeria on myös ollut ainoa joukkue, joka on onnistunut maalinteossa Senegalia vastaan. Hurlumhei -futista ei terangan leijonilta ole nähty, vaan pelin peruspilarit on pystytetty puolustuspeliin. Jatkopeleissä Senegal kampesi tieltään ensin Beninin ja sitten Tunisian.

Finaalissa iso kysymysmerkki on joukkueen puolustuksen johtavan pelaajan Kalidou Koulibalyn pelikielto. Cheikhou Kouyateen rinnalle keskuspuolustukseen juossee Schalken Salif Sane. Koulibalyn poissaolo on varmasti sellainen paisti, jonka ympärillä Algerian aavikkoketut tulevat kiertämään.

Senegal on pelannut turnauksessa pääsääntöisesti 4-2-3-1 -taktiikalla. Vahvan keskikentän keskustan kautta se on napannut pallonhallinnan keskimäärin 56%:sti itselleen. Lisäksi puolustuksen keskusta on vahvasti miehitetty kahden keskikentän ankkurin ja kahden topparin voimin.

Omia hyökkäyksiään Senegal tuo laidoilta Ismaila Sarrin ja Maneen kautta. Yksinäisenä kärkenä viilettää M'Baye Niang, joka ennen finaalia on hieman kääntämätön kortti, koska maalitili on turnauksessa vielä avaamatta.

Aliou Cissen luotsaamalta Senegalilta Afrikan mestaruus vielä puuttuu eli illalla sillä on mahdollista kirjoittaa leijonankarvaisin kirjaimin maansa futishistoriaa.

Algeria

Algeria on rymistellyt Afrikan mestaruusturnauksessa voitosta voittoon.  Tiukimmille sen on laittanut puolivälierissä vastaan jolkotelleet Norsunluunrannikon oranssit. Aavikkoketut menivät ottelusta jatkoon vasta rankkareiden jälkeen. Draamaa tarjoiltiin myös välierissä Nigeriaa vastaan, kun Riyad Mahrez vapautti vihreät finaalijuoksuun lisäajan viimeisellä minuutilla tintatulla vaparimaalilla.

Algeria on paahtanut 4-1-4-1 -muodostelmalla lähes koko turnauksen. Se hyödyntää hyökkäyksissään erityisesti oikean laidan Mahrezia ja tätä tukevaa Youcef Atalia. Keskikentän laidoilla sekä Mahrez että Yousef Belaili leikkaavat hanakasti myös keskelle ja jättävät laidalle tilaa laitapakkien nousuille.

Keskikentän keskustasta Sofian Feghouli nousee hanakasti mukaan hyökkäyksiin Ismael Bennacerin tasapainottaessa peliä Mahrezin taustalla ja keskikentän ankkuripaikalla luutii Adlene Guediora. Kärjessä vaaraantuntua luo Qatarin liigassa verkkoja venyttelevä Baghdad Bounedjah.

Algeria ei prässää erityisen hanakasti, vaan antaa vastustajan pitää palloa omalla kenttäpuoliskollaan. Lisäksi Algeria ei pyri hyökkäyspelissään koko aikaa aktiivisiin murtoihin, vaan se saattaa kierrättää palloa pidempiäkin jaksoja vastustajan muodon ulkopuolella.

Algeria on napannut Afrikan mestaruuden kertaalleen aiemmin vuonna 1990.  Djamel Belmadin aavikkoketut janoavat varmasti seuraavaa mestaruutta. Algeriasta ollaan lennättämässä tuhansia vihreiden faneja illan finaaliin ja Algerian fanikatsomoon pääsee ilmaiseksi oikeanlaista passia vilauttamalla.

Yhteenvetona

Koulibalyn poissaollessa Senegalin puolutusrivistöstä Algeria on hienoinen suosikki illan tasaisessa ottelussa. Senegal saattaa fyysisyydellään horjuttaa taktisesti hieman kypsempää Algeriaa. Onnistuessaan tähtipelaajilla Maneella ja Mahrezilla on kyky painaa vaakaa ratkaisevasti jompaan kumpaan suuntaan. Tyhjät katsomonosat lienevät nyt käynnissäolevan turnauksen unohdettua osastoa ja luvassa lienee tunnelmaltaan ja intensiteetiltään jälkensä jättävää huippujalkapalloa.

Viinikuvaus: aavikkoketun käpäliä ja leijonan karvaa faaraoiden vaativien silmien alla.

FC Inter-Bröndby IF: lähellä

FC Interin ja Bröndby IF:n matsin kakku vaikutti päällisin puolin valmiiksi taputellulta. Ottelua edeltävissä tarinoinneissa oli myös ihmeen odotusta. Interin olisi kyettävä kaivamaan vähintään kolmen maalin verran maata tanskalaisjättiläisen alta ja samalla sen oman puolustuspelaamisen tulisi olla kauden parasta.

Eurooppa liiga näkyi myös Turun katukuvassa

Jokirannassa yksittäiset Bröndbyn fanit naputtelivat tarroja satunnaisesti vastassa jökötteleviin liikennemerkkeihin. Bröndbyn lisäksi Turku isännöi kansainvälisiä suurmarkkinoita. Köpiksen keltapaitaisten ampiaispesä oli pystytetty Aussie Barin kansille. Hunaja virtasi ja tankkaus illan koitosta varten näytti sujuvan letkeissä merkeissä. 

Köpisläisten ampparipesä

Muutaman sadan hengen Veritakselle suuntautuvaa juuttimarssia piti silmän alla kourallinen maijoja: ei laulua, ei ilmaan halkovia iskulauseita tai kannatuslauluja vain uneliasta laahautumista kohti seuraavaa päämäärää.

Keltapaitojen marssi Veritakselle

Ohi viilettää yksi Interin Ultraboyz-huppariin sonnustautunut fillaroitsija. Tilassa on symboliikkaa siitä, minkälaista David ja Goljat -asetelmaa ottelu heijastelee. Bröndby on kulttuurinsa puolesta jättimäinen möhkäle juuriaan voimisteleviin Turun sinimustiin nähden. Kliimaksi on kuitenkin 90 minuuttia mahdollisine lisä- ja jatkoaikoineen. Riippumatta siitä, mitä kukin on kerännyt vuosien saatossa historiikkiinsa, helmitaulun helmet osoittavat lopussa voittajan. Niin tänäänkin.

Inter aloittaa ennakkoluulottomasti. Se on sorvannut pelinsä viime viikkoina 3-5-2 -muotoon useammankin kerran 4-3-3:n sijaan. Niin tänäänkin. Bröndby jättää parhaan pakkinsa Paulus Arajuuren ja ykköspyssynsä Kamil Wilczekin penkille. Laatukamaa pukkaa tilallekin, mutta psykologisesta näkökulmasta ihmeen kurssi nytkähtää pykälän tai pari alaspäin. 

Interin etsikkoaika kestää ensimmäisen vartin. Maalia ei tule.  Peli tasoittuu ja Bröndby tyytyy pelailemaan pois oman momentumimsa. Keltapaitaiset näyttävät tyytyvän, mihin tahansa vähämaaliseen lopputulemaan.

Olympia -katsomon puolella pirskeitään pitävien vierasjoukkueiden matkamiesten ja naisten meno on vaikuttavaa. Kotiyleisö ei kokonaisuudessaan vastaa huutoon ja useampi on tainnut nukkua onnensa ohi, sillä paikalle on kömpinyt vaatimattomat 3700 katsojaa. Lehtereille mahtuisi enemmänkin ja täydemmän katsomon siivittämänä pelistä olisi mahdollista tehdä vieraille hankalampi. Inter on pelannut koko kauden viihdyttävää futista, joten sen puolesta Veritaksen pillipiiparin sulosointujen perässä kannattaa tulla kotikatsomoon asti.

Bröndbyn kannattajien ilonpitoa

Niko Markkula kääntää terävän vastaiskun päätteeksi pallon vasemmalle jalalleen ja juuteille juotetaan saippuavettä. Seuraavaksi pöytään paiskataan koko pullo fairya, kun Filip Valencic painaa pallon näyttävän kuvion päätteeksi maaliin. 2-0 Interille. Vinkkinä potkupalloa -hemmoille ja suomifutiksen laatu/tasoasioiden irvailijoille: maali kestää useammankin uusintakatselmuksen. Olkaa hyvä!

Bröndbyn Niels Frederiksen painaa toisen maalin jälkeen turbo -nappia tuplavaihdon muodossa. Vierasmaali nousee prioriteettilistan kärkeen. Bröndby leikkaa muutenkin jarruvarjonsa irti ja paahtaa eteenpäin Puolan kuvat silmissään. Inter ottaa kelvollisesti vastaan pelin virran muutoksen ja ihmeelle jää iltaan tilansa. Peli jatkuu tasaisena joskin keltapaitaiset ovat pykälän verran vaarallisemman oloisia.

Inter kesti hyvin Bröndbyn rynnistyksen

Kööppenhaminan linnakkeen nostosilta hilataan kohti pilvetöntä Turun taivasta, kun Frederiksen tuo viimeisenä temppunaan vielä Arajuuren kentälle. Läpi ei enää tulla ja suurempi jättää vallin reunalle urhoollisesti kamppailleen pienemmän.

Jännitys, jokilaivojen hunaja ja kuuma Turun aurinko ovat olleet ilmeisen liikaa muutamille juuttifaneille, kun someen virtaa kuvia, joissa poliisi lakaisee keltapaidoilla Kupittaan nurmikenttiä. Jatkopaikka kuitannee kuitenkin pesulalaskun ja muut mahdolliset säryt.

Viinikuvaus: kesäinen sinimustana pirskahteleva Jose Riveiron keittämä erikoiserä, jossa pieni häivähdys ihmettä.

Bröndby IF-FC Inter Turku: niin kuin maailma makasi

Östersundin juna suihkii pitkin Juutinrauman siltaa. Bröndby IF:n ja FC Inter Turun -ottelu nostattaa pelonsekaista innostusta. Alkukauden viihdekaistalla painaneiden Turun sinimustien verenpainetta nostattanut puolustuspelaaminen joutuisi kööppenhaminalaisen suden puhuriin. Kestäisikö mökki?

Samaan bussiin nousee keltapaitaisia juutteja, jotka varjonyrkkeilevät asemalla. Istumapaikkamme ovat kotijoukkueen fanien keskellä. Alibihuivit jätetään ostamatta ja koitamme muuten vaan naamioitua futisiltaan. Se ei onnistu alkuunkaan, koska olemme suunnilleen ainoita, jonka seurueessa ei ole kiljuvan keltaista kangasta. Istuessamme stadionin ulkopuolelle tuborgit ja vedet nenien alla tulee vanhempi herrasmies jututtamaan meitä. Hän tunnistaa meidät suomalaisiksi, päättelee nopeasti, että olemme turusta ja toivottaa onnea matsiin. Totean että me saatamme onnea tarvita, mutta te taidatte pärjätä tänään ilmankin. Mies kuittaa, että jalkapallohan on pohjimmiltaan vain tekosyy hauskan pidolle. Ei mitään muuta.

Bröndby -stadion

Tunnelmia ennen ottelua

Sisäänkäynti otteluun on vähän sinnepäin. Sen pystyy kiertämään, mutta velvollisuudentunnosta ja vieraskoreudesta kilautan kaksi lippua neljästä portin lukijaan. Tilanne äityy kuitenkin sikseen koomiseksi, että lopulta kierrämme portin.

Sisäänkäynnin kaltaista kesäterää toivon myös kotijoukkueelta. Menneet vuodet ovat karulla tavalla osoittaneet, että kyse on enemmänkin toiveunesta kuin reaalimaailmasta, sillä mitään armonpaloja ei suomalaisille joukkueille ole parempitasoisten liigojen rutinoituneilta ammattilaisilta pudonnut tai sitten tasoerot ovat päässeet pahasti repsahtamaan.

Paikkoja joudumme etsimään reilu kymmenen tuhannen muun katsojan joukosta hetken aikaa, koska lippujen ja betonikäytävien logiikka ei ole ihan saumatonta. Lopulta ne kuitenkin löytyvät ja auringon paahtaessa kuumasti stadionin lehtereiden yli peli polkaistaan käyntiin.

Bröndbyn kannattajien eteläpääty nostattaa tunnelmaa stadionilla ja se tarttuu kenttää kiertäviin katsomonosiin. Interin kannattajia on kourallinen heille osoitetussa häkissä ja nopeasti tulkittuna kyseessä on ns. A-luokan reissu.

Paikalla oli kourallinen FC Inter Turun uskollisia kannattajia

...ja isompi otos kotijoukkueen faneja

Bröndby ottaa pelin haltuun jopa inhorealistisella tavalla. Sillä on käytännössä paikka naulata ottelupari ensimmäiseen varttiin. Tolppien ja rimojen kolistessa ainoastaan Kamil Wilczek onnistuu. Futisjumalat ovat kuitenkin sen verran terassituulella, että päästävät Interin tasoihin. Timo Furuholm iskee kuin auringonpistos hienon hyökkäyksen päätteeksi ja jollain epätodellisella tavalla sinimustat palaavat lankulta takaisin keltapaitaisten merirosvojen luo ja jatkavat taistelua. Hait haukkaavat tyhjää ja Inter pääsee peliin mukaan. Erityisesti laidoilta löytyy tilaa rakentaa peliä ja verrattain korkealla pelaavan Bröndbyn puolustuksen selustassa on merkkejä aarteenkaivajille. Lapiot kolahtavat graniittiin ja puoliajalle mennään tasatilanteessa.

Kioskijonossa edessä oleva kaveri yllättäen kääntyy ja alkaa puhua suomea. Auringon paahteen ja kotikannattajien puristuksen luoma unenomainen futisilta ottaa vielä yhden jengan. Vaihdamme muutaman sanan futismatsien olutkäytänteistä ja saaga jatkuu. Yläkerran vessat evakuoidaan (väärän) palohälytyksen johdosta. Toinen puoliaika saa saapua.

Puoliajan menu -vaihtoehdot

Kiukkuiset palautteet piiskaavat tuomaria ja pelimiesten tavoin kelloa venyttäviä sinimustia. Bröndby vyöryy Interin maalia kohti ja refleksinomaisia irvistyksiä nousee kasvoille. Huolestuutavasti näyttää myös siltä, että osalla Interin pelaajista pohkeet painavat, kun pelikello pamahtaa tunnin kohdalle.

Wilczek tinttaa toisen. Simon Tibbling Bröndbyn kolmannen. Päässä takoo ajatus siitä, että jäisipä Turkuun vielä pelattavaa. Yleisön aggressiotaso laskee ja rauha palaa Bröndby -stadionille.

Aurinko ja rauha laskeutumassa Bröndby stadionille

Palloa kaivetaan Bröndbyn maalista. Olen pomppaamassa jo pystyyn, mutta tilanne onkin metritolkulla paitsio. Keltapaidat heiluttelevat käsiään lähes täysin yläosattomissa juhlivaan Interin katsomonosaan. Ihmeiden aika on tältä illalta jo ohi ja pallo pomppaa onnekkaasti Kasper Fiskerin selästä maaliin. Peli on 4-1. Bröndby on yksinkertaisesti saanut liika tilaa vaarallisilta maalintekosektoreilta. Kaiken humun, kuumuudeen ja jännityksen jälkeen peli on muodostunut valitettavan odotetunlaiseksi.

FC Inter Turku kiittämässä kannattajiaan

Matka Bröndby -stadionilta Malmöön hahmottuu pitkänä ja väsyttävänä. Stadioni tyhjenee hiljalleen ja keltapaitojen fanit valuvat muovituoppiensa kanssa kohti paikallisliikenteen pysäkkejä. Bussit ja junat ovat järjestäen myöhässä.

Illan viimeiset turvatoimet

Kello on pitkälti yli puolen yön, kun hyppäämme Malmössä unkarilaisen taksikuskin kyytiin. Kuski kertoo, että hänen isänsä on pelannut aikoinaan Ferenc Puskásin kanssa samassa joukkueessa jalkapalloa ja että Malmö on kepittänyt aiemmin illalla vastustajansa 7-0.

Yöllä näen unia siitä, että Inter vääntää Veritaksella 3-0 voiton Bröndbystä ja värjää permanenttikynällä suomifutiksen historiaan sinimustaa väriä.

Viinikuvaus: kylänmiesten keltaista ja raadollisen tanniinista köpiksen keitosta.