Sumusaarten pääsiästrilogia osa I: Leeds United-Crystal Palace, kärsimysnäytelmä

Finnairin aamukoneessa on punaista fanipaitaa ja huivia. Ne koristavat varmasti samaa heimoa kuin Manchesterin lentokentällä passimme tarkistava rajavartija, joka virnistää merkitsevästi, kun vastaan hänen kysymykseensä: Leeds-Crystal Palace sunnuntaina. Me emme olekaan ne. Me olemme Leeds.

TransPenninen ikkunoista välkkyy Emmerdale ja tovin aikaa myös Etihad Stadion. Leedsin juna-asemalla availlaan kojuja ja palvellaan ensimmäisiä asiakkaita. Ensimmäiset kahvit valuvat pahvimukeihin ja ensimmäisen pintit vaahtoavat tuopin reunojen yli. Uskallamme ottaa taksin juna-aseman edessä olevalta pysäkiltä ilman sen kummempia neuvotteluita, koska kokemuksemme perusteella mittari napsahtaa pyytämättä päälle ja hinta on huokea. Tilanne on nykyisellään hankalampi koti-Suomen turuilla ja toreilla. Sen verran velikulta kuskimme kuitenkin on, että jättää meidät hotellin taakse. Asiaa hän perustelee sillä, että hotellin edessä olevalta paikalta voi saada sakkoja. Oma tulkintamme on, että mittari on juuri sopivasti napsahtanut yhdeksän punnan yli ja kuski kärkkyy vaihtorahoja, jotka hän sitten saakin. Kenties taksikuskien kanssa asioidessa perusasiat kannattaa tarkistaa jatkossakin.

On pitkäperjantai ja peliin on vielä pari päivää aikaa. Kulutamme kengänpohjiamme Leedsin Aire -joen varressa, keskustassa ja Tetleyn nykytaiteen museossa. Leukalihaksemme voimistuvat hotellin viereisessä The Canary -ravintolassa, jossa tilauksesta noin puolet menee oikein, ja Fazendassa, jossa ainoa haaste on se, että osaa rytmittää ruokailunsa oikein, etteivät lihavartaiden kanssa ravaavat tarjoilijat pääsee täyttämään vatsoja jo heti alkuunsa. Kalvin Phillipsin muraali on edelleen paikoillaan. Kenties se odottaa pelaajan comebackia. Ensimmäiset savut pöllähtävät hotellin edessä ilmoille, mutta niillä ei ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa, vaan niillä juhlistetaan rakkautta ja itämaisia häitä.

Leeds: kaupunki ja jalkapallokaupunki

Muraali odottelemassa comebackia

Leedsin ottelu on alkuillan matsi, joten suuntaamme Elland Roadille jo pian aamiaisen jälkeen. Pakettiimme kuuluu kolmen ruokalajin päivällinen Centenary Pavilionissa. Lähestymme siis illan ottelua poikkeuksellisesta näkökulmasta: VIP. Anthony Dorigo tulkitsee lavalla tarkasti futiskaupungin tuntoja: kuittia lentää Jesse Marschin ja fat-Frankin suuntaan. Leedsin uusi valmentaja Javi Gracia saa kiitosta rauhallisuudestaan ja siitä, että pystyy varioimaan joukkueen taktiikkaa vastustajan mukaan. Odotettavissa on vaikea peli, mutta voittoon uskotaan yksissä tuumin. Onhan Crystal Palacen päivän joukkueesta pois muun muassa Wilfried Zaha. Jotenkin päivän merkit ovat jopa liiaksikin Leedsin puolella.

The Centenary Pavilion

Stadionin portilla jännittä aina hitusen, mutta pyöröovi imaisee yksitellen koko neljän hengen pesueemme stadionille. Harpomme rappuset Upper East -katsomon lehtereille jo hyvissä ajoin ennen ottelua. Leedsin vaihtopelaajilla on rondo käynnissä. Aurinko helottaa Norman Hunter ja John Charles -katsomoiden päältä. Reissuprinsessa liittyy ”Marching on together” -lauluun. Se on muistiin kirjattavan arvoinen asia. Turkissa ennen Galatasarayta vastaan vuonna 2000 pelattua UEFA Cupin semifinaalia puukotuksiin menehtyneitä Kevin Speightiä ja Christopher Loftusia muistetaan yksissä tuumiin hiljaisella hetkellä. Heidän kunniakseen nousee myös banderolli Norman Hunter -katsomoon.

Marching on together:

Norman Hunterin mukaan nimetty katsomo odottamassa matsin alkamista

Leeds aloittaa pelin upeasti. Se pakottaa Crystal Palacen kuoreensa ja jo parin minuutin jälkeen sille alkaa virrata maalipaikkoja. Luis Sinisterra poimii vasemmalla laidalla irtopallon, mutta kuti menee harmillisesti oikean tolpan ohi. Pian tämän jälkeen Brenden Aaronson ohjaa Junior Firpon keskityksen takavasaralla kohti oikeaa alakulmaa, mutta Crystal Palacen Sam Johnstone ilmoittautuu mukaan peliin hyvällä torjunnalla. Elland Roadiin virtaa sähköä kuin hotellin parranajoon tarkoitetusta pistokkeesta eurooppalaisen standardin laturiin ja vastukset kuumenevat. Lopulta Aaronsonin kulmapotku tavoittaa Patrick Bamfordin, joka puskee pallon vastustamattomasti vasempaan yläkulmaan. Leeds näyttää menevän menojaan. Peliä on pelattu 21 minuuttia. Stadion karjuu ”Patrick Bamford! Du! Du! Du! Du!”

Patrick Bamford Du! Du! Du! Du!

Leedsin maalin jälkeen peli hieman tasoittuu. Crystal Palace saa ensimmäiset hallitut hyökkäykset Leedsin kenttäpuoliskolle. Yksi niistä konvertoituu kulmapotkuksi, jonka alle Jeffrey Schlupp hakee otsansa: tolppa. Jack Harrison keinuttaa hetken kuluttua venettä Leedsin suuntaan lennättämällä hyvännäköisen vaparin alakulmaa kohti, mutta Johnstone loikkaa eteen. Jordan Ayew käy säikäyttämässä kotiyleisöä jälleen kulmasta ennen kuin Johnstone lennättää itsensä Pascal Struijkin puskun eteen. 

Crystal Palace vaikuttaa olevan vaarallisimmallaan juuri hyökkäyspään erikoistilanteissa, mutta jotenkin se jää Leedsiltä tiedostamatta ja erikoistilanteita tarjoillaan liian köykäisesti Roy Hodgsonin suojateille. Viimeinen sellainen osuu ensimmäisen jakson lisäajalle. Sen Marc Guehi tökkää Illan Meslierin nenän edestä maaliin: 1-1 , valkopaidat pyytävät tilanteesta paitsiota, mutta eihän tilanteessa sellaista ole. On tauon aika.

Leeds ei löytänyt lääkettä Crystal Palace erikoistilanteita vastaan

Jäämme niille sijoillemme tauon ajaksi. Koko peliin peilaten Crystal Palacen tasoitusmaalin voi leimata vielä työtapaturmaksi eikä ole vaikea nähdä siihen, että Leeds kampeaa ottelusta vielä voiton. Tauolla jotain menee kuitenkin rikki. Pelin jälkeen somessa pörrää huhuja pukukopissa eskaloituneista riidoista, jotka osin taltataan pötypuheiksi, mutta ne jäävät jollain tasolla myös eloon. Crystal Palacen myöhentäessä Leedsiä toisella jaksolla saa osa katsojistakin tarpeeksi. Kuittia lentää pois lähteneelle porukalle, mutta vakiovastauksessa ”joukkuekin lähti ensimmäisen puoliajan jälkeen” on enemmänkin totuutta kuin vain siemenen verran.

Toisen jakson alussa Leeds saa sivuvaparin, jonka se vetää siinä määrin vihkoon, että vaimoltakin irtoaa tilanteeseen ironinen kommentti. Vähemmän ironiaa on siinä, kun Crystal Palace tuo ensimmäisiä hyökkäyksiään oikealta laidalta. Michael Olise toimittaa keskityksen maalille. Jordan Ayew kyykyttää Luke Aylingia  ilmataistelussa eikä Meslieriltäkään irtoa Ayewin puskuun samanlaista tiikerin -loikkaa kuin Johnstonelta aiemmin: 1-2. 

Näyttää siltä, että olisi syytä kutsua kunnan rakennustarkastaja paikalle, sillä työtapaturmia sattuu tiheään tahtiin yhdelle sun toiselle valkopaidalle. Veri alkaa kirjottajaltakin pakenemaan parin minuutin kuluttua sisäelimiin, kun (pahoitteluta alatyylisestä ilmaisusta) Crystal Palace sahaa Leedsin puolustuksen tuhannen pillun päreiksi ja Eberechi Ese tökkää pallon Olisen syötöstä Leedsin maaliin: 1-3 ja kello on kilkattanut 55 minuuttia. 

Gracia reagoi triplavaihdolla. Tässä kohtaa riitti vielä uskoa, että pelistä saattaisi olla jotain otettavissa, mutta vaikuttaa siltä, että joku tai jokin oli vääntänyt Elland Rodin pääkytkimen väärään asentoon. Joukkue ei saa yleisöstä sitä tukea, mikä esimerkiksi myöhemmin lennätti Liverpoolin mukaan Arsenalin virtaan. Vaimo kuittaa myös tunnelmasta, mutta itsellä on sen verran defenssit päällä, että en halua uskoa siinä olevan mitään vikaa.

Crystal Palace lisää johtoaan, kun peliä on pelattu 69 minuuttia. Leedsin erikoistilanne eskaloituu Crystal Palacen 4vs2 -hyökkäykseksi. Olise löytää vasemmalta laidalta Odsonne Edouardin, joka paikantaa ketulle pesän oikeasta alkakulmasta: 1-4 ja mitta tulee täyteen ensimmäisillä kotijoukkueen kannattajilla. Kirjoittajalla käy vielä mielessä, että nopea kuittaus saattaisi vielä tuoda Leedsin mukaan peliin, mutta tiedostan aatoksen menevän aika lailla ”voittaahan joku aina joskus lotostakin” -kategoriaan. 

Parhaimmillaan Elland Roadilla oli tämän verran porukkaa

Crystal Palacen Jordan Ayew pistää pelin vielä 1-5:een. Trafiikki ulosvieville porteille lisääntyy. Käsittämättömällä tavalla joukkue, joka hädin tuskin tekee maalin pelattua ottelua kohden, on tullut ilman parasta pelaajaansa Elland Roadille ja pistänyt irstaat maalinteko-orgiat käyntiin. Eritoten ottelun ensimmäiseen jaksoon peilaten pelin juoni kaikkine käänteinen on ollut outo. Eikä sitä osaa Dorigokaan jälkipeleissä sen kummemmin sanoittaa, vaan hän verhoilee pelin kokonaiskuvan yksittäisten maaliin johtaneiden virheiden taakse. Peli päättyy. Yleisö buuaa. 

Vicky

Viini: samaa mitä lahjakkaan runoilijan Vickyn astioissa Crowpoint sillan alla yöpyessään oli