TuRaKe-IFK Mariehamn: henkinen finaali?

Turussa oli ollut liikenne sekaisin jo monta päivää. Monet luulivat, että asian taustalla oli siltaremontti jossain päin Helsinginkatua, mutta tietäjät ja futistietäjät tiesivät paremmin: kaiken takana oli järjestelyt suureen futisspektaakkeliin, jossa vakuuttavaa Cup -taivaltaan käynyt ja jalkapallollista kotiaan nelosdivarissa pitävä TuRaKe sai vastaansa sipsisaarilta Veikkausliigan IFK Mariehamnin. Kotona iskee stressi: mitä jos koko valtakunnan median huomio ottelulle aiheuttaakin sen, että Yläkentän portit lyödään juuri kirjoittajan nenän edestä kiinni? Voiko tällaista mahdollisuutta tulla elämässä enää koskaan? Ei välttämättä, joten aikaistan lähtöäni.

Vitosella pääsee sisään ja kaupantekijäksi saa vielä karamellin. Yläkentän lehtereillä on jo hyvin porukkaa, kun sujahdan yleisön joukkoon. Tovin kuluttua pelaajat saapuvat alkuseremonioihin ja kuvattavaksi. Mieleen hiipii väkisinkin, että onko kyseessä jopa Suomen Cupin henkinen finaali? Niin tai näin. TuRaKe ottaa heti pallonhallinnan. Asiaa tietysti avittaa se, että TuRaKe on juuri se joukkue, joka sai avauspotkun antaakseen. Pitkä pallo lentää laitaa kohti. Yleisö elää hyvin pelissä mukana.

TuRaKe saa asiansa tuntevalta yleisöltä ansaitsemiaan aplodeja kaikista hyvistä suorituksistaan ja niitä piisaa ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin useampia: Aleksi Mäki purjehtii hienosti useamman IFK Mariehamnin pelaajan ohi ja vain totaalinen Murphyn lakikirja estää tilannetta eskaloitumasta maaliksi. Pian tämän jälkeen Samuel Sibakov paikantaa IFK Mariehamnin veskarin Otto Hautamon olevan etäällä maalistaan. Sibakov lähettää kudin kohti saarelaisten maalia, mutta ilmeisesti luonnonoikkuna Yläkentälle imeytynyt alipaine muuttaa pallon liikerataa siten, ettei se aivan lennä maaliin asti.

TuRaKe piti IFK Mariehamnin ahtaalla ottelun alkuminuuttien ajan

TuRaKen hurmoksellisen alun jälkeen se luovuttaa, mitä ilmeisimmin solidaarisuussyistä, pallonhallinnan IFK Mariehamnille. TuRaKe roikkuu sinnikkäästi vieraiden mukana ja sillä tuntuu ”Lucky Ballin” sijaan olevan hyökkäyksilleen suunnitelmaa. Suoraviivaisilla avauksilla tavoitellaan hyökkäyspään järkäleitä Aleksi Ojanperää ja Matias Harjuhahtoa. Joskin Harjuhahto palaa parinkymmenen minuutin pelin jälkeen takaisin kentän laidalle puheenjohtajan hommiin.

IFK Mariehamn jauhaa, jauhaa ja jauhaa. Lopulta Alan Henrique on vastustamattomasti keskityspallon alla ja Henrique pukkaa saarelaiset 0-1 johtoon. Kotiyleisön keskeltä kimahtaa hieman vahingoniloinenkin kiljahdus. Viitisen minuuttia tästä niin Daniel Enqvist tuuttaa TuRaKen boksiin pyörimään jääneen pallon maaliin: 0-2. Tällä millään ei kuitenkin ole mitään merkitystä, sillä pian nähdään Aleksi Ojanperältä keskialueella sellainen Marseillen ruletti, että sopii kysyä, mahtavatko vieraat enää kotisaarelleen palatessaan löytää Turusta oikeaa terminaalia? IFK Mariehamnin Enqvist löytää tilaa boksin vasemmalta kulmalta ja napauttaa väkevyydeltään Naga Morich -tason kudin takakulmaan: 0-3. Poltettava lieventävää maitoa pistää pöytään Pyry Tenho, joka katkaisee yhden IFK Mariehamnin tuhansista keskityksistä täydellisellä nostolla oman maalin yli. Yleisö on haltioissaan.

Katsomossa revitään ensimmäisen puoliajan viimeiset ilot IFK Mariehamnin taivaan tuuliin ja kauas Kupittaan Cittarin suuntaan lentävistä vapareista. On aika mennä tauolle. TuRaKen buffetti takoo juhlaillassa sampoa kuin Seppä Ilmarinen konsanaan ja voidaan vain arvailla, että onko tuotto viisi- vai kuusinumeroinen. Makkaran riittävyys huolettaa monia. Lisäksi ottelun hinnoittelua pidetään varsin kohtuullisena. Strategia onkin enemmän ollut Aki Riihilahden oppikoulun omille kannattajilleen arvoa tuottava kuin jääkiekkoliiton kaiken kuppaava malli.

”Ykki, kakki, kolme”, takana lasketaan kuinka paljon kentällä on pelaajia. TuRaKe ottaa toiselle puoliajalle selvästi myös hallitun vetäytymisen taktiikan. Yleisö pääsee jälleen huokailemaan, kun Aleksi Mäki pitää toisen puoliajan alussa pääsarjalaisia jälleen pujottelukeppeinään. Kaikella on kuitenkin hintansa ja taiteilijanimeä Dé kuunteleva vihreäpaita tällää pallon alakulmaan: 0-4 ja peliä on pelattu 49 minuuttia.

Aleksi Mäki väläytteli ottelussa useampaan kertaan

Takana kuvataan ”Nikkelle vireoo”. Yleisö saa aihetta aplodeihin tiheämpään tahtiin kuin snookerissa konsanaan. Tosin vaikuttaa hieman siltä, että TuRaKe pelaa sikäli pitkää peliä, ettei se lähde polttamaan kaikkea petrooliaan tähän yhteen peliin, kun läntisen-Suomen nelonenkin on vielä alkutaipaleellaan. Ojanperä astuu uudemman kerran parrasvaloihin lukuisilla pallonriistoilla, joiden kautta hän osoittaa sen, että pystyy kyllä ottamaan pallon TuRaKelle aina, kun haluaa.

Yleisömääräksi ilmoitetaan 424 ja TuRaKen puolustuksessa Erno Kankaanpää osoittaa sellaista kylmäpäisyyttä pallon kanssa, että se saa varmasti jopa Kimi Räikkösen hikoilemaan. Kaikesta huolimatta Arvid Lundberg sivaltaa maalin edestä pallon viidennen kerran melko näyttävän kuvion päätteeksi TuRaKen maalin: 0-5 ja tietysti kellossa on tasan viinipullon senttilitrojen verran. 

Yleisöstä alkaa tulla vaatimuksia kotijoukkueelle: ”Ylös, ylöspäin!”. TuRaKe toimittaa, mitä yleisö pyytää ja Mäki tikkaa jälleen tulisesti vasenta laitaa. Mäki hakee hyvällä syötöllä okealta laidalta Kuusiston, mutta Kuusisto ei aivan saa tai ei välttämättä tahdokaan pistää palloa pussiin ettei saarelaisille tulisi paha mieli.

Olihan IFK Mariehamnillakin ottelussa omat hetkensä

Dé livahtaa TuRaKen puolustuksen tiivisteiden välistä ja uittaa pallon Sauli Karjalaisen kainalon alta maaliin, kun 85 minuuttia on pelattu: 0-6. Parin minuutin kuluttua edellisestä ja Robin Sid toimittaa palloa keskeltä alakulmaan: 0-7. ”Tu-Ra-Ke! Tu-Ra-Ke!” -kuuluu katsomosta. Sen jälkeen kuuluu muutama vihellys Vili Lehtovaaran pillistä ja hieno ottelutapahtuma tulee päätökseensä. TuRaKen pelaajat poistuvat buffet- ja lipputulojen siivittämänä paikalta helikopterilla, koska seuran status muuttui ottelun myötä varmasti sellaiseksi, etteivät siihen enää suljetut Helsinginkadut saa vaikuttaa.

Kiitos TuRaKe, IFK Mariehamn ja nykymuotoinen Suomen Cup

Viini: kymmenen pulloa möttöstä 

FC Inter Turku-FC Lahti: vähintään viisi tähteä

Tiedustelemme portilla sitä, milloin Seppo on tullut stadionille. Portilla epäillään, että Seppo on myöhästynyt bussista, koska ei ole ollut paikalla ensimmäisenä. Tämä voi olla hyväkin käänne, sillä viimeksi, kun Seppo oli ollut ensimmäisenä paikalla niin voittoa ei irronnut. Olympiakatsomon takana vaikuttaa olevan tavallista enemmän kelta- ja punaliivistä porukkaa. Jotain odotuksia vieraskannattajiin siis liittyy, vaikka kyseessä on keskiviikko matsi.

FC Inter Turku tarjosi koko tapahtuman ajan herkkua kannattajilleen

Inter laittaa reippaanlaisesti pintakaasua ottelun alkuun. Petteri Forsell masinoi ensimmäiseen kymppiin kaksi kertaa oikean kaistan auki. Ensimmäisellä kerralla David Haron venytys Matias Tammisen keskitykseen jää varpaankynnen mitan vajaaksi ja pallo kopsahtaa tolppaan. Toisella kerralla Juho Hyvärinen petaa Iniestalle uuden tontin täplän läheltä, mutta polvi ei painu tarpeeksi pallon päälle, joten kuti pelästyttää vain valotaulun tuntumassa parveilevat lokit. Vartin pelin jälkeen Interin purkaessa FC Lahden prässin upporikasta ja rutiköyhää meiningillä pääsee Benjamin Källman Forsellin syötöstä läpi, mutta Juho Tiainen peittää linnunpöntön.

Inter tuhlatessa alun momentuminsa ja FC Lahden hiipiessä hiljalleen mukaan peliin alkaa pientä kosteutta puskemaan otsan ihohuokosista, koska karman ja futisjumalien laki julistaa toistuvasti, että ”jos et itse tee, niin kaveri kyllä tekee”. Tähtimerkit ovat tänään kuitenkin toisenlaiset ja sinimustat, sillä kellon käydessä karvaa vajaa puolta tuntia koppaa Lahden Alan Henrique Ruxin lähentelyt kyynerpäällään. Erotuomari Jari Järvinen nostaa Henriquelle maljastaan punaisen ruusun. Hetken näyttää siltä, että rankkarin vetäjä haetaan kivi-paperi-sakset -meiningillä. Kenties HIFK -pelin kaiut leijailevat vielä Veritaksen ilmanalassa. Lopulta Forsellin oikeaan alakulmaan kierivä pilleripyörittäjä on sen verran sähäkkä, ettei siihen Tiaiselle ole nokan koputtamista.

KSP ja Petteri Forsell vierittää

Sen sijaan, että Inter lähtisi raivokkaasti pistämään peliä petiin, niin se antaa Lahdelle vielä hetken ruutuaikaa. Altin Zeqiri ottaa omat pikselinsä taituroimalla pelimiehen elkein pallon kertaalleen fillaripotkulla maalin katolle. Zeqirin idea oli sellainen, että polkaisu olisi saattanut pudota myös maaliin.

Puoliajalla stadionin uumenissa on niin sanotusti pikkaasen porukkaa. Makkaragrillit hohkavat ja juomahanat puhisevat. Soitan takaisin kaverille, jonka soiton olin missannut ensimmäisellä nelivitosella. Nyt on kuulemma hankittu Espanjaan vain menoliput ja kesälomavieraita toivotaan.

Zeqiri ja Loorents Hertsi muistuttavat toisen puoliajan alkajaisiksi kotikylän porukkaa siitä, että peli on edelleen maalin peli. Linjurin lippu pelastaa sinimustat.

Sitten hyökkää Inter Turku ja jyrisee katsomo. Tamminen on jälleen irti laidalta ja hän kääntää pallon Harolle. Haro siirtää pyrstötähden vielä takaa tulevalle Benjamin Källmanille, joka nakke nakuttaa pallon ulkosyrjällä takakulmaan. Tamminen on pysyvästi liinoista irti ja edellisestä alustuksesta kuljetaan kymppi eteenpäin, kun Tamminen löytää boksista Tommi Jyryn. Jyry kääntää pallon David Harolle, jonka piruettiin ei Lahden puolustus löydä omia kaupoloitaan ja niinpä Haro kirjaa vihdoin oman nimensä maalitaululle.

Zeqiri käy kuin varkain kääntelemässä yhden maalin lahtelaisille. Raadin vastaus tulee nopeutetulla käsittelyllä. Källman hyppypotkaitkaistaan boksissa nurin, kun hän kiirehtii Forsellin chipin perää. Ruxi voittaa KSP:n ja taittaa pallon kannattajakatsomon puoleiseen nurkkaan: 1-4

Ruxi, Rankkari ja Nimikkotuuletus

Interin pakassa on keskiviikkoiltaan vielä yksi erikoiskortti. Sen kääntää Källman kiirehtiessään vuorostaan pallon kanssa vasemmalta laidalta keskustaan ja lennättäessään palloon suunnilleen samaan neliöön, johon Ruxi aiemmin painoi pilkkunsa: 1-5

-Lisää tulee, lisää tulee, HEI! HEI HEI! kajahtaa katsomosta ensimmäistä kertaa ja sanomattakin on selvää, että enempää ei tule. Peli pelataan vaihtoruletin viuhuessa loppuun. Taistelupari kalastelee vielä itselleen Petteri Forsellin nimmarin ja pistää kortin kotimatkan ajaksi suu maireana ja silmät loistaen auton ikkunaan.

Viini: täyteläinen alku, pieni välipysäkki ja sen jälkeen pitkä herkullinen jälkimaku