Veikkausliigan alkaminen on itselle jo vuosia ollut kevään
ja orastavan kesän merkki. Joulupukin konttiin on saatettu useampi kausikortti
ja odotus on voinut alkaa. Kotipelit kalenteroidaan hyvissä ajoin. Vieraspelit
ovat myös löytäneet oman boksinsa keväästä syksyyn juoksevista suunnitelmista. Pelit
tarjoavat onnellisia ja tunnerikkaita hetkiä väliin puuduttavan ja
stressaavankin arjen pyörityksen keskellä. Työpäivän saa kätevästi poikki
saapumalla stadionille. Viikonlopun kiireettömyyteen tulee oma mausteensa,
kun tietää, että iltapäivällä pelataan taas. Kannattaa kokeilla!
Ne irvileuat, jotka huutelevat potkupallosta, eivät
luultavasti ole ihan lähiaikoina, jos koskaan, käyneet suomifutista katsomassa.
Oma kokemukseni on, että veikkausliigafutis on viihdyttävää ja taktisesti kypsää.
Pelin sisällä on huomioitu pelaajien vahvuudet. Pelaajat ja valmentajat ovat täysiverisiä
ammattilaisia, jotka vuodesta toiseen tekevät pioneerityötä suomalaisen
jalkapallon eteen. Heillä on toki omat hyvät ja huonot hetkensä. Seuroilla,
pelaajilla, valmentajilla ja taustajoukoilla on omat tarinansa kerrottavana. Ne
ovat ihan yhtä innostavia ja viihteellisiä kuin missä tahansa muualla
maailmassa. Paikallisuus tekee niistä lähestyttävämpiä ja tarinat ovat tarjolla
niille, jotka ovat valmiita niitä kuulemaan. Ryhdy vaikka seuraamaan kotikaupunkisi
tai suosikkijoukkueesi some -tilejä.
Veikkausliigassa on sellaista paikallisuutta ja
autenttisuutta, mitä ei läpikotaisin kaupallisissa eurooppalaisissa futissarjoissa
ole. Totta kai itsekin toivon, että Veikkausliigan yleisömäärät ja rahavirrat
kasvavat, jotta suomalaiselle jalkapallolle voidaan luoda vankempaa pohjaa. Matka saattaa toki olla pitkä tai loputon, mutta aion itse nauttia siitä ottelun kerrallaan. Fiilistä metsästävän kannattaa hakeutua stadionilla oman suosikkijoukkueensa
kannattajaryhmien läheisyyteen. Kenties olet seuraava, joka jouluksi katselee
kausikortteja sekä itselleen että läheisilleen.
Viime kauden pelirutiinina oli pojan eväsrepun pakkaaminen ja
bussimatka Veritakselle. Välivuoden jälkeen aion houkutella taas tyttärenikin mukaan stadionille (Suklaa ja jäätelö toimivat ainakin huomista matsia silmällä pitäen). Stadionilla tapasin sekä isääni ja pikkuveljiäni että
monia kasvotuttuja, joiden kanssa pelit elettiin yhdessä. Katsettaan kun katsomossa
kierrätti, saattoi hämmästellä, minkälaisen kirjon ihmisiä ottelut olivat
vetäneet puoleensa. Syttyä voi tunnelmasta, yhteenkuuluvuuden tunteesta, pelistä
itsestään kaikkine vivahteineen tai siitä, että pelit tarjoavat paikan kokoontua
lähteisten ihmisten kanssa yhteen.
Veikkausliigaan sopii hyvä liike-elämästäkin tuttu
sananparsi: älä oleta, vaan ota selvää. Annetaan vaan kotimaisen futiskärpäsen purra tänäkin vuonna
Viinikuvaus: kotimainen arvoviini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti