Futiskirjat: Naisten laji. Kirja jalkapallosta, Johanna Ruohonen

Blogin vinkkiboksiin poksahtaa suositus Kustantamo S&S:n julkaisemasta ja Johanna Ruohosen kirjoittamasta Naisten lajista. Niinpä on aika lähettää blogin tiedustelupalvelu kirjan perään ja lopulta Naisten laji kulkeutuu kirjoittajan postilaatikkoon. Ruohosen kirja on niin sanotusti ”On mission”. Se heiluttelee valokeilaansa raivoisasti niihin katveisiin, joissa naisten jalkapalloon liittyvä historia ja tarinat ovat jääneet kertomatta. Ekstrapattereille on käyttöä, sillä kohde on kirjailijaa referoiden ”lähes kyntämätön pelto”.

Johanna Ruohosen "Naisten laji"

Kirjan alku on melko dokumentaaristakin luettava, kun Ruohonen nostelee naisten jalkapallon alkulähteiltä lukijoidensa eteen jokaisen pienenkin taimen, jonka onnistuu eri tietolähteistä kaivamaan.  Sinänsä mielenkiintoinen nyanssi on se, että 1900 -luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Dick, Kerr & Co tehtaan työntekijöistä koottu Dick, Kerr Ladies on onnistunut vetämään stadioneille kymmeniätuhansia katsojia. Hiljalleen sen jälkeen naisten jalkapalloon on iskenyt melkoinen eroosio, jota enimmäkseen ovat jouduttaneet kansalliset jalkapalloliitot. Naiset on pitkälti pakotettu pois virallisilta pelikentiltä ja sitä velkaa naisten jalkapallo edelleenkin maksaa, vaikka tuulen suunta onkin vaihtunut. Nykyisellään kirjoittajakin ja toivottavasti mahdollisimman moni muukin ajattelee, että esimerkiksi Megan Rapinoe on parempi esikuva ihmisille kuin Cristiano Ronaldo tai Lionel Messi.

Ruohosen lähtiessä niin sanotusti Eurooppaan radalle muuttuu kirjan kerronnallinen puoli dokumentoivasta tarinoittavaksi, mikä on itselle mieleen. Esimerkiksi Ruohosen kuvaus tyhjästä brittipubista pelipäivänä kirvoittaa kutkuttavalla tavalla perspektiiviä omiin kokemuksiin jo aamulla tupaten täysistä pubeista. Ero on tietysti siinä, että Ruohonen odottaa Englannin naisten maajoukkueen peliä, kun taas blogin kirjoittaja on ollut valmistautumassa tuleviin miesten Valioliigamatseihin.

Tarinoittaminen saa herkullisimmat elementit, kun kirja pureutuu suomalaisten maajoukkuepelaajien, kuten esimerkiksi Tinja-Riikka Korpelan, Linda Sällströmin tai Emma Koiviston, tapaamisten kautta siihen, mitä on ollut ja mitä on olla suomalainen jalkapalloa ammatikseen pelaava nainen. Pelaajien tarinat ja havainnot kuvastavat tietyllä tavalla myös sukupuoliriippumattomasti sitä, miten kaukana glamourista ammattijalkapalloilijoiden arki monessa tapauksessa saattaa olla. Palkalla ja eduilla pärjää, mutta niillä ei rikastuta tai rakenneta uran jälkeistä elämää. Onnelliseksi tekeekin jo se, jos valmennus on jokseenkin täysipäistä, treeniolosuhteet ovat kunnossa ja pääsee pelaamaan. Näin ei tietenkään aina ole ja kirjassa on myös omat rivinsä sille, miten absurdin painajaismaisia seuraympäristöjä maailmalla on.

Kirjasta on moneen. Se on yhdistelmä historiikkia, jalkapallon nykytilan analyysiä, tarinoita ja naisten jalkapalloon liittyvien ilmiöiden näkyväksi tekemistä. Sen kevyenä sivujuonteena kulkevat kirjailijan ihastus Martaan ja palo päästä itsekin pelaamaan. Pioneeritekona kirja putoaa helposti kenen tahansa sellaisen pirtaan, joka tahtoo syvällisesti ymmärtää jalkapalloa sekä naisten lajina että lajina ylipäätään ja on valmis kestämään hieman myös omien jalkapallomieltymystensä piikittelyä.

Viini: Aurora Wineryn Merlot viilenevässä Dois Riachosin illassa