Leeds United-Hull City: me ollaan Leeds(issä)

 -Ei ole. Eikä sellaista ole tarvittu koskaan ennenkään

-Oletteko viimeksi matkustanut koko perheen kanssa?

-Ei, vaan ihan kahdestaan

Amsterdamissa rajavirkailijat ovat vekkulilla päällä. Jono takanamme kuitenkin kasvaa sen verran pitkäksi, että meidät päästetään läpi, vaikka kännykkä tilttaa kesken paluulippujen lataamisen eikä toisen vanhemman suostumusta taisteluparin reissaamiselle kirjallisesti ole. Manchesterin lentokentällä olen jo tottunut muutamaan ekstrakysymykseen. 

-”Fair enough”, naurahtaa rajavirkailija Manchesterin lentokentällä, kun vastaan hänen kysymykseensä, että tunnen Leedsistä lähinnä hotellityöntekijöitä, joihin olen ollut viime päivinä yhteydessä. Oma ironiansa on toki siinä, että kun taksi kieppaa Novotel -hotellin eteen, havahdun siihen, ettei se ollut se hotelli, jonka kuvittelin varanneeni.  

-Me vain haluttiin stressata teitä, vitsailevat hotellin vastaanottovirkailijat, kun varaustamme ei heti löydy. Kello tikkaa kohti puolta yötä ja takana on neljäntoista tunnin reissurupeama. On hyvä olla täällä taas ja kohta päät painuvat tyynyyn hotellihuoneessa, jossa jostain syystä vessapönttö ja käsienpesuallas on sijoiteltu eri tiloihin.

Ensimmäinen aamupala yllättää kattavalla juusto- ja leikkelevalikoimalla. Tuoreet vihannekset on syötetty paikallisille rusakoille, kuten jokseenkin aina tähänkin asti, ja hyvä niin, koska täytyyhän meilläkin olla jotain millä vitsailla. Reissuja länsi-Yorkshireen on takana ehkä puolisen tusinaa. Leeds kaupunkina ja kaikkine koukeroineen on meille jo melko tuttu, joten päivien maustamiseen tulee laitettua ekstra-ajatusta. Nykyiseen menestysreseptiin kuuluu visiitti Smyths -lelukauppaan ja erityisesti futiskortit ovat ostoslistan kärkipaikoilla. Otamme taksin alle ja suuntaamme ensimmäistä kertaa Kirkstallin ostoskeskittymään, koska sen lähellä on myös apottiluostarin rauniot, jotka ovat jääneet meiltä vielä kummastelematta.

Vettä tihuttaa. Lelukaupan ostoskassi on suhteettoman suuri sen sisältöön nähden. Jätämme huomioimatta ”Private road. No entry” -kyltin, kun astelemme apottiluostarille vievälle puistotielle, jonka vieressä solisee pieni joki. Lipunmyynnissä meiltä kysytään, että olemmeko paikallisia. No emmehän me ole, joten on aika laittaa kättä taskuun ja maksaa sisäänpääsystä. Pieni päiväkävely raittiissa ilmassa ennen illan spektaakkelia tekee hyvää ja ennen paluuta hörppäämme omenamehut päivänsä epistolaan juuri auenneessa Kirkstall Bridge Innissä.

Tunti pelin alkuun

Granary Wharfin italialaisessa ravintolassa puolet tilauksestamme katoaa prosessiin ja laskulle on lisätty pullollinen jonkin toisen pöydän Valpolicellaa. Sovimme taisteluparin kanssa, että ensi kerralla nautimme peliä edeltävän päivällisen jossain muualla. Kiertelemme hetken Elland Roadin ympäristössä ennen kuin sujahdamme tiiliskivistä rakennetusta sisäänkäynnistä stadionin puolelle. Elland Roadin uumenissa ihmiset tapittavat paraikaa pelattavaa Ipswichin ja Southamptonin matsia. Toiveena on, mikä tahansa muu tulos kuin kotijoukkueen voitto. Southampton oli vielä tässä kohtaa maalin edellä, mikä lisäsi huhtikuisen auringon lämpökerrointa Elland Roadilla.

Kapuamme istuinpaikoillemme, joiden osto-oikeuden saimme tällä kertaa jäsenille suunnatusta arvonnasta. Liput ei sinänsä olleet hinnalla pilattuja, sillä omasta ja taisteluparin lipusta tilitettiin yhteensä piirun verran yli 50 puntaa. Paikkamme ovat itäisen pitkän sivun East Standin perhekatsomossa. Läntisen John Charles -ständin yltä paistaa ilta-aurinko. Ihmisiä kertyy katsomonosaan. Vieressä on juhlapäivä käynnissä, sillä paikallinen pikkulädi on ensimmäistä kertaa Leedsin kotiottelussa. Joku huomaa, että myös yläpuolellamme olevista VIP -bokseista näkyy katsomon puolelle Ipswichin ja Southamptonin pelin viime hetket. Ipswich on tasoittanut ja Southamptonia rasittaa punainen kortti. Twitteristä hermokalvoille pistää viesti, jossa pyydetään ennustamaan ”Tractor Shaggersien” -voittomaalin ajankohtaa. Oikea vastaus on 90+7 minuuttia. Ipswichin viime hetken voiton myötä tunnelma ja odotukset muuttuvat: Leeds on koko lailla pakkovoiton edessä. Letkeys pinnaeron kasvattamiseksi Ipswichiin nähden vaihtuu kireäksi jännitykseksi siitä, että Leeds jääkin jälkeen.

Noin 83 kilometrin päästää Leedsiin reissanneet Hull Cityn kannattajat ovat näkemäni perusteella tyhjentäneet koko lippukiintiönsä, ja he pitävät hyvää melua ennen ottelun alkamista. Koko stadionin voimalla eetteriin nouseva ”Marching on Together” peittää hetkellisesti kaiken muun hälyn. Ottelun alussa muistetaan hetki kaksikymmentäneljä vuotta sitten puukotuksen uhreiksi Istanbulissa joutuneita Leedsin kannattajille Christopher Loftusia ja Kevin Speightiä: Always Remembered. Never Forgotten.

Tiikereiden kannattajia

Pallo potkaistaan peliin ja kotijoukkueen ääniaaltoja revitellään jo 9 minuutin kohdalla, kun Georginio Rutter paikantaa pitkän pujottelun päätteeksi Crysencio Summervillen, jonka laukauksesta ilmoille nousseen säähavaintopallon Sam Byram junttaa sisään: 1-0. ”Georginio, Georginio, Georginio” -ralli kiertää Elland Roadia.

Helppo ja kivaa, mutta se ei ole Leedsin tapa. Se ei ole ollut ennen, eikä se ole nyt ja eikä se sitä varmasti ole tulevaisuudessakaan. Vastavoimat lähtevät liikkeelle, kun Patrick Bamford ei saa askeleitaan sopimaan Dan Jamesin matalaan keskitykseen. Varmalta näyttänyt maali vääntyy maalin ylittäväksi kukkupalloksi. Hull City kuittaa kymmenen minuutin sisään, kun Fabio Carvalho ohjaa Tyler Mortonin keskityksen ohi Illan Meslierin: 1-1 ja räyh. Maali ei ole ottelun kuvaa mukaileva, mutta se noudattaa kotiyleisön takaraivossa tykyttävää kaavaa tai traumaa siitä, miten Leedsin pelien virtojen eroosio jäytää kohtuuttomasti kotijoukkueen kannattajien verisuonia kerta toisensa jälkeen.

Toisen maalin jahtia

Leeds pommittaa vielä aivan ensimmäisen jakson viime sekunneilla boksin sisältä tiikereiden häkkiä sarjana, mutta jotain löytyy aina eteen. Vieraskannattajien hurmoksen ja promillejen hipoessa lakipistettä peli pistetään tauolle. Tauon aikana oman mielen valotaululla välkkyy ajatus, että näinköhän reissun tarinaksi tulee lopulta jäämään se, että päästin todistamaan kaudella 2023/2024 juuri sitä ottelua, jossa suora nousu lipsahti Leedsin käsistä. 

Kello tikittää. Tunnin kohdalla Hull Cityn Abdulkadir Omur suhauttaa laukauksensa niukasti Leedsin maalin ohi. Hermostuneisuus katsomossa on käsin kosketeltavaa. Aikaa ei voi pysäyttää eikä edes hidastaa. Daniel Farke tekee odotettuja vaihtoja, mutta vaikka peli on näennäisesti Leedsin hallussa, niin tasuri tai tiikereiden kylmäävä toinen raapaisu roikkuvat ilmassa aivan yhtäläisenä mahdollisuutena kuin pingottuneen jousen vapautuminen kotijoukkueen mahdollisen maalin myötä. Leedsin Junior Firpo tavoittaa maalin edestä vaihdosta peliin päässeen Mateo Josephin, jonka ohjaus kopsahtaa tolppaan. Siinäkö se nyt oli? Jalkapallojumalten tarjoama kolmen pinnan kädenojennus.

Peli kiirehtii jo yli kahdeksankymmenen minuutin. Joel Piroe vaihdetaan Glen Kamaran tilalle. Sitten kello kierähtää yli kahdeksankymmenen viiden minuutin. Crysencio Summerville tikkaa boksiin ja hänet kopautetaan nurin. Lähes välittömästi erotuomari Josh Smith osoittaa täplää: rangaistuspotku Leedsille. 

Junior Firpo nappaa pallon syliinsä, mikä on vielä suunniteltu osa performanssia, jossa tietty pelaaja ottaa vastaan vastustajien provosointi- ja manipulointiyritykset. Firpo ojentaa pallon Piroelle, joka laskee pallon täplälle. Summerville kävelee paikalle jostain taka-alalta, nappaa pallon ja asettelee sen täplälle. Tämä ei vaikuta enää menevän käsikirjoituksen mukaan. Voiko todella olla niin, että Summerville varastaa Piroen rankkarin? Piroe vaikuttaa tuohtuneelta. Sekä kapteeni Ethan Ampadu että Firpo ohjaavat Piroen pois tilanteesta. Käsillä on melkoinen sekametelisoppa. On vaikea välttää tunnetta siitä, että nyt menee pieleen. Summerville ottaa muutaman sivuaskeleen ja uittaa pallon matalana keskeltä sisään. Jakomielitautinen performanssi saa ainakin hetkellisesti onnellisen päätöksen. Lyhyen aikavälin palkinto jaetaan Leedsille ja Summervillelle, mutta kaiut eivät varmasti pysähdy tähän hetkeen, vaan kumisevat koko loppukauden: 2-1 Leedsille. Summerville hölmöilee itselleen vielä keltaisen kortin tuulettaessaan maalia.

”Who are you?!”, huudot osoitetaan Hull Cityn hiljenneiden kannattajien suuntaan. Hull City saa kuitenkin heti kengänpohjan takaisin pedaalille. Lämpökartta punertaa Leedsin kenttäpäädyssä. Lisäajan pituudeksi määritetään seitsemän minuuttia. Siihen mahtuu vielä aika monta Hull Cityn hyökkäystä. Hull City tunnustelee ensin Leedsin oikeaa ja sitten vasenta laitaa. Lopputulemana on kulmapotku, jota myös tiikereiden maalivahti Ryan Allsop nousee päättämään. Peliaikaa on jäljellä niin vähän, että mikä tahansa liikehdintä tulostaululla olisi lopullista. Pallo nousee korkeana Leedsin boksiin, josta se sysätään kauemmas. Passipaikalla on Hull Cityn alimmat pelaajat ja pallo palautetaan pikatoimituksella Leedsin boksiin. Georginio Rutter saa pallon jalkoihinsa ja hetken näyttää, että paine laukeaa. Rutter kuskaa pallon kuitenkin päin ensimmäistä oranssia betoniporsasta. Anass Zaroury nappaa pallon ja marokkolaisen kuti lähtee kylmäävän näköisenä kohti Leedsin maalia, mutta Joe Rodon venyttää itsensä laukauksen eteen.

Nyt tiikereillä on kiire. Maali on tyhjä ja kaikki pelaajat ovat ylhäällä. Dan James pistää pikakiitäen ja Joel Piroe tuikkaa pallon hänen juoksulinjalleen. James kuti kumahtaa yli viidestäkymmenestä metristä länsi-Yorkshiren ilman alaan ja putoaa kauniin sisäkierteisenä tiikereiden häkkiin: 3-1 ja se kaikki on ohi. Tiikerit on kesytetty. Taisteluparin ääni särkyy kimeästä huudosta. Leeds pitää otteensa nousukamppailusta. Elland Roadin hurmos ja pauhu ammentavat syvältä paikallisen elämänmenon lähteiltä, jonka DNA:han on polttomerkitty syvälle ja pysyvästi Leeds United. Parin minuutin kuluttua ” I predict a riot” soi voitonserenadina stadionilla.

I predict a Riot

Auringon valo on vaihtunut katulamppujen ja mainoskylttien valoon. Englannissa sataa taas. Nousemme katua, Elland Roadia, pitkin Elland Roadin ja Cemetary Roadin risteykseen. Sieltä parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen vilkutamme ensimmäiselle autolla, jonka katolla palaa keltainen valo.

Viini: ylin lasin reunojen läikkyvää Beestonin kukkuloilta reseptiinsä vivahteensa hakevaa länsi-Yorkshirelaista.

PS: Kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä:

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

https://www.aviador.fi/product-page/marsiin-muuttaneen-ihmisen-koti-ik%C3%A4v%C3%A4

Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!

Sumusaarten seikkailut: Turun kvartetti edition

29.11 Leeds-Swansea

-Isi, en haluaisi lähteä vielä kotiin, huokaa taistelupari Manchesterin Hotel Gardensissa, kun sammuttelemme toistaiseksi viimeistä kertaa valoja sumusaarilla. Matseja on kertynyt vajaaseen viikkoon kolme. Maaleja 15. Kulkuvälineinä on ollut lentokonetta, junaa, bussia ja taksia. Joulumarkkinoilta kuuluu vielä melskettä, jota hotellin ikkunat vastustavat vain auttavasti.

"Kirkolla"

Kelataan alkuun: Turkuun Hämeenkadun varrella olevan kuppilan jo viilenevässä ilmanalassa kylpevälle terassille, jossa futisreissun kokoonpano klousattiin. Reissuun lähtee kaksi seniorimpaa ja kaksi juniorimpaa futiksen ystävää. Suunnitelma kestää vielä seuraavan aamun väänteet, joiden lähteeksi epäillään kontaminoitunutta salmaria tai liiaksi hiivattua IPAa.

Aamun kello viiden herätys tyypillisen brutaali. Jotain ehditään syödä ja juoda ennen kuin pujottelemme tiemme oikealla lähtöportille. Lennoilla nousu on parasta aikaa tankata unta torkuilla. Hyödynnän sen ja pian onkin mustikkamehujen, veden ja kahvien aika. Kone laskeutuu sumusta johtuen ”huonon näkyvyyden tekniikalla”. Mitä se ikinä tarkoittikin, mutta laskeutuminen on mallia ”pehmein ikinä”. Manchesterissä on saatu jotenkin lennoilta saapuvat ja lähtevät ihmiset samaan risteykseen, joten saamme tovin odotella yhdessä lentoaseman putkista ennen kuin pääsemme odottelemaan matkatavaroita. Nekin saadaan, vaikka väliin putkahtelee muiden saapuvien lentojen laukkuja. Puolentoista tunnin siirtymä lennolta junalle on riittävä, mutta hirveästi pelivaraa se ei jättänyt.

Reitti Manchesterin terminaalista juna-asemalle on jo varsin tuttu. Sullomme matkatavaroita Leedsiin matkaavan junan ylähyllyille. Emmerdalemaiset maisemat välkkyvät junan ikkunoista. Etihad -stadion näkyy aina samassa paikassa. Huddersfieldin ja Dewsburyn väliselle rataosuudelle on hajonnut juna. Asian povataan viivyttävän Leedsiin saapumista ensin merkittävästi, sitten vain vähän ja lopuksi asiasta ei olla ihan varmoja. Juna myöhästyy vartin, mikä mahtuu positiiviseen marginaaliin. Varsinaista kiirettä ei ole, sillä kello huitelee paikallista aikaa jossain puolenpäivän kohdilla ja peli alkaa vasta kahdeksalta.

Taksi pysähtyy Elland roadin eteen. Ulkona on viileää. Pakkanen nirskuttaa hampaitaan länsi-Yorkshiren pintoihin. Meidän lippumme ovat mallia Hospitality. Ruokailun ja juomat sisältävät liput ovat edelleenkin ainoa tapa pelata lippujen kanssa varmaan päälle, sillä Elland road myydään divarissakin käytännössä loppuun ja melko nopeasti. Pullahdamme Elland roadia vastapäätä olevaan Centenary Pavilioniin, missä meille osoitetaan pöytä, jonka jaamme neljän muun henkilön kanssa. Rytmiryhmämme kasvoilla on pitkän päivän tuomaa kalvakkuutta ja silmissä sameutta. Matsin alkuun on muutama tunti.

”Suomalaiset saattavat olla hieman hitaasti lämpiäviä”, sanon vieressä olevalle herrasmiehelle, joka on matkustanut etelärannikolta tapamaan veljeään. Veli asuu Bradfordissa. ”Toisaalta monet ihmiset eivät kestä hiljaisuutta”, saan vastauksen, joka jotenkin syventää tunnelmaa. Guinnessien vaahto asettuu täydellisesti lasin reunojen päälle. Suomi yhteiskuntana resonoi todella positiivisesti niissä pöytäseurueissa, joissa reissun aikana istumme. Meitä jopa onnitellaan siitä, että olemme suomalaisia, ja onhan meillä Leedsissä nykyään myös Glen Kamara, mikä maustaa kokonaisuutta.

Hissi kilahtaa Elland roadin itäisen ständin vitoskerrokseen. Muoviset penkit ovat ymmärrettävän kylmiä, joten kaivamme taisteluparin Ninja Go -repusta taisteluparille lisää kangasta ulkohousujen ja penkin väliin. Marching on Together räjäyttää stadionin äänijänteet, vaikkakaan East Standin yläkerrokset eivät äänimaailmaltaan ole stadionin intensiivisimmät.

Minuutti matsin alkuun

Olin toivonut illan päätteeksi helppoa ja stressitöntä voittoa Swanseasta. Tuin missiota vielä puolivakavalla 7-1 matsiveikkauksella. Terry Venablesia muistetaan ennen ottelua. Pian sen jälkeen stressittömän ottelun toive hapertuu pakkaseen. Peliä on pelattu nanosekuntti, kun Leeds iskee nopealla hyökkäyksellä. Elämänsä keväässä pelaava Crysencio Summerville paikantaa vasemmalla laidalla harppovan Georginio Rutterin, joka painaa matalaa keskitystä oikealta laidalta raketin lailla maalille sinkoavalle Dan Jamesille: 1-0. Paitsi että tilanne on paitsio. Kynttilöitä ei voidakaan vielä puhaltaa kakun päältä. Sitä vastoin niille suihkutetaan walesilaisella vaahtosammuttimella vettä ja A/B luokan vaahtonestettä. Swansea avaa vaparistaan nopeasti oikealle Josh Keylle, joka heittää painepalloa kohti Leedsin puolustuksen selustaa. Pallon alle ehtii ensimmäisenä Leedsin Pascal Struijk, joka yrittää ohjata sen maalivahti Illan Meslierille. Swansen piikki Jamie Paterson lukee ohjauksen ja on ensimmäisenä pallossa. Pateron nostaa pallon Meslierin yli: 0-1 ja suomalaista POP-artistia Sannia lainaten, ”että mitähän v*ttua”. Epäuskoisuus nousee puseroon. Se siitä stressittömästä ottelusta.

Pelin maaninen vaihe ei ole kuitenkaan vielä ohi. Heti aloituksesta Summerville hakee Kamaralta seinän itselleen Swansean keskikentän taskuun. Vauhdilla kohti Swansean puolustuslinjaa tikkaava Summerville siirtää pallon puolustuksen selustaan, jonne oikea-aikaisesti hiipii Joe Piroe. Piroe sijoittaa pallon maltilla takakulmaan ja rokottaa vanhaa seuraansa: 1-1.

Leeds pysyy tasoituksen jälkeen pelin päällä. Se ei tunnetusti Leedsin kohdalla ole mikään tae kasvavasta pistepotista eli jalkapalloa on vielä paljon pelattavana. Elland road huokailee pallojen paukkuessa Swansean boksiin. Seesteisemmät pelin vaiheet kirvoittavat ”Come on Leeds!” huutoja. Swansealla pääsee peliin hetkeksi paremmin mukaan, kun ensimmäinen puoliaika lähenee viime minuuttejaan. Se on kuitenkin Leeds, joka iskee seuraavaksi. Pelataan jo ensimmäisen puoliajan lisäaikaa, kun Ethan Ampadu saa pallon omalla kenttäpuoliskollaan. Ampadu ottaa aivan lyhyet väyryset ennen kuin lennättää palloa kärjessä juoksuun pyrähtävälle Rutterille. Rutter nappaa kauniissa pitkässä kaaressa lentävän syötön taikuri-Bergkamp tyylisesti suoraan ilmasta koukkuun, suojaa palloa gängsterin lailla ja pyyhkäisee sen ohi vastaan ryntäävään Carl Rusworthin: 2-1.

Vessaan on tauolla tunkua. Kioskissa on tulivuoren kuumaa kahvia ja jäistä John Smithiä. Ventiloitavaa ensimmäisestä jaksosta riittää. Hymy on herkässä, vaikka lämpötila on miedon antarktista.

Leeds on erittäin vahva toisen puoliajan alkuminuuteilla. Paikkoja lisämaaleille syntyy sarjana, joka pitää sisällään myös yhden Kamaran Swansea -puolustuksen puikoista Summervillelle pelaamaan paikan. Nähdäksemme tolppaan kolisee.

Tunnin kohdilla helisee. Sam Byramin vanhan liiton taklaus keskikentällä sinkoaa pallon Swansean puolustuslinjan eteen Rutterille, joka tarjoaa syötöllään kultaista leikkausta Jamesin nopeuteen. Swansean puolustuksen geometrian taidot eivät riitä Jamesin vauhtiin. James leikkaa keskelle ja pullottaa maalinkattoa Elland roadin illassa: 3-1 ja oma koira puraisee walesilaisia uudemman kerran.

Leeds pyörittää vaihtorulettia. Patrcik Bamfordille sinkoaa yläpuoleltamme melko hapanta palautetta. Kamara on kertaalleen karkaamassa läpiajoon, mutta Dan Jamesin lopputuote laidalta ei pääse Swansean laadunvalvonnan läpi. Peli päättyy Leedsin odotettuun ja vaadittuunkin voittoon. Centenary Pavilionissa tarjoillaan ranskalaisia, joiden joukkoon on sulateltu juustoa. Taksi hotellille löytyy kivuttomasti ja on aika puhallella ensimmäinen näytös päätökseensä.

 

***

Välipäivät 30.11-1.12

Torstai ja perjantai on sovittu rennoksi oleiluksi Leedsin ja Liverpoolin kanaalin varrella. Smythsin lelukauppa Crown pointissa osoittautuu jälleen hitiksi ja sieltä käydään tuliaisten lisäksi hakemassa illanviettoihin laatikkokaupalla jalkapallokortteja. Tarjolla lähinnä olevaa suolaa, rasvaa ja keltaista väriä sisällään pitävän ruuan vastapainoksi löytyy liian tulisia Nashvillen wingsejä Trinityn ostoskeskuksesta. Kulinaristinen puoli saadaan kuntoon ravintola Fazendan etelä-amerikkalaistyylisellä pöytiin tarjoiltavalla lihabuffetilla. Pääsemme samalla todistamaan, miten uutta lihanleikkaajaa koulitaan hartaasti ja jatkuvan palautteen tekniikalla uuteen työhönsä. Ritarimuseon kolmannen ensimmäisen kerroksen tarjoama on tutunlainen. Juolumarkkinoilla on vekkula -taloa, mulled wineä ja vaahtokarkkien paahtopiste. Kalvin Phillipsin muraali pitää paikkaansa ja odottaa kärsivällisesti Phillipsin paluuta Leedsiin. Illat pelataan Unoa ja avataan futiskorttipakkoja.

Välipäivien viettoa

Lauantai on taas pelipäivä.

***

Leeds-Middlesbrough

Kipuamme Beestonin kukkulalle ennen ottelua napsimaan kuvia puiden ja talojen takaa pilkistävästä Elland roadista. Kuura on hangannut nurmen valkoiseksi, mutta keli on lämpötilaltaan hellivämpi kuin keskiviikkona. Elland roadin kupeessa on säpinää ja hyväntuulisia ihmisiä jo muutamaa tuntia ennen ottelua. Stadionin sisäänkäyntien eteen kiertyy pitkiä jonoja ihmisistä, jotka ovat tulossa otteluun töihin. Leedsin kaupasta tarttuu mukaan pelipaitaa, Leeds -nallea ja aamutossuja.

Elland road I

Elland road II

Centenary Pavilionin sisäänkäynnillä meidät toivotetaan tervetulleeksi ”jälleen”. Isoilla screeneillä pyörii West Bromwichin ja Leicesterin ottelu, josta toivomme yksissä tuumin tasuria. Pöytäämme istuu hieman enemmän elämän kuluttamaan seuruetta kuin keskiviikkona. ”Tykkään kylmästä, koska olen teurastaja”, toteaa vieressäni istuva lädi, kun puhumme Suomesta. Menu on vaihtunut. Viinin merkki on Molo. West Bromwichin Carlos Corberán vetää kanin hatustaan ja nostaa viime hetken sivurajassa kaikki pelaajat paitsi yhden kolmenkymmenen metrin tienoille passiin jäävään puolustajan maalille. Leicester pääsee vastaiskuun ja siirtelee pallon lopulta tyhjiin: 1-2 ja apuja ei lauantai-iltaan tule muualta, joten ilmapiiri muuttuu voitosta pakkovoitto -vivahteiseksi.

Elland road kylpee talvisen auringon paisteessa, kun nousemme taas East Standin lehtereille. Marching on Together kaikuu keskiviikkoa kovemmilla desibeleillä. Tunnelma muutenkin on käsinkosketeltavampaa kuin keskiviikkona. Lauantai pelipäivänä ja kovempi derbyyn verrattavissa oleva vastustaja lisäävät kierroksia Elland roadin piirakanpaistouuniin. Toivon helppoa ja stressitöntä voittoa. Sellaista en saa. Peliä on pelattu kaksi nanosekuntia, kun Middlesbrough hyökkää vasemmalta. Alex Bangura löytää rangaistusalueen kulmilta Emmanuel Latte Lathin, joka veivaa jalkansa vapaaksi ja pallon etukulmasta sisään: 0-1 ja jälleen saamme katsella vastustajan voitontansseja ennen kuin peli on ehtinyt alkaakaan. Ohimoille hiipii epäuskoinen ajatus siitä, että näinköhän Leeds enää selviää muutamaan päivään toiseen kertaan vastustajan välittömästä shokkihoidosta.

Keitä meitä kaikki nyt olikaan

”Never stop the Madness”, ja Leeds muovailee ottelun valonnopeudella näköisekseen. Leeds rummuttaa välittömästi Middlesbroughin maalilla. Rumpukompin päätteeksi, joka pitää sisällään 3-4 maalipaikkaa, Dan James nousee vastoin fysiikan lakeja ja monia todennäköisyyksiä lentotornin herraksi ja nikkaa pallon maaliin: 1-1. Homma ei ota tasoituksen jälkeen rauhoittuakseen, vaan Leeds rymistelee heti perään vahvasti oikealta. Georginio Rutter ja Archie Gray neppailevat Graylle keskityspaikan oikealle laidalle. Gray toimittaa palloa maalille. Middlesbroughin pakki saa päätään väliin keskitykseen, mutta kuulan suunta käy edelleen maalia kohti, jossa siihen lennähtää toinen puutarhatontun pituinen Mighty White eli Crysencio Summerville, jonka hirvimäinen syöksypusku on tekemätön paikka Seny Diengille: 2-1 ja melkoinen määrä futisdraamaa on saatu paineahdettua pelin ensimmäiseen seitsemään minuuttiin.

Peli imee vahvasti mukaansa. Archie Graylle ja Georginiolle kaikuu chäntit. Myös tummempaa ja hiukan kyseenalaisempaa Jimmy Savile -läppää lentää kannattajien välillä. Edessäni kääntyy heppu, joka alkaa puhua minulle espanjaa. Joudumme hieman kiertämään kielimuuria, koska ehkäpä se onkin vain kannattamisen lämpö, joka vertautuu lauantai-illassa välimeren maihin, mutta kotipaikka on edelleen jäyhän kylmä Suomi.

Middlesbrough ei jämähdä niille sijoilleen, vaan pitäytyy pinnajahdissa mukana. Sen hyökkäyspään juoksut ja liike pitävät Leedsin stressitasot korkealla. Samaan aikaan Leedsin hyökkäsystrio masinoi hyökkäyksiään vieraiden päähän, joten ottelun vauhti ja  viihdearvo pysyvät tapissa. Puolen tunnin kohdilla Ethan Ampadu katkaisee Middlesbroughin puolustuksesta lähtevän heikohkon syötön ja toimittaa pallon Rutterille. Rutter kääntää vaivattomasti kokkansa kohti vieraiden maalia. Pikku kopsu nilkoille horjuttaa Rutteria sen verran, että palloa viittilöidään täplälle. Pallon taakse löytyy huojentavalla tavalla Joe Piroe, joka tekee rankkarista sen mitä pitääkin eli maalin: 3-1.

Joe Piroen rankkari

Draaman kaari ei ottelussa ota taittuakseen ja Middlesbrough pääsee vielä ennen taukoa maalin päähän. Lisäajalla annettu kulmapotku leijailee vapaalle tontille, jossa Latte Lath keskeyttää kahvihetkensä ja puskee vastustamattomasti pallon maalin takakulmaan: 3-2

Länsi-Yorkshiren piipusta, kun savu kohoaa

Tauolla kylmä ja kuuma ovat jälleen nelikentän ääripäissä. Leeds saa tunnin kohdalla lisää apuja peliinsä, kun Middlesbroughin Anfernee Dijksteelin peli päättyy toisen keltaisen kortin generoimaan suihkukomennukseen. Punaista toki oli jo vieraille aiemmin tarjolla, kun Dijksteel pyyhkäisi laidalta läpikarkaavan Summervillen nurin.

Leeds ei saa pistettyä miesylivoimastaan huolimatta peli petiin. Viinipullon verran on tiimalasi valuttanut aikaa, kun Middlesbrough pääsee nopeaan vastaiskuun. Sam Silveran keskitys ottaa kimmoketta Pascal Struijkista ja kopsahtaa tolppaan. Irtopallo putoaa boksiin Morgan Rogersin jalkoihin, jonka laukauksen eteen kotijoukkueen onneksi Joe Rodon sankarillisesti syöksyy. Sykkeet valuvat hiljalleen terveellisille tasoille. Vaihdosta blondattuna kehään tullut Patrick Bamford on vähällä rokottaa vanhaa seuraansa kulmapotkusta, mutta Dieng pilaa torjunnallaan pirskeet. Leeds voittaa täysin ansaitusti, vaikkakin melkoisella draamalla höystetyn ottelun.

Daniel Farken johdolla Valioliigaan

Centenary Pavilionista lähdetään vielä viimeiselle koukkaukselle lelukauppaan korttiostoksilla. Taksi vartoo tovin lelukaupan pihassa, kun viimeiset korttilaatikot lähtevät seuruumme mukaan juuri ennen lelukaupan sulkeutumista, ja olinhan se sen väärtti, sillä yhdestä paketista kaivetaan esiin kultainen Erling Haaland. Ehkä se osin enteilee viimeisten reissupäivien tapahtumia.

Viiniä: mulled wineä, moloa, polttavan kylmää ja kiehuvan kuumaa