PIF 2 – MaPS: kylmä ja sateinen tiistai-ilta Pajbackalla

Tosiasiassa kun saavun Aktia Arenalle niin ei ole erityisen kylmä eikä myöskään sada. Joskin Pajbackan päällä olevat raskaat pilveet ovat sen näköisiä, että mukana olevasta sadetakista tuskin on haittaa. Törmään jälleen PIF:n organisaation Heikki Tuomeen parkkipaikalla ja saan tiiviit tunnelmat Paraisten futiksen yleisestä mielialasta. Lisäksi rivien välistä poimin keitä punapaidoista ehkä kannattaisi seurata. PIF:n maaliin on myös VG-62:n organisaatiosta naarattu Milo Kallio.

Peli itsessään on kulkenut jo jonkin aikaan, mutta hämärtyvässä illassa hyvin erottuvalla valotaululla paistaa edelleen 0-0 -lukemat. Aktia Arenan orsille on kerääntynyt kivasti porukkaa. Maskusta Paraisille matkustaneet ovat enemmän oikealla puolella tönöttävällä katsomolla ja kotijoukkueen kannattajat vasemmalla. Peli itsessään on aika klassista divarifutista ja Stokea. Kumpikaan joukkue ei kaihda tilanteen vaatiessa painaa pitkää palloa. PIF rakentaa hiukan rauhallisemmin puolustuksen kautta ja MaPS näyttää pelillisesti koko lailla omalta rouhealta itseltään. Pientä hienosäätöä MaPS:n pelisuunnitelmassa kuitenkin on, sillä yleensä topparin paikalla viihtyvä Aatu Hagelberg pelaa ja hämmentää tällä kertaa keskikentän pohjalla.

Kumpikaan joukkue ei ottelun alkupuolella pääse erityisen vaarallisille maalipaikoilla eikä MaPS:n Niclas Forsskaan vaikuta sellaisella olevan, kun hän riistää puolen kentän tuntumassa pallon. Nopean vastaiskun hakemisen sijaan Forss lähettääkin pallon kaukaa kohti vastassa olevan Kallion vastuualuetta eli kotijoukkueen maalia. Jotain Gesin Vocamaista suorituksessa on, sillä vaikka Kallio saa kätensä väliin, niin pallo putoaa pussiin. Pelimiehen maali.

Niclas Forss juhlimassa Gesim Vocamaista maaliaan

En tiedä hämmentyykö PIF maalista, mutta kello ehtii naksahdella vain muutaman minuutin eteenpäin, kun Forss on irti rangaistusalueen rajalla. Kallio ottaa Forssin kudin kiinni, mutta haaskalle ehtii ensimmäisenä Verneri Parko, jota Kalliot tai kukkulat eivät pysäytä: 0-2.

Ilmeisesti molemmat joukkueet armollisesti odottivat maalien kanssa kirjoittajan saapumista peliapaikalle, sillä kohta kopsahtaa taas. PIF:n Kajus Svanberg pääsee lähettämään oikealta sivuvaparin. Kirjoittajalle käy sillä lailla arkiviikon klassinen, että koittaessa räpsiä kuvia, palloa kimpoaa MaPS:n puolustuksen kautta Henri Forsströmin ulottumattomiin ja peli on 1-2. Koitan pikakelata lähimuistia takaisinpäin saadakseni uusinnan siitä, että mitä oikein tapahtui, mutta valvontakameran nauhat on jo tuhottu niin kuin dramaattisissa tapahtumissa aina. Kolme maalia viiteen minuuttiin on ihan napakka suoritus, vaikkakaan enempää ei enää tule.

Kajus Svanberg virittelemässä tasoitusta

Peli alkaa lämpiämään ja lämpö tarttuu myös yleisöön. Kannattajat löytävät toisistaan vastinparit. Lisäksi tanssipareja haetaan kentällä ja lopulta myös matkalla pukukoppiin. Lähden itse makkaralle, kahville ja hakemaan sadetakkia, koska keli sitä vaatii.

MaPS ottaa oman aikansa kopissa ja lopulta, kun joukkue lähtee talsimaan kenttää kohti, ottaa kotiyleisö heidät hampaisiinsa. Tosin vieraiden puolelta katsomoa lentelee vastakuitteja ja lopulta hoputtamisen syyksi todetaan se, että olisi jo pikkuhiljaa nukkumaanmenoaika. Yleisö on tämän kauden näkemistäni kolmosen otteluista kaikkein polarisoituneinta ja äänekkäintä, mikä tekee ottelutapahtumasta erityisen. Seurojen kannattajat selvästi välittävät omistaan.

Toisella puoliajalla saunakavereita löytyi hyvin sekä kentältä että katsomosta

Peli jatkuu rouheana divarivääntönä.  PIF koittaa hetkittäin hakea pidempiä syöttöketjuja, mutta MaPS:n puolustuspelin koodi ei meinaa paljastua oikein millään ja syötöt karkailevat väärille neliöille. Punapaitojen kentälle vaihdosta juoksuttama Oliver Blomqvist väläyttelee hyvää ja rauhallista pallollista pelaamista, mutta samalla nelonen välkkyy myös vieraiden tutkassa ja Blomqvistin  peli-iloa puudutetaan fyysisellä pelillä.

Vajaa tunti on valotaulussa, kun Samir Achkir pääsee ravistelemaan MaPS:n mehiläispesää, mutta Forsström pitää asemansa eikä hunajapurkille pyrkivä Svanbergään saa peliä tasoihin. Parkkipaikalle lipuu poliisimaija. Korttia nousee molemmille joukkueilla ja myös yleisön desibelit nousevat. Ennen kuin erotuomari Vili Lehtovaara pääsee lepuuttamaan korviaan, ehtii vierasjoukkueen Hushyar Aftab potkia kaikki ottelupallot Pajbackan kiviaitojen taakse.  

Juttua riittää pelaajilla vielä päätösvihellyksen jälkeen, mutta mikään ei muuta sitä, että MaPS:lla oli kyky hakea pinnat kylmänä sateisena tiistai-iltana Pajbackasta. Sarjataulukossa joukkueet jatkavat tasapisteissä ja peräkanaa. Tällä kertaa kukaan ei Tukholman tai St. Etiennen tyyliin juokse kentälle heittelemään soihtuja vahingoittamistarkoituksessa, mikä on yksinomaan hyvä asia.

Viini: arki-illan kolea ja samaan aikaan kuuma

VG-62-PIF 2: sykkeennostattaja

Aurinko helotti myös Naantalissa, kun täksi kaudeksi kolmosdivariin noussut PIF 2 saapui haastamaan VG-62:sta. Huolimatta siitä, että kyseessä oli Suomen aurinkoisimman ja onnellisimman kaupungin isännöimä ottelu, niin kevähanget olivat pakottaneet pelin Kuparivuoren sijaan Karvetille. Mantereen puoleisille kompakteille pikkukatsomoille oli noussut hyvä määrä futiksen ystäviä. Tunnistettavissa oli myös se, että Paraisilta oli tullut oma hillitty kannattajakuntansa seuraamaan peliä.

PIF on alussa terävämpi ja esittää kenties koko pelin parasta futista juuri ensimmäisenä puoliajan alussa. Pelaajat liikkuvat ja pallo liikkuu. Hiukan uneliaasti aloittaneet keltapaidat hölkkäilevät pelin alussa punapaitojen ja pallon perässä.

Ottelun alkupuolella erotuomari Mikko Kiviluoma pääsee ensimmäistä kertaa puhuttelemaan VG-62:n Eetu Leppästä suunsoiton jälkeen ja toteaa samalla, että seitsemän minuuttia siinä tällä kertaa meni. Katsomosta todetaan, että viimeksi meni vain viisi eli olisiko tämä vihreän kortin paikka. Kortteja ei tässä kohtaa vielä nouse.

PIF sen sijaan rakentaa kulmapotkusta matalalla keskityksellä hyvän paikan itselleen ja Kajus Svanbergin kulma pomppaa suoraan maaliin. PIF ottaa ansaitusti kuskin paikan. Pian tämä jälkeen punapaitojen Samir Achkir pääsee puolittain karkuun, mutta viimeistely-yritys jää eteen kellahtaneen Mikael Salmelan syliin.

PIF 2 aloitti vahvasti ja pääsi jo hyvissä ajoin tuulettelemaan ensimmäistä osumaa

Vartin paistattelun jälkeen VG-62 pääsee paremmin pelin rytmiin mukaan. Samuli Mikkonen on lähellä onnistua rangaistusalueen reunalta lähettämässään kudissa, mutta rimaan pamahtaa. Montaa minuuttia ei tästä kuitenkaan kulu, kun Mikkonen löytää enemmän tilaa PIF:n linjaan takaa hiukan keskemmältä. Pallo löytää Mikkoselle, joka painaa vastustamattomalla matalalla kudilla pelin tasoihin.

Ensimmäinen satsi kipsan makkaroita myydään loppuun. VG-62 ottaa pelin haltuunsa ja näyttää väistämättömältä, että se tulee pian tasatilanteesta keulapaikalle. Ottelun haukkakohdaksi muodostuu kuitenkin kesken VG-62:n hallintajakson lähtevä punapaitojen vastaisku. Pallo ajautuu vasemmalle laidalle Achkirille, joka heittää sisäänpäin kiertävän pallon maalille. Näyttää jo siltä, että Salmela nappaa marjan, mutta pallossa on sen verran kierrettä ja liukkaria, että se karkaa Aaron Westerlundille, joka pyyhältää Salmelan ohi pallo jaloissaan. Salmela pyyhkäisee Westerlundin nurin. Kiviluoma nostelee joulukorttia ja osoittaa pilkun suuntaan. Achkir laittaa pilkun sisään.

Samir Achkirin pilkku

Sinänsä punakortin vaikutus ei vielä ensimmäisellä puoliajalla hirveästi näy, vaan keltapaidat saavat soviteltua pelin temmon itselleen sopivaksi ja tuotua pallo vaarallisesti vieraiden maalille. Niinpä ennen taukovihellystä Mikko Leppiniemi kimmottaa väkevästi pomppunsa vielä Karvetin pinnasta ja puskee kulmapotkusta tulleesta pallosta pelin tasoihin.

Kahville lähdetään 2-2 -lukemista. Peli on varmasti ollut yleisölle mieleen, mutta valmentajille ehkä enemmän hiuksia harmaannuttavaa.

Pelissä oli omat lämpimät hetkensä ja Mikko Kiviluomalla piisasi paimennettevaa

Pelissä riitti VG-62:n valmennukselle purtavaa

Naantali pelkkää aurinkokatsomoa

Piffenin maalivahti Rasmus Knuts pyytää omiltaan toisen puoliajan alussa lisää tempoa pallolliseen peliin ja vastalahjaksi hänelle tarjotaan lippistä, josta Knuts kieltäytyy. Oman seisomakatsomopaikkani viereen hiipii PIF:n organisaatiossa toimiva Heikki Tuomi, joka sattuu myös olemaan kirjoittajan vanha valmentaja vuosien takaa. Tuomen kommenteista valottuu syy siihen, miksi PIF:n peli vaikuttaa vähän puristelulta: alla on pitkä tappioputki, mikä on vienyt rentouden.

Siinä rupatellessa Achkir sohaisee päivän toisen maalinsa maalinedushässäkästä, kun toista puoliaikaa on pelattu vain muutama minuutti. On varmaan melko selvää, mihin ottelun hetkiin Telmo Manninen tulee jatkossa vaatimaan skarppiutta. Ennen kuin VG-62 saa pelinsä taas paremmin uomiinsa ehtii Kasper Fröjdö hiippailemaan pilkun kohdalle ja lisäämään vieraiden johdon 2-4:ään.

Peli jatkuu melko klassisena divarivääntönä, missä on paljon kaksinkamppailuja ja hyökkäyksiä pyritään päättämään suoraviivaisesti. Tuomen syke ehtii heilua jo punasektorilla ennen kuin Leppänen karkaa läpi. Knuts saa pelattua pallon vielä pois Leppäsen jaloista, mutta irtopallossa on ensimmäisenä Joni Sivula, joka muuttaa matsin taas maalin peliksi, kun varsinaista peliaikaa on vartti jäljellä. 

VG-62 rynni lopussa päälle, mutta Piffenin puolustus kesti

VG-62 painaa vimmatusti päälle ja aihion tynkää tasoitukselle on, mutta PIF repii ja raastaa riittävästi, jotta tappioputki saadaan poikki ja pinnat matkaavat Paraisille. Paarman pureman lisäksi Naantali jättää viihdyttävän matsin jäljen kirjoittajan kasvoille.

Viini: vauhdilla kaikesta käsille saatavista keitetty

PIF-HJS: Pajbackan imussa

Vietettyämme päivän Saariston rengastien Kustavin puolella ehdotan, että ajetaan illaksi vielä Paraisten puolelle. Paraisten Kauppiaskatu on autio. Ihmiset ovat vetäytyneet terassin varjojen alle sekä nauttimaan kesästä että pakoilemaan kuumana porottavaa aurinkoa. Pajbackan kenttää ympäröivien muurien takaa kuuluu rummun pauke ja parkkipaikalla on tungosta: tästä tietää jo valmiiksi, että tänne kannatti tulla.

Paraisilla ymmärrettiin, missä pelipäivänä kuulu olla

Katsomot pullistelevat. Rummun takana olevilla riveillä on todellisia vetaraaniultria, jotka ovat varustautuneet marakassein, kovaäänisin ja lisäksi jollain tuntemattomaksi jääneellä erikoislaitteella, jonka ääni muistuttaa paloauton ulinaa. Katsomon ympäriltä on helppo poimia tusinoittain punaisia pelipaitoja ja huiveja. PIF on selvästi oman kylän joukkue, jonka ympärille rakentuva yhteisöllisyys on Pajbackalla käsinkosketeltavaa.

HJS on itselle etäisempi seura, mutta maailmassa, jossa asiat limittyvät, mitä erikoisimmilla tavoilla toisiinsa, HJS edustus löytyy blogin seuraajista. Voihan olla, että kirjoittajan alitajuinen turhamaisuus, on lopulta tärkeä motivaattori sille, että könyämme vielä viikon päätteeksi Paraisille. Katsomokeskusteluita sivusta kuunnellessa käy ilmi, että paikalla on vähintäänkin kourallinen HJS:n kannattajia, mikä viestii hyvästä kulttuurista sen lisäksi, että Hämeenlinnassa ottelu oli näytetty keskustassa isolta screeniltä.  HJS:n maalierossa on jotain leedsmäistä, sillä sekä omia että vastustajan verkkoja on kuluvan kauden aikana venytelty. Yhtälöön, kun liittää PIF:n varsin pystyvät hyökkäyspään pelaajat, voi ottelulta odottaa viihdettä ja vauhdikkaita tilanteita.

Pajbackalla peli lunastaa odotukset heti alkuunsa. HJS:n kärkipari Santeri Stenius ja Eemeli Raittinen ovat alati vaarallisia. Lisäksi Miika Paussu tekee laidaltaan lennokkaita nousuja. Vastapainona punapaitojen Gesim Vocan ja Yooni Musen taituruutta on ilo seurata. Peli on hyvätempoista, kotiyleisöltä irtoaa rutiinomaisesti oikeat ruotsinkieliset kannustushuudot pelin oikeina hetkinä ja molemmat joukkueet hakevat hanakasti maalia.

Gesim Voca oli vaikea pideltävä

18:sta minuuttia siihen menee, kun Stenius tuulettelee ensimmäistä osumaa. Stenius on kärppäimpänä paikalla, kun Aime Nihorimbere taittaa vaarallisesti kotijoukkueen nurmea leikkaavan keskityksen maalille.

Paikkoja ropisee maalin jälkeen molemmille joukkueille. HJS:n Prince Mokuman kaukaa lähtevät kuti kerkeää pudota tolppaan ennen kuin kotijoukkueen kannattajat pääsevät huokailemaan Vocan kirmatessa puolittain läpi vasemmalta laidalta. Voca niputtaa vielä kintereille kerenneen HJS pakin ennen kuin kokeilee tikkaansa tauluun, mutta Joonas Immonen levittäytyy kudin eteen.

Tarvitaan taas Stenius, jotta tulostaululle saadaan viivoja. Tällä kertaa laidalta maalille rynnii Raittinen, jonka esityön jälkeen Stenius liukuu pallon tyhjiin. HJS näyttää menevän menojaan ja veteraanikatsomostakin annetaan piiskaa kotijoukkueen puolustuspelaamiselle. Ennen puoliajan päättymistä nähdään kuitenkin kotijoukkueelta niin sanottu pukukoppimaali, jonka Saliw Babawo värkkää hiukan sekavan tilanteen päätteeksi etutolpalta. PIF saa maalista lisää liike-energiaa jalkoihinsa ja se on hyvin myös vainulla tasoituksen suhteen, mutta Vocan painavaa kutia, jonka Immonen saa nikattua takanurmelle, lähemmäs se ei pääse.

Junnujen puoliajan pienpelit ovat kulttuuriteko

PIF jatkaa toisella puoliajalle siitä, mihin se ensimmäisellä jäikin. Samir Achkir on lopulta muutaman minuutin höyryämisen jälkeen se, jonka nimi painetaan huomiseen lehteen. HJS:n maalille järjestetään kunnon halonhakkuutta ja vähän kaikkialla kolisee, mutta Achkir osoittaa tilanteessa riittävä kylmäpäisyyttä ja siivoa pallon maaliin muiden pelaajien ja kentän eri ainesten lennellessä sinne tänne.

Piffenin tasoitusmaalin jälkeen ottelu tasoittuu taas ja siirtyy jopa hieman enemmän vieraille. Voca koettelee kertaalleen kotiyleisön sydämiä heilauttamalla omalta kenttäpuoliskolta katapulttia. Kukkupallo ei mene mahdottomasti HJS:n maalin yli. HJS:llä on muutamakin hyväkin paikka, mutta PIF:n veskarilla Arnold Uschanoffilla tai kotikyläläisittäin Arskalla on myös hyvä päivä ja niinpä hän sammuttelee karkuun pääsevät kipinät.

Vaihtojen myötä HJS jää enemmän vastaiskumoodiin ja PIF hyökkää pitkälti oikeaa laitaa Babawon kautta, mutta hämeenlinnalaiset tulppaavat tarvittavat vuodot. Maalit ovat tältä illalta lopulta nähty ja niinpä pisteiden osalta kirkko pistetään keskelle kylää.

Asiaankuuluvat kiitokset veteraaniultrille

Paluumatkalla vastaan tulee vielä hälytysajoneuvo, mutta tuskinpa veteraaniultrat ihan hippasille pelin jälkeen lähtivät.

Viini: Tammiluodolta pirskahtelevaa