PIF 2 – MaPS: kylmä ja sateinen tiistai-ilta Pajbackalla

Tosiasiassa kun saavun Aktia Arenalle niin ei ole erityisen kylmä eikä myöskään sada. Joskin Pajbackan päällä olevat raskaat pilveet ovat sen näköisiä, että mukana olevasta sadetakista tuskin on haittaa. Törmään jälleen PIF:n organisaation Heikki Tuomeen parkkipaikalla ja saan tiiviit tunnelmat Paraisten futiksen yleisestä mielialasta. Lisäksi rivien välistä poimin keitä punapaidoista ehkä kannattaisi seurata. PIF:n maaliin on myös VG-62:n organisaatiosta naarattu Milo Kallio.

Peli itsessään on kulkenut jo jonkin aikaan, mutta hämärtyvässä illassa hyvin erottuvalla valotaululla paistaa edelleen 0-0 -lukemat. Aktia Arenan orsille on kerääntynyt kivasti porukkaa. Maskusta Paraisille matkustaneet ovat enemmän oikealla puolella tönöttävällä katsomolla ja kotijoukkueen kannattajat vasemmalla. Peli itsessään on aika klassista divarifutista ja Stokea. Kumpikaan joukkue ei kaihda tilanteen vaatiessa painaa pitkää palloa. PIF rakentaa hiukan rauhallisemmin puolustuksen kautta ja MaPS näyttää pelillisesti koko lailla omalta rouhealta itseltään. Pientä hienosäätöä MaPS:n pelisuunnitelmassa kuitenkin on, sillä yleensä topparin paikalla viihtyvä Aatu Hagelberg pelaa ja hämmentää tällä kertaa keskikentän pohjalla.

Kumpikaan joukkue ei ottelun alkupuolella pääse erityisen vaarallisille maalipaikoilla eikä MaPS:n Niclas Forsskaan vaikuta sellaisella olevan, kun hän riistää puolen kentän tuntumassa pallon. Nopean vastaiskun hakemisen sijaan Forss lähettääkin pallon kaukaa kohti vastassa olevan Kallion vastuualuetta eli kotijoukkueen maalia. Jotain Gesin Vocamaista suorituksessa on, sillä vaikka Kallio saa kätensä väliin, niin pallo putoaa pussiin. Pelimiehen maali.

Niclas Forss juhlimassa Gesim Vocamaista maaliaan

En tiedä hämmentyykö PIF maalista, mutta kello ehtii naksahdella vain muutaman minuutin eteenpäin, kun Forss on irti rangaistusalueen rajalla. Kallio ottaa Forssin kudin kiinni, mutta haaskalle ehtii ensimmäisenä Verneri Parko, jota Kalliot tai kukkulat eivät pysäytä: 0-2.

Ilmeisesti molemmat joukkueet armollisesti odottivat maalien kanssa kirjoittajan saapumista peliapaikalle, sillä kohta kopsahtaa taas. PIF:n Kajus Svanberg pääsee lähettämään oikealta sivuvaparin. Kirjoittajalle käy sillä lailla arkiviikon klassinen, että koittaessa räpsiä kuvia, palloa kimpoaa MaPS:n puolustuksen kautta Henri Forsströmin ulottumattomiin ja peli on 1-2. Koitan pikakelata lähimuistia takaisinpäin saadakseni uusinnan siitä, että mitä oikein tapahtui, mutta valvontakameran nauhat on jo tuhottu niin kuin dramaattisissa tapahtumissa aina. Kolme maalia viiteen minuuttiin on ihan napakka suoritus, vaikkakaan enempää ei enää tule.

Kajus Svanberg virittelemässä tasoitusta

Peli alkaa lämpiämään ja lämpö tarttuu myös yleisöön. Kannattajat löytävät toisistaan vastinparit. Lisäksi tanssipareja haetaan kentällä ja lopulta myös matkalla pukukoppiin. Lähden itse makkaralle, kahville ja hakemaan sadetakkia, koska keli sitä vaatii.

MaPS ottaa oman aikansa kopissa ja lopulta, kun joukkue lähtee talsimaan kenttää kohti, ottaa kotiyleisö heidät hampaisiinsa. Tosin vieraiden puolelta katsomoa lentelee vastakuitteja ja lopulta hoputtamisen syyksi todetaan se, että olisi jo pikkuhiljaa nukkumaanmenoaika. Yleisö on tämän kauden näkemistäni kolmosen otteluista kaikkein polarisoituneinta ja äänekkäintä, mikä tekee ottelutapahtumasta erityisen. Seurojen kannattajat selvästi välittävät omistaan.

Toisella puoliajalla saunakavereita löytyi hyvin sekä kentältä että katsomosta

Peli jatkuu rouheana divarivääntönä.  PIF koittaa hetkittäin hakea pidempiä syöttöketjuja, mutta MaPS:n puolustuspelin koodi ei meinaa paljastua oikein millään ja syötöt karkailevat väärille neliöille. Punapaitojen kentälle vaihdosta juoksuttama Oliver Blomqvist väläyttelee hyvää ja rauhallista pallollista pelaamista, mutta samalla nelonen välkkyy myös vieraiden tutkassa ja Blomqvistin  peli-iloa puudutetaan fyysisellä pelillä.

Vajaa tunti on valotaulussa, kun Samir Achkir pääsee ravistelemaan MaPS:n mehiläispesää, mutta Forsström pitää asemansa eikä hunajapurkille pyrkivä Svanbergään saa peliä tasoihin. Parkkipaikalle lipuu poliisimaija. Korttia nousee molemmille joukkueilla ja myös yleisön desibelit nousevat. Ennen kuin erotuomari Vili Lehtovaara pääsee lepuuttamaan korviaan, ehtii vierasjoukkueen Hushyar Aftab potkia kaikki ottelupallot Pajbackan kiviaitojen taakse.  

Juttua riittää pelaajilla vielä päätösvihellyksen jälkeen, mutta mikään ei muuta sitä, että MaPS:lla oli kyky hakea pinnat kylmänä sateisena tiistai-iltana Pajbackasta. Sarjataulukossa joukkueet jatkavat tasapisteissä ja peräkanaa. Tällä kertaa kukaan ei Tukholman tai St. Etiennen tyyliin juokse kentälle heittelemään soihtuja vahingoittamistarkoituksessa, mikä on yksinomaan hyvä asia.

Viini: arki-illan kolea ja samaan aikaan kuuma

PIF-TPV: hyvä kiertää

Kaikkea ei voi aina suunnitella, ja kun Corollasta räpsähtää ensin mittariston valot sammuksiin ja sen jälkeen ratista katoaa ohjaustehostin, on aika luovuttaa ja ohjata auto viereisen pizzerian pihaan. Falck hakee raadon pois. On torstai ja ajattelen tämän tarkoittavan sitä, että Suomi-Ukraina-pelin jälkeinen kotiinpaluu koukkaus Paraisille jää tekemättä. Sillan toinen puoli on aina kuitenkin sillan toisella puolella ja pyhäpäivä on pyhäpäivä.

VR sylkee samoja raiteita ulos, jotka se lauantaina nieli sisäänsä. Huuhkajien kärsimä tappio on jollain universaalilla tasolla hyväksytty, vaikka melankolian sävyjä on ilmassa. Katson ensin ihan varovasti puhelimesta, että miten bussit Turusta Paraisille kulkevat. Tekemätön paikka. Junassa kuulutetaan raideturvallisuuteen (kenties lehtiä radalla) liittyvästä hidasteesta, joka myöhästyttää kotiinpaluuta entisestään. Se ei ole hyvä uutinen. Tsekkaan vielä Yangon hinnan ja matka-ajan. Optimistisesti ajatellen missaisin ekan vartin. Ei välttämättä paha, ja lopulta aikani jahkailtua päätän, että kyllä tästä vielä lähdetään Pajbackalle katsomaan, kun PIF varmistaa sarjanousunsa. Futisviikko on kuitenkin keskimäärin mukavampi päättää iloisiin tunnelmiin ja samalla saan täytettyä aiemman blogitekstin jälkeisen löyhän lupauksen paluusta Pajbackalle.

Pitch Invasion Paraisilla

Taistelupari nukahtaa taksiin. Vettä ripsii varovasti auton ikkunoihin. Livetuloksista bongaan, että PIF on siirtynyt Kevin Larssonin maalilla 1-0 -johtoon. PIF tarvitsee vähintään pinnan TPV:ltä, jotta se ei joudu lykkäämään nousujuhliaan edelleen. Ottelu on sillä lailla saletti, että TPV on sarjan jumbona ja vailla varsinaista panosta, joten kotijoukkueen nousujuhlat vaikuttavat futiksen arvaamattomasta luonteesta huolimatta kalkkiin kaiverretuilta.

PIF oli alusta asti pelin päällä

Vihdoin Pajbackan kivimuuri piirtyy taksin eteen. Kiitän kyydistä ja vedän taisteluparin uunituoretta huuhkajat-huivia hiukan tiukemmalle. Olemme juuri astuneet kivimuurin sisään, kun punapaidat tuulettelevat toista maaliaan. Larsson on jälleen asialla ja PIF johtaa 2-0. Pääsemme sisään yhdellä aikuisten lipulla ja makkaranostositoumuksella. Eväät kahmittuamme käymme toteamassa pääkatsomon olevan sen verran täysi, että päätämme kiertää kentän toiselle puolelle ja toivoa, ettei sade hirveästi yltyisi.

PIF tuo tehokkaasti hyökkäyksiään kohti TPV:n maalia. TPV:n hyökkäykset ovat harvassa ja tamperelaisilla on vaikeuksia saada kontrolloituja hyökkäyksiä aikaan. Tunnelma Pajbackalla on kaikin puolin hyväntuulinen ja rento. Ilmassa on kyläjuhlan -tuntua. Porukkaa on paikalla paljon niin kuin odottaa saattoi eikä väliin vihmova sade pääsee häiritseväksi asti yltymään. Maalit ovat ensimmäiseltä puoliajalta kuitenkin nähty ja talsimme toiselle puoliajalla kohti kentän toista päätyä, sillä oletan, että maalit tehdään sinne.

Päädymme taisteluparin kanssa puhelimen käytöstä sellaiseen sopimukseen, että valkopaitojen hyökätessä hän saa pyydystellä pokemoneja ja punapaitojen hyökätessä minä räpsin kuvia. Kompromissi neuvottelussa on tuiki tarpeellinen, sillä kyllähän reissu painaa pikkukaveriakin jo aika lailla, vaikka hän tomerasti istuukin kivimuurin päällä.

Kirjoittajan kuvausvuoro

Toinen puoliaika vanhenee vain varovasti, kun Kasperi Nevä nousee kulmassa lähimmäs taivaan kantta ja nekkaa pallon maaliin: 3-0. Keskiympyrän kautta tullaan suoraan taas TPV:n maali kohti. Jatkuvasti vaarallisenoloinen Saliw Babawo irtoaa laidaltaan, mutta kopsahtaa kropallaan vastaan harppovaan Jaakko Häyhään. Pallo pomppii maalille, josta Viktor Johansson puttaa sen verkon perukoille.

Saliw Babawo vaarallisena

-Ykköseen, ykköseen, ykköseen!

Huudatetaan kovaäänisistä. Tunti kilahtaa kelloon ja pallo pyörii TPV:n maalilla. Se näyttää ottavat yhden kimmokkeen TPV:n puolustajan käsistä, mutta sillä ei lopulta ole mitään väliä, koska Larsson on oikeaan aikaa oikeassa paikassa kuin Teemu Pukki edellisenä iltana konsanaan ja pistää pallon pussiin. Tätä kirjoittaessa ymmärrän myös sen, miksi tuuletellessa lähtee myös paita: kyseessähän oli Larssonin kolmas eli maaleja kertyy hatullinen. 

Pikkuisen hassutteluksi menee myös Gesim Vocan panenka, jonka Häyhä nappaa syliinsä. Toki Häyhä oli ilmeisesti lukenut sen saman artikkelin rangaistuslaukausten torjumisesta, joka twitterissä jokin aika takaperin kiersi, sillä temppuvalikoimaa löytyi.

Olen juuri palauttamassa puhelinta jälleen taisteluparille, kun Leevi Antinaho sievistelee lukemat 1-5:een. Vaihtoruletti pyörii ja kaudelta kertyneitä minuutteja tasaillaan useammalle pelaajalle, kunnes tuomari vapauttaa kotijoukkueen juhlimaan. Pajbackalla nähdään vielä nuoremman kannattajajaoston pitch invasion, skumppaa ja punaista savutusta ennen kuin lähdemme sateen yltyessä puolijuoksua tavoittelemaan seuraavaa bussia.

Ykköseen

Bussiin ehditään, mutta sopivaa maksutapaa on hankalampi löytää. Käteistä kun hetkeen ei ole lompakossa säilöttynä ollut, vaan muovikorteilla ja apeilla on porskutettu menemään. Hetken jo näyttää, että me palataan taisteluparin kanssa vielä sateeseen, mikä kieltämättä olisi ollut  pitkähkön reissun päälle vielä kohtalainen koettelemus. Ajatusten kilkattaessa kuin hedelmäpelissä onneksemme eräs hyväsydäminen rouvashenkilö koputtaa olalle ja tarjoutuu maksamaan matkan. Se ei ole ihan halvimmasta päästä ja velan osalta sovitaan, että laitetaan hyvä kiertämään sopivassa kohtaa. Niinpä asia jää vielä blogin To-Do -listalle.

Kiitos vielä kerran ja onnittelut Pargas IF:lle noususta! Ensi kaudella nähdään taas varmasti.

Viini: kuplivaa omalta kylältä 

PIF-HJS: Pajbackan imussa

Vietettyämme päivän Saariston rengastien Kustavin puolella ehdotan, että ajetaan illaksi vielä Paraisten puolelle. Paraisten Kauppiaskatu on autio. Ihmiset ovat vetäytyneet terassin varjojen alle sekä nauttimaan kesästä että pakoilemaan kuumana porottavaa aurinkoa. Pajbackan kenttää ympäröivien muurien takaa kuuluu rummun pauke ja parkkipaikalla on tungosta: tästä tietää jo valmiiksi, että tänne kannatti tulla.

Paraisilla ymmärrettiin, missä pelipäivänä kuulu olla

Katsomot pullistelevat. Rummun takana olevilla riveillä on todellisia vetaraaniultria, jotka ovat varustautuneet marakassein, kovaäänisin ja lisäksi jollain tuntemattomaksi jääneellä erikoislaitteella, jonka ääni muistuttaa paloauton ulinaa. Katsomon ympäriltä on helppo poimia tusinoittain punaisia pelipaitoja ja huiveja. PIF on selvästi oman kylän joukkue, jonka ympärille rakentuva yhteisöllisyys on Pajbackalla käsinkosketeltavaa.

HJS on itselle etäisempi seura, mutta maailmassa, jossa asiat limittyvät, mitä erikoisimmilla tavoilla toisiinsa, HJS edustus löytyy blogin seuraajista. Voihan olla, että kirjoittajan alitajuinen turhamaisuus, on lopulta tärkeä motivaattori sille, että könyämme vielä viikon päätteeksi Paraisille. Katsomokeskusteluita sivusta kuunnellessa käy ilmi, että paikalla on vähintäänkin kourallinen HJS:n kannattajia, mikä viestii hyvästä kulttuurista sen lisäksi, että Hämeenlinnassa ottelu oli näytetty keskustassa isolta screeniltä.  HJS:n maalierossa on jotain leedsmäistä, sillä sekä omia että vastustajan verkkoja on kuluvan kauden aikana venytelty. Yhtälöön, kun liittää PIF:n varsin pystyvät hyökkäyspään pelaajat, voi ottelulta odottaa viihdettä ja vauhdikkaita tilanteita.

Pajbackalla peli lunastaa odotukset heti alkuunsa. HJS:n kärkipari Santeri Stenius ja Eemeli Raittinen ovat alati vaarallisia. Lisäksi Miika Paussu tekee laidaltaan lennokkaita nousuja. Vastapainona punapaitojen Gesim Vocan ja Yooni Musen taituruutta on ilo seurata. Peli on hyvätempoista, kotiyleisöltä irtoaa rutiinomaisesti oikeat ruotsinkieliset kannustushuudot pelin oikeina hetkinä ja molemmat joukkueet hakevat hanakasti maalia.

Gesim Voca oli vaikea pideltävä

18:sta minuuttia siihen menee, kun Stenius tuulettelee ensimmäistä osumaa. Stenius on kärppäimpänä paikalla, kun Aime Nihorimbere taittaa vaarallisesti kotijoukkueen nurmea leikkaavan keskityksen maalille.

Paikkoja ropisee maalin jälkeen molemmille joukkueille. HJS:n Prince Mokuman kaukaa lähtevät kuti kerkeää pudota tolppaan ennen kuin kotijoukkueen kannattajat pääsevät huokailemaan Vocan kirmatessa puolittain läpi vasemmalta laidalta. Voca niputtaa vielä kintereille kerenneen HJS pakin ennen kuin kokeilee tikkaansa tauluun, mutta Joonas Immonen levittäytyy kudin eteen.

Tarvitaan taas Stenius, jotta tulostaululle saadaan viivoja. Tällä kertaa laidalta maalille rynnii Raittinen, jonka esityön jälkeen Stenius liukuu pallon tyhjiin. HJS näyttää menevän menojaan ja veteraanikatsomostakin annetaan piiskaa kotijoukkueen puolustuspelaamiselle. Ennen puoliajan päättymistä nähdään kuitenkin kotijoukkueelta niin sanottu pukukoppimaali, jonka Saliw Babawo värkkää hiukan sekavan tilanteen päätteeksi etutolpalta. PIF saa maalista lisää liike-energiaa jalkoihinsa ja se on hyvin myös vainulla tasoituksen suhteen, mutta Vocan painavaa kutia, jonka Immonen saa nikattua takanurmelle, lähemmäs se ei pääse.

Junnujen puoliajan pienpelit ovat kulttuuriteko

PIF jatkaa toisella puoliajalle siitä, mihin se ensimmäisellä jäikin. Samir Achkir on lopulta muutaman minuutin höyryämisen jälkeen se, jonka nimi painetaan huomiseen lehteen. HJS:n maalille järjestetään kunnon halonhakkuutta ja vähän kaikkialla kolisee, mutta Achkir osoittaa tilanteessa riittävä kylmäpäisyyttä ja siivoa pallon maaliin muiden pelaajien ja kentän eri ainesten lennellessä sinne tänne.

Piffenin tasoitusmaalin jälkeen ottelu tasoittuu taas ja siirtyy jopa hieman enemmän vieraille. Voca koettelee kertaalleen kotiyleisön sydämiä heilauttamalla omalta kenttäpuoliskolta katapulttia. Kukkupallo ei mene mahdottomasti HJS:n maalin yli. HJS:llä on muutamakin hyväkin paikka, mutta PIF:n veskarilla Arnold Uschanoffilla tai kotikyläläisittäin Arskalla on myös hyvä päivä ja niinpä hän sammuttelee karkuun pääsevät kipinät.

Vaihtojen myötä HJS jää enemmän vastaiskumoodiin ja PIF hyökkää pitkälti oikeaa laitaa Babawon kautta, mutta hämeenlinnalaiset tulppaavat tarvittavat vuodot. Maalit ovat tältä illalta lopulta nähty ja niinpä pisteiden osalta kirkko pistetään keskelle kylää.

Asiaankuuluvat kiitokset veteraaniultrille

Paluumatkalla vastaan tulee vielä hälytysajoneuvo, mutta tuskinpa veteraaniultrat ihan hippasille pelin jälkeen lähtivät.

Viini: Tammiluodolta pirskahtelevaa