Suomi-Bulgaria: rutiinivoitolla lisäsivu historiankirjaan

Järjestysnainen huikkaa Olympiastadionin parkkipaikan edestä, että tänne ei saa pysäköidä ja kehottaa ajelemaan ja katselemaan ympärilleen. Jäähallin parkkipaikalla on tilaa. Kilautan kympin parkkimaksun ennen kuin digitaalisilta näytöiltä paistava ’pelkällä parkkikiekolla saa pysäköidä’ löytää tiensä verkkokalvoille. Ei se mitään. Pelipäivä on juhlapäivä.

Pitkähköt jonot kiertävät porteilta pitkälle katuvalojen valaisemia katuja. Jostain syystä meidän porttimme on jonoton. Maskit naamalle ja puhelin kolme kertaa lipunlukijaan. Portin toisella puolella hoksaan, että pojalla on minun varamaski naamallaan ja sen jälkeen minua hoksautetaan, että oma maskini on väärinpäin. Asia vaatii vielä harjoittelua. Kuuntelemme Maamme-laulun katsomon portaikosta ennen kuin asetumme Olympiastadionin lähes käyttämättömille penkeille. Peli voi alkaa.

Pohjoiskaarteesta lähtee klasikkochänttien ja kannustushuutojen kimara. Ajat ovat kummalliset ja maskin läpi hengittely vaatii totuttelua, mutta tunnelma on hyvä. Heti alussa käy selväksi, että kannatus ei tule olemaan vain pohjoiskaarteen rallattelua, vaan koko yleisö on tullut puhaltamaan tuulta huuhkajien siipien alle.

Huuhkajat pääsivät nauttimaan kotiyleisön tuesta

Bulgaria on alussa kevyemmällä jalalla liikkeellä. Sen teknistaitavat pelaajat siirtelevät palloa kohti pohjoiskaarretta ja Suomen päätyä. Riven huuhkajat ovat palanneet EM-karsinnoista tuttuun 4-4-2 -muodostelmaan, mutta ottaa hetken ennen kuin Suomen peli alkaa loksahdella kohdalleen. Sen hetken otettuaan Suomi pääsee heti hyville maalipaikoille. Sekä Robert Taylor että Teemu Pukki pääsevät hätyyttelemään Martin Lukovin maalia, mutta liito ei aivan vielä riitä.

Bulgaria oli pitkin peliä vaarallinen

Bulgaria pysyy hyvin ottelun koivessa kiinni ja Suomi on jopa onnekas siinä, että omissa ei soi. Huuhkajista Glen Kamara erottuu jälleen positiivisesti. Kamaran ohimoissa vaikuttaa tykyttävän jalkapallon oikeiden ratkaisujen täydellinen sähkökeskus, josta viesti kulkee saumattomasti lihassyihin. Ei muuta kuin kultaista palloa kainaloon.

Toisen puoliajan alkupuolella Joona Toivio lähettää pitkän pallon vasempaan laitaan. Jere Uronen laskee sen Olympiastadionin uusitulle nurmelle. Bulgarian prässi jää kauas Urosesta ja Uronen saa rauhassa asetella askelmerkkinsä kohdilleen. Keskitys kaartaa takatolpalle. Vuorostaan Joel Pohjanpalolla on tilaa ja aikaa. Pohjanpalo puskee pallon keskellä kärkkyvälle Pukille, joka Robert Taylorin sanoin ”syöttää” pallon Taylorille. Taylor kurottaa ulkoteränsä pallon alle ja tökkää Suomen johtoon.

Robert Taylor tökkää kipeästi vierasjoukkuetta

Pukin ja Pohjanpalon duetolta on jatkossa lupa odottaa vielä enemmänkin, mutta vaihdosta kentälle iskevä Fredrik Jensen roihuttaa Olympiasoihtua välittömästi. Jensen juoksee boksin reunalla tyhjään tilaan, jonne Uronen viskaa rajaheittonsa. Jensen ottaa pienen vaihtoaskeleen ja saattaa jalkansa vapaaksi. Ritsa räpsähtää kuin tyhjästä alakulmaan ja Suomi siirtyy 2-0 -johtoon.

Kultuuritekoja

Otteluun kulminoituu omalla tavallaan jälleen se kulttuurin muutos ja voittamisen kulttuuri, joka huuhkajien höyhenpeitettä koristaa. Suomi ei pelaa erityisen hyvin, mutta se on riittävän tehokas ja riittävän hyvä kammetakseen historiallisen voiton Bulgariasta. Bulgarian viime hetken pyristelyt kylmäävät kyllä sydänalaa, mutta pääkaupungin maskimeren täplittämässä pimenevässä illassa huuhkajat paistattelevat sillä podiumilla, jonne sen soisi sukupolvesta toiseen jäävän.

Videolla futisjuhlaa

Viinikuvaus: kulttuuritekoja