Keitäs meitä täällä olikaan?

Palloluotsien kivinen tie kertoo kiinnostavalla tavalla, mitä on olla suomalainen jalkapallovalmentaja kansainvälisillä kentillä

Aviadorin kustantama ja Mikko Vehviläisen kirjoittama teos Palloluotsien kivinen tie on hyvällä asialla. Se tuuppii suomalaisen jalkapallofanin totetumatonta unelmaa arvokisapaikasta ja luo empaattisen yhteyden niihin, joiden rakkaus lajiin kohtaa keittiö- ja kahvipöytäkeskusteluissa naurua ja joiden korvat ovat jo aikaa sitten turtuneet potkupalloa- rallatteluun.

Kirja juoksuttaa pelikentälle suomalaisten futisvalmentajien kirjon. Meillä on Litmanen, Hyypiä ja Pukki, mutta ketä meillä olikaan kentän laidalla? Kirja kahlaa helposti lähestyttävänä sarjana läpi suomalaisten jalkapallovalmentajien Hall of Famea. Kahdentoista pintaraapaisun alta paljastuu kirjahyllyllisen verran painamatonta näkymää ja oppia siihen, mitä on olla ja olla ollut suomalainen jalkapallovalmentaja kansainvälisillä jalkapallokentillä.

Kirjan tarkoitus on ehkä ollut läpivalaisu hiljaiseen tietoon, jota suomalaisilla huippuvalmentajilla on ja olisi jaettavaksi, mutta samalla se kuvaa päähenkilöidensä kautta kiinnostavalla tavalla ammattivalmentajien arkea. Sen miten erilaisissa olosuhteissa kootaan toiveikkaana erilaisista palasista jalkapallojoukkueen näköistä palapeliä, joka on etukäteen jo tuomittu pöydältä uusien pelien tieltä pois pyyhittäväksi. Menestys tapahtuu tai on tapahtumatta pelien välissä. Marcelo Bielsakin on kertonut katsovansa aina pitkään joukkueen omistajaa haastattelutilanteessa silmiin, koska sama henkilö, joka sinut palkkaa, tulee yleensä myös antamaan sinulle potkut: joskus piankin. Palloluotsien kivinen tie on tarina uusista aluista, potkuista ja siitä, mitä siinä välissä ehtii tapahtua.

Suomen lippuja on pystytelty ammattivalmentajien toimista pitkin maailman viheriöitä harvakseltaan. Siksi niiden hieman piilossa olevat tarinat ovat erityisen uniikkeja. Lähes kaikilla mantereilla on oma suomalaistwistinsä, vaikka sitä ei Mestareiden liigaa tai arvokisoja tuijotellessa aina muistakaan. Siksi Vehviläisen teos sytyttelee oikeita sydänlankoja ja vastailee kysymyksiin, että mistäs ne Juha Malinen, Simo Valakari, Markku Kanerva tai Pauliina Miettinen oikein tulivatkaan, mihin he kenties ovat menossa ja minkä verran suomifutiskulttuuria saikaan pakata mukaan matkatavaroihin?

Valmentajaksi halajaville Palloluotsin kivinen tie toistelee tiettyjä työelämän mantroja jalkapallon kontekstissa päävalmentajien kertomana: tee paljon töitä, seuraa omaa pelillistä johtotähteäsi, verkostoidu, menesty, verkostoidu, ota iskuja, nouse ylös, toista ja menesty. Suotuisat tuulet kannatta napata surutta purjeisiinsa, sillä puuskat ovat väliaikaisia. Kotoa harvemmin sinua tullaan hakemaan, mutta joku saattaa tuntea jonkun, joka tarvitsee sopivasti jotain, mitä sinulla on. Aina ei välttämättä ole pakko unelmoida itseään henkihieveriin, mutta työt kannattaa tehdä hyvin ja mahdollisuuksiin tarttua, jos siis haluaa hypätä ruutua maantieteellisten rajojen yli.

Suomalainen jalkapallovalmentaja joutuu raivaamaan tiensä kansainvälisessä viidakossa kaislakepin kanssa, koska Suomea ei mielletä jalkapallomaaksi ja kotimaisia kokelaita ovat maailman lastauslaiturit pullollaan. Kirjan valmentajat auraavat pioneereina reittiä sille, että jonain päivänä meillä olisi jotain Jari Litmasen kaltaista myös kentän teknisellä alueella. Sitä odotellessa Palloluotsien kivinen tie tarjoilee raittiin version beat -henkisestä useamman mantereen kattavasta futismatkasta, jonka karttaviivat piirtyvät fläppitaululle aamutreenien ja pelipäivien välissä yksi kerrallaan.

Viinikuvaus: pohjoisen rämeköissä ilman etikettiä hohkaava taikaliemi

Lukukappale on saatu Aviador kustannukselta