Tyttären kanssa Veritaksella: Vaadimme veikkausliiga futista

Petros Karakoudis voisi kovalla kaksinkamppailupelaamisella olla yksi Interin suunnankääntäjistä

Pitkään hautumassa ollut ajatus veikkausliigakauden avauksesta sai lopulta nostetta alleen, kun kesälomat olivat sopivasta alkaneet ja EM-kisojen välipäivien vieroitusoireet uhkasivat. Nopealla vilauksella selvisi, ettei välttämättä mitään klassikkoa ollut tiedossa, kun pelillisessä suossa tarpova FC Inter kohtasi sarjataulukossa pykälää ylempänä majailevan VPS:n. Pelille oli kuitenkin helppo antaa mahdollisuus. Tytärkin oli vuoden taas vanhennut ja suunnilleen vuoden verran aikaa oli viimeisestä veikkausliigakokemuksesta.

Taktiikkana käytettiin viime vuonna hyväksi todettua: paikat penkkirivin päästä, josta on helppo tarvittaessa luikahtaa stadionin muihin tiloihin. Lisäksi evästä mukaan ja sormet ristiin. Automatkalla kyseltiin, että muistatko, kun viime vuonna käytiin peliä katsomassa. Tähän ei saatu vastausta, joten oletettavasti viime vuoden otteluista ei kovin syvää muistijälkeä ollut jäänyt.

Ensimmäinen pelin ulkopuolinen vastoinkäyminen tuli, kun mehukatti ilmaantui pelaajatunnelin eteen. Vaatimukseen siitä, että tuonne oli päästävä, ei voitu suostua. Tyttärelle yritettiin selittää, että mehukatti on nyt töissä. Selitys ei suoraan mennyt läpi, mutta rauhoitti tilannetta sen verran, että peli päästiin koko perheen voimin aloittamaan katsomosta. Muutama tahdikas taputus ja 'Inter, inter'-huudahdus alusti peliä.

Vähän oli FC Interin pelissä jäljellä siitä nopeasta ja iloisesta vastahyökkäyspelistä, mikä oli jäänyt viime kaudella päällimmäisenä mieleen. Hyökkäyspelissä ei ollut oikein selvää suuntaa ja viimeiset ratkaisut puolittaisissa tilanteissa olivat heikkoja. VPS jauhoi kärsivällisesti ja se oli vaarallisempi joukkue ensimmäisellä puoliajalla. Interin pelistä jäi hieman sellainen kuva, että 11:sta pelaajaa oli laitettua oikeille pelipaikoille ja kaikki tiesivät, miten sillä pelipaikalla tuli pelata, mutta yhteinen punainen lanka puuttui.

Yhtäkkiä huomaan, miten erikoinen irtopallo jää Interin maalin edustalle roikkumaan ja VPS:n Andre Clennon rouhaisee pallon maaliin. Peli on vasta alkutekijöissä, mutta Inter on sekä pelillisesti että tuloksellisesti pulassa. Maalin jälkeen VPS jatkoi pelin kärsivällistä jauhamista. Interillä oli edelleen vaikeaa saada pelistään kiinni.

Aivan ensimmäisen puoliajan lopussa vaikutti siltä, että Inter on saamassa hengen päälle. Se sai luotua painetta VPS:n puolustusalueelle. Philip Njokun puskua lähemmäs maalintekoa Inter ei kuitenkaan pääsee. Kenties hetkellisen hyvän otteen herpaannuttamana VPS pääse aivan puoliajan lopussa ylivoimahyökkäykseen, joka eskaloituu 3v1-tilanteeksi. Tilanteen pääteeksi omalta kenttäpuoliskolla palloa mukanaan kuljettanut Steven Morrisey tekee vaasalaisille toisen maalin. Interin puolustajat keskittyvät sinkoilemaan ja syöksyilemään mihin sattuun. Peliesityksiin nähden johto on ratkaisevan tuntuinen.

Tytär lähtee äidin kanssa hieman ennen puoliajan loppua etsimään mehukattia. Mehukatti löytyi ja puoliajan pallottelut ja peuhaamiset mehukatin kanssa ovat varmasti hänen päivän kohokohtansa. Isänä sydäntä salaa lämmittää myös se, että itselle omittua palloa ei niin vain luovuteta vanhemmille lapsille, vaan siitä pidetään kynsin hampain kiinni.

Toisella puoliajalla VPS vetäytyi omalla kenttäpuoliskolleen ja jäädytti peliä. Inter ei löytänyt avaimia puolustusmuurin purkamiseen ja vaarallisia tilanteita ei syntynyt. Lopulta tuomarin vihellys vapautti turkulaiset ja VPS vei ansaitusti tärkeät pisteen.

Interin esityksessä aika karulla tavalla kirkastui se, että on aivan mahdollista ettei ensi kaudella Turussa nähdä veikkausliigafutista. Pelkästään suomalaisen jalkapallon kannalta olisi tärkeää, että pääsarjafutista pelataan pääkaupunkiseudun lisäksi myös Tampereella ja Turussa. Isoilla talousalueilla myös juniorijalkapalloilijoiden määrä on verrattain suurta ja juniorit tarvitsevat ulkomaisten tähtien lisäksi myös kotimaisia esikuvia, joiden innoittaman jaksavat potkia palloa päivästä toiseen. Inter on nyt joukkuettaan suuremmassa vastuussa siitä, että sarjapaikka säilyy.

Materiaaliltaanhan Interin pitäisi olla reippaasti sarjataulukon ylemmässä kastissa ja jopa mitalitaistelussa. Pisteitä täytyy nyt saada keinolla millä hyvänsä. Tarvittaessa peliä on yksinkertaistettava. Olkoon se vaikka roikkumista omalla kenttäpuoliskolla ja pitkien pallojen pelaamista linjan taakse nopeille hyökkääjille. Lisäelementtejä on mahdollista tuoda mukaan, kunhan perussapluuna on edes auttavasti kunnossa. Joukkue kaipaa nyt tuoretta henkäystä. On punnittava tarkasti ottaako budjetin päälle enemmän se, että Inter putoaa divariin vai se, että otetaan riskillä joko pidempiaikainen uusi valmentaja tai edes projektivalmentaja, jonka ainoa tehtävä on säilyttää sarjapaikka. Vaihtoehtoisesti johtajuutta on löydyttävä joukkueen sisältä. Joka ikisen Veritaksella vierailevan joukkueen täytyy jatkaa matkaansa Turusta nilkat ja sääret hellinä. Tulkoon sitten satunnaisia punaisia kortteja tai yksittäisiä isoja tappioita. Veritas ei saa olla mukava aurinkoinen areena vastustajalle eikä Inter sellainen joukkue, jota vastaan on kiva pelata. Herätystä ja henkeä kaivataan. Kausi on puolessa välissä, joten rata on auki, mutta nykyisellä ilmeellä ruutulippu ei lopussa iloisesti heilu. Potentiaalia kyllä on.

Ehkä tyttären pelin lopussa esittämä 'pois, pois'-vaatimus oli tänään kohtuullinen.

Viinikuvaus: takkuaa ja kaipaa happea