Pohjois-Irlanti -ottelu päättää Suomen kahdet arvokisakarsinnat
kestäneen tarinan kaaren. Pallo karkasi jalasta jo hyvissä ajoin. Tulos on
pettymys. Tulos on tyypillinen. Viimeisistä karsinnoista on mahdollista ottaa
paljon oppia. Sikäli kun jatkossa aidosti tahdotaan kisoihin, tulee väärään
suuntaan lähtevään kurssiin reagoida nopeasti ja voimalla. Suomen ei tarvitse
pelata näyttävää jalkapalloa edes Färsaaria vastaan. Suomi voi pelata karseaa
ja negatiivista futista. Se tuo pisteitä. Se voi vielä tuoda riittävästi
pisteitä. Se antaa tuomarille Suomen johtaessa vaikeassa vierasottelussa 0-1 mahdollisuuden puhaltaa rankkarin, joka sinetöisi yllätysvoiton.
Väliaikainen koutsi toi heti kahdessa pelissä enemmän pinnoja,
mitä kansainvälisellä kokemuksella kuorrutettu projektivalmentaja kuudessa
ottelussa. On jollain tavalla jopa helpottavaa ettei viimeiseen otteluun jäänyt
Färsaarten varaan laskettua oljenkortta. Nyt pöytä on puhdas ja katse
edessäpäin. Nykyisenkaltaista lohkoa ei välttämättä saada enää vuosikymmeniin.
Asioiden sattumanvaraisesta kulusta voidaan spekuloida sen verran, että kaikkien
aikojen karsintalohko osui ironisesti Suomalaisen maajoukkuejalkapallon mahalaskuun:
toisenlainen leikkaus olisi tarjonnut Suomella EM-kisapaikan hopeavadilla. Ei
Jari Litmasta, ei Sami Hyypiää eikä jalkapallouransa maalirikasta juhlavuotta
viettävää Mikael Forssellia. Ei Joonas Kolkkaa kipittämässä laidalla tai Shefki
Kuqia rymistelemässä vastustajan maalia kohti. Tämä joukkue on parhaimmallaan
seuraavissa ja sitä seuraavissa karsinnoissa.
Craig Cathgart juoksee keskityksen maaliin olympiastadionilla.
Kamera suuntaa juhlivaan vihreäpaitaiseen faniryhmään. Jalkapallokevät kukkii
vitoskorista EM-kisoihin rynnineelle Pohjois-Irlannille: momentum, riittävä
tahto ja taito. Tärkein niistä on tahto. Suomi saa puolittaisia paikkoja. Ei
osu ja uppoa. Tärkein niistä on tahto. Ville Jalasto niputtaa miehekkäästi
Pohjois-Irlannin laitapakin. Vapari. Seuraavasta tilanteesta Paulus Arajuuri
junttaa pallon häkkiin. Nyt oli muutamaan minuuttiin riittävästi tahtoa. Markku
Kanerva ei häviä näissä karsinoissa kenellekään.
Gijonin ihme hautautuu hiljalleen futissyksyn viimaan ja
kylmään tihkuun. Fanit puhaltelevat käsiinsä. Katsomo tyhjenee. Viimeiset
huudahdukset kiipeävät vielä stadionin reunojen ylitse ja vaimenevat pakkasta
vartovassa yössä.
Viinikuvaus: syyssadetta ja toivoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti