Kalinaa alasarjoista: JyTy-TuWe

Kyselen kotona, että onko yläkentälle matsiin lähtijöitä. Poika pomppaa pystyyn ja sanoo tulevansa. Hän kysyy ketkä pelaa ja kerron, että Jyrkkälän Tykit ja Turun Weikot. Poika kysyy, että kuka se toinen on. Vastailen että nuo ne ovat. Mutta pelaako Inter? Sanon että ei ja itku siitä sitten raskaan päiväkotipäivän päätteeksi tulee. Selitän että Inter pelaa lauantaina ja JyTy:ssä pelaa pari vanhaa Interiläistä. Tämä ei kuitenkaan auta ja yläkentän sijaan hän päättää mieluummin mennä pihalle potkimaan. Pakkaan jo kamojani, kun tytär pomppaa ruokapöydästä pystyyn. Hän tulee.

Parkkeeraan auton ja huikkaan tyttärelle, että toivottavasti ei tule sakkoja. Hetken päästä hän kysyy, että onko minulla paljon rahaa mukana. Kerron, että sopivasti, mutta miksi pitäisi olla paljon? Hän sanoo, että siksi, jos tarvitsee maksaa ne sakot. Totean, että maksetaan sitten laskulla, jos niikseen tulee.

Pelaajat marssivat jo kenttää kohti, kun saavumme paikalle. Haemme kahvit, pillimehut, vissyt ja pullat ennen kuin asetumme katsomoon. Parikymmentä vuotta sitten, kun itse potkin palloa divarissa, Jyrkkälän Tykit olivat se kokeneita kettuja täynnä oleva joukkue, joka tuli palttiarallaa suoraan talvitauolta peleihin. Ei pelannut erityisen hyvin, mutta oli todella vaikea vastus ja pataanhan sitä yleensä tuli. Sarjatasosta ja ikäluokasta riippumatta TuWesta on paremmat muistot.

Idyllisellä yläkentällä on arviolta 40-50 katsojaa. Ottelu alkaa molemmin puolin aika tunnustellen. Hiljalleen JyTy ottaa pallonhallinnan itselleen. Erityisesti keskikentällä pallo liikkuu mallikkaasti pelaajalta toisella. Petri Lehtonen isännöi peliä keskikentän ankkurina. TuWe saa kuitenkin pidettyä JyTy:n hyökkääjät pihdeissään ja TuWelta nähdään muutama mallikas paitsioansakin. Katsomosta hihkaistaan, että kyllähän tällainen El Clasico pitää tulla katsomaan.

Ensimmäisen puoliajan alussa JyTy oli niskan päällä

Ensimmäisen puoliajan loppupuolella TuWe saa painostusjaksonsa päätteeksi kolautettua pallon melkein neljästäkymmenestä metristä lähtevästä vaparista rimaan. Käytännössä seuraavasta hyökkäyksestä JyTy saa tilanteen poikaista aikaiseksi. Pallo jää pyörimään Rangaistusalueen rajalle ja Kalle Karhunen tällää sen alakulmaan. JyTy siirtyy kuin varkain kesken TuWe:n momentumin johtoon. Tämä on se JyTy, jonka itsekin tiedän. Ennen kuin peli vihelletään puoliajalle TuWen Robert Pylkkänen käyttää vielä palloa kertaalleen JyTy:n maalin ristikossa.

Kalle Karhunen tuulettelemassa 1-0 -maalia

Yleisö ottaa toisella puoliajalla lisää kieppejä ja eläytyy väkevämmin mukaan pelin imuun. TuWe ottaa pelin haltuunsa. JyTy ottaa pitkälti vastaan ja kärkkyy vastaiskuja. JyTyn puolustuksen onnistuu klaarata Weikkojen pyristelyt kerta toisensa jälkeen. Weikot ovat vaarallisia erikoistilanteista, mutta sopivaa väylää maalille ei löydy. Samaan aikaan JyTy vastaiskut vaikuttavat koko ajan vaarallisimmilta. Lehtosista Henri vapauttaa kertaalleen Palmroosin Petterin, mutta TuWen veskari Otto Hyssälä peittää kudin.

Toisella puoliajalla TuWe hallitsi peliä...

ja rymisteli vaarallisesti erikoistilaiteista, mutta luu jäi lopulta käteen

Loppua kohden JyTy hakee itselleen vielä kokemuksellaan kaikki mahdolliset huilitauot. Joudumme hilppasemaan hieman ennen ottelun loppua muihin rientoihin. Pelin ylle jää vielä jonkinlaisen loppuhuipentuman makua, mutta illalla, kun pääsen taas koneen ääreen sanoma on selvä: JyTy vie matsin 1-0 ja kiristää länsi-Suomen nelosen nousukamppailua.

Viinikuvaus: aikaa kestävää Jyrkkälästä