FC RP-FC Global: uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä

Ruskolla päästiin juhlimaan FC RP:n kauden ensimmäistä koti sarjaottelua lämpimässä kevätauringossa. Sinistä merkkisavua ei ole ilmoilla eikä sitä kaiketi ollut viime vuonnakaan eikä koskaan. Vai oliko? Kuka sitä nyt oikeastaan kaikkea voi aina muistaakaan? FC RP:tä vastaan asettui FC Global, joka oli avannut oman kautensa väkevällä 5-1 -voitolla Turun Kisa-Veikkoja vastaan. Ruskon ”Härkä” eli Foric Aldin saa ennen ottelua suurimmat suosionosoitukset kotiyleisöltä, joka on jakautunut kahteen katsomoon siten, että toisessa on FC RP:n kannattajat ja toisessa enemmän junnuosastoa.

Katsomoilla oli jälleen Ruskolla hyvä käyttöaste

Molemmat pitävät ottelun alussa palloa rauhaksiin kuin yhteisestä sopimuksesta. Ehkä tämä liittyy siihen, että katsomoihin ja kentän laidalle valuu koko ajan lisää porukkaa. Divarifutaajan duuni asiakasduunia ja siksi alussa varmistellaan sitä, että katsojat pääsevät kokemaan pelin parhaat palat itse. 

Pelin lähtiessä kunnolla käyntiin käy ilmi, että tulemme näkemään eräänlaisen José Mourinho vs. Pep Guardiola simulaation. FC RP vetäytyy puolustusasemiin ja FC Global lähtee jauhamaan pallon kanssa. FC Global saa pelin alussa pari paikkaa ja sen hyökkäyksessä erityisesti Zakariya Osman on monessa mukana. Osman pääsee kertaalleen karkumatkallekin, mutta hänen maalintekoyrityksensä pysähtyy jo Yläkentältä tuttuun muuriin eli Aldinin torjuntaan.

FC RP oli enemmän puolustus- ja FC Global enemmän hyökkäyskannalla

FC Globalin pitäessä palloa ja FC RP:n pysyessä Turtles -puolustuksessa ehditään kentän laidalla ruotia useampaankin kertaan FC Globalin veskarin Chukwuka Ogbolun hauiksen ympärimittaa. Arvioissa on kaikkea keskivertomiehen reiden ympäryksestä vesitornin jalan vastaavaan. FC RP:llä ei ylipäätään tunnu olevan ottelun alussa hirveästi jalkoja ja menohaluja ylöspäin, mikä myöhemmin tulee paljastumaan valmentaja Otto Suikin mestaripiirrokseksi. Päätuomari Krister Sagulinin pelin ohjaamisessa sekä eleiden että äänenkäytön osalta on jotain erittäin Pierluigi Collinaa.

FC RP tekee jo totuttuun tapaan ensimmäiset vaihdot hyvissä ajoin ja pian tämän jälkeen ensimmäinen chäntti Samuli ”Litti” Lehtiselle kajahtaa ilmoille. Ensimmäisen jakson juostessa loppua kohti FC RP tihentää myös askeltaan hyökkäyssuuntaan ja ensimmäinen paikka siunaantuu Roni Salmelle, jonka laukauksen Ogbolu torjuu ja takuuvarmasti hauiksellaan. Muutaman minuutin kuluttua tästä ja aivan ensimmäisen puoliajan lopussa kilpparista Donatelloksi irtoaa itse Otto Suikki, joka pääsee hieman kauempaa lähtevällä kudilla yllättämään Ogbolun horisontaalisessa suunnassa: riman kautta 1-0 ja Suikki varmaan miettii jo ottelunjälkeistä lehdistötilaisuutta silmällä pitäen sitä, että aikooko lainata kuuluisaa ” They can take the ball home with them” -lausahdusta. ”Oton johdolla me mennään neloseen” -chäntti sopii täydellisesti tähän hetkeen.

FC Globalin hallinnasta huolimatta FC RP pääsi ensimmäisenä juhlimaan maalia

Tauolla grillimakkarajono kiemurtelee mukavan mittaisena. Katsojia ja kahvia lasketaan.

Toinen jakso lähtee piirtymään hyvin samankaltaisena kuin ensimmäinenkin, mutta sillä vivahde-erolla, että FC RP saa vastaiskujaan liikkeelle tiheämpään tahtiin. Sen jälkeen blogin historiaan isketään uusi merkkipaalu, kun FC RP:n kannattajakatsomosta lähtee yksi jäsen, joka blogin tutkivan journalistin mukaan on myös Turun alueen liike-elämässä vaikuttava hahmo, etsimään Futista ja viiniä -äijää. Sellaisen löytyessä kirjoittajan nyrkkiin isketään korkkaamaton olut ja sen perään kiitetään teksteistä ja kaikesta muustakin. Ei kait siinä. Kiitos! Tölkki auki ja täytyy vielä laittaa pohdintaan, että pitääkö Ruskolle tulla jatkossa linja-autolla, kuten kaikki muutkin.

Samoihin aikoihin, kun edellinen episodi on käynnissä, pääsee Hiep Huynh lennättämään vasurillaan pallon takayläkulmaan: 1-1. FC Global kolauttaa pallon kertaalleen vielä tolppaan ennen kuin FC RP toimittaa vastauksensa. Se pääsee iskemään vauhdikkaasti vastaan ja keskellä pallon kanssa kiiruhtava Backman Mbare lainaa palloa oikealla juoksevalle Joona Suomiselle. Suominen ajaa päättäväisesti maalia kohtia ja jysäyttää pallon sellaisella voimalla maalin, että mikäli erikoisvalmisteisia maaliverkkoja ei kutia olisi ollut pysäyttämässä, olisi se pitänyt takuuvarmasti onkia kumiveneen avulla Turun satamasta: 2-1 ja kellossa 70 minuuttia.

Laulupuolelta tulee uutta Riki Sorsa -variaation muodossa. Grillin takaa on nousevinaan jotain sinistä, mutta luultavasti se on vain kangastusta. Kentällä käydään tuijottelukisaa. Hieman sekavan tilanteen päätteeksi Igwe Okorie pudottaa pallon puskullaan FC RP:n maalin takakulmaan: 2-2 ja kellossa tasan viinipullon verran.

Loppurituaalit

Aurinko laskee. Kannattajakatsomossa pauhu yltyy. Pari keltaista korttia nousee Sagulinin rintataskusta. Peli päättyy ja molemmat joukkueet siirtyvät tappiottomien pelien putkeen. FC RP:n pelaajat ja kannattajat ottavat suuren maailman malliin toisensa.

Viini: A. Le Coq

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa:

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

FC Inter Turku 2 – Salon Wilpas: herkkua

FC Inter Turku 2 ja Salon Wilpas tarjoilivat kaikkien aikojen kolmosen herkkua keväisellä Turku Energia -areenalla. Herkkua oli ylipäätään tarjolla, sillä junnukipsa oli auki ja sieltä kirjoittajakin nappaa matsievääksi koko kauden parhaiten paistetun makkaran. Myös kahvi on kauden parasta. Eikä siinä vielä kaikki, kuten tavataan irvailla. Matsiin oli myös bookattu kuuluttaja eli matsin lisäksi leipää ja sirkushuveja oli toden teolla tarjolla. Sekä siirtokatsomoon että rauta-aidan taakse olikin kertynyt hyvä määrä porukkaa ja myös molemmat Interin kannattajaryhmät olivat edustettuna ottelussa. Myös uudesta kannattajaryhmästä, jonka perimmäisenä tarkoituksen on vihata lähinnä kaikkea, veistellään.

”Valle, Purosalon Valle” -todetaan siirtokatsomosta James Bond -tyyliin ja peli voi alkaa. Inter on ottelun alussa hienokseltaan hallitsevampi joukkue, mutta hyvin pian käy ilmi se, että Salon Wilppaalla on myös riittävät eväät Interin haastamiseen. Pelissä on alusta lähtien reippaanlaisesti tunnetta ja peli on muutenkin suhteellisen fyysistä sorttia. Omaan silmään Inter vaikuttaa suoraviivaisemmalta ja fyysisemmältä joukkueelta, mitä viime kaudella. Yksi tämän ilmentymä on Interin puolustuksen keskustassa komentopaikkaa pitävä Oliver Kangaslahti, joka on vaativalla päällä myös omia pelikavereita kohtaan.

Salon Wilpas haastoi Interiä väkevästi

Alun kutkuttelujen jälkeen peli tasaantuu. Päätuomarin korvat saattavat hiukan punottaa. Salon Wilpas vetää pakastaan erikoistilanteen, jossa ensin simuloidaan kahden vetäjän hetkellistä törmäystä ja sitten paiskataan palloa maalille. Molemmat joukkueet puolustavat hyvin ja täyttävät pallottomana Turku Energia -areenan tyhjät neliömetrit. Vierasjoukkueen kannattajat pääsevät huokailemaan, kun reilu puolen tunnin pelin jälkeen Gino Bergin vapari pomppaa yläriman kautta badel-kentän suuntaan.

Gino Bergin vapari:

Sanalla sanoen Salon Wilpas vaikuttaa huomattavasti paremmalta joukkueelta, mitä kirjoittaja oli puhtaasti intuitiopohjalta povannut. Interin Gesim Voca ei kuitenkaan välitä tästä, vaan hän taikoo aivan ensimmäisen puoliajan lopussa pallon jopa vaarattoman tuntuisen tilanteen johdannaisena Teemu Koskisen vartioiman maalin takakulmaan. 1-0 lukemissa peli pistetään tauolle.

”Buffetissa tarjolla kahvia, pullaa ja vähän muutakin”, kuuluttaja liekittää. Mahdolliset Suomen Cupin kuviot ja tietysti Interin edusjoukkueen hylätty maali puhututtaa. Lisäksi yleisössä pohdituttaa se, että mitä kaikkea Turkuun voitaisiin hankkia samalta toimijalta, joka kaupungille on legendaarisen funikulaarinkin kaupannut.

On kuuluttajaa, kahvia, pullaa ja traktoria

Gino Berg rynnii heti ensimmäisen jakson ensi minuuteilla väkevästi Interin boksiin ja lennähtää Interin puolustuksen avustamana pötkölleen. Tilanteesta tuomitaan rangaistuslaukaus, jonka Berg uittaa itse varmasti maaliin:1-1 ja kellossa 49 minuuttia.

Peli valuu hiljalleen enemmän ja enemmän vieraiden kenttäpuoliskolle, joskin Wilppaan vastaiskut lähtevät vauhdilla ja sellaisista telineistä, että se vaikuttaa myös vaaralliselta. Interin keskikentällä Niilo-Olavi Puustinen kuskaa palloa vakuuttavasti linjojen läpi muutamankin kerran, mutta Wilppaan puolustuksen muuraukset pitävät. Interin Olli Jakonen pääsee kohdistamaan sihtiään kertaalleen melko vapaasta puskupaikasta ennen kuin 71 minuutin on aika toimittaa oikealta tuleva keskitys maaliin: 2-1.

Wilpas ei ehdi kääntämään itseään oikein kunnolla kiriasentoon, kun taas helähtää. Inter pelaa oikealta hyvin suunnitellun vaparikuvion, jossa tyhjä tontti mitoitetaan matalalla syötöllä Vocalle rangaistuspilkun ja rangaistusalueen väliselle kaistalle. Koskinen saa vielä torjuttua Vocan painavan kudin, mutta Koskisesta pomppaavaan irtopalloon liitelee ensimmäisenä Kangaslahti ja pallo löytää pyydyksensä: 3-1. Yhtä sivurajahassuttelua lukuun ottamatta Inter ei höllää kaasulta, vaan jatkaa puskemista.

FC Inter Turku 2 juonimassa kolmatta maalia

Wilppaalta ei enää löydy Super Sieniä tai Tulikukkia ottelun kääntämiseksi. Niinpä Bowser vie prinsessan ja FC Inter Turku 2  täydet kolme pinnaa. Siinä pragmaattisessa tavassa, jolla Inter ottelun napsii nimiinsä, on jotain samaa kuin Pallo-Iirojen viime kauden otteluissa.

Viini: rakenteeltaan tuhti, luonteeltaan ronski ja paikkansa tietävä. Tuoksussa kahvipapujen paahdetta ja suutuntumassa puraisu Kabanossia.

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa:

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

KuuLa-FC RP: hurmosta ja draamaa Yläkentällä

Yläkentällä riitti alkukevään sunnuntaina kuhinaa, kun länsi-Suomen divareita poljettiin käyntiin. Edellisestä matsista kulkee porukkaa vastaan, kun nousen puurappusia pitkin kohti Urheilupuistoa. Sekä KuuLa että FC RP ovat pelillisten asioiden lisäksi tunnettuja aktiivisista kannattajistaan. Yläkentän katsomoon kerääntyykin reilusti jalkapallon ja kevätauringon, jonka lämpö ei ihan yllä katsomon lipan alle, ystäviä.

KuuLan pelaajat kipuavat kentälle aplodien saattelemana. FC RP:n laituriosasto lupaa lähteä luodin lailla avauspotkun perään. Ongelmaksi muodostuu tosin se, että KuuLa prässää heti terävästi ja hyydyttää FC RP:n aikomukset pitkästä avauksesta. Pelin kuvaksi lähtee piirtymään se, että KuuLa hyökkää vauhdikkaasti ja sillä riittää hyökkäyksessä sekä jalkoja että taitoa, mikä tulee tuottamaan sille pelin aikana kasan hyviä maalipaikkoja. Pallon saadessaan FC RP kierrättää sitä muutaman kerran puolustuksessa ja sen jälkeen lähtee hakemaan keskikentältä pelin edistämiseen löytyviä tiloja.

KuuLa oli hyvällä jalalla liikkeellä, mutta tulostaululle se ei saanut tarvittavia pykäliä

KuuLa nasauttaa heti ottelun alussa itsensä piikkipaikalle, kun kulman jälkitilanteessa ilmojen halki käy Jere Nästin tie: 1-0 ja peliä on pelattu minuutti. KuuLan kannattajien joukosta ehditään ilakoimaan varhaista johtomaalia useammallekin hieman myöhässä peliin saapuvalle  kamraatille. KuuLa on ottelun alussa joukkueista selvästi vahvempi, mutta FC RP:n maalivahti Aldin Foric petaa heti ottelun alussa vahvasti paikkaa vieraskatsojien sydämiin lukuisilla huipputorjunnoilla.

”Voidaanko pitää palloa hetki. Nyt me otetaan koko ajan vastaan”, sinipaitojen suusta kuultuna tiivistää ottelun ensi piirtoja.

Katsomossa Interin hylätty maali puhututtaa. Lisäksi pallojen paukkuessa rauta-aitojen yli käännetään klassinen ”vetäjä hakee” -kortti.

FC RP punnertaa hieman pelin kuvan vastaisesti itsensä tasoihin, kun peliä on pelattu 20 minuuttia. Oskari Kakko löytää sivuvaparista vapaan kaistaleen KuuLan puolustuksen keskeltä. Pallon pudotessa Kakko laittaa sisäteränsä kohti Martti Vanhatalon vartioiman maalin etukulmaa ja sinne pallo myös Kakon toimesta suhahtaa: 1-1

Palloa viedään pilkulle

FC RP pyytää itselleen rankkaria, mutta toimitusajoissa lienee viivettä, koska sellainen puhalletaan KuuLalle vastaiskun päätteeksi. Leo Brenner nostaa sen kylmän viileästi vasempaan nurkkaan: 2-1

Leo Brenner onnistuu rankkarista

Peliin tulee pykälä lisää kovuutta ja edellisen illan ”yksille” lähdön jälkeen muutama tömähdys on sellainen, että ne triggeröivät pientä pelkotilaa. Sellaista kopsua ei kentällä kuitenkaan käy, josta ei muutamalla voimasanalla päästä eteenpäin. KuuLan hyökkäyksessä Jaakko Liukkonen ja Lassi Hulkkonen pistävät silmään nopeilla juoksuilla, joista generoituu jatkuvasti ”vähältä piti” -auraa. FC RP:stä seuralegenda Samuli ”Litti” Lehtinen on keskikentällä peli päällä. Ensimmäisen puoliajan maalit jäävät kolmeen.

Tauko-ohjelmasta vastaa KuuLan taapero-osaston jäsen ”N”, joka lähtee päättäväisesti potkimaan palloa puolesta kentästä kohti maalia. Juuri, kun yleisö henkeä pidättäen odottaa viimeistä silausta, niin ”N” yllättää kaikki asettumalla itse maalivahdiksi. Upean torjunnan jälkeen verkkoja pöllytellään ja yleisö on hurmiossa. Myös FC RP:n junnuosaston kympin suorituksia juhlitaan ennen kuin varsinaiset pelurit valtaavat taas tekonurmen.

KuuLa hallitsee myös toisen puoliajan alkua. Sekä Jaakko Liukkosella että Ville Viitaharjulla on paikat lisätä vihreiden johtoa, mutta maaliviivan yli palloa ei saada. Tuomarin pillissä ilmeisesti herne pistää hetkellisesti hanttiin ja hän ohjaa peliä vihellyssarjalla, joka katsomossa leimataan Kukkopilli -hommiksi. Lintuteema jatkuu, kun taapero-osasto lähtee retkioppaan johdolla etsimään jo kertaalleen nähtyä tikkaa. FC RP:n Roni Salmi paiskaa komean ristipallon vasempaan laitaan ja vuorostaan Vanhatalo joutuu laittamaan Joona Suomisen yritelmää vastaan parastaan.

FC RP:n Foric Aldin toimi Ruskon taistelupinnan takuumiehenä

FC RP saa jo aiemmin anomansa rankkarin 65 minuutin kohdalla ja Kakko pakottaa sen Vanhatalon kämmenen kautta alakulmaan: 2-2. KuuLa saa survottua pallon vielä kertaalleen maaliin, mutta mehuhetken pilaa paitsiovihellys. Löylyvettä läikkyy tilanteessa sen verran kiukaalle, että ylempänä istuva puolueeton tai molempien puolella oleva muksuosasto lisää tilanteeseen ääniefektin: ”piipaa, piipaa, piipaa”.

Oskari Kakko onnistuu rankkarista

Yleisö elää koko ajan vahvemmin pelissä mukana. Samuli Lehtinen -chäntti kajahtaa Urheilupuiston ilmanalaan. Kentällä rullatut kilometrit alkavat selvästi molemmilla hieman painamaan ja peli muuttuu hieman kaaosmaiseksi, mutta kuitenkin sillä tavalla viihdyttäväksi, että voittomaali roikkuu molempien maalien yllä. Viimeisenä valttikorttina KuuLa laittaa vielä Joel Isotahdon piikkiin painimaan ja Isotahdon esiintyykin väkevästi. Maalin asti palloa ei edelleenkään saada ja niinpä pistepotti tasataan.

Viini: pillimehua lintuaiheisesta pahvitetrasta

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa:

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

Ilves-FC Inter Turku: reittaa tämä

On aika korkata myös Veikkausliiga tälle kaudelle. Ultraboyzin minibussi on loppuun myyty. Celsiukset lähtevät hiljalleen kipuamaan kohti keväisiä tunnelmia. Bussissa vitsaillaan sillä, että kaksi ison profiilin kaupunkia ei saa kenttiä määräaikaan mennessä kuntoon, joten Valkeakosken apuun on turvautuminen. Lisäksi pohdittavien asioiden listalle nousee se, että saako rankkaria ampua humalassa.

Valkeakoskella suhtaudutaan vakavasti turvatarkastukseen. Tämä kerta ei tee poikkeusta, vaan jokainen futiksen pariin halajava tutkitaan tarkasti. Jalkapallon vaaroista varoitetaan myös stadionin rakenteissa. Jarkko Wiss saa hyvällä haipilla olevilta vieraskannattajilta suosionosoitukset. Tupsukorvat jättävät aiemman valmentajansa läsnäolon huomioitta. Anniskelu- ja normikatsomon sijainnista käydään tiukkaa debattia. Aurinko lämmittää koko ajan lämpimämmin ja lämpimämmin. On hyvä päivä startata blogin vierasreissut.

Ilves ja FC Inter Turku kohtasivat Valkeakoskella

Ottelun ja myös koko Veikkausliigan kannalta ongelmalliseksi tulee muodostumaan se, että tuomariratkaisut tulevat viemään pääosan pelillisiltä elementeiltä, joissa varmasti olisi riittänyt tarinaa iskettäväksi ihan riittämiin. Kirjoittajallakin on tämän vuoden puolelta jo tusinan verran eri sarjatasojen matseja nähtynä, mutta Valkeakoskella pelattu oli ensimmäinen, jota selkeästi leimasi tuomarivirheet. Alasarjoissahan kaikkea voikin tapahtua, mutta nyt oli kyseessä pääsarja ja siten tuomarit ymmärtääkseni ovat valittu maan laadukkaimmasta poolista. Tilannetta olisi hyvä tarkastella.

"Sepiä" muistetaan Tifolla. "Tätä varten eletään" pauhaa Armadan johdolla vieraskatsomossa. Ilves on ottelun alussa parempi joukkue. Se saa sahattua keskikentän keskustasta ja Interin puolustuslinjan edestä itselleen mökkipaikkoja. Kudit karkailevat kuitenkin maalin ohi.

Panoraamaa

Interillä keskitykset ja murtavat syötöt hiukan karkailevat. Siksi sille jää alussa perässäjuoksijan osa. Lopulta Ilveksen Santeri Haarala paikantaa Petteri Pennasen taustajuoksun. Pennanen tömäyttää pallon alakulmaan: 1-0 ja kellossa vartti plus pari naksausta.

Interin kuitti tulee pian. Timo Stavitski leikkaa oikealta keskelle ja lennättää vasurillaan pallon kauniisti vasempaan yläkulmaan: 1-1. Tai no ei. Pallo putoaa rimasta noin kilometrin verran maaliviivan taakse, mutta Oliver Reitalan johtama tuomaristo ei tätä paikanna. Ei keskeltä. Ei laidalta. Ei mistään. Ehkä olisi aika puhua hetki maaliviivateknologiasta ja Veikkausliigasta. Samalla matto repäistään sen narratiivin alta, että tuomaristoa tulisi kohdella silkkihansikkain. Alasarjoissa ja junnuissa kyllä. Lippulaivan eli Veikkausliigan osalta tilanne on toinen.

Ilveksen ja Interin maalien jälkeen Inter saa pelinsä entistä paremmin rullaamaan. Vieraskannattajien pauhatessa ja still-kuvien liikkuessa käsistä käsiin se tasoittaa pelin toiseen kertaan, kun Dimitri Legpo saa pallon vasemmalle laidalle. Legpo tikkaa boksiin ja painaa pallon kovaa maalille. Pallo löytää ystävän Darren Smithistä, joka tuuttaa sen tyhjiin. Eetu Huuhtanen käy liekittämässä vieraskatsomoa ja maailma on taas radallaan.

Tovin kuluttua Ilves saa lisää jeesiä tuomaristolta, kun Adam Larsson syöksyy pallontavoittelu tilanteessa Tommi Jyryn jalkoihin ja naruttaa Ilvekselle rankkarin. Jos ottelu olisi etämyynnin palautusoikeuden piirissä, veisin sen samantien postiin. Se on rikki eikä vastaa tuotekuvausta. Pennanen kiittää lahjasta: 2-1.

Pennanen avaan paketin

Tauolla puhutaan lähinnä yhdestä asiasta. Buffetissa on ollut pelisilmää, sillä makkarat on paistettu valmiiksi ja pistetty sitten lämminlaukkuun. Ketsuppia on vaikeampi tursottaa kuin sinappia.

Toinen puoliaikaa etenee melko tasaisissa merkeissä. Reitalalle lähtee viljalti muistutuksia ja palautetta ensimmäisen puoliajan tapahtumista. Hiljalleen Inter ottaa pelin paremmin ja paremmin näppeihinsä. Inter löytää laitakaistoilta tilaa ja saa myös kasan erikoistilanteita, mutta Ilves kestää.

Inter hakemassa kolmatta kertaa tasoitusta ottelussa, jossa se päästi kaksi maalia

Pelin edetessä Interin kiri hieman hyytyy ja pallollinen peli meinaa mennä puskemiseksi. Loppuun Inter saa hyvän hässäkän Ilveksen maalille. Ilveksen Tatu Miettunen ratkaisee tilanteen istahtamalla pallon päälle, kunnes Otso Virtanen kiirehtii sen hänen jaloistaan nappaamaan. Tilanteessa ei nähdä mitään laitonta. Laittoman hieno olisi maaliin pudotessaan ollut vielä Luka Kuittisen lopussa väläyttämä saksari, johon ottelu päättyy.

Eteenpäin!

Paluumatkalla videoklipit pyörivät. Rikosoikeudellisia toimenpiteitä harkitaan. Kävellessämme taisteluparin kanssa pölyistä asvalttia pitkin kotiin hän kysyy, että muistanko vielä sen Leedsin pelin, missä ne yhtäkkiä unohtivat, miten jalkapalloa kuuluu pelata. Muistan.

Viini: #ratemywine

PiPS - Pallo-Iirot 2: poppailua

Jos eilen kolmosen starttiin jono kiemurteli Yläkentältä jokirantaan, niin tänään Piikkiön POP-Areenalle kiemurteleva autoletka tukki sekä Helsingin moottoritien että Raumalle vievän kasitien pätkän. PiPS:n ja Pallo-Iirojen matsi voitti niukasti parilla äänellä matsiäänestyksen ja Piikkiöön kävi myös blogin tie. Kahvi ja matsimakkara kuitataan mobilepaylla. POP-Areenan aitojen taakse on saapunut kivasti porukkaa juhlimaan PiPS:n paluuta nelosdivariin.

PiPS piti peliotteen väkevästi itsellään

Pallo-Iirot on melkeinpä parhaimmillaan ottelun alussa. Sen liike ja terävä prässi aiheuttaa ongelmia PiPS:n pallolliselle pelille ja aikainen maalikin ikään kuin nykii kohoa pari kertaa. Melko pian kuitenkin PiPS saa pelinrakennuksensa kaavat valmiiksi ja pelin luonne muuttuu. Ensin mennään yleisön toteamuksen ”Tää vaikuttaa sillai tasaselt pelilt” mukaan, mutta PiPS kipuaa koko ajan enemmän ja enemmän pelin päälle. Kotijoukkueen peliote tuloutuu 17 minuutin kohdalla, kun Sasu Rastas saa pallon Pallo-Iirojen pakkien väliin ja tökkää sen sieltä alakulmaan: 1-0.

Pallo-Iirot jähmettyvät avausmaalin jälkeen entisestään ja sen prässihalut myös hiipuvat. Samaan aikaan PiPS:llä pelaajat ja pallo liikkuvat. Kotijoukkue löytää jatkuvasti tilaa ja vapaita pelaajia keskikentältä, josta sitten isketään pystypalloja hyökkäykseen. Tuomarilinja on perjantai-illassa suht salliva kaikilta muilta osin paitsi paitsioita liputetaan hanakasti, mikä tulppaa osan PiPS:n vaarallisista hyökkäyksistä.

Puolen tunnin pelin jälkeen Antti Myllylä paikantaa vasemmalla laidalla kirmaavan Rastaan. Tällä kertaa lippu ei nouse paitsion merkiksi ja Rastas tavoittaa maalin edestä Ville Salosen, joka puttaa pallon maaliin hienon kuvion päätteeksi, joka jättää Pallo-Iirojen puolustuksen melkoiseksi reikäjuustoksi. PiPS:n hyökkäyksen maantiekiitäjien lisäksi sen puolustus painii väkevästi kaksinkamppailut "himaan" ja pataljoonasoppaa, kun höystää Sami Villasen ja Sebastian Vikströmin hyvällä pelivireellä keskikentällä, on Pallo-Iiroilla sanalla sanoen kaikenlaisia ongelmia. PiPS:n itseluottamus ja pelillinen kyvykkyys taasen tuntuvat kasvavan eksponentiaalisesti.

Sinikeltaisista Rasmus Ahonen liikehti hetkittäin Kalvin Phillipsmäisesti keskikentän pohjalla ja Timi Halminen ottaa puolustuksessa rauhallisella pelillä kantaa otteluun. PiPS menee kuitenkin menojaan. Vikströmin kulma kaartaa maalille, jonne Rastas rynnii kuin Nallina Killien joukkoon. Rastaan pusku iskee vielä Pelen oppien mukaisesta kimmoketta kentän pinnasta ja peli tilanne muuttuu: 3-0 ja kellossa 42 minuuttia. Näissä lukemissa peli pistetään myös tauolle.

Pallo-Iirot punomassa juonia puoliajalla

PiPS hakee toiselle jaksolla vauhtia kopin kautta, kun taas Pallo-Iirot säästelee jalkojaan ja jää kentälle kertaamaan ensimmäisen jakson tapahtumia. Takanani isosisko opettaa pikkuveljelle futiksen saloja Run–D.M.C:ltä tutulla ”Check this out” -saatteella. On aika aloittaa toinen puoliaika.

Toinen jakso lähtee tasaisemmissa merkeissä liikenteeseen. Hiljalleen kenttä lähtee kuitenkin taas viettämään enemmän Pallo-Iirojen maalin suuntaan. Viereeni tulee nuorisoduo, jota kuuntelemalla saan blogin mahdollisia tulevia aluevaltauksia silmällä pitäen napakkaa oppia TikTok -videon tekemisestä. Jäpikät päättävät tehdä vaihdosta sisään tulevalle Ville Stylmanille ”highlightsit” ja niinpä he seuraavat Stylmanin jokaista pallokosketusta haukan lailla.

Pallo-Iirot saa hetkellisen painostusjakson toisen puoliajan puolessa välissä. Sen keskitykset putoilevat ihan hyville sektoreille PiPS:n puolustuksen keskustaan, mutta puskut ovat vielä sarjakautta varten kohdistamatta. Sitten raumalaisten Joni Silver pistetään toisella keltaisella kortilla pesuhuoneen (Euraan terveisiä) puolelle. Siihen kuupahtaa Pallo-Iirojen kirin orastava kukinto.

PiPS piti hyvin tonttinsa myös puolustuspelissä

PiPS ottaa taas ottelun puolinelsoniinsa. Maalin edessä PiPS:n peli meinaa mennä hieman leikittelyksikin ja valmennus yksiselitteisesti vaatiikin sitä, että jos paikka tulee, niin se käytetään. Rastas tekee työtä käskettyä, kun nuorison ”Ronaldoksi” nimeämä Villanen taistelee pallon boksissa kotijoukkueelle. Rastas on hyvin vainulla ja tinttaa irtopallon raumalasten maalin:  4-0 ja Rastaalle kuutsiin piikkiöläinen perinnehattu.

Jostain kyliltä kuuluu vaativaa koiran haukahtelua ja se on selvästi myös merkki tuomaristolle siitä, että aika on täysi. Peli päättyy ja PiPS juhlii paluutaan neloseen kunnon lentokelillä. Jään tutkiskelemaan, josko löytäisin oppimistarkoituksessa Stylmanin highlightsit internetistä, joka kaiketi on sama Turussa ja Piikkiössä.

Viini: paikallinen, vahva rakenne, vivahteikas ja laadukas sekä ylhäältä alas että suutuntumasta jälkiliukuun

TPK-MaPS: hemmapremiär

Turun ja sen lähiseudun palokunnat olivat varmasti torstai-illassa täydessä valmiudessa, sillä futsissarjojen kuninkuusluokka eli läntisen-Suomen kolmosdivarin A-lohko sai Yläkentällä lähtölaukauksensa. Lipunmyyntijonot ylettyivät lähes jokirantaan asti ja mediahuomio oli taattua, sillä blogin lisäksi myös valtakunnan johtava urheilumedia jälkipeli.net oli paikalla. Tästä kaudesta tulee takuuvarmasti se ”kaikkojen aikojen kolmonen”, jonka perään on vuosikausia huudeltu. 

Sarjakauden startissa noin kymmenen vuotta putkeen kolmosesta kakkoseen noussut TPK isännöi Yläkentällä Maskun Palloseuraa. Sarjaennakoiden pohjalta saattoi povata, että vastakkain saattaisivat olla yhdet toistensa päävastustajat, mutta futisjumalat tulevat näyttämään, että onko povailussa mitään faktapohjaa.

Kaikkien aikojen kolmonen käyntiin

Rauta-aitojen takaa välkkyy vihreitä MaPS -pipoja. Yläkentän orsille kavuttuani on helppo myös todeta, että maskulaisia futiksen ystäviä on varsin paljon liikenteessä eli MaPS sekä viihdyttää että liikuttaa paikallisväestöä. Buffetissa käydään vielä tiukkaa vääntöä siitä, että saako jäsen X ostaa edes vegenakkeja matsievääksi vai kieltääkö dieetti senkin.

”Tänään tapellaan!”, kuuluu MaPS:n hengennostatusringistä, mihin katsomon tai buffetin puolelta vastataan pian ”Come on kerho!”, huudolla. Peli voi alkaa.

"Tänään tapellaan!"

"Come on Kerho!"

MaPS:n sukset ovat selvästi paremmassa voiteessa kuin TPK:n, sillä peli taittuu jo melko pian TPK:n päähän. MaPS vie lähes järjestäen kaikki kaksinkamppailut ja jo muutaman minuutin pelin jälkeen Eemeli Heimola koettelee Veli-Heikki Maunilan refleksejä ja niissä riittää virtaa. Maunila joutuu myös läksyttämään omiaan MaPS:n pelaajien vieressä lönköttelystä. MaPS:lla on useampiakin johtotähtiä joukkueessaan ja heti ottelun alusta pitkät valot ovat jatkuvasti päällä TPK:n puolustuksen selustassa tihutöitään tekevällä Henri Hujalalla. 

Reilu kymmenen minuutin pelin jälkeen Niclas Forss pakottaa lyhyen kulmakuvion päätteeksi Maunilan loikkaamaan pallon eteen kuin Sam Johnstone Elland Roadilla konsanaan. Mitkään metkut eivät kuitenkaan enää auta, kun Forssin lähettämä pystypallo putoaa koko TPK:n puolustuksen selustaan ja Jari Oksanen on ensimmäisenä karkkiastialla: 0-1 vieraille.

MaPS rakentaa peliään jälleen rauhallisesti puolustuksen kautta. TPK ei lähde turhaan prässinsä kanssa höntyilemään, vaan se seuraa pallon liikkeitä kuin Albert Camusin ”sivullinen”. Sellainen parisenkymmentä minuuttia se ottaa, kun TPK alkaa saamaan ensimmäisiä kontrolloituja hyökkäyksiä funneliin. Hyökkäykset generoivat keskityspaikkoja ja kulmia, mutta MaPS:n puolustuksen keskustassa Aleksi ja Aatu Hagelberg hoitavat ne.

Ilma viilenee. Makkaraa myydään ennätysmääriä ja TPK:n Benjamin Garagani läväyttää komean volleyn kulmanpotkun jälkitilanteesta, mutta pallo poksahtaa ylärimaan. Ensimmäisen puoliajan viimeiset minuutit mennäänkin enemmän tai vähemmän TPK:n kuskaamana, mutta MaPS:n Ville Seppänen poimii tarvittavat ja siinä ohessa suitsuttaa joukkuettaan lopettamaan TPK:n pelaajien vieressä ihmettelyn ja iskemään kiinni. Tauolle mennään 0-1 -tilanteessa. 

Tauolla pallopoikia muistutellaan perusasioista, kuten siitä, että pallojen päällä ei istuta, vaan ne toimitetaan aina tiettyyn paikkaan kentällä. Makkaraa tuodaan lisää ja kaksi kyrsää vitosella kampanja saa jatkua. Toinen puoliaika alkaa.

MaPSilla on jälleen peli kotijoukkuetta paremmin kasassa. Se saa heti alkutekijöissään toimitettua pallon TPK:n maalin, mutta Niclas Forssin vaparin seurannutta Henri Hujalaa syyllistetään paitsiosäännön rikkomisesta. Katsokaa tilanne alta itse. Väittäisin että VAR olisi pitänyt paitsiotuomion voimassa.

Henri Hujala seuraa Niclas Forssin vaparin:

MaPSin Forss-Heimola -akseli luo parikin tilanteenpoikasta ennen kuin Forss ottaa tutkalleen Oksasen. Oksanen tikkaa maalia kohti, mutta laukaisun sijaan poimii takaviistosta Hujalan, joka hakee auki olevan kanavan TPK:n maalille ja peli on 0-2. Kerhoa suitsutetaan edelleen katsomosta, mutta seuraava masterdataan upotettava merkintä on, kun läpikarkaava Oksanen kopautetaan kentän pintaan. Röödaa nousee Aleksi Tuomiselle. Tovin kuluttua tästä MaPS leikittelee TPK:n puolustuksen kanssa ja pallo päätyy keskelle Heimolalle, mutta kuti suhahtaa yli.

Röödaa nousee

MaPS höllää hiljalleen kaasujalkaansa ja tyytyy suuren maailman tapaan hakemaan pitkiä syöttöketjuja, joiden perimmäisenä tarkoituksena on patterien kuluttaminen pelikellosta. Kertaalleen pistetään bittiä vielä sisään masterdataan, kun Lucas Regis löytää pystysyötöllä vasemmalla rynnivän Hujalan. Hujala pääsee leikkaamaan keskelle, jonka jälkeen hän jättää taustalla huitovat vihreäpaidat huomioimatta ja koittaa uittaa pallon Maunilan ohi. Maunila torjuu, mutta Oksanen, joka aloittaa kauden oikealta laidalta vakuuttavammilla tehoilla kuin Erling Haaland hyökkäyksen keskustasta, on jälleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan: 0-3.

Loppuun nähdään vielä Forssin ”Signature” eli veskarin yllättäminen ja ylittäminen vähintään neljästäkymmenestä metristä, mutta muste puuttuu vielä kynästä ja kuti jää ideatasolle. Peli päättyy. Pukukopissa pauhaa Masku -humppa. Futiksen kuninkuusluokka saa vauhdikkaan startin.

Viini: humppaviinaa

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa:

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

Sumusaarten pääsiäistrilogia osa III: Bradford City-Sutton United

Vasta pääsiäismaanantaina sataa ensimmäisen kerran. Hyppäämme hotellin edestä taksiin, joka hurauttaa puolessa tunnissa ja parilla kymmenellä punnalla Bradfordiin. Kohteena Valley Parade -areena ja Bradford Cityn ja Sutton Unitedin välinen divarikalina Englannin kakkosliigasta, joka on saarivaltion neljänneksi korkein sarjataso. Sarjataso osuu niille portaille, joita jo Marcelo Bielsa kutsui aidoksi englantilaiseksi jalkapalloksi. Taksikuskimme taasen linjaa, että Bradford haluaisi olla ”British City”, mutta ei ole sellainen, vaan pikemminkin "UK City". Poliittisesti jännittynyt kommentti ei aivan täysin kirjoittajalle aukea, mutta jotain se alueen suursäätilasta kertoo.

Pääsiäismaanantain kohteet: Bradford ja Valley Parade

Vettä tulee jo rapsakammin. Netistä bongattu lounaspaikkamme ei ole auki. Ohitamme Oastler kauppakeskuksen kyljessä olevan englantilaisen Northgate bistron ja haemme referenssiä alempaa N Parade -kadulta. Pari ravintolaa ja pubia on myös siellä auki, mutta ovella on sen verran häijymmän näköistä portsaria, että pelaamme varman päälle emmekä lähde kyselemään, että onko paikkanne varmasti lapsiystävällisiä. Palaamme Northgate bistroon.

Listalta löytyy hampparia ja Fish and Chipsiä. Bistron pöydissä nököttää useampikin Bradfordin peliasuihin pukeutunut lädi. Tiskillä minulle huikataan, että paikassa käy vain käteismaksut ja onneksemme saan sopivan määrän valuuttaa raavittua kasaan. Ranskalaiset ja vaaleat leivät ovat paksuja. Oman Fish and Chipsini kylkeen tuupataan vielä pari paahtamatonta paahtoleipää ja vihreää papumössöä, joka koostumukseltaan ja maultaan vastaa hyydytettyä hernekeittoa. Asiakkaiden poistuessa Bistrosta tiskin takaa toivotellaan päivänjatkoja nimellä varustetuilla tervehdyksillä. Paikassa on jotain hellyyttävän paikallista.

Matsiherkut

Huikkaamme heipat ja palaamme sateeseen. Eräänlainen kansanvaellus kohti Valley Paradea on käynnissä, mikä enteilee tunnelmallista ottelua. Bradford City, joka parhaimmillaan on pelannut vuosituhannen taitteessa Valioliigaa, kisasi tiukasti vielä sarjan playoffs -paikoista. Sutton United, jonka historian ikimuistoisimmat hetket liittyvät Cupeissa saavutettuihin muutamiin yllätyksiin, oli sillä tavalla selvillä vesillä, että välitöntä putoamisen vaaraa sillä ei ollut, mutta reitti ylöspäin oli myös melko pitkässä puussa. Aikuisten liput ottelut maksoivat 20£ ja lasten 5£ kappale. Liput oli suhteellisen helppo hankkia Bradfordin kotisivuilta, vaikka täysiäkin katsomonosia stadionilla oli.

Kadun varrelta

Pyöröovet imaisevat meidät taas stadionin uumeniin. Hetken epäilen, että olemme tulleet vääristä porteista sisään, koska betoniin maalatuissa numerosarjoissa ei ole meidän paikkojamme. Ei auta kuin lähteä jutulle ja järjestyksenvalvoja osoittaa paikkamme. Olimme oikealla käytävällä, mutta siitä eteenpäin kaikki olisi pitänyt vain tietää. Stadionilla vaikuttaa olevan hyvin porukkaa. Vastakkaisessa kulmassa paukkuu kotijoukkueen kannattajaryhmän rumpu. Viereisessä katsomonosassa paukkuu Suttonin kannattajien suut. Tifo nousee stadionin pohjoisen päädyn eli The Kopin ylälehtereille. Yleisö provosoituu Suttonin kapteenin Harry Beautymanin valitessa teikkauksen päätteeksi puolen vaihdon. Lisää buuausta kuuluu, kun Suttonin noin 150 -henkisestä vierasmobista irtoaa ensimmäinen chäntti.

Valmiina otteluun

Takanamme on kevyttä veljesdraamaa käynnissä, joka eskaloituu siihen, että toinen veljistä haukkuu toista Leeds ja toinen toista Manchester United -faniksi. Arvelen että heitot ovat loukkaamisen asteella 4-5/5 -tasoa. Peli alkaa. Vesi roiskuu. Pallot ovat pitkiä ja pelaajat raamikkaita. Suttonin katsomosta vanhempi herrasmies ottaa heti hieman enemmän kierroksia ja solvaa sekä Bradfordin pelaajia että tuomaristoa. Katsomot erottavan lakanan toiselta puolelta käsketään miestä istuutumaan alas. Edessämme kääntyy yksi punatukkainen lädi puoleemme ja huikkaa nauraen ”He’s not happy man”.

Suttonin keskikentällä niin ikään kookas, mutta myös pallovarma, Alistair Smith on monessa mukana. Bradfordin oikealla laidalla Scott Banks ja kymppipaikan taskuissa viipottava Jamie Walker vaikuttavat omaavan muitakin avuja kuin kovan asenteen ja rautaiset muskelit. Juuri kyseinen Bradfordin duo masinoi ensimmäisen maalin kotijoukkueelle, kun tusinan verran on pudoteltu rusinoita askiin. Walker hakee oikealla laidalla jalkansa vapaaksi ja Banks puskee keskityksen alakulmaan: 1-0 ja vierestämme lähtee reippaanlaisesti terveisiä Suttonin kannattajien suuntaan.

Yleisössä lämmöt nousee. Suttonin kannattajilta irtoaa ”Refs a Wanker” -tyyppinen oodi tuomaristolle. Liekö se juuri lopullinen juurisyy sille, että puolen tunnin pelin jälkeen Ross Joyce osoittaa täplää, kun yksi Suttonin pelaajista potkitaan rangaistusalueella nurin. Suttonin Lee Angol sipsuttaa pallon takana ja tällää sen voimalla ylärimaan. Ilo ja vahingonilo ovat hetkellisesti Valley Paradella ylimmillään. 

Lee Angolin rankkari:

Peli jatkuu kaksinkamppailu- ja painipitoisena. Aurinko käy tervehtimässä estradeja hetkellisesti. Peli puhalletaan tauolle. Stadionin rakenteissa on tungosta ja kiireessä ”nautittu” olut niin kylmää, että se säteilee särkynä ohimoihin asti. Otamme taktisen aikalisän ennen stadionille palaamista.

Tunnelmia tauolta

Bradford on toisella jaksolla edelleen pelin päällä. Yleisön suosiota nauttiva Bradfordin Andy Cook osuu tolppaan, mikä generoi ”Andy Cook, Andy Cook, Andy, Andy Cook, when he gets a ball he scores a goal” -chäntin. Cookin olemuksessa on jonkinlaista elämäntaitelijaa, joka viihtyy muuallakin kuin treeneissä. Mielessä käy Jamie Vardyn tarina alasarjoista Valioliigan parrasvaloihin. Joskin Cook on iän puolesta jo sen verran neljännellä kymmenennellä, että samanlaista tuhkimotarinaa ei välttämättä ole tiedossa. Sen sijaan Bradfordin Harrison Chapmanilla on oikeat tanssikengät jalassa, kun hän leikkaa vasemmalta keskelle ja lataa pallon vastustamattomasti alakulmaan: 2-0 ja kellossa 63 minuuttia.

Suttonin hakiessa riskilläkin tasoitusta lunastaa Cook isomman peltoalan kotiyleisön sydämistä. Alex Gillied lähettää pallon pystyyn juoksevalle Cookille. Cookin ja Jack Rosen vartioiman maalin väliin jää vielä pari puolustajaa, mutta Cook keinuttelee pakit sellaisille jalansijoille, että kaista aukeaa myös maalille ja sinne Cook upottaa uppopallonsa ennen kuin liukuu ottamaan yleisönsä.

Andy Cook pujottelee reittinsä kotiyleisön sydämiin

Maalijuhlat

Sutton pääsee vielä Bradfordin kintereille, kun Omar Bugiel on korkeimmalla vastaanottamassa David Ajiboyen keskitystä. Kavennus generoi lähinnä ”we scored away, we scored away, how shit must you be, we scored away” -chäntin. Bradford ottaa kentälle vielä muutaman jättiläisen. Puolin ja toisin painellaan vastustajaa laitamainosten yli ja sitten peli päättyy.

Keitä meitä täällä nyt oli

Suttonin kannattajien bussi on suoraan katsomon takana, mikä ei välttämättä kaikkia turvakriteereitä täytä, mutta kannattajat pujottelevat sulassa sovussa toisten ohi. Tosin kuljettuamme Midland roadia hieman eteenpäin kiinnitämme huomiota melua pitävään nuorisojoukkoon, jolla on ainakin heitä poispäin tuuppivan poliisin kanssa tilannetta päällänsä. Joku kivikin lentää Valley Paraden suuntaan. Sanalla sanoen vanhan ajan ”firmojen” mielikuvaan ei kymmenen hengen Suttonin lippua heilutteleva langan laiha poikaporukka meinaa taittua, mutta jotain sillä on kuitenkin meneillään. Päättelen ensin, että kyseessä olisi Suttonin vieraita, mutta ”We stole your flag” -laulu viitaisi taas enemmän kotikylän kolleihin. Mene ja tiedä. Poliisisaattuessa klopit lopulta elämöivät tiensä pois stadionin lähimaastosta.

Pois marssi

Viini: ohimoita särkevän kylmä

Sumusaarten pääsiästrilogia osa II: Stadion -kierros ja "Owen" Elland Roadilla

Leedsin ottelun aiheuttama hämmennys ei huuhtoudu edes persialaisravintolan kylmäkaapista löytyvällä Efellä. Ottelun kummallisuus saa uusia sfäärejä, kun peilaa sitä koko siihen matkaan, jonka tähän pisteeseen kuljimme: lentoja siirrettiin kaksi kertaa eteenpäin, liput otettiin varmuudeksi hospitality -hintaan, että varmasti pääsisimme otteluun ja nyt, kun olimme viimein täällä, meille tarjoiltiin kunnon mahalasku, jolle ei oikein löydy rationaalista selistystä: Leeds teki Leedsit aivan kuin ensimmäsellä Elland Roadin reissullani 2019 Wigania vastaan.

Ylä- ja alamäet yhteen kuvaan tiivistettynä

Stadion -kierrosta vetävä ”Owen” ei halua puhu edellisen päivän pelistä. Hän kuittaa, että se on nyt ollutta ja mennyttä ja on aika keskittyä seuraavaan otteluun. Elland Roadin rundaaminen on ollut pitkään omalla toivelistalla ja nyt sen yli vihdoin päästään vetämään viiva. Olemme taisteluparin kanssa ehkä turhankin rennolla meiningillä liikkeellä, sillä nimeämme ei löydy osallistujalistalta. Syykin selviää, kun kaivan lipun uudemman kerran mailista esiin: yritämme tunkea puolta tuntia liian aikaisin alkavalle kiertueelle mukaan. Nappaan kahvin ja asetumme Billy Bremnerin mukaan nimetyn Billy’s Sport Barin penkeille. Sisään lappaa perheitä, joiden pikkulädit ovat järjestäen puettu Leeds Unitedin verkkareihin. Kiertueoppaat vaikuttavat olevan enimmäkseen mallia ”kaiken Leedsin kanssa nähneet ja kokeneet”.

Chris Loftusin ja Kevin Speightin muistolle

 

Owen kertoo, ettei häntä saa kiertueella kuvata, vaikka se saattaa mukana oleville naisille ollakin vaikea paikka. Samalla hän valjastaa yhden pikkulädin kantamaan hänen vesipulloaan ja toisen sateenvarjoaan. Owen on huumorismiehiä ja saa luotua kierrokselle heti hyvän tunnelman. Owen opettaa kaikille Leeds -tervehdyksen ja hän tenttaa paikallisilta tarkkoja yksityiskohtia Leedsin historiasta. Onneksemme mukana on turvamies, joka pääsee aika usein jeesaamaan vastausten kanssa. Meidän ja paikallisten lisäksi ryhmässämme on yksi jäsen Kiinasta, jonka Owen leimaa ainoaksi tosifaniksi, koska hän on matkustanut maailman toiselta puolelta samaan aikaan, kun kaikki muut ovat tulleet jostain lähinaapurustoista. Tässä vaiheessa me menemme vielä paikallisista.

Owen on sillä tavalla melko realistisella maailmankuvalla liikenteessä, että hän sanoo seuran ja stadionin tarvitsevan investointeja. Samalla hän taputtaa Elland Roadin kieltämättä jo hieman väljähtänyttä kuosia. Hänen viestinsä terävöityy entisestään, kun saavumme somisteista riisutulle Bremner -sviittien alueelle. Tila muistuttaa vanhan kartanon ruokasalia. Owen näkee Leedsin ja San Francisco 49ers:n pinnan alla kuplivassa yhteistyössä paljon mahdollisuuksia. ”Leedsin kausikorttia jonottaa tällä hetkellä 22000 ihmistä ja jenkit etsivät kohdetta, johon investoida”, tulee hyvin määrätietoisesti oppaan suusta ja asiapohjan alla virtaa selvästi myös kaihoa ja toivoa uuteen suuruuden aikaan Leedsissä. ”Tämä kausi, kun vielä säilytään, niin sitten seura voi alkaa investoimaan parempiin pelaajiin.”, Owen jatkaa ja esittää Brightonia eräänlaiseksi esimerkkiseuraksi Leedsille.

Vaikka Owen ennen kiertuetta sanoikin, ettei ole niinkään puhumassa meille seuran historiasta, niin hän palaa siihen yhtenään. ”70-luvulla ei ollut yhtäkään joukkuetta, jota Leeds ei voinut voittaa. Nykyään kun näkee ottelulistassa Manchester Cityä ja Arsenalia, niin tietää, että pataan tulee”, hän toteaa. Owen on selvästi jättänyt osan sydämestään 70 -luvulle. ”Leeds oli ensimmäinen seura, joka painoi pelaajien nimet paitoihin ja toi pelaajat lämmittelemään katsojien eteen”, Owen muistuttaa ja jatkaa, että nykyiselläänkin Leeds on maan TOP 6 seura melkein millä tahansa mittarilla. 

Owen kuvaa osaltaan, miten hänen oman elämänsä on limittynyt ”Marching on together” -chäntin mukaisesti Leeds Unitediin. Ylä- ja alamäet ovat olleet rajuja. Pistävimmät muistot ovat Euroopan kentillä 70-luvulla hävityt finaalit AC Milania ja Bayern Münchenia vastaan. Molempia finaaliotteluita värittivät tuomarien käsittämättömät ratkaisut ja tiettävästi rahaa liikkui kulisseissa. Samaan aikaan FA vaikutti joka kausi tekevänsä kaikkensa sen eteen, ettei Leeds United menestyisi. Se tuntui selvästi jopa pahemmalta kuin ne hetket, jolloin koko Leedsin olemassaolo oli talousvaikeuksien takia vaakalaudalla.

Historian havinaa

Marcelo Bielsasta Owen piti. Hän hehkuttaa Bielsan vahvoja arvoja ja vaatimustasoa useampaan kertaan. Jesse Marsch teki Owenin mielestä lähinnä numeroa itsestään, mutta Javi Gracia on hyvä heppu, joka osaa sovittaa Leedsin taktiikan aina vastustajan mukaiseksi. Edellisestä päivästä ei edelleenkään puhuta. Manchesterin punaisen puolen joukkuetta ei myöskään mainita oikealla nimellä, vaan siihen viitataan hellittelynimillä, kuten ”Scumchester”. 

Lopulta Owen myös havaitsee, että me emme ole taisteluparin kanssa paikallisia ja kuultuaan, että olemme Suomesta, virittää hän taas hyvällä huumorilla faktat pöytään. ”Olen käynyt Oslossa ja siellä olut maksaa yli kymmenen puntaa. Luulen että skandinavialaiset ystävämme ovat ihan yhtä paljon meidän edullisten oluttuoppien kuin jalkapallonkin perässä”. Perässämme tuleva turvamies kyselee myös, miten usein käymme Leedsissä. Vastaan, että 1-2 -kertaa vuodessa, johon hän toteaa, että ehkä siinä vaiheessa, kun meillä menee vielä paremmin, niin voisitte käydä useamminkin tai ehkä jopa loppukaudesta vielä. Jalkapallon kontekstissa Leedsissä on aina ollut hyvin tervetullut olo. Ihmiset ovat uteliaita ja myös ylpeitä siitä, että joukkuetta seurataan eri puolilla maailmaa. Turvamiehen sanat alleviivaavat tätä.

Marcelo Bielsan uroteot ansaitsivat mainitoja myös stadionkierroksella

Owen kertoo, että Elland Roadilla tunnelma on poikkeuksellista ja jalkapalloliitto on todennut, että maajoukkueenkin pelejä pitäisi järjestää enemmän Ellan Roadin kaltaisilla pienemmillä stadioneilla. Rivien välistä välähtää myös pieni huoli siitä, että mitä stadionin laajentaminen saattaisi tunnelman näkökulmasta merkitä. Elland Road on muutenkin muuttumassa. ”Chäntit lähtevät nyt eri puolilta stadionia ja se oli jollain tavalla läsnä myös Crystal Palace -ottelussa”, Owen sanoittaa asiaa.

Pullahdamme kotijoukkueen pukukoppeihin, joissa Owen vinoilee minulle, että olenko koskaan ennen ottanut kuvia puhelimella, koska hänen mielestään en saa kohdistettu sitä pukukopissa oikein. Kerron ottaneeni yhden kuvan kerran aiemmin ja tämä on minun elämäni toinen kuva. Vastauksessa on Owenin pitkähkön naururemakan perusteella hyvä leikkauskohta suomalaisen lakonisen- ja brittihuumorin välillä. 

Owen muistuttaa vielä tarinan kautta siitä, että Elland Roadin nurmelle ei ole mitään asiaa, mikäli pitää henkeään arvossa ennen kuin pullahdamme stadionin eteen parin tunnin samoilun ja tarinoinnin jälkeen. Lopun puheenvuorossaan hän luo vielä uskoa tulevaan. Liverpool on voitettavissa ja kaudesta tulee vielä vähintäänkin kelvollinen. Pientä taikauskon vivahdetta on hänen viimeisessä toiveessaan: ihan sama missäpäin maailma olette. Meidän pitää pysyä joukkueen tukena, kannustaa ja juhlia sen maaleja ja voittoja. Tähän olen sataprosenttisen valmis sitoutumaan.

Elämäni toinen valokuva

Olin jostain saanut päähäni, että kierros kestää tunnin ja nyt meillä olikin yhtäkkiä kiire Bradfordiin. Viimeisenä vastalauseena edellisen päivän otteluun ja osittain olosuhteidenkin pakosta jätämme käymättä Leedsin kaupassa tällä kertaa. Illan päätteeksi heitän vielä puolitotisen toiveen Leeds -aiheisen twitter tilini kautta siitä, että olisipa kiva juhlia vierailuamme siten, että kasassa olisi tuhat seuraajaa. Vajaassa vuorokaudessa tili kerää melkein saman verran lisää seuraajia kuin blogin oma tili kahdeksan vuoden aikana. Se kertoo myös omaa tarinaansa Leedsistä kaupunkina, jalkapalloseurana ja yhteisönä.

"ALAW"

Viini: Burgundya 70-luvulta

Sumusaarten pääsiästrilogia osa I: Leeds United-Crystal Palace, kärsimysnäytelmä

Finnairin aamukoneessa on punaista fanipaitaa ja huivia. Ne koristavat varmasti samaa heimoa kuin Manchesterin lentokentällä passimme tarkistava rajavartija, joka virnistää merkitsevästi, kun vastaan hänen kysymykseensä: Leeds-Crystal Palace sunnuntaina. Me emme olekaan ne. Me olemme Leeds.

TransPenninen ikkunoista välkkyy Emmerdale ja tovin aikaa myös Etihad Stadion. Leedsin juna-asemalla availlaan kojuja ja palvellaan ensimmäisiä asiakkaita. Ensimmäiset kahvit valuvat pahvimukeihin ja ensimmäisen pintit vaahtoavat tuopin reunojen yli. Uskallamme ottaa taksin juna-aseman edessä olevalta pysäkiltä ilman sen kummempia neuvotteluita, koska kokemuksemme perusteella mittari napsahtaa pyytämättä päälle ja hinta on huokea. Tilanne on nykyisellään hankalampi koti-Suomen turuilla ja toreilla. Sen verran velikulta kuskimme kuitenkin on, että jättää meidät hotellin taakse. Asiaa hän perustelee sillä, että hotellin edessä olevalta paikalta voi saada sakkoja. Oma tulkintamme on, että mittari on juuri sopivasti napsahtanut yhdeksän punnan yli ja kuski kärkkyy vaihtorahoja, jotka hän sitten saakin. Kenties taksikuskien kanssa asioidessa perusasiat kannattaa tarkistaa jatkossakin.

On pitkäperjantai ja peliin on vielä pari päivää aikaa. Kulutamme kengänpohjiamme Leedsin Aire -joen varressa, keskustassa ja Tetleyn nykytaiteen museossa. Leukalihaksemme voimistuvat hotellin viereisessä The Canary -ravintolassa, jossa tilauksesta noin puolet menee oikein, ja Fazendassa, jossa ainoa haaste on se, että osaa rytmittää ruokailunsa oikein, etteivät lihavartaiden kanssa ravaavat tarjoilijat pääsee täyttämään vatsoja jo heti alkuunsa. Kalvin Phillipsin muraali on edelleen paikoillaan. Kenties se odottaa pelaajan comebackia. Ensimmäiset savut pöllähtävät hotellin edessä ilmoille, mutta niillä ei ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa, vaan niillä juhlistetaan rakkautta ja itämaisia häitä.

Leeds: kaupunki ja jalkapallokaupunki

Muraali odottelemassa comebackia

Leedsin ottelu on alkuillan matsi, joten suuntaamme Elland Roadille jo pian aamiaisen jälkeen. Pakettiimme kuuluu kolmen ruokalajin päivällinen Centenary Pavilionissa. Lähestymme siis illan ottelua poikkeuksellisesta näkökulmasta: VIP. Anthony Dorigo tulkitsee lavalla tarkasti futiskaupungin tuntoja: kuittia lentää Jesse Marschin ja fat-Frankin suuntaan. Leedsin uusi valmentaja Javi Gracia saa kiitosta rauhallisuudestaan ja siitä, että pystyy varioimaan joukkueen taktiikkaa vastustajan mukaan. Odotettavissa on vaikea peli, mutta voittoon uskotaan yksissä tuumin. Onhan Crystal Palacen päivän joukkueesta pois muun muassa Wilfried Zaha. Jotenkin päivän merkit ovat jopa liiaksikin Leedsin puolella.

The Centenary Pavilion

Stadionin portilla jännittä aina hitusen, mutta pyöröovi imaisee yksitellen koko neljän hengen pesueemme stadionille. Harpomme rappuset Upper East -katsomon lehtereille jo hyvissä ajoin ennen ottelua. Leedsin vaihtopelaajilla on rondo käynnissä. Aurinko helottaa Norman Hunter ja John Charles -katsomoiden päältä. Reissuprinsessa liittyy ”Marching on together” -lauluun. Se on muistiin kirjattavan arvoinen asia. Turkissa ennen Galatasarayta vastaan vuonna 2000 pelattua UEFA Cupin semifinaalia puukotuksiin menehtyneitä Kevin Speightiä ja Christopher Loftusia muistetaan yksissä tuumiin hiljaisella hetkellä. Heidän kunniakseen nousee myös banderolli Norman Hunter -katsomoon.

Marching on together:

Norman Hunterin mukaan nimetty katsomo odottamassa matsin alkamista

Leeds aloittaa pelin upeasti. Se pakottaa Crystal Palacen kuoreensa ja jo parin minuutin jälkeen sille alkaa virrata maalipaikkoja. Luis Sinisterra poimii vasemmalla laidalla irtopallon, mutta kuti menee harmillisesti oikean tolpan ohi. Pian tämän jälkeen Brenden Aaronson ohjaa Junior Firpon keskityksen takavasaralla kohti oikeaa alakulmaa, mutta Crystal Palacen Sam Johnstone ilmoittautuu mukaan peliin hyvällä torjunnalla. Elland Roadiin virtaa sähköä kuin hotellin parranajoon tarkoitetusta pistokkeesta eurooppalaisen standardin laturiin ja vastukset kuumenevat. Lopulta Aaronsonin kulmapotku tavoittaa Patrick Bamfordin, joka puskee pallon vastustamattomasti vasempaan yläkulmaan. Leeds näyttää menevän menojaan. Peliä on pelattu 21 minuuttia. Stadion karjuu ”Patrick Bamford! Du! Du! Du! Du!”

Patrick Bamford Du! Du! Du! Du!

Leedsin maalin jälkeen peli hieman tasoittuu. Crystal Palace saa ensimmäiset hallitut hyökkäykset Leedsin kenttäpuoliskolle. Yksi niistä konvertoituu kulmapotkuksi, jonka alle Jeffrey Schlupp hakee otsansa: tolppa. Jack Harrison keinuttaa hetken kuluttua venettä Leedsin suuntaan lennättämällä hyvännäköisen vaparin alakulmaa kohti, mutta Johnstone loikkaa eteen. Jordan Ayew käy säikäyttämässä kotiyleisöä jälleen kulmasta ennen kuin Johnstone lennättää itsensä Pascal Struijkin puskun eteen. 

Crystal Palace vaikuttaa olevan vaarallisimmallaan juuri hyökkäyspään erikoistilanteissa, mutta jotenkin se jää Leedsiltä tiedostamatta ja erikoistilanteita tarjoillaan liian köykäisesti Roy Hodgsonin suojateille. Viimeinen sellainen osuu ensimmäisen jakson lisäajalle. Sen Marc Guehi tökkää Illan Meslierin nenän edestä maaliin: 1-1 , valkopaidat pyytävät tilanteesta paitsiota, mutta eihän tilanteessa sellaista ole. On tauon aika.

Leeds ei löytänyt lääkettä Crystal Palace erikoistilanteita vastaan

Jäämme niille sijoillemme tauon ajaksi. Koko peliin peilaten Crystal Palacen tasoitusmaalin voi leimata vielä työtapaturmaksi eikä ole vaikea nähdä siihen, että Leeds kampeaa ottelusta vielä voiton. Tauolla jotain menee kuitenkin rikki. Pelin jälkeen somessa pörrää huhuja pukukopissa eskaloituneista riidoista, jotka osin taltataan pötypuheiksi, mutta ne jäävät jollain tasolla myös eloon. Crystal Palacen myöhentäessä Leedsiä toisella jaksolla saa osa katsojistakin tarpeeksi. Kuittia lentää pois lähteneelle porukalle, mutta vakiovastauksessa ”joukkuekin lähti ensimmäisen puoliajan jälkeen” on enemmänkin totuutta kuin vain siemenen verran.

Toisen jakson alussa Leeds saa sivuvaparin, jonka se vetää siinä määrin vihkoon, että vaimoltakin irtoaa tilanteeseen ironinen kommentti. Vähemmän ironiaa on siinä, kun Crystal Palace tuo ensimmäisiä hyökkäyksiään oikealta laidalta. Michael Olise toimittaa keskityksen maalille. Jordan Ayew kyykyttää Luke Aylingia  ilmataistelussa eikä Meslieriltäkään irtoa Ayewin puskuun samanlaista tiikerin -loikkaa kuin Johnstonelta aiemmin: 1-2. 

Näyttää siltä, että olisi syytä kutsua kunnan rakennustarkastaja paikalle, sillä työtapaturmia sattuu tiheään tahtiin yhdelle sun toiselle valkopaidalle. Veri alkaa kirjottajaltakin pakenemaan parin minuutin kuluttua sisäelimiin, kun (pahoitteluta alatyylisestä ilmaisusta) Crystal Palace sahaa Leedsin puolustuksen tuhannen pillun päreiksi ja Eberechi Ese tökkää pallon Olisen syötöstä Leedsin maaliin: 1-3 ja kello on kilkattanut 55 minuuttia. 

Gracia reagoi triplavaihdolla. Tässä kohtaa riitti vielä uskoa, että pelistä saattaisi olla jotain otettavissa, mutta vaikuttaa siltä, että joku tai jokin oli vääntänyt Elland Rodin pääkytkimen väärään asentoon. Joukkue ei saa yleisöstä sitä tukea, mikä esimerkiksi myöhemmin lennätti Liverpoolin mukaan Arsenalin virtaan. Vaimo kuittaa myös tunnelmasta, mutta itsellä on sen verran defenssit päällä, että en halua uskoa siinä olevan mitään vikaa.

Crystal Palace lisää johtoaan, kun peliä on pelattu 69 minuuttia. Leedsin erikoistilanne eskaloituu Crystal Palacen 4vs2 -hyökkäykseksi. Olise löytää vasemmalta laidalta Odsonne Edouardin, joka paikantaa ketulle pesän oikeasta alkakulmasta: 1-4 ja mitta tulee täyteen ensimmäisillä kotijoukkueen kannattajilla. Kirjoittajalla käy vielä mielessä, että nopea kuittaus saattaisi vielä tuoda Leedsin mukaan peliin, mutta tiedostan aatoksen menevän aika lailla ”voittaahan joku aina joskus lotostakin” -kategoriaan. 

Parhaimmillaan Elland Roadilla oli tämän verran porukkaa

Crystal Palacen Jordan Ayew pistää pelin vielä 1-5:een. Trafiikki ulosvieville porteille lisääntyy. Käsittämättömällä tavalla joukkue, joka hädin tuskin tekee maalin pelattua ottelua kohden, on tullut ilman parasta pelaajaansa Elland Roadille ja pistänyt irstaat maalinteko-orgiat käyntiin. Eritoten ottelun ensimmäiseen jaksoon peilaten pelin juoni kaikkine käänteinen on ollut outo. Eikä sitä osaa Dorigokaan jälkipeleissä sen kummemmin sanoittaa, vaan hän verhoilee pelin kokonaiskuvan yksittäisten maaliin johtaneiden virheiden taakse. Peli päättyy. Yleisö buuaa. 

Vicky

Viini: samaa mitä lahjakkaan runoilijan Vickyn astioissa Crowpoint sillan alla yöpyessään oli