Sivut

perjantai 28. kesäkuuta 2019

TPS-EIF: löylytys

TPS:llä oli kokka käännettävänään, kun Veritaksella vastaan asteli Ekenäs IF. Molempien joukkueiden lämpömittarit olivat painuneet parin tappion myötä pakkasen puolelle. TPS:llä vastoin odotuksia ja EIF:llä enemmänkin odotustenmukaisesti.


TPS sai tappioputkensa poikki EIF:ää vastaan

Veritakselle tiensä oli löytänyt mukavasti Aura Cupin junnujoukkueita, joiden tulevaisuuden tähdet loivat tunnelmaa ja joillekin pitkän linjan kannattajille myös hämminkiä stadionilla. Itselle tuli kotoisa olo, kun FC Ylivieskan junnujoukoista lähti kunnolla pohjoispohjanmaalaisittain molkottaen kuittia Neymarin, oman pakin ja kotijoukkueen kannattajien suuntaan.

TPS paahtoi päälle ja EIF vetäytyi. EIF:llä oli vaikeuksia ensimmäisen vartin aikana saada kontrolloituja hyökkäyksiä TPS:n prässin alta. Lopulta TPS:n Albijon Muzaci hukkui EIF:n pakeilta todella pitkäksi aikaa ja kun pallo hänelle lopulta saatiin, nähtiin myös avausmaali.

EIF pääsi maalin jälkeen hieman paremmin peliin mukaan. Hanakasti laidaltaan keskelle leikannut Akseli Ollila sai tuotua pelin painopistettä lähemmäs turkulaisten maalia ja myös Omar Jana väläytteli peliälyään keskikentällä. Raaseporilaisilta jäi kuitenkin muinaistulet polttamatta, kun Rasmus Holman johtama raitapaitojen puolustus pysyi tiiviinä ja samoille lauteille TPS:n maalinedustalle pyrkineet vieraat löylyteltiin kumaraan.


EIF:n Akseli Ollila leikkaamassa keskustaan


Poitsun puoliajan vessatauon rytmikkäät Inter, Inter -huudot nostivat virneen muutamille kasvoille. Liekkö valinta jo tehty hyvissä ajoin toisen startanneen ikävuoden jälkeen.

EIF käänsi toisella puoliajalla taktiikkaoppaasta useammankin sivun: se nosti puolustuslinjaansa ja pyrki prässäämmään korkemmalta, mutta ei onnistunut rikkomaan TPS:n pelinrakentelua. Tästä seurasi katkeamaton vaarallisten pystypallojen ja -juoksujen sarja EIF:n puolustuksen selustaan.

TPS:n pidemmän painostusjakson päätteeksi loisteliaasti pelannut TPS:n ikinuori ikoni Mika Ääritalo sai jalkansa vapaaksi ja pallo painui maalin takakulmaan. Pian tämän jälkeen EIF:n Mehdi El Moutacim väläytti pari akrobaattista torjuntaa, mutta puolustuksen vilvotellessa terassin puolella vihtoi Holma pallon kolmannen kerran maaliin. Sekä keskikentän että puolustuksen keskustat olivat raaseporilaisten pehmeät kohdat toisella puoliajalla ja TPS purjehti iloisin mielin vieraiden laitureille.


Mehdi El Moutacimin akrobaattinen torjunta


Ottelun mieliinpainuvimman ja jopa zenmäismestarillisuutta hipovan suorituksen esitti vaihdosta sisään tullut Oskari Jakonen. Hän sai pallon hyökkäyksen vasemmalle keskisektorille; pää pyörähti sekä vasemmalle että oikealla tukijoukkojen rynniessä pystyyn. Sen jälkeen Jakonen taittoi kylmästi ja riittävän jyrkästi keskelle, jotta omaa maalia kohti vetäytyvä EIF -pakisto jätti juuri riittävästi tilaa Jakosen oikealle jalalle, joka sinkosi pintin korkuisena pomppivan kudin vihreäpaitojen maalin takakulmaan: yksinkertaista, tarkkaa ja kaunista.

EIF:ä ei pelastanut tänään edes kolossaalisen topparin Seynabou Bengan nostaminen piikkiin. Kolistelupuolellakin oli tänään melko yksipuolista ihastusta ilmassa, koska ainoastaan kotijoukkue tutkiskeli kunnolla saunakavereidensa säärisuojien vuosikertoja. EIF:llä jäi latinki jotenkin piippuun ja TPS marssi ansaittuun voittoon EIF:n palatessa punertavin nahkoin Raaseporiin.

Viinikuvaus: turkulaista löylyttelyä kesäisellä jokivarrella

tiistai 25. kesäkuuta 2019

FC Inter-VPS: pala sadepilveä jokirannassa

Turkulaiselle pääsarjafutikselle on kevätkaudella kuulunut hyvää. FC Inter pyörii sarjataulukon aurinkoisemassa päässä ja se on väliin vallannut piikkipaikankin. Hyvien tulosten lisäksi Inter on pelannut viihdyttävää futista. Timo Furuholm, Mika Ojala ja slovenialaistähti Filip Valencic ovat vastanneett veikkausliigan näyttävimmästä hyökkäyspelistä ja mikä parasta: tulosta on myös tullut.

Juhannuksen jälkeisenä tiistaina Veritakselle kipitti Vaasan ylpeys VPS, joka oli kipeästi lisäpisteiden tarpeessa. VPS:n vire on ollut mollivoittoinen. Se on pelannut tasaisia matseja, mutta taipunut aina lopulta. Mikäli VPS olisi tehnyt jokaisessa kauden ottelussaan maalin enemmän se keikkuisi itseasiassa sarjan kärjessä. Sikseen tiukkaa ja lopulta kipeää on tehnyt.

VPS lähti ennakkoluulottomasti haastamaan Interiä


VPS vetäytyi ja Inter rynni 3-4-3 -muodostelmalla, jonka laidoilla Niko Markkula ja Luciano Balbi sahasivat sekä hyökkäyksen että puolustuksen tukena. Keskikentän pohjalla Aleksi Paananen rytmitti peliä erityisesti ensimmäisellä jaksolla hyvin.

VPS iski hanakasti vastaan, mutta sen hyökkäykset ajautuivat keskelle, josta tilaa ei löytynyt. Laidalla vaikutti olevan enemmän kyntömaata vaasalaisille, mutta   sieltä jäi sato poimimatta. Pelin kypsyessä Inter sai paremman otteen pelin kammesta ja lopulta Valencic, Balbi, Ojala ja Furuholm tarjosivat 25:n minuutin kohdalla turkulaista tikitakaa koko rahan edestä: Inter 1-0 johtoon.

Ojalan näyttävä vapari kilahtaa vielä tolppaan ensimmäisellä puoliajalla, mutta koppiin kammetaan 1-0 -tilanteessa.
VPS on enemmän hereillä toisen puoliajan alussa ja Samu Alanko käy omenavarkaissa Interin maalilla Alain Ebwellen lähettäessä pride -henkisen vaparin takatolpalle: peli tasan.

Näin lähellä Inter kävi toista maalia

Interillä on muutamakin hyvä paikka pistää pallo maaliin tämän jälkeen, mutta ilmeisesti suksiin on voideltu liikaa pitoa: palloihin hiivitään muutamia sadasosia liian myöhään ja näin ollen Martin Komballan maille eivät varikset laskeudu. VPS saa lopussa vielä vajaamiehisenäkin lyhyen painostusjakson, mutta myös Henrik Moisander pitää porstuansa lukossa. Pisteet tasataan. 

Aurajoen rannoilla käy hetkellinen viileä väre.

Viinikuvaus: kyllä tätäkin joi

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Qatar: kutsuvieras ja isäntä

-Mihin se Qatar nyt oikein kuuluu, kun se on pelannut Aasian Cupissa ja nyt Copa Americassa?

Kysymys on relevantti. Qatarissa on kyse yhdestä lähivuosien erikoisimmista ilmiöistä jalkapallon kontekstissa.

Skandaalin- ja petroolinkäryisenä joulukuisena iltana vuonna 2010 Qatar leimattiin MM-kisojen isäntämaaksi vuodeksi 2022. Tekopalmupuiden havinan joskus hamassa tulevaisuudessa vaimentuessa on käsillä materiaalia herkullisiin veijariromaaneihin ja dokumenttisarjoihin, jotka alleviivaavat sitä sanomaa, että totuus on aina tarua ihmeellisempää.

Aiheesta voisi revitellä monestakin kulmasta, mutta jo nyt tiedetään, että ihmisoikeudet, lait ja pykälät eivät ole paljoa painaneet, kun tyhjästä on rakennettu maailman suosituimman lajin pääturnaukselle puitteita. Kesäkisoista tulee talvikisat. Budjetti vaivihkaa puolitetaan matkan varrella. Työpäivät pitenevät. Palkat jäävät saamatta ja monen kerrotaan päässeen hengestään.

Sitten tulee kutsu toisen maanosan mestaruusturnaukseen.

Jalkapallostahan minun piti kirjoittaa. Kuitenkin irroittamatta sitä niistä ikimetsistä, jonne sen juuret kiertyvät. Jalkapallo on maailman kuva. Siinä on kaikki samat keinot käytössä ja koukerot kiemurtelemassa kuin elämässä yleensä. Osa kasvustosta

Paraguay on ehtinyt 1-0 johtoon, kun laahustan alakertaan. Salman Tarek sukeltaa rangaistusalueella ja luojan kiitos, saa vielä VAR-tarkistuksenkin jälkeen keltaisen kortin filmaamisesta. Kieltämättä peliä tulee katsottua vähän sillä silmällä.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että Qatar pelaa hyökkäävää ja viihdyttävää futista. Se ei peruuttele, nöyristele eikä pelkää. Mukana on rutkasti vauhti korjaa virheet -mentaliteettia, mutta hyvällä ja viihdyttävällä tavalla. Koko projektissa on tapahtunut jotain taianomaista, sillä pari vuotta takaperin Qatar otti pataan Curacaolta ja Liechensteinilta. Urheilullisestakin näkökulmasta monta tarinaa on vielä kerrottavana, koska voittosarake on sittemmin alkanut vihertää kuin ikikevät konsanaan.

Oscar Cardozo on jo vievinään Paraguayn 2-0 -johtoon, mutta videotarkistuksen jälkeen maali hylätään paitsiona. Ajatus lähtee taas laukalle. Derliz Gonzalez pamauttaa painavan kudin yläkulmaan. Nyt peli on 2-0 ja Mikko Innasta mukaillen tätä maalia ei Paraguaylta vie kukaan tai mikään.

Miltäköhän tuntuu pelata tässä Qatarin joukkueessa, joka on projektina paljon joukkuettaan suurempi ja monisyisempi? Minkäköhänlaisessa jalkapallomaailmassa 2006 Barcelonan akatemiasta Dohaan lähtenyt ja nyt Qatarin maajoukkuetta valmentava Félix Sánchez Bas elää? Kuka oikeastaan projektia johtaa ja milloin se aloitettiin?

Qatarin pääsee hyvin hyökkäyssektorille, mutta viimeiset ratkaisut ovat hieman naiveja, kunnes Al-Duhailissa pelaavan 22-vuotiaan Ali Almoezin kuti ottaa Paraguayn pakista mukavasti jengaa ja peli on 2-1. 

Futisilta alkaa tiivistyä hurmokselliseksi. Taklaukset lähtevät sopivasti myöhässä,  pykälän verran holtittomina ja päät paukkuvat yhteen. Erotuomaripalloa ei meinata saada liikkeelle, koska pienikin etu halutaan nyt kaapia pöydän omalle puolelle.

Ennen kuin Paraguay saa kunnolla pelin jäädytysvaiheen silmään helähtää jälleen: Boualem Khoukhi karkaa hienon hyökkäyssommitelman jälkeen ja pistää pelin tasoihin. Projekti Q:n markkinointijohtajan virneen aistii pohjolaan asti. Ottelu tarjoaa lähes täydellisen kiepin joukkueen ja sitä kautta Qatarin imagoon.

Qatar on lopussa lähempänä voittoa, kun yksi tuhannen ja yhden yön luku taas kirjataan kirjaan, jossa on vielä tukulti tyhjiä sivuja jäljellä.

Viinikuvaus: palmua, öljyisyyttä ja kuumaa hiekkaa.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

TPS-MuSa: hengen voitto materiasta

Kiipeämme rappusia ylös kohti turvatarkastusta, kun stadionilla kohahtaa. Pian perään helähtävä TPS:n maalilaulu viestii siitä, että ennakkosuosikkina otteluun lähteneet turkulaiset ovat aloittaneet asemansa vaativalla tavalla. Mieleen hiipii, että näinkö peli taputellaan jo ottelun alkupuoliskolla.

Siinä, missä Jaron ja TPS:n kohtaamimen oli kahden perinteikkään pääsarjaseuran kohtaaminen, MuSa on jotain muuta. Joukkueen viinipunaisia paitoja eivät sponsoreiden painatukset juuri korista ja selässä roikkuvat numerotkin näyttävät kuin pelaajat olisivat juuri ennen peliä ne itse teipanneet.

Taiki Kagayaman lähettämä sivuvapari jää pyörimään rangaistus alueelle ja Samuli Virtanen tällää pallon maalin kattoon.

-Maalii!, hihkaisee poitsu vieressä.

Peli on silmänräpäyksessä tasan. Pelin ensimmäisistä minuuteista alkaen käy ilmi, että Porin metsäisemmältä ja peltoisemmalta puolen täksi kaudeksi ykköseen noussut Musan Salama on tullut tekemään kotijoukkueen pelin hankalaksi.

MuSa pelasi hyvällä hengellä. Tilanteessa Matias Koskinen suojaamassa palloa


TPS:n vierittää hyökkäyksiään laidoille ja erityisesti Mika Ääritaloa kohden. MuSa pelaa suoraviivaisemmin painepalloilla TPS:n puolustuksen selustaan, eivätkä he häpeile lähettää pitkiä kukkupalloja, joilla tavoitellaan pääsääntöisesti jättiläismäistä Matias Koskista.

Kagayama saa hieman rangaistusalueen ulkopuolelle pykälän liikaa tilaa ja pommittaa pallon toistamiseen TPS:n maaliin, kun 26 minuuttia on pelattu. Peli on heittänyt häränpyllyä ja yhtäkkiä ylempi käsi on porilaisilla.

MuSa juhlimassa 2-1 -osumaa


Seuraavat pommit napsahtelevat nilkkojen ja säärisuojien alueille. Yliotetta haetaan nyt fyysisyydellä. MuSa on jopa hieman onnekas siinä, että osa taklauksista lähtee sen verran myöhässä etteivät ne saavuta pallon sijasta vastustajaakaan. Kaikki pelaajat saavat jatkaa kentällä, kun pahimmat viikatteet kyntävät vain kenttää. TPS:n kapteeni Sami Rähmönen lanataan muutamaankin kertaan laidallaan. 
Fyysisyyteen TPS pystyy vastamaan, mutta haasteita on pelin avaamisessa. Pidemmät puolustuksesta ja veskarilta lähtevät pallot painuvat useamman kerran rosvosektorin puolelle.

Peli puhalletaan poikki ja yleisössä kuulutellaan taas Tommi Pikkaraiselta tiukkaa koppipuhetta.

Toisella puoliajalla TPS hallitsee, mutta se ei pääse riittävästi kunnon maalipaikoille. MuSan maalivahti Tommi Mikkelsson poimii kauempaa lähetyt omena koriinsa ja MuSa tarjoilee shokkihoitoa Turun raitapaidoille. Porilaiset voivat lähteä tyytyväisinä isännöimään satakunnan maita ja turkulaisille jää mietittävää tuleviin koitoksiin.

TPS ei saanut käännettyä toisen puoliajan hallintaansa maaleiksi




Viinikuvaus: porilaisen hengen kontaminoima ja terästämä jokivarren juoma.

torstai 13. kesäkuuta 2019

Suomi-Islanti: helmareiden helmoissa

Veritas vastaanotti Suomen ja Islannin naismaajoukkueet sadetta enteilevänä alkukesän torstai-iltana. Otteluun oli pienen tauon jälkeen yllättävän helppo puhua koko perhe mukaan. Sikseen naisfutaajissa oli sellaista vetovoimaa, jota ihan jokaisessa suomifutiskolinassa ei hetkeen ole ollut.

Saavuimme peliin hieman myöhässä, koska sellaista se koko ketjun kanssa lähteminen on. Tytär pääsi näyttämään reppuun sullottua lelukokoelmaa ystävälliselle järjestyksenvalvojalle. Kentän toisesta laidasta löytyi sopivan tyhjä rivi, johon leiriydyimme.

Sen verran pihalla olin kyseisestä futisskenestä, että hetki meni päätellä kumpi joukkue on kumpi ja rehellisyyden nimissä kertaalleen jouduimme vaihtamaan kannustettavaa joukkuetta. Ensi kerralla tiedän.

Suomen ja Islannin kohtaaminen tarjosi tiukkaa vääntöä


Peli oli hyvin tasainen ja erityisen vaarallisia maalintekotilanteita ei ensimmäiselle puoliajalle siunaantunut. Vedonlyöntitoimistot olivat arvioineet Islannin suosikiksi, joten Suomen otteisiin saattoi olla tyytyväinen. 

Suomi rakensi peliä kärsivällisesti puolustuksen kautta ja pyrki pelaamaan palloja Islannin selustaan. Suomi vaikutti hyvin organisoidulta ja kurinalaiselta joukkueelta. Islannin hyökkäykset suuntautuivat enemmän Suomen puolustuslinjan eteen. Tähän varmasti vaikutti Suomen puolustuslinjan roikottaminen suht alhaalla.

Ennen puoliaikaa kasteltiin sekä Veritaksen nurmi että vierasjoukkueen pelaajat


Viereiseen katsomoon valui joukko punaisiin nuttuihin pukeutuneita tyttöfutaajia, joiden Suomi, Suomi -huudot kaikuvat loppuottelun ajan ja lisäksi fanit vaativat kaiken peliin laittamista.

Puoliajalla makkarat hankintaan ja tarvittavien höyryjen päästö Veritaksen ulkosivustalla. Stadionin eteen pysäytetyt bussit herättivät etenkin nuoremman lapsen mielenkiintoa. Samoin sprinkleri, joka suihkutti vettä niin nurmelle kuin Islannin pelaajien niskaankin ennen kuin toinen puoliaika potkaistiin käyntiin.

Suomen Olga Ahtinen islantilaispuolustuksen varjostamana


Suomi pääsi koko ajan paremmin matsin päälle ja sen pistot Islannin puolustuslinjan taakse loivat uhkaa. Laukaisupaikoillekin päästiin. Eritoten lopussa Suomen maali roikkui ilmassa, mutta varmaotteisesti pelannut Sandra Sigurdadottir piti maalinsa puhtaana ja lopulta Islanti saa olla tyytyväisempi tasapeliin. Suomelta pirteitä otteita esittivät kapteeni Linda Sällström, puolustusta johtanut Anna Westerlund ja hyvää energiaa peliin tuonut Ria Öling.

Viinikuvaus: skandinaavista tasalaatuisuutta

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Suomi-Bosnia: Riven taikahattu

"Riven johdolla me mennään kisoihin" kaikuu pohjoiskaarteen äänijänteistä. Hiostava ja ukkosta enteilevä Ratinan alue luo urbaaninoloiset puitteet pian alkavalle Suomi-Bosnia -ottelulle. Huuhkajien lento on ollut unenomaista. Bosnian pelaajalistaa silmäillessä käy hetkellinen vilunväristys: voiko tämä oikeasti vielä jatkua?

Pohjoiskaarteen tunnelmia


Jotain Suomen jalkapallomaajoukkueen statuksesta kertoo se, että Bosnia lähtee otteluun varovaisesti. Se jättää pelin alle reilusti pelaajia. Suomi vastaa kahdella kauniilla neljän miehen rivistöllä, joiden edessä Petteri Forsell ja Teemu Pukki ohjaavat Bosnian pelinrakentelua sovittuihin sektoreihin. Bosnian ultrien ja pohjoiskaarteen Suomi -jätkien kilpalaulanta luo aitoa ja autenttista futisjuhlan tuntua iltaan.

Pelillisesti ensimmäisen puoliajan shakki on etulinjan varovaista siirtelyä ja komento muotoon käy tehokkasti. Viihteelliset elementit pimitetään vielä. Markku Kanerva nostelee kanit taikahatustaan toisella puoliajalla.

Huuhkajien näytöstä sateen piiskaamalla Ratinan stadionilla


Glen Kamara isännöi keskikentällä ja lähettää Teemu Pukin juoksuun. Pukki tuikkaa pallon vastustajan topparin Toni Sunjicin puikoista ja painaa pallon tolpan kautta takakulmaan. Tampere on sokeria ja hattaraa. Toiveuni jatkuu lähes imelänä.

Pelin systematiikka ratkeilee hetken aikaa, kun Bosnia yrittää kuitata maalin nopeasti. Paulus Arajuuren johtama puolustus luutii kuitenkin kuin se olisi harjoitellut juuri tätä hetkeä varten miljoona vuotta. Suomi alkaa päästää paineen alta ja se luo vastaiskuilla jatkuvaa vaaraa Bosnialle.

Forsell tulee vaihtoon ja hänen tilalleen Rive heittää Lassi Lappalaisen. Tuhkimoita on nyt vetinen viheriö täynnä. Lappalainen on bosnialaisten piirittämänä kuin kotonaan ja hän osoittaa heti pallon saatuaan, että on tullut tekemään tulosta eikä kerryttämään minuutteja.

Bosnialaiset valmistautumassa juhlimaan jalkapalloa

Tim Sparv pyyhkäisee Muhamed Besicin kentän pintaan, Robin Lod nappaa karkin talteen ja lähtee maantiekiitäjänä kohti Bosnian maalia. Hävittäjäairueen vasemmalla puolella liitää Lappalainen ja oikealla Pukki. Lod heittää tikkarin Pukille, joka tyylittelee pallon vastaan ryntäävän Ibrahim Sehicin yli: tämä oli tässä ja kaikki voivat lähteä kotiin. Kukaan ei kuitenkaan lähde, vaan suomalaiskannattajat kietoutuvat sateen piiskaamalla Ratinalla tiukemmin suomalaiseen futisunelmaan.


Oi Suomi on...

Viinikuvaus: vedestä viinaksi

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

TPS-Jaro: perinneseurojen sunnuntaishow

Futisviikkoa pääteltiin Veritaksella perinteikkäitten TPS:n ja Jaron kohtaamisella. Joukkueiden korpivaellus divarissa toi paikan päälle reilu 1600 -katsojaa, joista kourallinen oli hyvät äänijänteet omaavia pietarsaarelaisia.
Kaikkinensa peli oli hyökkäyspelin osalta hyvätasoinen ja viihdyttävä. Sikäli voi sanoa, että matsi oli sen kahdenkympin arvoinen, jonka viime tingassa hieman irvistellen maksettu lippu kustansi.

TPS ja Jaro valmistautumassa illan pisteniistoon


Molemmat joukkueet lähtivät rakentamaan peliä nopealla eteenpäin vievällä syöttöpelillä. Erityisesti Jaro prässäsi korkealta ja paineisti TPS:n puolustuksen pelin avaamista. Jaro pystyi viemään peliä eteenpäin useamman kerran myös pienessä tilassa, mitä oli hienoa katsella.

Peli oli myös tunnetilaltaan intensiivinen. Sääriluut ja suojat kalisivatkin tasaiseen tahtiin ja kylmäsuihkeelle oli käyttöä. Mitään ylilyöntejä ei kuitenkaan nähty, vaikka useampi taklaus jäi pallon kyydistä ja napsahti kanssapelaajien luustoon.


Peli oli tunnetilaltaan kiihkeä ja irtopalloista käytiin kovaa kamppailua

Ottelun sankariksi nousi TPS:n kolumbialaishyökkääjä Eliecer Espinosa, joka tälläsi ensimmäisen maalinsa kun ottelua oli käyty nelisen minuuttia. Jaro ei kuitenkaan shokkialusta hätääntynyt, vaan kiri rinnalle ja lopulta puolen tunnin pelin jälkeen ohi Severi Kähkösen ja Jahir Barrazan maaleilla. Jaro meni ansaitussa johdossa viettämään puoliaikaa.

Espinosa nappasi futisillan viihdekuninkuuden toisella puoliajalla tyylittelemällä kaksi maalia lisää ja ampumalla hatun taivaalle. Jaro puski lopussa vielä kovaa päälle ja sai hyviä tilanteita, mutta Anton Lepolan taakse ei enää palloja saatu ja TPS otti tärkeät kolme pistettä.

Oskari Jakonen viemässä palloa kulmalipulle ottelun liaäajalla


Ottelun nostamassa hurmoksessa väkisinkin hiipi mieleen, että kyllähän kyseiset seurat perinteidensä ja kannattajakulttuurinsa puolesta kuuluisivat veikkausliigaan. Pisteet ja sijoitukset ratkotaan kuitenkin viheriön puolella, joten jäämme odottamaan, milloin seurat saavat taas korpivaelluksensa päättymään.

Viinikuvaus: perinteikäs ja freesattu kesäviini

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Sumusaarilta. Rakkaudella.

...ja sitten finaali tulee. Se maalaa viimeiset ja päällimmäiset värit eurooppalaisen huippufutiksen värityskirjaan. Kanteen on painettu jo Englannin -lipun punavalkoiset kuviot. Valioliigasta on tällä kaudella tullut kiistattomasti eurooppalaisen huippufutiksen kärkivaunut. Sen veturit ovat puskeneet viimeisille pysäkeille muiden hyytyessä ratojen varsille teknistaktisine rajoitteineen.
Jürgen Klopp ja Liverpool ovat täällä taas. Ne tiesivät reitin jo ennestään. Lentokenttien sudet eivät punaisia enää ahdistele. Hotellihuoneet ovat valmiit ja he ovat täällä kuin kotonaan. Mauricio Pochettinon Tottenham on täällä ensi kertaa. Hiki hatussa. Kaikki on uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Kaikkeen pyydetään pieni turistilisä. Toinen koittaa rahastaa ja joku muu muuten vain jekuttaa.
Sanotaan että jahti on parempaa kuin saalis. Ihmeiden aika lienee siinä mielessä ohi, että ihmeen käsitteellisiä rajoja venytettiin sekä Anfieldillä että Amsterdamissa niin uudelleenmäärittävästi ettei tällä kaudella enää yllättäisi mikään. Ihmeiden leimasin taottiin kuivaksi, kun Liverpool liiskasi Barcelonan dinosauruksen Anfieldin nurmeen kuin hyttysen ja Tottenham pumppasi sellaista ilokaasua Amsterdamin iltaan ettei maailman höpöhöpö -pääkaupungissa ole kuunaan nähty. Siinä sitä jahtia on ja yhtäkkiä ihmemaan pilviverhojen takaa paljastuu kaksi toisensa läpikotaisin tuntevaa brittilädiä. Mestareiden liigaa ei vie mestari. Sen vie musta hevonen. Vähän ensikertalaisen kaltainen, mutta kuitenkin sikseen tiensä vankkureilleen raivannut ettei finaalipaikkaa voi millään tahdolla poiskaan ottaa.
Positiivinen, kollektiivinen ja vauhtiin vannova futis on tämän kauden jo voittanut. Yksittäisillä supertähdillä ei Madridiin tänä vuonna porhallettu. Kuva Mestareiden liigan finaalista on myös kuva maailmasta ja sen piirroistaa kannattaa kannataa ottaa mallia siihen, mihin sitten ryhtyykään: yksittäiset kyttilät lepattavat itsensä maailman puhureissa hengiltä, mutta tiiviissä kokonaisuudessa ja sovitussa ryhmityksessä palavat liekit ruokkivat toisiaan ja pitävät valoa yllä viimaisimmissakin tuulitunneleissa.
Mestareiden liigan finaaliin pääsy on todennäköisyyksien valossa mahdotonta, mutta vuodesta toiseen sinne vaikeroi kaksi kolhittua ja kauden aikana kaiken nähnyttä gladiaattoria. Aarteen äärellä ei ole tunkua, mutta yön viimeisillä ja aamun ensimmäisillä tunneilla toinen brittiritareista laskee kätensä arkun kannelle.
Viinikuvaus: Ale-hanasta parasta, mitä maailma tänä vuonna panee