Marcelo Bielsa ja Leeds United: kun yksi hullu kaataa koko pöydän

Marcelo ”El Loco” Bielsa on Englannissa merkitty mies. Suurin syy tähän on se, että hän on saattanut nukkuvan länsi-Yorkshireläisen jättiläisen ansaitsemaansa lentoon ja reitti valioliigaan näyttää olevan auki. Bielsa tuli brittifutikseen ulkopuolelta ja otti skenen haltuun nopeasti. Hän ei ainoastaan luonut voittavaa joukkuetta, vaan hän loi viihdyttävää jalkapalloa pelaavan ilmiön, joka tekee futisfanien ja romantikkojen elämästä pykälän verran parempaa. Polttonestettä roiskahti kytevään nuotioon myös, kun Leedsin henkilökuntaan kuuluva ihminen pidätettiin Derbyn Pride Park -stadionin liepeiltä. Henkilön aikeena oli kerätä tietoa Derbyn viimeistelevästä harjoituksesta ennen Leedsin kohtaamista. Leeds voitti ottelun ja Frank Lampard näytti koko ottelutapahtuman kontekstissa Bielsan rinnalla hämmentyneeltä linnunpoikaiselta ja tapauksen lumipalloefekti on vielä käynnissä.

Bielsan taktinen resepti on mallia mummon pannukakku niille, jotka edes etäisesti harrastavat huippufutiksen seuraamista: korkealla pelaava puolustuslinja yhdistetään intensiiviseen ja koko kentän kattavaan prässiin. Pallon menetyksen jälkeen se pyritään voittamaan välittömästi takaisin. Intensiivinen prässi tähtää siihen, että Leeds pääsee aloittamaan hyökkäyspelinsä lähempää vastustajan maalia ja epäorganisoitunutta puolustusta vastaan.  Bielsan Leeds tahtoo dominoida pallonhallintaa. Peliä rakennettaan nopeilla syötöillä pelaajien muodostamien kolmioiden kautta ja hyökätessä pelaajilla on vapaus vaihtaa pelitilanteen mukaisesti pelipaikkoja. Lisäksi laitapakit tukevat voimakkaasti hyökkäyksiä, jolloin laitakeskikenttäpelaajat siirtyvät pelaamaan lähemmäs vastustajan puolustuksen keskustaa ja luomaan syöttösuuntia sektoreille, joista on mahdollista luoda vaarallisia maalitilanteita. Bielsan pannukakussa on se erikoisuus, että se on toteutettu ensimmäistä kertaa Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Todistettavasti se on myös maistunut.

Kuvissa on hahmoteltu, a) minkälainen on Leedsin normaali 4-1-4-1 kokoonpano b) miten joukkue ryhmittuu, kun peliä lähdetään avaamaan ja c) miten joukkue ryhmittyy pallollisena hyökkäyspäässä

Bielsa on taustoittanut pelisysteemiään psykologisella kulmalla eli kun vastustaja ajautuu vaikeisiin pelitilanteisiin eikä saa useita syöttöjä pelattua omille pelaajilleen se vaikuttaa vastustajan itseluottamukseen. Samaan aikaan hyökkäävän ja kenttätapahtumia dominoivan joukkueen eli Bielsan Leedsin itseluottamus kasvaa. Bielsa on myös luonut syvemmän yhteyden seuran pelaajien ja kannattajien välillä. Hän siivotti kolmen tunnin ajan pelaajillaan Elland Roadin kenttää, jotta nämä saisivat käsityksen siitä työn määrästä, joka keskivertokannattajan on tehtävä, jotta hänellä on varaa ostaa lippu Leedsin otteluun. Tällä kaudella yleisö on vankkumattomasti ollut Leedsin takana. Intensiivinen pelitapa ja pelaajien ja kannattajien hurmiollinen vuorovaikutus luovat symbioottisen ympäristön Bielsan orkestroimalle Leedsille. Bielsa on myös itse alleviivannut sitä, että juuri fanit ovat se korvaamaton elementti jalkapallossa.

Leedsin United on transfermarktin mukaan pelaajamateriaaliltaan sarjan yhdeksänneksi arvokkain ja lisäksi se on keski-iältään sarjan kolmanneksi nuorin joukkue. Se siis pelaa yli odotusten. Tilanne on kivulias monelle championshipin seuralle, jotka pelaavat alle odotusten. Tämä varmasti osittain on johtanut siihen, että tilaisuuden koittaessa Lampardin kirkkokuoroon on liittynyt muitakin laulajia. Nuorta joukkuetta yritetään häiritä myös median kautta, mikä sinänsä on yksi huippufutiksen eväskorista löytyvä särvin siinä, missä vastustajan treenien tarkkailukin. Viimeisimpänä Bristol Cityn omistaja Steve Lansdown on vaatinut, että Leedsin tulisi spygaten -johdosta menettää pisteitä. Vaateessa on pelimiesmäistä twistiä. Leeds ja Bielsa ovat nyt piirileikin keskellä ja heitä testaillaan myös muilla kuin pelillisillä keinoilla.

Hieman mediapelin katveessa on se tosiasia, että työmäärä ja vaatimustaso ovat nousseet Leedsin koko organisaatiossa. Bielsa taustajoukkoineen siivilöivät ja analysoivat poikkeuksellisia määriä dataa vastustajistaan. Vastustajien kenraaliharjoituksista saatava data on vain pieni siivu sitä datakakkua, jonka pohjalta tehdään päätöksiä siitä, miten seuraavaa vastustajaan vastaan pelataan. Pelaajat saattavat olla harjoituskeskuksessa aamuvarhaisesta iltamyöhään ja Bielsa itse on järjestellyt asiansa siten, että hän voi yöpyä harjoituskeskuksen tiloissa. Bielsaa ja hänen Leedsiään draivaa vankkumaton usko siihen, että he tekevät juuri oikeita asioita. Itse tekeminen on viety sille tasolle, että se pistelee sydämiä niin omissa kannattajissa kuin myös vastustajien takamatkan nuotioilla kyräilevissä leireissä.

Viinikuvaus: argentiinalaista hulluutta, tarkoin valittuja klassisia rypäleitä ja länsi-Yorkshireläistä fanaattisuutta

Molden hymyilevä arkkienkeli Manchesterissä

Ole Gunnar Solskjærin Manchester United kaataa Tottenhamin 1-0 Wembleyllä. Riippumatta ottelun tapahtumista tai tuloksen oikeudenmukaisuudesta Molden hymyillen harmaantuva enkeli jättää viimeistään tässä kohtaa selvän viestin siitä, että Manchester United on tällä hetkellä perustavanlaatuisesti jotain aivan muuta kuin mitä se on alkukaudesta ollut. Ottelulla on myös se psykologinen ulottuvuus, että juuri Tottenhamin Mauricio Pochettinon on spekuloitu olevan Unitedin seuraava valmentaja ja nyt Pochettino hävisi kotikentällään Solskjærin muutamia viikkoja kestäneelle projektille.

Solskjær on tuonut Unitedin peliin nopeutta, pallonhallintaa, korkeaa prässiä ja aktiivisuutta hyökkäyspeliin. Solskjær on myös luonut pelisysteeminsä pelaajien vahvuuksien ehdoilla, kun Jose Mourinho alisti pelaajat systeemin ehdoille. Tottenhamia vastaan United jatkoi aktiivista ja korkeaa prässiä, joka rikkoi Tottenhamin pelinrakentelua erityisesti ensimmäisellä puoliajalla. Toisella puoliajalla Unitedin prässi ei toiminut samalla tavalla, Tottenham pääsi rakentamaan peliään paremmin ja se loi kosolti vaarallisia maalitekopaikkoja. David de Gean unelmapeli ja Tottenhamin tuhlailu maalipaikoissa johti siihen, että United nappasi täydet kolme pistettä.

Taktisten ja pelaajalaadullisten asioiden lisäksi valmentajan tehtävä on johtaa pelaajien sekä joukkueena ja yksilöinä. Juuri tämä seikka on saattanut olla taustalla vaikuttavin syy siihen, että United on alkanut voittamaan. Solskjær on itse todennut, että valmennettavat pelaajat ja maailma, jossa he elävät on muuttunut viime vuosina. Huippujoukkueissa pelaajat tuleva vielä eri kulttuurisista taustoista, jolloin valmentajan rooli johtajana korostuu. Solskjær itse alleviivaa pelaajien maailman ja lähtökohtien ymmärtämistä johtamisfilosofiansa perustana. Juuri tämä saattaa erottaa hänen positiivisesti kokeneemmista ja osin leipääntyneistä valmentajista.

Solskjær on selvästi innoissaan saamastaan mahdollisuudesta ja ilo on tarttunut myös pelaajiin ja se näkyy myös pelissä itsessään. Solskjær on itse sanonut uskovansa siihen, että pelaajat ovat parhaimmillaan, kun he pelaavat hymyissä suin ja hyvällä itseluottamuksella. Näiden taustalla on sitten kova työnteko, pelaajien kehittyminen ja pelisuunnitelmalliset aspektit. Solskjær näyttääkin onnistuneen juuri siinä, että hän on luonut positiivisen ympäristön sille armottomalle työnteolle, jota jalkapallomaailman huipulla vaaditaan. Solskjær vaikuttaa myös palauttaneen Manchester Unitedin siihen Alex Fergusonin jättämään pelilliseen malliin ja perinteeseen, joka Unitedilta on Fergusonin jälkeen ollut kadoksissa.

Manchester Unitedin Mestareiden liiga -paikka vaikutti jo enemmänkin etäiseltä kangastukselta vuoden vaihtuessa, mutta nyt kangastukseen on tarttunut realismin väriä. Ei ole väärin sanoa, että United on tällä hetkellä parempi, mitä viidentenä oleva Arsenal. Ei ole väärin sanoa etteikö United olisi lähes yhtä hyvä, mitä neljäntenä oleva Chelsea, jonka kone on yskähdellyt. Kolmantena olevan Tottenhamin United juuri voitti. Manchesterin punaisen puolen lehtiöissä on jo varovaisia kahdeksan tähteä sisältäviä luonnoksia.

Viinikuvaus: toiveikas, skandinaavinen ja omia vahvuuksiaan korostava

Mestareiden liigan -paikasta. Ystävällisesti.

Tottenhamin ja Manchester Unitedin -ottelussa kietoutuvat yhteen jo väliin loppusäveliä tapaileva Mauricio Pochettinon ja uuteen kevääseen kurottava Manchester Unitedin aikakausi. Tottenhamin kierrosmittari on jo muutaman kauden ajan ollut pykälän punaisen puolella ja se on vaikuttanut luoneensa nahkansa toistuvasti omana parhaanaan. Valioliigan terävin kärki on kuitenkin karannut ja vuori on nostanut huippunsa korkeammalle kuin aiemmin, joten vuoristotauti piileksii pohjois-Lontoon keuhkoissa. Pochettinoa huhuillankaan järjestäen kaikkiin huippuseuroista avautuviin pesteihin. Nyt viimeksi juuri Manchester Unitediin.

Pochettinon Tottenhamin pelaajarunko on pysynyt useamman vuoden melko samana. Lisäksi avainpelaajat ovat muodostaneet sekä Englannnin (Kane, Dele Alli, Trippier, Rose, Dier) että Belgian (Alderweireld, Verthogen ja Dembele) maajoukkueiden rungot. Pelaajat tuntevat siis toisensa erityisen hyvin. Tähän liittynee sekä Spursin pelillinen harmonia että myös se laajempi Tottenhamia kuvastava kulttuuri, jossa pelaajat eivät revittele sarjan kovimmilla viikkopalkoilla, mutta pelaavat silti erittäin hyvin viikosta toiseen ja pysyvät seurassa. Tottenhamin laadullinen haaste liittyykin siihen, että sillä tiukkaa palkkakuria ylläpitävänä seurana on varmasti haasteita houkutella kaikkein parhampia pelaajia riveihinsä. Toistaiseksi se on kuitenkin onnistunut pitämään omansa.

Pochettinon Spurs prässää korkealta, sen keskikenttä toimii hyökkäyspelissä dynaamisesti ja pelaajat sekä vaihtavat aktiivisesti pelipaikkojaan että hakevat pelin avaamiselle tilaa eri puolilta kenttää. Tottenham rakentaa peliä nopeilla peliä eteenpäin vievillä lyhyillä syötöillä, mutta Harry Kanen liikkuminen avaa tilaa myös vastustajan puolustuksen selustaan ja erityisesti vastaiskutilanteissa Tottenham hyödyntää tätä tilaa pitkillä syötöillä. Tottenhamin laitapakit nousevat aktiivisesti mukaan hyökkäysiin ja luovat täten alueellista miesylivoimaa.

Molden jo hieman harmaantunut herrasmiesenkeli Ole Gunnar Solskjær vaikuttaa kääntäneen Manchester Unitedin kurssin silmänräpäyksessä. Realismin nimissä on kuitenkin todettava, että vastustajat eivät ole olleet niitä kaikkein pahimpia ja se on osaltaan auttanut Solskjærin alkutaivalta. Solskjærin Manchester United on muuttanut pelityyliinsä hyökkäävämmäksi kuin mitä se oli Jose Mourinhon aikana. United pitää palloa nyt selvästi enemmän ja Paul Pogban rooli on muuttunut hyökkäävämmäksi. Pogba onkin tuikkinut peli-iloa ja kiittänyt tehoilla. 

Solskjærin Unitedissa myös topparit tuovat palloa rohkeammin ylöspäin ja osallistuvat aktiivisemmin hyökkäyspelin rakentamiseen. Enemmän pallolliseen peliin osallistuva rooli on sopinut etenkin Victor Lindelöfille. Lisäksi United prässää aiempaa aktiivisemmin, kun se menettää pallon, mutta myös silloin kuin vastustaja on ollut rakentamassa peliään puolustuksen ja maalivahtinsa kautta. Kokonaisuutena vaikuttaakin että Solskjær on rakentanut Unitedin pelisysteemin pelaajien vahvuuksien varaan, kun taas Mourinho istutti pelaajat palvelemaan pelisysteemiään.

Illan ottelussa testataankin nyt Manchester United toden teolla, sillä Tottenham tulee varmasti laittamaan painetta Unitedin puolustajiin ja maalivahtiin näiden ollessa pallossa kiinni. Mielenkiintoista onkin nähdä, että valitseeko Solskjær konservatiivisemman lähestymistavan kyseiseen otteluun vai jatkaako hän sarjan hännänhuippuja vastaa nähdyllä positiivisella pelisuunnitelmalla.

Viinikuvaus: vähän ylikypsää ja vähän raakaa sopuisassa liemessä.

Sumusaarten talviklassikko

Manchester Cityn ja Liverpoolin astuminen samalle tatamille tekee torstai -illasta erityisen. Valioliigakautta on vielä runsaalti jäljellä ja nurmikentillä piilee monta liukasta mätästä, mutta Liverpoolille on tarjolla vähintäänkin ratkaisevan oloista eräpalloa. Liverpoolin voittaessa se karkaa kymmenen pisteen karkumatkalle. Tässä kohtaa sitten onkin hyvä laittaa jäitä hattuun. Etihad stadionilta haetut voitot ovat, jos eivät aivan sukupuuttoon kuolevaa, niin ainakin hyvin uhanalaista lajia. Vedonlyöntitoimistot arvioivat Cityn selkeäksi ennakkosuosikiksi. Se voittaa ottelun melkein kerran kahdesta, ja sitten jäät voi siirtää hatusta peltiämpäriin: Liverpool välttää tappion yli kerran kahdesta. Kuorrutteet voi laskea kakun päälle ja piccolo -pullon verran skumppaa laittaa peltiämpäriin jäähtymään.

Liverpoolissa lokakuuksi pedattu vauhtiurheilun näytös lässähti 0-0 -tulokseen. Ajoliivit oli vaihdettu kirurgin takkiin ja molemmat siirtelivät teriään varovasti Anfieldin iholla. City oli leikkaussalin valossa tehdyissä viilloissa millin pidemmällä, mutta Riayd Mahrezin ratkaiseva pisto rangaistuspilkulta pelmahti taivaan tuuliin. Missatun rangaistuspotkun merkitys on vierinyt lumipallon lailla kuluneen talven rinnettä ja se saattaa tömähtää vääränvärisen pokaalin jalustaan. Liverpoolin kurssi on ollut tanakasti koilliseen, kun taas Cityn käynti on hakenut rintauintimaisilla piensukelluksilla välillä vauhtia. Uimahousujen taskuista on altaan pohjaan pudonnut muutamia pisteenmuotoisia uimarenkaita ja jokaisella niillä on nyt väliä.

Josep Guardiolan löytää iättömien klassikoiden hyllystä, kun taas Jürgen Kloppia saa hakea veijariromaanien puolelta. Molempien joukkueiden kansien välistä tippuu yksi tuhrittu sivu. Liverpool ja Klopp ovat finaaleissa tuhrineet itselleen ikuisen kakkosen piirrosta. Cityn roiskeet ovat Liverpoolin logon muotoisia, sillä juuri Liverpool on ollut heidän juomatta jäänyt graalin maljansa. Ottelu on finaalin kaltainen, mutta viimeisestä yhdeksästä Cityn ja Liverpoolin kohtaamisesta City on voittanut vain yhden.

Tyypillisesti joukkueiden kohtaamiselta voisi odottaa korkeaa prässiä ja hyökkäysorientoitunutta hallittua hurlumheitä, mutta kaksi plussaa saattaa tarkoittaa miinusta: näin kertovat lokakuisesta illasta palanneet mestarijäljittäjät. Tilanne on kuitenkin sikäli eri, että Cityn tulisi nyt voittaa. Tiukkaan laskostetulla vaaleansinipunaisella lakanalla on repeämävaara. Mohamed Salahin tai Raheem Sterlingin kaltaiset kiiturit saattavat ottaa ottelun omalle jalkapöydälleen huolimatta siitä, miten tasaisen raivoisasti koneistot taustalla mylvivät. Kuva- ja valttikortteja kääntyy molempien käsistä, ja vauhdilla kääntyykin. Futisfaneilla on lupa odottaa ja nauttia.

Viinikuvaus: sumusaarten talvinen klassikko. Vuosikertansa parasta.

Iltapäivällä Craven Cottagelle

Metro pysähtyy Putney Bridgen asemalla. Yksittäistä Huddersfieldin huivia lukuun ottamatta iltapäivän ottelu ei vielä ole voimakkaasti läsnä leudossa joulukuisessa länsi-Lontoossa. The Golden Lion -pubin ikkunoihin on tulostettu A4:t, joissa ilmoitetaan, että pubiin pääsee vain Fulhamin jäsenkortilla. 

-Do You have tickets for the game?, portsari huikkaa ennen kuin olemme sisäistäneet kunnolla ikkunoihin nostetun viestin.

Kerron että meillä on liput ja ryhdyn kaivamaan povitaskuani, mutta portsari kysyy vielä pikaisesti, mistä olemme ja ilmoittaessa olevamme Suomesta hän viittilöi meidät sisään. Pelin alkuun on kaksi tuntia. Pubissa on tiivis tunnelma. Keski-ikäiset miehet ovat täyttäneet pöydät ja tiskit. Kahdelta televisiolta näytetään Glaskow Rangersin ja Celticin -matsia. Rangers saa maalipaikan ja muutama huudahdus nousee pöydistä. Päättelen että syystä tai toisesta asiakaskunta on Rangersin puolella. Hanoissa on puolen tusinaa erilaista olutta. Tilaan itselleni Guinnesia, ystävälleni Carlsbergiä ja vaimolleni omenasiideriä. Valtaamme pienen kulmauksen yhden baaritiskin päästä.

Ihmisiä tulee pubiin koko ajan lisää ja tila on eittämättä aika ahdas. Huomaan muutaman metrin päässä vanhan miehen, joka silmät nauraen katselee ympärilleen. Hän on luultavasti tullut yksin, mutta se ei haihduta vähääkään siitä onnellisuudesta joka miehestä huokuu. On helppo arvata, että pelipäivät ovat miehelle erityisiä päiviä elämässä ja niitä on jo takana reilusti. Baarimikko, vaaleahiuksinen keski-ikäinen nainen, ojentaa juomat tiskille ja tähdentää minulle vielä erikseen kumpi on Guinness ja kumpi Carlsberg. Tilanteessa on aimo annos komiikkaa. Ihan näin turisteja emme sentään ole.

Myöhemmin Michaeliksi esittäytyvä mies asettuu seuraamme. Hän on muuttanut Stokesta Fulhamiin ja on Fulhamin kannattaja. Michael kertoo, että vierasjoukkueen kannattajat ovat vastapäisessä pubissa. Se on erikseen vierasjoukkueen faneille varattu. Michael kertoo, että suosikkijoukkue valikoituu Lontoossa pitkälti asuinalueen mukaan. Heitän ilmoille kysymyksen siitä, mikä on Fulhamin pahin vastustaja ja vastaus on Chelsea. Tietysti. Joukkueiden stadionitkin ovat kaikkein lähimpänä. Michael kertoo matkastaan Liverpoolin ja Fulhamin matsiin. Liverpoolin ja Evertonin stadionit ne vasta lähekkäin ovatkin, mutta tykkään Evertonista. Se on perinteikäs seura. Celtic saa maalipaikan ja iso osa pubin asiakkaista huokaa hukatun tilanteen perään. Olin ollut väärässä. The Golden Lionissa enemmistö kannustaakin Celticiä. Michael näyttää Fulhamin jäsenkorttia ja facebookiaan. Hän kertoo tägäävänsä itsensä pubiin, jotta hänen vaimonsa tietää, että hän on jo lähellä stadionia. 

Kello käy kahta ja päätämme lähteä Craven Cottagea kohti. Reitti stadionille kulkee Thames -joen myötäisesti Bishops Parkin läpi. Ihmiset valuvat rauhallisena massana puiston katuja pitkin. Tunnelma on melko rauhallinen ja odottava. Englannin kielen lisäksi kuulen ruotsia ja saksaa. Laskuvesi on vetänyt Thamesin pinnan hyvin matalalle. Michael kertoo että hänen mielestään Claudio Ranieri on hyvä valmentaja Fulhamille ja että nykyään hyvällä futarilla täytyy olla sekä nopeat jalat että nopea pää. Hän ei ole varma onko Tom Cairney tarpeeksi hyvä joukkueen kapteeniksi tai edes avauskokoonpanoon. Michael toteaa kuitenkin olevansa ajatuksen kanssa vähemmistössä, koska ihmiset ajattelevat täällä enemmän sydämellään kuin aivoillaan.

Portilla järjestysmiehet taittavat lippumme siten, että niitä voi vilauttaa lipuntarkistusautomaattiin. Liput Putney endin katsomonosaan maksoivat 50£ kappale ja ne olivat helposti ostettavissa Fulhamin kotisivujen kautta. Vaikka ottelu Huddersfieldiä vastaan on valioliigassa säilymisen kannalta erityisen tärkeä, jopa kahdenkymmenen pisteen -arvoinen, kuten joku satunnainen mökkiläinen Bishops parkissa huikkasi, molempiin päätykatsomoihin oli lippuja vielä saatavilla noin viikkoa ennen ottelua. Putney Endissä on sekä vieras että kotijoukkueen kannattajia. Michaelin paikka oli Hammersmithin päädyssä, jossa on pelkästään kotijoukkueen kannattajia, joten jätämme hänelle hyvästit ennen kuin livahdimme porteista sisään. Tunnelma on edelleen melko hillitty. Huddersfieldin sinivalkoinen hallitsee päätykatsomon värimaailmaa.

Craven Cottage vaikuttaa täydeltä. Tunnelmaa kohoaa, kun pelaajat saapuvat kentälle ja pallo potkaistaan peliin. Huddersfield ottaa pelin hallintaansa ja Fulham vetäytyy. Huddersfield vaikuttaa alkuun paremmalta joukkueelta ja Fulhamilta menee melkein viisitoista minuuttia ennen kuin se pääsee ensimmäistä kertaa hätyyttelemään Jonas Lossl:n maalia. Fulham avaa peliään pitkillä palloilla Aleksandar Mitrovicille, joka parhaansa mukaan painii Huddersfieldin puolustajien kanssa. Luciano Vietto yrittää myös hakea tilaa Huddersfieldin keskikentän ja puolustuksen välistä, mutta Fulhamilla on vaikeuksia saada rakennettua kunnon hyökkäyksiä. Pelin tärkeys näkyy siinä, että molemmat joukkueet varovat ottamasta riskejä. Mitrovic pääsee pariin otteeseen keskitysten ja kulmapotkujen alle, mutta tilanteet jäävät puolittaisiksi. 

-We only get shit refs!, kaikuu Huddersfieldin kannattajakatsomosta, kun Kevin Friend ei päästä loukkaantuneena kentän sivuun vietyä Huddersfieldin pelaajaa takaisin kentälle.

Puoliajalla ihmiset valuvat Putney endin taakse. Kioskista saa Carlsbergiä ja jonkinlaista suolaista brittipiirakkaa. Jonot ovat melkoiset, joten emme ehdi aivan toisen puoliajan alkuun. Pelillisesti ottelu ei häikäise vieläkään. Takaamme kajahtelee tasaiseen tahtiin ”You are shit” -huutoja Huddersfieldin pelaajille. Pelin tiimellyksessä vahvasti elävät henkilöt ovat siististi pukeutuneita keski-ikäisiä hyväkuntoiselta vaikuttavia miehiä. Ehkä Fulham kiteytyykin juuri näiden miesten kaltaisiin hyvin toimeentuleviin hahmoihin, jotka karkaavat perheidensä luota tuulettumaan Craven Cottagelle. Fulham saa pari hyvännäköistä tilannetta, mutta Huddersfieldin maali säilyy varjeltuna. Tulee mieleen että näinköhän tältä futisreissulta haetaan 0-0 -tulos, mutta ottelun draama tiivistyy viimeiseen kymmeneen minuuttiin.

-Come on Fulham! huutojen rytmi tiivistyy, kun ottelu kääntyy loppua kohti

Ryan Sessegnonin sisääntulo nostattaa myös tunnelmaa. Fulham saa rangaistuspotkun ja Mitrovicin tehtävä on panna ne sisään. Muutama viikkoa sitten rangaistuspotkussa Manchester Unitedia vastaan maalin tehnyt Aboukar Kamara painii kuitenkin pallon itselleen eikä luovuta sitä Mitrovicille, vaikka hänen joukkuekaverinsa ja Ranieri sitä vaativat. Länsi-Lontoon tähtikarttaan piirtyy farssin aineksia, kun Kamara ryssii pilkun ja samalla hetkellä nousee mieleen, että ryssiikö samalla myös Fulhamin sarjapaikan. Jonkinlaiseen tarinan koodistoon kuuluisi nyt se, että Huddersfield saisi maalin ja se saakin luotua tilanteita pian rangaistuspotkun jälkeen. Jalkapallojumalat ovat kuitenkin mökkiläisten puolella ja juuri kun ottelu pyörähtää lisäajalle Sessegnon vapauttaa Mitrovicin, joka pistää pallon verkkoon. Stadioni räjähtää huutoon. Enempää maaleja ei tule ja tuomarin puhaltaessa pelin poikki Huddersfieldin pelaajat valahtavat nurmelle purkamaan pettymystään. Tappio on dramaattinen ja hädin tuskin ansaittu.

Ihmiset kävelevät ulos stadionilta. Ilta on pimennyt. Onnekkaimmat asuvat muutaman sadan metrin päässä stadionista. Bussit ja metrot nielevät lopun ottelusta nauttineen massan sisäänsä.  Oma matkamme saa vielä yhden käänteen, kun kuski nousee bussin (juuri sellaisen punaisen kaksikerroksisen) toiseen kerrokseen ja ilmoittaa ettei aio ajaa päätepysäkille asti. Hän kehottaa hyppäämään ulos ja nousemaan edessä olevaan bussiin. Ennen kuin kuitenkaan kukaan ehtii reagoida mitenkään huristelee edessä oleva linja jo eteenpäin. Jäämme muutaman pysäkin päähän bussin kaartaessa varikolle. Metroasemalle on muutaman sadan metrin pituinen matka

Viinikuvaus: länsi-Lontoolaiseen tyyliin piilotettua jalkapallohulluutta ja viime hetken yllätyksiä