Sivut

torstai 20. lokakuuta 2022

FC Inter Turku-VPS: läikkyvät värit

Saan villahousuvaroituksen. Veritaksella on kuulemma edellisenä iltana ollut kylmä. Tietty toiveikkuus värittää iltaa ja suunnitelmat on piirretty kolmen kotipelin varalle. Kahvi on kuumaa ja vihreät muovipenkit tällä kertaa kuivat. Kannattajakatsomossa viritellään lopulta kauden viimeiseksi jäävää Tifoa.


...ja siten se sitten päättyy....

FC Inter Turun ja VPS:n ottelun alkuminuutit ovat melkoista pöytätennistä. Kunpa joku sinimustista vain ottaisi pallon haltuunsa ja pistäisi sen omilleen, toivon. Kymmenen minuutin pelin jälkeen lampunhenki alkaa myös purkamaan To-Do -listaansa ja Inter ottaa pelin näppeihinsä. VPS:lle 0-0 vaikuttaa kelpaavan ja sen puolustajat paiskovat nollariskillä palloa kohti uutta päätykatsomoa.

Interillä on eväät pistää jotain viime aikoina kiinni ja päälle räpsyneelle valotaululle, mutta erikois- ja murtautumistilanteista puuttuu se jokin. VPS:n boksin tuntumassa ei juuri haasteta vastustajaa, vaan haetaan turvallisempia ratkaisuja. Pelirohkeus ei ole radallaan. Petteri Forsell masinoi Matias Tammiselle Interin parhaan paikan, mutta yritelmä jää Oskari Forsmanin syliin.


Interillä oli ensimmäisellä puoliajalla omat hetkensä

Kohtalokkaalla tavalla VPS rokottaa ensimmäisestä paikastaan ennen ensimmäisen puoliajan loppua. VPS keinuttaa helponnäköisesti Interin hinauslauttaa, ja kun Tyler Reid suppailee Juuso Hämäläisen keulan puolelta boksiin, jää Samu Alanko takatolpan avantopaikalle yksikseen. Kirkasselkäinen sieltä nousee: 0-1.

Pelin kuva ei ehkä itsessään herätä suurta huolenaihetta, mutta monella Veritaksen sisuksiin painuvalla pyörii pää. Mitään ennätysyleisöä ei Turussa keskiviikkoillassa nähdä, mutta paikalle saapuneet tuntevat skenensä ja tietävät, että vaikeaa tulee.

Rumpu paukkuu, chäntit kaikuvat ja kotiyleisö asettuu sinimustien taakse. Tavallaan koko kaudelta kerätty karma iskee heti toisen puoliajan alussa takaisin, kun muuten erinomaista peliä pelannut Luka Kuittinen neppaa kummallisennäköisessä tilanteessa pallon omaan maaliin. Taistelupari ja reissuprinsessa nauravat hetki tapahtuman jälkeen sitä, että kirjoittajalle lupaa kysymättä asetettuun kiroilukalenteriin tulee nyt kolme merkintää yhdellä kerralla.

Siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, on hyvä ymmärtää, että VPS:llä onnistuu kaikki. Se ei takuuvarmasti luo viiden maalin edestä odottamaa, mutta ensin ripari putoaa maalinedushässäkän jälkeen kätevästi Kalle Multasen jalkoihin: 0-3. Sen jälkeen Robin Hudd saa oikealta laidalta hyvän syötön boksin reunalle. Huddin kutii lähtee hieman kuin hidastetussa filmissä ja se tekee juuri sen, että Walter Viitala ei ehdi kääntämään painopistettään riittävän nopeasti, jotta hän saisi työnnettyä syötön suuntaan palaavan kudin väljemmille vesille: 0-4.

Inter saa oman lämmikkeensä, kun hyökkäykseen vaihdettu puolustaja Miguel Nazarit spurttaa VPS:n turvaverkon läpi. Jussi Niska kuopii maata, pakkeja ja palloja siihen malliin, että tilanne muuttuu 1-4:ään. Eipä se kauaa kestä, kun VPS siirtää majakan taas neljän merimailin päähän. Tällä kertaa Multanen surffaa kohti Interin maalia ja siirtää vastuun Miika Niemelle, joka pyyhkäisee pallon kuin syystuuli ruskan vielä auki oleviin ränneihin: 1-5 ja vaasalaisilta onnistuu kerta kaikkiaan kaikki.

Inter saa vielä loppuun rankkarin, kun kulmatilanteessa Nazarit pyyhkäistään nurmeen. Jotain sellaista symboliikkaa sisältyy siihen, kun Ruxi ja Nazarit vetävät aika tiukastikin köyttä siitä kuka pilkkua lähtee ampumaan, että toivottavasti sitä ei nähdä ensi kaudella kertaakaan. Forsman hakeee rankkarin hienosti alakulmasta.

Niinpä peli päättyy 1-5. Jotain lohdullista on siinä ettei viimeinen peli jätä mitään seliteltävää. Koko kauden kestäneen puhurin hapertamat pitkospuut napsahtavat alta ja kaikkien jalat kastuvat. Lopussa on myös uuden alku. Jarkko Wissin tulevan aikakauden valo pilkistää jo karmien alta.


Pitkospuut poikki. Ensi kaudella taas kokka kohti Eurooppaa!

Laulu raikuu vielä kauan sen jälkeen, kun pelaajat ovat jo stadionilta poistuneet.


Viini:

joskus se läikkyy ja joskus sitä läikkyy vaan,

mut väriä sydämen, se aina vahvistaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti