Mieli vaeltaa hetkeksi leudon talvisen Manchesterin London roadille. Kello on vähän yhdeksän jälkeen aamulla ja paikka on The Piccadilly Tavern. Tunnin päästä portsari joutuu käännyttämään ihmisiä pubin ovelta muualle: tänään on pelipäivä ja paikka on täynnä.
 |
| Saku-Pekka Sundelinin Brittifutis |
Takaisin Turkuun: joulupapereiden alta on kuorittu esiin Saku-Pekka Sundelinin kirjoittama Brittifutis. Otsikossaan se lupaa kertoa englantilaisen jalkapallon tarinan. Muistan nähneeni kirjoittajan twiitin, jossa teoksen ensiaskelia juhlittiin ja vaikutti siltä, että jotain poikkeuksellista on tekeillä, ja nyt kirja on pöydällä kertaalleen loppuun asti pureksittuna.
Muutaman kappaleen jälkeen selviää, että kirja ei niinkään
ole tunnelmaltaan Piccadilly Tavernin tuopin yli valuttaman oluen tahmeaa, vaan
se on kirkkaan valkoiselle paperille syvän mustilla kirjaimilla kirjoitettu faktat
tarkistava ja lähteensä tunteva brittifutista monesta kulmasta valottava tietokirja,
joka ei pelkää päästää tarinan puolelle.
Kirja piirtää kompaktin pituisiksi kappaleiksi jaoteltua
kaarta siitä hetkestä, jolloin tunnistettiin jotain jalkapallon kaltaista pelattavan,
niihin hetkiin, jolloin britit omivat pelin itselleen ja suomalaisten sydän valitsi nimenomaan brittifutikseen. Nykyhetken peruuttaessa
vastaan kirjoittaja on käsitellyt brittifutista muun muassa huliganismin, keltaisen
lehdistön, kaupallistumisen ja Crazy Gangin kautta. Kirja valottaa
ansiokkaasti muutaman suomalaisen esimerkin kautta, minkälaista on olla pelaajana
suurseurojen akatemiassa, ennen kuin se käyttää lukijansa Stellalla ja
päätyy lopulta kysymään viimeisen kysymyksensä: voiko jalkapallo muuttaa
maailmaa?
Kirja avaa valtavan määrän näkökulmia brittifutikseen.
Hieman David Goldblattmaiseen tapaan kirjassa on pieniä kaikuja siitä,
että aihealueesta halutaan kertoa kaikki tai ainakin kaikki olennainen. Kyseisessä
missiossa ei toki kukaan voi onnistua, mutta kirja pistelee varmasti suomalaisten
brittifutis -utelikkojen sydämiä eri puolilta. Kirjan eri näkökulmista isompaa
kieppiä ottavat saatellaan turvallisesti vähintäänkin oikeaan double-deckeriin.
Päätepysäkkinsä jokainen valitsee itse. Omalta osalta brittifutis solahtaa
kirjahyllyssä goldblattien (joista toki se toinen tuhat sivuinen on
vielä kesken) väliin. Uskon palaavani vielä hymyissä suin jonkin futisknopin,- tarinan tai
-tunnelman sieltä tarkistamaan.
Viinikuvaus: Stellaa reippaasti tuopin yli valutettuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti