 |
| Aamun sarastaa Veritaksella |
Vettä vihmoo, kun kiirehdimme Ultraboyzin yhteiskuljetukseen. Ruudulla pyörii Turun derby. Vuosimalli noin 2004. Minibussissa on hilpeä tunnelma. Mitalista pelataan. Parhaimmillaan hopeisesta. Ennen kuin kaarramme Bolt -areenan kupeeseen TPS tekee lisäajalla maalin. Mies nousee kuvaruudun alta pystyyn
-Katotaas, miten tämä lähtikään irti tämä kuvaruutu
Järkkärit ja kannattajat väittelevät hetken banderollin paikasta. Sinimustien kannattajia on kerääntynyt vieraskatsomoon mukava määrä. Sadekin on taonnut, kun peli polkaistaan käyntiin. HJK vetäytyy ja Inter pitää palloa. HJK ei vaikuta vastaiskuissaan yhtä terävältä kuin cupin finaalissa. Interin pallollinen pelaaminen taasen on hyvää eikä se hevillä luovu pelivälineestä. Filip Valenčič liikkuu hyvännäköisillä liikeradoilla HJK:n linjojen välissä, mutta syötöt eivät aivan löydä perille.
 |
| FC Inter oli ottelun alussa pelin päällä |
Kauden ennen aikaisen päättämisen johdosta mestaruus on sinimustilta karannut, mutta melankolisempaa on kauden päättyminen. Tunnelma vieraskatsomossa on erityinen, maskit tavallista raskaammaat ja niinpä niistä hiljakseen luopuu useampi.
 |
| Kärkimiestä etsimässä |
Timo Furuholm on lähimpänä maalintekoa, mutta peli menee maalittomassa tilanteessa tauolle. Ensimmäisen puoliajan perusteella on helppo uskoa vierasvoittoon. Kenties HJK:n kausi on päättynyt jo edelliseen otteluun. Stadionin rakenteissa halaillaan, tyhjennellään olutta pahvisista tuopeista ja hodareiden päälle puristellaan sinappia. Nousemme rappusia ylös, kun edessämme hihkutaan
-Se on kuulkaa poijaat niin että me johdetaan 0-1
Puoliaika kului rennon rauhallisissa merkeissä ja niinpä suurin osa missasi Aleksi Paanasen tarkan kudin, joka vei Interin johtoon. Jalkapallo on paljon enemmän kuin yksittäiset ottelut, mestaruudet tai tietyn joukkueen kannattaminen. Se on kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja syy kokoontua yhteen. Kävi ottelussa tänään, miten vaan, niin seuraava kausi tulee aina ja samat kasvot laulavat Veritaksen lauteilla.
Johtomaalia hihkunut veijari kiroaa, kun hän huomaa nousseensa väärään katsomon ja painuu takaisin rakenteisiin. HJK saa koko ajan paremman otteen ottelusta ja peli painuu sinimustien päätyyn. Tulostaulu näyttää ensin Interille toista ja sitten kolmatta sijaa. Hopeakaan ei ole täysin omissa käsissä, vaan apuja tarvitaan Turun toiselta puolelta.
Paineen kasvaessa Interillä tuntuu jäävän vaihdot piippuun. Vieressä poika laulaa kauden aikana tutuksi tulleita kannatuslauluja. Ottelun tulos tuntuu merkityksettömältä, kunnes Tim Väyrynen löytää rangaistusalueen sisältä riittävän suuren ruudun ja sijoittaa pallon takakulmaa kohti. Henrik Moisander kellahtaa vielä pallon eteen, mutta Atomu Tanaka on haaskalla ja riepottelee pallon maalin. Hopean maku oli ehtinyt käymään jo kielellä ja nyt tilalle tulee surströmmiä. Jälkimaku ei kuitenkaan viipyile pitkään, kun tulostaulu näyttää Interille jälleen sarjan toista sijaa. Turussa on tapahtunut kummia.
 |
| Kiitos Inter! |
 |
| Ensi kaudella kultaa! |
Peli päättyy ja Inter voittaa hopeaa. Joukkue käy kiittämässä kannattajiaan kerran paljain kauloin ja kerran mitaleiden kera. Sinimustat verhot lepattavat jälleen ensi kaudella kohti Eurooppaa. Kausi on ollut kummallinen. Kausi on ollut hyvä. Sen summeeraaminen ansaitsee vielä oman tekstinsä. Stadionilta ei ole kiire minnekään, vaikka seuraavan päivän velvoitteet tykyttävät ohimoissa. Pojalle tarjotaan tarroja ottelun päätyttyä ja kokoelma lisääntyy pinkallisella vielä kotimatkan pysähdyspaikalla.
Paluumatka taittuu Nikke Knattertonin merkeissä. Iltapalaksi syödään suklaata.
 |
| Kotimatkan klassikko! |
Kun kotiovi sulkeutuu selän takana, niin kotimaisen futiskauden estradi tyhjenee. Show on ohi. Tai ei aivan kokonaan. Aamulla puhelimen ruutu kertoo soihdunpunaisista jatkoista. Ne ovat hieno pala turkulaista futiskulttuuria.
Viinikuvaus: loppua ja uutta alkua varten varattu erikoiskappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti