Mestareiden liigan -paikasta. Ystävällisesti.

Tottenhamin ja Manchester Unitedin -ottelussa kietoutuvat yhteen jo väliin loppusäveliä tapaileva Mauricio Pochettinon ja uuteen kevääseen kurottava Manchester Unitedin aikakausi. Tottenhamin kierrosmittari on jo muutaman kauden ajan ollut pykälän punaisen puolella ja se on vaikuttanut luoneensa nahkansa toistuvasti omana parhaanaan. Valioliigan terävin kärki on kuitenkin karannut ja vuori on nostanut huippunsa korkeammalle kuin aiemmin, joten vuoristotauti piileksii pohjois-Lontoon keuhkoissa. Pochettinoa huhuillankaan järjestäen kaikkiin huippuseuroista avautuviin pesteihin. Nyt viimeksi juuri Manchester Unitediin.

Pochettinon Tottenhamin pelaajarunko on pysynyt useamman vuoden melko samana. Lisäksi avainpelaajat ovat muodostaneet sekä Englannnin (Kane, Dele Alli, Trippier, Rose, Dier) että Belgian (Alderweireld, Verthogen ja Dembele) maajoukkueiden rungot. Pelaajat tuntevat siis toisensa erityisen hyvin. Tähän liittynee sekä Spursin pelillinen harmonia että myös se laajempi Tottenhamia kuvastava kulttuuri, jossa pelaajat eivät revittele sarjan kovimmilla viikkopalkoilla, mutta pelaavat silti erittäin hyvin viikosta toiseen ja pysyvät seurassa. Tottenhamin laadullinen haaste liittyykin siihen, että sillä tiukkaa palkkakuria ylläpitävänä seurana on varmasti haasteita houkutella kaikkein parhampia pelaajia riveihinsä. Toistaiseksi se on kuitenkin onnistunut pitämään omansa.

Pochettinon Spurs prässää korkealta, sen keskikenttä toimii hyökkäyspelissä dynaamisesti ja pelaajat sekä vaihtavat aktiivisesti pelipaikkojaan että hakevat pelin avaamiselle tilaa eri puolilta kenttää. Tottenham rakentaa peliä nopeilla peliä eteenpäin vievillä lyhyillä syötöillä, mutta Harry Kanen liikkuminen avaa tilaa myös vastustajan puolustuksen selustaan ja erityisesti vastaiskutilanteissa Tottenham hyödyntää tätä tilaa pitkillä syötöillä. Tottenhamin laitapakit nousevat aktiivisesti mukaan hyökkäysiin ja luovat täten alueellista miesylivoimaa.

Molden jo hieman harmaantunut herrasmiesenkeli Ole Gunnar Solskjær vaikuttaa kääntäneen Manchester Unitedin kurssin silmänräpäyksessä. Realismin nimissä on kuitenkin todettava, että vastustajat eivät ole olleet niitä kaikkein pahimpia ja se on osaltaan auttanut Solskjærin alkutaivalta. Solskjærin Manchester United on muuttanut pelityyliinsä hyökkäävämmäksi kuin mitä se oli Jose Mourinhon aikana. United pitää palloa nyt selvästi enemmän ja Paul Pogban rooli on muuttunut hyökkäävämmäksi. Pogba onkin tuikkinut peli-iloa ja kiittänyt tehoilla. 

Solskjærin Unitedissa myös topparit tuovat palloa rohkeammin ylöspäin ja osallistuvat aktiivisemmin hyökkäyspelin rakentamiseen. Enemmän pallolliseen peliin osallistuva rooli on sopinut etenkin Victor Lindelöfille. Lisäksi United prässää aiempaa aktiivisemmin, kun se menettää pallon, mutta myös silloin kuin vastustaja on ollut rakentamassa peliään puolustuksen ja maalivahtinsa kautta. Kokonaisuutena vaikuttaakin että Solskjær on rakentanut Unitedin pelisysteemin pelaajien vahvuuksien varaan, kun taas Mourinho istutti pelaajat palvelemaan pelisysteemiään.

Illan ottelussa testataankin nyt Manchester United toden teolla, sillä Tottenham tulee varmasti laittamaan painetta Unitedin puolustajiin ja maalivahtiin näiden ollessa pallossa kiinni. Mielenkiintoista onkin nähdä, että valitseeko Solskjær konservatiivisemman lähestymistavan kyseiseen otteluun vai jatkaako hän sarjan hännänhuippuja vastaa nähdyllä positiivisella pelisuunnitelmalla.

Viinikuvaus: vähän ylikypsää ja vähän raakaa sopuisassa liemessä.