Taikaa Manchesterissä

Manchesterissä pysähdytään isän- ja sinkkupäivän kunniaksi huippufutiksen äärelle. Josep Guardiolan City on kahden kauden aikana kirinyt selvästi kaupungin kärkipaikalle, kun José Mourinholla on ollut vaikeampaa. Erikoismies on alkukaudesta joutunut käyttämään erikoisliikkeittä, jotta ei ole jäänyt viikatteen alle. Punaisten alus vaikuttaa hitaasti kääntyvän, mutta sumusaarilta Portugaliin vellovalla Atlantin valtamerellä merivirrat ovat sen verran arvaamattomia ettei ManU:sta oikein osaa sanoa.

Mourinho lähti Torinosta virne naamallaan ja kiitellen paikallista poliisia hyvistä järjestelyistä. Myöhemmin oli pahoittelujen aika ja niissäkin oli hento hyppysellinen ironiaa. Mourinhon pää on pinnalla, vaikka joukkueen pelilliset esitykset eivät ole olleet henkeäsalpaavia. Pisteet ja pystit ratkaisevat. Se on painettuna portugalilaisen DNA:han. Cityä vastaan United lähtee selkeänä altavastaajana ja sehän joukkueelle sopii.

Guardiolan vaaleansiniset ovat futismanifestillaan tehneet selväsi sen, että kärkivaunujen ja muun valioliigajunan etäisyydet ovat kasvaneet. Lätkäjonnet saattavat olla ihmeissään Cityn pöllyttäessä harva se viikko vastustajan verkkoa 5-6 -kertaa. Cityn virheettömän tehokas hyökkäyspeli on jotain, josta jalkapallohistorioitsijat tulevat vielä vetämään analyysejä. 2010-luvun jälkimodernissa jalkapallossa on Pep-pallon leimaa. Toki muutakin, mutta Pep -palloa runsaalti.

Guardiola ja Mourinho ovat olleet fanien ja median rakastama taistelupari koko vuosikymmenen ajan. Filosofinen Guardiola valitsee yleensä hiljaisuuden, kun taas Mourinho hyökkää, jos saa edes etäisen vainun maalitaulusta tai jos ei saa, hän luo sen itse. Riitaan ei välttämättä tarvitakaan kahta. Pelkkä José ja alati maailmassa muuttuvat diskurssit ja merkitykset riittävät. Niiden imulle ei yksikään jalkapallovalmentaja ole immuuni.

Pallon pyörähtäessä Etihad stadionin nurmelle vaaleansiniset lähtevät raakaa matemaattisuutta, huippuunsa viritettyä yksilötaitoa ja sellaista systematiikkaa ilmentävää peli-ilmettä huokuen, että robotiikkaan uskovat insinöörimaailman maradonat ovat ihmeissään. Punaiset iskevät psykologisella kulmalla, joka rosoisuudessaan porautuu jalkapallomaailman ja vastustajan ohimoihin. Lipsahduksia voi freudilaisittain sattua ja kaikki ei välttämättä tule olemaan sitä, miltä tilastot näyttävät.

Spektaakkeli on valmis. Voittakoon se joka voittaa.

Viinikuvaus: sateisen Manchesterin harmaissa pisaroissa tanssivaa taikuutta