FC Union Berlin: kaikuja idästä ja alakulttuureista

Punk-laulaja Nina Hagenin versioima Eisern Union (rautainen Union) kajahtaa viikosta toiseen Stadion An der Alten Förstereilla. Stadion on Berliinin rautaisten kannattajien vapaaehtoisvoimin kunnostama stadion. Union ponnistaa Berliinin itäpuolelta ja nykyiselleen se perustettiin vuonna 1966 Berliinin työläisille. Ennen Berliinin muurin kaatumista Union identifioitui valtion ja stasin vastaiseksi seuraksi. Sen pahin kilpailija itä-Berliinin liigassa oli Dynamo Berlin, joka oli Stasin seura. Union keräsi kannattajikseen punkkareita, skinheadeja, opiskelijoita ja toisinajattelijoita. Jalkapallo-ottelut tarjosivat anonymiteetin suojaa sellaisille poliittisille ilmauksille, jotka muutoin olisivat itä-Berliinissä olleet vaarallisia.

FC Union Berlin on kulkenut raikkaalla tavalla oman tiensä Bundesliigaan

Berliinin muurin kaaduttua Unionin matkaa ovat värittäneet taloudelliset vaikeudet ja hissihyppely sarjatasojen välillä. Ihmetekona rautaiset kuitenkin pelasivat itsensä kaudella 2000-2001 kakkosbundesliigasta käsin Saksan Cupin finaaliin. Schalke vei finaalin, mutta Union pääsi sensaatiomaisesti mukaan UEFA -cupiin. Ensimmäisellä kierroksella sille tuli vastaan muuan Valkeakosken Haka. Haka kaatui, mutta seuraavalla kierroksella eurotaipaleen tie nousi pystyyn bulgarialaista Litex Lovechia vastaan.

2004 Union Berliinin jatko oli vaakalaudalla. Sillä ei ollut varoja maksaa sarjatasonsa rekisteröitymismaksua. Lopulta fanit pelastivat seurat luovuttamalla verta ja ohjaamalla siitä saadut rahat Union Berliinille. Uhrauksesta huolimatta Union heilahti neljännelle sarjaportaalle. Seuraavalla kaudella seuran presidentti Dirk Zingler uhkapelasi Unionille sarjanousun. Hän rakensi puoliammattilaissarjaan ammattilaisjoukkueen, joka lopulta voitti sarjansa suvereenisti. Kannattajat saivat verirahoilleen lisää vastinetta kaudella 2009, jonka päätteeksi Union nousi takaisin kakkosbundesliigaan. Union vakiinnutti paikkansa kakkosbundesliigassa ja piti sarjapaikkansa kymmenen kauden ajan.

Kaudella 2016-2017 Berliinin rautaiset kävivät lähellä nousua. Fanit reagoivat yli odotusten kulkevaan kauteen chänttäämällä ” ne Scheiße, wir steigen auf!” (ei helvetti, me noustaan ylös). Huumorin lisäksi chänttiin sisältyi seuran identiteettiin liittyvää problematiikkaa ja huolta siitä, mitä Bundesliigaan nousu vahvasti omaa tietään kulkevalle seuralle merkitsisi. Union nousi täksi kaudeksi Bundesliigaan ja se asettuu luontevaksi vastavoimaksi RB Leipzigin ja Hoffenheimin kaltaisille seuroille, jossa kannattajien vaikutusvaltaa taannutta 50+1 -sääntöä on venytetty. Union on nimenomaan kannattajiensa seura, mutta kilpailullisesti sen täytyy tavalla tai toisella luoda nahkansa uudelleen, jotta se voi säilyä korkeimmalla sarjaportaalla. Pitkän linjan kannattajille paikka Bundesliigassa ei välttämättä olekaan itsetarkoituksellinen, vaan seura on jotain muuta ja paljon enemmän kuin raa’at tulokset.

Unionin nousu Bundesliigaan selättää yhden saksalaista jalkapalloa hämmentäneen kummajaisen. Saksan pääkaupunki Berliini ja Bundesliiga saivat vihdoin oman modernin jalkapalloajan derbynsä. Ensimmäinen Unionin isännöimä derby iski kipinää jalkapallofanien ohimoihin. Union voitti kaikkine ottelunkeskeytyksineen ja kentänvaltauksineen Herthan 1-0. Toinen koronan takia tyhjälle katsomolle pelattu ottelu jäi latteammaksi Herthan tyylitellessä 4-0 -voiton. 

Union ja Hertha ovat historiassa olleet eräänlaisia muurien eripuolilla toimivia veljesseuroja. Lännestä käytiin katsomassa Unionin matseja ja idässä pakattiin matkalaukut silloin, kun Hertha pelasi europelejä itä-Euroopassa. Viimeistään Unionin Bundesliigaan nousun myötä asetelma on kuitenkin normalisoitunut kahden pääkaupungin herruudesta kilpailevan seuran köydenvedoksi.

Ennen iltapäivän ottelua Mönchengladbachia vastaan Union Berlin on neljäntenätoista ja sillä on pieni hajurako putoajan paikalle. Union on ollut vähemmän yllättäen vahvimmillaan kotiotteluissaan, joten koronan Bundesliigakaudelle tuoma lisätwisti ei varmasti ole ollut rautaisille suotuisa. Unioniin varmasti vaikuttaa se, että sen kannattajat eivät pääse seuraansa Stadion An der Alten Förstereille tukemaan. Siksi viimeiset bundesliigaviikot lienevät Berliinin punaisella puolella hermoja repiviä

Viinikuvaus: kotiviiniä ja kiljua

Futisoluet: Norwich IPA

Futisoluiden sarja jatkuu tamperelaisen Pyynikin Brewing Companyn Norwich IPA:lla. Tölkki on kääritty kanarianlintujen keltavihreisiin väreihin. Teemu Pukin lisäksi paikkansa suomalaisten maitokauppojen oluthyllyiltä Norwich IPA:n kyljestä saavat pitkänlinjan veskari Tim Krul ja toppari Chrstoph Zimmermann. Tuote on toisaalta sekä futiskulttuuriteko ja tribuutti vuoden urheilijaksi valitulle Teemu Pukille että looginen jatkumo sille kaupalliselle kokonaisuudelle, jossa Norwich City kutkuttelee suomalaisten futisfanien lompakoita ja hakee hyvää jalansijaa suomalaisilta markkinoilta.

Lasiin kaatuu sameahko oranssinruskea olut. Oluen päälle nousee nopeasti sulava ohut sokerinvalkoinen vaahto. Vaahto sulaa lopulta tähtimäiseksi kalvoksi oluen pinnalle. Oluen tuoksussa on kinuskimaista ja toffeista makeutta, jonka taustalta nousee hedelmällisyyttä aprikoosimaisessa aromissa. Tuoksussa on brittiläisille olutsuille tuttuja bittermäisiä vivahteita.

Pyynikin Brewcing Companyn Norwich IPA

Oluen suutuntuma on kevyt, mutta se ei kuitenkaan kulje aivan kumarassa. Maku aukeaa makean maltaisena, josta se taittuu greippisen ja yrttisen kitkeryyden puolelle. Juotavuudeltaan olut on helppo, vaikkakin makua irtoaa maitokauppavahvuiseksi IPA:ksi vähintäänkin kelvollisesti. Bittermäinen kinuskinen tuulahdus jää suuhun vellomaan aika toviksi.

Voisi kuvitella, että olut on osunut suunnitelmansa raameihin samalla tarkkuudella kuin Pukin takakulmaan lähettämät chipit. Se sopisi kesäisiin pukkipartyihin niin grillin- kuin saunanlämmitysvirvokkeeksi tai laiturinnokkaolueksi, kun EM-kisat joskus polkaistaan käyntiin. Olut pysyy brittijuurilleen uskollisena riippumatta siitä jatkaako Pukki ensi kaudella Norwichissa vai siirtyykö kenties Leedsiin. Oluessa on sellaista leppoisuutta ja leikkisyyttä; kenties juuri esikuvansa luonnetta kuvaten.

Futis- ja viinikuvaus: alkukesän aurinkoisten ja toiveikkaiden pelisuunnitelmien ja kanarianlintujen liverryksen alla kukkaan puhkeavien viinitilojen juoma. 

PS. jos löytyy hyviä futisolut vinkkejä ja niin kommenttikenttään saa nostaa

Futiskirjat: 1312 Among The Ultras

James Montaguen 1312 Among The Ultras rouhaisee jalkapallokulttuurin syvästä päästä. Montague tekee matkansa maailmanympäri päätykatsomoiden kautta. Teoksen edetessä lukijalle hiljalleen valottuu se, että omien katsomonosiensa lisäksi ultrat ovat olleet mukana koko lailla kaikkialla, mihin maailmantapahtumien päänäyttämöt on edes hetkellisesti nostettu.

James Montaguen teos on kannattajakulttuurin syvässä päässä

Oltiin sitten Indonesian Jakartassa, Serbian Belgradissa tai Ruotsin Tukholmassa, kannattajaryhmät vaikuttavat kerryttäneet katsomokoreografioistaan, tifoistaan ja pyronäytöksistään velkaa Italiassa 1960 -luvulla syntyneelle ultraskenelle. Nyrkkihippasten perinnettä on ylpeydellä kopioitu sumusaarilta. Kirja koodaa kuitenkin paljon syvemmältä auki sitä, miten syvälle yhteiskunnallisiin ja poliittisiin valtarakenteisiin ultrakulttuuri on juurtunut ja miten kauas se ajoittain itse asiasta eli jalkapallosta irtoaa. Ultrat ovat olleet niin Venäjän ja Ukrainan sodan kuin arabikevään eturintamassa. Ultrat ovat olleet syrjäyttämässä Slobodan Miloševićia ja vastustamassa Recep Erdoğania.

Tarinaa isketään siitä, miten ultrat ovat toisaalta flirttailleet sotarikollisten ja hirmuhallitsijoiden suuntaan ja ovat toisaalta olleet auttamassa, kun luonnonkatastrofit ovat iskeneet. Ultrat ovat ohjanneet rahavirtoja omaan toimintaansa mafiamaisilla metodeillaan ja he ovat liikkuneet poliittisen kartan kaikilla reunoilla. Ultrat ovat olleet estämässä ja edistämässä pelaajasiirtoja. Ultrien valta on monessa maassa kasvanut niin suureksi, että se on väistämättä johtanut tuijotuskilpailuun ja konflikteihin viranomaisten kanssa. Toisaalta taas Ultrat ovat saattaneet olla rinta rinnan poliisien kanssa tukahduttamassa mielenosoituksia.

Ultrakulttuuri sisältää myös hyvän tukun oman sarjansa legendaksi kasvaneita hahmoja, joita Montague lukijoilleen esittelee. Hammarbyn ensimmäisen ultraryhmän perustanut Boca Juniorsin barras bravasiin hurahtanut Mikael vilahtaa useammassakin kappaleessa. Muita viime vuosien kuvastoista tuttuja hahmoja ovat suur-Albanian lippua kantaneen dronen kesken Serbian ja Albanian ottelun kentälle lennättyänyt Ismael Morina ja useammankin ottelun täyteen sekasortoon saanut serbialainen Ivan Bogdanov. Muutamia mainitakseni.

Montague kirjoittaa itsekin, että huolimatta laaja-alaisesta kokemuksestaan kannattajaryhmien sydämessä, tai juuri siitä syystä, on erittäin vaikea määrittää, mistä ultrakulttuurissa todella on kyse. Näennäisesti samasta lähteestä ammentava kulttuuri kasvaa kuin sinne tänne sojottavat oksat futisseurojen kyljestä. Niihin ympäristö räiskii sitten värinsä. Ryhmässä koettu hurmos, yhteenkuuluvuuden ja vaaran tuntu virtaavat ultrakulttuuriin DNA:ssa, mutta siitä kasvavat kasvustot ojentuvat kukin omaa aurinkoaan kohden.

Montague kertoo sata tarinaa ja jättää tuhat kertomatta, koska hän ei yksinkertaisesti ehdi. On kiire loikkia maanosien välillä ja esitellä parhaat kannattajakulttuurin tähystyspaikat niistä kiinnostuneille.  Kerronta liukuu mutkattomasti faktapohjaisen ja proosallisen sävyn välillä. Teos kokonaisuudessaan avaa uuden historiansa muistavan koodiston, jonka läpi jalkapallotapahtumaa voi jatkossa uusin silmin tarkastella ja elää.

Viinikuvaus: kaikissa suonissa, rihmastoissa ja putkissa virtaavaa

Borussia Dortmund-Bayern München: jo tuoreeltaan klassikko

Borussia Dortmundin ja Bayern München klassikon (der Klassiker) kuumimmat vuodet ovat viime vuosikymmeniltä. Derby ei ole Saksan perinteisimpiä, kuten esimerkiksi Dortmundin ja Schalken reviiriderbyt. Klassikko alkoi maustaa saksalaista jalkapallokeitosta 1990-luvulla, jolloin keltamustat pääsivät horjuttamaan kahdella mestaruudella Bayernin punaisten hegemoniaa Bundesliigassa. Lisäksi vuonna 1997 Dortmund kävi koppaamassa Mestareiden liigan voiton Bayern Münchenin kotistadionilla. Yhdeksänkymmentä luvun klassikon kuvastoon nousivat myös sekä Lothaur Matthäusin ja Andres Möllerin avariin johtanut yhteenotto että Oliver Kahnin Stéphane Chapuisatia kohti lähettämä kungfu -potku.

Seurojen välinen intensiteetti ei perustu niinkään sosiaaliseen tai poliittiseen vastakkainasetteluun, vaan sen perustukset ovat kilpailulliset. Bayern München on ylivoimaisesti Saksan menestynein joukkue, mutta juuri Dortmund on lähihistoriassa ollut sen väkevin haastaja. Kisaa käydään myös katsojaluvuilla. Dortmund keikkuu koko maailman kotiotteluiden katsojamäärien kärjessä. Viime vuonna juuri München oli toinen paalupaikalle yltänyt.

Profiilipelaajien trafiikki on seurojen välillä käynyt sekä kuumana että yllättävän vilkkaana. Münchenin päälle on löyty leimaa siitä, että se kaappaa riveihinsä pahimpien kotimaisten kilpailijoiden parhaat talentit. Punaisten ykköspyssynä tänään nähtäneen Robert Lewandowski, joka oli aiemmin kriittinen osa Jürgen Kloppin voittokulkua keltamustissa. Kalavelkoja vaihtopenkin kautta saattaa päästä maksamaan Mario Götze, joka Kloppilta karkasi Josep Guardiolan punaiseen haaviin. Hän ei kuitenkaan lopulta mahtunut Carlos Ancelottin suunnitelmaan ja palasi Dortmundiin. Mats Hummelsin tarina on kulkenut myös samoilla askelmille, mitä Götzen. Sittemmin on huhuiltu, että Dortmundin ja Münchenin välille olisi rakennettu tiesulkua shokkisiirtoja silmällä pitäen.

Tänään Dortmundilta voidaan odottaa nopeaa laitureiden vahvasti tukemaa vähin kosketuksin murtautumista hakevaa hyökkäyspeliä. Puolustuksessa saattaa välillä näkyä hieman hälläväliä meininkiä. Dortmundin hyökkäyspelaajien nopeus ja maalivainu luovat myös kutkuttavaa vastahyökkäysten uhkaa. Valokeila yrittää pysyä ainakin Erling Braut Hålandin ja mahdollisesti vaihtopenkiltä mukaan kirmaavan Jadon Sanzon perässä.

Kesken kauden Münchenin ruoriin noussut ja sen kokan kohti mestaruutta kääntynyt Hans-Dieter Flick pyrkii todennäköisesti nappaamaan pallonhallinnan itselleen. Münchenin hyökkäyspeliä kuvaa parhaiten sana monipuolisuus. München tehokkaasti rakentamaan peliään niin laitureidensa, kymppipaikalta linjojen väliin hakeutuvan Thomas Müllerin kautta kuin pelaamalla pallon suoraviivaisesti Lewandoskille, joka pystyy targetmaisesti pitämään palloa ja täten odottamaan hyökkäyksen toista aaltoa. Menetettyään pallon München pyrkii voittamaan sen nopeasti takaisin. Vastustajan päästessä murtamaan München korkean prässin vetäytyy se puolustamaan tiiviisti yhdeksän kenttäpelaajan voimin. Lewandowski jää ylös vastaanottamaan pitkiä avaavia syöttöjä ja masinoimaan vastaiskuja.

Katsomot ovat tänään tyhjillään, mutta klassikossa riittänee tunnetta. München on neljä pistettä Dortmundia edellä sarjataulukossa, joten tämä ottelu saattaa olla mestaruuskamppailun näkökulmasta kauden merkittävin.

Viinikuvaus: jo tuoreeltaan klassikko

Berliinin derby: sukupolvien siirtämä muuri

Hertha Berlin vie Berliinin derbyn Union Berliiniä vastaan 4-0 tyhjien katsomoiden edessä. Voitollaan Berliinin vanha rouva tasoittaa puntit. Aikaa ennen koronaa Berliinin ”rautaiset” olivat vieneet derbyn 0-1 omalla kotistadionillaan. Kauden ensimmäisessä derbyssä ottelu jouduttiin keskeyttämään, koska Herthan kannattajien joukosta ammuttiin ilotulitteita kohti Union katsomonosaa. Lisäksi ryhmä Unionin ultria rynni kentälle ajatuksenaan ilmeisesti tasata tilit vierasjoukkueen kannattajien kanssa.

Berliinin derbyt ovat kuumenemaan päin

Aikanaan Berliinin muuri erotti Unionin ja Herthan eri jalkapallosarjoihin. Seuroilla oli tuohon aikaan ystävälliset välit. Herthan kannattajat kävivät katsomassa Unionin matseja Berliinin itäpuolella ja Herthan pelatessa europelejä itä-Euroopassa liittyivät Unionin kannattajat Herthan mukaan. Berliiniläiset eivät koskaan hyväksyneet kaupungin kahtia jakoa ja jalkapallokatsomot avasivat väylän sellaisille mielenilmauksille, jotka muualla esitettynä saattoivat olla vaarallisia.

1989 Berliinin muuri revittiin alas ja itä-länsi asetelma lähti haihtumaan. Berliiniläisseurojen solidaarisuus rakentui vielä muutamia vuosia yhteisen Berliinin identiteetin varaan. Kannattajat kävivät otteluissa sulassa sovussa ja viettivät aikaa yhdessä sekä otteluita ennen että niiden jälkeen.

Hertha Berlin on halunnut rakentaa omaa identiteettiään koko Berliinin joukkueena. Unionin klangi on enemmän ollut työväenluokkaan ja kapinallisuuteen kallellaan. Vastakkainasettelu on ollut osittain median nostattamaa. Kylmän sodan muiston hälvetessä ja Union Berliinin noustessa täksi kaudeksi Bundesliigaan vastakkainasettelun tarina on ottanut lisää ilmaa alleen. Jalkapalloskenessä seurojen välinen ystävyys ei ole niin otsikoita, tarinoita ja tunteita nostattavaa kuin kipinöivät derbyt, jossa seurat katsovat toisiaan altakulmain.

Jalkapallo on elämysbisnestä ja sitä käytetään poliittisen vallankäytön välineenä.  Seurapresidentit myös tietävät tämän. Hertha pyysi tämän kauden ensimmäisen derbyn siirtoa Berliinin muurin kaatumisen vuosipäivälle. Unionin presidentti Dirk Zingler ei tähän kuitenkaan suostunut, koska hän näki asetelman, jossa derby pelattaisiin yhtenäisen Berliinin lippujen alla, teennäisenä. Zingler halusi mieluummin elää ja ruokkia kilpailuasetelmaa, joka on viime vuosien saatossa ollut koko ajan voimistumaan päin.

Berliiniläisseurojen suhde on tänä päivänä ikään kuin normalisoitunut kylmää sotaa edeltävistä ajoista nykyaikaiseen seurojen väliseen kamppailuun kaupunkinsa herruudesta. Samaan aikaan uudet kannattajasukupolvet tekevät oman tulkintansa historiasta ja maustavat sillä seurojen välistä vastakkainasettelua. Vanhemmat sukupolvet katsovat uudelleen rakentuvaa kotikaupunkinsa jalkapallokarttaa hieman eri lasien läpi. Berliinin itään ja länteen aiemmin erottanut muuri on nyt rakentumassa seurojen väliin. Berliinin derby itsessään ansaitsee helposti paikkansa maailman kiinnostavimpien otteluiden joukossa.

Viinikuvaus: uudelleen tulkittu versio historiallisesta klassikosta

Futisoluet: König Pilsener

Futisoluiden sarjassa jatketaan bundesliigojen hengessä. Kaupasta tarttui mukaan Joel Pohjanpalon lainapestillään tähdittämän Hamburger SV:n sponsorin König-Braurein König Pilsener.

König Pilsener on väkevästi humaloitu konstailematon olut

Lasiin kaatuu kullankeltainen ja kauniin läpikuultava olut. Päällä on tasainen ja pienikuplainen sokerin valkoinen vaahto. Tuoksussa nousee väkevä pilsmäinen ruohoisuus. Taustalla on vaaleita viljoja ja aivan pienen pieni pilkahdus hunajaista makeutta.

Vahva humalaisuus ja nopeat kuplat hyökkäävät päälle, kun olut valuu ikeniin.  Runsas humalaisuus hakee jopa pientä tyrmäystä, sillä niikseen luonteikas tapaus on kyseessä. Kun tuoksun pääse ohittamaan, niin mausta löytyy yrttisyyttä, joka taittuu kuivan greippiseen karkeuteen. Jälkimaku jää leijailemaan ohittamattoman ruohoisena.

Kyllähän tästä oluesta saa analogian täyteen vauhtiin kiitävän Pohjanpalon kanssa. Oluen lempeä vaaleus lähinnä hämää, kun Deutsche Bahn rynnii säälimättömästi päätyrajaa kohti eikä pysähdy ennen kuin pakosta omien ultrien eteen.

König Pilsener on kokonaisuudessaan tymäkkä ja konstailematon pilsneri. Ehkei niinkään sovi nautiskeluun, vaan sopisi paremmin, vaikka mausteisten makkaroiden kaveriksi. Toisaalta tunnelmaltaan sopii puoliajalle tappiotilanteessa muutamalla kulauksella irvistellen tuhottavaksi käyttöjuomaksi, jonka voimalla jaksaa taas muutaman minuutin karjua.

3/5

Futis-ja viinikuvaus: kein Schwachsinn

Futisoluet: Teerenpeli ja Pohjoiskaarre Pale Ale

Lahtelaisen Teerenpeli -panimon Pohjoiskaarre Pale Ale on Suomen EM-kisapaikan kunniaksi yhdessä SMJK:n eli Suomen Maajoukkueen kannattajat ry:n kanssa tehty olut. Oluen myynnillä tuetaan suomalaisen jalkapallon junioritoimintaa. Oluen nimi Pohjoiskaarre viittaa huuhkajien otteluissa SMJK:n kannattajien miehittämään ja äänekkyydestään tunnettuun katsomonosaan.

Teerenpelin Pohjoiskaarre Pale Ale

Lasiin kaatuu heinän keltainen varovasti valoa läpi päästävä olut. Oluen päälle puhtaan valkoinen runsas ja pitkään korvat peittävä vaahtohattu. Miellyttävässä tuoksussa on passiohedelmäistä ja kuivattujen hedelmien makeutta, jota viljaisuus tasoittaa.

Suutuntuma pirteän hapokas. Makua dominoi yrttinen (joulukuusinenkin) ja greippinen humalaisuus. Se ei kulje virtaviivaisesti tuoksun kanssa. Yrttinen ja ruohoinen jälkiliuku viipyy pitkään. Olut toimii vähän niin kuin maajoukkueen kisakarsintojen lähihistoria, mutta käännettynä. Ensin tulee trooppisen miellyttävät voitot ja siitä hiljalleen liu’utaan kitkerän suloisiin tappion hetkiin.

3,5/5

Viini- ja futiskuvaus: Hunajaisesta Rivestä joulukuusen kitkeryyteen

Futisoluet: Paulaner Weissbier

Bundesliigan starttaamisen kunniaksi futisolut sarjaan valikoitui Paulanerin Weissbier. Haussa oli aluksi Ruhrin derbyn hengessä joko Dortmundia sponsoroiva Brinkhoff’s:n tai Schalken yhteistyökumppani Veltins:n olut, mutta näiden löytäminen härmän mailta osoittautui tässä hetkessä liian hankalaksi.

Paulaner on Bayern Münchenin yhteistyökumppani

Tästä johtuen lasiin kaatuu Bayern Müncheniä sponsoroivan Paulanerin vehnäolut. Samean, heinänkeltaisen ja oranssiin vivahtavan oluen päälle nousee tuhti, silkkinen ja inan kellertävä vaahto. Tuoksussa on vehnää, kinuskista makeutta, ranskanleipää ja banaania. Makeus dominoi tuoksua ja sitä voisi kuvailla jopa tahmeaksi. Suutuntuma on hilloinen ja hapot ovat varmasti osittain karanneet kaadossa vaahtoon. Suutuntuma ei kuitenkaan mene imelän puolelle, vaan siitä löytyy riittävästi ryhtiä.

Oluen maku ei seuraa tuoksun makeutta, vaan se on raikkaampi ja kovempi. Maussa on vaaleita viljoja ja vehnäleipää. Kinuskisuus häivähtää jälkiliu’ussa, mutta kitkeryys ja greippisuus valtaavat jälkimaun. Olut helposti juotava. Kenties se vaatisi vielä auringon alla porottavan terassipöydän ja etäältä kuuluvan jo ratkenneen futimatsin selostuksen täydellistääkseen kokemuksen.

3,4/5

Futis- ja viinikuvaus: Frank Ribery 3-0 johtoasemassa

Borussia Dortmund- FC Schalke 04: Reviiriderby

Ruhrin alueen Revierderby repii jalkapalloauringon edessä laahustavaan harmaaseen pilvimassaan auringon säteiden mentäviä siiloja. Borussia Dortmundin ja FC Schalke 04:n väliset koitokset ovat tyypillisesti olleet yksiä saksanmaan kiihkeimmistä. Köydenveto mustakeltaisten ja kuninkaallisten sinisten välillä perustuu pitkälti alueellisiin asetelmiin, ja siihen, että naapurikaupungin seuroilla on perinteisesti erittäin fanaattiset kannattajat. Tyypillisesti sekä Dortmund että Schalke ovat olleet molemmat teollisuuskaupunkien työläisten joukkueita. Derbyjen intensiteetti rakentuukin nimenomaan samankaltaisuuden ympärille.

Reviiriderbyä on höystetty tragikoomisilla muistoilla. Vuonna 1969 Schalken iskiessä avausmaalin vieraskentällä Dortmundia vastaan vyöryi yleisö kentälle. Poliisi yritti rauhoitta tilannetta päästämällä koiransa vapaaksi. Tohinan keskellä kaksi Schalken pelaajaa, Friedel Rausch ja Gerd Neuser tulivat purruiksi. Seuraavassa derbyssä Schalken presidentti Günter Siebert juoksutti pelaajansa kentällä eläintarhasta vuokrattujen leijonien vartioimana.

Schalken ja Dortmundin vihanpidossa on veljellisiä piirteitä. Joukkueet ovat tiukoissa paikoissa avustaneet toisiaan taloudellisesti. Ruhrin alue on myös haluttu nähdä saksalaisen jalkapallon sydämenä. Jolloin vastakkain asettelu siirtyykin Ruhrin ja muun Saksan välille.

Illan ottelu on täysin poikkeuksellinen. Korona jälkimainingeissa se pelataan tyhjälle stadionille. Ottelun tunnelma tulee olemaan varmasti outo. Kiinnostavaa on kuitenkin nähdä sukeutuuko ottelulle ja poikkeusajan jalkapallolle uusia kiinnekohtia. Näemmekö jotain uutta tai jotain sellaista, joka on aiemmin jäänyt yleisön pumppaaman tunnelman varjoihin?

Mitä tänään voidaan odottaa?

Dortmund pelaa vielä mestaruudesta ja paikasta Mestareiden liigaan. Schalke kurottaa myös europelipaikkoja kohti. Dortmund on seuroista se, joka viime vuosina on saanut viettää enemmän aikaa menestyksen parrasvaloissa, mutta derbyissä puntit ovat aika lailla tasan. 

Lucien Favren Dormundilta voidaan otteluun odottaa hyökkäävää 3-4-2-1 muodostelmaa. Dormund rakentaa peliä oman puolustuksensa kautta. Vastustajan hyökkäyskolmanneksella se hakee kärsivällisesti iskun paikkoja. Murtautumisessa käytetään nopeita yhden ja kahden kosketuksen komboja. Dortmundin pelaajaprofiilit ovat sellaisia, että se pystyy myös todella nopeisiin ja vaarallisin vastahyökkäyksiin.

Dortmundin hyökkäysvoima on ylitsepursuava. Laidoilla Raphael Guerrero ja Achraf Hakimi osallistuvat aktiivisesti pelin eteenpäin viemiseen. Hakimin rooli on laidalla vaihdellut vapaan – ja pelinrakentajan roolin välillä. Lisää hyökkäysuhkaa luovat Thorgan Hazard ja Jadon Sancho. Sancho on tällä kaudella nostanut vyölleen jo 14 maalia ja 15 maalin johtanutta syöttöjä. Sancho on aivan Euroopan parhaita hyökkääviä pelaajia tällä hetkellä.

Dortmundin hengästyttävä hyökkäysvoima ottaa vielä yhden kiepin keskushyökkääjän kohdalla. Norjalaiskomeetta Erling Braut Håland vakiinnutti koronaa edeltävänä aikana paikkansa joukkueen ykköspyssynä. Håland ehti ennen koronasulkua naputtamaan Dortmundissa yhdeksän maalia kahdeksaan matsiin. Saavutuksen tekee erityiseksi se, että etenkin ensimmäisissä matseissa, Håland tuli tyypillisesti peliin vaihdosta.

David Wagnerin Schalkelta voidaan odottaa koko kentän tiukkaa miesvartiointia ja intensiivistä prässiä, joka tähtää nopeisiin vastahyökkäyksiin. Schalke pystyy rakentamaan hitaampia hyökkäyksiään niin laidoilta, keskisektorilta kuin linjojen välistä. Pelaajat vaihtavat joustavasti pelipaikkoja ja sovittavat liikkeensä valitun hyökkäysstrategian mukaisesti. Illan matsissa vasta iskupelaaminen tulee todennäköisesti korostumaan. Eritoten siksi, että Dortmund ei ole puolustussuuntaan yhtä suvereeni kuin hyökkäyssuuntaan. Erityisesti hyökkäävä keskikenttä Suat Serdar on hyvä orkestroimaan vastahyökkäyksiä, sillä hän pystyy sekä antamaan vapauttavia syöttöjä että tekemään maaleja myös itse.

Nähtäväksi jää, että kumpi joukkueista tarttuu poikkeusajan jälkeiseen momentumiin terävämmin.

Viinikuvaus: veljesten tynnyrit vierekkäin porisemassa

FUTISKIRJAT: Bielsan hulluuden jäljillä

Tim Richin kirjoittama The Quality of Madness piirtää toiminnallisen kuvan Marcelo Bielsasta. Kirja on piirun verran enemmän toimintaa ja tekoja kuin syvää luotausta jalkapallomaailman kenties kiinnostavimpiin aivoihin. The Quality of Madness tekee systemaattisen katsauksen El locon futismanagerin uraan, joka pitää sisällään oikkuja, kehittymistä ja suunnanmuutoksia. 

Marcelo Bielsan perintö tulee olemaan hänen perustuksiltaan ponnistetut menestystarinat

Bielsan tapa tehdä asioita omalla tavallaan nauraa nykyjalkapallon narratiiville. Luksuksen ja rock -tähteyden sijaan Bielsa viettää yönsä ja aikansa mieluummin futisseurojen harjoitustiloissa katsomassa futisvideoita. Videoihin suhtaudutaankin pieteetillä, sillä niitä katsotaan, pilkotaan ja analysoidaan viiden minuutin jaksoissa, joista joka ikinen tiedonmuru nostellaan pinseteillä mikroskoopin alle. Bielsan loputtomasta videoarkistosta löytyy kirjan mukaan myös pätkä eräästä Jari Litmasesta ajalta ennen tämän suuruuden vuosia.

Suurimmat Bielsan tähänastista elämää koskevat oivallukset tulevat kirjan alkutaipaleilla. Bielsa aloitti ammattivalmentamisen Pohjois-Argentiinalaisessa Newell’s Old Boysissa. Pelimerkit olivat selvät: pelaajahankintoja ei tehdä, vaan peli rakennetaan omien junioreiden varaan.  Vastaavanlainen aura leijailee koko Bielsan uran yllä. Hänen mieleisensä projekti vaikuttaa olevan sellainen, jossa tuuliajolle ajautunut seura palautetaan omalle paikalleen. 

Bielsan tarinat päättyvät usein romanttisiin tappioihin, joissa koko kauden kestäneen intensiteetin ja ylisuorittamisen pökerryttämät pelaajat eivät löydä aivan viimeisen maalilinjan yli. Bielsan tarinassa se ei kuitenkaan ole kaikkein merkityksellisintä, vaan häntä itseään löyhästi lainatakseni ”on olemassa täysin hyödyttömiä voittoja ja merkityksellisiä tappioita”. Voittaminen ei siis itsessään riitä, jos siitä ei opi mitään.

Bielsan projekteilla itsessään on alku, matka ja loppu. Pokaali tai tietty saavutus ei kuitenkaan määritä yksinään loppua, vaan projekti tulee valmiiksi, kun se saavuttaa tietyn saturaatiopisteen. Bielsan perustuksille on rakennettu enemmän menestystarinoita kuin hän on itse absoluuttisesti saavuttanut. Sen perinnön Bielsa tulee jalkapallomaailmalle jättämään.

Pelaajat kehittyvät ja kasvavat Bielsan alaisuudessa. Siksi hänen laulujaan laulava kuoro kasvaa siellä, mihin ikinä hän jättääkään jälkensä. Kirjassa toistetaan useamman vierailijan suulla, että Bielsa ei ole hullu. Ei ollenkaan. Se, mitä hän on tehnyt pelisysteeminsä, harjoitusten intensiteetin ja vastustajien analysoinnin saralla jo useammalla vuosikymmenellä, on nykyaikaisen futiksen uusi normi. Joskus se saattoi vaikuttaa hulluudelta. Bielsan arvopohjainen pelifilosofia tulee kenties olemaan seuraava normi. Hinnalla millä hyvänsä voittaminen ei kuulu Bielsan pirtaan, vaan hän uskoo oikein tekemiseen ja toimimiseen.

Toisaalta mitä se on, ellei hulluuden pilkettä silmissä, kun tappion jälkeen kotipihalle tunkeutuneet ultrat kohdataan käsikranaatti kädessä, valmentajapesti Laziossa päätetään omaehtoisesti kahden päivän jälkeen seuran pettäessä lupauksensa tai, kun epäselvien kenttätapahtumien jälkeen annetaan Aston Villan tehdä Elland Roadilla tasoitusmaali, vaikka oma joukkue olisi vielä huterasti sarjanousussa kiinni.

Kirjan kansien välissä kulkee omaperäisen ukkimainen, sosiaalisesti etäinen, mutta fanaattisesti ja tieteellisellä tarkkuudella jalkapalloon suhtautuva, loputtomia videopätkiään jo aikojen alusta aina mukanaan kantanut valmentajalegenda. Bielsan tarina ansaitsisi vielä podium -tason huipennuksia niin hänen futisuralleen kuin kirjalliseen muotoon tallenetuille ajatuksilleen sekä jalkapallosta että elämästä yleensä.  

Viinikuvaus: ”a man with new ideas is mad until he succeeds”

Futisoluet: Woodforde’s Norfolkin The Perfect Finish

The Perfect Finish Amber Ale on Norwich Cityn kanssa yhtestyötä tekevän itä-Englantilaisen Woodforde’s -panimon tribuutti Teemu Pukille. Suomessa myytävässä versiossa on tölkin puolesta Mustanmäen torin piraattifiboja. Värimaailma on kanarialintujen keltavihreä, mutta kyljessä komeilevalta Teemu Pukkia etäisesti ja läheisesti muistuttavalta hahmolta on jäänyt silmät piirtämättä ja alkuperäinen ”Finnish” on karsiutunut ”Finish” -muotoon. Jäljet luultavasti johdattavat sopimus- ja lakiteknisten kirjoitusten luo. Varsinaisen Norwich IPA:n kotimainen päämaja on Pirkanmaalla.

Piraattipukki

Ennen kuin olut edes ehtii kaatua lasiin pongahtaa lähifutismuistista Pukin Toni Sunjicilta laittamat puikot, chipit Bosnia ja Armenia-matseissa, rankkarit Kreikkaa, Italiaa ja kisapaikan sementoineessa ottelussa Liechtensteinia vastaan. Riven ja Pukin johdolla me todella menimme kisoihin. Se on hyvä muistaa, vaikka kisoja pökättiinkin vuodella eteenpäin.

Lasiin kaatuu meripihkan punertava kauniin läpikuultava pirteästi kupliva olut. Oluen päälle nousee sulanutta jäätelöä muistuttava höttöinen ja melko nopeasti sulava vaniljajäätelön valkoinen vaahto. Hennosta tuoksusta nousee sitrusta ja pilsmäistä ruohoisuutta. Ruohoisuus on tuoksussa jopa yllättävän dominoiva. Hieman lämmetessään tuoksu ottaa pienen kiepin makeaa rukiisuutta. 

Rungossa kuplaisuus pitää varsin miedon (3,8%) oluen ryhdin tasapainoisesti pystyssä. Suutuntuma on pirteän hapokas ja helposti juotava. Aromeja saa hetken oluesta imeskellä. Greippisyys sekoittuu rukiisuuteen ja hentoon karamelliin. Maku ei myöskään jää pitkäksi aikaa vierailemaan. Lyhyessä jälkipotkussa ruohoisuus ja karamellisuus viipyilee pisimpään. 

The Perfect Finish on helposti lähestyttävä ja juotavuudeltaan mutkaton olut. Siinä ei ole samaa taikaa kuin esikuvassaan. Silti sen mieluusti ja irvistelemättä viimeistelee.

Futis- ja viinikuvaus: hyviä muistoja mutkattomassa rungossa. 3,3/5

PS: alla omia lähifutismuistoja paikan päältä koettuna ja kirjoitettuun muotoon tulkittuna

Suomi-Liechtenstein: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/11/riven-johdolla-me-mentiin-kisoihin.html

Suomi-Armenia: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/10/suomi-armenia-riven-johdolla-me-mennaan.html

Suomi-Italia: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/09/suomi-italia-hoyhenia.html

Suomi-Kreikka: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/09/suomi-kreikka-peikkojen-ja.html

Suomi-Bosnia: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/06/suomi-bosnia-riven-taikahattu.html

Tauolla osa D

Tulppaani- ja patonkimaa kieputtavat rautaketjua stadioneidensa ympärille. Munalukon avain asetellaan hamaan tulevaisuuteen asti lukittuun kassakaappiin. Hetken kylmää. Ommellaanko hiljalleen tyhjäksi pihisevästä 2020 vuosimallin nahkapallosta sittenkin hengityssuojamia? Eikö Leeds nousekaan?

Toisaalla portit raottuvat ja kevät aurinko leikkaa sisään. Saksasta lentää ensimmäinen kivi eikä veikkausliigan alkuunkaan välttämättä ole enää loputon matka. Pieni pelonkin pilkahdus käy rinta-alassa. Juuri, kun on ehtinyt käpertyä seiniensä sisään, heilahtaa sädekaihtimien välistä jonkinlaisen normaalin kuvajainen.  Täytyisikö sitä käydä vaikka parturissa?

Kuriiri tuo Marcelo Bielsan elämästä kertovan kirjan. Kädestä käteen. Sumusaarilta asti. Mailiin tupsahtaa viesti EM-kisalipuista. Nyt kannattaa odottaa kärsivällisesti. Kirjoittavat. Yle on tuuttaamassa tuutin täyteen futista. Jalkapalloa eletään nyt sekä eteen- että taaksepäin. Jokohan autotalleissa spreijataan tifoja ja pingotellaan rumpujen kalvoja vai ollaanko tässä sittenkin jäniksenä radalla? Kompastumassa ensimmäiseen nurmen alla retkottavaan graniittiin?

Ja sitten jalkapallo taas alkaa. Pian tai joskus myöhemmin. Ujosti ja pälyillen. Ilman yleisöä. Sitten muutamia katsomonosia täyttäen ja lopulta Roberto Carloksena kiitäen. Eikä se ole enää koronasta moksiskaan.

Viinikuvaus: keväistä kypsyttelyä

Futisoluet: RPS Brewingin Ultra lager

Kuopiolainen RPS Brewing on pannut osana veikkausliiga -yhteistyötä oluen, joka kaupan hyllyillä on kirjailtuna veikkausliigaseurojen väreissä. Tölkkiin on nostettu myös seurojen kannatuslauluja.

Tölkissä ote Armada Turun laulukirjasta

Turun länkkärin Cittarin päätyyn on nostettu laaja kirjo eri oluita tästä kokoelmasta. Nopealla katsannolla ainakin HIFK:ta, MIFK:ta ja geneeristä veikkausliigan olutta on tarttunut asiakkaiden mukaan. Keltamustat FC Honka ja KuPS näyttävät joko jääneen hyllyyn tai sitten niitä on juuri täytetty lisää.

Löydän FC Interin oluen ensin hintalapuista, mutta sinimusta etiketti ei napsahda silmiin. Sitten hoksaan että FC Interin tai tarkemmin tarkasteltuna Interin kannattajayhdistyksen Armadan mukaan nimetty olut ei ole aivan tutulla sinimusta -raidallisella kuosilla etiketöity. Sitä toki on laatikokaupalla tarjolla. Lähestymistavalla saattaa olla sopimustekniset taustat, koska ainakin Veritaksen Ole ravintolassa on jo aiemmin myyty Interille nimikoitua olutta, joka on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotos.

Lasiin kaatuu kullankeltainen inan vihertävä ja läpikuultava Pale Lager. Oluen päälle nousee huokea saippuan valkoinen vaahto, joka sulaa melko nopeasti saarimaisiksi kelmuksi oluen pinnalle.

RPS Brewingin Ultra lager

Tuoksu on pehmeän humalainen, vaalean viljainen ja siinä on pilkahdus ranskanleivän makeutta. Lämmetessään tuoksuun nousee hentoa ruohoisuutta. Oluen eduksi on sanottava, että bulkkioluissa häiritsevää vetisyyttä ja metallisuutta ei tuoksuun nouse. Tuoksu on hallitun kevyt ja helposti lähestyttävä.

Suutuntuma on piirun verran hilloinen, mutta kuplat nostavat rungon ryhtiä ja jättävät raikkaan jäljen. Suutuntuma sopii hyvin tuoksumaailmaan. Yleismaailmallisuuden tuntua tuo se, että Stallhagenin lasista nautitaan nyt kuopiolaisen panimon Turun Interin kannattajayhdistykselle nimikoima olut.

Oluen kepeys jatkuu vaalean viljaisessa ja maissisessa makumaailmassa. Sinänsä mitään makujen ilotulittelua olut ei tarjoa, mutta sen ei kai ole tarkoituskaan. Maku piirtää valmiiksi helposti lähestyttävän ja kepeän oluen kaaren valmiiksi. 

Aloittelu-, pelintiimellys- ja puoliaikaoluena kepittää varmasti leijonan osan kylmäkaappiin ahdetuista tyylissään kilpailevista olutsisaristaan ja -veljistään, jotka 7,5-9,5€ hintaisina suoraan tölkistä tai muovituopista hörpittynä nostavat väliin irvistyksen huulille.  Sopii hyvin myös lenkki-, jano- ja saunajuomaksi. Lisäksi toimisi illanistujaisissa sekä tarinankerronnan että pienen provosoinnin välineenä.

Futis- ja viinikuvaus: tasapainoinen 4-4-2 ryhmittymä, jossa jokaisella tanniinilla selkeä on rooli. Tiukoissa väännöissä vaatii sopivan momentumin, jotta yksilöt pääsevät hyödyntämään vahvuuksiaan ja kääntämään voiton omalle joukkueelle

3,2/5