Malmö FF-Örebro SK: perhekatsomo ja nyrkkitappeluita

Malmö FF:n ja Örebro SK:n pelissä oli pelillisesti Daavid ja Goljat asetelmaa. Vaaleansininen Goljat Malmö FF on porskuttanut hyvässä laitamyötäisessä, kun Örebron pisteiden keruu on ollut tahmaisempaa.

Swedbank areenalla oli palttiarallaa 11500 katsojaa. Olimme ostaneet omat lippumme 400 kruunun pakettina (2 aikuista ja 2 lasta) perhekatsomosta. Pelipäivä näkyi katukuvassa heti aamusta. Paikallisbussien (HOX! Föli. Copy with pride) katoilla liehui Malmö FF:n liput.

Malmö FF:n Swedbank -areena

Ottelutapahtumassa kaikki rullasi sulavasti. Sisääntuloportit ja katsomopaikat löytyivät helposti. Pian MFF -hymni, jonka sanat rullasivat kätevästi tulostaululla, liimasi etelä-ruotsalaiset kannattajat yhdeksi kuoroksi, joiden yhteislaulu loi stadionille tunteellisen ja nostalgisen hetken: kyllä Ruotsissa osataan!

MFF -hymni

Peli polkaistiin käyntiin. Malmö otti kuskin paikan ja vyörytti hyökkäyksiä tasaisesti niin keskeltä kuin laidoiltakin. Örebro pyrki myös pallon saadessa rakentamaan kontrolloituja ja hitaita hyökkäyksiä. Malmön keskikentällä erityisesti nigerialaistähti Innocent Bonke pyöritti peliä vakuuttavasti.

Muutaman minuutin jälkeen aloin ihmetellä sitä, miksi kannattajakatsomot ottivat niin vaisusti kantaa ottelun tapahtumiin. Oliko peli ennalta niin selvä vai mistä tässä oli kyse?

14 minuutin kohdalla Erdal Rakip karkaa laidalta ja kääntää pallon Marcus Antonssonille, joka pyörähtää näyttävästi ohi ohiliukuvan Daniel Björkmannin ja lähettää lyhyen matkan myyrän Örebron maaliin. Lauantai-ilta näyttää aurinkoiset kasvonsa malmöläisille.

Ruotsalaisesta sovinnaisuudesta ei ole tietoakaan, kun kulmapotkun jälkimaininheissa Rakip kaataa rangaistusalueella hyvään maalintekopaikkaan pääsemässä olleen Jake Larssonin ja erotuomarin käsivarsi sojottaa rangaistuspilkun suuntaan.

Philip Rogic pääsee puttaamaan kohti kotijoukkueen katsomopäätyä, jossa käytetään kaikki niksikirjan niksit, jotta Rogicin keskittyminen häiriintyisi. Kotikannattajien ulvoessa Rogicin painava kuti auraa reittinsä maalin vasempaan kulmaan Johan Dahlinin kömpiessä ylös toisesta kulmasta. Jotenkin on helppo eläytyä siihen tyydytyksen tunteeseen, jota Rogicin täytyy tuntea, kun suvereeni rankkari saavuttaa maaliin: peli on 1-1 ja maailma on auki.

20 minuutin kohdalla näyttämö herää henkiin. Malmön kannattajakatsomossa alkaa rytmikäs laulu ja Örebron puolelta alkaa kuulua rummun pauketta. Myöhemmin googlaamalla selviää, että alkuottelun hiljaisuudessa kyse on ollut mielenilmauksesta poliisin tiukentuneita katsomokulttuurin- ja katsomoväkivaltaan kohdistuneita metodeita vastaan. Rädda svensk fotboll -lakana kääritään toisesta päätykatsomosta kasaan ja ottelun loppuun kestävä pauhu alkaa. Kierroksen jokaisessa ottelussa kannattajat ovat yhteisesti sovitusti pitäneet 20:n minuutin hiljaisuuden.

Rädda svensk fotboll

Hautaan samantien mieleen hiipineet piikittelyt ruotsalaista kannattajakulttuuria kohtaan ja alkuottelun hiljaisuus korostaa vielä ottelun hurmoksellista tunnelmaa. Osaltani viesti siis saavuttaa maalin, vaikka kyseessä ei ole aivan mustavalkoinen kokonaisuus, kuten tämäkin ottelutapahtuma tulee myöhemmin osoittamaan.

Maaleja ei ensimmäisellä puoliajalla tule enempää. Loppupuoliajan tähtihetkeksi jää otteluisännän ja tulostaulujen hehkutus Ruotsin naisten MM-pronssista.

Toiselle puoliajalle mukaan haetaan kahvit, mehut, vedet, vissyt ja popcorbit. Ei käteismaksua. Pelkkä kortti käy.

Toisella puoliajalla Malmö vie pelin todella raskaasti Örebron päähän. Örebron hyökkäykset voidaan harvalukuisuudestaan johtuen julistaa uhanalaisiksi.

Vapauttavaa osumaa saadaan odottaa 68:lle minuutille asti. Anders Christiansen saa pallon hieman rangaistusalueen ulkopuolella ja sijoittaa sen takakulmaan. Örebro saa vielä hyvän painostusjakson aikaiseksi ja Dahlin joutuu venymään muutamaankin otteseen äärimillään estääkseen tasoitusmaalin synnyn. Malmö on jopa hieman onnekas saadessaan pitää kolme pistettä Skånen rannikkoalueella.

Örebro sai lopussa hyvän painostusjakson aikaiseksi

Pelin jälkeen hyväntuulinen jalkapalloyleisö rantautuu ulos stadionilta. Tarkistan ulkopuolella vielä seuraavan bussipysäkin sijainnin ja nostaessa katseeni seurue on vieraskannattajien katsomon eteen muodostuneen ringin reunalla. Käynnissä on turpaanvetokisa. 

Ilmeisesti kotijoukkueen puuhaporukka on heti ottelun jälkeen kiertänyt vierasjoukkueen katsomon holleille. Reitti kulkee vielä kätevästi perhekatsomon läpi, josta on juuri puskenut lapsiperheitä ulos. Paikalle puhaltaa poliisiautoja. Mustatakkisten junnujen pakojuoksu alkaa ja tilanne rauhoittuu. Siinä missä No-Go-Zone -derby rullasi hyvässä hengessä loppuun asti nähdään nyt jotain muuta.

Ajattelemattomasti perheen suuntaan heitetty Oletteko tekin menossa tappelemaan -kommentti jää sikäli kummittelemaan, että bussipysäkille talsiessamme tytär toteaa ettei halua tappelemaan. Episodi saattaa aiemman mielenilmauksen räikeän ironiseen valoon. Rädda svensk fotboll -lakana voidaan laskea ja perään esittää kysymys, että miltä kaikelta? Vaikka ottelutapahtuma herättää toisaalta pientä kateutta ja toivoakin kotimaiseen jalkapalloskeneen liittyen, niin aivan kaikkea ei tarvitsisi kuitenkaan apinoida kansainvälisiltä kentiltä. Ei ainakaan etäisesti hyvinvointia ja sivistyneisyyttä kajastavissa skandinaavisissa maissa. Tapella voi muilla areenoilla ja siitä saatetaan oikeassa asiayhteydessä jopa maksaakin.

Bussikuskin voittoisasta futisillasta kumpuava lämmin tervehdys päättää saagan. Takana on pienistä säröistä huolimatta hieno ja tunnelmallinen futisilta.

Seuraava kohde Kööppenhamina.

Viinikuvaus: alkoholitonta ja rystysille läikkynyttä