Uruguay-Portugali: kun molemmat ansaitsevat voittaa

Kirjoittajalle Uruguayn-Portugalin -välinen matsi on kisojen hankalin. Molemmat joukkueet ovat riittävän pieniä, että niitä ei suoraan pidetä suurimpina suosikkeina, mutta samalla ne ovat riittävän suuria, jotta niillä on mahdollisuus kohahduttaa jalkapallomaailmaa jopa mestaruudella. Sekä Uruguayn että Portugalin pelaajien suonissa virtaa lämmin jalkapalloveri ja taitotasoltaan niiden pelaajat ovat niin uniikkeja, että ne pystyvät silmänräpäyksessä tuottamaan jalkapallokuvastoon ikiaikaisia välähdyksiä. Portugali kantaa Espanjan pikkuveljen leimaa. Uruguay räksyttää pienenä ja itsepäisenä kääpiöpinserinä oman olemassaolonsa puolesta Argentiinan ja Brasilian paimenkoirien kiertäessä kehää sen ympärillä.

Uruguay henkilöityy Luis Suarezin, Edison Cavanin ja Diego Godinin kaltaisten supertähtiensä lisäksi valmentaja Óscar Tabáreziin. Tabárez uudisti menestyksekkäästi koko Uruguayn maajoukkuejalkapallon ja palautti Uruguayn jälleen futismaailman eliittiin. 71-vuotias Tabárez ohjeistaa kentän laidalla joukkuettaan hermostosairaudesta huolimatta ja sitä uhmaten. Visio siitä että Tabárez päättäisi projektinsa maailmanmestaruuteen nostattaa hetkessä voimakkaan tunnepuuskan. Jalkapallomaailman Dr. House ansaitsisi sen ehkä enemmän kuin kukaan muu valmentaja tällä hetkellä.

Euroopan mestaruuskisojen aikaan taksikuski Lissabonissa sanoi, että tuntuu kuin koko maailma meditoisi heidän puolestaan. Mestaruuden merkitys Portugalille oli varmasti niin syvä, että siihen hankala ulkopuolelta täysin eläytyä. Kyseessä oli Daavidin voitto Goljatista: sekä finaalin että koko kisojen kontekstissa. Nyt käynnissä oleva paini on vielä suurempi. Daavidin väännettävä siltaan neljä Goljattia putkeen. Kisakaavion vasen puoli piirtyy armottomana, mutta sen yllä leijuu vanhoja päivittämättömiä legendoja. 

Talouskriisistä toipuva entinen maailmanmatkaajien suurmaa henkilöityy Cristiano Ronaldoon. Hahmona väliin ärsyttävä ja jotenkin ylimaallinen pelaaja on osoittanut suuruuteensa sekä maajoukkueessa että seurajoukkueissa. Maailmanmestaruus kuitenkin puuttuu. Yöperhoset ovat lennelleet suotuisasti Ronaldon poskilla, mutta tänään vastaan iskee joukkueellinen väkevää ja keinoja kaihtamatonta garra charruaa. Ronaldon varjoissa kyniä pureskelevan insinöörin Fernando Santosin on piirrettävä Ronaldon ympärillä olevat algoritmit kohdalleen, jotta Portugalin tutkimusmatkat maailman jalkapallon merillä vielä jatkuvat.   

Tabárez ja Ronaldo katsovat samaa auringonlaskua ja he jakavat omista maailmoistaan käsin saman mission. Toinen jää tänään tien varteen. Sen symboliksi pystytetään tarinantäyteinen bensa-asema, johon satunnainen jalkapallomatkailija silloin tällöin pysähtyy herkistymään.

Illan jälkeen kisat ovat fadon tai inkkarihengen verran köyhemmät. Sen ovat jalkapallojumalat MM-kisojen saagaan kirjanneet.

Viinikuvaus: uudena maailman tuoretta tuulahdusta. Jälkimaussa surumielisyyden liukua

Vanhan avioparin lasillinen

Ranska ja Argentiina astelevat viheriölle jalkapalloperinteiden taakan raskauttamana vanhana avoparina. Joukkueiden pelikirjoihin on yksiselitteisesti kirjattu maaliksi maailmanmestaruus. Maali on ehdoton eikä se hyväksi olosuhteiden tai minkään muukaan tekijän aiheuttamaa heilahtelua.

Ranska on tehnyt tähän asti tarvittavan, mutta nyt tarvitaankin enemmän. Alkulohkon läpsyttelyt täytyy pyyhkiä ohimoilta, koska vastaan tulee omaa joukkuettaan suurempaa taakkaa kantava Argentiina. Ottelu rakentuu siten, että tappion välttäminen painaa vaa’assa enemmän kuin voitto. Kahdeksan parhaan joukkoon pääsystä ei kummallekaan joukkueelle tarjota sulkaa hattuun. Karsiutuminen tässä kohtaa olisi skandaali. Argentiinalle se merkitsisi kansallista traumaa. Ranskallekin sekin olisi EM-finaali -tappion jälkeen vähintäänkin kevyesti traumatisoiva.

Ranskan joukkueessa on laatua. Keskikentän pohjan N'Golo Kante saattaa olla maailman paras pelipaikallaan. Vieressä pelaava rock- ja koripallotähden sekoitus Paul Pogba on hetkittäin maaginen. Hyökkäyksestä löytyy vauhtia, voimaa ja taitoa. Puolustus vaikuttaa lähes kaiken kestävältä. Tänään vastaan tanssii taivaansininen tango, joka on vesikauhun partaalle ärsytetty. Didier Deschampsin täytyy kaataa joukkueen malja täyteen, jotta pelit vielä jatkuisivat.

Argentiina ja Lionel Messi ovat tanssineet nuoralla jo pitkään. Nuora on viritetty sellaisiin korkeuksiin ja sellaisen infernon ylle, että edes aitioissa heiluva, taivaan ja helvetin nähnyt Diego Maradona tuskin uskaltaa sinne vilkaista. Lämmön ja alhaalta kaikuvan huudon kuitenkin tuntee. Argentiinalle ottelu on paljon jalkapalloa suurempi. Lionel Messille se on hänen elämänsä tähän asti suurin. Joskin voiton takana häämöttää kolme vielä suurempaa.

Puristus jossa Argentiina tällä hetkellä on, ei välttämättä voi edes paineistua timantiksi. Siitä tulee joko torso tai jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin nähty. Argentiina on sukeltanut Mariaanien haudan pohjaan ja se hetki, jolloin kasaan supistuneet keuhkot henkäistäisiin taas täyteen happea, vaikuttaa kovin etäiseltä. Argentiina on ihmeiden ja jalkapallojumalien varassa. Sen verran maanista sen meno on.

Viinikuvaus: vanhan avioparin hapettumaan jäänyt lasillinen tuhansia vuosia vanhan tammipöydän päällä

Puolen matkan gostínitsa

MM-kisojen A-lohkosta jäi mieleen Venäjän yllättävä hyvä startti. Aeroflotin meno oli sen verran lennokasta, että epämukavuusalueellaan taaplanneen Uruguayn niukat voitot jäivät taigan varjoihin. Kisaisäntien hurmio vaihtui kylmiin väreisiin Uruguayn inkkareiden kömpiessä havumetsistä tundran puolelle. Venäjän ottaessa pallonhallinnan oli Uruguay Siperian aavoilla kuin kotonaan ja otti ansaitun 3-0 -voiton. Venäjän karhun valmistautunee hiljalleen talviunille. Uruguaylla renkaat ovat vasta irtoamassa kiitoradasta. Lusitaanit Ronaldoineen vaikuttaa tasavertaisen vahvalta vastustajalta, joten inkkarihenkeä tarvitaan, jotta Urugayn liito ei pääty hätälaskuun.

B ja D-lohkoissa matka oli kiinnostavampi kuin palkinto. B lohkossa Portugalin ja Espanjan maali-iloittelu aloitti kisat toden teolla. Marokko oli pirteä, mutta tehoton. Iran oli jopa Islantiakin tympeämpi vastus suuremmilleen. Välimeren rannan futiskansojen pulssi saattoi kuitenkin aiheuttaa viimeisellä kierroksella seismistä väreilyä, koska sekä Espanja että Portugali olivat lopulta maalin päässä kotimatkasta. Paineeton Marokko ja kyyninen Iran pakottivat suurmaat varpailleen viimeisten kierrosten viimeisille minuuteille asti. Katastrofin ja skandaalin merkkejä oli raavittu Portugalin ja Espanjan mestaruuksista toipuvien supertähtien kiiltävään peltiin, mutta lopulta ne kuitenkin pelastuivat. Normipäivä. Kuka näitä enää myöhemmin muistelee.

D lohkon draama oli jopa syvempää. Kriisissä olleen Argentiinan pelistä ei meinannut tulla mitään. Islanti ja Nigeria ahdistelivat loppuun asti, mutta jotenkin tangokansa keplotteli itsensä jatkoon. Argentiina vaikuttaa olevan sekaisin kuin El Diego konsanaan, joten sille on vaikea povata pitkää ikää. Kroatia on saattanut olla kisojen paras joukkue tähän asti. Nöyryyttävällä tavalla sen kakkosmiehistö puhkoi alkulohkon päätteeksi Islannin knarrin purjeet ja samalla viikinkien jatkohaaveet. Islanti oli lopulta liian yksipuolinen ja tappio Kroatian kakkosjoukkueelle hönki jonkin verran tein-sen-itse -henkeä. Nigeria oli Nigeria. Se väläytti ja viihdytti, mutta ei jaksanut kantaa itseään jatkoon asti.

C-lohkosta ei jäänyt hirveästi mieleen muuta kuin Ranskan ja Tanskan 0-0 pallottelu. Pitää melkein googlata, että saa mieleensä ne joukkueet, jotka siellä lisäksi pelasivat. E-lohko menee vähän samaa rataa. Unista sambaa, linkkuveitsiä ja kotkanpää -tuuletuksia. Suursuosikki Brasilia jatkoon ja hyvin pelannut Sveitsi siinä peesissä.

Lohko F leimataan ikimuistoisten vaunuun. Heti alkuun Meksiko maalasi kisojen galleriaan oman sommitelmansa palauttamalla Saksan maan pinnalle ja hieman jopa sen alle. Saksan nenä nousi kuitenkin reilusti asvaltin päälle, kun se seuraavassa koitoksessa Toni Kroos poltti pallon Ruotsin maalin takayläkulmaan. Saksa nousi suihkumoottoreilla varustettuna feeniks-aluksena tuhkasta ja sen marssi kaatoi vierestä seuraavien pienempien perinteiden jalkapallomaita. Etelä-Korean kunniassaan roikkuva lintusieppari lassosi kuitenkin feeniksin ja nyt saksanmaalla palaa. Kisojen epätodennäköisin tulos realisoi Saksan jo etäiseltä tuntuneen kotimatkan. Meksiko näyttäisi olevan vapaaliidossa ja Ruotsistakaan ei ihan ota selvää. Molemmat ovat jatkossa. Niin absurdilta kuin se lohkon viimeistä kierrosta edeltävästä vinkkelistä katsottuna vaikuttaakin.

Lohkosta H päättyi värittömien ja värikkäiden joukkueiden finaaleihin. Kolumbia nousi lopulta sillasta ja kiri lohkovoittoon. Senegalin voitto Puolasta oli omalla tavallaan yksi kisojen tähän asti tyydyttävimmistä. Japanista ei jäänyt paljoakaan vielä mieleen, joten jäämme odottamaan, josko viimeisen ottelun viime hetkien pallon siirtelyn sijaan, nouseva punainen aurinko saisi kehikkonsa vielä kisojen muistikirjasta jollain toisella tavalla.

Illalla pelataan vielä Englannin ja Belgian välinen matsi. Voittaja saa pudotuspelipuun oksaisemman puolen. Odotusarvoisesti ottelu on hädin tuskin kädenlämpöinen. Kiusalliseen tilanteeseen on tultu, koska sekä Belgia että Englanti ovat pelanneet hyvin. Englanti katsoo reippaasti tulevaisuuteen, kun taas Belgian kohdalla kultainen sukupolvi astelee jo kohti auringon laskua. Tunisia oli ajoittain hyvä, mutta taso ei lopulta riittänyt. Panama oli enemmänkin kisaturistin roolissa, mutta sen hellehattu -kansalle toki suo.

Viinikuvaus: Enteellinen mutta ei ennustettava. Sopivan sekaisin mutta ei sekainen

Yin ja Yang. Ronaldo ja Messi

MM-kisat taittuvat hiljalleen lohkojen ratkaisupeleistä pudotuspeleihin. Yksi kiinnostava sivujuonne rakentuu eri tahdissa Venäjän ympärimatkaa tekevien lohko B:n Portugalin ja lohko D:n Argentiinan välillä. Joukkueet eivät todennäköisesti tule tässä turnauksessa kohtaamaan ollenkaan, mutta joukkueiden dynamiikan ja luonteen vuoksi ne kulkevat matkansa käsi kädessä.

Portugali ja Argentiina henkilöityvät kahteen supertähteen. Tahdottiin tai ei niin sukupolviemme futisfaneja siunataan ja kiusataan Yinillä ja Yangilla: Cristiano Ronaldolla ja Lionel Messillä. Hyvä ja paha ovat katsojan silmissä, mutta asetelma on huippufutiksen kiveen hakattu. Cristiano Ronaldo aloitti kisat hattutempulla. Messillä oli hankalampaa ja hän missasi avausottelussa juuri ne paikat (rankkari, vapari hyvästä paikasta ja suora veto kuljetuksesta rangaistusalueen reunalta), joista hänen valkoista balettia tanssiva kilpaveli teki maalit. Argentiinan tasapeli Islantia vastaan oli ensin häiritsevä, mutta Messin johdattaman Argentiinan hävitessä seuraavaksi tylysti Kroatialle, Islanti -ottelun tasapeli sai katastrofaalisia ulottuvuuksia.

Ronaldo ratkaisi ottelun Marokkoa vastaan ja portugalilaisen tyynyn sisältä pöllähtivät maailmalle ne höyhenet, jotka juorusivat, että Ronaldo pystyy kantamaan koko kansaansa reppuselässä, kun taas Argentiinassa huudeltiin kuuden kadoksissa olevan kääpiön perään: kuka kantaisi Messiä? Edes ensimmäisiin jatkopeleihin asti?

Kirjoittaessani tätä blogi Ronaldo missaa rankkarin. Se ei tunnu kohtalokkaalta, koska Ricardo Queresma on ehtinyt nostaa jo kanin hatustaan ja sivaltaa pallon ulkosyrjällä Iranin takakulmaan. Maali tuli vielä sellaisena hetkenä, kun olin valmis julistamaan kyynisesti puolustavan, mutta alati vaarallisen Iranin kisojen inhottavimmaksi vastustajaksi. Sen basaarikujien juonikkuus kutoi maton vielä yöksi Portugalin hotellin eteen. Tuhannes ja yhdes yö saattoi olla portugalilaisille ja tarinan mukaan juuri Ronaldolle uneton. Silti väliin yli ihmisen rajoista kasvava Ronaldo on kipparoimassa katamariininsa jatkopeleihin.

Messin joukoilla on mania päällä. Jorge Sampaolille oli Buenos Airesissa kuiskivien ilmiantajien mukaan rakennettu mestauslava pikana. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että mikäli päitä putoaa, niin mennään pitkän tai ainakin alkulohkon pituisen seremonian mukaan. Argentiinan pelaajarosteria, kun katsoo, niin ymmärtää, että päällä oleva lukko on tukehduttavaa laatua. Paine osana petetyltä tuntuvaa jalkapalloperinnettä ja hiljalleen kuivuva mustekynän terä, joka osoittaa Messin legendassa tyhjää maajoukkueurasta kertovaa sivua, tuovat näyn syvälle lukkoon sulaneesta hitsipillistä.

Taivaansinisten gauchojen tarina huutaa suuren kertomusten, käänteiden ja jalkapallojumalien väliintulon perään. Huominen ottelu Nigeriaa vastaan on Argentiinan lyhyen historian ja kenties Messin maajoukkueuran tärkein. Ronaldon leukaa kannattelee jo Euroopan mestaruus. Hän meinaa lentää vielä ulos Irania vastaan, mutta vain meinaa. Kosketus vastustajan leukaan on juuri riittävän kevyt, että sääntökirjakin menee osittain uusiksi. Tähän asti yöperhoset ovat lennelleet portugalilaisen poskien ympärillä, kun argentiinassa on jouduttu hätyyttelemään lepakoita.

Viinikuvaus: laadukkaita rypäleitä ja legendoja uuden maailman eri mantereilta.

Viimeinen rivi ratkaisee

Saksan ja Ruotsin välinen ottelu oli yksi kisojen tähän asti dramaattisimmista ja se saattoi olla myös kokonaiskuvassa yksi käänteentekevimmistä. Saksa oli minuutin päässä tilanteesta, jossa sen jatkopaikka olisi livennyt omista käsistä. F -lohkon päätöskierroksella pelattava Meksikon ja Ruotsin välisen ottelun ylle nousi jo sopuisan tasapelin pilviä. Saksa osoitti kuitenkin hyytävällä tavalla oman suuruutensa, kun se iski voittomaalin aivan ottelun lopussa ja teki F-lohkolle uudet jaot.

Tänä aamuna Meksikossa ja Ruotsissa voidaan pahoin. Saksassa katsotaan toiveikkaammin tulevaan viikkoon. Päätöskierroksella Saksan murjottavaksi joutuu Etelä-Korea, jolla ei ole saumaa jatkopeleihin. On melko helppoa ennustaa, että Saksa saa hoidettua maalineronsa sellaisiin kantimiin, että se liitelee jatkopeleihin. Meksikossa ollaan sikäli jopa kohtuuttomassa tilanteessa, että sen lennokkaat otteet ja erityisesti shokkivoitto Saksasta ei välttämättä riitäkään jatkopaikkaan, mikäli Meksiko häviää Ruotsille.

Ruotsin joukkueen osalta tilanne on sikäli vaikein, että se joutuu nyt käsittelemään nopeasti yhden kisahistoriansa kivuliaimmista tappioista. Jan Anderssonin kipparoima joukkue oli pienessä merihädässä etenkin ottelun toisella puoliajalla, mutta maata alkoi olla jo näkyvissä. Toni Kroos upotti sinikeltaiset vasta rantaveteen.

Ennen kisoja Zlatan Ibrahimovićin hahmo leijaili Ruotsin maajoukkueen valmistautumisen yllä. Minuutista oli nyt kiinni se, että jatkopaikan tuoma puhuri olisi puhaltanut Zlatanin pois viheriöltä, mutta Kroosiin laukaus tuuppasi Ruotsin  kummitustaloon, jonka seinille säihkyy tutut kasvot. Viimeinen ottelu Meksikoa vastaan määrittää sen, että muistetaanko Ruotsin kisat Zlatanin poissaolosta vai tiivistä joukkuepelistä, joka toi Ruotsille jatkopaikan. Tämä siitäkin huolimatta, että Zlatanin mahdollisen läsnäolon mahdollisesta vaikutuksesta ei ole mitään selkeää näkymää.

Rehellisyyden nimissä on todettava se, että Saksa ansaitsi voittonsa. Ottelun kirjoittama sanoma kertookin siitä, että Saksa on tullut takaisin ja se on taas yksi suurisuosikeista. Marco Reusin ja Kroosin junailema viime hetken maali oli itsessään aivan poikkeuksellinen taideteos, joka hekumoi saksalaisen jalkapallon suuruudella. Saksa tarvitsi viimeisen rivin ja minuutin muuttaakseen koko kertomuksensa ja kenties myös koko kisojen tarinan.

Viinikuvaus: väistämättömästi päällekäyvä pitkien perinteiden ja suurten viinureiden viini

Heittomessi

Argentiina on pulassa. Tappio Kroatialle tarkoittaa sitä, ettei jatkopaikka ole enää omissa käsissä. Argentiinan MM-kisojen kahden ensimmäisen pelin askelmat ovat muistuttaneet enemmän sydämen rytmihäiriötä kuin tyyliteltyä tangoa. Joukkueessa olisi riittävä laatu ja riittävät elementit pelaamaan maailmanmestaruudesta, mutta käynti on epätasaista ja joukkue on heikompi kuin sen yksilöiden summa. Barcelonaa voitosta voittoon kantava Lionel Messi vaikuttaa eksyneeltä. Chilen ja Sevillaan äärimmilleen virittänyt Jorge Sampaoli näyttäytyy rauhattomana hahmona. 

Argentiinan ja Islannin ottelusta voidaan nostaa esiin Islannin puolustuspelin kompaktius ja fyysisyyden hyödyntäminen, mutta näiden kahden maan välillä oli muutakin eroa. Argentiina vaikutti hermostuneelta ja ylivirittyneeltä. Keittiöpsykologin analyysinä voisi kirjoittaa, että viime vuosien aikana kerätyt paineet yhdistettynä jalkapallohistorian Argentiinalle rakentamaan taakkaan ovat paineistaneet joukkueen siihen pisteeseen, että se käy koko ajan ylikierroksilla. Rentous ja peli -ilo puuttuvat. Islannin tilanne on täysin päinvastainen. Siltä ei edelleenkään odoteta kovin paljoa. Jokainen voitto on ja jokainen tasapeli on suuri saavutus. Asukasmäärältään noin puolet Helsinkiä pienempi Islanti on jalkapalloihme jo sinänsä. Islanti pelaa aivan eri psykologisessa kontekstissa kuin Argentiina.

Argentiinan jopa sietämätön psykologinen konteksti kiteytyy tietyllä tavalla Diego Maradonan lapsekkaan pöhöttyneeseen hahmoon, joka jokaisessa ottelussa yleisön joukosta poimitaan. Maradona on Argentiinan suuruuden symboli ja Messi rinnastuu väistämättä tähän symboliin. Yksi Messin uran määreistä tulee olemaan se, miten hän menestyi maajoukkueessa. Siltä saralta ei tällä hetkellä ole paljoa positiivista kerrottavaa ja tiimalasin hiekan laskeutuessa vaikuttaa koko ajan todennäköisemmältä, ettei mitään kerrottavaa ole tulossakaan. Tähän kameramiehen leikkaus Maradonaan ja ymmärretään se, että kun keskustellaan maailman parhaista pelaajista ja joukkueista, kriteerit ovat säälimättömät riippumatta siitä, miten reilu tai epäreilu asetelma lopulta on. Tällä hetkellä asetelma on se, että Maradona onnistui siinä, mikä Messiltä näyttää jäävän väliin eli maailmanmestaruuden tuomisessa omalle kansalleen.

Mikäli Messi olisi islantilainen, uruguaylainen tai vaikka portugalilainen, tilanne olisi perustavanlaatuisesti eri koska häneltä ja hänen joukkueelta ei odotettaisi maailmanmestaruutta. Argentiinalaisena Maradonaan rinnastuvana ikonina maailmanmestaruus on jotain jonka kuuluisi tulla vähän kuin omalla painollaan. Nyt kun tämä ei ole tapahtunut ja sillä on vähintäänkin kiire tapahtua, nousee Messin henkilökohtainen odysseia joukkuetta suuremmaksi ja se häiritsee kokonaisuutta niin paljon, että se saattaa jäädä Islannin kanssa tasapeliin tai hävitä Kroatialle 3-0.

Messin Islantia kritisoivat kommentit tasapelin jälkeen olivat mahdollisia oireita siitä, tilanne on mennyt yli. Samoin kuin Kroatia -pelissä Argentiinan pelaajilla tuntui alusta alkaen menevän hirvittävä määrä energiaa tuomarille mussuttamiseen. Joukkue tanssii tangoa liian korkeilla koroilla eikä meinaa pysyä pystyssä. Joskin se ei vielä ole pudonnut jatkosta, mutta relevantti kysymys myös on, että onko tällä Argentiinalla hirvittävästi jatkopeleissä annettavaa. Tarvittaisiin ihmetekoja ja niille mielellään aina suo oman tilansa, mutta jumalienkin apu käytettiin jo vuonna 1986.

Viinikuvaus: ylikypsä ja vaatisi pitkähkön hapettumisen

Venäjä -yllättävän hyvä

Venäjän on aloittanut isännöimänsä MM-kisat isännän lailla. Maajoukkue näyttäytyi ennen kisoja ujona ja väärään metsään eksyneenä karhun pentuna. Fifa-rankingin syöksyessä joukkuetta ympäröi potentiaalisen katastrofin ilmanala ja maajoukkue aiheutti kiusallisia tuntemuksia venäläisille jalkapallon ystäville.

Olkoonkin että Venäjän lohko muodostui lähtökohtaisesti hyvin suotuisaksi, mutta sen marssi on kuitenkin ollut ensimmäisessä kahdessa ottelussa hyvin vakuuttavaa. Avausottelussa Venäjä hyödynsi tehokkaasti yltiöoptimistisesti hyökänneen Saudi Arabian puolustuspelin heikkoudet. Venäjä sai pidettyä oman puolustusmuotonsa tiiviinä ja se iski tehokkaasti etenkin Saudi Arabian nousevien laitalinkkien taakseen jättämään tilaan.

Myös toisessa ottelussa Egyptiä vastaan Venäjän puolustusmuoto piti hyvin ja se sai tukittua syöttösuunnat keskeltä, jolloin Egyptin hyökkäykset suuntautuivat laidoille. Peli itsessään oli hyvin tasainen, kunnes Venäjä hieman onnekkaasti siirtyi johtoon Egyptin omalla maalilla. Avausmaalin jälkeen Venäjä hyödynsi momentuminsa  ja iski kliinisen terävästi Egyptin kadotettua hetkellisesti otteensa.

Pelin rullatessa kotikisojen kaksiteräisen miekan paineistava puoli on jäänyt varjoon ja joukkue nauttii huuman kirkastamasta terästä. Venäjän peli on ollut samaan aikaan sekä vauhdikasta että hyvin organisoitua. Onnistumisten kautta joukkue on kasvanut pykälä itseään paremmaksi, mikä kiteytyy hienoihin ja onnistuneisiin henkilökohtaisiin taidonnäytteisiin.

Ohuet odotukset ovat ennen kisoja antaneet työrauhan ja Stanislav Cherchesov on hionut joukkueen pelin valmiimmaksi kuin sen vastustajilla tähän asti on ollut. Venäjä on ollut itselleni kisojen suurin yllätys tähän asti, joskin pehmeä paikka saattaa odottaa nurkan takana kun viimeisellä alkulohkon kierroksella vastaan tulee vain riittävän tähän asti tehnyt Uruguay.

Viinikuvas: reippaan hapokas ja yllättävän hyvä

Kuvakirjan ensimmäiset tarrat

MM-kisat ovat saaneet hengästyttävän ja arvoisensa startin. Avausottelun väkevin kuva oli Vladimir Putinin ja Saudi Arabian kruunuprinssin Muhammad bin Salmanin aitio, jossa poliittinen valta leimautui MM-kisojen ranteisiin. Samaan aikaan oli inhimillistä seurata bin Salmanin ryhdin lyhistymistä Venäjän latoessa maaleja.

Kokin tervehdyksenä kisat saivat palan garra charruaa, kun epämukavuusalueellaan ja ennakkosuosikkina Egyptiä vastaan pelannut Uruguay sai kun saikin käännettyä ottelun lopulta voitokseen. Uruguaylta tarvitaan kuitenkin vielä enemmän lisää näyttöjä ennen kuin kannattaa illalliskutsuja järjestää.

Espanjan ja Portugalin -ottelu oli yksi alkusarjojen odotetuimmista. Molempien joukkueiden yllä leijui omat skandaalinsa, mutta ottelun asiakaskokemukseen se ei vaikuttunut. Kuvakirjaan juntataan David de Gea provosoimassa Cristiano Ronaldoa ennen rangaistulaukausta. Tästä seurasi Ronaldon silinteritemppu ja yhteen hattunauhaan on kirjailtu kuvio voihin upotetuista de Gean hanskoista. Samasta lohkosta tarransa saa piirros, jossa Marokon Aziz Bouhaddouz syöksyy Iranin Ehsan Hajsafin lähettämään sivuvapariin ja tekee omalla maalillaan Marokon jatkoon pääsystä lähes mahdottoman tehtävän.

Islannin taistelutasuri suursuosikki Argentiinaa vastaan tullaan muistamaan muuallakin kuin viikinkien maassa. Lionel Messille tarjottiin ottelussa samat estradihetket (rankkari, vapari kuudentoista ulkopuolelta ja pelitilanne -kuti samoilta etäisyyksiltä) kuin Ronaldolle, mutta show:n varasti omalle kenttäpuoliskolleen ankkuroitunut viikinkilaiva.

Sitten räjähti. Tekijä pakeni paikalta joskin viheriölle jääneet tequilatahrat indikoivat syylliseen suuntaan. Meksiko pelasi paremmin kuin Saksa ja sillä oli jopa varaa tuhlailla paikkoja kun se haki shokkivoiton Saksasta. Etenkin ensimmäisellä puoliajalla Meksiko leipoi palan MM-kisojen pelillisesti parasta jalkapalloa. Tulos kirjoittaa sekä Meksikon että Saksan kisaromaanille erittäin herkullisen avaussivun ja kyseisen teoksen haluaisi ahmia jo nyt kerralla loppuun.

Jalkapallon on niin hyvässä kuin pahassa maailmankuva. Tämä on korostunut Venäjän MM-kisojen kontekstissa. Urheilullisesta näkökulmasta MM-kisojen startti on kuitenkin alleviivanut tapahtuman erityisluonteisuutta niin voimakkain värein, että jo nyt voitaneen todeta jokaisen näiden kisojen ottelun olevan juhlaottelu.

Viinikuvaus: globaali runsaan mausteinen juhlaversio

Uruguay -Garra Charruaa ja karttakeppiä

Pelillisesti Uruguaysta on vaikea iskeä tarinaa. Uruguay luovuttaa mielellään pallonhallinnan vastustajalle ja iskee kovaa keskikentän pohjalla ja puolustuksen keskustassa. Sen jälkeen palloa pelataan suoraviivaisesti Edison Cavanille ja Luis Suârezille kärkeen. Kärkiparin tehtävänä on henkilökohtaisella taidolla ratkaista otteluita. Äkkiseltään Uruguaysta voi saada sen käsityksen, että se on ollut lähinnä onnekas, kun sen viheriöille on kasvanut (Diego) Godin- (José María) Giménez ja Cavani-Suârez -duot, joiden kanssa lähtökohtaisesti muutama peli voitetaankin, jos muut pelaajat eivät aivan täysiä pujottelukeppejä ole.

Tosiasiassa Uruguay on Islannin jälkeen väkiluvultaan MM-kisojen toiseksi pienin maa. Uruguayta ja Islantia yhdistävät jalkapallon ympärille rakennettu ohjelma, jota pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti viedään eteenpäin. Uruguayn ja Islannin ero on kuitenkin siinä, että Uruguay on ollut huippufutiksen näyttämöllä aina, mutta Islannin on vielä toimitettava tiedot siitä, onko se tullut vain käymään vai jäädäkseen.

Óscar Tabárezista tuli Uruguayn valmentaja vuonna 2016. Tabárez eli El Maestro (opettaja) ei pelkästään ottanut maajoukkuetta kaitsettavakseen, vaan hän lähti luomaan pitkäjänteistä mallia, jossa on tarkoitus huolehtia myös siitä, että Uruguayn nuorilla talenteilla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet kehittyä pelaajina ja nousta lopulta maajoukkueeseen. Tabárez oli havainnut, että lahjakkaat pelaajat lähtevät ulkomaille pelaamaan jo hyvin nuorena. Heille ei ehdi muodostua riittävän voimakkaita siteitä maajoukkueessa pelaaviin kollegoihin ja ylipäätään Uruguayn maajoukkueeseen. Täten Uruguayn maajoukkue ei nojannut riittävän vahvaan kulttuuriseen perustaan.

Tabárez otti vastuulleen miesten joukkueen lisäksi myös eri-ikäisten nuorten maajoukkueet, jotta hän voisi viedä oman mallinsa läpi koko uruguaylaisen maajoukkuejalkapallon. Kantavana ajatuksena hänen mallissaan on sitouttaa pelaajat jo nuorena Uruguayn maajoukkueeseen ja tehdä maajoukkueessa pelaamisesta paras asia, mitä jalkapalloilija voi saavuttaa. Siinä ohessa hän on itse onnistunut sitouttamaan koko Uruguayn kansan taakseen. Osana prosessia Tabárez on pudottanut ryhmästään pelaajia, jotka eivät jaa samaa intohimoa maajoukkuetta kohtaan, mitä sen fanit. Joukkuetta rakennettaan Tabárezin mallissa kuin perhettä. Tabárez on antanut myös poikkeuksellisen paljon debyyttejä nuorisomaajoukkueissa menestyneille pelaajille ja myöhemmin heistä on kasvanut kansainvälisiä tähtiä.

Tabárezin Uruguayta kuvataan usein myös garra charrua -henkiseksi. Garra charrua tarkoittaa taisteluhenkeä, joka on korkeimmillaan, mitä hankalammaksi olosuhteet käyvät. Se ilmenee tilanteissa, joissa noustaan voittoon lähes mahdottomista lähtökohdista. 

Historiallisena esimerkkinä garra charrua -hengestä 1950-luvun MM-finaali, jossa Uruguay voitti suursuosikin Brasilian. Saman hengen piiriin voidaan laskea Uruguayn voitto Italiasta vuoden 2014 MM-kisoissa. Ottelu sinetöi Italian putoamisen ja Uruguayn jatkopaikan. Garra Charruan kyseenalaisena symbolina ottelussa oli Suârezin hampaan jäljet Giorgi Chiellinin olkapäässä. Garra Charrua sopii Uruguayn identiteettiin hyvin myös sikäli, että se on tottunut niin jalkapallossa kuin muussakin maailmamenossa taistelemaan olemassaolostaan itseään suurempien Argentiinan ja Brasilian puristuksissa.

Tuleviin kisoihin Uruguay tuo todennäköisesti vielä viime vuosia viihdyttävämmän ja luovemman pelitavan. Uruguayn rosteriin on noussut uudenlaisia pelaajatyyppejä, kuten Federico Valverde, Rodrigo Bentancur, Nahitan Nández ja Matías Vecino. Garra Charrua -yhdistettynä kivenkovaan topparipariin, maailmanluokan hyökkääjiin ja entistä dynaamisempaan keskikenttään saattaa opettaja Tabárezin orkestroimana tuottaa vielä jotain ikimuistoista niin Uruguayn kansalle kuin muillekin futisfaneille.

Viinikuvaus: Pitkä kypsytys. Kombinaatio klassisia ja puoliraakoja rypäleitä intiaanihengellä höystettynä

Elämää sinimustan auran alla

Jukka Pakkasen San Siron Uneksija kietoo jalkapallon ja elämän sellaiseen merimiessolmuun, että on välillä vaikea erottaa, kumpaa päätä kulloinkin seurataan. Selvää kuitenkin on, että köyden säikeissä juoksee sinimusta veri. Kirjan on kustantanut Aviador Kustannus ja se on uusintapainos Gummeruksen aiemmin julkaistusta ja loppuunmyydystä kappaleesta. Uusintapainoksessa on kaksi uutta tekstiä.

San Siron Uneksijan kerronnan ja tarinoiden pirstaleisuus hämmentää aluksi, mutta lyhyihin välähdysmäisiin tarinoihin totuttuaan, aukeaa kirjan varsinainen sanoma. Kirjassa jalkapallo ja Milano sulavat luontevaksi osaksi ihmisten elämänkaarta. Ne ovat mukana syntymässä, kuolemassa, hulluudessa, kostossa, yksinäisyydessä ja monissa erikoisissa sattumuksissa, jotka ihmiskohtaloita määrittävät. Mitä erikoisempi kohtalo, sen voimakkaammin se herää henkiin San Siron -stadionilla ja sen luontevammin se sulautuu siihen organismiin, joka huokaillen, haaveillen ja toivosta luopumatta seuraa sinimustan -valittunsa estradihetkiä vuodesta toiseen.

Kirjassa jalkapallo on itsestään selvä osa elämää ja Milanossa sinut valitsee joko Inter Milano tai A.C Milan. Valinta on itsessään hetkellisesti ehdoton, mutta poissulkevan sijaan, se on elämää hauskasti mutkistava ja koristeleva. Valinta voi toisaalta johtaa siihen, että asioita pitää salata appivanhemmilta tai siihen, että paetaan luostariin pitämään viiden vuoden mykkäkoulua rakastetulleen eli Inter Milanolle. Valinta luo yhteyden täysin eri maailmoista kulkevien ja toisiaan uteliaasti tarkastelevien henkilöiden välille. Valinta voi tulla annettuna tai sattumusten kautta. Se punoo asioiden ja sattuman irrationaalista jatkumoa aivan kuin johdateltuna. Kirjassa sinimustaa taustaväriä vasten rakentuvat sekä ihmisen pienuus että elämän traagisuus ja koomisuus.

Jalkapallon ympärille rakentuva kulttuuri ei kirjassa ole jotain, mitä tarvitsisi erikseen tuottaa, vaan se on lähtemätön osa elettävää elämää. Se kulkee mukana, kun lahjot sotilassairaalan vahdin, jotta voit nähdä Giuseppe Bergomin pelaavan ja se kulkee mukana, kun karkaat vaikeita kotioloja ja vuosikymmeniä myöhemmin tahtoisit sovittaa välit. Pieni kateuden pisto nousee kirjaa lukiessa, koska kirja kuvaa raatorehellisesti sen, mitä jalkapallokulttuuri ihmiselämän läpäisevänä voi olla. Tällaisenaan ja tässä mittakaavassa se on jotain, mitä Suomessa ei ehkä voida koskaan saavuttaa tai ainakin se vaatisi sukupolvien ajan roihuavaa rakkautta jalkapalloa ja omaa suosikkiseuraa kohtaan.

San Siron Uneksija vilisee italialaisia jalkapalloseuroja ja niiden historiankirjoihin jääneiden pelaajien nimiä. Kirja avaa varmasti fanaattisille interisteille ja italialaisen jalkapallon sydänystäville muistojen spektrin. Itselle kirja kertoi inhimillisyyden ja niiden ihmisten tarinoita, jotka jo syntymästään saavat elämänkaaren ylleen sinimustan auran.

Viinikuvaus: sinimusta. Traaginen, koominen ja sattumanvarainen niin kuin elämä on.

Lukukappale on saatu Aviador Kustannukselta