Sivut

perjantai 26. heinäkuuta 2024

Pitsiyö 2024: Pallo-Iirot - FC Inter Turku 2

Hyvin valikoivaksi otteluiden kanssa käynyt "valtakunnan ykkösmedia" ei jätä pitsiyön pirskeitä väliin. Gastrobar Wanhasta Krouvista tarttuu vanhemmalta herrasmieheltä juttupussiin iätön   "laitetaan auringon laskuun" -repliikki, jota sopii tarjota aterioinnin jälkeiseen maksuhetkeen. Kansainväliset suurmarkkinat muistuttavat väkimäärältään Kalkuttaa ja vanha kaupunki pihakirppiksineen anelee jatkoaikaa päättyvälle lomasesongille.

Elina Saarinen pistää mbappet ja tömäyttää lisäajalla Pallo-Iirojen naisten joukkuueen 2-0 voittoon. Sanna Porali porisee itsensä ennenaikaisesti pitsiyöhön. Interin kannattajat tervehtivät paikallisvastustajaa. Raumalainen edesmennyt futisvaikuttaja Arvo Koivunen kerää aplodit. Väkeä poksahtelee Äijänsuon stadionin tyhjille penkeille ja sekunnilleen kellotettu tupla ottelutapahtuma juoksuttaa 18.57 Pallo-Iirot ja FC Inter Turku 2:n uusitun valotaulun valaisemalle tekonurmelle. DJ ja kuuluttaja (voivat ne olla samakin henkilö) pistävät parastaan.

Pitsiyö pistää parastaan

Inter kontrolloi ottelun alussa kotijoukkuetta paremmin pallollista peliä. Pallo-Iirot joutuu paiskomaan palloa suoraviivaisemmin Interin puolustuksen selustaan. Ottelun ensiaskeleet osoittavat kuitenkin sen ettei tänään pelata mitään kaaospalloa, vaan paikoin ottelu muistuttaa enemmän tarkkuudellaan EM-puolivälieriä kuin kakkosen paikallisottelua.

6 sekuntia peli alkuun

Sinikelta -klubin kultaiset konfetit  varisevat maan kamaralle ja noin vartin kohdalla Pallo-Iirot siirtyy pelin osalta ohjaamoon. Tutka on mukana ja Mikko Jalkasen vasemmalla laidalla äänivallia repivän juoksun huippunopeudeksi kellottuu 148kmh. Samalla pelin lämmöt nousevat ja pikkukähinää käydään siellä täällä. 

Pouria Notashin johtama tuomaristo tiukentaa linjaa ja asteet jäähtyvät. Vieressä otetaan käyttöön kolmen sekunnin sääntö tantereelle keikahtavan nakkimukin kanssa. Maalipaikoilla ei varsinaisesti herkutella, mutta Interin Mikke Louhelan tavassa hallita keskikentän pohjaa on jotain perjantapussimaista. Inter on ehkä kynnen mitan verran pelillisesti kotijoukkuetta edellä, mutta vastasiirtona Pallo-Iirot liimaa albumiinsa useampia kulmia. Kaiken kausaliteetin lopputulemana peli julistetaan 0-0 tilanteessa tauolle.

Jäitä kattilaan


Pallo-Iirot tulee terävästi toisen puoliajan alkuun, mutta tovin kuluessa Elmeri Oksanen ja Ricardo Giler ottavat sinimustat langat oikealla laidalla keriäkseen ja painemittari lähtee kääntymään. Kenties kirjoittajalla on orastavaa kaihia, mutta Veritakselta tutut chäntit saavat taakseen sinisen savuverhon: Pitsiyö saa ansaitsemaansa lisämaustetta.

Tutkaan tarttuu myös kotijoukkueen Abdelali Walidin kentänskannaus -nopeus: ihan varmaksi ei voi sanoa, että ehtiikö pää välillä pyörähtämään 360 astetta. Interin Jussi-Pekka Savolainen pyörittää vaihtorulettia. Taistelupari tarttuu Itäpäädystä alkunsa saavaan "Sinimusta, raivohullu" -huutoon. Interin rangaistusalueen rajalla käy niin absurdi hetki ettei sitä oikein saa hahmotettua, mutta lopputulema on sinikeltainen kuti, joka läsähtää edessä pötköttelevän sinikeltaisen selkään. 

Vaihtoruletti

Pallo tuutataan kulmapotkusta raumalaisten maaliin, mutta tilanteessa havaitaan rike. Se on alkusoittoa pian nähtävää kentän leikkaavaa oikeaan laitaa suuntautuvaa vieraiden syöttöä. Interin Viktor Johansson vaikuttaa taittuvan pallon kanssa jo hankalaan kulmaan, mutta saakin kanina hatustaan liipaistua kovan takakulmaa tavoittelevan kudin. Luka Nokelainen lennähtää vielä laukauksen eteen, mutta irtopalloon pääsee Anton Aaltonen, joka pujottaa langan neulansilmään: 0-1 ja kellossa 82 minuuttia.

Kaihi iskeen jälleen. Junnuosaston "Taistele Iirot" huudot eivät piirrä viivaa kummallekaan valotaululle ja 1101 -päisen yleisön todistettavaksi jää 0-1 vierasvoitto. Pitsiyön Spesiaali ottelutapahtumana asettuu jälleen hienosti ja paikkaansa puolustaen suomifutiksen roadmapille.  On aika niellä kasitietä etelään.


Viini: sinistä, mustaa ja keltaista. Rungossa kultahippuja ja tuoksussa savuisuutta.


Kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä (tai kysy suoraan päivän tarjousta esim blogin some-kanavien kautta):



Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!










maanantai 15. heinäkuuta 2024

EIF-FC Inter Turku: Tammisaaren tanssit

Tilataksissa puhuttavat rei’itetyt korvat, spekulaatiot matkalaisten mahdollisista sukulaissuhteista ja marketteihin tömähtäneet kahdeksan volttiset oluet. Kesä on jo pitkällä, kun blogi pääsee piirtämään ensimmäisen vieraspelireissun viivaa. Määränpäänä on mielikuvissa juuri maalatun laudan tuoksuinen Tammisaari, joka hieman tylsällä tavalla ei nykyään ole kaupunki, vaan kaupunginosa Raaseporissa.

Lautaa on Ekenäs Sparbank Arenalla, jonka vierassektio on puolalaistyyliin rauta-aidalla rajattu ahdas karsina. Sektio kutsuu tietynlaista tunnelmaa ja ehkä myös tietynlaisia ongelmia puoleensa, mutta kokonaisuutena Sparbank Areenan pirta on hyvin tunnelmallinen. Siinä on jotain samanlaista maalaisromanttisuutta kuin Paraisten Pajbackalla. Kentän liepeet täyttyvät paikallisista jalkapallon kompiksista ja hyvässä vireessä olevat FC Inter Turku ja EIF pistävät tanssiksi.

Puisilla rakenteilla päätyrajan tuntumassa seisoessa pelin taktiset nyanssit eivät välttämättä niin aukea, joten on sama pistää vain lauluksi ja tanssiksi. EIF vaikuttaa ottelun alussa pitävän pallosta enemmän huolta, mikä tietysti huolettaa hieman Interin ehkä viisissäkymmennissä päissä laskettavaa kannattajajoukkoja. Toisaalta kysehän on myös näkökulmasta: kuka näistä peleistä itsessään niin välittää -vitsailee eräs juuri lomille jäänyt lauluksi, tanssiksi ja olueksi pistänyt entinen divarijyrä.

Inter juoni itselleen 0-7 voiton Tammisaaresta

Taisteluparin suu liikkuu chänttien tahtiin, katsomoon tupruaa sinistä savua ja tähtipölyssä pelaava Axel Kouame nostaa pallon niin ikään kauden aikana ykssarvismaisiin sfääreihin peliesityksiään venyttäneelle Iiro Järviselle, joka kopauttaa pallon tekonurmen pinnasta Otto Huuhtasen ohi: 0-1 ja ”lisää tulee, lisää tulee, hei! hei! hei!” kajahtaa puolipilviseen kalastajakylän ilmanalaan. Yleensä huudon jälkeen ei sitten enempää tulekaan, mutta sunnuntaissa tarina on aivan eri ja paljon on vielä tuloillaan.

Tammisaari vierasreissaajan silmin

Kymmenen minuuttia rallatellaan, kun Interin kapteeni Juuso Hämäläinen kiipeää kulmapotkutilanteessa kaikkien reppariin ja sivelee otsallaan sen verran mölleriä  selectiin, että pallo pomppii ja lipsuu toisen kerran EIF:n maaliin. ”Mä olen hinaaja” ja kollektiivinen viha jarruraitoja kohtaan äestää ensimmäisen puoliajan viimeistä kymppiä ennen kuin vieraskannattajat pääsevät Light Beerille ja jonottamaan vierassektion ainoaan unisex bajamajaan.

Toinen puoliaika meneekin sitten vieraiden osalta melkoiseksi jäänmurskaushommaksi. Ensimmäisenä kalat rantavedestä hätyyttää Luka Kuittinen, joka tuuttaa Florian Krebsin lähettämän vaparin irtopallon maaliin: 0-3. EIF saa lennätettyä muutaman kerran kulmapotkuista ja sivuvapareista leijaa Interin maalille ennen kuin Kouame paikantaa vasemmalta laidalta Thomas Lahdensuon, joka sijoittaa pallon Huuhtasen saranoiden kautta takakulmaan. 0-4.

Lisää tuli

Aitaa kaatuu, olutuoppia paukkuu asvalttiin, Matias Tamminen puskee itsensä ja jalkansa oikealla laidalla vapaaksi: kohde Darren Smith ja lopputulema 0-5. 

Kotijoukkueen painajainen ja liskojen iltapäivä ei ota päättyäkseen, vaan Smith on vuorostaan itse syöttöpuuhissa ja häränsilmässä on Krebs, jonka kuti imeytyy kotijoukkueen kalaverkkoihin: 0-6. Lisää tulee vielä lisäajalla, kun Smith on ensimmäisenä Lahdensuon keskityksen alla ja puskee pallon muiden jalokalojen viereen. Peli päättyy 0-7 ja ainakin useamman ravimiehen tietotoimiston jäsenen mukaan kyseinen kylvetys painetaan, jos ei nyt Guinnesin ennätystenkirjaan niin Veikkausliigan historioitsijoiden monokkelien alle historiansa suurimpana vierasvoittona. Taistelupari nyrkkivitostaa vielä kymmenkunta kanssa matkaajaa ennen kuin pullahdamme ulos areenalta ja Interin mestaruusjuna (vuodesta voidaan vielä keskustella) puksuttaa auringonnousun varmuudella kohti seuraavaa asemaa.

Kiitos Inter

Viini: Laitilan tuima