Manchesterissä pysähdytään isän- ja sinkkupäivän kunniaksi
huippufutiksen äärelle. Josep Guardiolan City on kahden kauden aikana kirinyt
selvästi kaupungin kärkipaikalle, kun José Mourinholla on ollut vaikeampaa.
Erikoismies on alkukaudesta joutunut käyttämään erikoisliikkeittä, jotta ei ole
jäänyt viikatteen alle. Punaisten alus vaikuttaa hitaasti kääntyvän, mutta sumusaarilta
Portugaliin vellovalla Atlantin valtamerellä merivirrat ovat sen verran
arvaamattomia ettei ManU:sta oikein osaa sanoa.
Mourinho lähti Torinosta virne naamallaan ja kiitellen paikallista
poliisia hyvistä järjestelyistä. Myöhemmin oli pahoittelujen aika ja niissäkin
oli hento hyppysellinen ironiaa. Mourinhon pää on pinnalla, vaikka joukkueen
pelilliset esitykset eivät ole olleet henkeäsalpaavia. Pisteet ja pystit
ratkaisevat. Se on painettuna portugalilaisen DNA:han. Cityä vastaan United
lähtee selkeänä altavastaajana ja sehän joukkueelle sopii.
Guardiolan vaaleansiniset ovat futismanifestillaan tehneet
selväsi sen, että kärkivaunujen ja muun valioliigajunan etäisyydet ovat
kasvaneet. Lätkäjonnet saattavat olla ihmeissään Cityn pöllyttäessä harva se
viikko vastustajan verkkoa 5-6 -kertaa. Cityn virheettömän tehokas hyökkäyspeli
on jotain, josta jalkapallohistorioitsijat tulevat vielä vetämään analyysejä. 2010-luvun
jälkimodernissa jalkapallossa on Pep-pallon leimaa. Toki muutakin, mutta Pep
-palloa runsaalti.
Guardiola ja Mourinho ovat olleet fanien ja median rakastama
taistelupari koko vuosikymmenen ajan. Filosofinen Guardiola valitsee yleensä
hiljaisuuden, kun taas Mourinho hyökkää, jos saa edes etäisen vainun
maalitaulusta tai jos ei saa, hän luo sen itse. Riitaan ei välttämättä
tarvitakaan kahta. Pelkkä José ja alati maailmassa muuttuvat diskurssit ja
merkitykset riittävät. Niiden imulle ei yksikään jalkapallovalmentaja ole immuuni.
Pallon pyörähtäessä Etihad stadionin nurmelle vaaleansiniset
lähtevät raakaa matemaattisuutta, huippuunsa viritettyä yksilötaitoa ja
sellaista systematiikkaa ilmentävää peli-ilmettä huokuen, että robotiikkaan
uskovat insinöörimaailman maradonat
ovat ihmeissään. Punaiset iskevät psykologisella kulmalla, joka rosoisuudessaan
porautuu jalkapallomaailman ja vastustajan ohimoihin. Lipsahduksia voi freudilaisittain sattua ja kaikki ei
välttämättä tule olemaan sitä, miltä tilastot näyttävät.
Spektaakkeli on valmis. Voittakoon se joka voittaa.
Viinikuvaus: sateisen Manchesterin harmaissa pisaroissa
tanssivaa taikuutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti