FC Inter Turku-HJK: BK9! BK9! BK9!

Hiki valuu jo kävelymatkalla bussipysäkille. Muita kaulahuivillisia ei joukkoliikenne -välineessä ole. Ukkonen on siirtymässä Rauman suuntaan, vaikkakin sataman suunnasta räiskähtää komea salama. Tänäänkin on hyvä päivä kotimaiselle huippufutikselle ja HJK on aina siinä mielessä mieleinen vastustaja, että se nostattaa jo itsessään ampeereja. Samaan pakettiin, kun lisättiin Benjamin Källmanin toistaiseksi viimeinen ottelu sinimustissa, niin oli siinä herkkukorin ainekset kasassa.

Kaikki halusivat palansa BK9:stä

Tällä kertaa oikeat kausikortitkin löytävät piipparin alle. Helteen suojaksi valutellaan kylmäkaapista vähän harmaampaa virvoketta. Kahvi on kuumaa ja vesi on kylmää.

HJK pitää pitkälti pelivälinettä ja Inter puolustaa kurinalaisesti. Interin hyökkäykset lähtevät alussa aika harvakseltaan, mutta suunnilleen omaa maali- ja päätyviivaa pitkin kulkeva avauspeli pitää sykkeet korkealla. HJK:n Pyry Soiri kipittelee siten, että hänellä saattaisi olla peliin jotain annettavaa, mutta Interin puolustus pysyy tiiviinä eikä HJK pääse kunnon paikoille. 

HJK iski pohkeilla ja erikoistilanteilla

Ensimmäisen puoliajan kiintopisteiksi jää kotijoukkueen kannattajakatsomon yhtä soittoinen rallattelu ja Miro Tenhon Benjamin Källmaniin rangaistusalueelle osuva pyyhkäisy, josta Oskari Hämäläinen jättää pilkkukortin kääntämättä:

-Ei näistä tuppaa HJK:ta vastaan tulemaan rankkareita, todetaan katsomosta.

Plus -merkkejä Interistä kertyy ainakin Matias Tammisen ja David Haron taituroinneille. Pelin kuva vaikuttaa enemmän Interin suunnitelman mukaiselta ja vaikka peli menee nollassa-nollassa tauolle niin on siinä ollut sykettä hyvin.

Toisen puoliajan pelin virta ei mahdottomasti poikkea ensimmäisestä. HJK on pykälää enemmän pallossa, mutta sen viimeisen kolmanneksen ratkaisut ovat sen verran nallipyssy -kamaa, että se joutuu laskemaan maalinsa joko Interin virheen tai suotuisan tuomariratkaisun varaan. Inter on toisella puoliajalla hyökkäspäässä vaarallisempi, mitä ensimäisellä puoliajalla. Matias Tammisen ja Tommi Jyryn yhteinen pokasaha liikkuu hyvin oikealla laidalla. Lautaa katkeaa, mutta tölli jää vielä pystyyn, vaikka tunnin kohdalla natisee: Jakob Tånnander heilauttaa kuitenkin oman pölkkynsä Jyryn kudin eteen. 

HJK saa parhaan paikkansa, kun Anthony Olusanya pukkaa laidalla Tammisen selän puolelta nurin ja heittää jäniksen Soirille. Matias Riikosen leg-gamesaver pitää pelin tasoissa:

-Ei näistä tuppaa HJK:ta vastaan tulemaan vapareita, todetaan katsomosta

Toisen puoliajan viimeisille kierroksille mahtuu vielä lyhyt sarja Petteri Forsellin potkutekniikkaa, Markus Arsalon väkevä sisääntulo ja rytmikkäät BK9 -huudot. Hämäläinen ehtii saamaan omat munukkansa ja sitten lähdetään vetämään rankkareita.

1. Bojan Radulovic täräyttää yleisön manausten alta rankkarin Marttiin 0-0

2. Petteri Forsell linkoaa pallon pyykkituvan puolelle ja Tånnanderin kuivausrumpuun 1-0

3. David Browne tällää pallon riman alle 1-1

4. Benjamin Källman pudottaa kaikki eläintarhan eläimet niskasta ja pallon sulkapalloverkon korkeudelta keskelle 2-1

BK9 pudottaa kaikki eläintarhan eläimet niskastaan

5. Anthony Olusanya hönkäisee ja pistää oppikirjamaisesti pallon alas sivuverkkoon 2-2

6. Matias Ojala puttaa pallon tolpan viereen. Rumpu pärisee: 3-2

7. Pyry Soiri ottaa pikavauhdin ja tällää pallon samoille sektoreille kuin Ojalakin 3-3

8. David Haro harppoo kolme pitkää askelmaa taaksepäin ja vasemmalle painuva kuti on puhdasta Cavaa 4-3

9. Arttu Hoskosella on ilmeisesti auringonpistos, sillä hän ei ymmärrä laukoa Riikosen syliin 4-4

    9.1 Arttu saa myös oman munukka -mukaelmansa

10. Ruxi suutelee pallon oikeaan yläkulmaan: 5-4 ja Inter jatkaa Cup taivaltaan.

Ruxi suutelee pallon maaliin

Benjamin Källmania heitellään, ravistellaan ja revitään vielä pitkin Veritas -stadionia. Kaikkea hyvää BK9:lle! 

Viini: BK9%, BK9% ja BK9%

KaaPo-Tampere United: kuuma ja helteinen tiistai-ilta Kaarinassa

Kaarinaan johtavat sillat oli laskettu ja valtatiet olivat auki. Uutukaiselle R.V Group Areenalle otettiin vastaan vieraita Tampereen sinivihreältä puolelta, josta ollaan ponnistamassa väkevästi takaisin suomalaisen futiksen kirkkaimpiin saleihin. Pientä huolta oli siellä täällä siitä, että kestäisikö kunnan rahoilla hankittu uusi juoksurata manselaisten vierailun. Huoli osoittautuu turhaksi. Löydän parkkipaikan Puuha Areenan puolelta ja tallustelen futisareena kohti suunnilleen samoilta jalansijoilta kuin joskus KuPS:n ja KaaPon Suomen Cupin otteluun.

Sinikaartia saapu kaksi henkilöautollista. Heidät ohjataan anniskelualueen katsomoon. KaaPo -ralli soi kaiuttimista ja pian pelaajat astelevat kentälle katsomon läpi leikkaavaa reittiä pitkin. Sinikaarti pistää laulaen ja jonkinlaista värssyä irtoaa myös kotikannattajien puolelta. KaaPon tuoreen vastuuvalmentajan Esa Niemisen tulikaste alkaa.

Tampere United selvitti kuuman ja helteisen tiistai-illan Kaarinassa

TamU ottaa pelin ja Sinikaarti olutkatsomon hallintaansa. Luvattu ukkospuuska haihtuu jonnekin toisille leveysasteille. Sinipaidoilla on heti alkuun muutamiakin hyvänoloisia hässäköitä KaaPon maalin edessä ja lopulta Severi Kankkunen osuu kulmasta: 0-1 vieraille. Tamperelaisten painostus oikeastaan vain yltyy ja KaaPolla on vaikeuksia saada kontrolloitua hyökkäyksiä aikaseksi. Sen pelin avaimet roikkuvat pitkälti Juho Salmisen nopeuden ja hänelle lennätettävien pallojen varassa. Tätä jatkuu pitkälti ensimmäiseen helteen pakottamaan juomataukoon asti. Ilmeisesti kotijoukkueen pulloissa oli parempaa lientä, sillä juomatauon jälkeen se pääsee peliin paremmin mukaan. 

Sinikaartin esitellessä tasaiseen tahtiin laulukirjansa nuottirivejä ja Unitedin siirrellessä palloa rauhaksiin sinipaidalta toiselle, on Juho Salminen päästä nekkaamaan pelin hankkimansa vaparin jälkimainingeista tasoihin, mutta hellepäivä on pitänyt Antti Kuusisen lihassyyt vetreänä ja Kuusinen peittää takatolpalta tulevan yritelmän. Puoliajalle päästään Jukka Listenmaan mairean hymyn ja hiljalleen puiden taakse laskeutuvan auringon saattelemana.

Jukka Listenmaa marssii maireana puoliajalle

KaaPolla on hyvä vaihe toisen puoliajan alussa, mutta hiljalleen pelin peilistä virnistää jälleen tamperelainen herrasihminen. Pientä paitsion käryä (vai oliko se vaan grillimakkara) on ilmassa tilanteessa, jonka päätteeksi Toni Toijala kopataan nurin ja  erotuomari Jesse Salo huitoo pilkun suuntaan. Julius Stenroos vaikuttaa ottavan pykälää liian rennosti suoritteensa ja niinpä Jesse Peltonen kellahtaa pallon eteen. Peli pysyy maalin pelinä.

Julius Stenroosin rankkari

United jauhaa hyökkäyspeliään pistämällä palloja vähintäänkin jänteville Roope Kostiaiselle ja Toni Toijalalle, jotka sitten siirtelevät vähin kosketuksin pallo taustalta nousevien sinipaitojen juoksuradoille. Yhden tällaisen sommitelman päätteeksi Toijala iroittaa Kostiaisen boksin kulmalta, mutta Peltosen hanskakäsi heilahtaa

-Kaapo on koiran nimi! kuuluu vieraiden katsomosta. 

Vieraskannattajilla lempeän rempseää meininkiä katsomossa

Sekä kotijoukkueen nuoriso- että pappaosasto lisäävät vastakuittien kierteitä. Myös mystiseksi välillä pelaajan ja välillä tuomarin kaapuun kätkeytyvä ”Hans” on pelikeskustelun päähahmona. Stadionin kuuluttajaa muistutetaan siitä, että vuonna 2022 ei ole enää pallopoikia, vaan tulee käyttää termiä pallovahti. KaaPon Alexandru Florea sinkoaa urkkaruutu -kudin lähes puolesta kentästä, mutta jälleen Antti Kuusinen saa käpälänsä väliin.

Järkälemäiset Toni Toijala ja Roope Kostiainen olivat paljon pallossa

Sinikaarti aloittaa Pyynikin kaipuuta ja seuraavaa nousua sanoittavan rallinsa. Sen aikana vaihdosta peliin päässyt Arttu Raittinen kapaloi pelin. Läpiajon lähtölippua heilutti Topias Järvelä: 0-2 ja kellossa ysikymppi. Peli päättyy. KaaPon antikliimaksi on pieni keskinäinen nahistelu viheriöllä. Tampere Unitedin kliimaksi on pelaajien ja kannattajien pitkän kaavan mukainen vierasvoitotoa juhlistava koreografia.

Viini: nääsrypälettä (sinivihreää) ja letkeän kesäistä nuotittelua

Futis ja kirjat: Aina nälkä, Tapani Kinnunen

”Aina nälkä” on Tapani Kinnusen kirjoittaman ja Kustannusliike Robustoksen kustantaman Suomi -sarjan kuudes ja sarjan päättävä osa (ainakin näillä puhein näin). Romaani on sikseen kuumaa kamaa, että sen perässä liikahti länsi-turkulaisen asuinalueen autokatoksen varjoihin jo kertaalleen pois muuttanut naapurin huligaanipoikakin. Ei. Hän ei ollut salaisen kätkön tai unohtuneen kevytmoottoripyöränsä perässä liikenteessä. Hän halusi Kinnusen romaanin ja oli hajulla. Mustanaamio oli kuitenkin viekkaampi ja romaani päätyi oikealle luku- ja kirjoituspöydälle.

Tapani Kinnusen "Aina nälkä"

Romaanissa on tynnyreittäin enemmän viiniä ja sen lajitovereita kuin futista. Romaani rallattelee päähenkilönsä Topias Kettusen nuoruuden Joensuun musa-, baari- ja mimmiskenen läpi Lontooseen, jossa maistellaan ja aistitaan suurenmaailman meininkiä ja pudotetaan suosiolla päiväohjelmasta Arsenalin ja Lutonin -derby muiden houkutusten nykiessä viehettä. Lontoosta pelmahdetaan muutaman vuosikymmenen aikamuljahduksella takaisin Joensuuhun ja sen ympäristöön. Ennen itsetutkiskelevaa päätöslukua otetaan vielä puhelu vastaan Turusta ja painellaan universumin kuplamuovia siitä kohdasta, jossa Masan -baari ja FC Inter Turku risteävät. Romaani on myös tribuutti Ismo Alangon elämäntyölle.

”Aina nälkä” ei tarvitse lämmittelykierroksia, sillä jo kahteen ensimmäiseen lukuun ehtii mukaan ero, Hassisen koneen keikka, kerrostalon kellarihuoneen betonilattialle valutetut sappinesteet ja kahteen eri pakettiin, joista toisen päähän taitellaan solmu, lasketut siemennesteet. Päähenkilö elää ensimmäisten sivujensa kautta säälimättä ja lupia- tahi anteeksipyytelemättä todeksi omaa kirjallisuusihannettaan: ei tuulessa heiluvia latoja vaan kypärätöntä paahtamista kuumalla moottoritiellä. Tosin romaanin lopun seesteinen hetki, jossa romaanin olennainen sanoma Topias Kettusen pyrkimyksistä vertautuu ”kalan hyppäämisestä muodostuviin renkaisiin, jotka luonto suoristaa” symboloi myös sitä, että aina ei moottoritielläkään tarvitsee vinguttaa kierrosmittaria punaisella.

Yksi romaanin keskeisimmistä teemoista on päähenkilö Topias Kettusen sekä määrätietoinen että pomppuinen erilaisia matkustus- ja juomatapoja hyödyntävä reissu kirjailijanalusta kirjailijaksi. Kirjoittamisesta itsestään ei kirjoiteta paljoakaan, vaan estradilla ovat tapahtumat ja ihmiset, joista Kettunen uuttaa uutteensa. Sinänsä nuori Kettunen tunnistaa arvonsa jo ennen kuin kirjallisen maailman rahtilaiva irtoaa Suezin kanavasta. Kettunen arvioi paikkansa kotimaisessa runousskenessä Pentti Saarikosken ja Jarkko Laineen paalupaikkojen taakse kolmanneksi. Vierelle neloseksi saattaisi satunnaisesti kelvata Haavikon Paavo.

Helter Skelteristä ja Tapani Kinnusen koko tuotannosta tunnistetut Beat -vaikutteet sykkivät Aina nälässäkin sekä teemoina että suorina viittauksina. Kirjan Knausgård -hetki on taidetapahtuman palkintoleirin päätteeksi opetusministerin syliin lentävät tyhjät oluttölkit. Karl-Oven nuoruuden kirjallisuusleiri päättyi omien kasvojen viiltelyyn. Molemmat jättivät leirikansaan jälkensä ja kun katsotaan päähenkilöiden ohi suoraan kirjailijaan niin kumia on poltettu autofiktion asvaltilla sittemminkin. 

Mustanaamion suojeluksessa

Romaanin kerronnassa on optimaalisessa suhteessa sekä Samuli Lindelöfin röyhkeyttä että Petteri Forsellin leikkisyyttä. Siitä syntyy sen imu.  Jukka Pakkasenkin kriteereillä se kepittäisi suurimman osan futiskentillä nähtävistä hienoista syötöistä. Kirjoittaja on ehtinyt romaanin ahmimaan jo kaksi kertaa viikkoon ja kirja lähtee myös kesälomareissulle mukaan. Sen verran lähtemättömästi moottoriöljyn käry on tarttunut hajureseptoreihin.

Viini: Ruskasta laadukkaaseen portugalilaiseen

Arvostelukappale on saatu Mustanaamiolta. Oman kappaleen voi napata kesän rientoihin täältä:

https://kirjakauppias.fi/epages/kirjakauppias.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/kirjakauppias/Products/9789525758863

En toki sulkisi suoraan pois katukaupankäynninkään mahdollisuutta. Se tosin vaatii vähintään auttavaa viidakon lakien ja liikkeiden tuntemusta.

FC Inter Turku-FC Lahti: vähintään viisi tähteä

Tiedustelemme portilla sitä, milloin Seppo on tullut stadionille. Portilla epäillään, että Seppo on myöhästynyt bussista, koska ei ole ollut paikalla ensimmäisenä. Tämä voi olla hyväkin käänne, sillä viimeksi, kun Seppo oli ollut ensimmäisenä paikalla niin voittoa ei irronnut. Olympiakatsomon takana vaikuttaa olevan tavallista enemmän kelta- ja punaliivistä porukkaa. Jotain odotuksia vieraskannattajiin siis liittyy, vaikka kyseessä on keskiviikko matsi.

FC Inter Turku tarjosi koko tapahtuman ajan herkkua kannattajilleen

Inter laittaa reippaanlaisesti pintakaasua ottelun alkuun. Petteri Forsell masinoi ensimmäiseen kymppiin kaksi kertaa oikean kaistan auki. Ensimmäisellä kerralla David Haron venytys Matias Tammisen keskitykseen jää varpaankynnen mitan vajaaksi ja pallo kopsahtaa tolppaan. Toisella kerralla Juho Hyvärinen petaa Iniestalle uuden tontin täplän läheltä, mutta polvi ei painu tarpeeksi pallon päälle, joten kuti pelästyttää vain valotaulun tuntumassa parveilevat lokit. Vartin pelin jälkeen Interin purkaessa FC Lahden prässin upporikasta ja rutiköyhää meiningillä pääsee Benjamin Källman Forsellin syötöstä läpi, mutta Juho Tiainen peittää linnunpöntön.

Inter tuhlatessa alun momentuminsa ja FC Lahden hiipiessä hiljalleen mukaan peliin alkaa pientä kosteutta puskemaan otsan ihohuokosista, koska karman ja futisjumalien laki julistaa toistuvasti, että ”jos et itse tee, niin kaveri kyllä tekee”. Tähtimerkit ovat tänään kuitenkin toisenlaiset ja sinimustat, sillä kellon käydessä karvaa vajaa puolta tuntia koppaa Lahden Alan Henrique Ruxin lähentelyt kyynerpäällään. Erotuomari Jari Järvinen nostaa Henriquelle maljastaan punaisen ruusun. Hetken näyttää siltä, että rankkarin vetäjä haetaan kivi-paperi-sakset -meiningillä. Kenties HIFK -pelin kaiut leijailevat vielä Veritaksen ilmanalassa. Lopulta Forsellin oikeaan alakulmaan kierivä pilleripyörittäjä on sen verran sähäkkä, ettei siihen Tiaiselle ole nokan koputtamista.

KSP ja Petteri Forsell vierittää

Sen sijaan, että Inter lähtisi raivokkaasti pistämään peliä petiin, niin se antaa Lahdelle vielä hetken ruutuaikaa. Altin Zeqiri ottaa omat pikselinsä taituroimalla pelimiehen elkein pallon kertaalleen fillaripotkulla maalin katolle. Zeqirin idea oli sellainen, että polkaisu olisi saattanut pudota myös maaliin.

Puoliajalla stadionin uumenissa on niin sanotusti pikkaasen porukkaa. Makkaragrillit hohkavat ja juomahanat puhisevat. Soitan takaisin kaverille, jonka soiton olin missannut ensimmäisellä nelivitosella. Nyt on kuulemma hankittu Espanjaan vain menoliput ja kesälomavieraita toivotaan.

Zeqiri ja Loorents Hertsi muistuttavat toisen puoliajan alkajaisiksi kotikylän porukkaa siitä, että peli on edelleen maalin peli. Linjurin lippu pelastaa sinimustat.

Sitten hyökkää Inter Turku ja jyrisee katsomo. Tamminen on jälleen irti laidalta ja hän kääntää pallon Harolle. Haro siirtää pyrstötähden vielä takaa tulevalle Benjamin Källmanille, joka nakke nakuttaa pallon ulkosyrjällä takakulmaan. Tamminen on pysyvästi liinoista irti ja edellisestä alustuksesta kuljetaan kymppi eteenpäin, kun Tamminen löytää boksista Tommi Jyryn. Jyry kääntää pallon David Harolle, jonka piruettiin ei Lahden puolustus löydä omia kaupoloitaan ja niinpä Haro kirjaa vihdoin oman nimensä maalitaululle.

Zeqiri käy kuin varkain kääntelemässä yhden maalin lahtelaisille. Raadin vastaus tulee nopeutetulla käsittelyllä. Källman hyppypotkaitkaistaan boksissa nurin, kun hän kiirehtii Forsellin chipin perää. Ruxi voittaa KSP:n ja taittaa pallon kannattajakatsomon puoleiseen nurkkaan: 1-4

Ruxi, Rankkari ja Nimikkotuuletus

Interin pakassa on keskiviikkoiltaan vielä yksi erikoiskortti. Sen kääntää Källman kiirehtiessään vuorostaan pallon kanssa vasemmalta laidalta keskustaan ja lennättäessään palloon suunnilleen samaan neliöön, johon Ruxi aiemmin painoi pilkkunsa: 1-5

-Lisää tulee, lisää tulee, HEI! HEI HEI! kajahtaa katsomosta ensimmäistä kertaa ja sanomattakin on selvää, että enempää ei tule. Peli pelataan vaihtoruletin viuhuessa loppuun. Taistelupari kalastelee vielä itselleen Petteri Forsellin nimmarin ja pistää kortin kotimatkan ajaksi suu maireana ja silmät loistaen auton ikkunaan.

Viini: täyteläinen alku, pieni välipysäkki ja sen jälkeen pitkä herkullinen jälkimaku

FC Inter Turku 2-MaPS: toinen puoli tarinasta

Painelemme Kupittaalle suoraan perhefutiksesta. Vastuuvalmentaja kehaisee taisteluparin liikunnallisuutta ja vihjaisee syksymmällä alkavasta joukkuetoiminnasta. Keli hellii ja Cittarista haetut jäätelöt ehtivät jo hieman sulaa ennen kuin löydämme oman rakosen rauta-aidan takaa. Montaa vapaata tonttia ei ollut jäljellä, joten Interin ressujen ja MaPS:n peli on liikuttanut porukkaa. Huikkaan vanhalta valmentajaltani pelitilannetta, ja kun kuulen sen olevan 2-2, niin hieman pistää sydämestä. Olemme tainneet missata klassikkoa enteilevän ensimmäisen puoliajan.

Pelaajat saapuvat kentälle ja toisen puoliajan alussa painetaan vauhdilla päästä päähän. Inter rakentaa hyökkäyksiään pidempien syöttöketjujen kautta. MaPS pelaa suoraviivaisemmin ja paiskoo painipalloja Interin puolustuksen selustaan. Vieraiden pelisuunnitelmaan on häijyn peliotteen lisäksi piirretty viivoja vasempaan laitaan, sillä peliä avataan lähes järjestäen vasemman kautta. Inter ei myöskään kursaile käyttää vasenta laitaansa, jossa Yeesser Barbata ja Ryan Mahuta puivat tekonurmea.

Yeesser Barbata-Ryan Mahuta -akseli oli paljon pallossa

Tunnin kohdalla Elmeri Oksanen käy tökkäämässä riparista pallon maaliin, mutta tilanne on paitsio. MaPS:n toisen puoliajan kenties paras paikka on Niclas Forssin paristakympistä lähtevä vapari, jonka eteen Valtteri Inkeroinen saa venytettyä tiikerinsä. 

Ote siirtyy hiljalleen Interille, mutta kokenut MaPS ei tästä hätäänny, vaan se lähtee imemään korostetun fyysisellä pelillä peli-iloa Interiltä pois. Sinänsä MaPS:n pelitapa on ihan älykäs, koska vähän myöhässäkin tulleet kopsut kestävät siinä määrin erotuomari Jesse Salon linjaa, että Salo ei ota niihin kovin väkevästi kantaa. Saman aikaan Interillä menee tietty kiintiö energiasta tilien tasoitteluun. Tämä kurvi sopii paremmin vieraiden ajotapaan.

Kuumaa oli sekä kelin että pelin puolesta

-Kiviä, kiviä, kuuluu jo kaksi maalia tehneen Aatu Hagelbergin suusta, kun Mahuta pyyhkäistään aika reippaalla luudalla kumirouheeseen

Mohammed Bakkar, jonka lämpövastuksiin oltiin myös saatu ajettua vaihtovirtaa, kokeilee vajaa varttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä hieman kauempaa Henri Forsströmin viretilaa, mutta kuti suhahtaa niukasti ohi. Vieressä sekä Interin että MaPS:n kannattajat heittävät hyvässä hengessä toisilleen herjaa pelin kulusta. Vaihdosta sisään tullut Jarkko Kokkala saa pallon boksiin ja pyörähtää vapaaksi, mutta Forsström peittää kudin. MaPS jää loppua kohti aika lailla erikoistilanteidensa varaan.

MaPS sai parhaat aihionsa toisella puoliajalla erikoistilanteista

Lopulta sitten keittovesi loppuu kattilasta ja mannapuuro hitsaantuu tefloniin. Mahutan ja Oksasen palloralli päättyy laidalle siihen, kun Oksanen nuijitaan takaraivosta tantereeseen. Salo ei näe tässä kortin arvoista rikettä, mikä triggeröi Mahutaa siihen malliin, että punakortti nousee. Seuraa antiikista tuttu yhteen kokoontuminen, jossa demokraattista päätöstä asioiden laidasta ei ilmeisesti synny, sillä pian kokouksen päätyttyä MaPS:n Joni-Petteri Malka pyyhkäisee Interin pelaajan nurin ja toinen keltainen tasoittaa pelin 10 vs. 10 -matsiksi. Tuomariston selkeämmällä linjan vedolla peli olisi ollut mahdollista päättää myös 11 vs. 11 -versiona, mutta viihdebisneksessähän tässä ollaan.

Pelin puimista antiikin Kreikan malliin

Jotenkin peli tunneskaalaan olisi sopinut vielä jomman kumman joukkueen voittomaali, mutta niin syvältä ei tänään kuitenkaan kuopata. Pelin päättyessä tantereeseen lentää säärisuojaa ja sykkeitä tasoitellaan varmasti hetki sekä yleisön että kenttäpelaajien osalta. Kuuma ilta ja kuuma peli päättyvät 2-2 -lukemiin.

Viini:hehkuviini

JyTy-FC Eurajoki: Pansion sävyjä

Koppaan kotoa pari omaa muksua ja pihalta vielä yhden lainakappaleen mukaan. Pansion Kisapuisto on mukavan eloisa. Kentän laidalla on tutunoloista kotijoukkuetta uskollisesti seuraavaa porukkaa ja nesteytystä varten nurtsiin on painettu oranssia tölkkiä. Läntisen-Suomen A -lohkossa kärkikahinoista on muodostumassa melko kiharaiset, sillä kolmosen parrasvaloihin on tyrkyllä useampaakin vävyehdokasta. Ennen illan matsia JyTy piti tasapisteissä kärkipaikkaa yhdessä Salon Wilppaan ja ÅCF:n kanssa. Heti tappituntumalla on EuPa ja illan vierasjoukkuekin FC Eurajoki pystyisi yhdellä voitolla tunkemaan ykkösriviin.

JyTy aloittaa ottelun ryminällä ja Joel Nuora tasapainoillee itsensä Eurajoen vaijereiden välistä heti ensi minuuteilla, mutta Yönsinisten veskari Tommi Mieskoski päättää shown. JyTy saa Mieskosken maalille muutenkin hässäkkää aikaiseksi ottelun alkupuolella. Vieraat selviävät pinkkien paineistuksesta ja Eurajoki pääsee hiljalleen rakentamaan kontrolloidummin myös omia hyökkäyksiään.

Tommi Mieskosken maalilla riitti alussa trafiikkia

Yksi omista matsikavereista kokeilee ilmeisesti liukutaklausta Pansion hiekalla ja mukaan otetulle juomavedelle löytyy polvea desinfioiva funktio. Takana opastetaan toista nuoretarta siitä, mihin suuntaan kumpikin joukkue hyökkää ja mitä pelin osalta kannattaisi seurata.

-Mä seuraan vaan koko ajan palloa, on hyvä klousaus asialle.

JyTystä molemmat Lehtoset eli Pedro ja Henri koettelevat Mieskoskea. Pedro kiitää Henriltä lähtevään ristipalloon, mutta Mieskoski peittää väylän. Henri taasen pääsee puolittain läpi vasemmalta laidalta, mutta suht kunnianhimoinen chippaus -yritys jää Mieskosken käpäliin. Puolen tunnin pelin jälkeen pinkkien Jere Salmelle aukeaa tuhannen markan paikka Eurajoen maalin edestä, mutta ohi menee vielä. Viisi minuuttia tästä ja kuparinen lopulta särkyy. JyTyn Hannu Kuusisto painii itsensä vasemmalta laidalta irti ja uittaa palloa sivurajaa pitkin eteenpäin. Kuusisto heittää vieheen maalille ja ilmeisesti se on joku Yönsinisten omasta puolustuslinjasta, joka tökkää pallon maalin: 1-0. Mieskoskella ymmärrettävästi leikkaa hieman levy kiinni, koska puolustukselta ei meinaa riittäviä apuja tulla.

Hannu Kuusisto jigittelee ennen 1-0 maalia

Puoliajalla haemme Pansion kebab – pizzeriasta jäätelöt ja parkkeeraamme leirin asiaan kuuluvasti katukoriskentän kupeeseen. Laskeskelen ottelua varten paikalle saapuneen yleisömäärän palttiarallaa kolmeenkymppiin ja fiksuimmat ovat ottaneet myös retkituolia mukaansa.

Välilämmöt Pansion kaksoistornien alla

Eurajoki käy hätyyttelemässä toisen puoliajan alkaessa JyTyn boksissa, mutta kotijoukkue pistää sen jälkeen homman uomilleen. Kuusisto käy tuuppaamassa pallon suunnilleen samoilta sijoilta toistamiseen maaliin, jonne hän ensimmäisellä puoliajalla heitti lättynsä. Sen jälkeen Kuusisto tarjoaa nostalgiapätkää: hän pääse keskeltä läpi ja nostaa pallon Karel Poborskymaisella chipillä Mieskosken yli: 3-0 ja kellossa on 64 minuuttia.

Eurajoki heräilee kaamoksestaan, mutta JyTy puolustaa boksinsa siihen malliin hyvin ettei Yönsinisille oikein kunnon tähystyspaikkaa löydy. Eurajoki höllää ehkä hieman myös kaasuaan ja JyTy pääsee aika vapaasti seilaamaan sen keskikentän yli ja haastamaan hyvässä vauhdissa Eurajoen pakkeja. JyTyn Aapo Paavilainen käy jo lähellä, kun hän yhden nopean hyökkäyksen jälkeen leikkaa keskelle ja veivaa oikean jalkansa vapaaksi. Kuti painaa rystysensä tolpan poskeen noin kaksikymmentä senttiä ristikon alapuolelle.

Sadatteleva Paavilainen saa hieman lempeää eukalyptusta löylyveteensä ennen ottelun loppua. Paavilainen pistää pujotellen ja pitkään. Viimeisen kepin ohitettuaan hän ruokkii Joona Soinia, jolla on helpohko homma siirtää JyTy jo 4-0 johtoon.

Vieraatkin saavat lopulta jotain Salosen bussiin mukaan, kun JyTyn boksin kulmalla käydään todellinen tahtojen taistelu. Vähintään puolentusinaa eri näköistä ja eri asennoista lähtevää taklausta edeltää sitä, että Jorma Kangas saa taittaa jalkapöytäänsä pallon alle. Kankaan keskitys putoaa takatolpalle, josta Jukka Raivio pistää pelemäisen alaspäin suuntautuvan puskun Jasper Soinin maalin sivuverkkoon: 4-1. Pelissä ei sen kummempia ehdi enää tapahtua vaan se paketoidaan pinkkiin. Voiton siivittämänä JyTy nousee toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi lohkonsa kärkeen

Tahtojen taistoa ennen kuin Jorma Kangas saa kinttunsa pallon alle

Viini: nurmeen upotettava hintatietoinen 

SJK-FC Inter Turku: superlauantai (ja perjantai)

Juna nytkähtää Helsinkiä kohden alkuviikosta ja hieman Kupittaan aseman jälkeen klousataan se, että kyllähän me olemme menossa viikonloppuna Seinäjoelle. Muutaman lämpimän illan jälkeen kaverin BMW nielee vajaa nelisen tuntia asvalttia ennen kuin kopsahdamme Sokos Hotel Lakeuden pihaan. Jostain syystä vastaan tulleista autoista suunnilleen joka kolmas vaikutti olevan Porsche. Se lienee kesän merkki.

Seuraa ripeähkö vaatteiden vaihto ja vauhdin hakeminen kaupungilta seuraavan päivän peliä silmällä pitäen. Tehokkaasti vietetty ilta pitää sisällään muun muassa Mallaskosken panimon makkaralautasen, samaisen panimon tasting -menun, irkkupubi Danny Boysin toimimattoman Kilkenny -hanan ja kokeellisen jekku+jekkubatteri -kombon. Varsinaisena pelipäivänä ennen OmaSP -stadionille otamme päiväunien lisäksi pitstopit Wilson Sportpubista ja The Wingsistä. 

Puitteet olivat Seinäjoella kunnossa

Ottelutapahtuman ympärille on suunniteltu reilusti muutakin säpinää, mutta sade ja Pohjanmaa ralli vaikuttavat ryydyttävän ilkeästi illan spektaakkelia. OmaSP:llä on puitteet kunnossa tapahtuma-alueineen ja Carlsberg -pubeineen, mutta porukkaa pyörii alueella maltillisesti. Olemme paikalla jo paria tuntia ennen peliä ja pujahdamme porttien välistä stadionin rakenteisiin. ”Me viikatoineet” pitävät soundcheckiä ja sen äänet helähtävät kirkkaana pubin puolelle. Ilmeisesti bändi on tietoinen asian laidasta, sillä kaiuttimista läpi pistävä keskustelu ei pidä sisällään mitään skandaalinkäryistä.

Sitten kohtalo ja kaverin sukulaissuhteet puuttuvat sillä tavalla peliin, että meidän matsiliput upgreidataan B-osakkaan VIP -lippuihin. Siirrymme yläkerran tiloihin, joissa on kutsuvieraita ja Seinäjoen alueen yrityselämää verkostoitumassa ja nauttimissa antimista. Tällä saralla Seinäjoelle tehdään jotain varsin oikein, sillä VIP:n puolella on hyvää kuhinaa ja tiloja on jouduttu matkan varrella myös laajentamaan. Matsin alkaessa koppaamme kahvimukit mukaan ja istahdamme mustille Mercedeksen penkeille, joista saa jollain taikatempulla napsautettua myös lämmityksen päälle.

Kloppien alkutahdit

Seinäjoen klopit lyövät matsille alkutahtia. Porukkaa ei muuten ihan hirveästi paikalle löydä, mikä on sinänsä hieman traagista, koska ottelutapahtumaan on panostettu isosti. Aidattu vieraskarsina jää myös tyhjäksi. Pientä sadetta lukuun ottamatta lauantai-illassa puitteet ovat kyllä kunnossa, mutta jengi ei vaan liiku ja kotimaisella futiksella on koronan -jälkeisiä käynnistymisvaikeuksia. Peli lähtee kotijoukkueen komennossa liikkeelle ja Interin peli vaikuttaa hieman uniselta. Niinpä jo muutaman minuutin pelin jälkeen boksiin vapaaksi unohdettu Denis Oliynyk nekkaa Daniel Håkansin syötöstä SJK:n johtoon.

SJK:n maalin jälkeen Inter heräilee ja pääse peliin paremmin mukaan. Interin oikealla laidalla hyvin tilaa löytävä Matias Tamminen alkaa jäämään paremmin kotijoukkueen pelinrakentajien tutkaan. Peli rullaa vauhdikkaasti päästä päähän ja tilanteita aukeaa molemmille joukkueille. Inter saa enemmän ja parempia aihoita. Petteri Forsell jatkaa parin vaatteet kastelevan mahaliu’un jälkeen hyviä otteitaan ja lopulta Tamminen löytää Forsellin boksin tuntumasta. Forsell taittaa pallon rauhaksiin vasemmalle jalalleen ja piiskaa sen takakulmaan. Se näyttää helpolta, kun sen osaa: 1-1 ja näissä lukemissa peli lähtee tauolle.

Matias Tamminen ja Petteri Forsell olivat Interin avainpelaajia

Ehdin puoliajalle vaihtamaan tärkeimmät kuulumiset vanhan kollegan kanssa. Porukka asettuu Mercedeksen penkeille ja peli saa jatkua. Tammiselle tarjoutuu heti toisen puoliajan alkajaisiksi paikka pistää vieraat johtoon, mutta tekonurmi vain pärskyy, kun kuti suhahtaa ohi. Tunnin pelin jälkeen Jussi Niska pääsee Forsellin vaparin irrottamaan irtopalloon, mutta Jesse Östin gamesaver pitää pelin tasoissa.

SJK:n puheenjohtaja Raimo Sarajärvi orkestroi omasta ja Klopit omasta katsomonosastaan kotijoukkueen kannatusta. Seinäjokisena erikoisuutena kuullaan myös Atria -minuutista hyvin pelissä mukana elävän kuuluttajan johdolla. Peli pysyy maalien osalta kuitenkin samoissa pykälissä ratkaisevan minuutin ajan, joten Atria ei pääse seuraavassa pelissä piffaamaan makkaroita matsikansalle. Kotiyleisö taputtaa, kun seuran kasvatti Joonas Lepistö pääsee vieraiden nutussa peliin mukaan, mikä on hieno ele. Kotiyleisön joukosta lauotaan ääneen myös pelko siitä, että Forsell ja Källman kääntävät vielä pelin. Vaikea on alkukausi on ilmeisesti jättänyt jälkensä.

Ottelun lopussa Inter jää enemmän niille jalansijoilleen ja SJK hakee hanakammin maalia. Aivan ottelun viimeisillä hetkellä ex-Inter Niko Markkula pääse täräyttämään volleyn rangaistusalueen kulmilta, mutta hyvää peliä pelannut Matias Riikonen esittelee oman gamesaverinsa ja täppää pallon maalin yli. Tilanteesta seurannut kulma jää pelin viimeiseksi näytökseksi.

Tasapeliin oli lopulta molempien joukkueiden tyytyminen

Vaihdamme viimeiset kuulumiset tuttujen kanssa ja saamme tipsit siitä, mihin loppuillasta kannattaisi ja mihin ei missään nimessä kannata mennä. Tuleva aikainen aamuherätys ja intensiivisesti vietetty edellinen ilta jouduttavat iltaa kuinkin siihen suuntaan, että koukkaamme enää paikallisen kruunujalokiven eli kebabravintola El Cebon ja hotellin ravintolan kautta huoneeseemme. Iltasaduksi tarjoillaan kuvaputken välityksellä vielä yöttömän yön HIFK-VPS -matsi.

(Sunnuntaina postilaatikolla on käynyt myös Mustanaamio, mutta sen tiimoilta tarinointia jatketaan myöhemmin.)

Viini: Lauri Tähkällä mennään

TPK-ÅIFK: taru kopin herrasta

Sen verran viiniä on bussimatkassa kohti Yläkenttää, että kuulen, miten nuorehko poika yrittää saada kavereitaan kimppaan ostamaan J.P Chenetin punaviinin hanapakkausta illan rientoja varten. Perhefutis -kytköksistä johtuen reissuprinsessa aloittaa pikaisen ÅIFK:n lipun askartelun. Jatkamme tätä jokirannan jäätelökioskilla ja Yläkentän lauteilla. Saan tipsin, että TPK ja ÅIFK jakavat Kupittaalla saman pukukopin eli pinnojen lisäksi pelataan varmasti esimerkiksi lämpimän veden käytöstä ja saniteettitilojen siivousvastuusta.

Ennen kolmosen perinteisen Turun derbyn alkuun panoa joukkueet joutuvat vielä jakamaan lämmittelyn ajan saman kenttäpuoliskon. TPK on puoliskon aurinkoisella ja ÅIFK varjoisella puolella. TPK:n junnut tekevät kunniakujan, josta läpi kulkiessaan kotijoukkueen pelaajat, huoltaja ja buffet -vastaava saavat aplodit. Ilmeisesti jotain jäi alkulämmittelystä kopin puolelle vietäväksi, sillä teikkauksen jälkeen pelaajat vaihtavat vielä puolia.

Läntisen-Suomen kolmosdivarin Turun perinteinen derby

Peli lähtee hyvällä energialla liikenteeseen. Kanarialinnut ovat enemmän pallossa. TPK vetäytyy tiiviisti pelin alle ja kyttää omia iskun paikkojaan. Hiljalleen momentum kääntyy vuorostaan TPK:lle. Oikealla laidalla irtonaisella askeleella kipittävä Andre Zaya hakeutuu onnistuneesti ÅIFK:n linjan taakse ja useammankin kerran se on Emdad Palani, joka heittää merimerkkiä Zayan eteen.  Varsinaiset herkkupaikat ovat kuitenkin tiukassa ja peli etenee 0-0:ssa.

Puolen tunnin pelin jälkeen alkaa jo hiukan aarrekammion portin alta pilkottamaan, kun ensin ÅIFK:n Elias Untamala pääsee leikkaamaan vasemmalta boksin tuntumaan keskelle, mutta veto karkaa. Seuraava xG:ta nostava tilanne tulee, kun Kanarialintujen Eero Lehtinen saa pallon TPK:n puolustuslinjan eteen ja Lehtinen saa pyöräytettyä jalkansa vapaaksi, mutta takarautoihin kolisee edelleen. Peli pistetään lintubongaajan pelivälineellä tauolle.

Toisen puoliajan alkamisen kynnyksellä nähdään selkeä tuomariin vaikuttamisyritys, sillä eräs katsojista yrittää tarjota hänelle pillimehua. Tästä kuitenkin topakasti kieltäydytään, mikä enteilee tasapuolista tuomarilinjaa myös toiselle puoliajalle.

TPK saa räjähtävän alun. Zaya pujottelee vauhdilla oikealta laidalta läpi ja heittää sormuksen Sina Mostafazadehille, joka lakaisee suoraan syötöstä pallon tarkasti takakulmaan: 1-0 ja kellossa ei ole vielä neljääkuuttakaan.

TPK sai toiselle puoliajalle salama-alun

Peli jatkuu melko tasaisissa merkeissä. Molempien joukkueiden puolustuspeli on varsin kelvollisella tasolla ja huippupaikat pysyvät vaihtoehtoisissa todellisuuksissa. Zaya koittaa pelimiehen elkein pomputtaa pallon kertaalleen kaukaa maaliin ennen kuin tunti on täynnä, mutta Miika Kalliomäki saa nepattua pallon päätyrajasta yli. Pelin edetessä ÅIFK:n paineistaa entistä enemmän, mutta TPK:n puolustus kestää, vaikka pallo pyörii pariinkin kertaan vaarallisennäköisesti Veli-Heikki Maunilan silmien alla.

ÅIFK sai luotua painetta TPK:n maalille, mutta TPK:n puolustus kesti

ÅIFK:n nostaessa pelaajia enemmän hyökkäysalueelle avautuu TPK:lle muutamia maukkaita vastaiskupaikkoja. Vaihdosta sisään tullut Bujar Ahmeti esittää pariinkin kertaan Usain Boltmaista lähtönopeutta ja on karkaavinaan Kanarialintujen puolustusparvesta, mutta pallo karkaa jalasta. Pelin kuva pelkistyy lopulta sellaiseksi, jossa ÅIFK:n hyökkäykset päätyvät Maunilan näppeihin, joka sitten lähettää pallon niin kauas toiselle kenttäpuoliskolle kuin vain mahdollista. Sitten sama toistuu. Yksi poikkeus kuvioon kuitenkin vielä nähdään, kun Zaya kirmaa kertaalleen ensimmäisenä pitkään palloon, mutta Kalliomäki sulkee portit ja peli ei pääse ratkeamaan.

Lopussa kiirettä piti myös kentän reunalla

ÅIFK:n painostus ei lopulta tuloudu ja niinpä Kupittaan kopin ensimmäinen lämminvesivaraus jää TPK:lle. Samalla TPK venyttää voittoputkensa kolmeen ja nappaa viiden ottelun voitottomassa putkessa olevat Kanarialinnut kiikariinsa myös sarjataulukossa.

Viini: toisella parempaa ja toiselle laimeampaa vuosikertaa

FC Komar-FC Boda: sunnuntaille kasi

Kupittaan kutsuhuudot käyvät lopulta vastustamattomiksi. Varsinkin kun tiedossa vaikuttaa olevan usean päivän livematsiton putki. FC Bodaan oma kosketus on jostain vuosien takaa, kun joukkue pelasi kolmosen kärkikahinoissa ja taisi pelata kakkosdivarissakin joskus. Sittemmin saaristotiet ovat olleen ilmeisen kuoppaisia. FC Komarin historiaan mahtuu hieman kuohuntaankin, mutta jätetään vanhat kaivelematta ja keskitytään olennaiseen eli peliin.

Kupittaalla on omiin odotuksiin nähden yllättävän vähän porukkaa paikalla. Pallo lentää kohti parkkipaikkaa, jolle olen jättänyt auton. Viereisen hiekkakentän leikkaava ristipallo lähtee kangaskengilläkin sen verran napakasti, että ehkä en vielä henno viedä nappiksia kirppikselle. Peliä on pelattu viitisen minuuttia, kun pääsen nojaamaan rauta-aitaan.

Komar prässää ylhäältä ja hallitsee selvästi peliä. Komarin Farhan Abdulle laukoo läheltä tolppaan ja sanalla sanoen Komar vaikuttaa alussa olevan selvästi parempi joukkue, mikä ottelun lopputulemaan nähden on melko harhaanjohtavaa. Bodalla on vaikeuksia päästä Komarin prässin alta kontrolloituihin hyökkäyksiin. Komarin maali vaikuttaa olevan vain ajan kysymys, mutta sen hallinta ei tuloudu ja hiljalleen Boda pääsee paremmin mukaan leikkiin.

FC Komarilla oli omat hetkensä ottelun alussa, mutta sitten sen peli mureni

Boda tekee triplavaihdon parinkymmenen minuutin kohdalla. Olkoon tämä niin sanottu "Moment of magic, sillä pian tämän jälkeen Bodan John Sandholm roikottaa suht kaukaa pallon Mohamed Farahin yli ja peli on 0-1. Muutama minuutti kuluu tästä ja Jim Asplund saa pallon oikealta tulevasta keskityksestä ja siirtää vieraat 0-2 -johtoon.

Tuo muutaman minuutin jakso antaa osviittaa siitä, miksi pinnatili on Komarilla vielä avaamatta. Puolustuspeli falskaa. Peli muuttuu käytännössä täysin. Komarin prässi hyytyy. Sen puolustuslinja jää pelaamaan kuitenkin korkealle, joten suoraviivaisesti pelaava Boda saa palloja helpohkosti Komarin selustaan.

Pian ropisee lisää:

36min: Kim Asplund heittää ulkosyrjällä Eddie Lindroosin irti vasemmalta laidalta. Lindroos leikkaa keskelle ja vaikka tilanteeseen ehtii vielä pari Komarin pakkia, niin Lindroos pääsee siirtämään pallon ohi Farhahin: 0-3

39min: Dine Renfors uittaa pallon suoraan kulmasta Komarin maaliin: 0-4

45min: Sandholm jää pilkun kohdalle vapaaksi ja hän toimittaa saamansa matalan keskityksen maaliin: 0-5 ja peli puhalletaan tauolle.

Komarin valmentaja karjaisee pelaajat luokseen rinkiin. Käyn itse hakemassa cittarista vissyt ja kahvit, ja koska silloin tällöin on hyvä kokeilla uutta, niin ostan kassalta kupin automaattikahvia varten. Niin kuin uusien juttujen kanssa monesti käy, niin kuppia täytyy hetki etsiä ennen kuin se kassan laatikoista löytyy. Euron kahvi ajaa asiansa.

Puoliajan palautehetki

Toinen puoliaika on polkaistu käyntiin, kun astelen Kupittaa 2:sta kohti. Kenties Bodalla on jo sen verran kiire Kemiönsaarelle, että aikaa ei haluta hukata Turussa sen enempää. Komar pelaa jälleen puoliajan alun hyvin. Se hassaa parikin hyvää maalipaikkaa ennen kuin peli palaa taas niille raiteille, joilta se lähti. Komarin hyvä jakso päättyy Eddie Lindroosin läpiajoon, jonka päätteeksi hän tinttaa pallon etuyläkulmaan. Ymmärrettävästi pelin kulku on kotijoukkueen näkökulmasta hieman turhauttava ja linjatuomari saa pientä kuittia sekä maaliin johtaneesta tilanteesta että jostain aiemman ottelun tuomiosta: 0-6

Mohamed Farahilla riitti maalillaan hommia I

John Sandholm sinetöi hattutemppunsa

Komar ehtii hukkaamaan vielä yhden avopaikan ja Farhan kuittamaan pelaajilleen tilanteessa, jossa häneltä odotetaan rauhallisempaa pelinavausta, että hän ei paineen yksinkertaisesti sellaista osaa ennen kuin Boda säkittää seitsemännen. Samalla Sandholmin päähän isketään knalli.

Ottelu pelaillaan ihan hyvässä hengessä loppuun ja Komar hakee aktiivisesti vielä maalia, mutta lopulta se on Sven Ivarsin 0-8 -maali, joka jää ottelun viimeiseksi. Bodalle voitto on kauden toinen ja FC Komarin pinnatili jää vielä odottamaan aukeamistaan.

Peli pakettiin ja himaan

Viini: Kimito Brewingin erikoinen

Pargas IF-EIF: kääntöjä

Pajbackan kiviset muurit ja kahdesta portista sisään valuvat punapaitaiset oman kylänsä futiksen ystävät saavat hymyn leviämään kasvoille. Futistarjontaa olisi perjantai-illassa ollut muutenkin, mutta matsiexceliin oli vain jätettävä tilaa ykkösdivariin nousseelle PIF:lle. Vaimo jäi Saaristo openiin, joten takapenkillä riittää jutun juurta ja kikatusta Hovirinnan rannalta Pajbackalle asti, kun taistelupari ja reissuprinsessa ottavat iloa irti alkavasta viikonlopusta. 

Valitsemme muksujen kanssa paikat aurinkokatsomon puolelta. Aurinko piilottelee pilviverhon takana, mutta stadionin penkeille nousee tuttuun tapaan kivasti porukkaa. Haemme irtokarkkien kylkeen riittävät virvokkeet kipsasta. Sen verran kirjoittajakin on kesäisen oloinen, että järkkäri varmistaa vielä ettei mukanani kuskaamassa vissymukissa ole lonkeroa. Ei ole. Vesilinjalla mennään. Ainakin tänään.

Pajbackan näyttämö valmiina illan esitykseen

Suuren maailman tapaan Piffenin kannattajakatsomosta irtoaa ensimmäiset kannatushuudot jo hyvissä ajoin ennen peliä, ja vaikka Pajbackan ottelut ovat hyvän mielen tapahtumia, niin katsomosta on aistittavissa tiettyä kireyttä, minkä uskon heijastelevan kotijoukkueen sarjasijoitusta. 

Peli lähtee tasaisena käyntiin. Sekä Piffeniltä että EIF:ltä ottaa tovin ennen kuin ne saavat pallollisen pelinsä rullaamaan. EIF pääsee hiukan varkain johtoon, kun Piffen menettää pallon oikealla laidalla ja Adam Larsson on unohtunut aivan liian vapaaksi boksiin. Stanislav Efimov toimittaa nopean tilanteen vaihdon jälkeen pallon Larssonille, joka viimeistelee varmasti ja venyttää maaliputkensa kolmeen otteluun.

Muutaman terävän hymähdyksen jälkeen kotijoukkueen kannattajat ryhtyvät jälleen tsemppaamaan omiaan. Samalla huomaan että pääkatsomon toinen puoli aika lailla vihertää ja se ei johdu niinkään kesästä vaan siitä, että myös Tammisaaresta on lähtenyt EIF:n kannattajia reilusti liikeenteeseen.

Piffen saa ottelusta koko ajan paremmin jalansijaa ja Gesim Voca on ensimmäinen, joka koettelee Hemmo Riihimäen kanttia. Riihimäki hoitaa veräjänsä vartionnin isännän otteilla. Tuttu ”Voca, Voca, Voca” pauhaa katsomosta.

Seuraavaksi astialla on kulmahässäkän päätteeksi Tomas Hradecky, mutta Riihimäki on jälleen ensimmäisenä pallossa. Kymmenen minuuttia Riihimäen sankariteon jälkeen on Piffenin Arnold Uschanoffin vuoro loistaa. "Arska" loikkaa komeasti Oliver Pettersonin puskun eteen ja peli pysyy maalin pelinä.

Muksut saavat luonnollisesti päähänsä kiipeillä katsomon takana olevalla kiviaidalla ja jonkinlaiset pelisäännöt saadaan sovittua ettei tarjolle tule vielä terkkarireissua. Peli-illan Arvonnan palkinnoksi ilmoitetaan Benjamin Källmanin Huuhkajapaitaa -nimikirjoituksella.

Forza Piffen – In med bollen, kajahtaa pääkatsomosta, aurinko pilkistää pilviverhon välistä ja Matias Lahti puskee Vocan lähettämän kulmapotkun maaliin: 1-1 ja kellossa 40 minuuttia. EIF on heti tasoituksen jälkeen pelin päällä ja Piffenin joutuu venymään ja paukkumaan etteivät vieraat siirry heti uudemman kerran johtoon. Gesim Voca käyttää mestarikalastajan vaistoa parhaaseen mahdolliseen aikaan peippaillessaan EIF:n boksiin ja nykiessä Piffenille rankkarin: Voca tällää itse pallon riman kautta katiskaan ja Piffen pääsee 2-1 -johdossa tauolle.

Gesim Voca onnistuu pilkulta

Sisääntuloporttien puoleisella anniskelualueella riittää vipinää puoliajalla, ja junnut pääsevät kentälle ottamaan pienpelit yleisön edessä ennen kuin toinen puoliaika pistetään aluille. Saan myös luvan syödä lasten karkkipusseista mustat karkit eli kokonaistilanne on hyvä.

Puoliajalla riitti vipinää sekä kentällä...

...että kentän takana

Toinen puoliaika ei paljoa ehdi valotaulua kuluttaa, kun Piffenin puolustuslinja blokkaa EIF:n kudin. Pallo putoaa EIF:n Ghevdet Gelan hallinnoimmalle nurmimatolle ja Gela sivaltaa pallon maalin takarautoihin. EIF tekee toisenkin maalinsa ikään kuin tyhjästä ja peli on tasan.

Tasoituksen jälkeen EIF haistaa momentuminsa ja erinomaista peliä pelaava Yassin Daoussi kokeilee ensin itse maalintekoa, mutta Uschanoffin vetäessä pidemmän tikun vaihtaa Daoussi pläniään. Hän tikkaa oikeaa laitaa ja saa pallon Efimovilta. Daoussi palauttaa pallon Efimoville pilkun huitteille ja Efimov ninjailee pallon kolmannen kerran kotijoukkueen maaliin. Kellossa kuuskasi ja ottelun pihvi käännetään jälleen kerran.

Samoihin aikoihin tulee huonoja uutisia myös Veritakselta, jossa Norja on pistänyt pikkuhuuhkajien kisaunelmat kuivumaan. Arpoja myydään nyt aurinkokatsomossa lähes keinoja kaihtamatta ja pieteetillä. EIF:n pelikovuus ja rutiini tuntuvat puristavan mehut Piffeniltä. Vieraat ovat koko loppuajan ottelun hallitsevampi osapuoli eikä Piffen oikein saa kiriään rullaamaan. Sen hyökkäyspeli jää myös liikaa Vocan yksilötaidon varaan. Niinpä reilu tuhatsilmäinen yleisö saa potentiaaliseen tasoitukseen liittyvät sydämentykytykset vasta ottelun viimeisillä minuuteilla, jolloin Piffen saa tuotua koko rykmenttinsä Uschanoffia myöden EIF:n boksiin kärkkymään oikealta lähtevää kulmapotkuja. Allisoneja ei kuitenkaan tänään nähdä ja niinpä EIF nappaa vierasvoiton.

Gesim Voca jäi Piffenin hyökkäyksessä hieman yksinäiseksi

Loppuhetken puhuttelut ja ryminät

-Kom igen Piffen, kom igen! raikaa vielä kotikatsomosta ja kotijoukkueen pelaajat käyvät jakamassa hävitynkin pelin jälkeen nimmareita niitä odottaville junnuille. Tappiosta huolimatta tällä varmistetaan futiksen tontti paikallisten sydämessä

Viini: kylmää, kuumaa, kylmää, kylmää ja lämmintä

FC Inter Turku 2 -ToVe: torstai Turku Energiaa täynnä

Peliä on ehtinyt kulua taas kymmenisen minuuttia ennen kuin pääsen nojailemaan Turku Energia -areenan rauta-aitaan. Ottelun alussa ehdin oppimaan vieressä seisovalta kaiffarilta, että pallo pitää ottaa haltuun aina jalkapohjalla ja nuorempien puolustajien kannattaa opetella vain purkamaan. Vanhempana sitten oppii avaamaan peliä paremmin ja rauhallisemmin. Kaveri miettii naureskellen myös, että pitäisikö kerätä havainnot muistitikulle ja antaa ne matsin jälkeen Interin Tomi Kivikoskelle. Tiettävästi tällaistakin tapahtuu suuressa maailmassa

Inter on ottelussa väkevästi pelin päällä. Pallo liikkuu, pelaajat liikkuvat ja pallottomana pallon riistoja haetaan ahnaasti. ToVe on koko lailla pakotettu puolustusasemiin ja se pääsee kontrolloidusti hyökkäämään hyvin harvakseltaan. Interin piikissä pelaava Elmeri Oksanen tuo reserviderbyn jäljiltä kaivattua ryminää ja liikettä Interin hyökkäyksen keskustaan. Yhtälöön kun lisää vasemmalla laidalla aktiivisesti liikkuvan Elias Mastokankaan ja Aron Valavaaran niin käsillä on hyvin viihdyttävä paketti. 

Enää vartoillaan maalia ja paikkojakin alkaa ropisemaan. Ensin Anton Vyyryläinen pääsee hyvän kuvion päätteeksi puskemaan ToVen puolustuksen seasta, mutta pallo pomppaa tolppaan. Sen jälkeen Oksanen kipittelee vasenta keskikaistaa eikä maalia kohti sännätessään välitä kintuille kopsahtavasta viikatteesta, mutta hyvää peliä pelaava ToVen veskari Lauri Koskela koppaa Oksasen kudin. Inter saa myös kulmia sarjana ja vaikka ne putoavat kerta toisensa jälkeen aika lailla samoille neliöille niin ToVen puolustus saa painittua ne pois boksista.

Maalihanat aukeavat lopulta, kun Elmeri Oksanen tekee väkevän pystyjuoksun. Oksasella ja hieman paria taaempana askeltavalla ToVen pakilla menevät jalat solmuun. Oksanen nurin ja pallo aivan aiheellisesti täplälle. Lopulta kun satakuntalaisten laineet hieman laantuvat pääsee Oksanen uittamaan pilkun sisään. Hypoteettisesti valotaululla välkkyisi tässä kohtaa 22 minuuttia.

Elmeri Oksanen avasi Interin maalihanat

Vieressä ollut kaveri toteaa arvanneensa rangaistuslaukauksen kohteen oikein, kiittää seurasta ja lähtee jatkamaan eloaan muissa merkeissä.

Kotvan kuluttua Vyyryläinen pääsee uudemman kerran koittamaan maalintekoa keskeltä, mutta Koskela loikkaa kudin eteen. Vielä ennen puoliaikaa Mastokangas saa pallon ToVen puolustuslinjan taakse. Mastokangas nappaa pallon mukaansa, leikkaa keskustaan ja sivaltaa pallon etukulmasta sisään: 2-0. Pian tämän jälkeen erotuomari Vili Lehtovaara päästää pelaajat viettämään puoliaikaa. Interin peli on ensimmäisellä puoliajalla kokonaisuudessaan parasta, mitä kirjoittaja on tällä kaudella nähnyt.

Hetki ennen etukulmaan painuvaa sivallusta

Hakeudun toisella puoliajalla toiselle puolelle kenttää, koska ounailen, että pelitapahtumat keskittyvät enemmän sinne. Viereen löytyy tuoretta aviomiestä ja utelen, että miksi sitä Tim Sparvia ei sitten ollut oikeasti kutsuttu sinne häihin (somekansa tietää).

Peli ei toisella puoliajalla ihan toisinna ensimmäistä, sillä ToVe pääsee paremmin pelin mukaan eikä Inter hyökkää aivan niin hanakasti. Sinänsä Interille ei suurempaa hätää pelissä ole, vaan peli pysyy kontrollissa, mutta toki ToVen maali saattaisi vielä muuttaa pelin ilmettä. Interin kulmat löytävät toisellakin puoliajalla samoille ruuduille, mutta ToVen puolustus hoitaa. Pikkuhiljaa, kun hapot alkavat jaloissa painaa, niin porilaisuus alkaa myös puskea viherpaitojen pelistä läpi. Nenän alla nähdään tilanne, jossa neljä kertaa putkeen yritetään ensisijaisesti ja tuttavallisesti tavoitella kotijoukkueen pelaajien nilkkoja ja toissijaisesti, jos ollenkaan, palloa. Kentän laidalta tulee lempeän sydämellistä ohjeistusta yhdelle kohteista siitä, että kannattaa pitää vain pää kylmänä.

Interillä oli paljon erikoistilanteita, mutta ToVe puolusti ne hyvin

ToVen paras paikka siunaantuu Waltteri Riihimäelle, joka irtoaa vasemmalta laidalta. Interin Valtteri Inkeroinen on kuitenkin hyvin tilanteen tasalla ja saa kopuatettua kudin päätyrajasta yli. Ottelun viimeiseksi maininnin arvoiseksi sattumaksi jää se, kun ToVen Toni Kuuselaa viedään längistä. Kuusela kuittaa tilanteen letkeästi sillä, että vanha ei vaan jaksanut enää laittaa putkia kiinni. Fair Enough.

Viini: sinimustaa laatua nopealla liu’ulla ja parilla porilaisella mustelmalla

Suomi-Montenegro: aves, aves

Montenegro lennätti ”Rohkeat haukkansa” stadikalle Bosnian ”Lohikäärmeiden” jälkeen. Jotenkin momentum suosi lentävistä olennoista kuitenkin Huuhkajia, sillä tiiviin ottelutahdin lisäksi Montenegron siipiä hapotti vierasmatka. Samaan aikaan pakkovoiton narratiivi nosteli kaulaansa suomalaisessa futiskeskustelussa, sillä viime minuuteilla kaksi Bosnialle pudotettua pinnaa maistui Suomen maajoukkueen kannattajille enimmäkseen madoilta ja mullalta.

Juna-aikataulut eivät oikein suosi ekologista matkailua, joten yksityisautoiluun on turvautuminen. Taistelupari ottaa päikkärit jo autossa, joten kannustamiseen jää enemmän energiaa. Pohjoinen sisäänkäynti on helposti selvitettävissä ja stadionin kipsojen jonot vaikuttavat tällä kertaa melko kohtuullisilta. Kolmen pelin kausikortteihin painetut vakipaikat löytyvät helposti ja aurinko helottaa lämpimästi nykyisen pääkaupungin taivaalta.

Pohjoiskaarre loi erinomaista tunnelmaa otteluun

Leppoisia tunnelmia ennen ottelua

Pohjoiskaarteesta singahtaa ilmoille asiaan kuuluvat äänenavaukset ja Riven johdolla ollaan edelleen menossa kisoihin, koska sellainen on maailman asento. Peli nytkähtää käyntiin melko varovaisissa merkeissä. Huuhkajat saavat pelin painettua enimmälti Montenegron puolelle kenttää, mutta Montenegro saa imettyä oman boksinsa edessä Suomelta tilan ja ajan. Huuhkajat pyrkivät pelaamaan syvyyteen Montenegron linjan eteen palloja, joita vähillä kosketuksilla siirrellään linjan taakse. Haukat ovat Huuhkajien liikeradoista kuitenkin hyvin vainulla ja pian käy ilmi, että mitään ilmaisia talipalloja ei Huuhkajia varten ole punapaitojen maaliverkkoihin ripustettu, vaan tulos pitää hakea kärsivällisellä, mutta riittävän määrätietoisella pelaamisella.

Montenegrolla vaikuttaa etenkin pelin alkupuolella olevan pistopaikkoja Huuhkajien hieman tavallista korkeammalle noussutta puolustuslinjaa vastaan, mutta hyökkäyspelin laatu ei varsinaisesti ole maalauksen tai vaakunan arvoista. Hieman enteellisesti joku ilmeisesti painaa vessamaailmaa etsiessään väärää katkaisinta ja ottelun alun valoshow saa äänettömän toisintonsa. 

Puoli tuntia on pelattu, kun Huuhkajat esittävät oman shownsa. Teemu Pukki ottaa Montenegron puolustuslinjan edessä pari ripeää askelta.  Richard Jensen löytää Pukin, joka hakee itselleen seinän Robin Lodilta. Haukan katse harhailee jo tässä vaiheessa niin pahasti, että Pukki löytää lintuverkon eteen unohdetun tulikuuman Joel Pohjanpalon: 1-0.

Teemu Pukki oli jälleen pelin ytimessä

Ennen pelin taittumista Pohjanpalo osoittaa vielä ettei todellakaan ole, mikään eilisen teeren poika. Tovi edellisestä maalista ja Lucas Lingman lähettää oman herkkupalansa sivuvaparista. Jolle on ensimmäisenä paikalla ja siitä se hyvin koulutettu kotka lentää Montenegron pyydysmiehen Danijel Petkovicin ulottumattomiin: 2-0. Vääräleukojen ajatuskuplaan nousee tuumaus siitä, että olisikohan Pohjanpalolle kuitenkin voinut olla myös Bosniaa vastaan käyttöä. Kaveri on kuuma kuin kiuasvastus.

Kohtaa lentää a'la Jolle "Danger" Pohjanpalo

Peli pelataan koko lailla lempeänä ja hyvätuulisena toisella puoliajalle. Tällä kertaa mielessä käy, että pitäisikö sittenkin hakea puoliajalla kahvit, mutta jään kuitenkin omalle paikalleni katsomaan, kun Suomen vuoden 1980 Olympialaisissa pelannutta maajoukkuetta juhlistetaan.

Historian havinaa

Montenegro tekee puoliajalla triplavaihdon. Se on myös toisen puoliajan alussa enemmän pallossa. Vääräleuat toteavat tässä kohtaa, että toivottavasti nyt ei passivoiduta ja päästetä kaveria takaisin peliin.  Näin ei onneksi käy vaan alun hätyyttelyn jälkeen peli jälleen tasoittuu. Suomi tekee oman triplavaihtonsa. Taistelupari nostelee pientä lippuaan ja fiilistelee niitä kannustushuutoja, jotka jo tunnistaa. Pohjoiskaarteesta helähtää muutama harvinaisempikin kipale. Ilmari Niskasella on oma tonttinsa, mutta Petkovic hoitaa sen.

Mitään varsinaista draamaa tai dramatiikkaa ei toinen puoliaika lopulta tarjoile. Eikä sen tarvitsekaan. Huuhkajat kontrolloivat hyvin kokonaisuutta ja Montenegrolla on sen verran vähän otteluun kantaaotettavaa, että sen muutaman päivän takainen Romania voitto pistää oikein hämmästyttämään ja kummastuttamaan. Katsomo nousee lisäajan lähestyessä pystyyn kunnioittamaan Huuhkajien suvereenia esitystä. Ottelun päätyttyä Pohjoiskaarteen ja Huuhkajaparven yhteisrallatusta on taas pitkästä aikaa sydäntä lämmittävää seurata.

Kiitos Huuhkajat ja tähän ei kyllästy:

Parvi painuu stadionin rakenteisiin ja on enää yksi eeppinen keskustelu käymättä

T: Isi?
F&V: No mitä?
T: Mikko-setä!
F&V: Asia kunnossa…

 Viini: Riven kaapista hallittua rakennetta ja sopivasti voittavan makuelämyksen varmistavaa kuplaisuutta