Matkalla (osa III): Leeds United-Arsenal

Pelilista saa surutta punakynää. Omicron jyllää ja tartuntoja ilmenee Valioliiga -joukkueissa pelit peruvina ryppäinä. Lopulta listalle jää enää yksi peli: Leeds-Arsenal. Se on meidän peli ja kokoa reissua heitelleet sattumukset pelaavat meidän pihalle. Toki punakynää vedetään siihen tahtiin myös Leedsin pelaajalistaan, että vaatii melkoista ponnistelua uskoa edes jonkinlaiseen tulokseen, mutta jalkapallo on siitä hieno peli, että tämäkin peli alkaa 0-0:sta.

Leedsin peleihin lippujen saaminen on oma Odysseiansa, sillä kysyntä läikkyy reilusti tarjonnan yli. Omalla kohdalla useammalla laitteella jäsenille suunnatusta lipunmyynnistä tikettien kärkkyminen heti h-hetkellä toi bingon. Liput eivät ehtineet Suomeen ennen kuin lentokoneemme irtosi kiitoradalta, joten lipunmyynti järkkäsi meille duplikaatit pelipäiväksi lipputoimistoon. 

Olemme Elland Roadin kupeessa jo kolmea tuntia ennen peliä. Lippujen hakemisen lisäksi ohjelmassa on Leedsin kaupassa vierailu, ”rokoterannekkeen” hommaaminen ja matsiruoka Elland Roadin vieressä olevassa The Old Peacock pubissa. Stadionin lähistön värimaailma on korostuneen sinistä, keltaista ja valkoista, ja vaikka käsillä on hieman koleampi päivä niin tunnelma stadionin ympäristössä on raukeaa ja onnellisen yhteisöllistä.

Perinteitä ja uutta aikaa Elland Roadilla

Lapioituamme hampparit ja curryranskalaiset kitusiimme käppäilemme stadionin itäpuolelle ja kilautamme liput vuorollamme lipunlukijaan. Koronarannekkeita ei ainakaan kovin tarkasti portilla tarkisteta niin kuin ehkä saattoi lopulta odottaakin, vaikka moni todistukseton olikin vapauttanut lippunsa myyntiin peliä edeltävinä päivinä. 

Vahva sumu verhoaa savumaisena pilvenä kenttää, kun pelaaja lämmittelevät. Katsomonosat täyttyvät hiljalleen ja ensimmäisiä chänttejä viritellään.  Lopulta kotiyleisö tarttuu euforisesti pelin alkua enteilevän ”Marching on together” -kappaleen sävelmiin ja Elland Road konsertoi pieteetillä sitä, mistä Leeds Unitedissa on kaupungilleen kyse.

The Old Peacock pubin kautta Elland Roadille

Videolla Marching on Together:

Peli poljetaan käyntiin ja selväksi käy, että tänään ei muovi-istuimille tule olemaan paljoakaan käyttöä, mikäli meinaa kentälle nähdä. Nostan taisteluparin myös penkillensä seisomaan, jotta pelitapahtumista jää visuaalisiakin muistoja. Leeds aloittaa toiveita herättävän terävästi ja saa aivan ottelun alussa painettua pelin Arsenalin päätyyn. Taika kuitenkin raukeaa melko pian, kun Arsenal saa viriteltyä ensimmäiset hyökkäyksensä ja Leedsin puolustus on auttamattoman helisemässä. Arsenalilla on paikat tehdä ensimmäiseen vitoseen kaksi maalia. Sen jälkeen loukkaantumisten tainnuttaman Leedsin peli ei lähde rullaamaan, vaikka yleisö koettaa sitä lennättää. Oikeiden jalansijojen löytyminen puolustuspelissä ja lukuisat harhasyötöt värittävät Leedsin peliä. Arsenal kasvaa koko ajan ja Garbriel Martinelli on lopulta se kaveri, jonka sisäterä leijuttaa pallon ensimmäistä kertaa Leedsin maaliin.

Leeds vastaa ”Champion of Europe” -chäntillä ja taisteluparikin intoutuu heiluttamaan pokemon -teemaista Leedsin huiviaan, vaikka edellisen matsin peruilta olikin enemmän Manchesterin taivaansinisten miehiä. Raphinha loihtii kuin tyhjästä tasoituspaikan itselleen, mutta alakulma ei ole riittävän jyvällä ja kuti valuu ohi:

-Tehtiinkö me maali?, taistelupari kysäisee

Muutaman rytmikkään "Marcelo Bielsa" -säkeen jälkeen Martinelli on irti ja nostaa pallon toistamiseen Leedsin maaliin. Leedsin puolustuspelaaminen yskähtelee vielä ensimmäisellä puoliajalla kertaalleen Arsenalin siirrellessä palloa Leedsin boksissa. Kinttuja ei vain löydy oikeisiin väyliin ja niinpä ”Let your country down” -chänttinsä saanut Bukayo Saka flipperöi pallon jo kolmannen kerran Leedsin maaliin ja se kylvetys, joka neljä yötä ja neljäkymmentäviisi mailia M62:sta lounaaseen sijaitsevasta alkupisteestä sai alkunsa, jatkuu.

Puoliajalla brittipiirakat ja olut tekevät kauppansa. Ehdimme jälleen hyvin toisen puoliajan alkuun takaisin. Katsomon sisääntuloaukolle kiivennyt herrasmies antaa kipakkaa palautetta kentän suuntaan. Järkkäri käy rauhoitelemassa miestä, joka puolustelee käyttäytymistään selkeäsanaisella

-But they are shit! Look at them!

Kyllähän sitä aina toivoo, että 0-3 saattaisi kääntyä vielä joksikin muuksi, mutta pelinilme ei sellaiseksi lähde vääntymään, vaikka Arsenal nostaa hieman kengurunnahka tossuaan kaasulta. Ohi kulkevat ihmiset antavat ymmärtäviä katseita toisilleen. Ilo on revittävä tänäänkin jostain muusta kuin varsinaisesta peliesityksestä. Poikansa kanssa matsia katsomaan tullut brittjätkä laulaa nurmella pötköttelevälle Martin Ødegaardille ”You are just soft southern bastard” ja astelee murheellisen näköisenä takaisin omalle istumapaikalleen.

Tunnelma stadionilla valotaulun lukemista huolimatta on upea ja se kumpuaa jostain äärimmilleen kaupallisesti viritettyä brittifutiksen pirtaa syvemmistä sfääreistä. Leedsin näennäinen hallinta on lohduttavaa. Kenties Arsenalin Ben Whitekin haluaa antaa jotain Leedsille takaisin, kun hän lanaa holtittomasti Joe Gelhardtin boksissa nurin ja Leeds saa rankkarin. Raphinha jättää suorituksessaan samba-askeleet tällä kertaa hieman vähemmälle ja täräyttää pallon surutta oikeaan yläkulmaan. Reissun yhdestoista maali tulee lopulta oikeiden maalipuiden väliin ja siitä otetaan ilo irti. Länsi-Yorkshiren majakkaan syttyy hetkellisesti valo, jonka Emile Smith Rowe hyvin ajoitetulla juoksulla ja riittävän painavalla viimeistelyllä sammuttaa: 1-4.

Yksi maali oikeidenkin maalipuiden välliin

Loppukymppi, peliajan päättymisen jälkeinen kymppi ja matka stadionin aitojen läpi kohti seuraavia etappeja on väkevän ”We all love Leeds” -chäntin säestämää. Pelireissun tulokset ovat olleet karmeita, mutta se ei tässä hetkessä tunnu lainkaan niin pahalta kuin kotimaisessa irkkubaarissa karkeasti viikko sitten Rüdigerin kalasteleman lisäajan pilkun jälkeen. Oikeastaan tulokset eivät tunnu ollenkaan pahalta siihen onnentunteeseen peilaten, että näimme Leedsin paikanpäällä ja vieläpä Valioliigassa kaikkein niiden sattumusten ja suursäätilojen vaihteluiden jälkeen, jotka reissuamme kelluttivat.

Videolla: We all love Leeds

Taistelupari avaa kotiinpaluupäivän, joka lopulta piti sisällään yhden peruuntuneen junvavuoron, yhden peruuntuneen ja yhden myöhästyneen lennon, silmät säihkyen ja nauraen:

-Ne hävisi, vaikka niillä oli niin hyvä kannatus!

Mitäpä siihen lisäämään.

Viini: paikallisten riemusta ja kyyneleistä perinnereseptillä

Matkalla (osa II): välipäiviä

BBC:llä höyrytään COVID:sta ja somessa Leedsin 0-7 -tappiosta. Leedsin kannattajat vertailevat sitä lähihistorian vastaaviin mahalaskuihin. Yleisesti tappiota ei kannattajien joukossa pidetä niin merkittävänä kuin jotain muita aiempia kylvetyksiä, mutta vähintäänkin ne, joita Marcelo Bielsa ja Leeds ärsyttävät, ottavat faktavapaan ilon irti tappiosta. Omaa sydänalaa sekä lämmittää että kylmää se, kun pahemmaksi katastrofiksi nostetaan muutaman vuoden takainen 1-2 kotitappio leijonanosan vajaalla pelanneelle Wiganille. Kyseinen ottelu oli kirjoittajan neitsytmatka Elland Roadille ja sen haamut kaivetaan jälleen esiin (tarina: http://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/kapsaisiinia-elland-roadilla.html)

Tikulla silmään

Heräilemme taisteluparin kanssa myöhäisillan seikkailujen jälkeen mukavan myöhään. Sovimme edellisenä iltana vielä, että lähtisimme uudelleen Etihadille stadionkierroksen merkeissä. Olen eri yhteyksissä käynyt saman rundin Manchesterin punaisella puolella pariinkin kertaan, mutta Etihad on jäänyt vielä tästä tulokulmasta tutkimatta.

Etihad by day

Ennen kierrokselle lähtöä meitä ammutaan kuumemittarilla Manchester Cityn shopissa päähän ennen kuin saamme elokuvamuotoon puetun City -historiikin, sille varatuissa tiloissa. Opas haluaa myös omassa puheenvuorossaan korostaa Cityn pitkää historiaa, vaikka ”aina ei ole ollut näin helppoa”. Opas kierrättää meitä stadionilla ja kuvaa pelipäivän rutiineja. Hän kertoo että Etihadilla punaista väriä saa olla vain palovaroitusvaloissa ja tomaattikastikkeessa. Tomaattikastikkeestakin on kuulemma yritetty tehdä sinistä versiota, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut.

Kierros käy sekä koti- että vierasjoukkueen pukukoppien kautta. Opas kuvaa, miten pelipäivänä psykologista etua haetaan niin vierasjoukkueen pukukopin värityksen kuin stadionin ravintolan roskisten ohi kulkevan hämärän tunnelin kautta, joka vierasjoukkueen täytyy tarpoa ennen kuin ylipäätään pääsevät koppiin. Pukukopissa näkyy myös televisioyhtiöitä palvelemaan tehty sekuntitason aikataulu, jota sekä kotijoukkueen että vierasjoukkueen täytyy melko mojovien sakkojen uhalla noudattaa. Etihadin nurmea päästään vielä nuuskuttelemaan kulkemalla simuloitujen kannattajaäänien säestämänä pelaajaputkea pitkin.

Matsipäivän aikataulu

Kotijoukkueen pukukoppi

Palatessamme takaisin stadionin uumeniin vastaan lampsii omalla kierroksellaan poikajoukko Manchester Cityn verkkareissa. Oma arvaukseni on, että kyseessä on joku 13-15 -vuotiaiden juniorijoukkueista. Arvaus saa ehkä pientä lisäjengaa, kun ryhmän kärjessä kulkevan sälli huudahtaa

”No red!”

Näin se jalkapallokulttuuri ja oman värin tunnustaminen tartutetaan jo hyvissä ajoin.

Etihad

Etihadin ympäristössä yksi asia jaksaa myös hämmästyttää. Ihan stadionin ympäristössä ei oikein hyvää lounaspaikkaa meinaa löytyä, joten taisteluparin kanssa otetaan jälleen ekstrakilsoja alle ennen kuin löydämme pienen ravintolakeskittymän Claytonista. Ajoituksen kanssa on huonoa onnea, koska osa paikoista on juuri sulkeutumassa ja osa vasta aukeamassa. Kävelemme vielä pienen pätkän Ashton New roadia pitkin Grove Inn -pubiin asti. Elättelen pieniä toiveita, että siellä saattaisi vähintäänkin Fish and Chipsiä olla tarjolla, mutta kun pölähdämme tuopeistaan nauttivien herramiesten ihmeteltäväksi ja huikkaan tarjoilijalta ruokapuolta, niin vastaus on, että keskitymme täällä juomiseen.

Koputtelemme hiukan kahden jälkeen The Grasshopper placen ovea ja meidät päästetään sisään. Istahdamme karibialaisafrikkalaisen ravintolan penkeilla ja tilaamme juomat. Pieneksi ongelmaksi muodostuu se, että kokki ei ole tullut vielä töihin, vaan on vasta parin tunnin päästä sovittelemassa kokinhattua päähänsä, ja nälkähän tässä nimenomaan oli. Saamme sovittua ystävällisen henkilökunnan kanssa drumstickseistä ja ranskalaisista, ja eipä siinä hetkessä juuri muuta olisi toivottukaan. Taistelupari napsii ranskalaisia ja jammailee afrikkalaisten rytmien tahtiin. Tunnelmaa sävyttää muuten vain taaksemme istahtavan ravintola-asiakkaan hetkellinen ruuanodotuskuorsaus.

Lähtiessä heitetään vielä tarjoilijan kanssa asiaan kuuluvat nyrkkivitoset ja pian Über surruttaa jälleen kohti keskustaa. Mailiin on napsahtanut tarkemmat ohjeet siitä, mitä Leeds-Arsenal -ottelun pääseminen tulee edellyttämään ja twitteriä seuraamalla vielä sillä klausuulilla, että jos peliä nyt ylipäätään edes pelataan.

 

Leedsiin

Suoraan hotellilta hotellille ilman sen kummempaa matkalaukkujen roudaamista on lopulta niin houkutteleva vaihtoehto, että otamme taisteluparin kanssa suosiolla taksin Manchesterin Jurys Inn hotellilta Leedsin Doubletree Hiltoniin. Taksikuskin kanssa ehdimme käydä matkalla perus säätä, yhteiskuntaa ja koronaa -koskevat keskustelut ennen kuin Elland Road näkyy ja ikään kuin hiljaisesta sopimuksesta (olemmehan kuitenkin matkalla Manchesteristä Leedsiin) pidetty jalkapalloa koskeva vaitonaisuus rikkoutuu. Taksikuski kertoo tuoneensa jonain aiempana viikkona muutaman Leedsin fanin samaa reittiä Leedsiin ja kertoneen, että Elland Road tullaan siirtämään moottoritien toiselle puolelle, koska siellä on tasaisempaa maata. Sitten hän pyytää katsomaan ikkunasta tiettynä hetkenä ulos ja sanoo, että jatkossa Elland Roadia kutsutaan hautausmaaksi. Sekä edellispäiväinen 0-7 -tappio että nurmesta törröttävät hautaristit alleviivaavat tarinan sanomaa

-You aren’t Leeds fans, are you?

Myönnän olevani, mutta kerron myös osaavani arvostaa hyvää mustanhuumorin värittämää tarinaa.

-The other guys never called me back! taksikuski naurahtaa.

Viini: asvaltti- ja betonipölyinen 

Matkalla (osa I): Manchester City-Leeds United

Loppujen lopuksi en ole varma lätkinkö enemmän lappuja lähtöselvityksen tiskille vai lätkikö Manchester City enemmän maaleja Illan Meslierin taakse. Koronatesteihin meni enemmän rahaa kuin matsilippuihin, mutta kun valoshow Etihad -stadionilla syöksähti käyntiin niin tuntui kuin jotain olisi jo saavutettu. Matka Etihadin mukavan pehmeille penkeille oli ollut ensimmäisestä ajatuksesta pitkä ja Omicron oli siinä välissä ehtinyt muuttaa maailma, mutta yhtä kaikki, täällä oltiin. Päivällä huhuttiin myös, että peli monen muun tapaan peruttaisiin COVID -casejen vuoksi, mikä lisäsi levottomuutta hotellihuoneen sängyllä köllötellessä ja sekä matsia että koronatestin -tuloksia odotellessa.

Taksi ei Etihadille kauaa keskustasta aja. Tilasin edestakaisen matkan samalta taksiyhtiöltä, koska yritin varmistella jotenkin jouhevan poistumisen pelin jälkeen. Erehdyin kuitenkin kysymään kuskilta Etihadin lähellä siitä, miten löytäisin paluutaksin ja vastaus oli mallia: ”Ei mitään käryä. Koita soittaa vaikka kuskille puoli tuntia ennen pelin päättymistä. Itse en koskaan hae täältä ketään pelipäivinä." Niinpä hautaan toiveet helposta paluusta ja toivon, että neljän vuoden elämänkokemuksella maailmaa matkaavan taisteluparin hermot kestävät myöhäisillan väistämättömän samoamisen.

Tunnelmia pelin alla

Etihad ja City sopivat siinä mielessä hyvin reissukohteeksi, että lippujen kanssa ei tyypillisesti tarvitse Amerikan temppuja tehdä. Tilaa on ja näkeehän sitä samalla, mitä jalkapallossa rahalla saa. Minä halusin nähdä parin vuoden tauon jälkeen Leedsin ja sain taisteluparista vielä reissukaverin viikon koluamiselle Englannissa. Myös Leedsin kannattajat olivat kauhoneet käsiinsä reilusti kotijoukkueen kannattajille tarkoitettuja lippuja, mikä tarkoitti sitä, että katsomossa oli tavallista enemmän sähköä ja vaaran tuntua.

Videolla vähän vanhaa ja uutta maailmaa

Ensimmäinen maali tulee niin nopeasti, että pystyn vielä maistamaan pahvimukista nautitun Amstelin poskieni sisäpinnoilta. Vieressäni istuva noin viisikymppinen nainen ryntää penkkiriviä viitisen metriä eteenpäin ja höyryää Leedsin kannattajiksi tunnistettavan poikajoukon niskaan. Suukopu ei lopu ja nainen ottaa tilanteesta kaiken irti. Muutaman reippaan ”Fuck off” -palautteen saattelemana nainen palaa hetkeksi paikalleen ennen kuin nousee jälleen pystyyn ja ilmoittaa saaneensa tarpeekseen siitä, että vierasjoukkueen kannattajia on joka kerta Cityn katsomossa. Nainen ei kuitenkaan lähde stadionilta, vaan käy juttelemassa vartioiden kanssa.

Game on!

City ehtii tekemään toisen maalin ennen kuin vartijat ajavat poikajoukon pois katsomosta. City tekee kolmannen maalinsa, kun reilu puolituntia on pelattu ja käytännössä ratkaisee pelin. Leedsin kannattajat pitävät vieraskatsomossa hyvää meteliä, vaikka peli lipeää käsistä ja siksi Etihad ei pelitapahtumista huolimatta käy uneliaaksi, vaan päinvastoin: kun peli alkaa olla selvä, on hyvä keskittyä toisen joukkueen kannattajille vittuilluun.

”Is this a library?”, ”Your support is fucking shit” ja tummemman sävyinen ”She said no, Mendy”, kajahtavat Leedsin katsomosta

Kotijoukkue vastaa: ”You are not fit to Premier league” ja ”You are fucking shit” -chänteillä.

Cityn metkut olivat liikaa siipirikkoiselle Leedsille

Peli pysyy 3-0:ssa, kun ihmiset valuvat stadionin uumeniin tankkaus- ja tyhjennystouhuihin. Kioskijonossamme poikajoukko kertaa puoliajalla käymäänsä nahinaan vierasjoukkueen kannattajien kanssa. Tämä on omalta osaltani neljäs Etihadilla nähty matsi ja joka kerta jaksan hämmästellä sitä, miten tehokkaasti kymmenientuhansien ihmisten liikutteleminen ja palveleminen onnistuu puoliajalla. Kaikki, jotka vähänkään yrittävät, ehtivät sekä vessaan että myös nauttimaan Amstelinsa puoliajan aikana.

Terveiset naapurille kulkivat kätevästi punatakkisten herrasmiesten olkapäiden yli

City ei anna tuumaakaan toisella puoliajalla periksi, vaan menee 4-0 -johtoon heti alkajaisiksi. Tunnin kohdalla se naulaa Leedsin arkkuunsa, kun ensin Phil Fodenin maali hylätään paitsiona, mutta Kevin de Bruyne oikaisee asian minuutin sisällä ja homma menee hiukan humoristiseksikin: 5-0. Kotijoukkueen osalta tunnelma on tässä kohtaa korkeimmillaan ja mikään ei viittaa siihen etteikö tahti voisi jatkua. Siipirikkoinen Leeds on pahasti yltäkylläisyydessä kylpevän Cityn hyökyaallon armoilla.

Lisää tulee

Sitten tulee 6-0 ja sitten 7-0. 7-0 -tilanteessa kotijoukkueen kannattajat ovat selvästi saaneet shownsa, sillä katsomonosat alkavat tyhjentymään. Leedsin kannattajat jatkavat edelleen metelöintiään ja tilanteesta huolimatta laulavat rakkauttaan joukkueelleen. Taistelupari ilmoittaa kannattavansa Manchesteriä.

Lopulta peli päättyy ja lähdemme myöhäisessä illassa tarpomaan kaupungin keskustaa kohti. Kello tikittää Englannissa kymmentä ja Suomessa puolta yötä, joten jokainen pääväylän suuntaan otettu kilometri tuntuu epätoivoisen pitkältä. Vähintään puolisen tuntia se ottaa ennen kuin lopulta saamme Überin allemme ja loppumatkaa taittuu taksin takapenkillä. Hotellilla huomaan, että aiemmalta taksiyhtiöltä oli tullut WhatsAppiin linkki, jota klikkaamalla olisin saanut paikannettua tilaamamme taksin. Etihadilta paluun koodi jäi kuitenkin edelleen murtamatta, vaikka lähellä se oli.

Viini: uusi variantti

FC Inter-SJK: legendoille

Pub -Derbyn ovella tarkistetaan kausikortit silmämääräisesti. Kuunvaihteen ilta on paksun pilvimassan lämmittämä. Ihmiset ovat jakautuneet pariin pöytään. Sunnuntai -ilta on Turussa juhlailta. FC Inter saa pronssimitalin kohtalon määrittävässä ottelussa vastaansa SJK:n. Samalla juhlitaan Inter -legendojen Timo Furuholmin ja Henrik Moisanderin futisuran päättymistä. Hyvästit illassa heitetään myös sinimustat viime kausina jalometallin makuun saattaneelle José Riveirolle. Sekä FC Inter että SJK olivat varmistaneet jo europaikan ensi kaudelle, mutta molemmilla joukkueilla oli kipinää iskeä vielä pronssiin kiinni.

Kannattajakatsomosta pelmahtaa sinistä savua ilmaan ja tifoja nousee sinimustien lippujen heiluessa katsomonosan reunoilla. José Riveiro talsii tapansa mukaan ensimmäisten joukossa kentällä ja ottaa kotiyleisön. Pelaajat saapuvat vastakkaisilta reunoilta ja ääntä on pelinkuvaan sopivan remakasti. Derbyssä käyty keskustelu siitä, että onko tuloksella enää niin väliä, kun pelin arvo on niin paljon muutakin, jomottaa ohimoissa. Sydämestään sitä kuitenkin toivoo, että Interistä luopuvat henkilöt saisivat voitokkaan päätöksen sinimustalle taipaleelleen.

Mayhem

SJK:n vahva pelillinen vire näkyy pian kentällä. Nottajokiset pystyvät kontrolloimaan peliään hyvällä pallonliikuttelulla ja pallonhallinnalla. Inter tulee prässissään askeleen kaksi perässä. Vartti siinä menee, kun SJK vyöryttää pallon oikeaan laitaan, jossa Jake Jervisillä on pikkuisen liikaa aikaa asetella jalkaterää pallon alle ja samalla Tuco hiipii Interin topparin väliin. Jervisin keskitys putoaa Tucon valitsemaan kanavaan ja Tuco puskee tyylikkäästi yläkulmaan. 

Kahdeksan minuuttia menee edellisestä, kun Timo Furuholm juoksee kärjestä omalle puolustusalueelle peittämään keskitystä. Furuholmin lennokkaasta taklauksesta tuomaristo arpoo kulmapotkun, mikä ei kotijoukkueen kannattajille putoa hyvin. Pyry Hannolan kulma taasen putoaa oikeaan neliöön ja Tuco pudottaa sen alakulmaan. Sinimustien mehuhetki on päättymässä ikävästi, kun Tuco vie päivänsankareita.

Mehuhetki päättymässä ikävästi

Matias Ojala ehtii kolauttamaan pallon tolppaan ennen kuin Jervis löytää Tucon matalalla keskityksellä Interin puolustuksen puristuksista. Moisander poimii ensimmäisen omenan, mutta seuraavakin putoaa Tucolle, joka luutii itselleen knallitempun. Kotikatsomon rumpu ei laannu, vaikka useampaa puristaa varmasti rinnasta. Juhlaottelusta on vääntäytymässä lähes traumaattinen kokemus, vaikka uskoa pelin kääntymiseen riittää vielä.

Puoliajalla vallitsee hieman epäuskoinen tunnelma. Kirjoittajakin sopeutuu siihen maailmaan, jossa toiselta puoliajalta riittäisi kunnon taistelu ja se onneksi saadaan.

Oma ääni alkaa hajota toisen puoliajan alussa. Syvä kiitollisuus purskahtaa päällimmäiseksi tunteeksi, kun Timo Furuholm heittää pallon Benjamin Källmanin kaistalle. Pallon taakse tulee jälleen säkenöivää voimaa ja Inter kaventaa pelin 1-3:een. Myös Petteri Forsell hakeutuu aktiivisesti seinäjokisten ihon alle samalla, kun palloa kuskataan kohti keskiympyrää. Me ollaan pelissä taas mukana!

Inter ja kotikannattajat löytävät yhteisen flown. Sinimusta, raivohullu pauhaa katsomosta. Peli säkenöi ja nyt SJK joutuu vetäytymään. Furuholm uittaa kertaalleen maalin, mutta tilanne on paitsio. Kello tikkaa seitsemääkymppiä, kun kenties kauden parasta peliään pelaava Lassi Järvenpää ohjaa Anthony Annanin syötön linjan taakse Forsellille, jonka keskitys näyttää osuvan SJK:n puolustajan käteen. Forsellin vielä protestoidessa tilannetta pallo putoaa uudelleen maestron jalkaan, ja kun ylävartalon tuulimylly pysähtyy ja jalka hakeutuu pallon alle, ei mikään pysäytä Jesper Engströmin korkealentoa maalille, jonka lopputuotteena pallo painuu riman alle ja Inter tulee jo maalin päähän.

Lopulta ottelun pallo hiukan tyhjenee, kun Annan ja Henrique Murilo ottavat sähäkästi laidalla yhteen. Lopputulemana on Murilon pikku-Zidane, mutta tuomaristo päätyy tilanteessa Salomonin tielle. Air-Källman liitelee vielä kerran omissa korkeuksissaan ennen kuin Rafal Wolsztynski vapauttaa ottelun viime minuuteilla vielä Tucon kertaalleen maalintekoon. SJK ei paikkojaan Turun illassa hassaa ja peli on 2-4. Sama akseli vaihtaa vielä rooliasujaan ja kosmeettista viidettä viedään ennen kuin pelaajat vapautetaan kannattajiensa luokse.

Sinistä savua pelmahtaa taas kentälle. Yksi aikakausi Turussa päättyy. Juhlallisuudet ja juhlat jatkuvat pitkälle iltaan. Monilla varmasti vielä yöhönkin asti ja seuraavana aamuna ohimoissa varmasti kolkuttaa se, että mitä elämään nyt talvikuukausiksi kotimaisen huippufutiksen jättämään tyhjiöön.

Kiitos tästä kaudesta...

...ja kaikkea hyvää tulevaan!

Bussi vie käheäkeuhkoisen, mutta hyvästä taistelusta kiitollisen pois Kupittaalta. Sydän läikkyy lämpimänä. Ensi kaudella jatketaan!

Viini: legendoille

Ilves-FC Inter: Tapparaa ja Inter Turku shalalalaa-la-laa-laa-laa

Runosmäen Teboilin pihalle vihmoo syyssade. Tuijottelen lentolaukku jaloissani tyhjälle bussipysäkille. Kyyti Tampereelle oli ehtinyt jo lähteä, mutta se on kääntynyt takaisin. Ultraboyzin minibussi kaartaa parkkipaikalle. Nopeasti todetaan se, että tauko jäänee nyt hiukan lyhyeksi, mutta matsiin kyllä ehditään. Oikeastaan koko matkan sataa ja myös Tampereella sataa, joten katsomopaikkamme on siirretty pääkatsomon puolelle. Portilla lipunlukijat hangoittelevat vastaan, mutta helpottavia kilahduksia alkaa kuulumaan, kun sojotan kännykän taskulampulla QR -koodeja. Pelin alkuun on vielä kymmenisen minuuttia eli Ratinassa kaikki hyvin.

Kiitos Inter!

Pääkatsomoa on täytetty Ilveksen junioreilla ja heidän vanhemmillaan. Sen verran ilmantilaa on kuitenkin vapaana, että mitään hornankattilaa ei Ratinasta näillä rakenteilla ja katsojamäärillä saada. Yksi ottelun käänteentekevistä hetkistä nähdään jo minuutin pelin jälkeen, kun tupsukorvien Teemu Jäntin kuti pomppaa Inter -puolustuksesta vaakaputken alareunaan ja siitä Lassi Järvenpäälle, joka luutii pallon pois vaara-alueelta. Ottelun ensimmäiset hetket painellaan muutenkin vauhdilla päästä päähän, joka lupaa viihdyttävää futisiltaa, vaikka kannustushuudot katoavatkin kohti sateista avaruutta. Ensimmäiseen vitoseen sekä vieraat että kotiväki käyvät koputtelemassa ovella, mutta takalukko pitää vielä molemmissa päissä.

Mestari työssään

Varttisatasta käydään, kun salvat murtuvat. Keskikentälle viime matseissa hienosti kotiutunut Noah Nurmi hakee laidalla pysäyttämättömällä liike-energialla puuskuttavan Benjamin Källmanin, joka taittaa edessään pyllähtävän Tatu Miettusen edestä keskelle ja antaa vasurinsa laulaa. Rasmus Leislahti kellahtaa vielä kudin eteen, mutta pesäpaikalla ensimmäisenä pyörii Aleksi Paananen, joka pistää toisella yrittämällä munan kennoon. Sen enempää ei munakenno enää ensimmäisellä puoliajalla täyty, mutta johdon tärkeys korostuu, kun Seinjäjoelta saadaan vaimeanrätisevällä äänellä tieto siitä, että nottajokisetkin johtavat kupsukkaa.

Puoliajalla lämmikettä saa mukavasti Ärjyn Ripasta ja chilisemmätkin palat saadaan huuhdottua kullanruskealla virvokkeella, joka tarjoillaan ihan klassisesta muovituopista.

Sinimustat saavat heti toisen puoliajan alkuun säpinää Ilveksen maalille, mutta siimoja ei vielä sen enempää venytellä. Inter vaikuttaa olevan vallitsevaan tilanteeseen ihan tyytyväinen eikä Ilveskään vaikuta ihan metsästysretkellä olevan, joten tempo hiisaa hieman

-Tapparaa ja Inter Turku, shalalalaa-la-laa-laa-laa, kajahtaa Armadan rallattelukirjasta.

Jossain siinä sivussa Miettunen päättää, ettei enää tällä kaudella käy Källmanin edessä perseelleen ja tinttaa avojäätaklauksen eteenpäin kiitävään Källmaniin. Lätkästä tästä olisi lähdetty suihkuun ja futisviheriölläkään kaikki ei ihan loksahda paikalleen, koska Miettunen selviää varoituksella tai sitten vaan tuomariston osalta turvaudutaan valotaululla räpsyvään korttikoneeseen, jossa räpsyy kaikkea vihreästä, mustaan ja seepraan. Källman lähtee tikattavaksi ja taika-Taiki vapautetaan nurmen puolelle. 

Nuoren Miettusen kärsimykset saavat Interiä vastaan vielä yhden luvun, kun Kagayama sipsuttaa Miettusen edestä Lassi Järvenpään matalaan keskitykseen ja ottelun ratkaisu näkee stadionin valot. Samalla myös ratkeaa se, että Inter pelaa sunnuntaina Veritaksella pronssista ja kausi tulee saamaan jännittävän päätöksen.

Taikin taikaa: 0-2

Niilon pojilta pyydetään vielä vierasmobin toimesta ”laulua”, mutta kuulematta se jää. Hyväntuulinen porukka lampsii sukat märkinä pois kauden viimeisestä vierasottelusta.

Viini: Pyynikiltä pikkuisen enemmän lämmittävää

HJK-FC Inter: viimeisiä viedään

Kupittaan parkkipaikalla on juhlava ja nostalginen tunnelma, kun sinimustahuivisia Interin kannattajia nousee pieneen bussiin. Kotimainen futiskausi askeltaa kohti päätöstään. Pimenevät ja koleankosteat ilmat tarkoittavat myös sitä, että tämän kauden vieraspelimatkat hipovat viimeisiään. Viime kaudella Interin kautta päätettiin Bolt Arenalla. Nyt kyseessä on kolmanneksi viimeinen peli, jossa panokset todella ovat kohdillaan: HJK tarvitsee kipeästi voittoa, jotta se pysyy mestaruustaistelussa mukana ja Inter tarvitsee pinnoja pysyäkseen pronssin kannassa kiinni.

Kivihovissa nautitaan piispanmunkit. Sitten Bolt Arenan valot leikkaavat kirkkaasti pimenevää iltaa. Kuljemme suuren maailman tyyliin järjestysmiehen kannoilla kohti vierassektiota. Kerrospukeutuminen on varsin tarpeen, sillä pykälää nollan päällä olevan mittarin lisäksi vesisade sakenee ja hapertaa kerrastojen lämpökerrointa. Vieraskatsomoon nousee nakkimukien, oluiden ja lämmittävien kahvien turruttamaa porukkaa. Kioskin edessä neuvotellaan vielä, että josko oluensa saisi viedä pahvimukissa katsomoon. Osa vieraskannattajista on tullut järjestetyn kannattajamatkan kyydissä ja osa omia reittejään.

-Tulkaa tänne lähemmäs!

Kajahtaa katsomon alimman rivin aidan edestä, johon eri aikojen reissulaiset ovat liimanneet tarrojaan. Vääriä rapsutellaan avaimilla ja muulla terävällä pois. Parinkymmenen hengen kannattajakatsomo hitsautuu yhteen ja ottaa punaisiin vieraspaitoihin sonnustautuneet omansa vastaan. Katsomovalojen sydämissä ei ole säästetty. Boltin muovi suorastaan hohkaa tummaa taivasta vasten.

Cold and Rainy night in Bolt

Pelillisesti HJK vaikuttaa olevan pykälän paremmalla jalalla liikenteessä. Näennäisestä hallinnasta huolimatta se on parhaimmillaan tilanteen vaihdoissa, joita se pääsee Interin pallonhallintajaksojen päätteeksi kääntämään. Inter säikäyttää kotijoukkuetta alussa, kun Timo Furuholmin keskitys leikkaa muovia Hugo Kedon ja HJK:n puolustuksen välistä. Benjamin Källman ei kuitenkaan aivan yllä siihen.

HJK tykyttää sydämiä sitten useamman vuoron putkeen. Henrik Moisander joutuu pariinkin kertaan todistamaan olevansa veskaosastolla sarjan eliittiä. Lopulta Moisanderkin kohtaa tekemättömän paikan, kun David Brownen matala keskitys liipaisee Inter puolustuksesta sopivan suunnanmuutoksen ja pallo päätyy Riku Riskille, joka uittaa saaliin Artto Hoskosen haaroista saaviin eikä Moisanderinkaan haavi ehdi väliin. Vesi loiskuu vielä ensimmäisen puoliajan lopussakin, mutta Jairin tuuttaus tuomitaan paitsioksi ennen kuin katsojat päästetään pakenemaan stadionin uumeniin.

Jonotella ei puoliajalla turhaan tarvitse vaan kaikki tarvittava käy suitsaitsukkelaan. Pelissä on sen panokseen nähden yllättävän vähän yleisöä, mutta liekö sitten HJK:n kuluvan viikon europettymys painanut osan päistä ja hyvissä ajoin tyynyyn.

Jostain syystä kirjoittajan puseroon nousee toisen puoliajan alussa vahva tunne siitä, että HJK on se, joka napauttaa seuraavan maalin, vaikka peli etenee melko tasaisissa merkeissä. Peli aaltoilee ja läikkyy toisen puoliajan ensi minuutit viihdyttävästi molempiin päihin, joten syketasot pysyvät korkeina. HJK tekee KuPSit ja realisoi kirjoittajan aiemman tunteen seuraavan maalin tekijästä. Kulmapotkun päätteeksi haavat heiluvat Interin maalilla ja pallo pomppaa kivasti Riskeistä Roopelle, joka nuijii nahkakuulan klubipäädyn verkkoihin. Ei voi sanoa, etteikö HJK ansaitsisi maalejaan, mutta kyllähän stadilaiset futisjumalat ovat jälleen kotikylän kundeilleen suotuisia. Klubipääty ryhtyy rallattelemaan Galaansa.

Kirivaihdetta silmään

Turkulaiset eivät olekaan aivan niin peloissaan kuin chäntin sanoitus viestii, vaan Inter saa palloa paremmin hallintaansa ja se jauhaa hyökkäyksiään tuttuun tapaan puolustuksen kautta. Ongelmaksi meinaa muodostua se, että keskitykset putoavat kerta toisensa jälkeen Kedolle. Lopulta Petteri Forsell saa nostettua yhden koko niityn yli ja esiin nousee Källman, jonka puskun Keto työntää sopivasti Furuholmin jalkoihin. Inter tulee maalin päähän ja näin ottelu ottaa lisää kierroksia.

Inter on tulla tasoihin, mutta ehkä HJK:n kannalta jotkin todennäköisyydet napsahtavat taas paikalleen, kun hyvällä energialla peliin tullut Matias Ojala ei löydä keskeltä lähtevään kutiinsa riittävää väylää. Luis Murillo ehtii vielä sitomaan kengännauhansa puolen tusinaa kertaa ennen kuin Oliver Reitala päättää pelin. HJK:n pelaajilta näyttää putoavan punnuksia helmoistaan ja Interin pelaajien harteet eivät meinaa jaksaa kannatella painuvia päitä

-Kiitos Inter! Tampereella sitten voitetaan!

Siihen ei kirjoittajallakaan ole lisättävää.

Tampereella jatektaan

Viini: pahvimukista, puolilitraa

FC Inter-KuPS: kolmekaks käköseen

Jokirannassa tehdyn Pokemonien metsästysretken ja siipparin lauantailounaan jälkeen kello tikkaa jo sellaista vauhtia, että Petteri Forsellin synttäripiispanmunkeille ei enää ehditä. Taistelupari ottaa autossa pikapäikkärit, kun Veritas lähestyy. Veritaksen käytävillä on tavallisen paljon kuopiolaisia. Lauantaille aseteltu matsi mahdollista sen, että lehtereille saadaan tavallista enemmän painoa.

Juhlantuntua Veritaksella

Petterille helähtää myös ikiklassikko ”Paljon onnea vaan” samalla, kun hän ottaa osaa kuukauden pelaajavalinnan juhlallisuuksiin. KuPS puolestaan ottaa pelin haltuun ja pakottaa Interin sinimustaan kuoreensa. Interillä on myös alussa vaikeuksia saada kontrolloituja hyökkäyksiä aikaan. Hymyn kare nousee ensimmäistä kertaa huulille, kun Timo Furuholm puikottaa Urho Nissilän. Periaatteessa peli olisi voitu lopettaa tähän.

Interin kannattajat pitävät hyvää mekkalaa omassa katsomossaan ja KuPS:n kannattajat vastaavat Olympiakatsomon puolelta. Peli itsessään on aika tarkkaa puolin ja toisin. Inter saa hiljalleen paremmin pelin juonesta kiinni, mutta millään erityisen hyvillä maalipaikoilla ei puolin tai toisin juhlita. KuPS:n paineistuksesta huolimatta Inter puolustaa hyvin ensimmäisen puoliajan loppuhetkille asti. Santeri Haarala varoittaa kotijoukkuetta heilauttamalla jalkansa vapaaksi ja pallon rimaan, kun pelikellon lukema alkaa jo nelosella. Isoviisari ottaa tästä yhden kierroksen verran vauhtia, kun väliin kokovartalocojones -maisia otteita väläytellyt Diogo Tomas tulee säkenöivällä voimalla Nissilän lähettämään kulmaan ja talttaa KuPS:n johtoon.

Puoliajalla VPS:n Veikkausliigaan nousua mehustellaan kuuluttajan liidamana hetken aikaan. Piiloviesti on myös selvä. Lisäksi FC Interin 07 -vuosikerran urotekoa ehditään tuulettelemaan ennen kuin KuPS pilaa orastavan optimismin, kun Nissilä pistää toisen puoliajan alussa toisen inhottavasti kiertävän kulman maalille ja tällä kertaa Paulo Ricardo leijailee omissa korkeuksissaan: 0-2. Olympiakatsomon puolelta riehakkaimpia talutellaan jo järkkäreiden toimesta talteen.

Vieraille pari näistä

Maalin jälkeen pallonhallinta jää Interille. Inter rakentaa melko rauhalliseen tahtiin hitaita hyökkäyksiä puolustuksensa kautta. KuPS vaikuttaa lauantai-illassa vahvemmalta joukkueelta, mutta Interillä on vielä jokeri käyttämättä. Vaarattoman näköisessä tilanteessa Jesper Engström loikkaa pallon itselleen laidalla ja kääntää sen maalille. Paikalla on Benjamin Källman, jonka kuti tulee sen verran tiheän viidakon läpi, ettei Johannes Kreidl saa riittävästi kitkaa hanskojen ja pallon väliin. Inter kaventaa ja pelin kierrokset nousevat.

Seuraavaksi jengaa pallon taakse pistää synttärisankari Forsell sivuvaparista. Kroppaansa pallon eteen lennättää Timo Furuholm, joka saa käännettyä pehmeällä osumalla pallon takaisin maalin eteen, jonne rynnii Källman ja peli on ykskaks yllättäen tasan. Kynttilät ehtivät palaa kakun päällä vartin verran, kun pallo leikkaa nurmea Interin puolustuksen edestä Axel Vidjeskogille asti. Vidjeskog petaa pallon kivalla nopeudella kivalle ruohoneliölle, josta Nissilä napauttaa sen yläkulmaan. KuPS pistää kotijoukkueen kolmannelle rokotuskierrokselle.

KuPS saa vedätettyä lisäajan kellosta. Ottelun tulos heijastelee pelitapahtumia varsin viihdyttävässä futisillassa. Sen verran happamasti lopputulos kuitenkin laskeutuu, että taisteluparin kanssa sovimme menevämme sellaisella sykkeellä seuraavan aamun perhefutikseen, ettei KuPS:lle hävitä enää koskaan.

Loppusäpinät

"Inter sai kolme-kaksi käköseen", huudahtaa taistelupari, kun kotiovi lopulta aukeaa.

Viini: karhean tanniininen

JyTy-Salon Wilpas: jalla, jalla

Keli käy kosteammaksi ja kylmemmäksi, kun läntisen-Suomen kolmosdivarin Turun lohko ottaa viimeisiä askeliaan. Yläkentälle kiipesivät alaloppusarjan kahta viimeistä sijaa miehittäneet Jyrkkälän Tykit ja Salon Wilpas. Laskeskelin että pelissä oli sikäli edelleen panosta, että JyTy kampeaisi kolmen maalin voitolla vielä Wilppaan edeltään ja saisi siten edes jonkinlaiset todennäköisyydet sarjapaikan säilyttämiselle.

Kerta Yläkenttää vielä tälle "kesälle"

JyTy kenties Turun alueen ritarillisimpana joukkueena päästi katsojat jälleen maksutta orsille. Se osoittautuu ainakin sikäli peliliikkeeksi, että pian viereeni kiipeä tummasilmäinen poika, joka rummuttaa kysymyksillä: milloin peli alkaa, ketkä pelaa, mikä on kotijoukkue ja onko peli ilmainen? Lisäksi tsekkaamme pojan kännykästä vielä seuraavat Yläkentän pelit.

Pelin edetessä huomaan, että poika toimitti vähintään yhtä paljon katsomoon löytäneen äitinsä kuin omaa asiaansa. Pelin merkitystä alleviivataan ensimmäisen kerran sillä, että Salon Wilpas tahtoo teikkauksen jälkeen vaihtaa vielä puolia. Hyökkääminen keskustan puolen päätyyn siis antaa salolaisten laskelmissa jotain etua.

JyTy aloittaa hyvin ja sen pallonhallintapeli saa jopa tikitakamaisia piirteitä, kunhan aivan alussa pari heikompaa syöttöä on pistetty pois päiväjärjestyksestä. Wilppaalle näyttää sopivan vetäytyminen ja vastaiskujen kyttäily. Sinänsä Wilpas saa tilanteenvaihtojen kautta luotua uhkaa melko korkealla pelaavaa JyTyn puolustuslinjaa vastaan, mutta JyTy on pelin päällä.

-Jalla, jalla!

kuuluu toistuvasti äidin suusta, kun JyTy hyökkää. Poika pinkoo rajojen yli tulevien pallojen perässä ja  kotikatsomo elää myös muuten kotijoukkueen mukana muutaman kovaäänisen kannattajan säestämänä. Yläkenttä on illassa selvästi kotijoukkueen takana, mikä ei koko kauteen peilaten ole aivan itsestäänselvyys ollut. ”Turun piirin omituisin, mutta paras joukkue” kiittää yleisön tuesta, kun vajaa vartti on pelattu. Tuure Oldendorff survoo pallon keskeltä maaliin ja peli on 1-0. JyTy saa maalista entistä enemmän uskoa otteisiinsa ja Kupittaan puolen puista pelmahtaa kymmenen minuutin päästä tuhat lintua taivaalle, kun pallo ahdataan jälleen Wilppaan maalia kohti, mutta tällä kertaa Wilppaan puolustus saa pelastettua pallon pykälää ennen maaliviivaa.

Joku yleisöstä nimittää vierasjoukkuetta taksikuskeiksi. Eetu Tuominen vääntää itsensä laidalta irti ja löytää Oldendorffin pilkun tienoilta. Oldendorffin napakkaa sijoitusta ei mitkään siivekkäät pysty vastustelemaan ja peli on 2-0, kun vasta 26 minuuttia on pelattu. Wilpas vetää kuitenkin pian jokerin taskustaan, kun Jesse Jokiniemi pääsee pamauttamaan melko etäiseltä sektorilta vaparin keskustan päädyn riman kautta maaliin ja Wilpas kaventaa ehkä hieman pelitilanteiden vastaisestikin.

Jesse Jokiniemen vapari:

Maalin jälkeen Wilpas saa otetta pelistä ja hetken näyttää, että salolaiset punnertavat pelin heti kohta tasoihin. Hallintajaksoa kestää kuitenkin vain viitisen minuuttia ennen kuin JyTy pääsee jälleen pelin päälle. Pallo käy kahteen kertaan rimassa ja Kristian Viitanen joutuu kellahtamaan Veeti Niemisen painvan kudin eteen ennen kuin pallo pussitetaan kulmasta kolmannen kerran Wilppaan maaliin, kun ensimmäisen puoliajan kello on muutamaa minuuttia vaille pykälässä. Maali kuitenkin hylätään. Ilmeisesti paitsiona, joten puoliajalle kotijoukkue pääsee vain maalin johdossa.

Torstai-ilta on pikkuisen liian pitkällä kahvittelua varten, joten tauko menee värjötellessä. JyTyn pelaajat ja tuomaristo käyvät vielä maalin hylkäykseen johtanutta tilannetta läpi matkalla pukuhuoneeseen.

Taukomarssilla riitti vielä poristavaa

Ilma viilenee entisestään. Poika tarkistaa vielä, että ketä minä ottelussa kannustan. Wilpas luopuu heti ensimmäisen puoliajan alkajaisiksi pallosta. JyTyn pallonhallinta ei ole ihan niin suvereenin näköistä heti jakson alussa, mitä se oli ensimmäisellä puoliajalla. Kotijoukkueen, pojan ja äidin harmiksi Kevin Kreen karkaa JyTyn puolustukselta melko varhaisessa vaiheessa ensimmäistä puoliaikaa, kiertää maalivahdin ja ottaa aikansa ennen kuin pistää pallon tyhjään maaliin.

JyTy on edelleen vaarallinen, kunhan se saa edes jonkinlaista palloa boksiin ja seuraavaksi halonhakkuuta toimittaa Alex Johansson, joka vie maalinedushässäkän päätteeksi JyTyn 3-2 -johtoon. Ei ne JyTyn maalit mitään kauniita ole, mutta nyt niitä on kasassa kolme ja peliä on vielä 25 minuuttia plus lisäajat tahkottavana. 

Erikoistilanteet ja vapaaehtoinen pallopoika

"Pallopoika" pinkoo supernopeudella rajojen yli menevien pallojen perään ja leikkaa kerran kentän poikkikin. Pelitilanteet menevät koko ajan pikkuisen enemmän painiksi ja tuomari saa rauhoitella pelaajia useampaankin kertaan. Jalkapalloromantikkona JyTyn maali olisi ollut toivottava jo pelin loppuhuipennuksen kannalta, mutta JyTyn rynniessä päälle kapteeni Jokiniemi pistää pelin lopulta tasoihin, kun peli kello tikkaa lähellä yhdeksääkymppiä. JyTyn lisäksi tainnuttavan karatepotkun saa kulmalippu. Lintuparvea muistuttavat kentän päällä vellovat vesimassat tunkeutuvat kankaiden läpi ja siksi loppuvihellyksen jälkeen askel käy tiheästi kohti autoa. Salon Wilpas jää vielä jännittämään sarjapaikkansa puolesta, kun taas Jyrkkälän pinkkejä saa ensi kaudella seurata nelosessa

Viini: pyöräkellarin kotitekoinen

PIF-TPV: hyvä kiertää

Kaikkea ei voi aina suunnitella, ja kun Corollasta räpsähtää ensin mittariston valot sammuksiin ja sen jälkeen ratista katoaa ohjaustehostin, on aika luovuttaa ja ohjata auto viereisen pizzerian pihaan. Falck hakee raadon pois. On torstai ja ajattelen tämän tarkoittavan sitä, että Suomi-Ukraina-pelin jälkeinen kotiinpaluu koukkaus Paraisille jää tekemättä. Sillan toinen puoli on aina kuitenkin sillan toisella puolella ja pyhäpäivä on pyhäpäivä.

VR sylkee samoja raiteita ulos, jotka se lauantaina nieli sisäänsä. Huuhkajien kärsimä tappio on jollain universaalilla tasolla hyväksytty, vaikka melankolian sävyjä on ilmassa. Katson ensin ihan varovasti puhelimesta, että miten bussit Turusta Paraisille kulkevat. Tekemätön paikka. Junassa kuulutetaan raideturvallisuuteen (kenties lehtiä radalla) liittyvästä hidasteesta, joka myöhästyttää kotiinpaluuta entisestään. Se ei ole hyvä uutinen. Tsekkaan vielä Yangon hinnan ja matka-ajan. Optimistisesti ajatellen missaisin ekan vartin. Ei välttämättä paha, ja lopulta aikani jahkailtua päätän, että kyllä tästä vielä lähdetään Pajbackalle katsomaan, kun PIF varmistaa sarjanousunsa. Futisviikko on kuitenkin keskimäärin mukavampi päättää iloisiin tunnelmiin ja samalla saan täytettyä aiemman blogitekstin jälkeisen löyhän lupauksen paluusta Pajbackalle.

Pitch Invasion Paraisilla

Taistelupari nukahtaa taksiin. Vettä ripsii varovasti auton ikkunoihin. Livetuloksista bongaan, että PIF on siirtynyt Kevin Larssonin maalilla 1-0 -johtoon. PIF tarvitsee vähintään pinnan TPV:ltä, jotta se ei joudu lykkäämään nousujuhliaan edelleen. Ottelu on sillä lailla saletti, että TPV on sarjan jumbona ja vailla varsinaista panosta, joten kotijoukkueen nousujuhlat vaikuttavat futiksen arvaamattomasta luonteesta huolimatta kalkkiin kaiverretuilta.

PIF oli alusta asti pelin päällä

Vihdoin Pajbackan kivimuuri piirtyy taksin eteen. Kiitän kyydistä ja vedän taisteluparin uunituoretta huuhkajat-huivia hiukan tiukemmalle. Olemme juuri astuneet kivimuurin sisään, kun punapaidat tuulettelevat toista maaliaan. Larsson on jälleen asialla ja PIF johtaa 2-0. Pääsemme sisään yhdellä aikuisten lipulla ja makkaranostositoumuksella. Eväät kahmittuamme käymme toteamassa pääkatsomon olevan sen verran täysi, että päätämme kiertää kentän toiselle puolelle ja toivoa, ettei sade hirveästi yltyisi.

PIF tuo tehokkaasti hyökkäyksiään kohti TPV:n maalia. TPV:n hyökkäykset ovat harvassa ja tamperelaisilla on vaikeuksia saada kontrolloituja hyökkäyksiä aikaan. Tunnelma Pajbackalla on kaikin puolin hyväntuulinen ja rento. Ilmassa on kyläjuhlan -tuntua. Porukkaa on paikalla paljon niin kuin odottaa saattoi eikä väliin vihmova sade pääsee häiritseväksi asti yltymään. Maalit ovat ensimmäiseltä puoliajalta kuitenkin nähty ja talsimme toiselle puoliajalla kohti kentän toista päätyä, sillä oletan, että maalit tehdään sinne.

Päädymme taisteluparin kanssa puhelimen käytöstä sellaiseen sopimukseen, että valkopaitojen hyökätessä hän saa pyydystellä pokemoneja ja punapaitojen hyökätessä minä räpsin kuvia. Kompromissi neuvottelussa on tuiki tarpeellinen, sillä kyllähän reissu painaa pikkukaveriakin jo aika lailla, vaikka hän tomerasti istuukin kivimuurin päällä.

Kirjoittajan kuvausvuoro

Toinen puoliaika vanhenee vain varovasti, kun Kasperi Nevä nousee kulmassa lähimmäs taivaan kantta ja nekkaa pallon maaliin: 3-0. Keskiympyrän kautta tullaan suoraan taas TPV:n maali kohti. Jatkuvasti vaarallisenoloinen Saliw Babawo irtoaa laidaltaan, mutta kopsahtaa kropallaan vastaan harppovaan Jaakko Häyhään. Pallo pomppii maalille, josta Viktor Johansson puttaa sen verkon perukoille.

Saliw Babawo vaarallisena

-Ykköseen, ykköseen, ykköseen!

Huudatetaan kovaäänisistä. Tunti kilahtaa kelloon ja pallo pyörii TPV:n maalilla. Se näyttää ottavat yhden kimmokkeen TPV:n puolustajan käsistä, mutta sillä ei lopulta ole mitään väliä, koska Larsson on oikeaan aikaa oikeassa paikassa kuin Teemu Pukki edellisenä iltana konsanaan ja pistää pallon pussiin. Tätä kirjoittaessa ymmärrän myös sen, miksi tuuletellessa lähtee myös paita: kyseessähän oli Larssonin kolmas eli maaleja kertyy hatullinen. 

Pikkuisen hassutteluksi menee myös Gesim Vocan panenka, jonka Häyhä nappaa syliinsä. Toki Häyhä oli ilmeisesti lukenut sen saman artikkelin rangaistuslaukausten torjumisesta, joka twitterissä jokin aika takaperin kiersi, sillä temppuvalikoimaa löytyi.

Olen juuri palauttamassa puhelinta jälleen taisteluparille, kun Leevi Antinaho sievistelee lukemat 1-5:een. Vaihtoruletti pyörii ja kaudelta kertyneitä minuutteja tasaillaan useammalle pelaajalle, kunnes tuomari vapauttaa kotijoukkueen juhlimaan. Pajbackalla nähdään vielä nuoremman kannattajajaoston pitch invasion, skumppaa ja punaista savutusta ennen kuin lähdemme sateen yltyessä puolijuoksua tavoittelemaan seuraavaa bussia.

Ykköseen

Bussiin ehditään, mutta sopivaa maksutapaa on hankalampi löytää. Käteistä kun hetkeen ei ole lompakossa säilöttynä ollut, vaan muovikorteilla ja apeilla on porskutettu menemään. Hetken jo näyttää, että me palataan taisteluparin kanssa vielä sateeseen, mikä kieltämättä olisi ollut  pitkähkön reissun päälle vielä kohtalainen koettelemus. Ajatusten kilkattaessa kuin hedelmäpelissä onneksemme eräs hyväsydäminen rouvashenkilö koputtaa olalle ja tarjoutuu maksamaan matkan. Se ei ole ihan halvimmasta päästä ja velan osalta sovitaan, että laitetaan hyvä kiertämään sopivassa kohtaa. Niinpä asia jää vielä blogin To-Do -listalle.

Kiitos vielä kerran ja onnittelut Pargas IF:lle noususta! Ensi kaudella nähdään taas varmasti.

Viini: kuplivaa omalta kylältä 

Huuhkajat-Ukraina: väellä ja voimalla

VR:n vihreävalkoiset vaunut nytkähtävät isoa kirkkoa kohti. Olympiastadion on myyty piukkaan ja lauantain raiteita kolkutellaan, joten on lupa odottaa tunnelmallista futisiltaa. Stadionin läheisellä grillikioskilla maksupääte ei toimi edes vähää alusta. Pohjoisteenkaarten marssi kulkee kohti sinisten valojen ja savujen värjätessä ajan kuvaa. Muutama pomminkaltainen pamahtaa. Taistelupari säikähtää pauketta ja nostelee käsiä korville aina silloin, kun hän pitää taukoa hodarin haukkailusta. Stadionin kupeessa on useampi Ukrainan lippuihin kääriytynyt joukkio. Kännykkäkamerat räpsyvät joka puolella.

Tunnelmia ulkoa I

Tunnelmia ulkoa II

Jonot kiertävät Olympiastadionin aitojen viertä loputtoman pitkinä. On hankalaa tai jopa mahdotonta sanoa, että mikä portti nielee mitäkin jonoa sisuksiinsa. Mikäli haluaa tehokkaasti sisään niin kannattaa tsekata oikeat reitit ennakolta eikä luottaa onneensa, kuten nyt olen osaltani kahteen kertaan tehnyt. Olemme olleet hyvissä ajoin liikkeellä, mutta silti alkaa hiukan jännittää, että ehdimmekö aloituspotkuksi katsomoon. Lopulta nappaan taisteluparin syliin ja kilautan toisen lipuistamme lukijaa. Ehdimme myös päivittää huivit nykyisempiin versioihin, mutta minkäänlaisten matsieväiden hamstraaminen katsomoon vaikuttaa tekemättömältä paikalta.

Tunnelmia sisältä I

Tunnelmia sisältä II

Kolmen sukupolven vanhimmalla on paikka katsomorivistössä hieman korkeammalla. Pohjoiskaarre sovittelee chänttejään ottelun alkua edeltäviin kenttätapahtumiin. Porukkaa purskahtelee porteista valtoimenaan. Kansallislaulun jälkeinen pauhu on aidosti korvia huumaava. Taistelupari saa edessä istuvalta pariskunnalta pienen Suomen lipun. Ensimmäisen puoliajan ajan hän seuraa tarkasti, milloin Pohjoiskaarteen lippuja lasketaan alas ja milloin heilutellaan, ja toisintaa sitä omalta osaltaan.

-Next time, come fucking early!

Kajahtaa käheällä brittienglannilla jostain takaamme. Peli on poljettu käyntiin, mutta ihmisiä tulee edelleen pitkänä virtana katsomoihin. Uuden stadionin väenhallinnassa on varmasti vielä viilattavaa, sillä tuplasti ja jopa triplastikin isompia ihmismassoja saadaan maailmalla nopeammin stadioneille. Katsomosta lähtevä energia väreilee selvästi Huuhkajien siivissä ja peli painetaan Ukrainan päähän, mutta alkuhurmos huuhtoutuu jo pian Andriy Yarmolenkon livahtaessa aivan liian aikaisessa vaiheessa Huuhkajien linjojen väliin ja huitaistaessaan pallon aivan liian helpon näköisesti kannattajakatsomon päädyn taustoittaman maalin alakulmaan. Stadikalle laskeutuu aivan pieneksi hetkeksi routaa ja jalkapallomaailma muistuttaa lainalaisuuksistaan. Pauhu palaa kuitenkin silmänräpäyksessä areenalle ja kampea lähdetään joukkovoimalla vääntämään oikeaan asentoon.

Reality check

Ukraina vaikuttaa vastaiskuissaan vaaralliselta ja se löytää pelottavan hyvin tilaa sekä Suomen puolustuksen linjan edestä että laidoilta. Yarmolenko osoittaa ylipäätään olevansa peli päällä ja Ukraina omii oikean hyökkäyskaistan itselleen. Huuhkajat saavat ryskytettyä pelin tasoihin jälkeenpäin ja selkeämmän näköyhteyden päästä todettuna tilanteesta, jossa on ensin epäonnea ja sitten reilusti onnea. Teemu Pukki on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja magiaa nousee Huuhkajien lentoon. Taika haihtuu kuitenkin varsin pian, kun Roman Yaremchuk lapioi boksista pallon ohi kohti ryntäävän Lukas Hradeckýn. Molemmista maaleista jää inhottava tunne siitä, että liian helposti menee ja huonosti puolustettu ennen kuin lapsen usko ottelun kääntymisestä palaa hymyksi kasvoille.

Puoliajalla pidämme suosiolla paikkamme ja jälkeenpäin kuultuna pelivedoksi menee. Vessaankaan ei kuulemma ole ollut mitään asiaa eli komean kansallisstadionin logistisessa puolessa on petrattavaa. Oluttuoppeja kannellaan kourakaupalla ja tiukasti puristaen katsomoon.

Pauhu stadionilla jatkuu juhlavana ja Huuhkajat lähtevät hakkaamaan päälle. Seuraavien päivien stooreja kirjoitetaan jo siitä kantista, että lähtikö Huuhkajat liian rohkeasti peliin ylipäätään ja hinta maksettiin siitäkö? Toisaalta passiivisesti pelattu 0-1 -tappio olisi kirvoittanut kysymyksen siitä, että miksi ei yritetty kauhoa täyden stadionin energiaa reippaasti sisuksiin ja tainnutettu siten vastustajaa. Sperkulointi kuuluu peliin ja varmaksi tiedämme vain nyt nähdyn version.

Ukrainan hyökkäykset lähtevät edelleen sydäntä tykyttävän terävästi, mutta polttoainetankin seinämät alkavat kotiyleisön onneksi kuivua. Huuhkajat saavat vapareita vaarallisista paikoista ja Paulus Arajuuren kirmatessa Robin Lodin vaparista irtoavaan paluupalloon, ja pallon pöllähtäessä väärälle kiertoradalle, voitaneen alkaa toteamaan, että pelistä ei tulla saamaan mitään mitä pelaamalla ei ansaita. Huuhkajat pääsevät myös pelin edetessä boksin sisäkulmiin, mutta palloja nostellaan sieltä Andrij Pyatovin syliin, vaikka futissielu huutaa kovaa ja matalaa Ukrainen veskarin ja puolustuslinjan väliin.

Peli päättyy. Kannattajat antavat Huuhkajille lupauksen ikuisesta rakkaudesta, vaikka illan mittaan suomalaisen futiksen folkloreen lisätään myös yhdet pettymyksestä karvaiset pakarat. Urheilukadun hiljennettyä ja aamun valjetessa urheilun tulokseen perustuva puoli tuijottaa rokonarpisilla kasvoillaan, mutta lapsenusko säilyy edelleen. Kahdella ja puolella voitolla mennään melkein varmasti vielä kisoihin.

Matka jatkuu

Viini: väenjuomaa

FC Inter-HIFK: La Revancha

Lokakuun ensimmäinen pyhä piti sisällään Veikkausliigan yläloppusarjan ensi askeleet Turussa. ”Kaveri mukaan kausarilla” -triggeri tuli omalta osalta laukaistua ja ottelutapahtuman lisäksi Interin huivi saatiin kaverin mukaan kotiinviemisiksi. Interin ja HIFK:n ottelut ovat viime aikoina olleet niin pelillisesti kuin tunnelmaltaankin hyviä, joten riittävä kerrospukeutuminen ei ollut paha rasti ennen ottelua. Tiedossa oli myös, että Kupittaan oli vallannut Inter Cup, mutta parkkipaikka löytyi yllättävän kivuttomasti. 

HIFK on niitä harvoja joukkueita, jotka ottavat Interiltä pallonhallinnan ja tällä kertaa näytti, että sinimustat jopa tarkoituksellaankin luopuivat siitä. HIFK pelasi lisäksi erityisen paljon Moshtagh Yaghoubin kautta, mutta erityistä uhkaa se ei saa luotua. Interin pelissä on hyvä elementtejä. Petteri Forsellin syötöt napsahtelevat kivasti kohdilleen ja Timo Furuholmin rooli kohdepelaajana vaikuttaa toimivan. Interillä ei myöskään ole samanlaisia vaikeuksia pelin avaamisessa, mitä joukkueiden edellisessä vastaavassa ottelussa, mikä lupaa hyvää ja Inter on hyökkäyksissään vieraita vaarallisemman oloinen.

HIFK oli enemmän pallossa, mutta Inter oli tehokkaampi

Interin lanteissa hyökkäyskolmanneksella ei ole vielä ensimmäisellä puoliajalla samanlaista irtonaisuutta, mitä yläloppusarjan promovideossa, joten johtomaalin suhteen homma menee sekahauksi. Parhaat pyynnit käyvät Timo Furuholmilla ja Benjamin näyttää myös ”Air Källmania” Forsellin kulmasta, mutta vielä ei osu. Inter nostattaa kuitenkin ensimmäisen puoliajan lopulla niin kotiyleisön maalitoiveita kuin tilastollista maaliodottamaa siihen malliin, että puoliaikaa voi lähteä viettämään leppoisissa merkeissä.

Toisen puoliajan alkuun Forsell ravistelee jälleen taikapölyä Veritaksen nurmelle ja lähettää inhottavan vaparin kohti HIFK:n maalia. Calum Ward saa kellahdettua pallon eteen, mutta inhottavasti leijaileva peliväline ei ole Wardin kontrolloitavissa. Niinpä Air Källman ei edes pistä laskutelineitä alas, vaan syöksyy holtittoman näköisesti pallon paluuradalle ja palauttaa sen komentokeskukseen. Inter 1-0 -johtoon.

Petteri Forsell toi tarvittavaa X-faktoria Interin peliin

Maalin jälkeen HIFK ottaa peliin väkevästi kantaa ja pakottaa Interin puolustusasemiin. HIFK paukuttaa sarjana keskityksiä, kulmia ja sivuvapareita Interin maalille, mutta jokivarsi kestää. Henrik Moisander pääsee nappaamaan myös gamesaven, kun Aldayr Hernandez suuntaa ottelun loppupuolella puskunsa sellaisille korkeus- ja leveyspiireille, että monesti maaliverkko pölähtää. Moisander lennättää kuitenkin itsensä ilmavasti puskun eteen ja tuuppaa pallon toisaalle.

Pian Herndezin viritelmän jälkeen Interin vaihdokkaat paketoivat ottelun. Aleksi Paananen nappaa omasta boksista lähteneen irtopallon ja se on Haukiojan Martti, joka tikkaa terävästi laidalta. Paananen ajoittaa syöttönsä viimeisen päälle ja Haukioja leikkaa vielä ronskisti keskelle ennen kuin uittaa pallon etukulmasta sisään. 2-0 ja sillä se on selvä.

2-0 ja sillä se oli selvä

Viini: lämmike

VG-62 – Pallo-Iirot: Kuparivuori koleana

Siitä olikin jo tovi, kun blogi oli viimeksi vieraillut Monacon ruhtinaskunnassa eli Naantalin Kuparivuoressa. Laitettakoon syyksi Raision poliittisesti epävakaa tilanne, sillä on ollut vaikea hahmottaa, kuka Raisiota hallitsee: virallinen hallinto vai joku monista kapinallisryhmistä. Niinpä oikeastaan ainoa tapa Naantaliin pääsemiseksi olisi ollut kuljetuspalvelun ostaminen joltain salakuljettajata ja toivoa parasta. Tähän ei kuitenkaan ollut rohjettu, vaan valinta on ollut aktiivinen odottaminen. Tänään kulku Turusta Naantaliin kävi Kaanaan ja Katteluksen demilitarisoidun alueen läpi.

Tiesulusta pääsi kätevästi läpi hyvää Malbecia vastaan. Liikkeellä oli muutenkin paljon porukkaa, sillä Kuparivuoden rinteiltä sai hakea hetken parkkipaikkaa. Futiksen lisäksi tarjolla olisi ollut myös lätkää.

Kuparivuori check

Rauman Pallo-Iiroilla oli otteluun lähtiessä selkeä motivaatioetu, koska se pelaa edelleen sarjanoususta. VG-62 pelaa enää lähinnä seuraavan pelin voitosta eli naantalilaiset joutuvat kenties hieman enemmän ponnistelemaan motivoitumisensa eteen. Peli lähtee Pallo-Iirojen hallitsemana liikenteeseen. VG-62 vetäytyy ja hakee vastaiskupaikkoja. Ottelun alussa näyttää, että pelin ilme saattaisi sopia erityisesti kotijoukkueelle, sillä Pallo-Iirojen syöttöpeli hieman yskii ja se ei pallonhallinnasta huolimatta luo erityisesti uhkaa.

Pian ottelun alettua Pallo-Iirojen veskari Henri Saarinen vaatii peliin tempoa ja kehottaa välttämään keskikentän keskustaa, koska ruhtinaskunnan ritarit ovat sen täyttäneet. Saarinen osuu havainnoissaan täysin nappiin. Pelin avaamisvaiheessa VG-62 jättää laidat melko vapaaksi ja siellä vapaat neliöt piilevätkin. Lisäksi leppoisampi pelitempo käy paremmin VG-62:n pirtaan.

Kaistat kiinni

Pallo-Iirojen onneksi Topias Silvennoinen väläyttää hyvissä ajoin pelimiehen otteita laidallaan. Silvennoinen riplaa VG-62:n boksiin ja heiluttaa vapaata vasuriaan siihen malliin, että pallo kaivetaan VG-62:n maalista, kun seitsemisentoista minuuttia on pelattu. Maali takaa sen, että ilta ei vieraiden näkökulmasta lähde kulkemaan ihan vaikeimman kautta.

Muutaman minuutin kuluttua Silvennoinen on sivuvaparissa kärppänä takatolpalla ja ohjaa Pallo-Iirot jo 0-2 -johtoon. Maalin jälkeen peli jatkuu melko leppoisissa merkeissä. Silvennoisella on jo viimeinen kasa multaa lapiossaan, kun hän karkaa VG-62:n puolustukselta ja on heittää hatullisen, mutta Riku Tanila ehtii väliin ja peli pysyy hengissä. VG-62 ryhdistäytyy tilanteen jälkeen ja se lähtee hakeutumaan sekä vieraiden että tuomariston ihon alle. VG-62 saa hienoista otetta pelistä, mikä kulminoituu Eetu Leppäsen pienestä kulmasta lähtevään kutiin, jonka Saarinen kuittaa. Peli pistetään pian sen jälkeen tauolle.

Pallo takatolpalta pussiin...

...ja keskiympyrää kohti

Buffetissa hinnat ovat vähintäänkin kohdillaan, sillä pizzapalan ja kahvin saa poistettua kahdella eurolla. En ole itsekään uskoa hintatasoa ja pyydän lisäämään kahvin hinnan loppulaskuun, mutta kirjoittaja saadaan lopulta vakuutettua siitä, että kahdella eurolla lähtee. Kuparivuoren puisessa katsomossa nostetaan vilttejä reisien päälle ja haaveillaan Kreikan -matkasta.

Toisen puoliajan alussa molemmat joukkueet hakevat hiukan aikaa oikeita askelmerkkejä ja liikeratoja pallolle ennen kuin koko kuva lähtee värittymään. Pallo-Iirot omivat jälleen pallon ja VG-62 kyttää vastaiskuja. VG-62:n vastaiskut vaikuttavat siltä, että ne saattavat jotain poikiakin. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kumpikaan joukkue ei kuitenkaan ole pelaamassa kauden parasta peliään.

Hiljalleen momentum kääntyy enemmän ja enemmän Pallo-Iiroille, mutta homma pistetään vielä jännäksi, kun vaihdosta sisään tullut Lauri Lavonen rouhii pallon kulmahässäkän päätteeksi maaliin. Peli on 1-2 ja vierailla on ykskaks aika paljon hävittävää. Taululla käyvät hetkellisesti myös kotijoukkuetta imartelevat 15-2 lukemat.

Peli jännäksi ja keskiympyrään

Hermopalloja pelaillaan molempiin bokseihin, kortteja nousee sekä pelaajille että vaihtokopin puolelle, mutta loppulukemat on tauluun jo taltattu. Teemu Tommilalle iskee lisäajalla vielä futismanageripeleistä tuttu ”moment of madness”, kun hän nappaa pallon syliinsä ja lähtee hakemaan VG-62:lle vaparia, mutta sellaista ei ole erotuomari Antti Kolehmaisen puolesta VG-62:lle luvattu, ja niinpä Tommilan vati kaatuu. Palloa ja sanansäilää lentää siihen malliin tuomaria kohti, että saattaisin laittaa viinipullon myös siihen suuntaan, jahka tunnelma taas on hiukan viilentynyt. Pallo-Iirot voittavat ottelun ja vievät nousukarsintapaikkojen ratkaisun osaltaan tuleviin keskinäisiin otteluihin molempia kilpakosijoita eli FC Ålandia ja TPS:n reservejä vastaan

Viini: salakuljetettu