ÅIFK- Pallo-Iirot: satamakaupunkien derby

Perjantai-illaksi oli tarjolla MaPS:n ja VG-62:n paikallispeliä, KaaPon ja PIF:n ”Battle of Kirjalansalmea” ja ÅIFK:n ja Pallo-Iirojen ”satamakaupunkien derbyä”. Itse ei onneksi aina tarvitse matsia valita, joten somehassutteluna annettiin blogin seuraajien päättää matsi. Saaristotien jengit ottivat vahvan startin äänestyksessä, mutta lopulta raumalaiset siirtyivät kuskin paikalle ja niinpä illan päälle tuli lähdettyä Yläkentälle. Jälkikäteen ajateltuna matsi oli varmasti draamankaareltaan paras, koska muut matsit näyttivät tuloksista heijastellen olleen hiukan yksipuolisia.

Kapteenisto ja erotuomari Tomi Heikkilä kertaamassa sääntöjä ennen ottelua

Somehassuttelut

Rauman "nuorisoultrat" eli Sinikeltaklubi saapuu triona otteluun, kun vajaa minuutti on pelattu. Raumalaisia tuntuu olevan katsomossa reippaanlaisesti muutenkin. Pallo-Iirot dominoivat peliä alussa ja kanarialinnut joutuvat vetäytymään kuoreensa vieraiden sahatessa vastustajan linjoja pinoon joka puolella kenttää. Ottelun tempo vaikuttaa alussa poikkeuksellisen kovalta ja molempien joukkueen pelaajien jalka liikkuu.

Pallo-Iirojen vasemmalla laidalla Jussi Rasva vaikuttaa olevan hyvässä iskussa. Lisäksi Rasvan takana pelaava Aleksi Toivonen väläyttää väliin aivan käsittämätöntä nopeutta. Pyörityksen keskellä ÅIFK:n kapteeni Cuong Tran koittaa saada pelinkuvaa ÅIFK:lle sopivammaksi liikkumalla keltapaitojen puolustuslinjan edessä ja rauhtoittamalla peliä. Väliin Tran onnistuukin ja jalkapallo on siitä metka laji, että Pallo-Iirojen kuskatessa peliä, ÅIFK on se joka tekee maalin. Jeremias Kaari hiipii fiksusti Pallo-Iirojen puolustuksen keskelle jäävään tyhjään tilaan ja pyöräyttää vasemmalta tulevan matalan keskityksen ensin Yläkentän tekonurmen pintaan, ja sitten Kaaren tarkka laukaus putoaa vastustamattomasta maalin takakulmaan.

Kuin rasvattu (Pahoittelut. En voinut millään jättää puujalka(sta)a käyttämättä)

Maalin jälkeen pelin kuva muuttuu. Pallo-Iirot eivät dominoi aivan ensi minuuttien malliin ja ÅIFK saa rauhoitettua pelin rytmiä pienillä rikkeillä. Erotuomari Tomi Heikkilä on selvästi ottanut ohjenuoraksi sen, että voimakkain tunnetila aina voittaa ja Heikkilä palautteleekin napakasti kommunikoiden pelaajia maan pinnalle. Napakasti lähtevät myös Otto Schultzin palautteet omilleen.

Pallo-Iirot saavat tasoituksesta sormiotteen, kun 35 minuuttia on pelattu. Jalkanen ja Aleksi Leppänen jättävät ÅIFK:n puolustuksen niille jalansijoilleen. Leppänen pääsee koittamaan maalintekoa läheltä, mutta ÅIFK:n Juho Huovinen saa nipinnapin venytettyä jalkansa Leppäsen sijoituksen eteen. Hallintajakson päätteeksi Rasvalla on vielä hyvä puskupaikka, mutta ohi menee ja ote lipsahtaa

Juho Huovinen oli kotijoukkeen parhaita

Pommit paukkuvat keskustassa. Ilta hämärtyy ja stadionin valot tuijottavat paahtavan kirkkaina Yläkentälle.

Toisen puoliajan alussa Pallo-Iirot tuovat Jussi Aallon sinikeltaklubin ”legenda, legenda, meidän legenda” chäntin saattelemana. Aalto pääsee melkein ensitöikseen kokeilemaan, miten vapari irtoaa Yläkentän tekonurmesta. Hyvin se irtoaa, mutta kolahdus käy ensin tolpan sisäreunassa ja sitten taka-aidoissa. ÅIFK koittaa viedä Pallo-Iirojen peli-ilon pelaamalla kovaa ja tökkimällä sääntöjen rajamaita. Lisäksi Heikkilää yritetään saada raiteiltaan, mutta sekä Pallo-Iirot että Heikkilä pitävät päänsä kylmänä ja keskittyvät omiin työtehtäviinsä.

Jussi "legenda" Aallon vapari (lähellä)

Stoalaisen tyynellä puolustamisella ÅIFK saa pitkään hyydytettyä Pallo-Iirojen liikkeen ja pakotettua peliä muodon ulkopuolelle. Pallo-Iirot eivät meinaa ihan parhaille pihamaille päästä, vaikkakin Aaro Salosen takakulmaa tavoittelevat kuti on lähellä löytää maalinsa, kun reilu tunti on pelattu.

Cuong Tran hämmentämässä vierasjoukkuetta

Viinipullon verran on jälleen kellossa, kun tapahtuu. Jalkanen viilettää vasemmalta laidalta ja lähettää hyvän keskityksen maalille. Paikalla on Aalto, joka pudottaa kylmästi pallon ÅIFK:n maaliin.  Ei sen sittenkään tämän vaikeampaa tarvinnut olla. Peli on 1-1.

Kymppi edellisestä ja Pallo-Iirot saavat hyvän katkon keskialueella. Jalkanen on jälleen irti vasemmalla laidalla ja matalan keskityksen perässä näyttää olevan yksinomaan sinipaitoja. Heistä Leppänen on nopeakinttuisin ja pallo tuupataan tyhjään maaliin. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ja peliä hallinneet Iirot ottavat Yläkentälläkin kuskin paikan, kuin varsinaista peliaikaa on vitonen jäljellä. ÅIFK paiskoo lopussa pitkää palloa, Pallo-Iirot jäävät kaikki vaihdot käytettyään hetkeksi vajaalle ja punakorttikin nousee: tosin kotijoukkueelle. Joku vaarallisenoloinen maalinedushässäkkä vielä syntyy vieraiden maalille, mutta lopulta Heikkilä päästää Raumalaiset juhlimaan 1-2 -voittoa.

Kuskin paikalla kentällä ja somessa

Viini: etiketitön laivan ruumasta 

FC Inter 2-Peimari United: jakolinja kiristyy

Kentältä heti kajahtavista äänensävyistä kuuluu, että panokset ovat kasvamaan päin. Peimari United on viestinnässäänkin kosiskellut kannattajiaan mukaan kirittämään joukkuetta vielä läntisen-Suomen kolmosen yläloppusarjaan. FC Inter 2 on kääntänyt alkukauden momentuminsa siihen asentoon, että ennen Peimarin kohtaamista yläloppusarjan paikka on edelleen niukasti omissa käsissään.

Inter on ottelun alussa enemmän pallossa. Peimari prässää tavallista hanakammin, millä se saa osittain rikottua Interin peliä. Interin näkökulmasta ongelmaksi muodostuu ehkä vielä enemmän se, että se saa palloja keskikentälle Peimarin muodon sisään, mutta liian usein avaava syöttö hyökkäykseen pysähtyy Peimarin puolustuslinjaan eikä Inter siten pääse hyödyntämään Peimarin puolustuslinjan taakse jäävää tilaa.

Peimari pääsee ensimmäisen puoliajan alkupuoliskolla muutamankin kerran laidoilta suht pienistä kulmista kokeilemaan sen liiman laatua, jota Interin veskarilla Linus Virkillä on näpeissään. Liima pitää, mutta Samuli Vihervirran suunnatessa lopulta palloa kohti alakulmaa ei liimapintaa enää säärisuojissa olekaan, vaan Aki Varjonen tinttaa riparin sisään. Tuuletuksista päätellen maali on Peimarille iso.

Inter saa tuotua aika ajoin peliään laidoilta syvälle Peimarin alueelle. Jarkko Kokkalan kääntäessä yhden syväsukelluksen jälkeen pallon keskelle pyöräytetään Peimarin boksissa yksi Interin pelaaja hiukan tilanteen ulkopuolella nurin. Hyvän näköreitin maalille aurannut Pouria Notash osoittaa täplää. Kokkala lähtee itse asettelemaan palloa pilkulle. Ilman mitään sen kummempia sirkustemppuja Carlos Madueira on hyvin alakulmaan suuntautuvassa vedossa mukana ja pukkaa sen takaisin rangaistusalueelle. Lähellä on että Yeesser Barbata saisi pistettyä paluupallon maalin, mutta sihti on suunilleen samassa pykälässä, jossa se oli edellisessä pelissä, kun Barbata pelasti pallon omalta maaliviivaltaan Pallo-Iiroja vastaan.

Inter sai hetkittäin luotua uhkaa laidoilta, mutta Peimari puolustu hyvin

Videolla Madueiran taidonnäyte

Peimari hieroo Interin nahkaa kipeästi tekonurmeen heti seuraavassa hyökkäyksessä, kun Vihervirralle jää rangaistusalueen rajamailla liikaa tilaa ja hän sijoittaa pallon alakulmaan. Ruhjeisiin hangataan chilitahnaa jo viiden minuutin jälkeen, kun Peimarin lähettämän pitkän pallon päätteeksi Nico Salmiosalo on keskellä vapaana kuin lepattavan fleksin päässä koiran pentu. Peli on karulla tavalla 0-3, kun ensimmäistä puoliaikaa olisi vielä vajaa kymppi lusittavana.

Puoliajalla taivaalle piirtyy komea kurkiaura. Inter tulee päättäväisesti toiselle nelivitoselle eli peli ei suinkaan vaikuta vielä olevan ohi. En tiedä uusiiko joku vaivihkaa rikoksensa, mutta taas Peimarin boksissa pyöräytetään Interin pelaaja nurin ja täplää täpätään. Kokkala pitää veto-oikeuden edelleen itsellään, ja nyt, huolimatta Madueiran sirkustempuista, Kokkalan kuti lävähtää maaliin asti.

Inter tuli päättäväisesti toiselle puoliajalle, mutta Peimari oli rikollisen hyvä

Videolla Kokkalan kylmäpäisyyttä

Peimari on keskiviikkoillassa kuitenkin rikollisen hyvä ja pelaa kenties kauden parasta peliään. Sen koko kentän korkea prässi toimii toisella puoliajalla kenties vielä paremmin, mitä ensimmäisellä ja se pakottaa Interin toistuvasti palauttamaan palloa Virkille asti. Paineen alla Inter menettää palloa, ja lopulta Peimarin määrätessä pelitavan, perhosvaikutuksena on merkkausvirheitä puolustuksessa. Toisen puoliajan ensimmäisen ottaa talteen Nico Salmiosalo, joka tekee ratkaisevan oloisen 1-4 -maalin. Aivan lopussa Nicolas Gomes pääsee kuin varkain alkuun vaarattoman näköisen pitkän pallon päätteeksi läpi ja niin vain viidettä viedään Turussakin. Tuuletuksista päätellen ja Gomesiin kiteytyen Peimari on ollut poikkeusellisen kovalla lautauksella liikenteessä. Interin osaksi jää oppirahan pudottelu sinimustasta lompakosta.

Peimari käytti paikkansa tehokkaasti ja pisteet matkasivat Sauvoon (tai/ja Paimioon)

Läntisen Suomen kolmosen lohko B:n jakolinja kiristyy entisestään. Inter jää vielä kuiville ja Peimari on nilkkoja myöten vielä rantavedessä, vaikka askel käytkin rantaa kohti.

Viini: stydiä tavaraa Sauvon suunnalta

RaiFu-PaiHa: ei liikaa märkää tiistaina

Raisiossa nähtiin viime perjantaina jotain aivan poikkeuksellista. Ottelu PaiHaa vastaan jouduttiin perumaan, koska oli liikaa märkää. Ei ole Raisio enää entisensä. Perjantai kuitenkin kyseessä. Uusi pelipäivä löytyi jo seuraavalta tiistailta. Ottelutapahtuma Kerttulassa oli konstailematon: ei lipunmyyntiä, kahvia tahi pullaa. Vain siirtokatsomoiden orrelle ja vastakkaisen puolen kiviportaille nousseita jalkapallon ystäviä. 

Raisio Ready to Rock

Peliasut olivat puolin ja toisin valkoista ja vihreää. Peli vaikuttaa alkavan tasaisissa merkeissä, kunnes kymmenen minuutin pelin jälkeen Mika Ojala painaa Waltteri Saariston syötöstä takatolpalta Jonni Karvisen vartioimaan moukarihäkkiin sellaisen volleyn, joita ei monesti nelosdivarissa nähdä. Vieressä istuva isä kehaisee pojalleen suoritusta, vaikka kaksikko onkin pyörillä liikenteessä eli varmastikin paikallisia. 

RaiFu sai palloa PaiHan maalille, mutta otti 90 minuuttia ja lisäajan ennen kuin maalitili aukesi

RaiFu pystyy tuomaan palloa jatkossakin PaiHan maalille, mutta pelin kuvaksi muodostuu se, että aina, kun pallo jää raisiolaisilta matkalle, PaiHa rokottaa. Lauri Kinnunen uittaa läpiajon päätteeksi pallon toistamiseen RaiFun maaliin ja juhlistaa maaliaan ”Rolle” -tyyliin. Seuraavaksi karkaa Daniel Hörkkö ja palloa kynsitään jo kolmatta kertaa RaiFun maalista. Kymppi kilahtaa kellossa lisää ja kulman jälkitilanteessa paimiolaiset haravoivat RaiFun kannalta tuskastuttavan pitkään palloa kohti RaiFun maalia ja lopulta kasa saadaan aikaiseksi. Peli on 4-0.

Pallon saadessaan PaiHa oli armoton vieras

Ensimmäisen puoliajan näyttävin on myös puoliajan päättävä maali: Ojala chippaa RaiFun linjan taakse Juho Koivuselle, joka jatkaa symmetrisellä nostolla Karvisen yli ja viidettä viedään. Vieraiden maali-ilottelun ohessa RaiFu saa kulmaa, vaparia ja sivuvaparia, mutta kotijoukkueen avausmaali jää odottamaan itseään. PaiHan kuuluvasti ohjeita kentälle raahaava Petar Obradovic ohjeistaa pitämään enemmän palloa ja ainakin isä toteaa hetken päästä pojalleen, että ”pitävät fiksusti palloa" eli tehtävä määritettäköön onnistuneeksi. 

Kierrän puoliajalla hetkeksi kentän pääkatsomon puolelle. Katsomossa eräs sälli koittaa saada veren taas liikkumaan kipsatussa ranteessaan. Ei Raisio ehkä aivan totaalimuuttunut ole.

PaiHa ei höllää kaasuaan, vaan kymppi kilahtaa vuorostaan toista puoliaikaa, kun Saaristo merkkauttaa itselleen maalin tarkalla kudilla, jonka kohteeksi jää maalin sisäpuolella oleva kuljetusrengas. Seitsemäs maali toisintaa neljättä. RaiFu ei saa millään luututtua palloa pois omalta rangaistusalueeltaan ja flipperin noin kymmenennen singahduksen alullepanija on taas Ojala: 0-7. 

RaiFulla oli väliin suuria vaikeuksia omalla rankkarialueellaan

0-8 tulee Henrik Laineen rankkarista. Tilanteesta huolimatta RaiFulaiset pääsevät hieman hämmentämään paimiolaisia arvostelemalla kotikentälleen maalatun rankkaripisteen etäisyyttä samalla, kun Laine odottelee vetolupaa. Joitain ihmisiä alkaa poistumaan eli ihan kaikki eivät enää usko, että RaiFu voisi tehdä seuraavaan puoleen tuntiin kahdeksaa tai yhdeksää maalia, vaikka RaiFun kulma pysäyttää hetkeksi liikehdinnän. 

Laineen rankkari videolla:

Toinen rajatuomari saa vielä yhdeltä lähtevältä pariskunnalta ironisen naurahduksen säestämän tuplapalautteen liputtamatta jääneistä paitsiosta. Ilo revitään väkisin irti Raision betonista. Hetkeksi olisi kannattanut vielä jäädä, sillä RaiFu avaa maalitilinsä sivuvaparista, kun peliä on sekunti jäljellä. Muisteltavaa kiikkustuoliin saa Juuso Kalliovaara ja RaiFun kannattaa koittaa siirtää peli takaisin edelliseen perjantaihin. Ehkä PaiHakin anoo vielä takaisin pois antamaansa kolmosdivaripaikkaa.

Kiikkustuolikamaa: Raifu kaventaa viimeisellä sekunnilla

Ottelu päättyy 1-8. Kerttula tyhjenee.

Viini: kiljua, aika hiivaista

FC Inter-Ilves: Petterin verran parempi

Turussa lähdettiin varovaisen toiveikkaasti Ilves -jahtiin Veritakselle. Melkoisessa myllerryksessä olleet Turun sinimustat vaikuttivat päässeen voiton päähän siitä bingosta, joka värjäisi taivaan taas sinimustaksi ja päästäisi auringon paistamaan kannattajilleen. Tavallaan voidaan todeta, että Inter on viimeisen kahden kauden aikana lellinyt ja hellinyt kannattajiaan niin pakkaamalla palkintokaappiin jalometallia kuin pelaamalla hyvää futista. Siksikin kannattajien odotuksetkin vaikuttavat nousseen eksponentiaalisiksi ja vastoinkäymiset iskevät nopeasti ja lopullisen tuntuisesti kuin pienet maailmanloput. AC Oulu matsi oli pelillisesti jo varsin hyvä ja oli puhdasta jalkapallojumalien ivaa, että Inter palasi Turkuun tappio niskassaan. Juuri valmentajansa kilometritehtaalle laittanut Ilves kotona vaikutti sopivalta vastustajalta momentumin kääntämiseen.

Ennen ottelua Mika Ojala nostettiin ansaitusti Inter -legendojen joukkoon. Siinä oli myös tarun hohdetta, kun Petteri Forsell puki ensimmäistä kertaa sinimustan paidan päälle eikä ensiesiintyminen jättänyt varmasti ketään kylmäksi, ellei joku nyt sitten satu asumaan iglun kulmassa täyteen jäähän tuutatussa pakastimessa.

Inter -legenda Mika Ojala 

Aurinko paistaa kuumasti ja takkeja nostellaan harteilta. Inter nappaa identiteettinsä mukaisesti pallon hallintaansa. Forsell pistää ensimmäisen syötön nätisti omilleen. Se on hyvä alku Interin ja Forsellin vielä määrittämättömän pituiselle matkalle. Ilves ryhmittyy suosiolla omalle kenttäpuoliskolleen ja jää passiin. Kannattajakatsomon sinfonia jyrisee tavallista mahtipontisemmin. Vartin pelin jälkeen Forsell järkkää ensimmäisen paikan Aleksi Paanaselle, mutta uuni ei vielä ole tarpeeksi lämmin ja antava: Rasmus Leislahti ottaa olkapäätorjunnan.

Vartti edellisestä ja Forsell-Alejandro Sanz-Timo Furuholm trio pyörittelee pallon sellaiselle ruohoneliölle, josta Furuholm lähtee kotiuttamaan: pallo riman kautta yli. Interillä pelaajat ja pallo liikkuvat hyvin. Forselilla vaikuttaa olevan aika vapaa rooli hakea palloa ja edistää peliä eri puolilla kenttää, ja vaikka tämä meinaa nyt kirjoittajan puolelta mennä aivan fanitukseksi, niin Forsell tekee myös hyviä ja Interin peliä edistäviä ratkaisuja sarjana. Interin maali antaa vielä ensimmäisen puoliajan odotuttaa itseään, mikä ainakin epäilevän Tuomaan hatulla ajateltuna saattaisi tarjoilla Ilvekselle jonkin onnekkaan pompun. Etenkin kun Ilveksen harvakseltaan lähteviin hyökkäyksiin tulee ensimmäisen puoliajan lopussa jonkinlaista säännönmukaisuutta.

Taikuri#14 työssään

Pomput on kuitenkin varattu stadionin sisätiloihin vieville rappusille. 0-0 -tilanne ei tunnu paljon tauolla vaivaavan, vaan kioskien jonot kaartuvat pitkinä muodostelmina pitkin Veritaksen käytäviä. Kahvin lisäksi omaa sydänalaa lämmittää vielä happihyppelyn ajan Rick Kettingin ensimmäisen puoliajan lopulla tekemä väkevä nousu, jonka päätteeksi Inter jäi enää hiuskarvan päähän avausmaalista. Kuviossa saattaisi olla jotain aihiota myös pimenevien syysiltojen matseihin.

Rick Kettingin jääminen Interiin oli myös juhlan aihe

Jostain syystä Honkakin haluaa tulostaulun kulmasta käydä toteamassa asioiden laidan ennen kuin Forsell-Paananen -akseli tarjoilee toisen puoliajan alussa taikinapalaa Furuholmille. Kuti suhahtaa edelleen ohi.

Myös FC Honka menossa mukana

Ilveksen kannattajakatsomossa tänään hiukan rauhallisempaa

Ilves nostaa hetkellisesti prässiään ja saa pienoista otetta peliin ja Interin maalin edessä järjestetään muutamat Keravan kollit, mutta Interin puolustusseinämä pitää, ja kun lopulta ottelun tarinan näkymätön muste löyhytellään näkyväksi, on loppuratkaisu täyttä klassikkokamaa. Forsell heittää ensimmäisen berliininmunkin Furuholmille, joka pursottaa hillon takatolpalta leivokseen ja Inter siirtyy johtoon. Seuraava uunilämmin lähtee Forsellin lapikkaasta vaihdosta ammattiaan kentälle harjoittamaan tulleelle Källmanille, joka sulattaa kuorrutteen päällään juoksulinjalleen ja sokeroi rapean taikinan palan nurmea pitkin ja Leislahden längistä sinne, minne se kuuluukin: 2-0

Pirskeet ovat valmiit ja mehut pöydässä. Tuomari päättää pelin. Inter on palannut.

Tätä hetkeä on Turun sinimustalla puolella odotettu

Viini: jälkiruokaviini

Pallo-Iirot – FC Inter Turku 2: päättyvän arkiviikon spesiaali

Kasitie oli putoavista fahrenheit -asteista huolimatta kuuma. Äijänsuon -stadionilla Pallo - Iirot saivat vieraakseen länsirannikon hieman eteläisemmässä kolkassa kotiaan pitävät FC Interin reservit. Interin peli on kehittynyt alkukaudesta monta tuumaa ja Pallo-Iirot ovat olleen koko ajan väkevällä pelipäällä. Soppaan, kun heittää molempien joukkueiden pallonhallintaan perustuvan pelifilosofian ja ison mitallisen yksilötaitoa, olisi ollut lähes mahdoton tehtävä jäädä kotiin.

Äijänsuon kalliolle oli jo hyvissä ajoin tullut Pallo–Iirojen nuorisoultrien eli virallisesti ja samalla epävirallisesti sinikeltaklubin ”capo” heiluttamaan paikallisilla väreillä värjättyä lippua. Könyän vanhasta tottumuksesta portin puoleiseen katsomoon, jossa onkin jo tuttu foorumisti, jonka kanssa palaillaan pelin jälkeen Turkuun. Kuuma kahvi on tarpeen, koska ilma on viilenemään päin.

Peli alkaa tasaisissa merkeissä. Molemmat joukkueet pyrkivät pallonhallintaan ja tuovat rauhallisesti, mutta määrätietoisesti hyökkäyspeliään eteenpäin. Kummallakaan joukkueella ei ole hirveää hinkua aggressiiviseen prässiin, mutta hyvin organisoiduista ja hiukan matalammalta lähtevistä blokeista huolimatta peliväline puhkoo kerta toisensa jälkeen hyökkäyksen ja keskikentän linjan. Inter pelaa joko sovitusti tai sitten pelin tärkeydestä liiraten pykälää kovempaa, mikä eskaloi Pallo-Iiroille kasan vapareita eri puolilta kenttää.

FC Inter pystyi haastamaan Pallo-Iirot hyvin eri puolilla kenttää I

FC Inter pystyi haastamaan Pallo-Iirot hyvin eri puolilla kenttää II

Pallo-Iirot pääsevät sekuntien juostessa lähemmäs ja lähemmäs Interin maalia, mutta näkemiini otteluihin verraten, Interin puolustuspeli Raumalla on kauden tähän asti parasta. Keskikentän keskusta tukee hyvin puolustusta eikä Pallo-Iirot saa samaan tahtiin palloja pikakiitureilleen, mitä yleensä. Samaan aikaan Jose Gilerin ja Mohammed Bakkarin pallollinen taituruus ja Dino Baggion pallovarmuus tuovat hyvää antia otteluun.

Pallo-Iirojen pallollinen peli oli totutun hyvää

Pallo-Iirot puolustavat myös hyvin. Interin päästessä keskikentän läpi on kapteeni Otto Schultzin puolustuslinja hyvillä jalansijoilla ja punapaitojen iholla ennen kuin 23:n minuutin kohdalla Bakkar karkaa sinikeltaisten puolustukselta, mutta laukaus jää liian keskelle: Sakari Korri hoitaa. Inter saa hyviä puolittaisia paikkoja muitakin, mutta sopivaa reittiä maaliin asti ei löydy. Forumtuttu toteaakin enteellisesti, että Iiroja vastaan tämä tulee vielä maksamaan. Sitten ne maksavat. Aleksi Leppänen pyörähtää pallon kanssa taituroiden Interin puolustukselta karkuun ja pistää maalibonarit laskutettavaksi juuri ennen kuin ensimmäinen puoliaika on päättymässä.

Pallo-Iirot hakevat toisella puoliajalle vauhtia kopista. Inter käyttää ajan optimaalisemmin jäämällä vaihtokopin eteen punomaan juonia toiselle puoliajalle.

Pelimerkit paikoilleen toista puoliaikaa varten

Pallo-Iirot ottavat johtoasemassaan pelin hiukan enemmän puolustuksen ja vastaiskujen kannalta. Pelistä on tunnistettavissa useampia hetkiä, jolloin sinikeltaisten koko pakka on omalla kenttäpuoliskollaan. Inter jatkaa pallollista jauhamistaan. Ottelun viihteelliseen puoleen osuu myös Schultzin suodattamaton ja varmasti sinikeltaiset hereillä pitävä tikitalkmainen palaute.

Interin Jasper Yrjäs saa alkuminuuteilla pedattua Jarkko Kokkalalle maalipaikan, mutta nopeasti auenneessa tilanteessa Sorri vetää pidemmän korren. Pallo-Iirot nokittavat Aleksi Arvelan pitkällä kuljetuksella, jonka päätteeksi Leppänen pääsee koittamaan tuplausta, mutta pakasta pyörähtää seiska, ja Linus Virkki ottaa hienon jalkatorjunnan.

70:n minuutin kohdalla Interin Mohammed Al Bermanei lähettää laidalta (sijainti sellainen Muhammed Gumuskaya +7,5 metriä taakse ja +5 metriä laitaan päin) korkean pallon Pallo-Iirojen maalia kohti. Vitsi on siinä, että se putoaa Sorrin vastustelusta huolimatta takayläkulmaan. Mitään välitöntä vastareaktiota ei Pallo-Iiroilta muuttuneeseen tilanteeseen tule, vaikka asioiden uusi laita on oletettavasti heille vaikeampi nieltäväksi kuin Interille.

Toistettakoon sama havainto kuin viikonlopun Sauvon reissussa eli Pallo-Iirojen valmennus on hyvin hereillä. Loppuhetkiksi kentälle tuodaan Sulo Ketola, joka tuo vastavoimaa ja X-faktoria Interin jo hieman hapoilla olevaa puolustusta vastaan. Pallo-Iiroilla on ottelun lopulla useampikin vähältä piti tilanne ja Virkin lisäksi ainakin Yeesser Barbata joutuu kertaalleen pysäyttämään pallon liikeradan maaliviivalta. Pitkähkön lisäajan päätteeksi Interin voi todeta olevan jopa pykälän onnekas saadessaan pinnan mukaan vietäväksi, mutta kyllähän kalamieskin on aina saaliinsa ansainnut.

Interillä alkoivat kilometrit loppua kohden painamaan....

...ja Linus Virkin maalilla riitti tapahtumia

Paluumatka meneekin mukavasti futiksesta, futisreissuista, futismakkaroista, futiksesta ja futiksesta poristen

Viini: Glühwein

JyTy-MaPS: vatsan verran parempi

Torstai-ilta puski sadetta reilunlaisesti, mutta onneksi oli hyvin tiedossa, että Yläkentän katos kestää. Tunnelmaa nostatettiin rock -sävyisesti ja JyTy näytti ottavan erityisen skarpisti lämmöt ennen ottelua. Yltäkylläisestä varallisuudestaan tunnettu JyTy piti avoimien ovien päivää tai sitten kirjoittaja jäi taas matsilipun verran velkaa. Oman henkeni puolesta toivon ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä reitti katsomoon oli lippukojuton. Kahvia sai, mikä lämmitti mieltä ja sisuksia kosteassa alkusyksyn illassa.

Petri Lehtosen määräämien viimeisten nivuspyöräytysten jälkeen pallo tuutattiin peliin. JyTy aloitti taas skarpisti ja sai vyörytettyä pelin MaPS:n päätyyn. MaPS:n linjan takaa löytyi tilaa ja omia pelaajia, mutta aivan alussa pallo hiukan vielä boksissa poltteli. JyTy löysi hyvin tilaa ympäri kenttää ja hyökkäykseen vaikutti nyt riittävän myös hyvin jalkoja, mikä povasi kotijoukkueelle hyvää iltaa. MaPS:n traktorinrenkaissa taisi olla jäämiä edellisen tappion mullasta, sillä se ei vaikuttanut olevan aivan skarpeimmillaan ja etenkin ottelun alussa siltä tuntui puuttuvan raitapaidoille ylimääräinen ekstrakieppi ja kiukku.

JyTyn pallollinen peli oli hyvin kuosissa

MaPS:lla enemmän hakemista

MaPS säikäyttää kuitenkin ensimmäisenä, kun vajaa vartin pelin jälkeen Otto Silvennoisen kaukaa kiitoradalle lähtenyt eurogoals -kuti kopsahtaa tolppaan. JyTy nokittaa pian. Aika lailla koko ottelun liekeissä ollut Henri Lehtonen irtoaa laidalta ja petaa avopaikan Fadi Behannalle. Jonkinlainen tappioputken ja maalittomien matsien yhdistelmä kiipeää kuitenkin Behannan niskaan ja sijoituksen taakse ei tule tarpeeksi liike-energiaa, ja MaPS säästyy vielä takaiskulta.

JyTy jatkaa hyvää otettaan. Tonteilla käy sekä Lehtonen että kulmasta Niko Nauholz, mutta kello ei kilahda ennen kuin 25:n minuutin jälkeen, jolloin muutaman terävän syötön jälkeen Jesse Kurokallio pääsee virittelemään rangaistusalueen rajalta siihen malliin, että palloa kerätään maalin sivuverkoista. JyTy siirtyy ansaitusti johtoon.

MaPS heräilee hiukan ja kierroksetkin nousevat. JyTy saa kuitenkin hyydytettyä MaPS:n hetkellisen momentumin ja peli palaa jälleen alkuperäisille uomilleen. Niillä se jatkaa myös toisen puoliajan alun, vaikka useampi odotti MaPS:lta väkevää rynnistystä. Lehtosista Henrillä jalka liikkuu toisellakin puoliajalla siihen malliin ja peliä eteenpäin vievät syötöt napsuvat kliinisesti sen verran kohdilleen, että ”Pänä” joutuu varmasti loppuviikon pysyttelemään piilossa sen varalta, että José Riveiron metsästysseura hakee lisäremmiä Ilves -jahtiin.

Tunnin pelin jälkeen JyTy alkaa saamaan ottelupalloja. Peetu Savolainen vapauttaa Oskari Lehtisen laidalta, mutta vielä ei osu. Lisäksi JyTy pääsee useamman kerran katkomaan MaPS:n pelinrakentelun heti alkuunsa ja kääntämään katkoista vastaiskuja, joissa on maalinaihioita yhdelle puoliajalle kerrakseen. Lopulta MaPS:n puolustukselle tulee painajaismainen syöttöhassi, jonka Behanna haistaa ja ikään kuin sivelläkseen suolaa haavoihin ottaa aikansa ennen kuin nostaa toisen pölkyn pinoon. No näitä sattuu ja haavoittunut punnerretaan takaisin peliin kapteeni Jari (ei missään nimessä Kari) Oksasen johdolla.

Fadi Behanna ottelupallolla

MaPS heittää taas Hagelbergin Aatun toppariosastolta piikkiin, mutta JyTy on vainunnut selvästi avausvoiton eikä päästää maskulaisia sillasta. Pientä kyläkokousta saadaan aikaiseksi ja korttia viuhuu puolin ja toisin. Jouluinenkin versio nousee lopulta Salim Gouchamille, mutta siinä vaiheessa peli on jo lisäajalla ja JyTyn kauden avausvoitto vatsan mitalla maaliviivan yli.

Yläkentän kyläkokous

Viini: santsikierros samaan kuppiin

Peimari United- Rauman Pallo-Iirot: ostoskärryillä me mentiin kisoihin

Sauvon reissu oli jo hetken aikaa ollut kytemässä ja blogin to-do -listalla. Sade on mukavasti väistynyt, kun pysähdymme Sauvon keskustaan, jonka autioisuus antaa lännenelokuva fiboja. Ravintola Talli jatkaa teemaa siitä kulmasta, että olemme paikan ainoat asiakkaat. Vatsat täytetään wingseillä ja pizzapaloilla ennen varsinaista päätapahtumaa. Muukalaisia ei päivällishetkemme aikana tallille eksy. Viereisen Bar Mansikan terassille on sentään kertynyt muutama janoinen.

Peimari-Areenalla on enemmän kuhinaa. Edessämme vanhahko rouvashenkilö kulkee stadionin portteja kohti Peimarin lippu kädessään ja huikkaa Peimarin veskarille aidan läpi ”voitto kotiin” ennen kuin tallustelee kasuaalisti kausikorttilaisten kaistaa pitkin stadionille. Peimarin väreissä kiiltävät istuimet, fanikauppa, nimikkokahvimuki, buffetti ja baari omine nimikko-oluineen (ja vielä maistuvine sellaisineen) luovat omanlaista tunnelmaansa tapahtumaan jo ennen kuin palloa potkaistaan peliin. Pallo-Iirot ovat myös saaneet liikkeelle omista nuorisoultristaan koostuvan muutaman hengen iskuryhmän ja sinikeltaiset pystyttävät oman rytmiryhmänsä rumpuineen katsomon toisen päätyyn.

Voitto kotiin...

...ja tallin kautta!

Peli potkaistaan käyntiin osin melko vetisellä tekonurmella. Pallo-Iirojen kannattajaryhmä rallattelee suuren maailman tyyliin melko tuttuihin sävelmiin sovitettua chänttejään. Peimarin kannatuksen sydän on keskellä katsomoa, jossa kannatusta rummutetaan pitkälti marssimusiikin tahtiin ja oman kylän tyylillä. Omiksi suosikeikseni nousee vieraskannattajien hieman itseironinen ”ostoskärryillä me mennään kisoihin” ja kotijoukkueen napakka omaa joukkuettaan parempaan suoritukseen piiskaava ”GO! Peimari! GO!".

Pallo-Iirot ovat kentällä omana itsenään. Sinikeltaiset rakentavat peliä rauhassa puolustuksen kautta ja sekä taitavat että vikkeläkinttuiset pelaajat ympäri kenttää pitävät huolen siitä, että Pallo-Iirot ovat pelin päällä. Peimari puolustaa alkuun alhaalta ja pitää Pallo-Iirot pois selustastaan. Puolustuspeliinsä se saa apua myös rankkarialueen edessä olevasta suosilmäkkeestä, johon useampikin vierasjoukkueen pistopallo pysähtyy. Lisäksi Peimarin veskari Carlos Madueira vaikuttaa alusta asti olevan peli päällä, joten Pallo-Iiroille voi povata täyttä työpäivää.

Vaikka Peimarin kärjessä Nicolas Gomes pyöriikin väkkäränä, niin Peimarilla on vaikeuksia saada hyökkäyspeliään kunnolla käyntiin. Pallo-Iirot imevät liikkeellään tilan kentältä ja hiljalleen he sekä oppivat väistämään suosilmäkkeen että löytävät tilaa lähempää kotijoukkueen maalia. Aaro Salonen antaa ensimmäisen varoituksen rummuttamalla ylärimaa. Toista varoitusta ei tule, sillä puolen tunnin pelin jälkeen Salonen laittaa nappisyötön alati vaaralliselle Mikko Jalkaselle, joka siirtää vierasjoukkueen etumatkalle.

Mikäli kirjoittajan kiikareissa ei pahemmin huurua ole niin juuri Salonen lentää kymmenen minuutin päästä Peimarin boksiin. Jarrutusvarjo heitetään Salosen kinttuihin ja pallo viedään täplälle. Kaikesta Madueiran verkkojen heiluttelusta ja rimanrummutuksesta huolimatta Jalkanen pyssyttää saletin maalin sivuverkkoihin.

Videolla Jalkasen saletti

Peimarin Samuli Vihervirta pääsee ensimmäisen puoliajan lopussa vielä kokeilemaan onnenpyörää sivuvaparista. Terävä pusku suhahtaa kuitenkin lintupöntön verran maalista ohi. Ennen tuomarin vihellystä saan vastauksen itseäni askarruttaneeseen kysymykseen Peimarin identiteetistä: Paimio! Sauvo! Peimari!. Olkoon siis lähtöisin molemmista eikä vain toisesta.

Puoliajalla nautittu maukas Peimari United pilsner ansaitsee toisenkin maininnan, vaikka maistokerrat jäävätkin yhteen. Siinä varjossa pilsneristä nauttiessani pöydän vieressä pyörähtää myös aktiivisesti samoissa matseissa pyörivä futisforum -tuttu, jonka kanssa ehditäänkin speksailemaan mahdollista yhteisreissua Raumalle.

Tarjoilut kunnossa I

Tarjoilut kunnossa II

Joko vieraat ottivat jalkaa kaasultaan tai Peimarin kopissa oli myös ökymöölit kunnossa, sillä Peimari tulee kuin uudestisyntyneenä toiselle puoliajalle ja pakottaa vieraat pitkälti puolustusasemiin. Peimari vie kaksinkamppailut nimiinsä ja saa siten ryöstettyä pallonhallinnan. Pallo-Iirot puolustavat kuitenkin sitkeästi ja varoittavat jälleen, kun Salonen koettelee vuorostaan Peimarin rimakalustoa.

Peimari tuli väkevästi toiselle puoliajalle

Pallo-Iirojen valmennus on myös hereillä, sillä kaiken kokeneen Jussi Aallon tuominen kentälle lisää rauhallisuutta sinikeltaisten pallolliseen peliin ja hiljalleen vieraat hyydyttävät kotijoukkueen menon. Turhautuminen näkyy Peimarin pelissä pitkinä avauksina, jotka eivät vie peliä riittävän vaarallisille sektoreille ja pallo palautuu kerta toisensa jälkeen Iiroille.

Jussi Aalto toi rauhallisuutta Pallo-Iirojen pallolliseen peliin

Molempien joukkueiden vaihtoruletti pyörii ja hiljalleen hiekka valuu kasaksi tiimalasin pohjalle. Jalkanen karkaa vielä kokeilemaan hattutemppua ennen kuin Pallo-Iirojen kannattajaryhmä pääsee juhlimaan voittoaan osin katsomosta käsin ja osin kentän puolelta. Rumpu paukkuu vielä parkkipaikalla, kun muu maailmaa alkaa valmistautua tulevaan arkiviikkoon.

Ensin hattutemppumetsällä...

...ja sitten pirskeet pystyyn!

Viini: Faustino rose

MaPS-FC Åland: kääntötemppu

Ukkonen vaikuttaa jäävän odottamaan föli -kyytiä Maskuun, joten rouvasväen rillutellessa pakkaan lapset autoon ja suuntaamme Taponkedolle. Lipunmyyntipistettä pystytetään rauhaksiin ja niinpä ehdimme nappaamaan kahvit ja karkkiaskit ennen kuin leimaamme itsemme vitosen setelillä sisään. Vehreällä metsäpeltomaisemaan raivatulla Taponkedon kentällä on alkamassa läntisen kolmosen kärkimatsi, ja kotijoukkue MaPS olikin itseltä vielä tälle kaudelle näkemättä eli matsi kutkuttaa kivasti asetelmillaan.

MaPS lähtee hyvällä itseluottamuksella pyörittämään peliä puolustuksen kautta ja se saakin alkuun vietyä Ålandilta enimmät prässi-ilot. Menee jopa yllättävänkin kauan ennen kuin raitapaidat kiskaisevat tyylilleen leimallisen pitkän pallon Ålandin puolustuksen selustaan. Ålandilla kestää hetken tottua Taponkedon pehmeään ja pitkähköön nurmeen ennen kuin se saa pallotatsin kuntoon ja lähtee hakemaan puhkovia syöttöjä nopeille hyökkääjilleen. Åland vaihtelee prässin tasoja. Väliin se pyrkii hakemaan katkoja ylhäältä ja väliin se vetäytyy suosiolla omalle kenttäpuoliskolleen.

FC Åland haki pistopalloja nopeille hyökkääjilleen

MaPS käyttää myös toisen tavaramerkkinsä eli se käy parinkin pakin voimalla hiillostamassa kentällä pötköttelevää Ålandin hyökkääjää. Kenties tästä roiskahtaa kipinä sille, että 20:n minuutin pelin jälkeen hyvän hyökkäyksen päätteeksi Jesse Salminen laittaa tyylikkäällä volleyllä Ålandin verkon palamaan. Åland meinaa kuitata heti perään sahaamalla oman kuvionsa oikealta laidalta, mutta kaiken kaikkiaan erittäin hyvän pelin pelannut MaPS:n maalivahti Henri Forsström saa hidastettua Daniel Bomanin kutia sen verran, että puolustus ehtii luuttuamaan pallon pois boksista ennen kuin se ylittää maaliviivan. Åland hyödyntää ensimmäisellä puoliajalla eritoten oikeaa laitaa hyökkäyksissään, jossa winbackina pelaava Melvin Kahnberg liikkuu hyvin ja luo laidalla ylivoimaa yhdessä hyökkäyksen ja keskikentän kanssa.

MaPS:n Henri Forsström oli yksi ottelun suurista hahmoista

Molemmat joukkueet vuoraavat keskikentän keskustan umpeen ja siellä ei pallorallit kummallakaan joukkueella meinaa pitkiksi venyä, joten taivaspaikkaa haetaan edelleen laidoilta. MaPS:n Jari Oksanen ja Ålandin Kahnberg ehtivät vielä koettaa maalintekoa ennen kuin raitapaitojen Henri Hujala osuu aivan ensimmäisen puoliajan viimeisellä minuutilla (joo, räpläsin taas kännykkää, mutta sentään työasioissa). MaPS siirtyy tauolle hyvänoloisessa kotijohdossa.

Toiselle puoliajalla pelin kuva hakee aivan uudenlaisen asennon. Intensiteetti on pelissä kova ja molemmat joukkueet käyvät mukavan lämpimällä.  Åland puskee määrätietoisesti päälle ja MaPS vetäytyy ja paiskoo pitkää palloa. Kotijoukkueen kannalta tästä tulee ongelma, koska paine kertautuu koko ajan ja Åland saa itseluottamusta pallolliseen peliinsä. 

MaPS:n kapteeni ehditään kuuluttamaan kentältä bändihommiin ennen kuin Thomas Mäkinen kaventaa  pelin. Maali jää jälleen kirjoittajalta näkemättä, koska käyn juuri keskustelua lasten kanssa siitä, miten heidän historian ensimmäinen itsenäinen pillimehun hakureissu meni. Kolmesta kolikosta kaksi tuli takaisin eli sikäli homma meni niin kuin pitikin. Itselle tässä tuli toki litrahintaa jonkin verran, koska kannustimena lupasin heille vaihtorahat.

Åland jatkaa hyvää otettaan ja se löytää tilaa vähän joka puolelta, kun taas MaPS:lla tuntuu punainen lanka pudonneen. Åland on myös jatkuvasti vaarallinen hyökkäyspään 1 vs. 1 tilanteissa ja tarpeeksi kauan väsytettyään se iskee pelin tasoihin. Tihutöissä häärii Rezgar Amani, joka irtoaa MaPS:n puolustukselta ja yrittää kääntää palloa keskelle. MaPS:n puolustus pääsee vielä väliin, mutta pallo palautuu Amanille, joka täräyttää sen nyt sellaisella voimalla maalille, että se olisi matkan varrelta kaatanut tarvittaessa, vaikka muutaman kevyen kuusipuun. Julius Sundman laittaa kalloaan likoon ja peli on 2-2.

Rezgar Amani oli jälleen erittäin vaikea pideltävä

Muutaman minuutin päästä Amani on jälleen karussa ja tällä kertaa hän nostaa pallon kauniisti etuyläkulmaan. Åland on kääntänyt kahden maalin tappioasemansa käytännössä vartissa maalin johdoksi ja samalla se kyllä ilmoittaa itsensä tiukemmin yhdeksi sarjan voittoajasuosikeista. Lapset ottavat ilon irti Taponkedon kentän vapaista eekkereistä ja ravaavat sadeviitat niskassa ympäri nurtsia.

MaPS saa shokkihoidon jälkeen peliään taas paremmin kuosiin ja sen kadonneeksi luultu keskikenttä ilmoittautuu taas mukaan peliin. Pallokin liikkuu taas jo hylätyksi itsensä kuvitelleen nurmen pinnalla. Tuomarit saavat palttiarallaa jokaisesta kontaktista ja paitsioliputuksesta napakkaa palautetta. MaPS nostaa Aatu Hagelberginkin piikkiin hakkaamaan halkoa sisään, mutta Åland pistää padot ja väylät umpeen ja ottaa ison voiton. Pirskeet ja juhlinta ovat myös kopissa sen kuuloista ja laivamatka takaisin lienee eeppisemmästä päästä. Saaren sinimustat siirtyvät voiton myötä sarjan piikkipaikalle.

MaPS sai lopussa vielä pelinsä kuosiin, mutta FC Ålandin puolustus piti pintansa.

Iso voitto FC Ålandille ja se sekä näkyi että kuului pelin jälkeen

Viini: metsäistä, peltoista ja tuomisia saarelta

ÅIFK-JyTy: tiputanssi

Yläkentällä päätettiin arkiviikkoa ÅIFK:n ja JyTyn -matsilla. Urheilupuistoon tikatessa loppuva kesä sai symbolinsa läskipyörää alaspäin taluttavasti hahmosta, joka pysähtyi aurinkolasiensa takaa tuijottamaan jokaista ohikulkijaa. Olisiko Turunkin markkinoille saapunut joku erikoisempi höpöhöpö -erä, kun vastaavaan spekulaatioon törmäsin aiemmin viikolla PK -seudun osalta?

Yläkentän ämyreistä tunnelmoidaan huuhkajia. Pari kotijoukkueen naisten edustusjoukkueen pelaajaa puhuu itsensä ilmaiseksi sisään ennen minua. Yritän liirata peesissä kertomalla, että olen samasta joukkueesta, mutta maailma ei ole vielä sille valmis, että keski-ikäinen, keskiluokkainen ja kevyesti keskivartalolihava miesoletettu sopisi kyseiseen muottiin. Maksan lippuni niin kuin olin alun perinkin suunnitellut.

ÅIFK vetää alkulämmöt terävästi, kun taas JyTy ottaa rennommin ja luottaa selvästi aiemmilta vuosilta hankittuun lihasmuistiin. Kello nytkähtää hiukan jälkijunassa käyntiin ja siten herättää myöhemmin hämmennystä, koska näyttäisi, että tuomari päättää pelin 44:n minuutin kohdalla.

Hengennostatus + tarvittavat kuvat = Ready to rock

JyTy tulee ensimmäisiin tilanteisiin hyvällä jalalla ja luo pientä painetta kanarialintujen maalille. Kotijoukkueen maalin ja rauta-aidan taakse kerääntyy tiivis, mutta kovaääninen pala Jyrkkälän sielua, joka on tullut nauttimaan perjantaista ja awaydaysta Yläkentälle. Siinä on jopa pientä chäntin aihioita, kun remmin "capo" kertoo jollekin uteliaalle, että ”ei me mistään v*tusta tulla, vaan Jyrkkälästä”.

JyTy sai viimeisille metreille tukea aidan takaa

Kaikesta vierasjoukkueen tuesta huolimatta ja kivuliaan varhaisessa vaiheessa eli muutaman minuutin pelin jälkeen Elias Untamala tunkeutuu pinkkipaitojen boksiin ja pudottaa myyrän takakulmaan. Jyrkkälän ultrat eivät tästä toki lannistu, vaan asiaankuuluvien syvien ja tervaisten yskähdysten rytmittämänä jatkavat vierasjoukkueen suitsemista.

Räplään kännykkää, kun ÅIFK tekee toisen maalin. Katsomon yläpuolelta ehdin kuulemaan, että ”onpa hyvä pallo” ja sen jälkeen Severi Lehtiselle merkataan pystyviiva. Kanarialinnut ovat yllättävän hermostuneita siihen nähden, että ainakin tuloksellisesti heillä ei ottelussa ole hädänpäivää ja intuitiivisesti sanoisin, että ÅIFK ei pelaa perjantai-illassa kauden parasta peliään. Åbolta silmiin pistään Jeremias Kaari, jonka nopeuteen Tykeillä ei oikein löydy oikeanlaista pyydystä.

Pelin alkuvaiheessa alkaneet kopautukset ja tilien tasaamiset niiden osalta ottavat pelin edetessä enemmän jengaa. Lopulta tuomari joutuu ottamaan hymyissä suin toisiaan rappaavia ja anteeksipyytäviä pelaajia tiukempaan nuhteeseen. Peli rauhoittuu rikkeiden osalta hetkeksi, kunnes ne taas alkavat ja mustelmia vaihdetaan oikeastaan pelin loppuhetkiin saakka. Taukotilanne on 2-0 ÅIFK:lle

Peliä värittivät lukuisat kaksinkamppailut

Toinen puoliaika etenee pelin tempon puolesta aika maltillisena, mikä osaltaan jättää JyTy:lle vielä käännön paikan. Tykit saavat toisen puoliajan ensimmäiseen kahteenkymmeneen minuuttiin oman momentuminsa. Kanarialintujen veskari Saku Suominen joutuu ensin paikkaamaan omaa virhettään venyttämällä kätensä takakulmaan tarkoitettuun nostoon.  Anniskelukatsomo herää ja heitä palkitaan hetken päästä, kun vaihdosta peliin otettu Bao Van Truong kipittää ensitöikseen Åbon boksiin ja hänet pyyhkäistään nurin. Henri Lehtonen lataa ensimmäisen pilkun voimalla alakulmaan, mutta tuomari määrää uusinnan. Lehtonen toistaa suoritteen samanmoisena, mutta koittaa päättää sen banenkaan ja tämän Suominen poimii.

Lehtosen rankkarien molemmat versiot

JyTyn osalta bändikamoja aletaan pakkaamaan, kun Tuure Oldendorff nappaa korttikarusellissa toisen keltaisen ja JyTy jää vajaalle. Vahtimestari saapuu treenikämpälle, kun Kaari irtoaa laidaltaan ja laittaa painavan pallon JyTyn veskarin Jesse Peltosen alta Alex Ålgarsille, joka puttaa tyhjiin. Häädöstä huolehtii myös Ålgars, joka ovelalla juoksulla puhkoo JyTyn paitsioansan ja chippaa poborskimaisesti pallon neljännen kerran Tykkien maaliin. Peli päättyy ja viranomaiset tyhjentävät tilan.

Viini: linnunsiipien lepatusta etiketissä

KaaPo-FC Jazz: porilaisilta ryöstetty

Keskiviikko oli läntisessä-Suomessa futista pullollaan. Käytännön syistä ja uutuuden viehätyksestä tein kauden katsomodebyytin Kaarinan Puuha-areenalle, jossa KaaPo haki revanssia FC Jazzista. Korona-ajan erikoisena joukkueet olivat kohdanneet edellisenä lauantaina Porissa ja Jazz kaapi tuolloin kotiottelustaan 1-0 -voiton.

Vähintäänkin maalipinnan puolesta vielä uutuutta hohkavan KaaPo -talon edustan katsomoihin kertyi hyvin porukkaa. Kaiken keskiössä oli anniskelukatsomo, jossa raha liikkui ahkeraan kotijoukkueen suuntaan. Löydän oman paikkani portilta katsottuna toiseksi viimeisestä katsomosta. Viimeisessä katsomossa on kolmen hengen porilaismobi, josta yksi lopettelee juuri puheluaan:

-Pappa on nyt katsomassa peliä!

KaaPo koittaa selvästi ottaa vauhdikkaan alun otteluun, mutta ihan pienen hallintajakson jälkeen Jazz hyydyttää rauhallisella pallon siirtelyllä enimmän innokkuuden. Jazz on vuorostaan hetken pallollisesti hallitsevampi joukkue ennen kuin peli jatkuu tasaisena. Molemmat joukkueet rakentavat rauhallisesti peliään puolustuksen kautta kierrättäen. Hyökkäyksissään Jazz hakee laidoilta Waltteri Riihimäkeä ja Rasmus Laaksosta. KaaPolta todennäköisimpänä hyökkäysten päättäjän näyttäytyy teräväliikkeinen Juho Salminen, joka hetkittäin irtoileekin Jazzin puolustukselta.

-Sillä on halipula!

Kuuluu porilaiskatsomosta, kun Jazz lähtee virittämään sivuvapariaan. Tilanne ei vielä eskaloidu maaliksi asti. Pelikellossa on vartti, kun Jazzin Riihimäki pujottelee itsensä boksiin ja KaaPo -puolustuksen vastutustuksesta huolimatta pamauttaa pallon alakulmaan.

-Ihan niin kuin sillä olisi ollut kuminauha jalassa!

Kuminauhaa jalkaan ja pallo maaliin

100% näin. Päätänkin ryöstää blogin sanoituksen mahdollisuuksien mukaan naapurikatsomosta ja etenkin, kun sieltä tehdään myös teräviä huomioita ottelusta. Alkukaudesta Paraisilla pelannut Omar Farhan saa suitsutusta hyvästä pelin rytmittämisestä. Omana huomiona se, että KaaPon Mikko Valtanen löytää  hyvin tilaa Jazzin puolustuksen selustasta.

Pallo kolahtaa kertaalleen KaaPo:n maalin yläriman alareunaan ja Salminen nokittaa lennokkaalla puskulla palttiarallaa ristikkoon ennen kuin Salmisesta otetaan rangaistusalueella jalkasolmu. Kahden vähältä piti rankkarin jälkeen Jazzin ”vapaudu vankilasta” -kortit on käytetty. Niklas Kuusio vyöryttää zeniläisellä tyyneydellä pallon maaliin ja pelin on tasan.

Videolla Kuusion zeniläinen

Tasatilanteessa mennään myös puoliajalle. Porilaiset lähtevät grillimakkaralle ja samaan aikaan viekkaat kaarinalaiset valtaavat vapaaksi jääneen katsomon. En usko sattumaan. Ehdin vielä kuulla satakuntalaisilta analyysin ämyreistä pauhaavasta kasarirokkiyhtyeestä 

-Yhden levyn ihme!

ennen kuin he aiheuttavat pienen järjestyshäiriön parkkeeraamalla savukkeelle hiukan liian lähelle pelaajien kentälletulo -reittiä. Sen jälkeen kosketuspinta katoaa ja olen omillani.

Ottelu oli pitkälti tasavahvaa vääntöä

Katsomotilanne menee muutenkin haastavaksi, sillä jalkapallosta innostuneita vaikuttaa olevan liikkeellä reippaanlaisesti, joten useampi jää seisomokatsojaksi. Pelin kuva jatkuu suunnilleen ensimmäisen puoliajan kaltaisena. Molemmat rakentavat rauhassa peliä, prässäävät harkiten ja puolustavat tiiviillä pakalla. Jazz tekee toisen maalin vastaiskusta, jossa muutaman nopean siirron päätteeksi Elias Ahde naulaa pallon alakulmaan.

Pelin edetessä pelaajien välit hiukan venyvät. Se näkyy kentällä ekstratilana pallollisille pelaajille ja siten viihdyttävänä coast-to-coast -futiksena ennen kuin kellon tikittäessä loppua kohti molemmat jälleen ottavat ryhtiä muodostelmiinsa. Peli myös hieman lämpenee ja erotuomari Joona Kontinen ohjaa peliä väkevän verbaalisesti. KaaPo saa lopussa sivuvaparin. Pinnat matkaavat Poriin.

KaaPon tasoitus roikkui hetken ilmassa

Viini: tasavahva toisinto. Hieman enemmän valkoista kuin punakeltaista.

FC Haka-FC Inter: savua silmissä

Ehkä siinä oli jotain pahaenteistä, kun tuttu taukopaikka oli pistänyt ovet säppiin. Bussimatkalla ehditään kuitenkin hyvässä hengessä spekuloida sillä, että jos Rick Kettingistä saadaan puolimiljoonaa, niin FC Interillä saattaisi olla varaa Lionel Messiin viikon sopparilla.

Kotijoukkue, vierasjoukkue, tuomaristo ja Veikkausliigan legendaarisin tulostaulu. Check.

Vieraskannattajat lasketaan kymmenissä ja katsomoissa vaikuttaa olevan ihan kivasti porukkaa muutenkin.  Haka aloittaa väkevästi. Haka ei tule otteluennakoissa ennakoidun suoraviivaisesti, vaan etenee lyhyemmillä syötöillä eteenpäin. Interillä menee kymmenisen minuuttia ennen kuin se laskeutuu identiteettinsä mukaisen pelin alustalle. Inter saa kohtalaisia palloja ja juoksuja alussa boksiin, mutta valkeakoskiset ovat viekkaalla päällä. Hakan puolustus saa horjutettua sekä Timo Furuholmia että Benjamin Källmania juuri sopivasti, etteivät he toisaalta pääse aivan herkkupalalle asti ja toisaalta juuri sopivasti sille, että pilkut jäävät jakamatta. Läpikirmaava Taiki Kagayamakin pukataan juuri sopivan keveästi nurin, ettei rikettä ja punakorttia tarvitse lähteä määräämään.

Inter sai pelistä otetta Hakan alkurynnistyksen jälkeen, mutta Haka puolusti riittävän viekkaasti

Haka luo ensimmäiseen puoleen tuntiin paremmat maalipaikat, mutta ylärima on kotijoukkueelle hiukan liian matalalla. Ottelu muuttaa merkittävästi muotoaan, kun Maximus Tainio koppaa reippaasti myöhässä vastaiskuun kirmaavaa Källmania koiville ja pitkähkön kyläkokouksen päätteeksi Tainio pistetään kilometreille. 

Tehtaan kentällä eletään aivan viimeisiä sekunteja, kun Janne-Pekka Laineen kulma putoaa piipuista korkeimmalle eli Niklas Fribergille, jonka pusku kolahtaa kottikärryyn. Ottelu siirtyy lakisääteiselle kotijoukkueen johdossa ja Tainion rokulipäivästä huolimatta.

Uusi muoto ottelulle

Toinen puoliaika on yllättäen juuri vierasjoukkueen näkökulmasta piinaava. Inter pyörittää palloa Hakan kenttäpuoliskolla, mutta sellusta ei saada paperia. Ei sitten millään. Pallo vaikuttaa liikkuvan jotenkin verkkaasti ja Haka liikkuu riittävästi, ettei avoimia ovia aukea. Seurauksena on radaltaan karkaavia keskityksiä, joiden kanssa Hakalla ei erityisemmin ole ongelmia. 

Kello tikkaa hitaasti mutta varmasti kuin pitkää viikonloppua odotellessa. Haka käärii lopulta rullansa valmiiksi ja piilottaa sen joukkoon voitottoman kotirupeamansa ja maalittoman ylityöputkensa. Kirjoittaja ottaa vierasmatkojensa kuvakirjaan yhden lomanpäätösspesiaaliin, joka ei palaavaan arkeen anna mitään pehmikettä tahi lämmikettä.

Henrik Moisander veti lopussa pisimmän korren, vaikka Haka pääsi juhlimaan koko pelin voittoa

Viini: nokisesta astiasta juotettu