FC Inter-FC Lahti: sinnepäin

Turussa kaikki on vähän sinnepäin. Olen olevani fiksu ja kierrän Aninkaisten ikuisessa kesäremontissa olevan väylän itäpuolelta vain havaitakseni Datacenterin kohdalla kokovartalo -siltä näyttävän körilään viittovan minut pois Kupittaan suunnalta. Veritakselle pääsy on tehty niin hankalaksi, että alan epäillä jonkinlaista salaliittoteoriaa. Taistelupari ottaa torkut, kun lähden hakemaan seuraava kiertoreittiä, joka kulkee suunnilleen Kiinan Shandongin kautta. Tilanne eskaloituu siihen malliin, että huomaan kääntäväni vielä vastaantulevien kaistalle odottamaan punaisen valon vaihtumista. No. Kaksi miinusta on plus ja heilautan itseni viimein Hippoksentielle ja stadioni alkaa piirtymään maisemaan.

Tietyömaat väistetty ja peli voi alkaa

Interin kalustoa on murjottu oikein olan takaa ja kokoonpano on vähintäänkin nuorekas, mutta mikäpä siinä, asiat ovat niin kuin ovat ja nuoriso saa ahmia vastuuta sinimustalta pöydältä nyt oikein olan takaa. Kannattajakatsomon baritoni helähtää tällä kertaa ilman rumpua, mutta biisit ovat niikseen tuttuja, että rytmissä pysytään ja ääntä lähtee.

Interin peli rullaa heti alussa hienosti.  Jopa odotettua hienommin. Lahti nojaa jo valmiiksi köysiin, kun sinimustat tuovat hyökkäyksiä sarjana kohti valkopaitojen maalia. Kahvi ei ehdi jäähtyä kupeissa eikä oluen vaahto laskeutua mukeissa, kun Alejandro Sainz vapauttaa määrämittaisella Benjamin Källmanin läpiajoon ja Benkkuhan toimittaa: vartalo väännetään sellaiseen asentoon ennen laukausta, ettei Antonio Reguerolle jää oikein mitään käsitystä siitä, miltä puolelta häntä puijataan. Inter johtoon. Kuuluttaja huudattaa ensin Rick Kettingiä. Kyseessä lienee joko käytännön pila tai auringonpistos, mutta sen pelin aion olla itsekin näkemässä, kun Ketting kipittelee topparin tontilta vastustajan puolustuslinjaa karkuun. Jään odottamaan.

Kahvi on edelleen lämmintä ja vaahtokaan ei ole kokonaan haihtunut, kun Lassi Järvenpää pistää kauniin matalan pallon Lahden puolustuksen selustaan. Koko ottelun aktiivisesti pelannut Jasper Yrjas ehtii hyvin valkopaitojen oven välistä, mutta harmillisesti ja vuorostaan Reguero vääntelee kroppaansa sellaiseen asentoon, että Yrjaksen kuti ei löydä aivan perille asti. 

Inter pysyi ensimmäisen puolituntisen hyvin pallossa

Inter höykyttelee hämärän rajamailla vaeltavaa Lahtea ensimmäisen puolen tunnin ajan ja sitten ikään kuin tuttavallisesti nostaa kaverin köysistä. Inter olisi ehdottomasti tarvinnut toisen maalin hallintajaksoltaan, koska Lahden päästessä peliin mukaan kyseessä on edelleen maalin peli. Santsikuppeja ja tuoppeja lähdetään täyttämään hiukan epäuskoisissa fiiliksissä, mutta Interin johtaessa 1-0.

Toinen puoliaika suunniteltiin porukalla

Varsinaisena yllätyksenä ei tule, että Lahti rokottaa. Macoumba Kandji tarjoilee sputinikkia painimalla itsensä vapaaksi ennen kuin vissyjen hapot ovat toisella puoliajalla ehtineet laimentumaan ja maalihan siitä tulee. Peli ei ole aivan niin Interin hallussa kuin ensimmäisen puoliajan ensimmäinen puolituntinen, mutta aihioita on.

Lopulta ei kuitenkaan pure Taikin taika eikä Furkan loitsut. Onneksi Henrik Moisander on laittanut maalikehikoihin oikeaa salvaa, jotta vierasjoukkueenkaan kello ei pääsee helähtämään. Omien pelivelvollisuuksien painaessa päälle kuuntelen viimeiset huokaukset jo Veritaksen parkkipaikalta. Aninkaistenkatuakin ajaa, kun ei ole muuta liikennettä.

Viini: kypsyy

Ilves-FC Inter: kasuaalisti pinnoista

Tiukille menee taas, joten etäpäivää juoksutetaan Veritaksen kautta. Tällä kertaa työtila on kokonainen ravintolatila, mikä ei ole hullumpi. Taistelupari nostelee dinosauruksia läppärin päälle ja välillä ukkonen jyrähtää.

Veritakselta vauhtia

Ultraboyzin bussi kaartaa Veritakselle. Sen ovella todetaan, että TPS:n tilanne ei ole vielä riittävän huono. Nyt, kun katsomot ovat taas auki, niin ihmisiä on mukavasti lähdössä Tampereelle. Suurimmat roiskeet otetaan bussin tuulilasiin matkalla, mutta Ratinan kauppakeskuksesta napataan varmuudeksi vielä kertakäyttösateentakit harteille.

Mitään varsinaista yleisöryntäystä Ratina ei ime. Tunnelma on melko virkamiesmäinen, kun pallo potkaistaan peliin eikä se siitä hirveästi miksikään muutu ennen kuin ilvesläiset havaitsevat, että saattavat ottelun voittaa. Kalavaleena menee se, että koti- ja vierasjoukkuueen kannattajia on palttiarallaa saman verran.

Sade lakkaa ja pilvipeite repeilee. Ilves saa palloja Interin keskikentän ja puolustuksen väliin, ja luo sitä kautta uhkaa. Interillä on tonttia Ilveksen suht korkealla pelaavaan puolustuslinjan takana. Ilvestä ei pelirohkeuden puutteesta voi syyttää, sillä ylhäältä prässätessä se jättää puolustukseen välillä 2 vs. 2 tilanteen. Timo Furuholmin ja Benjamin Källman roikkuessa ylhäällä tilanne on sinimustien näkökulmasta kutkuttava.

Kello ehtii kilauttaa puolen tunnin verran, kun Källman heittää itsellee luun keltapaitojen selustaan ja ravaa perään. Ilveksen puolustuksella on jotenkin liikennemerkit hukassa ja Källmanin kaista ei juuri kavennu ennen kuin pallo kaivetaan tupsukorvien verkosta. Interin toinen maali roikkuu ilmassa, mutta ensimmäisen puoliajan päätösminuuteilla Ilves tekee pukukoppi -maalin. Eetu Vertainen löytää nokka keulaa kohti itsensä Interin linjojen välistä ja vapauttaa Hernan Lunan lankulle. Hai puree ja peli on tasan.

Kamerat kohti maalintekijää

Ensimmäisellä puoliajalla simahtanut taistelupari venyttelee itseään hereille pelin aaltoillessa toisella puoliajalla päädystä päätyyn. Ottelun viimeinen puraisu tulee Taha Ozcelikilta, joka löytää kulmapotkussa korkeimmat tikkaat. Interillä jää parikymmentä minuuttia aikaa kesyttää peli tasoihin, mutta sinimustat pääsevät vain pariin otteseen säikäyttämään. Ilves käyttää ajoaikansa paremmin ja pitää pinnat pois loukkaantumisten kurittaman FC Interin ulottumattomilta.

Viini: Tammerkoskella läträämistä

Hellettä Boltilla: Klubi 04-Gnistan

Turusta Pasilaan suuntaavassa junassa painetaan maskit kasvoilla. Nykyään kotikunnilta ulkomaailmaan suuntaavissa lähdöissä tulee tilannetta kartoitettua futiksen näkökulmasta vähän sillä silmällä. Niin nytkin ja klo.16 Boltilla alkava Klubi 04 – IF Gnistan mahdutetaan ohjelmaan. Pasilan tullessa kohdalle viereisellä penkkirivillä on haukattu omenaa. On jotenkin suomalaista ajatella, että on jotenkin suomalaista, että kukaan ei kysy pötköttelijän päätepysäkin päälle.

Kaveri tarjoaa Klubi 04:sta ideavarmaksi vakioon. Totean maailman asennon olevan tällä hetkellä sellainen, että toivon klubeille voittoja vain jos puhutaan isoista summista. Boltilta kaikuu satunnainen vierasjoukkueen kannattajien Gnistan, Gnistan, Gnistan -rallatus. Kiipeän riittävän korkealle, jotta saan nahkani piiloon porottavalta auringolta.

Peli rullaa tasaisena päästä päähän. Molemmat joukkueet saavat tuotua hallitusti peliä eteenpäin. Tempoon on ehkä laskettu hiukan hellevaraa, mutta tekninen puoli vaikuttaa olevan kunnossa. Pelin edetessä Klubi ottaa enemmän palloa, mutta Gnistanilta löytyy nopeita jalkoja kentän eri puolilta. Erityisesti Rony Huhtala vaikuttaa pysäyttämättömältä ja luo jatkuvaa uhkaa. 

Sekä Klubi 04 että IF Gnistan lähtivät aktiivisesti hyökkämään

Pelikellossa on vajaa kymppi, kun Gnistanin väkkärämäinen Maximus Tolonen pyyhkäistään rangaistusalueella nurin. Douglas Cae tekee tarvittavat sirkustemput ja lähettää pallon vasempaan alakulmaan. Klubin veskari Elmo Henriksson kömpii ylös oikeasta kulmasta. Vierasjoukkueen rumpu rymisee Boltilla ja Gnistanin katsomosta huudetaan muutama eksynyt kaveri oikeille penkeille

Gnistan on edelleen vaarallisempi. Sen pelissä on myös vahvoja elementtejä, kuten puolustusta mallikkaasti johtavan Fabian de Abreun pelin avaus. Samaten Luquinhas tekee käsittämättömän määrän ohituksia ja välillä meinaa mennä ihan pujottelukeppi -hommiksi. Klubi on enemmänkin selkeästi organisoitu kokonaisuus, mutta sillä ei vaan meinaa jalka riittää Gnistanin taitureiden kanssa. Klubi koittaa väliin prässätä aktiivisesti ylhäältä, mutta Gnistan ohittaa prässilinjan hallitusti kerta toisensa jälkeen.

Gnistan piti hyvin hermonsa Klubin prässin alla

Puolen tunnin kohdalla nähdään komea maali. Pitkän hallintajakson päätteeksi Douglas Cae rynniin Tolosen nappikeskitykseen ja pallo leimataan yläkulmaan. Maalin jälkeen kelin lisäksi myös pelaajat lämpenevät hetkeksi ja keltaisia viuhuu.

 Peli vanhenee edellisestä vajaan kympin, kun vuorostaan keltapaitojen Topi Järvinen tuo palloa vauhdilla laidaltaan. Henriksson saa näppinsä vielä Järvisen kudin eteen, mutta pallo putoaa pilkun kohdalle, josta Tolonen veivaa sen sisään. Peli vaikuttaa taputellulta. Gnistanin Rony Huhtala kuitenkin hötkyilee itsensä toisella keltaisella ulos, mikä muuttaa osaltaan pelin loppuodottamaa. Huhtalalla olisi varmasti ollut käyttöä muuallakin kuin katsomon puolella, mutta tänään menee näin. Sen kummempia ei ennen puoliaikaa käy.

Heti toisen puoliajan alusta käy selväksi, että tekonurmelle pystytetään toiselle puoliajalle Oulunkylän keltainen muuri. Klubi lähtee sitä sitten parin vaihdon siivittämänä murtamaan. Gnistan saa hyydytettyä Klubin puskemisen ja pelikellon tikittäessä käy selväksi, että helppoja ei kotijoukkueelle ole tänään tarjolla.

Gnistanilta kypsä esitys

Kioskihenkilökunta väläyttää hyvää pelisilmää myymällä virvokkeita suoraan katsomoon. Kassaan kilahtaa muutamia ekstraeuroja. Klubi ei löydä pajatsosta voittavia väyliä ja Samu Volotisen poimiessa tarvittavat marjat tulee kotijoukkueelle hukkareissu. Ympäri kenttää hääräävä Luquinhas jatkaa ohituksiaan, Klubi repii itselleen muutaman keltaisen kortin ja helle alkaa ilmetä kramppeina. Maalitaululle ei enää merkintöjä vedetä, joten Gnistan ryövää pinnan kypsän esityksen päätteeksi.

Viini: kivasti keltaista persoonaa ja taituruutta

Futisviinit: Kaiken -Ultra-

Kaiken Winesin -Ultra- -viinillä ei suoraan ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa. Valitsin sen, koska sen nimi kalskahti fanaattisilta futiskannattajilta. Rypäleenä Malbec on Argentiinan lahja härän tai naudan kaveriksi. Malbecista tehdyt viinit ovat itselle sellaisenaan olleet monesti niin sanottua nahkaista kengänpohjaa. Tosin pihvin kanssa ääni kellossa aina muuttuu, sillä niiden kyljestä Malbec löytää kotinsa.

Kaiken -Ultra- (Malbec 2017)

Sen verran viinissä on EM-kisoja, että viini on kypsytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä. Argentiina itse takoo paraikaa Copa Americaa. Futis ja viini ovat maailmankansalaisten valintoja elämästä nauttimiseen, ja sitä myös -Ultra- viestii. Viininvalmistajan nimi Caiquén viittaa villihanhiin, jotka lentävät Andien yli Argentiinan ja Chilen välillä. Myös Kaikenilla on viinitaloja Andien molemmilla puolilla.

Lasiin kaatuu suht kevyt rubiinin hohtava viini. Lasia vasten valutettuna siinä veren- ja ruosteenpunaa. Väri laskeutuu tyylikkään tummana. Tuoksu leijailee oheisgooglailujen ohella tumman ja tukevan rypäleisenä. Nenän alle nostettaessa viini saa paahteisia ja kuivan aromisia kipinöitä, jotka täyteläiset tummat karhunvatukkaiset rypäleet lopulta peittävät ja sammuttavat.

Viini jättää kuivahkon suutuntuman. Kuivuus ja paahteisuus vievät kyllä kuville ja aurinkoisille aroille, mutta nahkasandaalit jäävät kuitenkin viinistä pois. Tummat rypäleet pehmentävät terävää kärkeä ja tuovat hyvää tasapainoa viiniin. Soihtua viinistä löytyy, mutta ei minään yksittäisenä impulsiivisena tekona, vaan osana tarkasti suunniteltua koreografiaa.

Futiskuvaus: Copa Americaa voimakkaalla prässillä ja hyvällä pelisuunnitelmalla

FC Inter-SJK: trauma peruttu

FC Interin ja SJK:n matsi saatteli kesäisen Turun viikonlopun viettoon ja terassilaitumille. Turku oli koronan puolestakin tipahtanut perustasolle, mikä teki Veritaksen tunnelmasta vuodenaikaan sopivan rentoa. Pientä puhuria iltaan toi se, että SJK on ollut viime vuosien saatossa Interille yllättävän sapekasta pureskeltavaa.

Kapteenien Timo Furuholmin ja Nikko Boxallin sanailu saatiin heti ottelun alussa käyntiin

Samaan aikaan, kun pallo potkaistaan peliin, tärähtää rumpu ja laulut ottavat kimmoketta Veritaksen rakenteista. Inter aloittaa vahvasti ja pallo kulkee linja-linjalta kohti SJK:n maalia. Jo parin minuutin pelin jälkeen Aleksi Paananen käy vääntämässä oikeaa jalkaansa pilkun kohdalla, mutta peliväline pyörähtää nilkan yli. Rumputuli jatkuu puolentoista minuutin kuluttua, kun Interin mylläkän päätteeksi Martti Haukioja virittelee mammuttiaan tuuman verran rangaistusalueen ulkopuolella. Vastoin parempaa tietoaan Nikko Boxall laittaa jalkansa eteen. Haukioja päättää olla särkemättä Boxallin sääriluuta ja ottaa hiukan liike-energiaa pallon saatosta pois. Pallo pyörähtää yläriman kautta yli maalin.

Inter jatkaa paahtamistaan puoleen tuntiin asti, jolloin Aleksi Paananen loukkaantuu. Hetken päästä Juuso Hämäläinenkin joutuu valitsemaan sopivan tiikeribalsamin pystyäkseen jatkamaan peliä. Loukkaantumiset rikkovat pelin rytmiä ja niinpä SJK saa lyhyen painostusjakson Interin passivoituessa. Inter tarttuu vielä ensimmäisen puoliajan lisäajalla maaliodottamiin kiinni, mutta aivan tulostaululle asti hyvä energia resonoidu, vaikka kertaalleen pallo pyöräytetään haaviinkin. Tuomarit tuumaavat tilanteen paitsioksi.

Puoliaika sujuu edelleen leppoisissa merkeissä, vaikka puuttuva maali nostaakin stressitasoja pykälällä.

Inter tulee isännän elkein myös toiselle puoliajalle. Hetki ehditään jo pelatakin, kun Noah Nurmelle tarjotaan Östin -ohituspaikkaa, mutta ihan vieläkään ei osu. Lopulta saadaan todistaa taas sitä yleismaailmallista lainalaisuutta, joka kertoo, että jos et itse tee, niin kaveri auttaa kyllä. Matias Ojala taittaa vaparista kauniisti kiertävän pallon. Ihmismassasta innokkaimmaksi ilmoittautuu SJK:n Emmanuel Ledesma, joka kunnioittaa laatupalloa liippaamalla sen kauniisti oman maalin takayläseen. Ansaitusti mutta yllättävällä tavalla Inter siirtyy johtoon.

Matias Ojala ja Martti Haukioja juonimassa avausmaalia

Jani Honkavaara reagoi maaliin ottamalla triplavaihdon. Inter päästää jalkaansa hieman sinimustan Morris Mininsä kaasulta. SJK luo riittävästi aihioita tasoitukseen, mutta kesäillan henki ei ole tuumaakaan vieraskorea. Niko Markkula saa asiaankuuluvien kuittailuiden säestämänä muutaman pahan pallon Interin boksiin, mutta ne siivotaan. Peli pakataan vesisuksiboksiin lisäajalla, kun SJK:n flipperin päätteeksi kuula päätyy Furkka -sektorille. Furuholm liitää 70 metrin verran ensin pallon perässä ja sitten pallon kanssa kohti SJK:n maalia. Lopulta Öst ohjataan toiseen kulmaan ja pallo toiseen. Boxall ja Furuholm vaihtavat vielä viimeiset kuulumiset ennen kuin Furuholm seuraa nuoremman kannattajajoukon syleilyssä pelin päätökseen. Veritas valuttaa onnelliset katsojansa kesäviikonlopun viettoon. Seinäjoen traumaa ei tarvitse enää Turussa myöskään pureskella, sillä Inter on voittoputkessa nottajokisia vastaan. 

Timo Furuholm sai viimeisen sanan

Viini: vaatii hetken happea ennen kuin aukeaa

TPK-JyTy: dinosauruksia

Pietarin Krestovsky -areenalla. Täh. Tämä on yläkenttä ja vastakkain ovat futisfoorumilegendana jo ennen kautta sarjanousunsa varmistanut TPK ja täksi kauden läntiseen kolmosdivariin noussut niin ikään legendaarinen JyTy. Parkkipaikat ovat tiukassa, koska futiksen lisäksi terassit imevät porukkaa. Niinpä myöhästymme ottelun alusta pykälän, mutta valotaulu kertoo siitä, että maalit ovat myös antaneet odottaa itseään.

Taistelupari kaivaa mukavassa kesäsäässä nautitun omenaviinerin päälle dinosaurukset repustaan. Dinosauruksia on myös kentällä. Tunnistettavimpina JyTy:n Lehtosen veljekset Pedro ja Henri, heitä käskyttävä Lemmy ja TPK:n maalilta peliä ohjaava Veli-Heikki Maunila.

Koronan perustasolle siirtyneestä Turusta paikan päälle rohkeni muutamakymmen turkulaisista. Pelin ilme on aika lailla selvä. Hyvin organisoitu ja pykälää kevyemmällä jalalla liikkuva TPK hallitsee palloa. JyTy ottaa Pedro Lehtosen johtamalla puolustuksella vastaan. JyTy saa pidettyä TPK:n pitkään pois hyviltä maalipaikoilta, mutta sitten se tapahtu. Peli vanhenee hiukan yli puolen tunnin, kun TPK saa hallinalleen vastinetta. Jyri Sundin lähettää laadukkaan kudin noin 27:stä metristä kohti oikeaa ylästä ja siihen ei JyTyn Jorge Camposin eli Lauri Raitalan loikka aivan riitä. TPK sinetöi 1-0 johtolukemat, jotka ovat samat, millä harmillisesti Tanska vie oman eränsä.

TPK rymistelemässä JyTyn maalilla

Pallopojat käyvät puoliajalla tiukan neuvottelun ylijäävistä viinereistä. Ne luvataan heille pelin päätyttyä nopeat syövät hitaat -mentaliteetilla ja niinpä toinen puoliaika voidaan aloittaa toiveikkaissa merkeissä.

JyTy tuntuu lyöneen kopissa pökköä pesään, sillä se tulee toiselle puoliajalle hyvällä energialla. TPK läikyttää kuitenkin vettä puille pienin höyryämisen jälkeen. Samuel Sibakovin vapari ottaa sopivaa jengaa hänet ja JyTyn maalin erottavasta ihmismassasta. Pallo putoaa maaliin. Samoihin aikoihin jostain katsomon yläorsilta hihkaistaan, että Belgialla on appin mukaan huikea maalipaikka ja sehän tarkoittaa tasoitusta. Peli ja maailma palaavat alkuperäisille raiteilleen.

JyTy laittaa vaihtoruletin päälle. Kuuluttaja huutelee valotaulun perään, mutta penkiltä vastataan, että tuplavaihtoon ei jaksaisi valotauluja kaivaa. Hetken arvuutellaan sisään ja ulos tulevia pelaajia, kunnes kuuluttaja jatkaa Lemmyn taivuttelua. Pienen sanailun päätteeksi valotaulut saadaan myös näkyviin ja täten kuuluttajan mukaan tietoa myös niille, jotka matsia internetistä seuraavat. Ison maailman meininkiä.

Välillä kolisi

JyTy saa ensimmäisen kunnon maalipaikkansa, kun 67 minuuttia on pelattu, mutta Sina Mostafazadehin askelmerkit eivät kunnolla osu. Peli etenee sellaisella divarikolistelumeiningillä, jossa nilkkojen ja säärisuojien kimmoisuutta testaillaan sopivissa määrin. TPK pysyy enemmän pallossa. JyTy löytää lopussa vihdoin hallintajakson itselleen, mutta TPK:n puolustus pitää pintansa. Koska näkyvissä ei ole samanlaista käännettä kuin toisen legendaarisen pinkin eli Martin Palermon edellisen illan ottelussa (HT 3-0, FT 3-3), lähdemme taisteluparin kanssa hieman ennen ottelun päättymistä varmistamaan sujuvan kotiinpaluun. Paavo Nurmen eläväisestä puistosta jää pari keppiä taisteluparin asevarastoon vietäväksi. TPK:lle jää näköisensä voitto. Myös Belgia hoitaa siivunsa futisillasta.

JyTy sai lopussa hyvän hallintajakson, mutta maaliin asti betsit eivät kantaneet

Viini: pahvimukista viinerin kylkeen

KuPS-FC Inter: toiseen vatsaan

KuPSin ja FC Interin matsi osuu sopivasti keskelle EM-kisa ähkyä. Futista on tullut monen lajin sarjana, mutta tämä ottelu tulee kokin erikoisena. Kuopiossa olisi sinänsä ihan kiva joskus vieraillakin, mutta Ma 18.30 lähtö on edelleen ennen lomakautta hiukan liian tiukka. Ruudusta ruutua siis.

Ruudusta ruutua

Peli lähtee aika leppoisissa merkeissä liikkeelle ja se vaikuttaisi olevan sinimustien kannalta hyvä, sillä viimeisimmän savon reissun jäljiltä on edelleen tuulta purjeissa. Inter jauhaa niin kuin Inter jauhaa ja KuPS hakee nopeille pelaajilleen palloa juoksuun Interin linjojen väliin. Inter saa hetkellisen momentumin, kun KuPS:n avaavat syötöt hetkeksi karkaavat, mutta ottelu kääntyy uuteen asentoon, kun Aleksi Paananen tyrmätään keskialueella. Henrik Moisander ehtii kertaalleen imitoida Hämähäkkimiestä maalillaan ennen kuin Axel Vidjeskog liidättää pallo sellaisella tarkkuudella ja voimalla, että sopivaa supervoimaa ei sen pysäyttämiseen löydy. KuPS siirtyy 1-0 -johtoon maaliverkkojen sivellessä pelivälineen kaljua.

Inter ottaa hieman ronskimman otteen ottelusta. Timo Furuholm lämpenee, lämmittää ja hämmentää hetken kentällä, mutta tarpeeksi ei lähde läikkymään. Sen sijaan Diogo Tomas värisyttää maalitolppaa ennen kuin joukkueet siirtyvät haukkaamaan puoliajan kalakukot.

Toisen puoliajan eka kymppi on keltamusta. Seuraava Interin. Inter jatkaa aggressiivisemmalla ilmeellä ja jauhaa ehkä vielä enemmän niin kuin Inter jauhaa, mutta KuPS puolustaa hyvin ja pitää Interin pois parhailta maalipaikoilta. Sydäntä kylmää myös HJK:n maali, koska saarelta länsi-Turussa piipahtavat merilokit kertovat, että Klubi ei ole tänään parhaimmillaan.

KuPS ottaa kollektiivisen askeleen kohti omaa maaliaan ja siirtyy suosiolla kärkkymään vastaiskuja. Kolmeen otteeseen KuPS:n kukot ovat läpiajossa, mutta peli pysyy jännänä, koska palloja poimitaan kaikkialta muualta kuin Moisanderin takaa haavista. Inter saa muutaman lupaavan oloisen pallon KuPS:n puolustuksen selustaan, mutta pallossa näyttää olevan erikeepperiä ja se tarttuu nurmeen tai väärälle puolelle nilkkoja eikä keskityksiinkään löydy riittävää laatua.

Kun Interin kulmatkin leijailevat pikkuisen pitkäksi, niin väistämättä koittaa se hetki, kun Antti Munukka leimaa kellokorttinsa ja uittaa sen keltaistensa väliin. KuPS voittaa. Eikä se siitä miksikään muutu. Muutama ohimo tai muu kallonkohta vaatii varmasti pelin jälkeen jääpussia. Se on tyypillistä näiden joukkueiden täyttäessä samaa viheriötä.

Viini: muikkukukon paistinrasvaa

Tanska-Suomi: vastoin kaikkia todennäköisyyksiä

Ystävämme laittaa Kööpenhaminasta viestiä ja kyselee vinkkiä siihen, mistä voisi vielä pelipäivänä saada lippuja. Vinkkaan paria paikkaa, jossa olen nähnyt lippuja myytävän. Edellisen päivän koronarokotus koktailina painostavan ilman ja Huuhkajien kisarupeaman nostaman jännityksensä kanssa sotkee päivän värit. Pyörittelen televisiossa erinäisiä huuhkajiin liittyviä musiikki, video- ja maalikoostepätkiä. Mistään muusta ei oikein tule mitään ja lopulta aikataulutkin hajoavat.

Pikaiselle visiitillä Alkoon on yksi sääntö: tanskalaista ei tänään tule mukaan, joten joku muu saa huolehtia To Ølin ja Mikkellerin markkinaosuuksista. Katsomme kaverin luona ensimmäisen puoliajan Sveitsi-Wales-matsista. Siihen on vaikea keskittyä, koska huuhkajat pelaavat sen perään. Lopulta laskeudumme tutun irkkupubin tutuille penkeille tapittamaan tuttua screeniä. 

Suomalaista futishistoriaa tutulta screeniltä

Käsillä on juhlapäivä, mutta sen käänteet tulevat osoittautumaan täysin arvaamattomiksi. Sovimme kaveriporukan kesken, että on ihan OK kyynelehtiä, kun Huuhkajat astelevat riviin esittäytymään Parkenin yleisölle, jonne myös Kööpenhaminan kontaktimme oli onnistunut onkimaan paikkansa. Tosiasiassa, kun kamera siirtyy Suomen pelaajasta seuraavaan, valtaa sisukset syvä rauhan tunne. Jotenkin asiat ovat juurin niin kuin niiden pitääkin olla.

Huuhkajat hyökkäävät ottelun alussa muutaman minuutin ajan, mutta sitten peli kääntyy täysin tanskalaisille. Suomi puolustaa 5-3-2 -muodostelmassa ja se puolustaa ehkä syvemmässä blokissa kuin koskaan aiemmin. Totean että toivottavasti peli etenee juurin niin kuin Riven pelikirjassa lukee. Tasuri tästä pelistä olisi hyvä startti kisoille, mutta huolta aiheuttaa se, että Suomi ei tunnu pääsevään hyökkäämään ollenkaan. Se saa ohjattua Tanskan hyökkäyksiä kuitenkin laitoihin ja melko pysähtyneeseen tilaan, jolloin huippupaikoille Tanska ei pääsee. Tanskan puolustus ottaa rutiiniomaisesti Teemu Pukin parit partyt kiinni, joten alan tuijottelemaan kelloa ja toivon sen nopeaa juoksua.

Peli kellon napsahtaessa yli neljänkymmenen tulee hetkeksi huojentunut olo. Näyttäisi että tästä selvitään. Sitten Christian Eriksen retkahtaa erikoisennäköisesti maahan (ja juuri sen katsomon eteen, jonne Köpiksen kontaktimme oli saanut paikat). Kameran nappaama veltto kroppa ja erityisesti täysin tyhjä katse viestivät, että tilanne on paha. Alkushokin jälkeen tilanne jatkuu kentällä edelleen. Näyttää, että Eriksenin sydäntä yritetään pumpata käyntiin. Baarissa on hiljaisia, itkeviä ja rukoilevia ihmisiä. Siinä ohessa henkilökuntaa vaivihkaa toimittaa läpitulleita tilauksia ja siivoaa pöytiä. Kahtaalta on paha tunne sekä ihmiselämää koskevasta tragediasta, joka saattaa olla nyt käsillä, että myös siitä, miten kaiken tämän jälkeen arvaamaton luoti tuntuu osuvan jälleen Huuhkajiin. Sattumukset tuntuvat tulevan aivan käsittämättömällä kierteellä eikä niiden edessä voi kuin pysyä nöyränä ja toivoa parasta.

Pieni toivon häivähdys saadaan kuvasta, jossa Eriksen näyttä olevan tajuissaan. Kenties tässä ei ollakaan menossa niin traagiseen lopputulemaan, mitä aiemmin on ennustettu. Voitaisiinko peli jopa pelata loppuun, jos todetaan, että Eriksen on kunnossa?

Ottelulle saadaan uusi alkamisaika. Jotenkin kokonaisuus kirraa Eduardo Galeanon tarinaa äitinsä ottelun alla menettäneestä tuomarista. Kellon juostessa teemme myös nopean päätöksen ja siirrymme seuramaan ottelun lopun Turun hämähäkkitontille rakennettuun kisakatsomoon. Ennen ottelun jatkumista sinetöidään jalkapallon folkloristiikkaan vielä suomalaisten ja tanskalaisten kannattajien

-Christian!

-Eriksen!

vuorohuuto. Eleeltä on vaikea ottaa mitään pois.

Hämähäkkitontilla on kaikin tavoin vauhti päällä.

Hämähäkkitontin tunnelmia

-Riittääkö nämä nyt varmasti loppumatsin ajaksi, baariminna huikkaa, kun kasaamme kisapulloja cooleriin

-No eihän ne kyllä riitä, totean ja niinpä jäiden joukkoon lasketaan vielä muutama virvoke.

Pelin ilme ei vaikuta muuttuneen. Huuhkajat ovat linnoittautuneet kuin shakkinapit konsanaan omalle kenttäpuoliskolle, jonne Tanska tuo pelivälinettä. Sinänsä ottelu on nyt herran hallussa, sillä se ponnistaa sellaisilta askelmilta, joille kenelläkään ei ollut Plan B:tä.

Ihan tuntia ei ole pelattu, kun Suomi hyökkää. Jere Uronen löytää Pukin boksista, mutta Pukin portit suljetaan kahden tanskalaisen voimin ja niinpä hyökkäys näyttää pysähtyvän. Pukki palauttaa pallon Uroselle, joka nostaa sen keskelle, jossa on melko lailla seisoville jaloille rakentuva 2 vs. 2 tilanne. Robin Lod kurottaa pallon ensimmäisenä, mutta ei yllä siihen, mikä on sikäli hyvä, että hänen taakseen hiipinyt Joel Pohjanpalo on paikalla. Pohjanpalo tekee joutsenmaisen kurotuksen palloon, joka lipsahtaa Kasper Schmeichelin kainalosta maaliin. Maali on yksi Huuhkajan siipien lailla lepattava kynttilä koko siihen järjettömyyden ja sattumanvaraisuuden kakkuun, jota ilta on leiponut. Hämähäkkitontilla sataa kaljaa. Pulloja hajoaa ja ihmiset pomppivat painovoimaa uhmaten tuoleille ja pöydille. 

Maalin jälkeen käytännössä kukaan ei enää istu loppumatsin aikana. Mayhem syvenee, kun Anthony Taylor antaa Tanskalle köykäiseltä näyttävän pilkun ja sementoi ainakin huuhkajakannattajien mielissä sen, että maailman tuomarihuiput tulevat muualta kuin sumusaarilta. Screeniä vasten näyttää lentävän tuoli ja muita tunnistamattomia lentäviä objekteja eli UFOja. ”Runosmäen liimanäppi” eli Lukas Hradecký  nappaa Pierre-Emile Hojbjerg väsyneen rangaistuslaukauksen kainaloonsa. Sen jälkeen on vaikea uskoa, että mikään enää saisi huuhkajia pyydyksiinsä.

Taylor malttaa lopettaa ottelun ajallaan ja Huuhkajat nappaavat käsittämättömien vaiheiden jälkeen voiton. Taivas repeää. Kaljan sijaan sieltä sataa nyt ihan vaan vettä ja kerralla reilusti. Sade yrittää piiskata ihmisiä taksijonoihin ja koteihinsa. Se ei ole ihan helppo paikka, sillä Turku juhlii voittoa isosti. Autoista pilkottelee päitä ja sekä ihmisten että autojen äänitorvet törisevät. Vastaavaa hurmosta kirjoittaja on nähnyt viimeksi Lissabonissa silloin, kun Portugali voitti EM-kisat. Jalkapalloyhteiskunnan rakenteet ovat lujemmat kuin ehkä ensisilmäykseltä näyttää. Onneksi lujaa oli myös lääkintähenkilökunnan ammattitaito Parkenin illassa.

Viini: kaikkea mahdollista liikaa ja sekaisin

Futiskirjat: Huuhkajan siivet, Juha Hietanen

Juha Hietasen kirjoittama ja Aula & Co:n kustantama Huuhkajan siivet istuttaa aviokriisissä porskuttavan Lauran, toimittajan töihinsä kyrpiintyneen Erikin, viinanhimoissa kamppailevan selostajalegendan Raimon ja sukulaistensa odotuksia väistelevän SMJK-aktiivin ja pohjoiskaarretta masinoivan Marcon saman höyhenpeittoisen kirjallisen chartterin kyytiin. Päämääränä ovat EM-kisat. Romaani lähtee inhimillisellä tavalla kuvaamaan erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä, joita alkuun vaikuttaa yhdistävän vain erityinen suhde huuhkajiin. Jo pelkästään kannattajien eriävien tarinoiden kertominen suomalaisen futiksen kontekstissa on kulttuuriteko. Jalkapallo-ottelut pitävät erityisesti kannattajien kautta aina niin paljon enemmän sisällään kuin vain yhdeksänkymmenen minuutin tiettyihin sääntöihin perustuvan pelin. Sen myös Huuhkajan siivet tekee heti alussa selväksi. Lisäksi Hietasen hahmot ovat sekä riittävän monisyisiä ja yllätyksellisiä pitääkseen otteessaan että elämänmakuisia ollakseen uskottavia.

Juha Hietasen Huuhkajan siivet on futiskulttuuriteko

Samalla, kun huuhkajien liito kantaa viimeinkin arvokisapaikkaan asti, päähenkilöiden elämät mutkistuvat. Tavallaan huuhkajien menestys toimii eräänlaisena valaisimena päähenkilöille. Hurmoksen jälkeen valokeilaan jäävät huonot parisuhteet, vittumaiset pomot, petetyt lupaukset ja alkoholiongelmat. Onneksi tulee aina seuraava matsi, jolloin sporttibaari -illan voi naamioida kirjapiiriksi tai jos huuhkajat eivät pelaa, niin Valioliigakin käy korvikkeena. Sitten tulevat EM-kisat, joiden odottaminen lippujen hamstraamisine ja urasuunnitelmineen laittaa kaiken uusiksi. Sitten ne peruutetaan. Joku saa salaattikulhon takaraivoonsa, toinen irtisanoutuu töistään ja kolmatta tullaan toimittajakeikan varjolla väijymään, koska pelätään ryyppyputken lähteneen laukalle. Lopulta kyseessä oli vain korona-aikaan simuloitu lento, jossa lentoemännän kanssa tuli erimielisyyksiä. Inhimillistä. Romaanin tragikoominen lähestymistapa ja sitä kautta henkilöhahmojen syvyys ovatkin sen kutkuttavinta antia.

Romaanin edetessä päähenkilöiden elämät leikkaavat yhä enemmän toisiaan. EM-kisojen siirtymisen jälkeen tunnelma muuttuu romaanissa raskaammaksi. Pöydälle nostetaan syrjähyppyjä, itsetuhoisia ajatuksia ja uhkapeliongelmia. Romaanin kantava teema on päähenkilöiden suhde huuhkajiin, mutta samalla se kertoo myös koronan vaikutuksesta ihmisten elämään. Fläpin napit pistetään uuteen järjestykseen, mutta niin kuin huuhkajien ikuiselta tuntuvat arvokisapyristelyt, saa myös romaani onnellisen ja haavemaisen kuvan maalaavan lopun. Niin henkilökohtaisten kuin Unkarin aiheuttamien traumojen jälkeen se on vähintäänkin kohtuullista. Siinä ohessa omat huuhkajamuistot on helppo projisoida kerronnan tapahtumiin ja herätellä henkiin, koska siellä mielen syvyyksissä ne ovat koko ajan piilotelleet.

Viini: sporttibaarin laseista pöydälle läikkyvä ja erityisellä reseptillä keitetty äänihermot palauttava

Arvostelukappale saatu Aula & Co:lta ja sen voi hankkia kisalukemiseksi esimerkiksti täältä: https://aulakustannus.fi/kirjat/huuhkajan-siivet

FC Inter-IFK Mariehamn: stadioninviljelys

10.6.2021 ajasta aikaa on kirjoihin merkittävä päivänä, jolloin yleisö palaili taas kohtuuttoman pitkästä aikaa Veritakselle. Toivotaan että jatkossa stadionit ovat yleisölle auki suunnilleen  24 h vuorokaudessa niin kuin supermarketitkin.

Sikäli mikään ei ollut muuttunut, että Aninkaistenkatu oli edelleen remontissa, kuten viimeksikin, kun matka kävi Veritakselle tai sitten futisjuhlan kunniaksi remontti pistettiin uudestaan käyntiin. Keli kuitenkin helli eli mikäpäs siinä autossa hikoillessa ja kesäkansaa punaisissa valoissa silmäillessä.

Tunnelma oli Veritaksen ulkopuolella myös kesäisen leppoisa. Inter on ollut hyvässä vireessä ja joukkue on niikseen hyvin rakennettu, että loukkaantumiset eivät pääse kovin syvältä kolhimaan. IFK Mariehamn oli sikäli arvoitus, että saarelaisten kausi näytti alkaneen mallikkaasti, mutta sen jälkeen jalat ovat kastuneet useammankin kerran. 

José Riveiro käy nappaamassa ensimmäiset kotiyleisön suosionosoitukset ennen kuin pallo potkaistaan IFK:n toimesta peliin ja ensimmäisellä puoliajalla IFK ei palloon enää juurikaan pääse. Inter lähti peliin kahdella topparilla ja keskikentän keskusta oli nyt erityisen miehitetty. Kannattajakatsomossa yskitään siitepölyt keuhkoista ja tutut sinimustien nuottien tahtiin taittuvat rallattelut jatkuvat ottelun loppuun asti. Yleisö kuuluu stadioneille. Mitäpä siihen lisäämään.

Jalkapallo kuuluu kannattajille ja kannattajat stadionille

Ensimmäisen puoliajan aikana tulee mieleen, että olisi pitänyt ottaa kiikarit mukaan, sillä peli käydään kauttaaltaan Maarianhaminan päädyssä eli aika lailla toisessa, mihin me olimme kausikorteilla vihreät penkkimme varanneet. Omalle kenttäpuoliskolleen vetäytyvät saarelaiset ja lämpimähkö kesäilma johtavat siihen, että pelin tempo ei ihan hulluksi nouse. Vajaa vartin kohdalla palloa suditaan vierasjoukkueen maalin edessä, mutta Oskari Forsman löytää vielä oikeille jalansijoille. Huolimatta kilpparistaan Maarianhaminan puolustuspeli ei varsinaisesti vakuuta. Väliin näyttää hieman siltä, että jollei Inter toimita palloa maaliin niin saarelaiset tekevät sen itse.

Kymppi edellisestä niin Taiki Kagayama ninjailee pallon itselleen Arttu Hoskosen pystysyötön santsikierroksella. Benjamin Källman nappaa paketin ja viskaa sen pilkun kohdalle, jossa päivystää vaihdosta sisään tullut Matias Ojala. Inter siirtyy aivan pelinkuvan mukaisesti johtoon. Pelin ilme ei oikeastaan maalin jälkeen muutu. Lähinnä valmiiksi lannistuneen ja epätoivoisenoloisen vierasjoukkueen toimet ihmetyttävät. Hyökkäyspeli on poikkeuksellisen ideatonta ja sillä on hetkellisinä pallollisinakin hetkinä vaikeuksia joka puolella kenttää.

Kahvit ja soodat on vedetty naamarin alta. Siksi puoliajalla keskitytään aakkosiin.

Toisen puoliajan alkuminuuteilla Källman tikkaa omalta kenttäpuoliskolta päätyyn asti. Pari kaveria putoaa vaunuista ja lopulta Niilo Mäenpää imitoi poliisisarjoista tuttua piikkimattoa, johon sitten Källman suosiolla ajaa. Pelimiehen liikkeitä alusta loppuun ja pallo viedään täplälle. Veritaksen päätykatsomon rakenteita lujitetaan ennen kuin Martti Haukioja astelee pallon taakse sementoimaan paikkaansa Veikkausliigan maalipörssin kunkkuna. Haukioja antaa kuitenkin hieman armoa sekä maaliverkoille että päätykatsomon sponsorilakanoille ja laittaa moukarin sivistyneellä voimalla haavin pohjalle. Forsmanin suojelee itseään syöksymällä pois tieltä.

Benjamin Källman oli päivän pysäyttämättömin

Välissä vilkutellaan hieman keltakorttia. Sitten kaupunginteatterin edestä suojatien hauiksensa ympärille kerinyt Timo Furuholm laittaa Haukiojan nappikuljetuksen ja syötön jälkeen lapikkaansa sellaiseen asentoon, joka johdattaa pallon takayläkulmaan. Futisjuhlat saavat Veritaksella huipennuksensa, vaikka loppuun asti vaivasi vähän sellainen tunne, että vierasjoukkue oli tänään eksynyt väärän oven taakse. Inter kiittää kotiyleisöään suvereenilla esityksellä ja tyylipuhtaalla voitolla.

Siellähän se Rantakadun suojatie

Viini: kesäinen, helppo

Futista ja mielenrauhaa: Markku Kailaheimon Kirjoituksia stoalaisuudesta

Basam Booksin kustantaman ja Markku Kailaheimon kirjoittaman Kirjoituksia stoalaisuudesta ja viinikuvauksia futistarinoiden höysteenä käyttävän futisblogin ensi leikkaus on neljän sivun mittainen diatribe eli sokraattinen dialogi pojasta, joka halusi pelata jalkapalloa. Pojan ongelmaksi dialogissa on muodostunut se, että pelikaverit eivät ole saapuneet paikalle, joten peliä ei saatu pystyyn. Dialogissa poikaa oivallutetaan siitä, että hänen ja kaverinsa sopimus perjantaisista peleistä on liian väljä, jotta peliporukassa vallitsisi riittävä luottamus siihen, että kaikki tietävät milloin pelataan ja minkälaiset syyt johtavat siihen, että ei edes lähdetä pelaamaan (esimerkiksi sade) tai joku peliporukasta voi jäädä saapumatta (esimerkiksi perheeseen liittyvät syyt).

Futista ja mielenrauhaa

Siitä on eittämättä jo hetki, kun blogin kirjoittaja on yliopistossa istunut filosofian kurs(e)illa, mutta tokihan kirjoittajalle muodostuu aavistus siitä, että dialogi osoittaa tai kuvaa jonkin kirjan aiemman esittämän teesin ratkaisuineen. Kirjailijan "Joo, kyllä koko kirja kannattaa lukaista, ei oo paksu" riittää töytäisemään liikkeelle pyynnön arvostelukappaleesta. Sellainen tulee mailiin ja olen pian tulostelemassa siitä lukuversiota. Vanhan tulostimen oikkujen ja sotkujen inspiroimana teen omaa mielentyyneyttä tukevan päätöksen siitä, että jatkossa pyydän arvostelukappaleet postilaatikkoversioina.

Stoalaisuus on hellenistisen filosofian koulukunta, jonka ytimessä ovat mielenrauhan tavoittelu ja tunteiden hillintä. Tässä vaiheessa blogin kirjoittaja siirtyy katsomoon. Kenties Veritakselle ja FC Inter Turun -otteluun. Kokemus mielenrauhasta liittyy siihen, että oma joukkue pelaa oman identiteettinsä mukaista jalkapalloa eli stoalaisittain toteuttaa omaa luonnonmukaista tehtäväänsä ja voittaa. Tosiasiassa kokemus jalkapallo -ottelusta on täynnä intohimoisia tunteita, jotka stoalaisittain täyttäisivät varmasti virheellisten arvostelmien ja siten mielenrauhaa häiritsevien tekijöiden määritteen.

Siinä on kuitenkin jotain stoalaista, kun pelaaja toteuttaa pelissä tehtäväänsä eli roolinsamukaista osaa osana pelisuunnitelmaa, ja kun pelisuunnitelma osiensa summana toteutuu, tuottaa se varmasti ataraksisia eli mielenrauhan hetkiä. Intohimojen näyttämiselle on omat maalien, onnistumisten ja epäonnistumisten jälkeiset hetkensä. Vähän niin kuin blogin kirjoittajalle jalkapallo-ottelut ovat intohimoisten tunteiden hetkiä ja esimerkiksi Marcelo Bielsan, jonka lähestymistapa otteluihin on hyveellisten arvojen ja korkean moraalin näkökulmasta yllättävänkin stoalainen, Leedsin kuluvien kausien pelisuunnitelman täydellisimmät hetket ovat aiheuttaneet kirjoittajalle lähes uskonnollista hurmosta ja siten myös mielenrauhaa. 

Kolikon toisella puolella on kuitenkin se, että tunteiden yliläikkyminen vääränä hetkenä kentällä johtaa helposti virheisiin (tarpeettomat rangaistuspotkut, punaiset kortit tai yltiöpäiset riskit, jotka johtavat vastustajan saamaan etuun) ja sellainen jalkapallo-ottelu kokemuksena, jossa oma joukkue huonon pelin tai epäoikeudenmukaisilta tuntuvien sattumusten päätteeksi häviää ottelun, jättää sellaisen värin koko muuhun elämään, että se ei ihan muutamassa päivässä haalistu. Esimerkinomaisesti tässä lienee kysymys juuri siitä stoalaisten perusajatuksesta, että tunteet ovat virheellisiä arvostelmia todellisuudesta ja vaikuttavat siksi negatiivisella tavalla mieleen tai siitä, että vastoinkäymistä ei osata ottaa stoalaisella tyyneydellä vastaan, vaikka jalkapallo-ottelut menevätkin siihen kategoriaan, jonka kulkuun ei itsellä oikeasti ole juuri osaa tai arpaa. Ehkä tästäkin katsantokannasta kirjoittaja ja blogi futiksineen ja viineineen ovat osin epikurolaisuuteen eli maltillisten nautintojen avulla mielenrauhaan tähtääviä toimijoita.  

Kirjoituksia stoalaisuudesta -kirjassa eniten pidän siitä, miten se ymmärrettävien kielikuvien avulla valottaa ihmisen roolia maailmankaikkeudessa syntymisen, elämän kukkaan puhkeamisen, vanhenemisen, mätänemisen ja lopulta hajoamisen eli kuolemisen kautta. Kirjan lainaus Cicerolta:

”Samoin kuin laiva tai rakennus on rakentajan itsensä helpoin purkaa, siten myös luonto, joka on ihmisen liittänyt, osaa tämän parhaiten hajottaakin”

 

Toinen lainaus:

”Onhan kuitenkin ollut välttämätöntä, että on jonkinlainen lopputila, jolloin elämä samalla tavalla kuin puiden hedelmät ja maan tuotteet täyteen kypsyyteen päästyään nahistuu ja varisee pois”

 

Stoalainen tyyni tapa kohdata elämän kaari sellaisenaan on jotenkin lohdullinen ja se on siirrettävissä myös jalkapalloon, sillä samalla tavalla kuin elämä, rakentuu jalkapallokin erilaisiin aikakausiin, vaiheisiin ja onnistuneisiin tai epäonnistuneisiin projekteihin ja tästä päästäänkin futisromantikkojen perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, että onko elämä vain osa jalkapalloa vai toisin päin? Vastaus varmasti riippuu siitä, että onko vastaajana, vaikka Eduardo Galeano tai Cicero.

Palataan takaisin poikaan, joka ei päässyt pelaamaan, koska kaverit jättivät saapumatta kentälle ja jota Epiktetos opettaa. (Kirjan Epiktetos tosin antiikin kreikkalaiseksi tuntee varsin hyvin nykyajan ilmiöitä, kuten huuhkajat, Nokian tragedian tai energiajuomat). Epiktetos opettaa poikaa siitä, että heidän ei tule mennä pelaamaan jalkapalloa yksinomaan itsekkäistä syistä, vaan nimenomaan toisia varten, jotta peli ylipäätään saadaan aikaseksi. Epiktetos kannustaa stoalaiseen hyveelliseen käyttäytymiseen. Samalla hän täsmentää, että jokaisen on kuitenkin otettava vastuu ensisijaisesti omasta osallistumisestaan. Sen jälkeen mitä ikinä tapahtuukin ei ole enää itsestään kiinni ja siksi mahdolliset vastoinkäymiset tai tragediat, kuten tässä se, että pelit jäivät pelaamatta, on mahdollista kohdata stoalaisen tyynesti ja mielenrauhansa säilyttäen. Se on blogin kirjoittajan tulkinta opista, jonka tarina pojan ja Epiktetoksen  kohtaamisesta pitää sisällään. Oppia on sitten mahdollista toisintaa loputtomasti elämän eri tilanteisiin.

 

Viini: Rooman ja Kreikan kirjastojen suihkulähteistä pulppuava

Arvostelukappale saatu Basam Booksilta ja kirjan voi hankkia omakseen esimerkiksi täältä: https://basambooks.fi/sivu/tuote/kirjoituksia-stoalaisuudesta/2745862